Yritin vastata aiempaan ketjuun, mutta ei enää onnistunut, kun se ketju on kai liian pitkä.
Kirjoitit, että monet bisset ei ulkoisten paineiden vuoksi jaksa sitoutua suhteeseen naisen kanssa. Itse taas olen sitä mieltä, että rakkaus voittaa aina pelkuruuden, ja jos ei voita niin se rakkauskaan ei ole aitoa -ei siis pidemmän päälle kestäisi silloinkaan vaikka molemmat olisivat lesboja.
Ei myöskään voida ajatella, että lesbot ryhmänä olisivat sen rohkeampia kuin bisset. Hyvin monet lesbot ikävä kyllä yhä elävät kaapissa, eivätkä edes tällaisilla palstoilla pyri vahvistamaan omaa tahtoaan. Varaisitko sinä puolivuotislahjan etukäteen silloin, jos tuttavasi kertoisi tavanneensa tällaisen ihanan kaappilesbon? Lesbous ja bisseys ovat vain seksuaalisia suuntautumisia, eivätkä mitään moraalisia indikaattoreita.
Siinä tietysti olet oikeassa, että bissejen suhteen jyvät karsiutuvat akanoista helposti, kun heillä on jo naissuhteen alussa usein hankala jakso, jolloin täytyy kohdata maailma ja muut (järkyttyneet, vihaiset, juorunhimoiset...) ihmiset eri tavalla kuin ennen.
Kirjoitit, että monet bisset ei ulkoisten paineiden vuoksi jaksa sitoutua suhteeseen naisen kanssa. Itse taas olen sitä mieltä, että rakkaus voittaa aina pelkuruuden, ja jos ei voita niin se rakkauskaan ei ole aitoa -ei siis pidemmän päälle kestäisi silloinkaan vaikka molemmat olisivat lesboja.
Ei myöskään voida ajatella, että lesbot ryhmänä olisivat sen rohkeampia kuin bisset. Hyvin monet lesbot ikävä kyllä yhä elävät kaapissa, eivätkä edes tällaisilla palstoilla pyri vahvistamaan omaa tahtoaan. Varaisitko sinä puolivuotislahjan etukäteen silloin, jos tuttavasi kertoisi tavanneensa tällaisen ihanan kaappilesbon? Lesbous ja bisseys ovat vain seksuaalisia suuntautumisia, eivätkä mitään moraalisia indikaattoreita.
Siinä tietysti olet oikeassa, että bissejen suhteen jyvät karsiutuvat akanoista helposti, kun heillä on jo naissuhteen alussa usein hankala jakso, jolloin täytyy kohdata maailma ja muut (järkyttyneet, vihaiset, juorunhimoiset...) ihmiset eri tavalla kuin ennen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
menee tässä näin, että bi:n ja lesbon ero on se että oli lesbo kuinka kaapissa tahansa hänen identiteettinsä on valmiimpi kuin bi:n. Kun ihminen tietää mitä haluaa ja mitä on, tekee se hänestä vahvemman ja myös valmiimman rakkauteen.
Minusta bi joutuu enempi elämään ns. kahdella terällä.
Rakkaus voittaa kyllä paljon, mutta se ei voi voittaa sitä epävarmuuttaa siitä mitä on ja haluaa.
Ja minä näen asian niin että bisseissä on enempi epävarmuutta olemisestaan ja seksuaalisesta haluistaan kuin lesboilla on.
Minä olen jopa sitä mieltä että on eroa sillä tuleeko jätetytksi naisen vai miehen takia.
Kaappilesbo ei luultavammin ikinä epäile omia halujaan naiseen, mutta bi sen sijaan monesti on jossain lesbo/hetero jaksossa elämässään.
Edelleen, näin minä sen näen.
sentään...
Muuten en jaksa kommentoidakaan viestiäsi, ja onhan sinulla oikeus omiin käsityksiisi, mutta uteliaisuudesta kysyisin että tarkoittaako tuo:
"Minä olen jopa sitä mieltä että on eroa sillä tuleeko jätetytksi naisen vai miehen takia.",
sitä että jos tulee jätetyksi miehen takia, on helpompi purkaa omia agressioitaan ja saa helpommin tukea muilta lesboilta?
(siis ne jotka asian myöntävät) ovat hyväsä asemassa juuri sen vuoksi etteivät heidän mieltymyksensä ihmisessä rajoitu sukupuoleen. itse olen bi-nainen ja olen aina ihastunut ihmiseen, ihmisenä. alkuaikoina voi tietysti olla hankalaa ja sekavaa kun ei pystykkään jaotteluun miesten ja naisten kohdalla.
huolimatta sitä että kyse olisi mistään agression purusta toisille lesboille.
Vaan minä näkisin sen näin, kun tulee jätetyksi naisen takia, se ei tunnu tietyllä tavalla ontolle, kokeilulle, jne.
Se että tulee jätetyksi miehen takia laittaa pakostakin miettimään että halusiko hän ikinä edes minua, jättikö hän minut siksi että olin nainen.
Näin minä taas mielipuolistin tämän asian.
Minä en koskaan ole edelleenkään kohdannut mitään vihaa lesbojen puolelta miehiä kohtaan, aina se on ollut toisinpäin.
tuntuu kyllä aina pahalta ja panee miettimään kaikenlaista, jos ei sitä tuliko jätetyksi, koska toinen on mies niin, koska toinen on nuorempi, hoikempi, hauskempi, vähemmän neuroottiinen jne.
Tämä monien bissejen viljelemä "rakastun ihmiseen, en sukupuoleen" teesi jotenkin kyllästyttää. Ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan, mutta se jotenkin kuitenkin viittaa siihen, että lesboille sukupuoli olisi jotenkin tärkein ja määräävin tekijä ihastumisessa. Eihän niin tietenkään ole. Sukupuolella on toki väliä, mutta kyllä se ihminen sen sukupuolen takana on tärkein. Myös lesboille. Kyllä mekin ihastumme ihmiseen ihmisenä, emme vain sukupuolensa edustajana.
tarkoita etteikö yhtä lailla kuka tahansa rakastu ihmiseen sinällään...on aika vaikeaa sanoa täällä nyt mitään etteikö joku siitä hiukan loukkaantuisi..ei tosian nyt ollut tarkoitus mitään sellaista saada aikaan.
nyt vain ole sama asia.
itseäsi kymmenen vuotta nuoremman vuoksi ja katsotaan sitten.
tuon ruthin kyllästymisen, enkä itse edes mielelläni sitä viljele, koska se on niin itsestäänselvä. ihminen ominaisuuksineen on olennainen, kaikille.
minun kohdallani sukupuoli on olennainen, mutta osana kokonaisuutta kai vain vähemmän olennainen kuin sellaiselle, joka kuuluu suuntautumisessaan poolien toiseen päähän. siksi bisse.
enkä voi allekirjoittaa sitä, että olisin jotenkin paremmassa asemassa suuntautumiseni kanssa, sillä ei tuo ulkomaailma nyt tunnu erityisen suurta määrää potentiaalisia kumppaneita tarjoavan, vaikka molempien sukupuolten edustajia kadut onkin valtoimenaan. aina se kaatuu siihen ihmiseen lopulta, meillä kaikilla.
kyllä tuosta saa sen kuvan, että oman identiteetin ja itsetunnon kanssa on vielä paljon tekemistä, jos jättämisen kohdalla täytyy pohtia sukupuolta päällimmäisenä syynä.
Tuo selvensi vähän, joten kiitos; olinkin jo kauan miettinyt mistä siinä on kyse.
Kumma juttu vaan, että heteromiehet eivät samalla tavalla ole epävarmoja biN rakastettujensa tunteista. Yhteiskunnallisen epäreiluuden ymmärrän, maailma suosii heteromiehiä, mutta jos biN rakastaa lesboa niin se rakastaa. Heterot kokeilevat, mutta bisset tietävät.
Jätetyksi tuleminen on kurjaa, ja itsekin silloin manaan ettei se jättäjä koskaan rakastanutkaan, mutta jos biN jättää lesbon, niin tuskin se ainakaan siitä johtuu ettei hän naisista pitäisi.
Hän on bi, kuten minäkin. En kuitenkaan ajattele, että yleisesti ottaen bi-naiset jättävät naisensa miehen takia ennen pitkää. Hän teki niin, joku toinen ei.
Kyllä minullekin tuli sellainen tunne, että olin ehkä väärää sukupuolta ja miehenä olisin kelvannut. Mutta se voi olla yhtä lailla harhakäsitys. Toisaalta, jos olisin tullut jätetyksi naisen takia, se olisi tuntunut henkilökohtaisemmalta loukkaukselta.
Sellaisen kuvan voi varmasti saada, mutta itsekin voin myöntää, että mieliala ei ole maailman korkein, kun on tullut jätetyksi miehen takia. Mä olen tullut, ja nimenomaan mulle on kerrottu, että jättäminen johtuu siitä, että miehen kanssa elämä on helpompaa ja perheen perustaminen yksinkertaisempaa. Lisäksi mut on jätetty miehen vuoksi, koska "Kokeiles nyt itsekin, miehet on niin erilaisia ja kivoja välillä."
Lisäksi olen saanut kuulla, että ulkonäöllinen ja käyttäytymisessäni ilmenevä androgyyniys/ maskuliinisuus on vain teeskentelyä ja miehen "roolin" esittämistä. Kun minä ojennan ravintolassa tuolin, tuntuu se teennäiseltä, mutta kun mies ojentaa, tuntuu se mukavalta. Anteeksi kohteliaisuuteni. Kuinka ihmeessä jaksaisin teeskennellä vuoden joka ikinen päivä?
Ennen olin ensimmäisenä lesbona vakuuttamassa, ettei suuntautumisella ole mitään väliä. Kaikki naisystäväni (joita nyt ei montaa ole) yhtä lukuunottamatta ovat olleet bissejä.
Valitettavasti elämä opettaa. Kun on tarpeeksi monta kertaa särkynyt bisseen, alkaa sitä särkymistä pelätä. Ja kun selkeästi kerrotaan, että sukupuoli on jättämisen syynä, alkaa niitä miehiäkin pelätä. Ja siinä vaiheessa voi se itsetuntokin alkaa ropista, eikö se sentään ole aika inhimillistä?
Ja edelleen, en ole kenellekään vihainen enkä edes katkera, vaikka siltä varmasti kuulostan. Toivoisin vain joskus, että bissetkin ymmärtäisivät, mistä meidän lesbojen epävarmuus teidän suhteenne oikein kumpuaa. Tuskin me olemme sitä tyhjästä tuulesta temmanneet. Epävarmuus bissejen kanssa ei periydy lesbojen geeneissä. Totta aina toinen puoli, vaikka olisikin liikaa melua tyhjästä.
Ja edelleenkin tulen varmasti itse ihastumaan ja rakastumaan bisseihin, sillä niin on ollut kohtaloni tähänkin saakka. Eikä minulla ole sinänsä ollut valittamista. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistaa.
tuota mä en bissenä ole tullutkaan ajatelleeksi. Itse kammoan perinteisiä sukupuolirooleja, mutta tosiaan voi olla että monia enemmän heteropuoleen kallistuvia bissenaisia viehättää maskuliiniset naiset, vaikka loppupeleissä kaipaavatkin miehen kainaloon. Kirjoituksesi antoi paljon ajattelemisen aihetta!
Monesti olen huvittuneena ja mielissäni katsellut telkkarista kun Silvia Modig haastattelee ihmisiä vaikkapa kadulla, ja tosi usein varsinkin nuoret naiset selvästi tuntevat vetoa häntä kohtaan :) Asia on erittäin jees flirttinä, kun se pysyy viattomalla tasolla. Aiemmin ajattelin vain, että ilmeisesti useampi nainen onkin bi, kuin kukaan on arvannutkaan.
Ikävämpää tuo sama ilmiö varmasti on, jos se menee pidemmälle ja hetero/bi sitten yhtäkkiä karkaakin pois (tai vaikka se lesbo, sitäkin sattuu). Keljua varsinkin jos tunteita ja kiintymystä on jo ehtinyt syntyä. Hyvin pahoillani olen puolestasi, enkä osaa neuvoa ollenkaan. Sen vaan sanon, että itse tiedät mikä sinulle on luonnollista, ja sellaisena sinulla on oikeus tulla ymmärretyksi ja rakastetuksi. Ihan järkyttävä vielä tuo "Kokeiles nyt itsekin (miehiä)" heitto. Käsittämättömän tökeröä. Paljon parempaa ansaitset!