Eilen Prisma -ohjelmassa haastateltiin harvinaisuutta; onnellista avioparia. Tuli mieleen, että onhan se erikoista, kun hyvä pitkäikäinen parisuhde on jo nykyään niin harvinainen, että se on jo lähes ohjelmanteon arvoista. Oli kyllä tosi kiva kuulla ja katsoa paria, joka löysi toisistaan hyvää sanottavaa ja vuosienkin jälkeen aidosti tykkäävät toisistaan. Minä kuulun niihin onnellisiin, joilla on ollut hyvä, pitkä avioliitto ja mieheni lapset ovat myös ykkösasia maailmassa.
Olisi kiva tässä tehdä lyhyt gallup onnellisista pareista ja erityisesti kuulla ne syyt, mitkä ovat hyvän suhteen perustana.
Olisi kiva tässä tehdä lyhyt gallup onnellisista pareista ja erityisesti kuulla ne syyt, mitkä ovat hyvän suhteen perustana.
Vastaukset 11
Vanhimmat
30 onnellista vuotta. Kaipa joskus sielut sopivat yhteen, ja voi olla näinkin hyvin.
Meitä on ainakin yhteinen huumori vaikeinakin aikoina auttanut.
Mutta täällähän ei saa olla onnellinen , joten häivyn hiljaa takavasemmalle.
tuo harvinaisuus täytyi olla teeskentelyä. Suomessa avioliiton kestoikä keskimäärin on 5-6 vuoden välillä. Omani meni romuksi 20 v jälkeen ja kova kestäminen siinäkin, kun vaimolla ei ikinä mitään positiivista sanottavaa. Ikuista moitetta vaan.
Sitten löysi toisen eikä sekään jaksanut pitkään. Nyt nainen neljännessä tai viidennessä aviossa. Vähän yli 55 v tuo jotain vielä lisää luonteeseen ja vähän salaa olen laskeskellut, montako aviota vielä ehtii.
Oma uusi kumppanini on mukava ja toivoisin, että niin jatkuisi krematorioon asti. Yritän pitää hyvänä, mutta kun täydellinen kun ei kumpikaan koskaan, silloin tällöin on puolin ja toisin sietämistä. Sitten taas kivaa.
ovat pitäneet yhdessä ja tiiviisti jo yli 20 vuotta. Mustasukkaisia ollaan, mökötetään, moititaankin välillä toista - mutta siitä huolimatta katsoisin, että olemme keskivertoa onnelisempia. Olemme molemmat myös mukavia ja seurallisia - ihan ulkopuolistenkin mielestä.
Mutta, se mukava riitojen sopiminen on aina yhdistänyt meitä. Kummankaan ei ole tarvinnut vongata...
voidaan painottaa, kun onnellisen parisuhteen edellytyksiä listataan.
Minä määrittelen asian niin, että molempien on oltava toisilleen avoimet kaikessa, sopia heti jokainen mielipahaa tuottanut tilanne, pyytää ja antaa anteeksi, säilyttää hellä kosketus joka ikinen päivä tärkeimpänä päivän velvoitteista, sitä ei saa jättää väliin edes tulipalon sattuessa. Muuten luottamus ja kunnioitus ei kumppanien välillä kestä, ja se vie turmioon.
Elää sitä arkielämää, ei liian suuria odotuksia toisen suhteen. Hyväksyä toisen pienet virheet, kaikissa on niitä. Mutta onhan kahden kauppa kolmannen korvapuusti, ei parane neuvoa ketään, joiden asioista ei tiedä mitään.
Miksi et ole itse oppejasi soveltanut käytännössä? Katkerana muistat avioliittoasi, ehkä vaimosi oli sitten täysin toivoton tapaus, mielestäsi.
Erostasihan on aikaa ties miten kauan ja olisit voinut luoda kirjoittamiesi periaatteitten mukaisen onnellisen suhteen tai ainakin yrittää.
Joillakin on periaatteet, joita eivät kuitenkaan sovella käytännössä.
ollaan oltu aviossa eikä ole moittimista. Viime hääpäivänä mieheni sanoi minulle, että jos en olisi kosinut sinua jo aiemmin niin tekisin sen nyt. Se kuulosti minusta tosi kivalta.
Kaksi asiaa meillä on alusta lähtien pidetty tärkeimpänä: Perhe ja koti. Perheen eteen jokainen on tehnyt parhaimpansa ja koti on ollut meille paras paikka maailmassa, jonne on aina ollut hyvä tulla.
Onnea Sinulle jatkoonkin ja monia hyviä avioliittovuosia lisää.
alko tuli yhä enevässä määrin mukaan ja sen myötä väkivaltaa ja pelkoa.
Rakastin miestäni todella paljon kymmenkunta vuotta, hän oli koko elämäni.
on nainen, oikea nainen, välitävä nainen..ja ainoastaan nainen.koska me miehet ymmärrämme näistä asioista ???????
Naisilla on hirveä valta perheessä ja parisuhteessa. Jos sitä väärin käytttä¨ä, seuraukset ovat tuhoisat koko perheelle. Olen huomannut omasta parisuhteestani, että sellainen henki siinä on kuin itsellä kulloinkin sattuu olemaan. Onneksi on vuosien saatossa oppinut arvostamaan muitakin ja ottamaan huomioon muiden mielipiteet ja tunteet. Nuorempana pompotin miestäni mennen tullen, olin nk. temperamenttinen nainen. Mieheni on kyllä aina sanonut pitävänsä temperamentistani, mutta joskus se oli kyllä suorastaan sadistista puoleltani. Tai sitten leikkiä. Onneksi mieheni kesti sen! Sama se on perheen suhteissa ulkomaailmaan; niiden kanssa seurustellaan, keistä vaimo sattuu pitämään. Jos miehen sukulaiset eivät miellytä, ne kyllä helposti ohitetaan. Aika suoria sanoja, mutta ainakin minun ympäristössäni 80 % perheiden elämästä menee näin.
JOKAINEN naisen saa miestä tunnissa, jos vain menee ulos tai kapakkaan.
Useimmat miehet eivät saa naista niin nopeasti.
Eli jos nainen tuota "uhkailua" jossain mielessä käyttää,
hän saa avioliiton ikuisiksi ajoiksi epävarmaksi.
---------------------
Naisen uhkailua ei voi koskaan unohtaa, koska se on paljon enemmän totta,
kuin miehen vastaava,
keskimäärin otaen, ainahan on poikeustapauksia.