Naisystäväni on katkonut kummallisesti välejä jo useampiin ystäviinsä. Minä killuin mukana aika pitkään, mutta nyt erosivat meidänkin tiet. Ystäväni kun ei kuulemma enää jaksa rasittavia ämmiä.
Onko tällainen tyypillistä tai siis ns. normaalia? En ole missään aiemmassa suhteessani törmännyt siihen, että kaveri jättää toisen suurieleisesti kuin teinityttö poikaystävänsä. Yleensähän ystävyyssuhteet hiipuu itsekseen.
Mitä pitäisi tehdä? Toisaalta olen vähän huolissani ja toisaalta taas haukuista loukkaantunut.
Onko tällainen tyypillistä tai siis ns. normaalia? En ole missään aiemmassa suhteessani törmännyt siihen, että kaveri jättää toisen suurieleisesti kuin teinityttö poikaystävänsä. Yleensähän ystävyyssuhteet hiipuu itsekseen.
Mitä pitäisi tehdä? Toisaalta olen vähän huolissani ja toisaalta taas haukuista loukkaantunut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ystäväsi on samaa ikäluokkaa kuin tämän palstan kohderyhmä arvioisin hänen löytäneen viimeinkin oman tahtonsa. Mitä kiltimpi on ollut sitä hurjempaa voi se oman tilan raivaaminen nyt olla, joten älä sinä käännä selkääsi. Jonkun ajan kuluttua hän saattaa kaivata seuraasi ja soittele huviksesi kysellen kuulumisia.
Itsenäistyminen on kovaa hommaa ja se mikä jäi nuorempana tekemättä tulee nyt hyökyaallon tavoin uudestaan.
monta tyttöystävää. Sairastuin masannukseen ja joko minun käytökseni muuttui, tai heidän, vain parhaat ovat jäääneet jäljelle.
Aika aikansa kutakin, ei ole hyvä erota riidoissa, mutta kyllä ystäväpiirikin välillä uusiutuu!
Itse asiassa oma ystävätäreni teki minulle samat temput. Hän oli ystäväni juuri niin kauan, kun hän voi vain jotenkin hyötyä tietotaidostani ja osaamisestani. Kun remontit ja muut jutut valmistuivat, niin hänestä ei ole enää kuulunut mitään.
Yhteiselle ystävällemme hän oli sanonut, että hänellä ei ole enää aikaa ystävyydellemme. Siispä, vääränlainen ystävyys, ystävän ihon kuorii!
Jotain kiltteydestä eroon pyrkimistä se ehkä onkin, tosin ystäväni ei todellakaan ole koskaan ollut mikään jeesjees-nainen.
Ihmettelen vain että noinko pitää niin väkivaltaisesti pyrkiä muista ihmisistä eroon, että haukkuu vielä selvinpäin ihan lyttyyn?
Tällä naisella alkaa olla jo tässä kaava, eli minä olen kolmas tai neljäs naisystävä, jonka hän näin lopullisesti haukkuu.
Oloni on todella loukattu ja puheista jäi sellainen käsitys, että hän on pidempään vihannut minua vaikka onkin halunnut silti nähdä. Lisäksi hän on ihan omien sanojensa mukaan naureskellut minua myös yhteisille tutuillemme.
Miksi ihmeessä? Miksei vain jättää näkemättä jos toinen niin etoo? Jättää kutsumatta ja vastaamatta kutsuihin?
Ystävät vaihtelevat totta kai, mutta minulla ystävyyssuhteet ovat kuihtuneet välinpitämättömyyteen, eivät tällaiseen vihaan. Suoraan sanottuna, en ole kenestäkään miehestäkään ihan tähän tapaan eronnut.
Hei ei välitetä näistä "hyödyntavottelijaystävistä".
Onneksi on myös todellisia ystäviä, jotka ovat mukana läpi elämän, täysin pyyteettömästi. Heiltä tulla tupsahtaa postikortti, tai yllättävä puhelinsoitto. Ja he saavat meidät hyvälle tuulelle ja hymyilemään pelkällä olemassa olollaan.
Ihan äkkiä ajateltuna tulisi mieleen,että hänellä sellaisia omia juttuja elämässä,jotka ovat jotain,mitä te muut ette varmaankaan hyväksy. Ehkä menen nyt kuitenkin liian syvälle asioiden pohtimisessa.... Voipi olla,että jokin vaihe vain menossa,joita tulee myös aikuisille monesti.
Vaikea varmaan yrittää lähestyä,ja voipi olla,että pieni välimatka oliskin tarpeen.