Tilanne on tämä. Lapsen isä oli mukana lapsen hoidossa ja kasvatuksessa ensimmäisen 1,5kk. Sitten löysi tyttöystävän itselleen eikä lapsen asiat/hoidot/kasvatus ole sen koommin kiinnostanut. Lähtönsä jälkeen häiriköi meitä, uhkaili tekstiviestein ja puhelimitse ja kävi jopa kännissä meillä riehumassa. Siitä suivaantuneena laitoin elatustuen rullaamaan. Sitä ennen isukki ei ollut maksanut lapsen kuluista senttiäkään. Siitäkin tuli sit huoritteluja ja muuta kakkaa niskaan minulle. Teimme myös samaan syssyyn tapaamissopimuksen, jota mies noudatti kahden viikon ajan ja jätti sit niine hyvineen tapaamatta lastaan. Tein kaikkeni että ois ollu lapsesa kanssa, mut mikään mun teko tai sana ei riittänyt. Lopulta kaikesta häiriköinnistä,haukkumisesta ja uhkailusta uupuneena vein asian poliisille ja soppalaan.Mies jätti meidät sen jälkeen rauhaan.
Nyt vuotta myöhemmin mies on lähettänyt yhteisten kavereittemme kautta sanan että tahtoisi tavata lastaan. (en vastaa hänelle puhelimeen häiriköinnin pelossa)
Nyt niitä neuvoja ja mielipiteitä. Mitä teen? Mies on jo kerran jättänyt lapsensa, tekeekö hän niin uudestaan (mitä luulette). Onko mahdollista että hän olisi nyt valmis isäksi mitä ei vielä vuosi sitten ollut?
Ulkosesti näyttää siltä että mies ei ole kasvanut yhtään.Mikään ei ole muuttunut hänen elämässään.Kaikki viikonloput ryyppää kuulemma (yhteiset kaverit on juorunnu mulle vaik mä aina sanon etten tahdo kuulla siitä miehestä mitään), ei minkäänlaista vastuuntuntoa elämästään, ja edelleen haukkuu minua pitkin kyliä. Ei ole oikeen aikuismaista käytöstä minun mielestäni.
Lapsemme ei tunne isäänsä, ja on pahimmassa vierastus iässä. En missään nimessä tahdo enkä suostu viemään lasta mihinkään laitokseen mihin isä voi tulla lastaan katsomaan enkä todellakaan vie lastani hänen äidilleen johon ei todellakaan voi luottaa.
Parisen viikkoa olen nyt ajatusta pyörittänyt päässäni ja olen ajatellut et pitäs varmaan ensin pitää palaveri jossain kahvilassa kolmannen osapuolen läsnä ollessa (meillä on huonot välit) ja minusta hän on todella ison selityksen velkaa. VAI kuinka? Miksi jätti lapsensa, miksi uhkaili, miksi tahtoo nyt yhtä-äkkiä ruveta tapaamaan lasta ja miten ajatteli sen onnistuvan ja saa minun mielestäni kyllä lyödä isoa faktaa pöytään että on muuttunut ja kasvanut. En tahdo että taas jättää lapsensa jos annan hänelle mahdollisuuden tavata lastani (soppala on sitä mieltä että mies pitäisi pitää kaukana lapsesta). Ja pelkään todella paljon että tämä on taas näitä hänen temppujaan millä minulle yritetään aiheuttaa paha mieli.
En nyt sotke miehen nykyistä kihlattua tähän enkä myöskään omaa miesystävääni, koska asia on jo muutenkin monimutkainen eikä minun mielestäni lapseni asiat kuulu minun nykyiselleni eikä myöskään lapseni isän nykyiselle.
Mielellään asiallisia vastauksia ja kommentteja ja mielellään enemmän niitä neuvoja. Tahdon vain lapseni parasta. Nyt en vain tiedä mikä on hänen paras pitemmällä tähtäimellä siksi pyydän teidän apua. Kiitos jo etukäteen. Palaillaan asiaan jos kysyttävää tulee :) ihanaa kevättä kaikille
Nyt vuotta myöhemmin mies on lähettänyt yhteisten kavereittemme kautta sanan että tahtoisi tavata lastaan. (en vastaa hänelle puhelimeen häiriköinnin pelossa)
Nyt niitä neuvoja ja mielipiteitä. Mitä teen? Mies on jo kerran jättänyt lapsensa, tekeekö hän niin uudestaan (mitä luulette). Onko mahdollista että hän olisi nyt valmis isäksi mitä ei vielä vuosi sitten ollut?
Ulkosesti näyttää siltä että mies ei ole kasvanut yhtään.Mikään ei ole muuttunut hänen elämässään.Kaikki viikonloput ryyppää kuulemma (yhteiset kaverit on juorunnu mulle vaik mä aina sanon etten tahdo kuulla siitä miehestä mitään), ei minkäänlaista vastuuntuntoa elämästään, ja edelleen haukkuu minua pitkin kyliä. Ei ole oikeen aikuismaista käytöstä minun mielestäni.
Lapsemme ei tunne isäänsä, ja on pahimmassa vierastus iässä. En missään nimessä tahdo enkä suostu viemään lasta mihinkään laitokseen mihin isä voi tulla lastaan katsomaan enkä todellakaan vie lastani hänen äidilleen johon ei todellakaan voi luottaa.
Parisen viikkoa olen nyt ajatusta pyörittänyt päässäni ja olen ajatellut et pitäs varmaan ensin pitää palaveri jossain kahvilassa kolmannen osapuolen läsnä ollessa (meillä on huonot välit) ja minusta hän on todella ison selityksen velkaa. VAI kuinka? Miksi jätti lapsensa, miksi uhkaili, miksi tahtoo nyt yhtä-äkkiä ruveta tapaamaan lasta ja miten ajatteli sen onnistuvan ja saa minun mielestäni kyllä lyödä isoa faktaa pöytään että on muuttunut ja kasvanut. En tahdo että taas jättää lapsensa jos annan hänelle mahdollisuuden tavata lastani (soppala on sitä mieltä että mies pitäisi pitää kaukana lapsesta). Ja pelkään todella paljon että tämä on taas näitä hänen temppujaan millä minulle yritetään aiheuttaa paha mieli.
En nyt sotke miehen nykyistä kihlattua tähän enkä myöskään omaa miesystävääni, koska asia on jo muutenkin monimutkainen eikä minun mielestäni lapseni asiat kuulu minun nykyiselleni eikä myöskään lapseni isän nykyiselle.
Mielellään asiallisia vastauksia ja kommentteja ja mielellään enemmän niitä neuvoja. Tahdon vain lapseni parasta. Nyt en vain tiedä mikä on hänen paras pitemmällä tähtäimellä siksi pyydän teidän apua. Kiitos jo etukäteen. Palaillaan asiaan jos kysyttävää tulee :) ihanaa kevättä kaikille
Vastaukset 17
Vanhimmat
isän kanssa paikassa jossa lapsikin viihtyy, kolmisin. Aloittaa tapaamiset pieninä annoksina, totutellen lasta hissukseen.
Älä vaadi selityksiä, kuuntele mitä mies sanoo. Anna hänelle tilaisuus itse kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan.
Joskus hiljaisuus on parasta. Ehkä ne menneetkin siinä sivussa sitten selkenevät.
Minusta on hienoa, että haluat antaa isälle ja lapselle mahdollisuuden, vaikka sos.toimi on toista mieltä.
Sinuna ottaisin lapsen isää varten prepaid-liittymän, ei kovinkaan kallis investointi nykyään.
Jep. Mulla on prepaid ihan isää varten koska häiriköinti meni niin pahaksi että jouduin vaihtamaan monesti puhelinnumeroa. Yks numero on häntä varten ja toinen muita varten, koska hänen on saatava minut kiinni jos elatukset myöhästyvät etten vie niitä tarpeettomasti ulosottoon.
Kyllä lapsella olisi tärkeää olla isä. Mietityttää vain se että isäsä on satuttanu minua ja myös lasta niin paljon. Ei ole helppo antaa anteeksi asioita joita hän on lapselleen aiheuttanu.Eikä ole helppo antaa uutta mahdollisuutta kun on karvaasti jo kerran pettynyt.Ja tietty pelottaa jos se taas satuttaa tota mukulaa.Eikä tässä itekkää taho enää joutua tulitus lijalle ku kerran on eroon päässy.
Mutta lisää jos tulee kommentteja ja neuvoja ni kyl käyn välillä kurkistelemassa ku kotitöiltä ja muulta ehdin.
selittämistä miksi haluaa aloittaa tapaamiset. Ei se pelkkä hiljaisuus oikein toimi, jos sitä on edeltänyt helvetinmoiset häirinnät.
Lapsen etu on molemmat vanhemmat ihannetapauksessa. Lapsen etu ei kuitenkaan ole isä joka tapailee silloin kun huvittaa, ja jättää kokonaan tapaamatta, mitään selittämättä. Meillä kävi näin, tapaamiset loppui, kuulemma olen niin vittumainen ihminen. Sinänsä outo juttu koska en ollut hänen kanssaan missään tekemisissä muutenkaan.
Sitä jotenkin suhtautuu skeptisesti tämmöisiin juttuihin, ja ikävä kyllä minä tekisin sen päätöksen etten antaisi lasta tavata kuin vasta sitten kun lapsi on itse isompi ja haluaa tavata isää. Turha tulla länkyttämään mistään "antaisi" jutuista koskapa meillä se menee ihan juuri näin.
Teet asian suhteen mitä hyvänsä, sinun kannattaisi silti selvittää itsellesi tunteitasi.
Kirjoitit:"Kyllä lapsella olisi tärkeää olla isä. Mietityttää vain se että isäsä on satuttanu minua ja myös lasta niin paljon. Ei ole helppo antaa anteeksi asioita joita hän on lapselleen aiheuttanu."
Jos ymmärsin oikein (ja anteeksi jos ymmärsin väärin) lapsesi oli 1,5kk kun isä lopetti lapsen hoitoon osallistumisen ja aloitti häiriköinnin?
Jos lapsenne on ollut sylivauva kaiken tapahtuessa, isän käytös ei niinkään ole satuttanut lastanne vaan ennenkaikkea sinua.
Minusta sinä voisit myöntää itsellesi olevasi loukkaantunut ja vihainen, koska lapsen isä on käyttäytynyt sinua kohtaan väärin. Se on ihan luonnollista.
Ja sitten kun olet käsitellyt oikeutetut vihan tunteesi lapsen isää kohtaan, voisit vetää syvään henkeä ja miettiä erikseen, mitä aiot tehdä tässä tapaamiskysymyksessä. Ja siinä päätöksessä sinun pitää pistää syrjään tunteesi lapsen isää kohtaan ja ajatella ennen kaikkea, mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu.
Voimia sinulle, mihin tahansa ratkaisuun aiassa päädyt.
ymmärsit oikein mutta olet käsittänyt osan äitiydestä väärin..
"Jos lapsenne on ollut sylivauva kaiken tapahtuessa, isän käytös ei niinkään ole satuttanut lastanne vaan ennenkaikkea sinua."
Kun nainen on juuri synnyttänyt vauvan hän on herkässä tilassa monta kuukautta, jopa puolisenkin vuotta. Kun satuttaa vauvan äitiä niin satuttaa lasta, koska äidin hyvinvointi on erittäin tärkeä lapsen hyvinvoinnin kannalta.Tämä korostuu yksinhuoltajuudessa jolloin yksi ihminen on vastuussa lapsesta kokonaisvaltaisesti.
Kyllä hän satutti minua ja satutti rankasti. Kun olisikin kyse siitä että vain minua on loukattu ja satutettu. Mutta kun kyse ei ole pelkästään sitä. Lapsi "joutuu" (tökerösti ilmaistuna) elämään ihmisen kanssa joka on äärettömän surullinen niin itsensä kuin lapsenkin takia. Eikä se auta että leikit lapsen edessä urheaa, onnellista ja tasapainoista. Lapsi kyllä vaistoaa jos hänen vanhempansa on surullinen.
Tämän lisäksi lapsen isä vei lapselta toisen vanhemman, toisen rakastavan lähimmäisen jota ei mummota ja papat korvaa. Hän vei isänmallin ja aiheutti lisää ongelmia lapsen perheeseen.
Toivottavasti nyt ymmärsit mitä tarkoitin kun sanoin että hän satutti lasta. Asia ei ole niin mustavalkoinen kun monet tuntuu luulevan. Isättömän lapsen elämään kuuluu paljon muitakin murheita kun raha,puolisoiden välinen katkeruus ja isän malli (joka ilmeisesti on "korvattavissa" isäpuolilla joka minusta ei aivan samaa asiaa aja)
Olen ilmeisen hidas ymmärtämään, mitä tarkoitat.
Kirjoitat: "Tämän lisäksi lapsen isä vei lapselta toisen vanhemman, toisen rakastavan lähimmäisen jota ei mummota ja papat korvaa. Hän vei isänmallin ja aiheutti lisää ongelmia lapsen perheeseen. "
Mutta eikö nyt ole kyse siitä, että tämä isä haluaa tavata lastaan? Ja on ollut pois sen verran lyhyen aikaa, ettei lapsen ja isän ole mitenkään mahdotonta luoda keskinäistä suhdetta?
Ymmärrän katkeruutesi, mutta en ymmärrä argumenttiasi. Olen pahoillani.
nyt ei todellakaan ole kyse minusta vaan siitä että satuttaako se mies minun lastani vielä vai eikö. en ymmärrä miksi edes alunperin rupesit saivartelemaan asian vierestä.
kyse on nimenomaan siitä että onko uhkailu, kotirauhan häirintä, lapsen hylkääminen jne tarpeeksi vakavaa ettei isän kannata enää antaa tutustua lapseen vai voiko tuollaiset katsoa läpisormien ja uskoa että toinen on muuttunut aikuiseksi vastuunsa kantavaksi ISÄKSI.
toivottavasti nyt pysyt asiassa etkä saivartele minun tunteistani.Niillä kun ei ole sitä merkitystä minkä olet niille antanut. Jos luit alkuperäisen tekstin kunnolla huomaat että kyse on lapsen parhaasta. EI MINUN TUNTEISTANI tai niinku sinä nimität KATKERUUDESTANI.
Minä kyllä pärjään vallan mainiosti ilman sitä miestä. Mutta kun tuli tämä tilanne ni kysyin teiltä ihmisiltä neuvoa mitä sen asian kanssa tehdään. Minusta se on kyllä aikuisempaa kuin sinun takertuminen pikkuseikkohin ja antamalla minulle leiman otsaan.
Ole kiltti ja pysy asiassa eläkä saivartele turhia. Se ei ketään auta eikä varsinkaan minua eikä lastani.
En saivartele, olen kanssasi eri mieltä argumenttisi pätevyydestä.
(Muuten, jos et kestä kantoja, jotka eriävät omastasi, ei kannata avata keskustelua keskustelupalstalla.)
Ensimmäinen kirjoituksesi lyhennettynä:
"Tilanne on tämä. Lapsen isä oli mukana lapsen hoidossa ja kasvatuksessa ensimmäisen 1,5kk. Sitten löysi tyttöystävän itselleen eikä lapsen asiat/hoidot/kasvatus ole sen koommin kiinnostanut. Nyt vuotta myöhemmin mies on lähettänyt yhteisten kavereittemme kautta sanan että tahtoisi tavata lastaan.
Nyt niitä neuvoja ja mielipiteitä. Mitä teen?"
Minun neuvoni sinulle oli erottaa tuntemasi oikeutettu viha isää kohtaan siitä, mikä tässä asiassa on oikeasti lapsen etu.
Ja sekö on saivartelua?
Lapsi, joka on alle 1,5 vuotias ei ole voinut kokea isän poissaoloa niin suurena, etteikö lapsen ja isän suhde olisi mahdollinen vielä rakentaa.
Kirjoitit itse, että isä on tehnyt pahoin lasta kohtaan viemällä häneltä isän.
jos isä nyt haluaa tavata lastaan vain runsaan vuoden kestäneen eron jälkeen, ja sinä et siihen suostuisi, etkö silloin tule toistaneeksi isän alkuperäistä virhettä?
eli sun tekstistä päätellen pitäs vissiin unohtaa kaikki ne huorittelu puhelut, tappouhkaukset ja kuolkaa tekstiviestit, turpaantulee tekstiviestit ja se että tunkeutui meidän asuntoon riehumaan päissään.
eli periaatteessa myös olet sitä mieltä että miehet saa käyttäytyy miten vaa ja kaikki pitää katsoa sormien läpi. missä vaiheessa tässä on lapsen etu kyseessä?
mun ymmärtääksee lapsen pitää saada kasvaa turvallisessa ympäristössä, rakastavien vanhempien läsnäollessa. mitä rakkautta isältä lasta kohtaan on se että toivoo tämän kuolevan? entäs turvallisuus. onkse turvallista et isillä on oikeus tulla riehumaan lapsen kottiin ympäripäissään.
EDELLEEN lue se koko alkuperänen teksti eläkä jätä siitä tärkeitä asioita pois. minun synnit tässä taitaa kuule olla merkityksettömiä tässä asiassa.
"Minun neuvoni sinulle oli erottaa tuntemasi oikeutettu viha isää kohtaan siitä, mikä tässä asiassa on oikeasti lapsen etu."
tossa vastauksessa ei oo päätä eikä häntää. mikä tässä on lapsen etu? Se että lapsi elää äitisä kanssa eikä tapaa isäänsä vai se että lapsi asuu äitisä kanssa ja tapaa isäänsä. Ja ottaen nyt huomioon kummankin vanhemman teot. Sinä kultaseni takerrut vain siihen mitä minä olen tehnyt välittämättä mitä isä on tehnyt. Edelleenkin minun katkeruuteni tai vihani tai suruni tai ihan mitä vaan ei kuulu tähän asiaan mitenkään. Ainoo mikä kuuluu ni onko tosta miehestä enää isäks vai joko on liian myöhäistä. Annanko toisen mahdollisuuden silläkin uhalla että tämä voi satuttaa lasta taas.
Mä en jaksa kinastella sun kans enää tosta sun saivartelusta. Jos sul on sisäänlukutaito huono tai et vaan saa mun ajatuksesta kii ni tää keskustelu on aivan turha.
Mut hyvää kevättä panacea sulle vaan..Ja koita vast edes lukee koko teksti eikä tarttua pikkuseikkoihin. Minä en ole se tän tarinan roisto vaikka sä tahdot sellaisen kuvan musta antaa. Minä yritän ajatella lapsen parasta ja siksi kysyn yleisellä palstalla tämmöstä. Me pärjätään vallan mainiosti kahdestaanki, mutta kyl ois tosi hieno juttu jos ton isä ois mukana. Ainoo vaa et sen aikasemmat teot on niin vakavia että tätä asiaa pitää harkita tarkoin. Minä en mielellää antais sen satuttaa lasta taas.
Itse ymmärsin asian näin, että ap pelkää, että sama jatkuu! Sinun mielestäsi miehen tekemiset pitäisi unohtaa, ja pois pyyhkäistä, muuten on kyse äidin katkeruudesta? Eli ts. sinun mielestäsi kaikki miehen tekemä on hyväksyttävää. Ja jos äiti ei hyväksy, on hän jotenkin huono ihminen kun "vaikeuttaa" isän ja lapsen välistä suhdetta!
Musta sun pitäs neuvotella miehen kanssa pitkään ja hartaasti.
Ennen kaikkea voimia sinulle, ensinäkin.Minun mielestä exä on ollu äärimmäisen törkeä ja teot ovat anteeksiantamattomia.En kehoita sinua katsomaan miehen tekoja läpisormien ajatuksellä ja ajatella sokeasti isällä on oikeus tavata lastaan oli ja teki mies mitä hyvänsä.Mutta antaisin mahdollisuuden isälle, sillä hän voi vilpittömästi katua tekosiaan.Ja voithan sie pistää pelin poikki heti jos tuntuu siltä, että miehen aikeet ei ole vilpittömät.Käytän tässä ny karkeaa esimerkkiä, että eihän lapsikaan ala pelkäämään kävelyä kun ekan kerran kaatuu vaan yrittää uudestaan.Ja jos vastauksestani tulee "vettä" niskaan nii tulkoo aina ne voi kuivata ja aina pohjalta voi mennä ylöspäin.Lapsesi kannalta toivon vilpittömästi, että exäs on älynnyt millainen ääliö on ollut.
onko isä parantanut tapansa? Jos on joskus uhannut tappaa, kuolkaa yms juttuja, niin mistä voi tietää ettei sama kiusaaminen jatku?
Oikeesti lapselle on parempi olla ilman isää kuin isän kanssa joka mitätöi hänet ihmisenä, pettää lupaukset ja lopettaa tapaamiset tosta noin vaan.
En todellakaan voi tietää mikä on loppuje lopuksi paras tapa toimia lapsen kannalta. Ehkä on parempi päättää vasta sen jälkeen kun on pidetty palaveri asiasta. Pelkään vain edelleen että hän jättää muksunsa taas tai alkaa kiusaamaan meitä taas. Ainakaan mikään hänen "ulkoisessa" elämässä ei näytä muuttuneen, sitä en sitten tiedä onko hän kerinnyt kasvaa tän aikana, kun hän ei ole saanut meihin lähestulkoon mitään yhteyttä.
Kiitos kaikille vastauksista. Jään pohtimaan asiaa. Hyvää kevättä kaikille
Jossain viestissä viitattiin, anteeksiantamattomuuksiin ja törkeisiin tekoihin. Tietysti isä on tehnyt törkeästi, mutta eikö niin, että enemmän sinua äitiä kohtaan. Ei sinun tarvitse ns. tulla toimeen lapsen isän kanssa, olla ystävä enään. Mutta lapsellesi hän on ainut ja oikea isä, siitä sinulla ei ole neuvotteluoikeutta.
Ei ole kertomasi perusteella ollenkaan sinun asia lähteä ratkomaan tapaamisten asioita, jätä tällaisessa tilanteessa ne ammattilaisten käsiin. Eli ota yhteyttä lastenvalvojaan ja hän hoitaa neuvottelut ja sopimukset/muutokset isän kanssa. Hänen pitää myös pystyä arvioimaan isän kykyä tapaamisiin, hänen elämäntapojaan ja olosuhteitaan. On enemmän haittaa sinulle ja lapsellesi sekä menetät turhaan energiaa, kun alat itse selvitellä isän tilannetta ja suhteita. Usein toisen tilanteeseen "sotkeutuva" naamioidaan lapsen edunvalvonnaksi, kuitenkin se ammattilaisten käsissä näyttää ihan muulta. Erosta viisaasti selvinnyt osaa elää omaa elämäänsä ja jättää exän elämän rauhaan. Lapsen etu kuitenkin olisi, että tapaamiset lähtisivät toimimaan ja hän tutustuisi isäänsä; näihin on kyllä lastenvalvojalla keinot, jos isältä vaan löytyy se todellinen halu ja vastuu. Mutta anna heidän ratkaista se ja koita itse elää mahdollisimman normaalisti omaa elämääsi.
"(en vastaa hänelle puhelimeen häiriköinnin pelossa)"
Aika ponneton tekosyy...!
Ihmeellistä valtataistelua käyt lapsi kilpenäsi.
viesti kunnolla ennen kommentoimista. Sillä tavalla ei tule kirjoitettua typeryyksiä.