Hei,
Pääsykokeen toisessa vaiheessa (mikäli sinne asti onnistuu pääsemään) on haastattelu. Onko kellään kokemuksia luokanopettajakoulutuksen haastatteluista? Ovatko haastattelijat esim. ystävällisiä vai piikittelevätkö he kenties pahastikin? Mitä haastattelussa on yleensä kyselty?
Kiitos vastauksista
Pääsykokeen toisessa vaiheessa (mikäli sinne asti onnistuu pääsemään) on haastattelu. Onko kellään kokemuksia luokanopettajakoulutuksen haastatteluista? Ovatko haastattelijat esim. ystävällisiä vai piikittelevätkö he kenties pahastikin? Mitä haastattelussa on yleensä kyselty?
Kiitos vastauksista
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oman kokemukseni perusteella on eroja haastattelijoiden välillä. Tilanne on hyvin herkkä, jolloin jopa ihmisten välisillä kemioilla on suuri merkitys. Itse olen kokenut haastattelun, jossa jo ennakkotehtävän perusteella oli luotu minusta tietty käsitys, ja näkikin selvästi, ettei haastattelijoita edes kiinnostanut, mitä vastasin. Kunhan yrittivät saada haastatteluun varatun ajan kulumaan (toinen haastattelijoista mm. näppäili tekstiviestejä ko. tilaisuuden aikana!). Mutta mutta, seuraavalla yrittämällä olikin tunnelma haastattelussa aivan erilainen, kysymykset asiallisia (mm. esitettiin välitunnilla syntyvä konflikti ja se piti ratkaista, kysyttiin harrastuksista, luonteesta, hyvistä ja huonoista puolista jne. "tavanomaista") ja haastattelijat olivat ystävällisiä (ts. neutraaleja, yritin "lukea" heitä, mitä mieltä vastuksistani olivat, muttei onnistunut :)) ja asiallisia. Sainkin sitten haastattelusta täydet pointsit ja pääsin sisään :) Mutta yleispätevää vastausta ei varmasti ole siihen, ovatko haastattelijat piikitteleviä vaiko ystävällisiä. Tietyt kysymykset saattavat toistua (ed. mainitsemiani), mutta varautua kannattaa mihin vaan. Toisaalta, paras eväs matkaan on vain olla oma itsensä!
Se, että haastattelija näpyttelee kännykkää voi olla ihan suunniteltu juttu. He testaavat menetkö hämmilesi siitä että eivät ehkä näytä kuuntelevan...eihän välttämättä koululuokassakaan kaikki aina kuuntele. Eivätköhän kaikki haastattelijoiden "tekemiset" ole tarkoin mietittyjä.
sitäkin vaihtoehtoa mietin, että olisiko ollut tarkoituksellinen juttu, mutta jotenkin aistin silloin muutoinkin, ettei ilmapiiri ollut järin rohkaiseva... Kyllä ko. tilaisuudessa sentään täytyy osata käyttäytyä, ei haastateltavan nolaaminen tai alentaminen kuitenkaan voi olla päätarkoitus niin kuin tilanteen silloin koin. Yritin tietysti parhaani, mutta saamistani pisteistä voin päätellä, että ei meillä tosiaankaan silloin natsannut... :)
Vieläkin, vaikka itselläni valmistuminen jo opettajaksi häämöttääkin, koen jonkinlaista mielipahaa ko. haastattelijoita kohtaan. Naikkoset eivät muuten olleet laitoksen omaa henkilökuntaa vaan paikallisen kaupungin peruskoulujen opettajia.
Ikävää, että sinullakin on noin huonoja kokemuksia haastatteluista.
Itsekin koen edelleen mielipahaa eräitä haastattelijoita kohtaan. Tämä tosin ei ollut OKL:ssä vaan ammattikorkeassa, mutta jäi paha maku suuhun niin piikikkäistä ihmisistä. Ne olivat jotain koulun opettajia. Varmaan se sitten oli jotain testaamista, mutta kai sitä soveltuvuutta voisi muutenkin määrittää kuin olemalla mahdollisimman tyly ja ilkeä.. Itselleni ainakin silloin hyvin ujona ihmisenä oli suuri saavutus edes mennä sinne paikalle (meinasin jättää väliin), joten tuntui sitten pahalta, että ensi käsittelyssä nolataan ja alistetaan. Sellainen tunne vähän jäi. Se oli vielä elämäni ensimmäinen pääsykoe, jota jännitin aivan järjettömästi.
Lisäksi toisilla ihmisillä eri haastattelijoilla oli juttelumme mukaan aivan erilainen tunnelma: rohkaiseva ja ystävällinen. Itse en ole kovin monesti kahta niin jäätävää katsetta nähnyt. Mutta se on niin tuurista kiinni, että minkälaisille haastattelijoille pääsee.
En arvatenkaan päässyt tuonne kouluun, mutta ihan hyvä vain. Jäi muutenkin koko paikasta jotenkin niin negatiivinen kuva.
Tänä keväänä ei onneksi pääsykokeissani ole vastassa haastatteluja, joten ehkä minullakin on mahdollisuus päästä kouluun. ;D
Viime vuonna Hämeenlinnassa aika lailla kyseenalaistivat vastauksiani. Kaikki piti perustella kunnolla. Taisi olla ennalta harkittua, testasivat varmaan meneekö mulla hermot siihen jankkaamiseen.
Minusta kauhein haastattelutilanne OLISI sellainen että kun menisi haastattelijoiden eteen he eivät puhuisi yhtään mitään. Siinä pitäisi sitten yrittää keksiä mitä tekee. Näkisivät että osaako hakija alkaa "itse haastattelemaan" itseään, ts. kertomaan itsestään, vai meneekö ihan lukkoon ja hämilleen, kun kukaan ei sano mitään.
Ihmettelen miksei tuollaista ole jo ollut jossain...
Ole oma itsesi, älä leiki mitään superihmistä.
Mieti etukäteen huonoja puoliasi ja niiden parantamiskeinoja, huonoja puolia kysytään melkein aina.
Perustele vastauksesi oma-aloitteisesti, katso silmiin, heitä vaikka vitsiä jos tilanteeseen sopii.
Ihmisiä ne ovat, ja haluavat nähdä Oikein_ Ihmisen_ eikä mitään OONSUPERIHMINEN-ENKOSKAANTEEVIRHEITÄ-MUSSAEIOOMITÄÄVIKAA-OONKAIKESSATÄYDELLINEN-
soopaa.
Tsemppiä!
P.S. Jos tätä palstaa selaa, niin täällä olen itsekin monelle vastannut mitä haastatteluissa voidaan kysyä yms vinkkejä.