Puhun itsekseni
kiroan elämääni
Kuinka pääkoppani
on pettänyt minut
eikä järjen ääni kuulu
tarpeeksi kovaa
Isken nenäni maahan
kuljen kuin vainukoira
jäljessä järjenrippeitteni
Laput silmilläni, nenä ravassa
Tuossa se on mennyt, tuossa
Älä kuuntele
ei minulla ole järkevää sanottavaa
Syljen vain ja pärskin
tässä kulkiessani
Kyllä järki on tuolla jossain
Minä löydän sen
mutta sitä ennen
en nosta päätäni
en poista lappuja silmiltäni
Vasta järjen äärellä
pesen nenäni
ja olen valmis katsomaan
minne olen päätynyt
Vasta järjen äärellä
olen valmis näkemään
missä on rakkauteni,
kenellä on sydämeni.
kiroan elämääni
Kuinka pääkoppani
on pettänyt minut
eikä järjen ääni kuulu
tarpeeksi kovaa
Isken nenäni maahan
kuljen kuin vainukoira
jäljessä järjenrippeitteni
Laput silmilläni, nenä ravassa
Tuossa se on mennyt, tuossa
Älä kuuntele
ei minulla ole järkevää sanottavaa
Syljen vain ja pärskin
tässä kulkiessani
Kyllä järki on tuolla jossain
Minä löydän sen
mutta sitä ennen
en nosta päätäni
en poista lappuja silmiltäni
Vasta järjen äärellä
pesen nenäni
ja olen valmis katsomaan
minne olen päätynyt
Vasta järjen äärellä
olen valmis näkemään
missä on rakkauteni,
kenellä on sydämeni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos sinulle pörröinen hauskasti kuvaillusta runosta, vaikka aihe kipeä onkin. Mielestäni onnistunut runo tämä. Aurinkoa harmaaseen päivään. :)
...niin se toisinaan menee, ettei se järkikulta tahdo tulla samaa matkaa ;D
Koskas rakkaus on järkee kuunnellut? :)
Ei tuu mulla mieleen...
Väliin sekavaa,,'eppätiiämitäajatella-fiilari'
Mut kyl se siitä..kun se järki sit tulee..jos..! :)
Raitis ilma,,voi selkeyttää päätä,,Kivaa pvää sulle! :D
Hauskaksi sen tarkoitin
hullutella halusin
herkälläkin aiheella,
vaikka tällä hetkellä
olen luona järkikullan
-kuitenkin
En vaan jaksa pingottaa
kaipasin huumorin kukkaa
vaikka aihe tää
pienin hetkin ehkä hiertää
Sydämeni kadotin mä kerran
opiksein otin tämän verran:
missä järki, sinne kuljen
äänen sydämeni hetkeks suljen
Kerran rikkonut mä paljon oon,
jouduin melkein turmioon
vuoksi hölmön rakkauden.
Liian myöhään järjen äänen kuulin.
Rikkoisinko uudelleen? No tuskin!
Rakkaus on sokea
ja naiset rakastuvat... renttuihin...
;-)
niin se on aina ollut ja tulee olemaan.
Mutta on niitäkin naisia, jotka näkevät kaiken sen paskan ja valheen läpi, tosin kantapään kautta, eivätkä enää sokeudu renttuihin.
En kovasti mainnostaisi täällä alvariinsa, kuinka monet naiset erehtyvät näihin täällä lilluviin kuvatuksiin, jotka yrittävät saada takaisin menettämäänsä nuoruutta.
Joissain tapauksissa saattanet olla hyvinkin oikeassa, mutta muistetaan sellainen tosiasia, että vakka kantensa valitsee. Se mikä sopii sinulle, ei sovi toiselle. ;-)
Vaikkakaan itse en ole "erehtynyt täällä lilluviin kuvatuksiin", kuviot menee jotenkin ihan hassusti toisin. Kivahan sitäkin on purkaa, vaikka tänne...
Pääasia liene, että oma pää pysyy tasapainossa?? Itse ainakin otan nämä täällä olevat jutut niin, että "tuuli huulia heiluttaa..."!