hei kaikki jotka ovat seuranneet poikani ja minun elämää.
eilen tapasin vihdoin poikani (2 edellistä kertaa peruuntuneet sairastumisten vuoksi). olin itse mahataudissa, todella heikossa kunnossa. pojallani ei ollut nyt siis muuta mahdollisuutta tavata äitiään, kuin silläkin uhalla, että sairastutan lapseni/sijaisvanhemmat. täällä kun ei saa uusia tapaamisaikoja peruuntuneiden tilalle, vaikkakin kyseessä olisi todellinen syy. onko tapaamisten itsetarkoitus sairastuttaa muu lähipiiri? sekö on lapsen etu?
poikaa ei tuotu ajoissa. olisi tuotu tunti myöhemmin, ellei turvakoti olisi soittanut sijaisperheeseen. yhteistä aikaamme, sitä vähäistä, kului näin siis paljon hukkaan. milloin lastensuojelupapereihin saadaan sij.vanhempien kohdalle merkintä "eivät noudata sovittuja aikoja?" kun tuntuu, että pienikin "virhe" minkä minä teen, kirjataan ylös. haluan olla sij.vanhempien kanssa tasavertainen, niin ettei minun tarvitse olla mikään yli-ihminen/ täydellinen.
tapaaminen sujui olosuhteisiin nähden hyvin. poika ei vierastanut yhtään tällä kertaa. tuntee ihan täysin minut ja selkeästi alkaa tietynlainen luottamus syntyä. monesti sanoi, "äiti, hylliin." ja kädet ojossa kiipesi syliini =)
syötiin yhdessä mustikkakeittoa. luettiin kirjaa ja autoilla leikittiin. äiti meni välillä sohvaan pitkäkseen, niin poika kiipesi mahan päälle ja alkoi leikisti kuorsata =)
ulkona olimme koiraa katsomassa, senkin poika muisti. liukumäkeä laskettiin, poikaa vähän pelotti, tarrautui minuun.
kun lähdön hetki koitti, sijaisisän näkeminen aiheutti suurta riemua. kuitenkin poika kääntyi, tarrasi minuun, halasi hetken ennen kuin lähti. koskaan aiemmin ei poika ole tehnyt näin. meinasi alkaa itkettämään, mutta sain pidettyä tunteeni kurissa.
kiitos, että sain kertoa pienen siivun yhteisestä ajastamme. tämä mitä kerron, ei ole teille mitään ihmeellistä. se on teille sitä arkea, mutta minulle ja pojalleni elämämme tärkeimpiä hetkiä.
eilen tapasin vihdoin poikani (2 edellistä kertaa peruuntuneet sairastumisten vuoksi). olin itse mahataudissa, todella heikossa kunnossa. pojallani ei ollut nyt siis muuta mahdollisuutta tavata äitiään, kuin silläkin uhalla, että sairastutan lapseni/sijaisvanhemmat. täällä kun ei saa uusia tapaamisaikoja peruuntuneiden tilalle, vaikkakin kyseessä olisi todellinen syy. onko tapaamisten itsetarkoitus sairastuttaa muu lähipiiri? sekö on lapsen etu?
poikaa ei tuotu ajoissa. olisi tuotu tunti myöhemmin, ellei turvakoti olisi soittanut sijaisperheeseen. yhteistä aikaamme, sitä vähäistä, kului näin siis paljon hukkaan. milloin lastensuojelupapereihin saadaan sij.vanhempien kohdalle merkintä "eivät noudata sovittuja aikoja?" kun tuntuu, että pienikin "virhe" minkä minä teen, kirjataan ylös. haluan olla sij.vanhempien kanssa tasavertainen, niin ettei minun tarvitse olla mikään yli-ihminen/ täydellinen.
tapaaminen sujui olosuhteisiin nähden hyvin. poika ei vierastanut yhtään tällä kertaa. tuntee ihan täysin minut ja selkeästi alkaa tietynlainen luottamus syntyä. monesti sanoi, "äiti, hylliin." ja kädet ojossa kiipesi syliini =)
syötiin yhdessä mustikkakeittoa. luettiin kirjaa ja autoilla leikittiin. äiti meni välillä sohvaan pitkäkseen, niin poika kiipesi mahan päälle ja alkoi leikisti kuorsata =)
ulkona olimme koiraa katsomassa, senkin poika muisti. liukumäkeä laskettiin, poikaa vähän pelotti, tarrautui minuun.
kun lähdön hetki koitti, sijaisisän näkeminen aiheutti suurta riemua. kuitenkin poika kääntyi, tarrasi minuun, halasi hetken ennen kuin lähti. koskaan aiemmin ei poika ole tehnyt näin. meinasi alkaa itkettämään, mutta sain pidettyä tunteeni kurissa.
kiitos, että sain kertoa pienen siivun yhteisestä ajastamme. tämä mitä kerron, ei ole teille mitään ihmeellistä. se on teille sitä arkea, mutta minulle ja pojalleni elämämme tärkeimpiä hetkiä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että tuollaisten onnistuneiden tapaamisten näkeminen toisi ainakin minulle paljon ilon tunteita sinun ja lapsesi puolesta ja yhtäaikaa suurta haikeutta siitä, että tapaamisenne ovat niin lyhyitä ja harvinaisia.
Hyvää jatkoa sulle kuitenkin ja paljon onnistuneita tapaamisia lisää.
kokemuksella musta oli ihana lukea onnistuneesta tapaamisesta. Mä olen ollut erossa muksuista pikkasen yli puoli vuotta ja olen saannut tavata muksuja niin paljon kun olen pystynnyt. Isompi om koulussa silloin en tietty voi. Mä olen lukenut täältä näitä juttuja ja on vaikea ymmärtää että perhesijoituksen jälkeen meidänkin tilanne saattaa muuttua. Olen iloinen alottajan puolesta.
jotka nähtävästi kiohtelevat lastasi hyvin, pidä välit ystävällisinä heihih n niinn saat vielä nähdä lastasi usein. Oma lapseni on lastenkodissa joka on opettanut häntä pelkäämän minua ja huutamaan "älä vie minua mihinkään!" jos vaaan kaappaisin tai muuta! eikö olekin uskomatonta!
tuntee. Jaksamisia.
Kiitos kun kerroit kuulumisia, tuli tosi hyvä mieli lukiessani tapaamisestanne. Toivottavasti voit itsekin hyvin, voimia!
tänään sitten soittikin sossu ja arvosteli minua siitä kun olin tapaamassa poikaani kipeänä. kysyi: "oliko mielestäsi järkevää mennä mahataudissa tapaamiseen?" sanoin ettei ollut, mutta tapaamisiin olisi tullut kohtuuttoman pitkä tauko (4-5kk).
eli näin taas, jos olisin perunut tapaamisen vedoten sairastumiseen, se olisi kääntynyt minua vastaan. joko ei olisi uskottu että olen kipeä, kuviteltu somaattisiksi oireiksi tai käännetty asia niin että "tekeydyn" sairaaksi vältelläkseni poikani tapaamista.
kun menin kipeänä, sekin kääntyy nyt minua vastaan.
voiko joku kertoa, milloin tämä sossujen vedätys, simputus ja nöyryytys loppuu? en enää hetkeäkään epäile, jos biovanhemmat "sekoavat" huostaanoton JÄLKEEN. ei kukaan pysty olemaan tasapainossa jatkuvassa ristitulessa! alan myös epäillä, että sossut testaavat tasapainoani mitä ihmeellisimmillä keinoilla. tämä on minusta epäinhimillistä. testata minua, äitiä, käyttäen aseena minun omaa poikaani.
voin hyvin kuvitella, miksi biovanhemmat haluavat joka paperista kopion, joka päätöksen kirjallisena, valitukset ym. lääninhallituksen ja hallinto-oikeuden päätökset myös kopiona itselleen, ikäänkuin "testamenttina" omalle lapselleen. näin alan minäkin tehdä, että poikani ymmärtää aikuisena paperit luettuaan, että minä ainakin YRITIN saada hänet itselleni takaisin, meidän yhteiseen elämään. ehkä hän sitten ymmärtää, että minä en ollutkaan sairas, vaan meidän elämää rajoitti joku muu.
minun hallintokantelu joensuun turvakodista ei olekaan kuulemma ainoa...lääninhallituksella pitää kiirettä, joensuun lastensuojelun tiimoilta.
lapset ovat menneet tapaamisille,jos vanhempi on "kipeä";on vain mietitty jaksaako bio tavata ja lyhennetty aikaa,mutta bion ehdoilla,jos jaksaa sovitun ajan niin hienoa mutta jos ei,ymmärretään sekin.Kerroit aiemmin,että toivat myöhässä,olisit pitentänyt aikaa haku päästä,näin me teemme.Esim;jos tapaaminen on sovittu klo12-16,00.Ja me myöhästymme puoli tuntia,haemme lapsen vastaavasti klo 16,30.Joustoa hommassa pitää olla,niin se toimii.
tapaaminen niin "myöhään", ettei voi pidentää juuri toisesta päästä kun on jo nukkumaanmeno aika. hyvä että poika jaksaa edes nämä normaaliajan tapaamiset olla silmät ristissä =)
aikaistaa niitä tapaamisia?
Kyllä sulla on oikeus vaatia joustoa kaikin puolin.
Et ole vankilassa ja täällä vapaudessa kaikki on sopimusasioita.
Ihmettelen suuresti, että sosiaaliviranomainen sopiessaan pienen lapsen tapaamisajankohdat ei ammattilaisena ole osannut ottaa lapsen ikää huomioon vaan sopinut tapaamiset niin myöhään, että lapsi on väsynyt eikä pysty nauttimaan äitinsä seurasta siten kuin virkeänä voisi. Näen selvänä haitan- ja kiusantekona tuollaiset tapaamisajat lasta ja hänen äitiään kohtaan. Lapsen kehitykselle ei ole hyväksi valvottaa häntä tahallaan. Onkohan mahdollista vaihtaa sosiaalityöntekijää, ammattitaidottomuuteen vedoten.
saa hyppiä, ei silloinkaan kun puolustaa lapsen oikeuksia. Teehän tuollainen liike, niin kyllä olet taas hankala ja yhteistyökyvytön. Huostaanoton jälkeen ei äidillä ole mahdollisuutta paljon vaikuttaa lapsen asioihin, vaikka monesti haukutaankin kun "ei ota vastuuta lapsestaan".
Voihan tuossa tietysti varovasti tunnustella ilmapiiriä, jos vaikka sossu hyvinkin jo pikku vihjeestä tajuaisi, mikä on lapsen etu ja yrittäisi sopia paremman ajan tapaamisille. Vanhemman ei ole hyvä rueta lapsen etua heille sanelemaan.
lasten suojelu sossuilla joskus loppuu
Suomessakin!
Oliko teille annettu kirjallinen ja perusteltu päätös tapaamisten rajoittamisesta ja mihin perustuen ne ovat noin rajalliset? (ei tarvi vastata tänne).
Koita jaksaa ja pidä hyvä huoli itsestäsi ja fyysisestä kunnostasi.
(tulipa mieleen että sossuhan voisi kustantaa huostaanotetun lapsen vanhemmille vaikka kuntoilulippuja lain mukaiseksi avuksi ja tueksi, ne voisi kirjata huoltosuunnitelmaan )