onko se tuttu tunne?Oletko katkera?Miten pääsit katkeruudesta eroon?
Katkeruus
SerpeNTiina
11776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Katkeruus jäytää mieltäni, kun sallin ajatusteni luodata menneisyyttä. Eittämättä hyödytöntä ja turmiollista vatvoa sitä, mitä ei muuttaa muuksi saata. Pelottaa, millainen dementoituneena olen, kuka minua jaksaa hoitaa.
vaan eipä väkisin voi katkeruutta poistaa...ehkä se joskus voi lientyä niin,ettei jokapäivä jäydä,mutta kai sen kanssa sitten on tultava sinuksi.Lieneekö mahdollista?
tunsin kerran, kansakoulun ekalla luokalla, kun äiti kielsi minulta hiusten kasvattamisen.
Olin kamalan kateellinen serkulleni, jolta ei kai koskaan oltu lyhennetty hiuksia.
Monenlaista pahaa on tapahtunut, mutta mitenhän se katkeruus olisi niissä tapauksissa auttanut. Onneksi geeneistäni on jotain puuttunut.
Kateus, itsesääli ja katkeruus lyövät kättä, minun mielestäni. Näin olen ollut huomaavani elämäni varrella.
Sellainen varmaan herättää katkeruutta. Joku suuri, kokijan kannalta perusteeton, vääryydeksi koettu herättää katkeruuden. Se on yleensä minusta pitkään jatkuva epäoikeuden mukaisuuden tunne, ehkä kateuskin kuten Wenla sanoi ja itsesäälikin. Olen samaa mieltä.
perusteeton.....voi olla myös hyvin peruusteltu ja tosi vääryys.
ja ehkä enemmän surullinen mieheni sairauden takia, säälittääkin miehen kohtalo.
Mutta onneksi on tuota arjessa tekemistä ettei kerkeä liikaa harmittelemaan, ja miettimään.
on paljon katkeria ihmisiä.
Pitkät palvelu-vuodet palkitaan irtisanomisilla,
Ja työt viedään muille maille.
ei tyydytä, alkaa menneisyys rassata mieltä. Mitä tuli tehtyä väärin ja miksi en onnistunut jossain asiassa jne.
Jos olet onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen olotilaasi, ei sinun tarvitse pohtia menneisyyttä tai olla katkera ja pystyt antamaan helpommin anteeksi kokemasi vääryyden. Asioiden hautominen lisää katkeruutta eikä se yleensä autakaan mitään.
Minä olen yrittänyt muuttaa tapojani siten, että pyrin heti selvittämään ne asiat, joissa koen kokevani vääryyttä, enkä enää jää itsesäälissä kieriskelemään, kuten nuorempana tuli tehtyä.
mutta pääsin siitä eroon, tulemalla onnelliseksi kun löysin maailman ihanimman miehen! :)
ex-puolisolleni, jonka törttöilyjen vuoksi menetimme omaisuutemme - erästä hyväuskoisuuttani maksan vieläkin...
Musta pilvi poistui yltäni, kun asetuin hänen asemaansa ja aloin ymmärtää miten ja miksi kaikki tapahtui. Aloin tuntea jopa myötätuntoa häntä kohtaan...hän menetti silloin ihan kaiken
Olen onnekas, sillä sellaisen pahan olon jatkuminen olisi tuhonnut loppuelämäni!
kuulostaa...:(...Katkera ihminen ei kuitenkaan olisi kiva katsella, ja niskasta piti jossain välissä ottaa itseä ja kovasti. Ja katkeruus kuluttaa....Moni pyöriskelee siinä liian kauan...:((((((...ennen kuin lähtee...