Rolf SÖRMAN (RS)
RS siirtyi Estonian pubiin (Admiral's Pub) kello puoli yhden (00:30) aikoihin (Viron ja Suomen aikaa). Noin kello 00:55 laiva kallistui (krängde båten till) mutta oikeni takaisin paapuuriin päin (gick tillbaks åt babord). - Kuulosti siltä kuin alemmilla kansilla jokin olisi pyörinyt tai kierinyt, ikään kuin rekat olisivat kaatuneet toisiaan päin. Metallista ääntä. Ketjujen kitinää ankkuria heitettäessä, hyvin erikoista, vaikeaa kuvata. (Det lät som om det rullade i de nedre regionerna, om om långtradarna välte på varandra. Ett metalliskt ljud. Som rasslat av kedjor när man fäller ett ankare, mycket speciellt, svårt att beskriva) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 13-14).
Kent HÄRSTEDT (KH)
KH istui katastrofin sattuessa baarituolilla Admiral's Pubissa. ”Plötsligt kommer en ovanligt kraftig krängning, min stol välter. (...) - Det kommer en lika kräftig krängning igen, (...). Och så efter tio sekunder igen en tredje, (...). - Det går kanske en halv minut. Så kommer två ordentliga stötar, båten kränger ännu kraftigare åt samma sida. (...) - Så kommer en tredje smäll. Och runt omkring mig välter hela rummet över ända. [Äkkiä laiva kallistuu epätavallisen voimakkaasti, minun tuolini kaatuu. (...) - Laiva kallistuu jälleen yhtä voimakkaasti, (...). Ja niin tapahtuu kolmannen kerran kymmenen sekunnin kuluttua, (...). - Kuluu ehkä puoli minuuttia. Sitten tulee kaksi kunnon iskua, laiva kallistuu vielä voimakkaammin samalle puolelle. (...) - Sitten tulee kolmas pamaus. Ja ympärilläni kaatuu kumoon koko huone.] (Kent Härstedt: Det som inte kunde ske)
Ulla TENMAN (UT) (hytistä 1098) (Matkustajahytit, joiden ensimmäinen numero oli yksi [1], sijaitsivat autokansien [kannet 2 ja 3] alapuolella eli kannella 1. Muut matkustajahytit sijaitsivat kansilla 4-6.)
UT lähti hytistä 1098 noin 10-15 minuuttia ennen dramaattista ensimmäistä kallistumaa (den dramatiska förta slagsidan). - UT kuuli kovia lyöntejä ja jotakin joka iski, siellä missä hän makasi vuoteessaan ja tunsi itsensä huonovointiseksi. (Hon hörde ”hårda dunkar och något som slog” där hon låg i sin bädd och kände sig illa till mods.). Hän nousi jalkeille ja päätyi lopulta istumaan lepotuoliin kannelle 7. Hetken kuluttua hän kuuli voimakkaan pamauksen ja heti sen jälkeen salongin irtaimet esineet vierivät alas styyrpuuria (laivan oikea puoli) kohti. (Efter en stund hörde hon en kraftig smäll och strax därpå rasade lösa föremål i salongen ner mot styrbordssidan.) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 32)
Yasmina WEIDINGER (YW) (hytistä 1027)
Yasmina muistaa, että kello piippasi keskiyötä Ruotsin aikaa (01:00 Viron ja Suomen aikaa). ”Mitt under vår diskussion slumrade jag till i ca 5 minuter. Jag vaknade till då jag hörde ett hårt ljud från bildäcket. Det lät som om något tungt skulle ha rört sig mot fartygets högra sida. Samtidigt började båten luta.” [Keskustellessamme nukahdin noin viideksi minuutiksi. Heräsin siihen, että kuulin kovan äänen autokannelta. Kuulosti siltä kuin jotakin raskasta olisi liikkunut aluksen oikealle puolelle. Samalla laiva alkoi kallistua.] (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 32) - ”Då jag sprang ut från min hytt märkte jag att det sipprade vatten i gången någonstans ifrån.” [Kun juoksin ulos hytistäni, havaitsin, että jostakin tihkui vettä käytävään.] (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 33) – Viisi minuuttia yli puolenyön (Ruotsin aikaa eli noin kello 01:05 Viron ja Suomen aikaa) seurasi kova isku, ikään kuin jokin suuri ja voimakas olisi liikkunut yhdestä pisteestä toiseen hänen yläpuolellaan. (Fem minuter senare följde den håda stöten, [...] som om ”något stort och kraftigt glidit från en punkt till en annan” ovanför henne. Slagsidan kom plötsligt och alla insåg att de måste lämna hytten. Yasmina minns änne en sak: ”När Daniel sprang från hytten så ropade han att det fanns vatten i korridoren.”) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 33)
Daniel SVENSSON (DS)
Maatessaan vuoteessa hän kuuli iskuja laivan runkoa vasten. Kuulosti siltä kuin jokin olisi iskenyt suurella kivellä. ([...] medan han låg i sängen hörde han slag mot skrovet, det lät som om ”någon slog med en stor sten”.) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 34)
Martin NILSSON (MN) (hytistä 1028)
Hän kertoi, että hän oli nukahtanut 23:30 Viron aikaa ja herännyt tuntia myöhemmin, kymmenen minuuttia, varttitunnin ennen onnettomuutta. Se alkoi RAAPIVALLA ÄÄNELLÄ ikään kuin alus olisi purjehtinut karille. Ja heti sen jälkeen laiva kallistui. (Han berättade att han somnat 23:30 estnisk tid och vaknat en timme senare, tio minuter, en kvart före olyckan. Det började med ”ett skrapande ljud som om fartyget gått på grund” och strax därpå kom krängningen.) - 'Nyt me ajoimme karille', sanoi yksi muista. Martin käsitti, että jokin oli hullusti. (”Nu gick vi på grund”, sade en av de andra. Martin insåg att något var på tok, [...].) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 34)
Dainis SLEINERS (DS) (hytistä 1015)
DS ilmoitti ruotsalaiselle poliisille, että hän oli herännyt puoli kahden aikoihin voimakkaaseen pamaukseen ja että laivalla oli kallistuma. ([...] han vaknat vid halv två -tiden på natten av en kraftig smäll och att båten hade slagsida.) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 38)
Nikolajs ANDREJEV (NA) (hytistä 1016)
Hän heräsi siihen, että hän putosi vuoteesta. ”I detsamma hörde jag en oerhört hård smäll. Smällen var så hård att jag slungades mot hyttväggen. (...) det var alldeles som om fartyget kolliderade med något. Genast började fartyget gunga enormt.” [Samassa kuulin ennenkuulumattoman kovan pamauksen. Pamaus oli niin kova, että minä sinkouduin hytin ovea vasten. {...} oli aivan kuin alus olisi törmännyt johonkin.] (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 38-39)
Ants NADAR (AN) (hytistä 1025)
AN muisti, että hän oli herännyt KOVIIN PAMAHDUKSIIN (”hårda smällar”). Hän alkoi kivuta ylös kannelle, kun alus kallistui kunnolla (”klättra upp till däck då fartyget lutade ordentligt”). (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 41)
Ints KLAVINS (IK) (hytistä 1024)
IK heräsi ilkeään ääneen ikään kuin metallia olisi vedetty pitkin aluksen pohjaa (”han vaknade till ett elakt ljud, som om metall dragits längs fartygets botten”). (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 41)
Holger WACHTMEISTER (HW) (hytistä 1047)
Hän meni nukkumaan suhteellisen aikaisin ja hän heräsi RAAPIVAAN ÄÄNEEN (ett skrapljud) ja VOIMAKKAASEEN JYSÄHDYKSEEN (en kraftig duns). HW puhui myös vedestä jalkojen ja säärten ympärillä (”vatten runt fötter och ben”). (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 42-43)
Carl ÖVBERG (CÖ) (hytistä 1049) (Tämäkin hytti, kuten kaikki hytit, joiden numero alkoi 1:llä, sijaitsi autokansien [kannet 2-3] alapuolella.)
Tukholmassa 10.10.1994 suoritetun poliisikuulustelun mukaan CÖ kuuli kello yhden aikoihin [Viron ja Suomen aikaa] tutun hydraulisen äänen (hydraulljud); kuulosti siltä kuin visiiriä olisi avattu (det lät som när visiret öppnas). [CÖ oli matkustanut Estonialla monta kertaa ja tunsi aluksen hyvin.] Pian sen jälkeen hän kuuli pamauksen tai rysähdyksen, kovan metallisen äänen (en smäll eller krasch, ett hårt metalliskt ljud). Minuutin tai pari myöhemmin kuului uusi rysähdys (en ny krasch). CÖ pukeutui ja hän uskoo olleensa käytävällä [= autokansien alapuolisen matkustajahyttikannen, kannen n:o 1, käytävässä] noin kello 01:15 – 01:20 [Viron ja Suomen aikaa]. - CÖ saksalaisen asiantuntijaryhmän kuulemisessa 9.9.1997: CÖ kertoi, että hän kuuli hydraulisen äänen lisäksi (förutom hydraulljudet) ikään kuin moukarin paukutusta (bankningar som av en slägga). Nuo molemmat äänet loppuivat voimakkaan metallisen pamauksen jälkeen (efter en kraftig metallisk smäll) ja oli hiljaista 30-40 sekuntia. Sitten seurasi vielä yksi voimakas pamaus ja alus äkisti pysähtyi, niin äkkiä että hän sinkoutui selälleen vuoteelle. (Sedan följde ännu en kraftig smäll och fartyget tvärstoppade, så plötsligt att han kastades baklänges på sängen.) Tuntui kuin laiva olisi TÖRMÄNNYT johonkin. (Det kändes som om fartyget kolliderat med något.) CÖ hyppäsi vuoteesta ja pukeutui nopeasti, kun hän havaitsi, että moottorin ääni oli lakannut kuulumasta ja ettei laiva enää jyskyttänyt meressä. Kello oli noin 01:00 [Viron ja Suomen aikaa]. CÖ ryntäsi ulos hytistään [hytti n:o 1049, joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolella] ja kiiruhti portaikkoon. Hänen takkinsa jäi kiinni oikeaan porraskaiteeseen. Hän kääntyi oikeaan ja katsoi käytävään [kannella 1]. Seitsemän metrin päässä [käytävällä 1] oli kaksi joutsenkaulaista venttiiliä (två ventiler med svanhals), joista suihkusi vettä [käytävälle 1]kovalla paineella. Hän näki myös veden tunkeutuvan ovesta [käytävällä 1] venttiilien takana ja virtaavan lattialle [käytävällä 1]. [Piirustusten mukaan ovi johti pesuhuoneeseen.] (Han såg också vatten tränga fram från en dörr bakom ventilerna, som enligt ritningarna tillhörde ett tvättrum, och strömma över golvet.) CÖ sai takkinsa irrotetuksi ja jatkoi pakoaan. Sen jälkeen äkillinen syvä kallistuma, 45 astetta tai enemmän, pakotti hänet kiipeämään jalat aluksen oikeanpuoleista seinää vasten. (En plötslig djup slagsida, 45 grader eller mer, tvingade honom att klättra med fötterna mot styrbordsväggen.) - (Saksalainen haveriselvittäjä ja laiva-asiantuntija Werner Hummel sai selville, että CÖ:n kuvaama ilmastointi (ventilationen) kokoushuoneista kannella 0 [joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolisen matkustajahyttikannen {= kansi n:o 1} alapuolella] oli johdettu lattian läpi kannelle 1 juuri siihen paikkaan, jonka CÖ oli ilmoittanut. [Werner Hummel {...} fick senare veta att ventilationen från konferensrummet på däck 0, som ursprungligen gått upp i centralschaktet, på grund av platsbrist letts upp genom golvet till däck 1 just på den plats som Övberg angett.] - CÖ näki siis veden virtaavan alapuolelta eli autokannen alapuolisen matkustajahyttikannen (= kansi 1) alapuolelta kannelle 1 jo ennen kuin laivan kallistuma yllätti hänet portaikossa matkalla ylös. Tämä tarkoittaa, että kannen 1 alapuolelta (= kannelta =) virtasi kannelle 1 vettä kovalla paineella ennen laivan kallistumista. Tätä voidaan pitää todisteena siitä, että Estonia oli saanut vuodon. ([...] Övberg såg vatten tränga in underifrån och att han överrumplades av slagsidan i trappan på väg upp. Då fanns det vattnet där innan slagsidan. I så fall hade Estonia sprungit läck.) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 43-46)
Päätelmiä: Estonia oli saanut vuodon jo ennen laivan kallistumista. Vesi, joka ennen kallistuman tapahtumista oli päässyt autokannen (= kannet 2-3) alapuolella sijainneelle kannelle 1, oli tunkeutunut alhaalta päin eli kannelta 0. Tämä tarkoittaa, ettei kannelle 1 päässyt vesi ollut tunkeutunut sanotulle kannelle ylhäältä päin (eikä siis autokansilta eli kansilta 2-3 alaspäin). Tämä merkitsee, ettei kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportti Estonian kallistuman ja uppoamisen syystä voi pitää paikkaansa.
[Yleishuomautuksena on todettava, että mikäli Estonian uppoamisen syynä olisi ollut autokannelle äkillisesti syöksyvä vesi, tuskin kukaan autokansien (= kannet 2-3) alapuolella sijainneen matkustajahyttikannen eli kannen n:o 1 matkustajista olisi selvinnyt hengissä. Virallisesti kannen 1 matkustajista pelastui hengissä 21 matkustajaa. Heistä 20 oli katastrofin tapahtuessa hyteissään kannella 1.]
Saksalainen asianajaja Henning Witte on tavannut Carl Övbergin useita kertoja. Övberg on ilmaissut Wittelle tyytymättömyytensä Ruotsin poliisin suorittamiin todistajankuulemisiin. Övbergin mukaan kuulustelut olivat aivan liian pinnallisia, eikä poliisi vaikuttanut varsinaisesti olevan kiinnostunut todellisesta tapahtumien kulusta (Henning Witte: M/S Estonia sänktes, s. 14).
Antti ARAK (AR) (hytistä 1056)
AR kertoi, että hänen hyttitoverinsa herätti hänet. ”Först hörde jag skrik och sedan såg jag vatten strömma i korridoren. Jag hörde inget maskinljud när vi drog oss uppför trapporna.” (Ensiksi kuulin huutoa ja sitten näin veden virtaavan käytävässä [kannella 1]. En kuullut koneen ääntä, kun nousimme ylös portaita.) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s.46)
Ain-Alar JUHANSON (A-AJ) (hytistä 1056)
”Medan jag ännu sov hörde jag en kraftigare smäll än den jag hört redan innan. Efter smällen rullade fartyget plötsligt åt styrbord. Alla fyra av oss vaknade, slet tag i våra kläder och kastade oss ut i korridoren, där det redan rann vatten.” (Vielä nukkuessani kuulin aiempaa voimakkaamman pamauksen. Me kaikki neljä heräsimme, tempaisimme vaatteemme ja heittäydyimme käytävään, jossa vesi jo virtasi [kannella 1].) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s.46)
Carl-Erik REINTAMM (C-ER) (hytistä 1094)
Rikostarkastaja Ulf Sjöbergin kuulustelussa Tukholmassa 30.9.1994 C-ER kertoi heränneensä pariin äkilliseen, ALAPUOLELTA [= autokannen alapuolella sijainneen matkustajahyttikannen n:o 1 alapuolelta] kuuluvaan RAAPIVAAN ÄÄNEEN. (Han väcktes av ett par plötsliga skrapljud underifrån.) Hytti kallistui hieman. (Hytten lutade lite.) ”Han öppnade dörren, gick ut i korridoren och fick se en smal vattensträng efter ena korridorväggen.” (Hän avasi oven, meni ulos käytävään ja havaitsi toista käytävänseinää myötäilevän kapean vesivanan.) - Knut Carlqvist tapasi C-ER:n syksyllä 1998. Reintamm kertoi, että seistessään kaiteen ääressä 7. kannella hän oli nähnyt suuren suorakaiteen muotoisen valkoisen kohteen aivan veden pinnassa tai heti sen alapuolella. Useampia metrejä vieressä, kuin jäähdytysauto. (När han stod vid relingen på 7:e däck hade han sett ett stort rektangulärt vitt föremål alldeles i vattenytan eller strax under. Flera meter i sida, som en kylbil.) - Vuoden kuluttua Reintammia haastatteli saksalaisen asiantuntijaryhmän selvitysmies Werner Hummel. Tällöin C-ER kertoi, että hänen oli ollut vaikeaa nukkua ja että hän oli äkisti kuullut äänen ikään kuin laiva olisi kulkenut jään läpi, raapivan äänen. Hän ajatteli, että alus oli ehkä kulkenut jonkin ylitse. Noin puoli minuuttia myöhemmin laiva kallistui styyrpuurin (aluksen oikea puoli) puolelle. Hän juoksi ulos käytävään. Siellä hän näki veden virtaavan lattian ja seinän välisessä nurkassa, vettä oli paljon, noin 40 senttimetriä. Vesi ei tullut portaikosta vaan virtasi (koskena) huomattavalla nopeudella käytävän läpi, se sai hänet ryntäämään ylös portaita. Hän ei nähnyt veden tulevan autokannen ovista. (Ett år senare intervjuades Reintamm av den tyska expertgruppens utredare Werner Hummel. Han berättade då att han haft svårt att sova och plötsligt hört ett ljud som om fartyget gått genom is, ett skrapande ljud. [...] Kanske hade fartyget kört över något, tänkte han. Omkring en halv minut senare kantrade fartyget åt styrbord. Han sprang ut i korridoren. Där såg han vatten strömma i vinkeln mellan golvet och väggen, det var mycket vatten, ungefär 40 centimeter. Det kom inte från trapporna utan forsade med avsevärd fart fram genom korridoren, det var det som gjorde att han rusade uppför trapporna. Han såg inget vatten komma från dörrarna vid bildäck [...].) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s.47-48)
Slutsatser:
(a) Man hörde ombord Estonia (på däck 1) några oförklarade ljud: (1) ett par plötsliga skrapljud underifrån [och ej ovanifrån; alltså ej från bildäck !]; ett ljud som om fartyget gått genom is, ett skrapande ljud; (2) hydraulljud och (3) bankningar (som av en slägga) samt (därefter) (4) 'en kraftig metallisk smäll' => (därefter) (5) 'ännu en kraftig smäll'.
(b) Det skrapande ljudet (som man hörde på däck 1) kom alltså underifrån. Det vill säga att detta ljud inte kom från bildäck (= däck 2-3).
(c) Vattnet hade kommit in i Estonia och på däck 1.
(d) Vattnet hade kommit undanrifrån (alltså från däck 0).
(e) Vattnet, som hade kommit på däck 1, hade inte kommit ovanifrån [= bildäck eller däck 2-3].
(f ) Vattnet, som hade kommit in i Estonia och på däck 1, hade kommit in innan slagsidan.
(g) Estonia hade sprungit läck.
(h) Estonia hade sprungit läck innan slagsidan.
(i) Estonia måste ha fått ett stort hål under vattenlinjen.
(j) JAICs rapport inte håller streck (beträffande orsaken till katastrofen).
Oförklarade frågor:
(1) Vad åstadkom 'ett par plötsliga skrapljud underifrån'? (Vad det kanske fråga om u-båt eller minfält?)
(2) Vad åstadkom 'hydraulljudet'? (Försökte någon öppna eller öppnade någon rampen?)
(2) Vad åstadkom 'bankningar som av en slägga'? (Försökte någon öppna eller öppnade någon rampen? Eller fördökte någon göra något med en eller två 'egendomliga' lastbilar ombord Estonia?)
(3) Vad åstadkom 'en kraftig metallisk smäll'? (Kolliderade Estonia med något? Eller stötte Estonia på något? Eller sprängdes Estonias skrov?)
(4) Vad åstadkom (ännu) 'en kraftig smäll'? (Sprängdes Estonias skrov?)
(5) Vad var 'det stora rektangulärt vita föremålet' ('alldeles i vattenytan eller strax under; flera meter i sida, som en kylbil')? (Vad det visiret? Eller var det en av de två mysteriska lastbilarna med hemlig militär materiel?)
Tapaus ESTONIA
102
16425
Vastaukset
- imhettelee
Mitähän kyselet tai kerrot.
- Se TÖRMÄSI
Venäläiseen sukellusveneeseen. Onhan näitä sattunu ennenkin. Tanskan salmen kautta on venäläiset sukellusveneet menneet piilossa pinta-alusten alla, niin ettei kukaan huomaa tutkalla eikä luotaimella, ja semmoisessa tilanteessahan suomalainen rahtilaiva ja venäjän ydinsukellusvene törmäsivät.
Tuo raapiva ääni ja kovat kolaukset kertovat aivan varmasti törmäyksestä, ja mikä muu siellä olisi ollut, kuin taas venäläinen sukellusvene.- tahallinen teko vai onnetto...
"Tuo raapiva ääni ja kovat kolaukset kertovat aivan varmasti törmäyksestä, ja mikä muu siellä olisi ollut, kuin taas venäläinen sukellusvene."
Hyvin kiinnostavaa. Moni eloonjäänyt todella ajatteli, että Estonia oli törmännyt johonkin. Ja juuri nuo kannelle 1 kuuluneet raapivat jäljet ALHAALTAPÄIN eli kannen 0 suunnasta (eikä siis yläpuolelta, jossa sijaitsivat autokannet eli kannet 2-3) pistävät ajattelemaan, että Estonia kulki ehkä jonkin esineen ylitse. Ensimmäiseksi tulee mieleen juuri sukellusvene. (Joku laivaston ihminen voisi kertoa, mitä kaikkea vedenalaista tavaraa merenpinnan alapuolella on tai voi olla: esimerkiksi meripuolustuslaitteita ymv.)
Hiljattain olen lukenut arviosta, että Estoniaa 'saattoi' ruotsalainen sukellusvene. Tämä taas johtui siitä, että Estonialla salakuljetettiin alukseen Tallinnassa lastattua salaista 'sotilaallista materiaalia'. Lasti oli tarkoitus toimittaa Tukholmaan ja sieltä (Arlandan kentältä) edelleen lentoteitse länteen. Materiaali oli ostettu tai anastettu venäläisiltä. Länsihän tyhjensi Venäjää NL:n aikaisesta huipputeknologiasta polkuhintaan. Ruotsi auttoi asiassa USA:ta (CIA) traditionaaliseen ruotsalaiseen tapaan.
Menikö matkalla jokin vikaan? Oliko kysymys onnettomuudesta, jossa Estonia törmäsi lopultakin ruotsalaiseen sukellusveneeseen. Estonialla oli mm. toistakymmentä Ruotsin sotilastiedustelun jäsentä juuri lastin perillemenoa turvaamassa.
Sukeltajat löysivät hylystä mm. aluksen kapteenin Anressonin ruumiin päähän ammuttuna. Oliko kyse taposta vai itsemurhasta?
Erään 'huippu'kokouksen jälkeen ulkopuoliset tarkkailijat havaitsivat yhden ruotsalaisen naisministerin poistuvan kokouksesta silmin nähden järkyttyneenä. Tarkkailijat uskovat, että tuossa kokouksessa hallituksen ao. jäsenille kerrottiin katastrofin todellinen syy.
Ruotsin merenkulkulaitoksen virkamies on paljastanut, että hänen virastossaan Estonian rungossa, vesirajan alapuolella olevasta rei'ästä puhuttiin viikkokausia. Virkamies paljasti myös, että USA:n Tukholman-suurlähetystön diplomaatit painostivat Ruotsia salaamaan tehokkaammin tapahtuneen oikean laidan.
CIA:ssä, SÄPOssa ja Ruotsin ulkoministeriössä on tapauksesta paljon salaisiksi määrättyjä asiakirjoja. Jos tapahtuma olisi ollut sellainen onnettomuus, jota kansainvälisen tutkintakomission raportissa kuvataan, miksi asiasta olisi tehty valtiosalaisuus?
Drew Wilson kirjassaan THE HOLE: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 pitää selvänä, että Estonian rungossa vesirajan alapuolella oli iso reikä. Hän arvelee perustellen, että rei'än aiheuttaja oli sukellusvene.
Drew Wilson kertoo monista sukellusvenetörmäyksistä kauppa-alusten kanssa. Wilsonin mukaan nykyaikaiset sukellusveneet ovat erittäin kestäviä. Ne siis kestävät iskuja yleensä ilman vakavia vaurioita. Sen sijaan kauppa-aluksen runko vaurioituu ja murskautuu Wilsonin mukaan kuin munankuori.
Estonia upposi nopeammin (nykytiedon mukaan 35 minuutissa) kuin mikään muu vertailukelpoinen alus (jos ajatellaan kansainvälisen tutkintakomission skenaariota). Estonia upposi nopeammin kuin tammikuussa 1945 sukellusveneen 3 torpedolla tuhoama saksalainen risteilyalus Wilhelm Gustloff (upposi Itämeren pohjaan 50 minuutissa). Sen sijaan yhdessä keulaporttionnettomuudessa ao. alus kellui päiväkausia. Eli jos alukseen tulee keulaportista paljon vettä, alus kellahtaa kumoon ja ilmataskut pitävät alukseen pitkään pinnalla. (Estonia ei kellahtanut kumoon. Se kallistui ja upposi sitten perä edellä Itämeren pohjaan - 35 minuutissa.)
Wilhelm Gustloff lähti Gotenhafenista aamulla 30.1.1945 mukanaan yli 10.000 henkeä (suurin osa siviilejä). Alus oli suunniteltu 1.880 matkustajalle. Sitä saattoi vain yksi miinanraivaaja. Illalla neuvostoliittolainen Aleksandr Marineskon komentama sukellusvene S-13 laukaisi 3 torpedoa kohti Wilhelm Gustloffia. Kaikki torpedot osuivat, ensimmäinen keulaan, toinen uima-altaan kohdalle ja viimeinen konehuoneeseen. Alus upposi 50 minuutissa vieden mukanaan arvioiden mukaan lähes 10.000 ihmistä. Pienet saksalaiset sota-alukset onnistuivat pelastamaan noin 1.230 henkilöä. Wilhelm Gustloffin hylky lepää 45 metrin syvyydessä koordinaateissa 55°07'N, 17°41'E, noin 30 kilometrin päässä rannikosta. - se olikin ..
Se onkin taas aivan uutta tietoa ja mainitaanko siitäkin sukellusvenekirjassa ?
- Kutiaako se ?
Ruotsalainen persreikä on aina hävytön !
- Jurputtaja
tahallinen teko vai onnetto... kirjoitti:
"Tuo raapiva ääni ja kovat kolaukset kertovat aivan varmasti törmäyksestä, ja mikä muu siellä olisi ollut, kuin taas venäläinen sukellusvene."
Hyvin kiinnostavaa. Moni eloonjäänyt todella ajatteli, että Estonia oli törmännyt johonkin. Ja juuri nuo kannelle 1 kuuluneet raapivat jäljet ALHAALTAPÄIN eli kannen 0 suunnasta (eikä siis yläpuolelta, jossa sijaitsivat autokannet eli kannet 2-3) pistävät ajattelemaan, että Estonia kulki ehkä jonkin esineen ylitse. Ensimmäiseksi tulee mieleen juuri sukellusvene. (Joku laivaston ihminen voisi kertoa, mitä kaikkea vedenalaista tavaraa merenpinnan alapuolella on tai voi olla: esimerkiksi meripuolustuslaitteita ymv.)
Hiljattain olen lukenut arviosta, että Estoniaa 'saattoi' ruotsalainen sukellusvene. Tämä taas johtui siitä, että Estonialla salakuljetettiin alukseen Tallinnassa lastattua salaista 'sotilaallista materiaalia'. Lasti oli tarkoitus toimittaa Tukholmaan ja sieltä (Arlandan kentältä) edelleen lentoteitse länteen. Materiaali oli ostettu tai anastettu venäläisiltä. Länsihän tyhjensi Venäjää NL:n aikaisesta huipputeknologiasta polkuhintaan. Ruotsi auttoi asiassa USA:ta (CIA) traditionaaliseen ruotsalaiseen tapaan.
Menikö matkalla jokin vikaan? Oliko kysymys onnettomuudesta, jossa Estonia törmäsi lopultakin ruotsalaiseen sukellusveneeseen. Estonialla oli mm. toistakymmentä Ruotsin sotilastiedustelun jäsentä juuri lastin perillemenoa turvaamassa.
Sukeltajat löysivät hylystä mm. aluksen kapteenin Anressonin ruumiin päähän ammuttuna. Oliko kyse taposta vai itsemurhasta?
Erään 'huippu'kokouksen jälkeen ulkopuoliset tarkkailijat havaitsivat yhden ruotsalaisen naisministerin poistuvan kokouksesta silmin nähden järkyttyneenä. Tarkkailijat uskovat, että tuossa kokouksessa hallituksen ao. jäsenille kerrottiin katastrofin todellinen syy.
Ruotsin merenkulkulaitoksen virkamies on paljastanut, että hänen virastossaan Estonian rungossa, vesirajan alapuolella olevasta rei'ästä puhuttiin viikkokausia. Virkamies paljasti myös, että USA:n Tukholman-suurlähetystön diplomaatit painostivat Ruotsia salaamaan tehokkaammin tapahtuneen oikean laidan.
CIA:ssä, SÄPOssa ja Ruotsin ulkoministeriössä on tapauksesta paljon salaisiksi määrättyjä asiakirjoja. Jos tapahtuma olisi ollut sellainen onnettomuus, jota kansainvälisen tutkintakomission raportissa kuvataan, miksi asiasta olisi tehty valtiosalaisuus?
Drew Wilson kirjassaan THE HOLE: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 pitää selvänä, että Estonian rungossa vesirajan alapuolella oli iso reikä. Hän arvelee perustellen, että rei'än aiheuttaja oli sukellusvene.
Drew Wilson kertoo monista sukellusvenetörmäyksistä kauppa-alusten kanssa. Wilsonin mukaan nykyaikaiset sukellusveneet ovat erittäin kestäviä. Ne siis kestävät iskuja yleensä ilman vakavia vaurioita. Sen sijaan kauppa-aluksen runko vaurioituu ja murskautuu Wilsonin mukaan kuin munankuori.
Estonia upposi nopeammin (nykytiedon mukaan 35 minuutissa) kuin mikään muu vertailukelpoinen alus (jos ajatellaan kansainvälisen tutkintakomission skenaariota). Estonia upposi nopeammin kuin tammikuussa 1945 sukellusveneen 3 torpedolla tuhoama saksalainen risteilyalus Wilhelm Gustloff (upposi Itämeren pohjaan 50 minuutissa). Sen sijaan yhdessä keulaporttionnettomuudessa ao. alus kellui päiväkausia. Eli jos alukseen tulee keulaportista paljon vettä, alus kellahtaa kumoon ja ilmataskut pitävät alukseen pitkään pinnalla. (Estonia ei kellahtanut kumoon. Se kallistui ja upposi sitten perä edellä Itämeren pohjaan - 35 minuutissa.)
Wilhelm Gustloff lähti Gotenhafenista aamulla 30.1.1945 mukanaan yli 10.000 henkeä (suurin osa siviilejä). Alus oli suunniteltu 1.880 matkustajalle. Sitä saattoi vain yksi miinanraivaaja. Illalla neuvostoliittolainen Aleksandr Marineskon komentama sukellusvene S-13 laukaisi 3 torpedoa kohti Wilhelm Gustloffia. Kaikki torpedot osuivat, ensimmäinen keulaan, toinen uima-altaan kohdalle ja viimeinen konehuoneeseen. Alus upposi 50 minuutissa vieden mukanaan arvioiden mukaan lähes 10.000 ihmistä. Pienet saksalaiset sota-alukset onnistuivat pelastamaan noin 1.230 henkilöä. Wilhelm Gustloffin hylky lepää 45 metrin syvyydessä koordinaateissa 55°07'N, 17°41'E, noin 30 kilometrin päässä rannikosta.Siinä sitä taas kerran sekoitetaan puurot ja vellit keskenään vailla tietoa minkäänlaisista perusfaktoista...
Mitä tulee sukellusveneiden kulkemisesta kauppalaivojen alla Tanskan salmissa(Itse asiassa "Oikeat" Tanskan salmet eivät sijaitse Tanskan mantereen ympäristössä) niin kannattaisi hankkia merikartta ja katsella syvyyksiä siellä...Vai kyntävätkö ne sukellusveneet dyynien ja mudan sisällä?
"Erään 'huippu'kokouksen jälkeen ulkopuoliset tarkkailijat havaitsivat yhden ruotsalaisen naisministerin poistuvan kokouksesta silmin nähden järkyttyneenä. Tarkkailijat uskovat, että tuossa kokouksessa hallituksen ao. jäsenille kerrottiin katastrofin todellinen syy."
"Erään huippukokouksen"?
"Ulkopuoliset tarkkailijat"?
"Havaittu järkytys"?
"Ulkopuoliset tarkkailijat uskovat"?
Kannataisiko nyt vain suunnata tuonne salaliittopalstalle, siellä ei kysellä tosi-asioiden ja asiantuntijoiden perään...Näillä "argumenteillä" voidaan "todistaa" ihan mitä vain ja missä vain.
Loppu kukkasena verrataan Wilhelm Gustloffia ja Estoniaa...Voi hyvää päivää sentään.
Itse olen ollut töissä laivassa (RoRo)jossa laskettiin sen uppuavan noin 5-8 minuutissa jos kylkeen noin rekkan mahtuva aukko, pitäsikö tätäkin verrata Wilhelm Gustloffiin?
Entä pitäsikö kaikkia maailmassa uponneita aluksia verrata siihen ja todeta että niiden uppoamisessa on jotain hämärää?
Se on mielenkiintoista miten aina "maakrapu" on parhaiten olevinaan selvillä siitä mitä laivassa tapahtuu ja mistä mitkäkin äänet tulevat...Ja nämä he pystyvät vielä selvittämään jälkikäteen, sekalaisten muistikuvien perusteella.
Ostin tässä taanoin kirpparilta eurolla Raben kirjallisen oksennuksen Estoniasta, täyttä paskaa koko kirja...Mieluusti keskustelen sen väittämistä jos halukkuutta vaan löytyy? - Jurputtaja
Muutama fakta:
- Tässä tarkoitetut "Tanskan salmet" ovat liian matalia sukellusveneen kulkea kauppalaivan alla, katso merikartoista jos et usko.
- Ei niitä vesiä "Luodata", luotainta jos laiva kulussa käyttää niin se havaitsee mahdollisen sukellusveneen allaan.
- Finnclipperin ja sukellusveneen törmäyksessä molemmat olivat pintakulussa. Sen aikaiset tutkat eivät mitään tekniikan saavutuksia olleet ja jättivät myös katveita(Kuten nykyäänkin).
-Raapivia ja kolahtelevia ääniä tuppaa laivassa kuulumaan enemmän ja enemmän kelin kovetessa. - Sen vertaa
Jurputtaja kirjoitti:
Siinä sitä taas kerran sekoitetaan puurot ja vellit keskenään vailla tietoa minkäänlaisista perusfaktoista...
Mitä tulee sukellusveneiden kulkemisesta kauppalaivojen alla Tanskan salmissa(Itse asiassa "Oikeat" Tanskan salmet eivät sijaitse Tanskan mantereen ympäristössä) niin kannattaisi hankkia merikartta ja katsella syvyyksiä siellä...Vai kyntävätkö ne sukellusveneet dyynien ja mudan sisällä?
"Erään 'huippu'kokouksen jälkeen ulkopuoliset tarkkailijat havaitsivat yhden ruotsalaisen naisministerin poistuvan kokouksesta silmin nähden järkyttyneenä. Tarkkailijat uskovat, että tuossa kokouksessa hallituksen ao. jäsenille kerrottiin katastrofin todellinen syy."
"Erään huippukokouksen"?
"Ulkopuoliset tarkkailijat"?
"Havaittu järkytys"?
"Ulkopuoliset tarkkailijat uskovat"?
Kannataisiko nyt vain suunnata tuonne salaliittopalstalle, siellä ei kysellä tosi-asioiden ja asiantuntijoiden perään...Näillä "argumenteillä" voidaan "todistaa" ihan mitä vain ja missä vain.
Loppu kukkasena verrataan Wilhelm Gustloffia ja Estoniaa...Voi hyvää päivää sentään.
Itse olen ollut töissä laivassa (RoRo)jossa laskettiin sen uppuavan noin 5-8 minuutissa jos kylkeen noin rekkan mahtuva aukko, pitäsikö tätäkin verrata Wilhelm Gustloffiin?
Entä pitäsikö kaikkia maailmassa uponneita aluksia verrata siihen ja todeta että niiden uppoamisessa on jotain hämärää?
Se on mielenkiintoista miten aina "maakrapu" on parhaiten olevinaan selvillä siitä mitä laivassa tapahtuu ja mistä mitkäkin äänet tulevat...Ja nämä he pystyvät vielä selvittämään jälkikäteen, sekalaisten muistikuvien perusteella.
Ostin tässä taanoin kirpparilta eurolla Raben kirjallisen oksennuksen Estoniasta, täyttä paskaa koko kirja...Mieluusti keskustelen sen väittämistä jos halukkuutta vaan löytyy?Että tälläkin sivulla kaikki on aina ja ikuisesti spekulaatiota. Mutta joku "maakravunkin" sanoma asia osuu aivan NAPPIIN!
Ajattele nyt itekki. Se helevetin salamyhkäisyys koko jutussa on yksi epäilyttävä fakta.
Sitäpaitsi aallokko lyö keulavisiiriä vain tiukemmin kiinni, eikä repäise sitä kertarysäyksellä irti.
Olen minäkin ollu sen verran laivassa ja kovassa kelissä, eikä sieltä mitään raapivia ääniä ja toistuvia isoja kolauksia tai räjäykseen verrattavia ääniä kuulunu. Kiemurteli vain niin pirusti, eikä käytäviä pitkin päässy muualle kuin seinästä seinään.
Sitäpaitsi, koska asioita on julistettu salaisiksi, sehän on taatusti varma merkki siitä, että jotqin outoa asiassa ON. Siviilialuksen uppoamisessa ei muuten pitäisi olla mitään salaista, vai mitä.
Ja ne monet aluksella olleiden todistukset kertovat todellakin siitä, että Estonia törmäsi johonkin, tai ne äänet olivat räjähdyksiä, jotka kuuluivat kolauksina laivan rungossa.
Mikä muuten sinun mielestäsi olisi se iso reikä? - Näitkö muuten
Jurputtaja kirjoitti:
Muutama fakta:
- Tässä tarkoitetut "Tanskan salmet" ovat liian matalia sukellusveneen kulkea kauppalaivan alla, katso merikartoista jos et usko.
- Ei niitä vesiä "Luodata", luotainta jos laiva kulussa käyttää niin se havaitsee mahdollisen sukellusveneen allaan.
- Finnclipperin ja sukellusveneen törmäyksessä molemmat olivat pintakulussa. Sen aikaiset tutkat eivät mitään tekniikan saavutuksia olleet ja jättivät myös katveita(Kuten nykyäänkin).
-Raapivia ja kolahtelevia ääniä tuppaa laivassa kuulumaan enemmän ja enemmän kelin kovetessa.Muutama viikko sitten TV:stä jutun, jossa aluksella ollut (perämies)? kertoi asiasta ja on tehnyt siitä kirjan, kun Suomalainen rahtialus ja Venäläinen sukellusvene olivat törmänneet Tanskansalmissa?
Siinä hän sanoi, että se sukellusvene oli kulkenut pinta-aluksen alla, ettei sitä huomattaisi.
Ja juuri mataluuden tähden se sukellusvene olikin ollut aivan Suomalaisen aluksen pohjan alla, mutta nousikin liian ylös, jolloiun törmäys tapahtui.
Tapahtuman jälkeen Venäläisestä sukellusveneestä oli noussut miehiä Suomalaiseen alukseen ja varoittaneet kertomasta asiasta kenellekään.
Tämä on tapahtunut 60-luvulla. Otahan sinäkin asioista selvää, vai ootko vain pelkkä Jurputtaja. - Portsan Pena
Näitkö muuten kirjoitti:
Muutama viikko sitten TV:stä jutun, jossa aluksella ollut (perämies)? kertoi asiasta ja on tehnyt siitä kirjan, kun Suomalainen rahtialus ja Venäläinen sukellusvene olivat törmänneet Tanskansalmissa?
Siinä hän sanoi, että se sukellusvene oli kulkenut pinta-aluksen alla, ettei sitä huomattaisi.
Ja juuri mataluuden tähden se sukellusvene olikin ollut aivan Suomalaisen aluksen pohjan alla, mutta nousikin liian ylös, jolloiun törmäys tapahtui.
Tapahtuman jälkeen Venäläisestä sukellusveneestä oli noussut miehiä Suomalaiseen alukseen ja varoittaneet kertomasta asiasta kenellekään.
Tämä on tapahtunut 60-luvulla. Otahan sinäkin asioista selvää, vai ootko vain pelkkä Jurputtaja.Kirjan kirjoittaja kertoi tapauksesta paikallislehdessä näin: Rahtialus ajoi sumussa liian suurella tilannenopeudella ja törmäsi risteävällä kurssilla, pintakulussa olleeseen sukellusveneeseen.
- Jurputtaja
Näitkö muuten kirjoitti:
Muutama viikko sitten TV:stä jutun, jossa aluksella ollut (perämies)? kertoi asiasta ja on tehnyt siitä kirjan, kun Suomalainen rahtialus ja Venäläinen sukellusvene olivat törmänneet Tanskansalmissa?
Siinä hän sanoi, että se sukellusvene oli kulkenut pinta-aluksen alla, ettei sitä huomattaisi.
Ja juuri mataluuden tähden se sukellusvene olikin ollut aivan Suomalaisen aluksen pohjan alla, mutta nousikin liian ylös, jolloiun törmäys tapahtui.
Tapahtuman jälkeen Venäläisestä sukellusveneestä oli noussut miehiä Suomalaiseen alukseen ja varoittaneet kertomasta asiasta kenellekään.
Tämä on tapahtunut 60-luvulla. Otahan sinäkin asioista selvää, vai ootko vain pelkkä Jurputtaja.niin etsi salmien kartat ja katsele syväydet, se fakta mitä ei kukaan kirjoittaja omissa kirjoissaan pysty miksikään muuttamaan.
Jos kirja on oikeassa niin sittehän nykyisenkin merenkulun huolet syväyksistä ja veden syvyyksistä alueella ovat ohi!
Toinen homma on sitten se alus kulkisessaan matalassa vedessä aiheuttaa "Imun" pohjaa kohden joka entsisestää hankaloittaa tätä esitettyä skenaarioita....Ts. jos laivan nopeus on vaikkapa 15 solmua, syväys 7 m ja veden syvyys 9 m niin siinäpä onkin sitten jo pohjakosketuksen vaara.
Finnclipperin syväys lienee ollut lastissa 7-8 m, sukellus veneen koko korkeus kölistä tornin huippuun 12 m(?) ja sen lisäksi riittävät varavedet pohjan ja alusten väliin niin se että homma jotenkin onnistuisi, vettä pitäisi olla noin 35 m, ja silloinkin liikutaan melkoisella riskillä.
Näitä syvyyksiä alueelta löytyy sieltä täältä mutta ei millään muotoa siten että sen varassa kuljettaisiin näkymättömissä, saati sitten huomaamattomissa....Suomella oli jo siihen aikaan kuuntelulaitteet joilla eroteltiin alusten ääniä, myös sukellusveneiden, niin eiköhän nyt voida olettaa että Tanskalla Nato-maana olisi myös ollut...
Yhtenä riskinä alueella on myös hiekkapankkien vaihtelut,nykyäänkin aina silloin tällöin joku onnellinen alueelta löytää hiekkapankin jolle jää huilailemaan.
Paikoin myös väylät ovat kapeat ja liikenne kova, joten sekin puolesta esitys laivan alla kulkemisesta on mieletön.
On myös niin että salmet ovat kansainvälisin sopimuksin merenkululle vaapaat kulkea niin minkä helkkarin takia senkään puolesta pitäsi sukelluksissa siellä yrittääkään, tiedossa se meno kuitenkin on kaikille asiaankuuluville jotka niistä tietoisia haluavat olla... - Jurputtaja
Sen vertaa kirjoitti:
Että tälläkin sivulla kaikki on aina ja ikuisesti spekulaatiota. Mutta joku "maakravunkin" sanoma asia osuu aivan NAPPIIN!
Ajattele nyt itekki. Se helevetin salamyhkäisyys koko jutussa on yksi epäilyttävä fakta.
Sitäpaitsi aallokko lyö keulavisiiriä vain tiukemmin kiinni, eikä repäise sitä kertarysäyksellä irti.
Olen minäkin ollu sen verran laivassa ja kovassa kelissä, eikä sieltä mitään raapivia ääniä ja toistuvia isoja kolauksia tai räjäykseen verrattavia ääniä kuulunu. Kiemurteli vain niin pirusti, eikä käytäviä pitkin päässy muualle kuin seinästä seinään.
Sitäpaitsi, koska asioita on julistettu salaisiksi, sehän on taatusti varma merkki siitä, että jotqin outoa asiassa ON. Siviilialuksen uppoamisessa ei muuten pitäisi olla mitään salaista, vai mitä.
Ja ne monet aluksella olleiden todistukset kertovat todellakin siitä, että Estonia törmäsi johonkin, tai ne äänet olivat räjähdyksiä, jotka kuuluivat kolauksina laivan rungossa.
Mikä muuten sinun mielestäsi olisi se iso reikä?Spekulaatiota ei ole se että vauhdissa olevan aluksen kylkeen tai keulaan sopivasti murtuva iso aalto saa aikaan räjähdyksen kaltaisen äänen...siis nimeomaan sellaiselle joka ei ole näitä tietoinen, kuten sinulle...
Jos nyt olet ruotsilaivoilla ihan käynyt ja reissannut niin ilman muuta olet sitten asiantuntija tässäkin, minä poloinen vain olen ollut alalla vajaat 30 vuotta.
Vai että laiva "kiermurteli" kun oli kovassa kelissä?
Vau...Näin ne termit muuttuvat alalla..
Toinen homma on se että kun lasti lähtee liikkeelle, edes yksi rekka, se saa aikaan äänen joka taatusti kuuluu läpi laivan.
Sen verran vielä noista äänistä että Atlantilla, kuultuani oudon jysäyksen joka ei sopinut aallokon suuntaan laivaan nähden,ihmettelin sitä kolleegalle ja hän vain totesi välikannen liikkuneen, tekee sitä aina silloin tällöin...siinäkin olisi ollut oivallinen "Räjähdys" salaliittoteoreetikolle.
Salaista Estonian hommassa ei ole mitää muuta kuin salaliittoteoreetikkojen rakentelemat "salaisuudet".
Niitä kun lähtee tutkimaan niin ensimmäiselläkään ei ole todellisuus pohjaa tai ne ovat väännettyjä joistain sanomisista jotka ovat irroitettuja asia-yhteyksistään.
Jutta Raben kirjallinen oksennus on yksi hyvä esimerkki näistä...Mukamas vielä dokumentti oikein,heh. - Matalia ovat
Jurputtaja kirjoitti:
niin etsi salmien kartat ja katsele syväydet, se fakta mitä ei kukaan kirjoittaja omissa kirjoissaan pysty miksikään muuttamaan.
Jos kirja on oikeassa niin sittehän nykyisenkin merenkulun huolet syväyksistä ja veden syvyyksistä alueella ovat ohi!
Toinen homma on sitten se alus kulkisessaan matalassa vedessä aiheuttaa "Imun" pohjaa kohden joka entsisestää hankaloittaa tätä esitettyä skenaarioita....Ts. jos laivan nopeus on vaikkapa 15 solmua, syväys 7 m ja veden syvyys 9 m niin siinäpä onkin sitten jo pohjakosketuksen vaara.
Finnclipperin syväys lienee ollut lastissa 7-8 m, sukellus veneen koko korkeus kölistä tornin huippuun 12 m(?) ja sen lisäksi riittävät varavedet pohjan ja alusten väliin niin se että homma jotenkin onnistuisi, vettä pitäisi olla noin 35 m, ja silloinkin liikutaan melkoisella riskillä.
Näitä syvyyksiä alueelta löytyy sieltä täältä mutta ei millään muotoa siten että sen varassa kuljettaisiin näkymättömissä, saati sitten huomaamattomissa....Suomella oli jo siihen aikaan kuuntelulaitteet joilla eroteltiin alusten ääniä, myös sukellusveneiden, niin eiköhän nyt voida olettaa että Tanskalla Nato-maana olisi myös ollut...
Yhtenä riskinä alueella on myös hiekkapankkien vaihtelut,nykyäänkin aina silloin tällöin joku onnellinen alueelta löytää hiekkapankin jolle jää huilailemaan.
Paikoin myös väylät ovat kapeat ja liikenne kova, joten sekin puolesta esitys laivan alla kulkemisesta on mieletön.
On myös niin että salmet ovat kansainvälisin sopimuksin merenkululle vaapaat kulkea niin minkä helkkarin takia senkään puolesta pitäsi sukelluksissa siellä yrittääkään, tiedossa se meno kuitenkin on kaikille asiaankuuluville jotka niistä tietoisia haluavat olla...Semmoinen syy siihen toisen "varjossa" kulkemiseen kuulemma on, että niistä salmista ei lain mukaan saa sukellusveneet kulkea ja varsinkin ydinsukellus veneet. Sitähän ei tiedä, kuinka pieni se sukellusvene oli ollut, mutta sehän on varmaa, että venäläiset ovat tutkineet senkin reitin ja ainahan ne ovat tehneet vastoin voimassa olevia sääntöjä.
Porkkasihan ne Ruotsinkin saaristoväyliä ja jäivät jumiinkin.
Ja sitäpaitsi "varmaan" ovat kehittäneetkin semmoisia matalia sukellusveneitä, joissa torni on tehty melkein olemattomaksi. - Jurputtaja
Sen vertaa kirjoitti:
Että tälläkin sivulla kaikki on aina ja ikuisesti spekulaatiota. Mutta joku "maakravunkin" sanoma asia osuu aivan NAPPIIN!
Ajattele nyt itekki. Se helevetin salamyhkäisyys koko jutussa on yksi epäilyttävä fakta.
Sitäpaitsi aallokko lyö keulavisiiriä vain tiukemmin kiinni, eikä repäise sitä kertarysäyksellä irti.
Olen minäkin ollu sen verran laivassa ja kovassa kelissä, eikä sieltä mitään raapivia ääniä ja toistuvia isoja kolauksia tai räjäykseen verrattavia ääniä kuulunu. Kiemurteli vain niin pirusti, eikä käytäviä pitkin päässy muualle kuin seinästä seinään.
Sitäpaitsi, koska asioita on julistettu salaisiksi, sehän on taatusti varma merkki siitä, että jotqin outoa asiassa ON. Siviilialuksen uppoamisessa ei muuten pitäisi olla mitään salaista, vai mitä.
Ja ne monet aluksella olleiden todistukset kertovat todellakin siitä, että Estonia törmäsi johonkin, tai ne äänet olivat räjähdyksiä, jotka kuuluivat kolauksina laivan rungossa.
Mikä muuten sinun mielestäsi olisi se iso reikä?Unohtui siitä vielä...Kyseessä oli ylös nouseva visiiri joka nimenomaan pyrkii avautumaan aallokon voimasta, näitä ongelmia on jo ennnen Estoniaakin ollut, mm M/S Finlandialla 70-luvun lopulla....On se myös kumma että kukaan ei halua muistella Estonia jälkeen tapahtunutta Viikingin visiiri ongelmaa...Mutta ymmärrettäväähän se on, niihin ei millään saa kytkettyä salaliittoa, vain simppelisti ja koruttomasti ongelmalliset rakenteet.
Nykyiset visiirit aukeavat sivuille ja NE painautuvat aaltojen voimasta tiukemmin kiinni. - Tai miksi sitä nyt
Jurputtaja kirjoitti:
Spekulaatiota ei ole se että vauhdissa olevan aluksen kylkeen tai keulaan sopivasti murtuva iso aalto saa aikaan räjähdyksen kaltaisen äänen...siis nimeomaan sellaiselle joka ei ole näitä tietoinen, kuten sinulle...
Jos nyt olet ruotsilaivoilla ihan käynyt ja reissannut niin ilman muuta olet sitten asiantuntija tässäkin, minä poloinen vain olen ollut alalla vajaat 30 vuotta.
Vai että laiva "kiermurteli" kun oli kovassa kelissä?
Vau...Näin ne termit muuttuvat alalla..
Toinen homma on se että kun lasti lähtee liikkeelle, edes yksi rekka, se saa aikaan äänen joka taatusti kuuluu läpi laivan.
Sen verran vielä noista äänistä että Atlantilla, kuultuani oudon jysäyksen joka ei sopinut aallokon suuntaan laivaan nähden,ihmettelin sitä kolleegalle ja hän vain totesi välikannen liikkuneen, tekee sitä aina silloin tällöin...siinäkin olisi ollut oivallinen "Räjähdys" salaliittoteoreetikolle.
Salaista Estonian hommassa ei ole mitää muuta kuin salaliittoteoreetikkojen rakentelemat "salaisuudet".
Niitä kun lähtee tutkimaan niin ensimmäiselläkään ei ole todellisuus pohjaa tai ne ovat väännettyjä joistain sanomisista jotka ovat irroitettuja asia-yhteyksistään.
Jutta Raben kirjallinen oksennus on yksi hyvä esimerkki näistä...Mukamas vielä dokumentti oikein,heh.Sanotaankaan, eikö se ole ykslysti? Sanoin vain kielikuvan, kun tuntui, että ensin samalla kun laiva kallistui, se siirtyi sivuttain ja samalla keula nousi tai laski.
Kyllä melkoista kiemurtelua tuntui olevan, kun suoraan ei pystyny kävelemään.
Juu, tottakait, jos iso rekka rymistää rautaseinää pitkin, niin raapivaa ääntä syntyy.
Sanompa kuitenkin, että jossain vaiheessa se laiva tutkitaan tarkemmin. Ehkä sitä ennen sukellusveneillä hakevat kaiken salaisen sieltä pois.Esim. ne paljon puhutut aseteknologiat. - Myönnän
Jurputtaja kirjoitti:
Unohtui siitä vielä...Kyseessä oli ylös nouseva visiiri joka nimenomaan pyrkii avautumaan aallokon voimasta, näitä ongelmia on jo ennnen Estoniaakin ollut, mm M/S Finlandialla 70-luvun lopulla....On se myös kumma että kukaan ei halua muistella Estonia jälkeen tapahtunutta Viikingin visiiri ongelmaa...Mutta ymmärrettäväähän se on, niihin ei millään saa kytkettyä salaliittoa, vain simppelisti ja koruttomasti ongelmalliset rakenteet.
Nykyiset visiirit aukeavat sivuille ja NE painautuvat aaltojen voimasta tiukemmin kiinni.Yksiosainen ja ylöspäin kääntyvä visiiri aaltoon törmätessään ilman muuta pyrkii nousemaan ylös.
Ja koko pinta-alaltaan kovalla nopeudella törmätessään, kehittää hirveät voimat, joissa kyllä säpit ja salvat ovat tiukilla.
Siispä semmoisista visiireistä ja salvoista voimme vetää vain sen johtopäätöksen, että niiden viisiirien alaosaan olisi rakennettava aallokon aiheuttamaa nostovoimaa kompensoiva "spoileri", joka vetääkin visiiriä alaspäin, sen ei tarvitsi edes olla kovin suuri, koska visiirin saranat ovat aika ylhäällä, niin "spoileri" saa omille voimilleen pitkän vivun ja salvat kestää.
Näin tämä maakrapu. Mutta eihän se kelpaa, :) - kokemusta(kin)
Myönnän kirjoitti:
Yksiosainen ja ylöspäin kääntyvä visiiri aaltoon törmätessään ilman muuta pyrkii nousemaan ylös.
Ja koko pinta-alaltaan kovalla nopeudella törmätessään, kehittää hirveät voimat, joissa kyllä säpit ja salvat ovat tiukilla.
Siispä semmoisista visiireistä ja salvoista voimme vetää vain sen johtopäätöksen, että niiden viisiirien alaosaan olisi rakennettava aallokon aiheuttamaa nostovoimaa kompensoiva "spoileri", joka vetääkin visiiriä alaspäin, sen ei tarvitsi edes olla kovin suuri, koska visiirin saranat ovat aika ylhäällä, niin "spoileri" saa omille voimilleen pitkän vivun ja salvat kestää.
Näin tämä maakrapu. Mutta eihän se kelpaa, :)No nyt täytyy jo ruveta itsekin taivastelemaan näitä tarinoita... *virne*
Millaistakohan rakennetta olit ajatellut tuohon kyseiseen "spoileriin", jotta saat sen kestämään? *naurua* - Eikö se oo itsestään selvää?
kokemusta(kin) kirjoitti:
No nyt täytyy jo ruveta itsekin taivastelemaan näitä tarinoita... *virne*
Millaistakohan rakennetta olit ajatellut tuohon kyseiseen "spoileriin", jotta saat sen kestämään? *naurua*Minä piirtäisin sen ja nuolilla osoittaisin, jos et muuten käsitä.
Ja miksi se ei kestäisi, jos kerran hitsaamalla yleensä laivat kasassa pysyy?
Periaate olisi sama, kuin esim. autojen etuhelman alaosassa oleva ilman leikkuri, joka estää ilmatyynyn kehittymisen auton alle noepammassa ajossa.
Nyt tässä laivan visiirissä se samantyylinen siiveke on TIETYSTI hitsattu koko reunaltaan visiiriin kiinni, tyynessä kelissä se on pinnan yläpuolella, mutta aallokossa se leikkautuu aallon sisään ja tasapainottaa aallon ylöspäin visiiriä repäisevän voiman.
Selvisikö vieläkään:D - ihan
Eikö se oo itsestään selvää? kirjoitti:
Minä piirtäisin sen ja nuolilla osoittaisin, jos et muuten käsitä.
Ja miksi se ei kestäisi, jos kerran hitsaamalla yleensä laivat kasassa pysyy?
Periaate olisi sama, kuin esim. autojen etuhelman alaosassa oleva ilman leikkuri, joka estää ilmatyynyn kehittymisen auton alle noepammassa ajossa.
Nyt tässä laivan visiirissä se samantyylinen siiveke on TIETYSTI hitsattu koko reunaltaan visiiriin kiinni, tyynessä kelissä se on pinnan yläpuolella, mutta aallokossa se leikkautuu aallon sisään ja tasapainottaa aallon ylöspäin visiiriä repäisevän voiman.
Selvisikö vieläkään:DEi selvinnyt. Et ole tainnut tosiaan olla laivalla kovassa kelissä...
- kokemusta(kin)
Eikö se oo itsestään selvää? kirjoitti:
Minä piirtäisin sen ja nuolilla osoittaisin, jos et muuten käsitä.
Ja miksi se ei kestäisi, jos kerran hitsaamalla yleensä laivat kasassa pysyy?
Periaate olisi sama, kuin esim. autojen etuhelman alaosassa oleva ilman leikkuri, joka estää ilmatyynyn kehittymisen auton alle noepammassa ajossa.
Nyt tässä laivan visiirissä se samantyylinen siiveke on TIETYSTI hitsattu koko reunaltaan visiiriin kiinni, tyynessä kelissä se on pinnan yläpuolella, mutta aallokossa se leikkautuu aallon sisään ja tasapainottaa aallon ylöspäin visiiriä repäisevän voiman.
Selvisikö vieläkään:DSinähän voit sitten reippaana insinöörinalkuna ruveta piirtelemään kyseistä keksintöä ja tekemään niitä lujuuslaskelmia. *naurua*
Suosittelen tosin ihan näin alkuun, että käyt joskus laivalla edes hieman reippaammassa kelissä, niin ehkä sinulle sitten selviää tuo merenkäynnin voima. Aikasi kuluksi voit tosin vierailla tuollaisella sivustolla...
http://dode777.jeeran.com/index.html
...ja sieltä sitten valitset sivujen tekijän terminologian mukaan osaston ship accedents. Toivottavasti valaisee asiaa hieman. *virne* - TJ..
tahallinen teko vai onnetto... kirjoitti:
"Tuo raapiva ääni ja kovat kolaukset kertovat aivan varmasti törmäyksestä, ja mikä muu siellä olisi ollut, kuin taas venäläinen sukellusvene."
Hyvin kiinnostavaa. Moni eloonjäänyt todella ajatteli, että Estonia oli törmännyt johonkin. Ja juuri nuo kannelle 1 kuuluneet raapivat jäljet ALHAALTAPÄIN eli kannen 0 suunnasta (eikä siis yläpuolelta, jossa sijaitsivat autokannet eli kannet 2-3) pistävät ajattelemaan, että Estonia kulki ehkä jonkin esineen ylitse. Ensimmäiseksi tulee mieleen juuri sukellusvene. (Joku laivaston ihminen voisi kertoa, mitä kaikkea vedenalaista tavaraa merenpinnan alapuolella on tai voi olla: esimerkiksi meripuolustuslaitteita ymv.)
Hiljattain olen lukenut arviosta, että Estoniaa 'saattoi' ruotsalainen sukellusvene. Tämä taas johtui siitä, että Estonialla salakuljetettiin alukseen Tallinnassa lastattua salaista 'sotilaallista materiaalia'. Lasti oli tarkoitus toimittaa Tukholmaan ja sieltä (Arlandan kentältä) edelleen lentoteitse länteen. Materiaali oli ostettu tai anastettu venäläisiltä. Länsihän tyhjensi Venäjää NL:n aikaisesta huipputeknologiasta polkuhintaan. Ruotsi auttoi asiassa USA:ta (CIA) traditionaaliseen ruotsalaiseen tapaan.
Menikö matkalla jokin vikaan? Oliko kysymys onnettomuudesta, jossa Estonia törmäsi lopultakin ruotsalaiseen sukellusveneeseen. Estonialla oli mm. toistakymmentä Ruotsin sotilastiedustelun jäsentä juuri lastin perillemenoa turvaamassa.
Sukeltajat löysivät hylystä mm. aluksen kapteenin Anressonin ruumiin päähän ammuttuna. Oliko kyse taposta vai itsemurhasta?
Erään 'huippu'kokouksen jälkeen ulkopuoliset tarkkailijat havaitsivat yhden ruotsalaisen naisministerin poistuvan kokouksesta silmin nähden järkyttyneenä. Tarkkailijat uskovat, että tuossa kokouksessa hallituksen ao. jäsenille kerrottiin katastrofin todellinen syy.
Ruotsin merenkulkulaitoksen virkamies on paljastanut, että hänen virastossaan Estonian rungossa, vesirajan alapuolella olevasta rei'ästä puhuttiin viikkokausia. Virkamies paljasti myös, että USA:n Tukholman-suurlähetystön diplomaatit painostivat Ruotsia salaamaan tehokkaammin tapahtuneen oikean laidan.
CIA:ssä, SÄPOssa ja Ruotsin ulkoministeriössä on tapauksesta paljon salaisiksi määrättyjä asiakirjoja. Jos tapahtuma olisi ollut sellainen onnettomuus, jota kansainvälisen tutkintakomission raportissa kuvataan, miksi asiasta olisi tehty valtiosalaisuus?
Drew Wilson kirjassaan THE HOLE: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 pitää selvänä, että Estonian rungossa vesirajan alapuolella oli iso reikä. Hän arvelee perustellen, että rei'än aiheuttaja oli sukellusvene.
Drew Wilson kertoo monista sukellusvenetörmäyksistä kauppa-alusten kanssa. Wilsonin mukaan nykyaikaiset sukellusveneet ovat erittäin kestäviä. Ne siis kestävät iskuja yleensä ilman vakavia vaurioita. Sen sijaan kauppa-aluksen runko vaurioituu ja murskautuu Wilsonin mukaan kuin munankuori.
Estonia upposi nopeammin (nykytiedon mukaan 35 minuutissa) kuin mikään muu vertailukelpoinen alus (jos ajatellaan kansainvälisen tutkintakomission skenaariota). Estonia upposi nopeammin kuin tammikuussa 1945 sukellusveneen 3 torpedolla tuhoama saksalainen risteilyalus Wilhelm Gustloff (upposi Itämeren pohjaan 50 minuutissa). Sen sijaan yhdessä keulaporttionnettomuudessa ao. alus kellui päiväkausia. Eli jos alukseen tulee keulaportista paljon vettä, alus kellahtaa kumoon ja ilmataskut pitävät alukseen pitkään pinnalla. (Estonia ei kellahtanut kumoon. Se kallistui ja upposi sitten perä edellä Itämeren pohjaan - 35 minuutissa.)
Wilhelm Gustloff lähti Gotenhafenista aamulla 30.1.1945 mukanaan yli 10.000 henkeä (suurin osa siviilejä). Alus oli suunniteltu 1.880 matkustajalle. Sitä saattoi vain yksi miinanraivaaja. Illalla neuvostoliittolainen Aleksandr Marineskon komentama sukellusvene S-13 laukaisi 3 torpedoa kohti Wilhelm Gustloffia. Kaikki torpedot osuivat, ensimmäinen keulaan, toinen uima-altaan kohdalle ja viimeinen konehuoneeseen. Alus upposi 50 minuutissa vieden mukanaan arvioiden mukaan lähes 10.000 ihmistä. Pienet saksalaiset sota-alukset onnistuivat pelastamaan noin 1.230 henkilöä. Wilhelm Gustloffin hylky lepää 45 metrin syvyydessä koordinaateissa 55°07'N, 17°41'E, noin 30 kilometrin päässä rannikosta.Kuinka luultavaa on että Estonia olisi törmäyksessä sukellusveneen kanssa a: menettänyt keulavisiirinsä, b: vaurioitunut niin pahasti että se uppoaa alle tunnissa ja c: onnistunut kolaroimaan niin, että keulavisiiri putoaa ja sen alapuolella oleva keulabulbi vaurioituu ainoastaan lievästi YLÄPINNALTAAN?
Minua ainakin epäilyttää... - TJ..
Näitkö muuten kirjoitti:
Muutama viikko sitten TV:stä jutun, jossa aluksella ollut (perämies)? kertoi asiasta ja on tehnyt siitä kirjan, kun Suomalainen rahtialus ja Venäläinen sukellusvene olivat törmänneet Tanskansalmissa?
Siinä hän sanoi, että se sukellusvene oli kulkenut pinta-aluksen alla, ettei sitä huomattaisi.
Ja juuri mataluuden tähden se sukellusvene olikin ollut aivan Suomalaisen aluksen pohjan alla, mutta nousikin liian ylös, jolloiun törmäys tapahtui.
Tapahtuman jälkeen Venäläisestä sukellusveneestä oli noussut miehiä Suomalaiseen alukseen ja varoittaneet kertomasta asiasta kenellekään.
Tämä on tapahtunut 60-luvulla. Otahan sinäkin asioista selvää, vai ootko vain pelkkä Jurputtaja.Mistä ohjelmasta mahtaa ola kyse? Ja miltä kanavalta se mahdollisesti tuli?
Annas kun arvaan; oliko kyseessä kenties Karpon väärinkohdeltujen ymmärtämisohjelma ja haastateltu kenties oikean merikarhun oloinen, pikkuisen repsottava habitus, harittavat silmät, punertava nenä ja lievästi sammaltava puhe. Ja tyyppi oli tietysti saanut potkut kun oli sukellusvenekohtaamisesta ääneen puhunut? - Jurputtaja
Myönnän kirjoitti:
Yksiosainen ja ylöspäin kääntyvä visiiri aaltoon törmätessään ilman muuta pyrkii nousemaan ylös.
Ja koko pinta-alaltaan kovalla nopeudella törmätessään, kehittää hirveät voimat, joissa kyllä säpit ja salvat ovat tiukilla.
Siispä semmoisista visiireistä ja salvoista voimme vetää vain sen johtopäätöksen, että niiden viisiirien alaosaan olisi rakennettava aallokon aiheuttamaa nostovoimaa kompensoiva "spoileri", joka vetääkin visiiriä alaspäin, sen ei tarvitsi edes olla kovin suuri, koska visiirin saranat ovat aika ylhäällä, niin "spoileri" saa omille voimilleen pitkän vivun ja salvat kestää.
Näin tämä maakrapu. Mutta eihän se kelpaa, :)tapahtuu niin,jos nyt spoilerilla spekuloidaan, että se väkisinkin nappaa aallon alleen eli antaa katopintaa nostavalle voimalle...keula kun tuppaa nousemaan ja laskemaan.
Keulan tarkoitus on leikata vettä, ei kerätä siihen voimia mistään suunnasta.
"Spoileri" teoriaa vastaan sotii myös se että laivan keula kapenee alaspäin, nyt siis osaltaan myös lisättäisiin pinta-alaa joka ottaa aallon voimaa vastaan, ts.keulaa kohtaan kohdistuisi suurempi voima.
Tästä voisi ajatella aika suora viivaisesti että JOS JOSSAKIN KOHTAA JOSKUS se spoileri saisi aikaan myös visiiriä kiinni painavan voiman niin se etu menetettäsiin(Ja ehken enemmänkin) siinä että visiiriä vastaan kohdituva voima kasvaisi huomattavasti enemmän(Pinta-alasta johtuen) kuin siitä spoilerista alaspäin ohjautuva voima.
Yleensäkin hydrodynamiikka on sen lajin urheilua että siihen ei paranisi kenenkään muun kuin ammattilaisten työntää näppejään...todettakoon vielä että puhun nyt sille alalle kouluttautuneista, en merenkulkijoista kuten en myöskään harrastelijoista. - Minä kyllä tajuan
kokemusta(kin) kirjoitti:
Sinähän voit sitten reippaana insinöörinalkuna ruveta piirtelemään kyseistä keksintöä ja tekemään niitä lujuuslaskelmia. *naurua*
Suosittelen tosin ihan näin alkuun, että käyt joskus laivalla edes hieman reippaammassa kelissä, niin ehkä sinulle sitten selviää tuo merenkäynnin voima. Aikasi kuluksi voit tosin vierailla tuollaisella sivustolla...
http://dode777.jeeran.com/index.html
...ja sieltä sitten valitset sivujen tekijän terminologian mukaan osaston ship accedents. Toivottavasti valaisee asiaa hieman. *virne*Käsitän päivän selvästi niin yksinkertaisen kapustan toiminnan, ja paikoillaan pysymisen, kuin laivan keula visiirin.
Helevetti kummemkiakin pullonkorkkeja tässä on nähty vastatuulessa.
Kysymys ei oo sen kummemmasta asiasta, kuin voimien tasapainosta.
Keulahan on alhaalta terävä ja ylöspäin levenevä. Ja visiirin saranat ovat ylhäällä. Siitähän pöljäkin tajuaa, että ison aallon isku kohdistuu keulan yläosaan, jossa sillä on suurin voima vääntää lukot auki.
No niin., Jos keulan alaosassa olisi vedenpinnan tasossa,( Tottakait) oikein suunniteltu, ja riittävän luja siiveke,- siis visiirissä kiinni, joka aallon voimasta vääntääkin visiiriä alaspäin, niin keulan yläsosaan iskeytyvä aalto, ei voi enää repäistä visiiriä saranoiltaan.
Ootteko koskaan nähny autoa,edes elokuvissa, jossa on konepelti noussut ilman vastuksen vuoksi pystyyn?
tartteeko sitä edes rautalangasta vääntää. Jos siinä konepellissä olisi ollut, ilmanvastuksesta vääntövoimasta saava siiveke keulan etupuolella, joka painaa ikonepellin alas, niin se ei olisi reuhahtanut pystyyn.
Ettekö tosiaankaan käsitä, että kysymys on pelkästään hyvin yksinkertaisista fysiikan lakien mukaisista pienistä tempuista, että edes joku purtilo saadaan pysymään pinnalla, ja luukut ehjinä, olkoonpa aallokko mikä hyvänsä.
Kyllä minä tajuan sen hyvin selvästi, miten joka suuntaan repivät voimat, ja n. kolmekymmentä solmua vasta-aaltoon koko keulallaan törmäävä alus
"heiluttaa lähellä olevaa saartakin" , mutta onhan se jo meleko pöljää, että koko aallon isku otetaan jotain lukkosalpojen varaan, kun on tehtävissä siitä tasapainoinen homma, joka kestää pahimmatkin jäsäykset.
Ja yksi, erittäin toimiva ratkaisu olisi, että se helevetin visiiri kokonaan pois keulasta, KOSKA paskaluukku oli jo Aku Ankassakin ison pahan suden housun perseessä.
Sama keksintö niihin helvetin juottokaukaloihin, niin, ei tartte helikoptereiden lähteä yön selkään riekkumaan niiden pöljien viinanhaku reissuja säälittelemään. - Ja tiedän
Jurputtaja kirjoitti:
tapahtuu niin,jos nyt spoilerilla spekuloidaan, että se väkisinkin nappaa aallon alleen eli antaa katopintaa nostavalle voimalle...keula kun tuppaa nousemaan ja laskemaan.
Keulan tarkoitus on leikata vettä, ei kerätä siihen voimia mistään suunnasta.
"Spoileri" teoriaa vastaan sotii myös se että laivan keula kapenee alaspäin, nyt siis osaltaan myös lisättäisiin pinta-alaa joka ottaa aallon voimaa vastaan, ts.keulaa kohtaan kohdistuisi suurempi voima.
Tästä voisi ajatella aika suora viivaisesti että JOS JOSSAKIN KOHTAA JOSKUS se spoileri saisi aikaan myös visiiriä kiinni painavan voiman niin se etu menetettäsiin(Ja ehken enemmänkin) siinä että visiiriä vastaan kohdituva voima kasvaisi huomattavasti enemmän(Pinta-alasta johtuen) kuin siitä spoilerista alaspäin ohjautuva voima.
Yleensäkin hydrodynamiikka on sen lajin urheilua että siihen ei paranisi kenenkään muun kuin ammattilaisten työntää näppejään...todettakoon vielä että puhun nyt sille alalle kouluttautuneista, en merenkulkijoista kuten en myöskään harrastelijoista.Siinä olevien vaihtelevien ongelmien voimat.
Näen hyvin, kuinka laivan keula isossa aallokossa iskeytyy syvälle, niin, että vesimassat lentävät keulan yli ja sivuille. Siinähän tapahtuu massiivinen ja ylöspäin lisääntyvä isku, joka pyrkii repimään ylöspäin levenevän visiirin irti. Siis isku on vinosti ylöspäin suuntautuva, ja loppuvaiheessa suoraan ylös.
Tästä johtuu, että visiirin alaosassa olevat salvat joutuvat hirvittävän ryskytyksen kohteeksi, koska visiirin saranat eivät ole keulapiikissä, vaan hieman taaempana, joka seikka antaa vipuvoimia altapäin suuntautuvalle nostolle. Siis alasalpoja repäistään eteenpäin.
Ja juuri tähän repäisyyn vastavoimia saataisiin sillä siivekkeellä, joka juuri silloin, kun aalto nousee keulaa ylös,- antaakin tasapainoisen vedon visiirin alaosalle, tueksi siellä oleville salvoille.
Tottakai se siiveke aiheuttaa jarruttavan voiman, kun se joutuu nostamaan vesimassaa siipensä kulman vuoksi, mutta se siipi voisi olla aika vaakatasossa, koska jos se on eteenpäin leveä, se ei mielellään lähde nousemaan, koska koko keulan leveydeltä aalto joutuisi nousemaan myös mukana.
Ymmärrätkö, jos katsot laivan keulaa sivulta, ja pinnan tasolla on eteenpäin vaakatasossa siiveke.
Kun siihen vyöryy aalto, joka iskee yleensä keulaa ylös, tämä siiveke ei päästä keulaa nousemaan,kosdka sen päällä on "koko aalto" jolloin se myös estää visiirin kippaamisen, ja laiva ei edes keinu niin paljoa, kuin ilman siivekettä.
Ja se siiveke saadaan kyllä kestämään, mitä tahansa ylös-alas voimia. Eihän se oo temppu, eikä mikään. - Jurputtaja
Matalia ovat kirjoitti:
Semmoinen syy siihen toisen "varjossa" kulkemiseen kuulemma on, että niistä salmista ei lain mukaan saa sukellusveneet kulkea ja varsinkin ydinsukellus veneet. Sitähän ei tiedä, kuinka pieni se sukellusvene oli ollut, mutta sehän on varmaa, että venäläiset ovat tutkineet senkin reitin ja ainahan ne ovat tehneet vastoin voimassa olevia sääntöjä.
Porkkasihan ne Ruotsinkin saaristoväyliä ja jäivät jumiinkin.
Ja sitäpaitsi "varmaan" ovat kehittäneetkin semmoisia matalia sukellusveneitä, joissa torni on tehty melkein olemattomaksi.Ei ole lakia joka kieltää kansainvälisiksi luettavilla merialueilla merenkulun, kenen "Laki" tämän sitten pitäsi olla.
Sitä en epäile etteikö oli kansainvälisi sopimuksia sukelluksissa kulusta alueella,se kun perustuu pelkkään järkeen.
Kuvitellaanpa tilanne:
kulkuveden syvyyttä 25 m, sukellusvene kulkee laivan alla jonka syväys on 8 m, sukellusveneen korkeus 12 m torneineen.
Varavettä on siis 5 m josta 2,5 laivan ja sukellusveneen välille, toiset 2,5 m sukellusveneen ja pohjan välille.
(Tässä spekulaatiossa ei ole sitten huomioitu tosi-elämässä esintyvää imua joka torpeedoi osittain tätä skenaarioita)
Pinta alus etenee vauhdilla 15 solmua ja sukellusvene painelee alla samaa vauhtia tietenkin.
Syväväylä tekee mutkan ja vastaantulevaa liikennettä on...Intialainen bulkkeri joka vetää mutkaa suoraksi eli leikkaa vastaantulevan puolelle, ja tämän syväys on 12 m.
Sukelluveneen yläpuolella kulkevan vahtipäällikkö vilkaisee kartaa ja toteaa että voi oikaista poijun "Väärältä puolelta" koska siellä on vettä 15 m ja välttää näin turhan täpärän lähitilanteen.
Nyt ihmetellään mitä tekee sukellusveneen kippari:
A. Kajauttaa pankkiin koska seuraa sokeasti yllä kulkevaa?
B.Päättää yrittää vastaantulijan alta koska on sitä mieltä että imu on kapitalistista hapatusta ja 50 cm sekä merenpohjan että vastaatulijan rungon väliin riittää ja päätäkin voi vielä vetää hartioden väliin?
Muillakin asiolla voisi spekuloida...Entäs jos kulkuveden syväys on 18 m, laivan syväys 4 m ja sukellusveneen edellee se 12 m...okei, meillä on vielä 2 m varaa ja ei puhuta siitä imusta vieläkään...nyt onkin niin että tämä yllä kulkeva alus on tyhjänä lähtenyt vaikkapa Rostocista ja ennen pohjanmerelle tuloa täyttää painolastitankkinsa...Mitä tekee sukellusveneen kippari kun hiljalleen ylläolevan syväys kasvaa?
A. Kehoittaa miehistöään laulamaan kansainvälistä ja valmistautumaan aluksen tuhoutumiseen äiti Venäjän puolesta.
B.Kiroaa arvaamattoman kapitalistin ja ohjaa aluksensa alta pois ja suoraan pankkiin?
C.Jättäytyy "Kyydistä" pois odottelemaan seuraavaa laivaa joka valitettavasti onkin sattumoisin 12 metrin syväyksellä kulkeva Liberialainen bulkkeri joka hieroo sukellusveneen pohjaan tornia myöten?
Mitä tulee Ruotsissa aikanaan karille ajaneeseen neukkulan sukellusveneeseen niin siinpä onkin oiva esimerkki...Noilla taidoin ja vehkeilläkö sitten keploteltaisiin salmien läpi alusten alla jos vaikka vettäkin olisi?
Jostain kumman syystä ei oikein vakuuta...
Laiva j - Sanonpas sen verran, että
kokemusta(kin) kirjoitti:
Sinähän voit sitten reippaana insinöörinalkuna ruveta piirtelemään kyseistä keksintöä ja tekemään niitä lujuuslaskelmia. *naurua*
Suosittelen tosin ihan näin alkuun, että käyt joskus laivalla edes hieman reippaammassa kelissä, niin ehkä sinulle sitten selviää tuo merenkäynnin voima. Aikasi kuluksi voit tosin vierailla tuollaisella sivustolla...
http://dode777.jeeran.com/index.html
...ja sieltä sitten valitset sivujen tekijän terminologian mukaan osaston ship accedents. Toivottavasti valaisee asiaa hieman. *virne*Tuo kuva keulan repeämisestä kertoo minulle vain sen ja ainoastaan sen, että onpa ollu harvinaisen idioottimaisia laivan tekijöitä, jos tuo on revenny aallokon voimasta.
Sehän on itsestään selvää, että iso aalto lyö iskun loppuvaiheessa suoraan ylöspäin, törmätessään laivan keulaan ja kun keula levenee ylöspäin, se kasvattaa aallon voimaa "suunnattomasti".
Jos keula pääsee nousemaan, se yrittää väistää iskua, mutta se ei auta, koska isot laivat kääntyy hitaasti, myös ylöspäin.
Joka tapauksessa naurettavia lujuuslaskelmien tekijöitä on ollut asialla, taas kerran!
Semmoisia insinöörejä ei pidä päästää laivan tekoon, tai niitä laivoja ei päästää satamna-altaasta ulos. Eikö niin, ne pitää hinata hiekka-aavikolle ensimmäiseksi, siellä ne eivät tapa ketään. - Jurputtaja
Ja tiedän kirjoitti:
Siinä olevien vaihtelevien ongelmien voimat.
Näen hyvin, kuinka laivan keula isossa aallokossa iskeytyy syvälle, niin, että vesimassat lentävät keulan yli ja sivuille. Siinähän tapahtuu massiivinen ja ylöspäin lisääntyvä isku, joka pyrkii repimään ylöspäin levenevän visiirin irti. Siis isku on vinosti ylöspäin suuntautuva, ja loppuvaiheessa suoraan ylös.
Tästä johtuu, että visiirin alaosassa olevat salvat joutuvat hirvittävän ryskytyksen kohteeksi, koska visiirin saranat eivät ole keulapiikissä, vaan hieman taaempana, joka seikka antaa vipuvoimia altapäin suuntautuvalle nostolle. Siis alasalpoja repäistään eteenpäin.
Ja juuri tähän repäisyyn vastavoimia saataisiin sillä siivekkeellä, joka juuri silloin, kun aalto nousee keulaa ylös,- antaakin tasapainoisen vedon visiirin alaosalle, tueksi siellä oleville salvoille.
Tottakai se siiveke aiheuttaa jarruttavan voiman, kun se joutuu nostamaan vesimassaa siipensä kulman vuoksi, mutta se siipi voisi olla aika vaakatasossa, koska jos se on eteenpäin leveä, se ei mielellään lähde nousemaan, koska koko keulan leveydeltä aalto joutuisi nousemaan myös mukana.
Ymmärrätkö, jos katsot laivan keulaa sivulta, ja pinnan tasolla on eteenpäin vaakatasossa siiveke.
Kun siihen vyöryy aalto, joka iskee yleensä keulaa ylös, tämä siiveke ei päästä keulaa nousemaan,kosdka sen päällä on "koko aalto" jolloin se myös estää visiirin kippaamisen, ja laiva ei edes keinu niin paljoa, kuin ilman siivekettä.
Ja se siiveke saadaan kyllä kestämään, mitä tahansa ylös-alas voimia. Eihän se oo temppu, eikä mikään."Ja juuri tähän repäisyyn vastavoimia saataisiin sillä siivekkeellä, joka juuri silloin, kun aalto nousee keulaa ylös,- antaakin tasapainoisen vedon visiirin alaosalle, tueksi siellä oleville salvoille."
Ei tueksi vaan rasittavaksi voimaksi...eli nyt niitä salpoja rasitetaan entistä enemmän,joilla visiiri on lukittu. Ei se visiiri kaipaa mitää tasapainoista vetoa mihinkään suuntaan vaan päin vastoin.
Toinen homma sitten on tämä:
Jos keulassa olisi siipi joka kiinnitetty keulavisiiriin ja ajetaan vaikkapa sivuvastaiseen...siinä vaiheessa kun alus pyrkii oikaisemaan itsensä vaikkapa 40000 tonnin massan voimin, vastakkaisena voimana painaa iso aalto siipeä alta päin, toisesta suunnasta. Silloin heikkoimpana lenkkinä tässä ketjussa on visiiri siipineen.
Esim.Bulkkerin saa katkeamaan laituriin noin 6000 painolla väärän lastauksen tai purkauksen vuoksi, se kertonee omaa karua kieltään minkälaisten voimien kanssa täytyy pystyä pelailemaan.
Jopa 15000 tonnississa laivoissa lasketaan esim.paperilasteissa stressikäyrät eli selvitetään leikkaavat voimat ennen kuin lähdetään merelle.
Nämä siis esimerkkeinä voimista mitkä aluksen kestävyyksiin vaikuttavat. - Jurputtaja
Sanonpas sen verran, että kirjoitti:
Tuo kuva keulan repeämisestä kertoo minulle vain sen ja ainoastaan sen, että onpa ollu harvinaisen idioottimaisia laivan tekijöitä, jos tuo on revenny aallokon voimasta.
Sehän on itsestään selvää, että iso aalto lyö iskun loppuvaiheessa suoraan ylöspäin, törmätessään laivan keulaan ja kun keula levenee ylöspäin, se kasvattaa aallon voimaa "suunnattomasti".
Jos keula pääsee nousemaan, se yrittää väistää iskua, mutta se ei auta, koska isot laivat kääntyy hitaasti, myös ylöspäin.
Joka tapauksessa naurettavia lujuuslaskelmien tekijöitä on ollut asialla, taas kerran!
Semmoisia insinöörejä ei pidä päästää laivan tekoon, tai niitä laivoja ei päästää satamna-altaasta ulos. Eikö niin, ne pitää hinata hiekka-aavikolle ensimmäiseksi, siellä ne eivät tapa ketään.vastailenpa minä tässä joutessani....teräskin väsyy, taitteleppa rautalankaa ja sehän katkeaa...Toinen asia vallan on sitten se että kuinka laiva on rakennettu vaikka olisi kuinka hyvin suunniteltu....tuleepa mieleeni Nesteen Kiinasta hankkima tankkeri joka oli erittäin hyvä ja edullinen kauppa, siihen laskelmaan ei tosin tainnut sisältyä se että aluksen tultua neitsytmatkaltaan ja Suomeen, se vietti muutaman kuukauden Naantalin telakalla jossa joka ainoa hitsisauma jouduttiin aukaisemaan ja uudelleen hitsaamaan kiinalaisten jäljiltä.
- tiedotettiin
Näitkö muuten kirjoitti:
Muutama viikko sitten TV:stä jutun, jossa aluksella ollut (perämies)? kertoi asiasta ja on tehnyt siitä kirjan, kun Suomalainen rahtialus ja Venäläinen sukellusvene olivat törmänneet Tanskansalmissa?
Siinä hän sanoi, että se sukellusvene oli kulkenut pinta-aluksen alla, ettei sitä huomattaisi.
Ja juuri mataluuden tähden se sukellusvene olikin ollut aivan Suomalaisen aluksen pohjan alla, mutta nousikin liian ylös, jolloiun törmäys tapahtui.
Tapahtuman jälkeen Venäläisestä sukellusveneestä oli noussut miehiä Suomalaiseen alukseen ja varoittaneet kertomasta asiasta kenellekään.
Tämä on tapahtunut 60-luvulla. Otahan sinäkin asioista selvää, vai ootko vain pelkkä Jurputtaja.Tämä on suora lainaus lehden ( TS ) kahden palstan levyisestä ja 120 mm korkeasta artikkelista 13.4. 1963:
" SUOMALAISALUS TÖRMÄSI NL:N SUKELLUSVENEESEEN
Skagen,13.4 ( STT-RB) Suomalainen moottorialus Finnclipper törmäsi perjantaina neuvostoliittolaiseen sukellusveneeseen 2,5 meripeninkulman päässä pohjoiseen majakkalaiva Skagen Revistä.
Onnettomuus tapahtui sakeassa sumussa näkyvyyden ollessa vain 50-100 metriä. 7180 bruttotonnin Finnclipper kärsi hieman aineellisia vaurioita, mutta kukaan aluksella olleista ei loukkaantunut.
Yhteentömäys tapahtui perjantaina keskipäivän aikaan, mutta viranomaiset salasivat tapahtuneen aina iltaan asti.Sukellusvenettä eivät aluksi osanneet tunnistaa Finnclipperin miehistön jäsenet enempää kuin tanskalaiset laivaston viranomaisetkaan.
Vasta myöhään iltapäivällä todettiin sen kuuluvan NL:n sukellusvenelaivastoon. Onnettomuushetkellä sukellusvene oli pinnalla.
Aarhusissa oleva Tanskan meripuolustuksen operatiivinen esikunta vahvisti perjantai-iltana onnettomuuden tapahtuneen. Päivystävä upseeri myönsi neuvostoliittolaisen sukellusveneen olleen sallitulla alueella.
Finnclipperin omistaa Finnlines ja alus on kotoisin Helsingistä. Alus laskettiin vesille viime vuonna ja se liikennöi Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ". - kokemusta(kin)
Minä kyllä tajuan kirjoitti:
Käsitän päivän selvästi niin yksinkertaisen kapustan toiminnan, ja paikoillaan pysymisen, kuin laivan keula visiirin.
Helevetti kummemkiakin pullonkorkkeja tässä on nähty vastatuulessa.
Kysymys ei oo sen kummemmasta asiasta, kuin voimien tasapainosta.
Keulahan on alhaalta terävä ja ylöspäin levenevä. Ja visiirin saranat ovat ylhäällä. Siitähän pöljäkin tajuaa, että ison aallon isku kohdistuu keulan yläosaan, jossa sillä on suurin voima vääntää lukot auki.
No niin., Jos keulan alaosassa olisi vedenpinnan tasossa,( Tottakait) oikein suunniteltu, ja riittävän luja siiveke,- siis visiirissä kiinni, joka aallon voimasta vääntääkin visiiriä alaspäin, niin keulan yläsosaan iskeytyvä aalto, ei voi enää repäistä visiiriä saranoiltaan.
Ootteko koskaan nähny autoa,edes elokuvissa, jossa on konepelti noussut ilman vastuksen vuoksi pystyyn?
tartteeko sitä edes rautalangasta vääntää. Jos siinä konepellissä olisi ollut, ilmanvastuksesta vääntövoimasta saava siiveke keulan etupuolella, joka painaa ikonepellin alas, niin se ei olisi reuhahtanut pystyyn.
Ettekö tosiaankaan käsitä, että kysymys on pelkästään hyvin yksinkertaisista fysiikan lakien mukaisista pienistä tempuista, että edes joku purtilo saadaan pysymään pinnalla, ja luukut ehjinä, olkoonpa aallokko mikä hyvänsä.
Kyllä minä tajuan sen hyvin selvästi, miten joka suuntaan repivät voimat, ja n. kolmekymmentä solmua vasta-aaltoon koko keulallaan törmäävä alus
"heiluttaa lähellä olevaa saartakin" , mutta onhan se jo meleko pöljää, että koko aallon isku otetaan jotain lukkosalpojen varaan, kun on tehtävissä siitä tasapainoinen homma, joka kestää pahimmatkin jäsäykset.
Ja yksi, erittäin toimiva ratkaisu olisi, että se helevetin visiiri kokonaan pois keulasta, KOSKA paskaluukku oli jo Aku Ankassakin ison pahan suden housun perseessä.
Sama keksintö niihin helvetin juottokaukaloihin, niin, ei tartte helikoptereiden lähteä yön selkään riekkumaan niiden pöljien viinanhaku reissuja säälittelemään....enää sinun ei sitten tarvitse kuin osoittaa että käsität. Ts. lopeta nyt hyvän sään aikaan tuo joutava tarinoimisesi. *naurua*
En tiedä miksi edes vaivaudun, mutta kuten Jurputtaja jo tuolla toteaa, niin hydrodynamiikan kanssa ei kannata leikkiä, jollei todellakin ole alan ammattilainen. Tässä kuitenkin muutama "täky" auttamaan ymmärtämistäsi...
1) Voimat, jotka kohdistuvat alusten keulaan merenkäynnissä, ovat sitä suuruusluokkaa ettei mikään pikaisesti kyhätty "spoileri"-rakennelma niitä kestä. Esim. Estonian keulavisiirin repäissyt aalto aiheutti VTT:n aaltotutkimusten mukaan n. 1000 tonnin kuormituksen visiiriin.
2) Vertauksesi auton spoileriin on hieman ontuva. Auto liikkuu 2-tasoisessa ympäristössä ts. spoilerin suunnittelussa ei oteta huomioon auton pystysuuntaista liikettä, koska sitä EI ole. Arvaatkin jo varmaan, että laiva vastaavasti liikkuu kaikkien kolmen akselin suhteen aivan kuten lentokone.
3) Nyt jos vertaat laivaa lentokoneeseen, niin lentokoneessahan voidaan säätää siipien kulmaa, jolloin saadaan haluttu noste aikaiseksi. Ilma tosin on materiaalina huomattavasti helpompi kuin vesi eli samaa teknologiaa tuskin voidaan käyttää.
4) Aaltoiskun periaatetta taas voit käydä tutkimassa jostain alan kirjasta, mutta oletuksesi siitä että aatoiskun voiman suunta olisi ennakoitavissa (edes pystysuuntaisessa tasossa) on väärä. Tai mikäli todellakin olet keksinyt ratkaisun tuohon ongelmaan niin suosittelen sinua ottamaan yhteyttä VTT:n Karppiseen ja kertomaan hänelle ratkaisun. Teet itsesi samalla hyvin rikkaaksi ja poistat luokituslaitoksia ja tiedemiehiä askarruttaneen ongelman kertaheitolla. *virne*
Mitä taas tulee tuohon loppukaneettiisi keulaporttien olemassaolosta, niin siitä olen kanssasi samaa mieltä. Alus, jolla on reikä keulassa EI ole laiva. - kokemusta(kin)
Sanonpas sen verran, että kirjoitti:
Tuo kuva keulan repeämisestä kertoo minulle vain sen ja ainoastaan sen, että onpa ollu harvinaisen idioottimaisia laivan tekijöitä, jos tuo on revenny aallokon voimasta.
Sehän on itsestään selvää, että iso aalto lyö iskun loppuvaiheessa suoraan ylöspäin, törmätessään laivan keulaan ja kun keula levenee ylöspäin, se kasvattaa aallon voimaa "suunnattomasti".
Jos keula pääsee nousemaan, se yrittää väistää iskua, mutta se ei auta, koska isot laivat kääntyy hitaasti, myös ylöspäin.
Joka tapauksessa naurettavia lujuuslaskelmien tekijöitä on ollut asialla, taas kerran!
Semmoisia insinöörejä ei pidä päästää laivan tekoon, tai niitä laivoja ei päästää satamna-altaasta ulos. Eikö niin, ne pitää hinata hiekka-aavikolle ensimmäiseksi, siellä ne eivät tapa ketään....sen verran, että en minä noita insinöörejä ihan noin vain rupeaisi haukkumaan.
Laivan kuin laivan SAA rikki kelissä jos vain ajaa riittävän reippaasti ja mistään välittämättä. Välillä ei tuo menon rauhoittaminenkaan riitä kun Mr. Murphy astuu kehiin. *virne* - LUIT ja
kokemusta(kin) kirjoitti:
...enää sinun ei sitten tarvitse kuin osoittaa että käsität. Ts. lopeta nyt hyvän sään aikaan tuo joutava tarinoimisesi. *naurua*
En tiedä miksi edes vaivaudun, mutta kuten Jurputtaja jo tuolla toteaa, niin hydrodynamiikan kanssa ei kannata leikkiä, jollei todellakin ole alan ammattilainen. Tässä kuitenkin muutama "täky" auttamaan ymmärtämistäsi...
1) Voimat, jotka kohdistuvat alusten keulaan merenkäynnissä, ovat sitä suuruusluokkaa ettei mikään pikaisesti kyhätty "spoileri"-rakennelma niitä kestä. Esim. Estonian keulavisiirin repäissyt aalto aiheutti VTT:n aaltotutkimusten mukaan n. 1000 tonnin kuormituksen visiiriin.
2) Vertauksesi auton spoileriin on hieman ontuva. Auto liikkuu 2-tasoisessa ympäristössä ts. spoilerin suunnittelussa ei oteta huomioon auton pystysuuntaista liikettä, koska sitä EI ole. Arvaatkin jo varmaan, että laiva vastaavasti liikkuu kaikkien kolmen akselin suhteen aivan kuten lentokone.
3) Nyt jos vertaat laivaa lentokoneeseen, niin lentokoneessahan voidaan säätää siipien kulmaa, jolloin saadaan haluttu noste aikaiseksi. Ilma tosin on materiaalina huomattavasti helpompi kuin vesi eli samaa teknologiaa tuskin voidaan käyttää.
4) Aaltoiskun periaatetta taas voit käydä tutkimassa jostain alan kirjasta, mutta oletuksesi siitä että aatoiskun voiman suunta olisi ennakoitavissa (edes pystysuuntaisessa tasossa) on väärä. Tai mikäli todellakin olet keksinyt ratkaisun tuohon ongelmaan niin suosittelen sinua ottamaan yhteyttä VTT:n Karppiseen ja kertomaan hänelle ratkaisun. Teet itsesi samalla hyvin rikkaaksi ja poistat luokituslaitoksia ja tiedemiehiä askarruttaneen ongelman kertaheitolla. *virne*
Mitä taas tulee tuohon loppukaneettiisi keulaporttien olemassaolosta, niin siitä olen kanssasi samaa mieltä. Alus, jolla on reikä keulassa EI ole laiva.Vaivauduit. Et siis oo ihan kokonaan ylimielisyyden kourissa.
Sen virheen minäkin oon tehny, että sokeasti alunperin luotin insinöörien lujuuslaskelmiin, niinkuin kaikki siihen Estonian tyyppisiin aluksiin nousseet matkustajatkin, mutta en luota enää, enkä koskaan tule nousemaan keulavisiirillä varustettuihin purtiloihin. Varsinkaan niihin, mitkä on mahdollisesti käyny lähelläkään venäläisiä: Virne.
Se visiiri. Mistä sinä automaattisesti oletat, etten käsitä, enkä voi tajuta siihen kohdistuvien voimien suuntia? Eihän se oo moniselitteinen juttu, koska siihen kohdistuu jokasuuntaan vääntäviä voimia. Kysymys onkin sen muotoilusta, sekä materiaalivalinnasta, sekä ainevahvuuksista, että myös saranoiden sijoituksista sekä salpojen sijoituksista, ja niiden lujuudesta.
Ensimmäinen seikka, joka pitää ottaa huomioon, on se, että mikä on suurin mahdollinen aallon aiheuttama isku visiiriä vastaan. Ja sen mukaan ylitetään lujuus vähintään viisinkertaisesti, niin voidaan olla jotenkuten sinnepäin.
Mutta nythän rakennetaan nämä visiirit lähinnä sen muotoiseksi, mikä halvimmalla saadaan ja onko se tyylikkään näköinen.
Esittämäni ajatus visiiriin hitsattavasta spoilerista perustuu siihen, että koska aivan varmasti suurin voima, joka siihen kohdistuu, on keulan sukeltaessa aaltoon, nimenomaan ylöspäin, ajoipa laiva vasta-sivu-tai myötätuuleen.
Sivuaallossa ensimmäinen voima on sivuttain, mutta jos keula sukeltaa, se sukeltaa koko pinta-alaltaan ja koska aalto on hitaampi kuin kuin matkanopeudella etenevä laiva, se sivuttaisvoima väistyy ylöspäin suuntautuvan voiman "vallatessa" koko homman.
Ja koska visiirin alaosa on hyvin terävä, sen alaspäin vääntävä voima ei riitä pitämään visiiriä paikoillaan, kun keulan yläosaan "räjähtää" sanomasi 1000 tonnin isku. Siis alasalvat ovat ainoastaan olleet tuurilla kiinni, ja JUURI tässä olisi ollut se spoileri alasalvoille sen verran tukena, että ne eivät olisi revenneet.
Ja siinä spoilerissa ei ole MITÄÄN sivuttaisvoimia lisääviä ominaisuuksia Ainoastaan se hidastaa laivan keulan nousemista ja laskemista, ja ylöspäin iskevää voimaa vastustava vaikutus.
Katso kantosiipialusta aallokossa, siinähän siiveke toimii juuri samalla tavalla periaatteessa. Senkin aluksen keulaan voi iso aalto lyödä ylös asti, ja siiveke KESTÄÄ, mutta siiveke aivan taatusti se estää myös aluksen "hyppäämistä" ylöspäin.
Jos Estonian visiirissä olisi ollut vaikka metrin levyinen spoileri, joka olisi vaimentanut ainakin ylös iskevän voiman, visiiri ei olisi revennyt irti.
Sivuttaisvoimat hoidetaan sitten muilla ratkaisuilla. Ymmärrät varmaan, vaikka virneen kanssa:)
Loppukaneettisi on täyskymppi:! - Taisi käydä niin
kokemusta(kin) kirjoitti:
...sen verran, että en minä noita insinöörejä ihan noin vain rupeaisi haukkumaan.
Laivan kuin laivan SAA rikki kelissä jos vain ajaa riittävän reippaasti ja mistään välittämättä. Välillä ei tuo menon rauhoittaminenkaan riitä kun Mr. Murphy astuu kehiin. *virne*Että "mister Murphy" astui jo suunnittelipöydällä kehiin. valitettavasti vain koekaniinina on aina Murphyä tuntemattomat matkustajat. Hyvä virne sulla:)
- Varmaan Kiinalaiset nauroivat
Jurputtaja kirjoitti:
vastailenpa minä tässä joutessani....teräskin väsyy, taitteleppa rautalankaa ja sehän katkeaa...Toinen asia vallan on sitten se että kuinka laiva on rakennettu vaikka olisi kuinka hyvin suunniteltu....tuleepa mieleeni Nesteen Kiinasta hankkima tankkeri joka oli erittäin hyvä ja edullinen kauppa, siihen laskelmaan ei tosin tainnut sisältyä se että aluksen tultua neitsytmatkaltaan ja Suomeen, se vietti muutaman kuukauden Naantalin telakalla jossa joka ainoa hitsisauma jouduttiin aukaisemaan ja uudelleen hitsaamaan kiinalaisten jäljiltä.
Semmoisia ne hyvät kaupat on:)
- En sitä kiellä
Jurputtaja kirjoitti:
"Ja juuri tähän repäisyyn vastavoimia saataisiin sillä siivekkeellä, joka juuri silloin, kun aalto nousee keulaa ylös,- antaakin tasapainoisen vedon visiirin alaosalle, tueksi siellä oleville salvoille."
Ei tueksi vaan rasittavaksi voimaksi...eli nyt niitä salpoja rasitetaan entistä enemmän,joilla visiiri on lukittu. Ei se visiiri kaipaa mitää tasapainoista vetoa mihinkään suuntaan vaan päin vastoin.
Toinen homma sitten on tämä:
Jos keulassa olisi siipi joka kiinnitetty keulavisiiriin ja ajetaan vaikkapa sivuvastaiseen...siinä vaiheessa kun alus pyrkii oikaisemaan itsensä vaikkapa 40000 tonnin massan voimin, vastakkaisena voimana painaa iso aalto siipeä alta päin, toisesta suunnasta. Silloin heikkoimpana lenkkinä tässä ketjussa on visiiri siipineen.
Esim.Bulkkerin saa katkeamaan laituriin noin 6000 painolla väärän lastauksen tai purkauksen vuoksi, se kertonee omaa karua kieltään minkälaisten voimien kanssa täytyy pystyä pelailemaan.
Jopa 15000 tonnississa laivoissa lasketaan esim.paperilasteissa stressikäyrät eli selvitetään leikkaavat voimat ennen kuin lähdetään merelle.
Nämä siis esimerkkeinä voimista mitkä aluksen kestävyyksiin vaikuttavat.Mutta se visiirin spoileri on tottakait suunniteltava oikein. Ei sitäkään voi noin vain räpätä kiinni. Sen pinta-ala ja muoto on otettava tarkasti huomioon. Mistä sen äkkiä tietää, vaikka sen pitäisi olla joustava, ettei ihan äkkirepäisyjä pääse syntymään.
SE ilman muuta täytyy testata allaskokeilla ja erilaisilla pienoismalleilla.
Koko ajan tarkoitukseni on ollut saada se massiivinen ylöspäin suuntautuva, ja keula-aallollaa laivaa katkaiseva voima tasapainoon.
Sillä siivekkeellä on tietysti semmoinen ominaisuus, että se jarruttaa keulaa nousemasta aallonh sisästä, mutta sitä ennen se on jarruttanut myös keulan uppamoamista.
Keulan uppoamisvaiheessa voisi se jousitus olla tarpeen, tai joku vastaava saman homman hoitava muotoilu.
Sen käsitän, että aivan varmasti ja rutosti kyseiseen ongelmaan on löydettävissä varma ratkaisu, onhan sentään jo jotkut ihmiset käyny kuussakin, ja tulivat sattumalta jopa takaisinkin:;) - kokemusta(kin)
LUIT ja kirjoitti:
Vaivauduit. Et siis oo ihan kokonaan ylimielisyyden kourissa.
Sen virheen minäkin oon tehny, että sokeasti alunperin luotin insinöörien lujuuslaskelmiin, niinkuin kaikki siihen Estonian tyyppisiin aluksiin nousseet matkustajatkin, mutta en luota enää, enkä koskaan tule nousemaan keulavisiirillä varustettuihin purtiloihin. Varsinkaan niihin, mitkä on mahdollisesti käyny lähelläkään venäläisiä: Virne.
Se visiiri. Mistä sinä automaattisesti oletat, etten käsitä, enkä voi tajuta siihen kohdistuvien voimien suuntia? Eihän se oo moniselitteinen juttu, koska siihen kohdistuu jokasuuntaan vääntäviä voimia. Kysymys onkin sen muotoilusta, sekä materiaalivalinnasta, sekä ainevahvuuksista, että myös saranoiden sijoituksista sekä salpojen sijoituksista, ja niiden lujuudesta.
Ensimmäinen seikka, joka pitää ottaa huomioon, on se, että mikä on suurin mahdollinen aallon aiheuttama isku visiiriä vastaan. Ja sen mukaan ylitetään lujuus vähintään viisinkertaisesti, niin voidaan olla jotenkuten sinnepäin.
Mutta nythän rakennetaan nämä visiirit lähinnä sen muotoiseksi, mikä halvimmalla saadaan ja onko se tyylikkään näköinen.
Esittämäni ajatus visiiriin hitsattavasta spoilerista perustuu siihen, että koska aivan varmasti suurin voima, joka siihen kohdistuu, on keulan sukeltaessa aaltoon, nimenomaan ylöspäin, ajoipa laiva vasta-sivu-tai myötätuuleen.
Sivuaallossa ensimmäinen voima on sivuttain, mutta jos keula sukeltaa, se sukeltaa koko pinta-alaltaan ja koska aalto on hitaampi kuin kuin matkanopeudella etenevä laiva, se sivuttaisvoima väistyy ylöspäin suuntautuvan voiman "vallatessa" koko homman.
Ja koska visiirin alaosa on hyvin terävä, sen alaspäin vääntävä voima ei riitä pitämään visiiriä paikoillaan, kun keulan yläosaan "räjähtää" sanomasi 1000 tonnin isku. Siis alasalvat ovat ainoastaan olleet tuurilla kiinni, ja JUURI tässä olisi ollut se spoileri alasalvoille sen verran tukena, että ne eivät olisi revenneet.
Ja siinä spoilerissa ei ole MITÄÄN sivuttaisvoimia lisääviä ominaisuuksia Ainoastaan se hidastaa laivan keulan nousemista ja laskemista, ja ylöspäin iskevää voimaa vastustava vaikutus.
Katso kantosiipialusta aallokossa, siinähän siiveke toimii juuri samalla tavalla periaatteessa. Senkin aluksen keulaan voi iso aalto lyödä ylös asti, ja siiveke KESTÄÄ, mutta siiveke aivan taatusti se estää myös aluksen "hyppäämistä" ylöspäin.
Jos Estonian visiirissä olisi ollut vaikka metrin levyinen spoileri, joka olisi vaimentanut ainakin ylös iskevän voiman, visiiri ei olisi revennyt irti.
Sivuttaisvoimat hoidetaan sitten muilla ratkaisuilla. Ymmärrät varmaan, vaikka virneen kanssa:)
Loppukaneettisi on täyskymppi:!...niin, että elä sinä tuon uskomuksesi kanssa jos se sinua niin kovin lohduttaa. Allekirjoittanut uskoo teoriasi toimivuuteen sillä samalla sekunnilla kun näkee kyseisen kaltaisen ratkaisun käytännössä.
Lopuksi vielä sen verran, että mikäli luet asiantuntijoiden kommentteja tuosta Estonian turmasta niin visiirin irtirepäisevä voima tuli juuri sivulta päin... Ts. mikäli alus olisi jatkanut ajamista aallokkoa vasten niin kyseiseltä murhenäytelmältä olisi EHKÄ vältytty. Jälkiviisaus tosin on helppo laji. - kokemusta(kin)
Taisi käydä niin kirjoitti:
Että "mister Murphy" astui jo suunnittelipöydällä kehiin. valitettavasti vain koekaniinina on aina Murphyä tuntemattomat matkustajat. Hyvä virne sulla:)
...viestin tietenkin noinkin tulkita. *virne*
Edelleenkin kehotan perehtymään noihin aaltoiskuihin hieman enemmän. Alan johtavien tutkijoiden mukaan kun suurin tekijä alusta kohdanneissa (suurissa) aaltoiskuissa ei yleisestä uskomuksesta huolimatta ole aluksen nopeus, eikä aluksen kulkusuunta (luonnollisesti myötämereä ei lasketa mukaan) vaan huono tuuri.
Hyvänä esimerkkinä voitaneen mainita Otaniemen tekemä painetutkimus Silja Symphonylla (tai Serenadella), jossa mitattiin keulaporttiin kohdistuvia rasituksia paineantureilla. Tulokset olivat enemmän kuin mielenkiintoisia. - Rahva hääl
Näitkö muuten kirjoitti:
Muutama viikko sitten TV:stä jutun, jossa aluksella ollut (perämies)? kertoi asiasta ja on tehnyt siitä kirjan, kun Suomalainen rahtialus ja Venäläinen sukellusvene olivat törmänneet Tanskansalmissa?
Siinä hän sanoi, että se sukellusvene oli kulkenut pinta-aluksen alla, ettei sitä huomattaisi.
Ja juuri mataluuden tähden se sukellusvene olikin ollut aivan Suomalaisen aluksen pohjan alla, mutta nousikin liian ylös, jolloiun törmäys tapahtui.
Tapahtuman jälkeen Venäläisestä sukellusveneestä oli noussut miehiä Suomalaiseen alukseen ja varoittaneet kertomasta asiasta kenellekään.
Tämä on tapahtunut 60-luvulla. Otahan sinäkin asioista selvää, vai ootko vain pelkkä Jurputtaja."Ette joutunut näille sivuille sattumanvaraisesti. Inhimillisen uteliaisuuden lisäksi teihin vaikutti todennäköisesti myös halu sanoa mielipiteenne tapauksesta, joka järkytti kaikkia ja on jättänyt syvän haavan meidän kaikkiemme sieluun. Traaginen tapaturma – matkustaja-alus Estonian uppoaminen – loittonee meistä ajassa, mutta keskustelut sen ympärillä eivät laannu. Todellisuudessa päivänvaloon tulee jatkuvasti yhä uusia tosiasioita, joiden olemassaolo aluksi kiellettiin tai joita väitettiin naurettaviksi. Tämä antaa ymmärtää että tutkijat eivät olleet tietoisia kaikesta kootusta todistusaineistosta eivätkä siitä syystä pystyneet tekemään päteviä johtopäätöksiä. Kaikki viittaa siihen että meiltä on salattu paljon ja salataan edelleen. Matkustaja-alus Estonian hylyn nostaminen merenpohjasta sulkisi pois lukuisat spekulaatiot. Juuri teillä on mahdollisuus mielipiteenne kautta painostaa kolmen valtion - Ruotsin, Suomen ja Viron – hallitusta tähän toimenpiteeseen. Pyydän anteeksi kaikilta, joka eivät voi hyväksyä tätä aikomusta.
Kunnioittavasti,
Margus Leivo, Riigikogun kansanedustaja, Riigikogun Viron Tasavallan alueelta vuonna 1994 m/s Estonialla asemateriaalin kuljettamista tutkivan komitean puheenjohtaja."
Allekirjoita vetoomus matkustaja-alus Estonian pintaan nostamisen puolesta
Tähän asti on annettu 14.973 allekirjoitusta.
(http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=fin) - huomioitsija
Sen vertaa kirjoitti:
Että tälläkin sivulla kaikki on aina ja ikuisesti spekulaatiota. Mutta joku "maakravunkin" sanoma asia osuu aivan NAPPIIN!
Ajattele nyt itekki. Se helevetin salamyhkäisyys koko jutussa on yksi epäilyttävä fakta.
Sitäpaitsi aallokko lyö keulavisiiriä vain tiukemmin kiinni, eikä repäise sitä kertarysäyksellä irti.
Olen minäkin ollu sen verran laivassa ja kovassa kelissä, eikä sieltä mitään raapivia ääniä ja toistuvia isoja kolauksia tai räjäykseen verrattavia ääniä kuulunu. Kiemurteli vain niin pirusti, eikä käytäviä pitkin päässy muualle kuin seinästä seinään.
Sitäpaitsi, koska asioita on julistettu salaisiksi, sehän on taatusti varma merkki siitä, että jotqin outoa asiassa ON. Siviilialuksen uppoamisessa ei muuten pitäisi olla mitään salaista, vai mitä.
Ja ne monet aluksella olleiden todistukset kertovat todellakin siitä, että Estonia törmäsi johonkin, tai ne äänet olivat räjähdyksiä, jotka kuuluivat kolauksina laivan rungossa.
Mikä muuten sinun mielestäsi olisi se iso reikä?ESTONIAn tapaus Ruotsin valtiopäivillä
Om Estonia - Riksdagsdebatt 22 maj 2003 - Det föreslås att internationella oberoende sakkunniga tillkallas för att granska relevansen i expertisens kritik av Haverikommissionens Estoniautredning.
Snabbprotokoll torsdagen den 22 maj 2003
Den 22 maj 2003 diskuterades förslaget att internationella oberoende sakkunniga tillkallas för att granska relevansen i expertisens kritik av Haverikommissionens Estoniautredning i Sveriges Riksdag.
Anf. 194 JOHNNY GYLLING (kd):
Fru talman! (...) finns det anhöriga och överlevande som verkligen vill få svar på många frågor som finns kvar efter haverikommissionens kritiserade rapport.
Kristdemokraterna har valt att stödja motionens krav på att internationellt oberoende sakkunniga tillkallas för att granska relevansen i expertisens kritik av Estoniautredningen. (...)
Anf. 196 LARS ÅNGSTRÖM (mp):
Fru talman! Ärade ledamöter i kammaren! Åhörare på läktaren! Protokollsläsare! En bilolycka är något väldigt hemskt, men det är förmodligen en av de viktigaste informationskällorna för ett förbättrat säkerhetstänkande vad avser både biltillverkning och trafiksäkerhet. Anledningen till att man i USA ägnar månader eller år åt att plocka isär en rymdfärja bit för bit och montera ihop den igen är att man vill lära sig vad som gick fel och vad som orsakade olyckan. Man spar inga kostnader.
Anledningen till att vi diskuterar Estonia här, nio år efter förlisningen, är att det genomfördes en undermålig utredning som vi inte lärde oss tillräckligt av för att dra slutsatser. Den är undermålig i flera aspekter. Den första är att utredningen inte förklarade sjunkningsförloppet. Man vet inte hur det gick till. Haveriutredningen misslyckades således med sin allra viktigaste uppgift, nämligen att förklara hur olyckan gick till.
Det här handlar ju, fru talman, om sjösäkerhet. Om man inte vet hur olyckan gick till, ja, då kan man ju heller inte vidta rätt åtgärder för att förhindra att en liknande olycka sker i framtiden.
Det andra som gör att utredningen är undermålig är att fortfarande i dag, nio år efter katastrofen, har inget ansvar utdömts. Det här handlar om rättssäkerhet. Hur kan över ett halvt tusen svenska medborgare dö i en olycka utan att ens en försumlighet har begåtts?
Det är av de här två skälen, fru talman, som det är oerhört viktigt att nå ökad klarhet om Estonias förlisning - bakåt, vad gäller rättssäkerheten för alla dem som drabbades, men också framåt, för en framtida ökad sjösäkerhet.
Kritiken mot den här utredningen (...), det är (...) en massiv, välformulerad och väl underbyggd kritik som förs fram av de främsta sjö- och skeppstekniska institutionerna i världen och de främsta sjösäkerhetsorganisationerna i världen. Jag ska ta upp två. Sveriges Fartygsbefälsförening skriver: "Det är inte ett fåtal experter som framfört kritik, praktiskt taget hela den samlade sjöfartsvärlden både nationellt och internationellt har en annan uppfattning än den som redovisats av IHK. Det går inte bara att bemöta denna kritik med tystnad. Vi måste få veta sanningen."
Ett internationellt exempel är Internationella Transportarbetarefederationen, som har åsikten att Haverikommissionens arbete var en politisk uppgörelse, inte en utredning om omständigheterna kring haveriet.
Vi har också professorer på de svenska universiteten som har fört fram välformulerad kritik, och jag ska väldigt kort ta de tre viktigaste punkterna som ger oss anledning att bifalla reservation 3.
Den första är sjunkförloppet. Det är alltså det viktigaste som Haverikommissionen misslyckades med att visa. Haverikommissionen hävdade ju att det var på grund av att vatten kom in på bildäcket ovanför vattenlinjen som fartyget sjönk, men den internationella expertisen hävdar att när vatten kommer in högt upp i ett fartyg, ovanför vattenlinjen, så blir det instabilt och slår runt. Vi har bilfärjan Jan Hewelius och en lång rad andra exempel som visar just detta. Fartyget slår runt inom loppet av minuter och kan sedan flyta på den oerhörda flytkraft som finns i den luft som finns i den undre delen av fartyget. Fartyget kan flyta i timmar, dagar och till och med veckor.
Men som ni alla säkert känner till sjönk Estonia väldigt snabbt, på 40-45 minuter, utan att slå runt, vilket visar att det också måste ha kommit in stora mängder vatten väldigt snabbt under bildäcket. Haverikommissionen förmår inte att förklara hur det gick till, och ledamöter har nu i efterhand erkänt att man misslyckades. Man kunde inte visa hur det här gick till. Det är naturligtvis helt oacceptabelt att en haverikommission inte klarar av sin viktigaste uppgift.
Därför är det viktigt att granska den här kritiken. Är det så att de internationella institutionerna har rätt, ja, då finns det ju anledning att göra om utredningen. Är det så att de här institutionerna, experterna och professorerna har fel, ja, då är det också ett allvarligt problem. Då har vi en mängd tokstollar runtom som kan hota sjösäkerheten. Oavsett utfallet av en granskning av kritiken är det viktigt för samhället att den granskningen görs.
Det andra stora frågetecknet utgörs av filmmaterial som har spelats in på Estonia under oktober och december 1994. Det finns sekvenser där som är tagna inifrån bildäck på färjan, trots att myndighetspersoner har förnekat att man har varit inne på bildäck. Jag har själv sett det här filmmaterialet. Man hör dykledaren säga: Vi är nu inne på bildäck. Vi rör oss nu inåt på bildäck. Vi får inte gå längre in än 15 meter enligt den överenskommelse vi har.
Varför är det här en viktig fråga att försöka utreda? Jo, man har förnekat att den här stora robotkameran var inne på bildäck, därför att den kan inte ha kommit dit in. Det finns inga öppningar, inga dörrar, inga fönster och inget öppet bogvisir som kunde ha låtit den här stora robotkameran manövrera in här. Om det här filmmaterialet är sant och inte falskt så visar det att det någonstans i vraket finns en stor öppning där robotkameran har kommit in. Det är då viktigt att granska det här materialet och den kritik som har kommit fram.
På filmmaterialet finns också en logg som visar hur kameran rör sig i djupled och i sidled och hur lång tid det tar. Det finns en faktagrupp som utifrån denna logg har rekonstruerat robotkamerans rörelser, och även den rekonstruktionen visar att kameran tar sig in genom fartygssidan på bildäck.
Jag tycker att det är viktigt att vi granskar den här kritiken och den här rekonstruktionen. Är rekonstruktionen riktigt gjord? Visar filmmaterialet det som man säger på filmmaterialet, det vill säga att filmen är inspelad inne på bildäck, ja, då bevisar ju det i så fall att det finns ett hål i fartyget som Haverikommissionen inte har nämnt med ett ord, men som i så fall skulle kunna förklara hur stora vattenmängder kommit in i fartyget under kort tid.
Oavsett om det här är ett förfalskat filmmaterial från myndigheterna eller om det är ett riktigt filmmaterial är det viktigt att granska materialet och att komma till klarhet om vad det är som visas. Vi kan ju inte bara acceptera att här finns ett filmmaterial som visar någonting som egentligen skulle vara omöjligt men som, om det är riktigt, kanske ger en helt annan förklaring till det snabba sjunkningsförloppet.
Jag har svårt att förstå varför till exempel Centerpartiet inte vill att det här materialet ska granskas. Vad är skälet till att man absolut inte vill se ifall det är riktigt eller inte?
Det tredje stora frågetecknet, fru talman, gäller den noggranna inspektion som gjordes av Estonia timmarna innan hon lämnade Tallin för sin sista resa. Det svenska sjöfartsverket hade två inspektörer på plats i Tallin som gjorde en noggrann inspektion tillsammans med sina estniska kolleger. Under den här inspektionen, som protokollfördes, fann man inte mindre än 14 fel varav fem var av så allvarlig karaktär att fartyget enligt internationella sjölagar förbjöds att lämna hamn innan felen hade åtgärdats. Vi vet alla att fartyget inte stoppades, utan fartyget lämnade hamn trots att man inte hade tillåtelse till det. Vi vet vad som sedan hände.
Det som är allvarligt med det här är att man i Haverikommissionens rapport har publicerat ett protokoll från inspektionen men det protokollet har manipulerats. Utskottet har haft möjlighet att ta del av de här protokollen som funnits på en lång rad hemsidor - bland annat på Sveriges Radios hemsida. Till exempel har man tagit bort notapparaten, så den som läser Haverikommissionens rapport kan inte se att de här felen skulle ha inneburit att fartyget inte fick lämna hamn. Man har tagit bort hänvisningarna till de paragrafer som skulle ha åberopats.
När man läser Haverikommissionens publicerade protokoll kan man som läsare tro att fartyget var sjövärdigt. Det här protokollet, som publicerades, är också det enda dokument som Haverikommissionen lutar sig mot när man påstår att fartyget var sjövärdigt.
I de här protokollen - man har också hittat andra - kan man se att det svenska Sjöfartsverkets logotyp har tagits bort, så den som läser Haverikommissionens rapport kan inte heller se att det var det svenska Sjöfartsverket som var ansvarigt för inspektionen.
Vi som har skrivit denna motion vill att man ska granska vad det här handlar om. Vem är det som har sett till att ett protokoll där viktig information tagits bort publiceras i Haverikommissionens rapport? Det dokument som publiceras ger nämligen en bild av att fartyget var sjövärdigt, precis som Haverikommissionen hävdar. Men i originalprotokollet ser man att det var motsatsen som gällde. Fartyget var icke sjövärdigt. Det skulle ha förbjudits att lämna hamn. Vem är det som har tagit bort det svenska Sjöfartsverkets brevhuvud? Vad har syftet varit?
Det här är viktiga frågor att söka svar på. Denna punkt har bland annat professor Anders Ulvarsson på Chalmers skeppstekniska institution varit oerhört kritisk mot. Han har påstått att den internationella haverikommissionen kommer med vilseledande information.
Kan vi acceptera detta? Nej, självklart inte.
Här är det viktigt att granska och att komma fram antingen till att det är helt riktigt - att det är andra omständigheter och att Haverikommissionen har rätt och Ulvarsson och andra experter fel - eller också till att de har rätt. Då finns det grund för att allvarligt ifrågasätta Haverikommissionens slutsatser som helhet.
Jag vill ställa en konkret fråga till Moderata samlingspartiet, som ofta talar om vikten av medborgarnas rättssäkerhet: Kan man tala om rättssäkerhet när bevisligen felaktigheter publiceras i en haverikommissions rapport som gör att man får ett helt annat intryck än det som verkligen var verkligheten?
Inledningsvis hörde vi här från Carina Moberg att frågan ligger på regeringens bord. Vi hörde också Erling Bager från Folkpartiet väldigt engagerat säga att säkerheten måste sättas främst. Någon senfärdighet från regeringen får icke accepteras, sade han. Vad vi alla kan konstatera är att regeringen inte har förmått att ta tag i de här frågorna, inte har förmått att ta tag i den väldokumenterade kritik som förts fram. Man har varit passiv, och den passiviteten gör att ansvaret faller på oss i Sveriges riksdag att göra det som regeringen inte har förmått att göra, nämligen att besluta om att de här frågetecknen måste granskas, att den här kritiken måste granskas, för det handlar om rättssäkerheten och om den framtida sjösäkerheten.
Jag vill fråga utskottsmajoriteten vad det är som är problemet. Vad är det som är så farligt med att granska den här kritiken? Carina Moberg sade att motionen och yrkandet här är identiska med vad som tidigare lagts fram. Det beror på att utskottet i sin tidigare sammansättning inte förmådde att med ett enda argument i sak avstyrka motionen. Man avstyrkte den, men utan argumentation. Därför läggs samma motion fram igen.
Min fråga till utskottsmajoriteten blir således väldigt konkret: Vad är problemet med att granska de här tre väldokumenterade punkterna? Vi ser ju att det handlar om oegentligheter, och vi vet att det handlar om rättssäkerhet och sjösäkerhet. Det är inte förenat med stora kostnader. Dessutom vet vi att regeringen inte gör någonting. Vad är problemet?
Jag tror att det är många - på tidningar, i anhöriggrupper och bland överlevande - som ställer sig just frågan: Vad är problemet?
Det finns en obehagskänsla. Svenska Freds polisanmälde Bofors för vapensmuggling 1984. Ingen ville ta i de frågorna ens med tång.
Regeringen ville inte ta i detta. Ansvarig myndighet ville inte ta i det. Sveriges riksdag ville inte ta i det. Där var det andra krafter som drev frågan vidare till dess att fällande domar föll i december 1989.
Men hade det gagnat samhället om man inte hade tagit tag i detta? Hade det gagnat samhället med ett företag som begick kriminell verksamhet? Hade det gagnat samhället med en verksamhet som gick emot svensk utrikespolitik? Naturligtvis inte.
När det gäller Osmo Vallo-fallet ville många att man inte skulle göra någonting. Myndigheter klarade inte av det. Regeringen klarade inte av det. Det var andra som drev detta.
Hade det gagnat samhället att inte utreda ansvaret för vad som hänt? Nej, naturligtvis inte.
Svaret på den fråga som många ställer sig om när fallet Estonia ska läggas till handlingarna vilar på oss i Sveriges riksdag. Precis som skrevs på DN:s ledarsida kommer Estoniaaffären att förbli ett sår i det svenska samhället, en politisk skandal. Ett sår som man inte gör rent förblir en varböld i det svenska samhället. Därför har vi, ärade ledamöter, allt att vinna på att granska den här kritiken och försöka få det här såret att bli rent, så att vi slipper dras med det i framtiden och för att på samma sätt som med Svenska Freds polisanmälan eller med den utredning av Osmo Vallo-fallet som slutligen genomfördes också kunna lägga fallet Estonia till handlingarna med hedern i behåll.
Därför, fru talman, yrkar jag bifall till reservation 3. Jag ser fram emot att från de ledamöter som jag tilltalat få höra svaren på mina frågor.
Anf. 220 HENRIK S JÄRREL (m):
Fru talman, ärade ledamöter och övriga åhörare! Jag har nog gjort den noteringen att trafikutskottets betänkanden som i någon mån innehåller Estoniamaterial brukar ligga ganska sent på dagen, så där när skymningen faller på. Jag hoppas bara att det är en tillfällighet.
Fru talman! Ånyo står vi inför ett betänkande från trafikutskottet där frågan om M/S Estonias förlisning den olycksaliga natten till den 28 september 1994 behandlas med en något trött axelryckning. Jag kan, fru talman, tyvärr inte värja mig från intrycket att utskottet inte vare sig vill, orkar eller förmår sätta sig närmare in i de faktiska omständigheter som kringgärdar denna djupt tragiska olycka som inträffade på grund av bristande sjösäkerhet. Det är en olycka som blev ett nationellt trauma och som förvandlades till något av en politisk skandal, för att nu tala med Dagens Nyheters huvudledare den 30 april i år.
Det är en skandal när berörda ledande och ansvariga företrädare för regering och myndigheter uppenbarligen inte synes villiga och beredda att vända på alla stenar för att få fram en korrekt bild av fartygets alldeles överraskande snabba sjunkförlopp. Här sammanfaller ett högst påtagligt och oavvisligt rättssäkerhetsintresse med ett lika oavvisligt sjösäkerhetsintresse.
Få internationella haverirapporter har av den internationella sakkunskapen blivit så förkrossande kritiserad som Joint Accident Investigation Commissions, JAIC, slutrapport rörande orsakerna till M/S Estonias undergång. Inför denna kritik ställer sig regering och berörda myndigheter kallsinniga.
Regeringen har visserligen i ett anslag till Verket för innovationssystem, Vinnova, uppdragit åt verket att forska för utveckling av en säkrare sjöfart, men leta efter den felande pusselbit hos Estonia som möjligen skulle kunna bidra till en ökad sjösäkerhet vill man inte.
Styrelsen för psykologiskt försvar har fått regeringens uppdrag dels att sammanställa en informationsbank med uppgifter om förlisningen, dels att vara kontaktorgan för anhöriga till offer och för överlevande.
En förstudie, som beskriver ett möjligt sjunkförlopp, överlämnades till Styrelsen för psykologiskt försvar i slutet av mars i år. Men den reser snarare fler frågor av saklig och processuell natur än vad den ger svar på sådana. Jämför man så delar av Haverikommissionens slutsatser med delar av den här förstudiens antaganden och slutsatser blir man inte mindre förbryllad. Diskrepansen är bitvis slående. Förstudiens upphovsmän reserverar sig själva bakom ett antal förbehåll, till exempel osäkerhet rörande ritningsunderlaget, i en sådan utsträckning att jag med fog vill ifrågasätta om denna förstudie egentligen har någon närmare relevans eller något intresse i sak att tillföra.
Man kan snarare oroligt fråga sig hur många färjor, fru talman, på Östersjön till exempel som tillåts segla på dispens med vidöppna ventilationskanaler från skrovsida till maskinrum, på sätt som förstudien antyder att Estonia skulle vara byggd. Så får man inte bygga; det kan vara förenat med livsfara vid kraftig sjöhävning och/eller slagsida. Det är alltså en solklar sjösäkerhets- och sjövärdighetsfråga.
Två uttalanden av Haverikommissionens ordförande på den tiden det begav sig är i sig betecknande: dels "Felen på Estonia var inte värre än de man vanligtvis upptäcker på Finlandsbåtarna", dels "Ur teknisk synvinkel är det uppenbart att fartyget inte var sjövärdigt".
I en nyligen utgiven bok, Protokollet, av journalisterna Susanna Popova och Mats Holm granskas ingående den expertkritik som riktats mot utredningen av Estonias haveri och främst Sjöfartsverkets bristande ansvar. Författarnas granskning borde enligt min mening ge omedelbar anledning till en förutsättningslös översyn av såväl sjöfartsverk som sjöfartsinspektion.
På enighets- och konsensusaltaret offras stundom tyvärr den fulla sanningen, insynen och rätten. Tystnadens konformism lägrar sig över tjänande andar. Jag noterar att ingen av trafikutskottets ledamöter har begärt replik på Lars Ångströms frågor, som han reste i sitt huvudanförande. Det är djupt beklagligt, fru talman, därför att det drabbar oftast oskyldiga människor. Men ännu finns chansen att skingra dimmorna kring detta "spökskepp". Det kräver dock full öppenhet utan prestige. Och här borde vi politiker kunna visa tjänstemännen vägen!
Vi är skyldiga dagens och morgondagens färjeresenärer att göra allt som står i vår förmåga för att öka säkerheten ombord på sjön. Estonia ruvar alltjämt på en gåta som i sjösäkerhetshänseende väntar på sin lösning. Det borde en majoritet av riksdagens ledamöter besinna.
Fru talman! Jag yrkar bifall till reservation nr 3, i vilken det föreslås att internationella oberoende sakkunniga tillkallas för att granska relevansen i expertisens kritik av Haverikommissionens Estoniautredning.
xxxxx - Ruotsin debatoidessa Suomi ...
huomioitsija kirjoitti:
ESTONIAn tapaus Ruotsin valtiopäivillä
Om Estonia - Riksdagsdebatt 22 maj 2003 - Det föreslås att internationella oberoende sakkunniga tillkallas för att granska relevansen i expertisens kritik av Haverikommissionens Estoniautredning.
Snabbprotokoll torsdagen den 22 maj 2003
Den 22 maj 2003 diskuterades förslaget att internationella oberoende sakkunniga tillkallas för att granska relevansen i expertisens kritik av Haverikommissionens Estoniautredning i Sveriges Riksdag.
Anf. 194 JOHNNY GYLLING (kd):
Fru talman! (...) finns det anhöriga och överlevande som verkligen vill få svar på många frågor som finns kvar efter haverikommissionens kritiserade rapport.
Kristdemokraterna har valt att stödja motionens krav på att internationellt oberoende sakkunniga tillkallas för att granska relevansen i expertisens kritik av Estoniautredningen. (...)
Anf. 196 LARS ÅNGSTRÖM (mp):
Fru talman! Ärade ledamöter i kammaren! Åhörare på läktaren! Protokollsläsare! En bilolycka är något väldigt hemskt, men det är förmodligen en av de viktigaste informationskällorna för ett förbättrat säkerhetstänkande vad avser både biltillverkning och trafiksäkerhet. Anledningen till att man i USA ägnar månader eller år åt att plocka isär en rymdfärja bit för bit och montera ihop den igen är att man vill lära sig vad som gick fel och vad som orsakade olyckan. Man spar inga kostnader.
Anledningen till att vi diskuterar Estonia här, nio år efter förlisningen, är att det genomfördes en undermålig utredning som vi inte lärde oss tillräckligt av för att dra slutsatser. Den är undermålig i flera aspekter. Den första är att utredningen inte förklarade sjunkningsförloppet. Man vet inte hur det gick till. Haveriutredningen misslyckades således med sin allra viktigaste uppgift, nämligen att förklara hur olyckan gick till.
Det här handlar ju, fru talman, om sjösäkerhet. Om man inte vet hur olyckan gick till, ja, då kan man ju heller inte vidta rätt åtgärder för att förhindra att en liknande olycka sker i framtiden.
Det andra som gör att utredningen är undermålig är att fortfarande i dag, nio år efter katastrofen, har inget ansvar utdömts. Det här handlar om rättssäkerhet. Hur kan över ett halvt tusen svenska medborgare dö i en olycka utan att ens en försumlighet har begåtts?
Det är av de här två skälen, fru talman, som det är oerhört viktigt att nå ökad klarhet om Estonias förlisning - bakåt, vad gäller rättssäkerheten för alla dem som drabbades, men också framåt, för en framtida ökad sjösäkerhet.
Kritiken mot den här utredningen (...), det är (...) en massiv, välformulerad och väl underbyggd kritik som förs fram av de främsta sjö- och skeppstekniska institutionerna i världen och de främsta sjösäkerhetsorganisationerna i världen. Jag ska ta upp två. Sveriges Fartygsbefälsförening skriver: "Det är inte ett fåtal experter som framfört kritik, praktiskt taget hela den samlade sjöfartsvärlden både nationellt och internationellt har en annan uppfattning än den som redovisats av IHK. Det går inte bara att bemöta denna kritik med tystnad. Vi måste få veta sanningen."
Ett internationellt exempel är Internationella Transportarbetarefederationen, som har åsikten att Haverikommissionens arbete var en politisk uppgörelse, inte en utredning om omständigheterna kring haveriet.
Vi har också professorer på de svenska universiteten som har fört fram välformulerad kritik, och jag ska väldigt kort ta de tre viktigaste punkterna som ger oss anledning att bifalla reservation 3.
Den första är sjunkförloppet. Det är alltså det viktigaste som Haverikommissionen misslyckades med att visa. Haverikommissionen hävdade ju att det var på grund av att vatten kom in på bildäcket ovanför vattenlinjen som fartyget sjönk, men den internationella expertisen hävdar att när vatten kommer in högt upp i ett fartyg, ovanför vattenlinjen, så blir det instabilt och slår runt. Vi har bilfärjan Jan Hewelius och en lång rad andra exempel som visar just detta. Fartyget slår runt inom loppet av minuter och kan sedan flyta på den oerhörda flytkraft som finns i den luft som finns i den undre delen av fartyget. Fartyget kan flyta i timmar, dagar och till och med veckor.
Men som ni alla säkert känner till sjönk Estonia väldigt snabbt, på 40-45 minuter, utan att slå runt, vilket visar att det också måste ha kommit in stora mängder vatten väldigt snabbt under bildäcket. Haverikommissionen förmår inte att förklara hur det gick till, och ledamöter har nu i efterhand erkänt att man misslyckades. Man kunde inte visa hur det här gick till. Det är naturligtvis helt oacceptabelt att en haverikommission inte klarar av sin viktigaste uppgift.
Därför är det viktigt att granska den här kritiken. Är det så att de internationella institutionerna har rätt, ja, då finns det ju anledning att göra om utredningen. Är det så att de här institutionerna, experterna och professorerna har fel, ja, då är det också ett allvarligt problem. Då har vi en mängd tokstollar runtom som kan hota sjösäkerheten. Oavsett utfallet av en granskning av kritiken är det viktigt för samhället att den granskningen görs.
Det andra stora frågetecknet utgörs av filmmaterial som har spelats in på Estonia under oktober och december 1994. Det finns sekvenser där som är tagna inifrån bildäck på färjan, trots att myndighetspersoner har förnekat att man har varit inne på bildäck. Jag har själv sett det här filmmaterialet. Man hör dykledaren säga: Vi är nu inne på bildäck. Vi rör oss nu inåt på bildäck. Vi får inte gå längre in än 15 meter enligt den överenskommelse vi har.
Varför är det här en viktig fråga att försöka utreda? Jo, man har förnekat att den här stora robotkameran var inne på bildäck, därför att den kan inte ha kommit dit in. Det finns inga öppningar, inga dörrar, inga fönster och inget öppet bogvisir som kunde ha låtit den här stora robotkameran manövrera in här. Om det här filmmaterialet är sant och inte falskt så visar det att det någonstans i vraket finns en stor öppning där robotkameran har kommit in. Det är då viktigt att granska det här materialet och den kritik som har kommit fram.
På filmmaterialet finns också en logg som visar hur kameran rör sig i djupled och i sidled och hur lång tid det tar. Det finns en faktagrupp som utifrån denna logg har rekonstruerat robotkamerans rörelser, och även den rekonstruktionen visar att kameran tar sig in genom fartygssidan på bildäck.
Jag tycker att det är viktigt att vi granskar den här kritiken och den här rekonstruktionen. Är rekonstruktionen riktigt gjord? Visar filmmaterialet det som man säger på filmmaterialet, det vill säga att filmen är inspelad inne på bildäck, ja, då bevisar ju det i så fall att det finns ett hål i fartyget som Haverikommissionen inte har nämnt med ett ord, men som i så fall skulle kunna förklara hur stora vattenmängder kommit in i fartyget under kort tid.
Oavsett om det här är ett förfalskat filmmaterial från myndigheterna eller om det är ett riktigt filmmaterial är det viktigt att granska materialet och att komma till klarhet om vad det är som visas. Vi kan ju inte bara acceptera att här finns ett filmmaterial som visar någonting som egentligen skulle vara omöjligt men som, om det är riktigt, kanske ger en helt annan förklaring till det snabba sjunkningsförloppet.
Jag har svårt att förstå varför till exempel Centerpartiet inte vill att det här materialet ska granskas. Vad är skälet till att man absolut inte vill se ifall det är riktigt eller inte?
Det tredje stora frågetecknet, fru talman, gäller den noggranna inspektion som gjordes av Estonia timmarna innan hon lämnade Tallin för sin sista resa. Det svenska sjöfartsverket hade två inspektörer på plats i Tallin som gjorde en noggrann inspektion tillsammans med sina estniska kolleger. Under den här inspektionen, som protokollfördes, fann man inte mindre än 14 fel varav fem var av så allvarlig karaktär att fartyget enligt internationella sjölagar förbjöds att lämna hamn innan felen hade åtgärdats. Vi vet alla att fartyget inte stoppades, utan fartyget lämnade hamn trots att man inte hade tillåtelse till det. Vi vet vad som sedan hände.
Det som är allvarligt med det här är att man i Haverikommissionens rapport har publicerat ett protokoll från inspektionen men det protokollet har manipulerats. Utskottet har haft möjlighet att ta del av de här protokollen som funnits på en lång rad hemsidor - bland annat på Sveriges Radios hemsida. Till exempel har man tagit bort notapparaten, så den som läser Haverikommissionens rapport kan inte se att de här felen skulle ha inneburit att fartyget inte fick lämna hamn. Man har tagit bort hänvisningarna till de paragrafer som skulle ha åberopats.
När man läser Haverikommissionens publicerade protokoll kan man som läsare tro att fartyget var sjövärdigt. Det här protokollet, som publicerades, är också det enda dokument som Haverikommissionen lutar sig mot när man påstår att fartyget var sjövärdigt.
I de här protokollen - man har också hittat andra - kan man se att det svenska Sjöfartsverkets logotyp har tagits bort, så den som läser Haverikommissionens rapport kan inte heller se att det var det svenska Sjöfartsverket som var ansvarigt för inspektionen.
Vi som har skrivit denna motion vill att man ska granska vad det här handlar om. Vem är det som har sett till att ett protokoll där viktig information tagits bort publiceras i Haverikommissionens rapport? Det dokument som publiceras ger nämligen en bild av att fartyget var sjövärdigt, precis som Haverikommissionen hävdar. Men i originalprotokollet ser man att det var motsatsen som gällde. Fartyget var icke sjövärdigt. Det skulle ha förbjudits att lämna hamn. Vem är det som har tagit bort det svenska Sjöfartsverkets brevhuvud? Vad har syftet varit?
Det här är viktiga frågor att söka svar på. Denna punkt har bland annat professor Anders Ulvarsson på Chalmers skeppstekniska institution varit oerhört kritisk mot. Han har påstått att den internationella haverikommissionen kommer med vilseledande information.
Kan vi acceptera detta? Nej, självklart inte.
Här är det viktigt att granska och att komma fram antingen till att det är helt riktigt - att det är andra omständigheter och att Haverikommissionen har rätt och Ulvarsson och andra experter fel - eller också till att de har rätt. Då finns det grund för att allvarligt ifrågasätta Haverikommissionens slutsatser som helhet.
Jag vill ställa en konkret fråga till Moderata samlingspartiet, som ofta talar om vikten av medborgarnas rättssäkerhet: Kan man tala om rättssäkerhet när bevisligen felaktigheter publiceras i en haverikommissions rapport som gör att man får ett helt annat intryck än det som verkligen var verkligheten?
Inledningsvis hörde vi här från Carina Moberg att frågan ligger på regeringens bord. Vi hörde också Erling Bager från Folkpartiet väldigt engagerat säga att säkerheten måste sättas främst. Någon senfärdighet från regeringen får icke accepteras, sade han. Vad vi alla kan konstatera är att regeringen inte har förmått att ta tag i de här frågorna, inte har förmått att ta tag i den väldokumenterade kritik som förts fram. Man har varit passiv, och den passiviteten gör att ansvaret faller på oss i Sveriges riksdag att göra det som regeringen inte har förmått att göra, nämligen att besluta om att de här frågetecknen måste granskas, att den här kritiken måste granskas, för det handlar om rättssäkerheten och om den framtida sjösäkerheten.
Jag vill fråga utskottsmajoriteten vad det är som är problemet. Vad är det som är så farligt med att granska den här kritiken? Carina Moberg sade att motionen och yrkandet här är identiska med vad som tidigare lagts fram. Det beror på att utskottet i sin tidigare sammansättning inte förmådde att med ett enda argument i sak avstyrka motionen. Man avstyrkte den, men utan argumentation. Därför läggs samma motion fram igen.
Min fråga till utskottsmajoriteten blir således väldigt konkret: Vad är problemet med att granska de här tre väldokumenterade punkterna? Vi ser ju att det handlar om oegentligheter, och vi vet att det handlar om rättssäkerhet och sjösäkerhet. Det är inte förenat med stora kostnader. Dessutom vet vi att regeringen inte gör någonting. Vad är problemet?
Jag tror att det är många - på tidningar, i anhöriggrupper och bland överlevande - som ställer sig just frågan: Vad är problemet?
Det finns en obehagskänsla. Svenska Freds polisanmälde Bofors för vapensmuggling 1984. Ingen ville ta i de frågorna ens med tång.
Regeringen ville inte ta i detta. Ansvarig myndighet ville inte ta i det. Sveriges riksdag ville inte ta i det. Där var det andra krafter som drev frågan vidare till dess att fällande domar föll i december 1989.
Men hade det gagnat samhället om man inte hade tagit tag i detta? Hade det gagnat samhället med ett företag som begick kriminell verksamhet? Hade det gagnat samhället med en verksamhet som gick emot svensk utrikespolitik? Naturligtvis inte.
När det gäller Osmo Vallo-fallet ville många att man inte skulle göra någonting. Myndigheter klarade inte av det. Regeringen klarade inte av det. Det var andra som drev detta.
Hade det gagnat samhället att inte utreda ansvaret för vad som hänt? Nej, naturligtvis inte.
Svaret på den fråga som många ställer sig om när fallet Estonia ska läggas till handlingarna vilar på oss i Sveriges riksdag. Precis som skrevs på DN:s ledarsida kommer Estoniaaffären att förbli ett sår i det svenska samhället, en politisk skandal. Ett sår som man inte gör rent förblir en varböld i det svenska samhället. Därför har vi, ärade ledamöter, allt att vinna på att granska den här kritiken och försöka få det här såret att bli rent, så att vi slipper dras med det i framtiden och för att på samma sätt som med Svenska Freds polisanmälan eller med den utredning av Osmo Vallo-fallet som slutligen genomfördes också kunna lägga fallet Estonia till handlingarna med hedern i behåll.
Därför, fru talman, yrkar jag bifall till reservation 3. Jag ser fram emot att från de ledamöter som jag tilltalat få höra svaren på mina frågor.
Anf. 220 HENRIK S JÄRREL (m):
Fru talman, ärade ledamöter och övriga åhörare! Jag har nog gjort den noteringen att trafikutskottets betänkanden som i någon mån innehåller Estoniamaterial brukar ligga ganska sent på dagen, så där när skymningen faller på. Jag hoppas bara att det är en tillfällighet.
Fru talman! Ånyo står vi inför ett betänkande från trafikutskottet där frågan om M/S Estonias förlisning den olycksaliga natten till den 28 september 1994 behandlas med en något trött axelryckning. Jag kan, fru talman, tyvärr inte värja mig från intrycket att utskottet inte vare sig vill, orkar eller förmår sätta sig närmare in i de faktiska omständigheter som kringgärdar denna djupt tragiska olycka som inträffade på grund av bristande sjösäkerhet. Det är en olycka som blev ett nationellt trauma och som förvandlades till något av en politisk skandal, för att nu tala med Dagens Nyheters huvudledare den 30 april i år.
Det är en skandal när berörda ledande och ansvariga företrädare för regering och myndigheter uppenbarligen inte synes villiga och beredda att vända på alla stenar för att få fram en korrekt bild av fartygets alldeles överraskande snabba sjunkförlopp. Här sammanfaller ett högst påtagligt och oavvisligt rättssäkerhetsintresse med ett lika oavvisligt sjösäkerhetsintresse.
Få internationella haverirapporter har av den internationella sakkunskapen blivit så förkrossande kritiserad som Joint Accident Investigation Commissions, JAIC, slutrapport rörande orsakerna till M/S Estonias undergång. Inför denna kritik ställer sig regering och berörda myndigheter kallsinniga.
Regeringen har visserligen i ett anslag till Verket för innovationssystem, Vinnova, uppdragit åt verket att forska för utveckling av en säkrare sjöfart, men leta efter den felande pusselbit hos Estonia som möjligen skulle kunna bidra till en ökad sjösäkerhet vill man inte.
Styrelsen för psykologiskt försvar har fått regeringens uppdrag dels att sammanställa en informationsbank med uppgifter om förlisningen, dels att vara kontaktorgan för anhöriga till offer och för överlevande.
En förstudie, som beskriver ett möjligt sjunkförlopp, överlämnades till Styrelsen för psykologiskt försvar i slutet av mars i år. Men den reser snarare fler frågor av saklig och processuell natur än vad den ger svar på sådana. Jämför man så delar av Haverikommissionens slutsatser med delar av den här förstudiens antaganden och slutsatser blir man inte mindre förbryllad. Diskrepansen är bitvis slående. Förstudiens upphovsmän reserverar sig själva bakom ett antal förbehåll, till exempel osäkerhet rörande ritningsunderlaget, i en sådan utsträckning att jag med fog vill ifrågasätta om denna förstudie egentligen har någon närmare relevans eller något intresse i sak att tillföra.
Man kan snarare oroligt fråga sig hur många färjor, fru talman, på Östersjön till exempel som tillåts segla på dispens med vidöppna ventilationskanaler från skrovsida till maskinrum, på sätt som förstudien antyder att Estonia skulle vara byggd. Så får man inte bygga; det kan vara förenat med livsfara vid kraftig sjöhävning och/eller slagsida. Det är alltså en solklar sjösäkerhets- och sjövärdighetsfråga.
Två uttalanden av Haverikommissionens ordförande på den tiden det begav sig är i sig betecknande: dels "Felen på Estonia var inte värre än de man vanligtvis upptäcker på Finlandsbåtarna", dels "Ur teknisk synvinkel är det uppenbart att fartyget inte var sjövärdigt".
I en nyligen utgiven bok, Protokollet, av journalisterna Susanna Popova och Mats Holm granskas ingående den expertkritik som riktats mot utredningen av Estonias haveri och främst Sjöfartsverkets bristande ansvar. Författarnas granskning borde enligt min mening ge omedelbar anledning till en förutsättningslös översyn av såväl sjöfartsverk som sjöfartsinspektion.
På enighets- och konsensusaltaret offras stundom tyvärr den fulla sanningen, insynen och rätten. Tystnadens konformism lägrar sig över tjänande andar. Jag noterar att ingen av trafikutskottets ledamöter har begärt replik på Lars Ångströms frågor, som han reste i sitt huvudanförande. Det är djupt beklagligt, fru talman, därför att det drabbar oftast oskyldiga människor. Men ännu finns chansen att skingra dimmorna kring detta "spökskepp". Det kräver dock full öppenhet utan prestige. Och här borde vi politiker kunna visa tjänstemännen vägen!
Vi är skyldiga dagens och morgondagens färjeresenärer att göra allt som står i vår förmåga för att öka säkerheten ombord på sjön. Estonia ruvar alltjämt på en gåta som i sjösäkerhetshänseende väntar på sin lösning. Det borde en majoritet av riksdagens ledamöter besinna.
Fru talman! Jag yrkar bifall till reservation nr 3, i vilken det föreslås att internationella oberoende sakkunniga tillkallas för att granska relevansen i expertisens kritik av Haverikommissionens Estoniautredning.
xxxxxAnders Björkman (laivanrakennusinsinööri):
"Den största maritima bluffutredningen i alla tider började med en lögn den 28 september 1994 - bogporten i överbyggnaden. Det som verkligen hade hänt - läckage i skrovet, pga kollision - kunde inte ha hänt. Något annat skulle ha eller kunde ha hänt. De ansvariga och de som visste vad som hänt var i en stark position 1994 och de utnyttjade sina positioner hänsynslöst. Det skulle inte gå att peka ut någon skyldig och bevisa att det begåtts brott i samband med förlisningen.
Allmänheten visste då bara att 'Estonia' hade sjunkit och att fler än 850 människor hade dött men inte varför. Genom att snabbt - nästan samma dag - skamlöst skylla allt på 'konstruktionsfel' av bogporten lyckades de ansvariga vilseleda överlevande och anhöriga och sjömän och sjösäkerhetsexperter. De ansvariga utnämnde sedan en grupp utredare i oktober 1994, som knappast kunde anses ha allmänhetens odelade förtroende, och experter att fastställa olycksorsaken - 'konstruktionsfel'. Och utredarna gjorde vad de blivit tillsagda under tre års hemliga möten - en lögn blev en flod av lögner. En enig Kommission fastställde 'konstruktionsfelet' i december 1997 och anklagelserna mot det tyska varvet. Då var bara fem av de ursprungliga utredarna kvar i Kommissionen - esten Laur, de tre finnarna och svensken Rosengren.
Frågar man utredarna sedan i sin tur att förklara alla oklarheter som kvarstår vid sidan om de 'enhälliga' slutsatserna, får man bara till svar, om de ens gitter att svara, att de inte längre arbetar med frågan, att allt är förklarat, eller att de bara arbetat med en del av olyckan, så de inte kan förklara andra delar, att allt stämmer (eftersom Kommissionen var enig) och att det är frågeställaren som har fel. Det hela är ganska skickligt upplagt. Kommissionens ursprungliga arbetshypoteser var genomgående att bara utreda 'konstruktionsfelet', att man inte fick kritisera besättningen, att inget brott begåtts och att fartyget var i perfekt skick. Därmed var Kommissionen tvungen att reducera eller helt enkelt manipulera vittnesmål och sakuppgifter, som ingivits, och som motsade arbetshypoteserna. Rosengrens och Huss manipulerade olycksförlopp, stabilitetsberäkningar och vatteninflöde i överbyggnaden, 1.9, 1.44 och Appendix 4, är praktexempel på skamlösa manipulationer.
">2 000 ton vatten på bildäck - >40 graders slagsida= omedelbar kapsejsning"
Ingen i Kommissionen hade tydligen kunskaper om fartygsstabilitet med vatten ovanpå bildäck i överbyggnaden 2.16 - att fartyget slår runt och flyter upp och ned med 1 500-2 000 ton vatten ovanpå bildäck - utan istället manipulerade man tiden för vatteninflödet (2 000 ton) - 6 minuter, 28 minuter, 1,5 minut, 8 minuter - genom först en delvis öppen ramp och senare en vidöppen ramp, utan att visa att rampen verkligen varit öppen och trots att det fysiska sambandet mellan vatten på bildäck och krängvinkel inte gick att manipulera. Att fartyget flöt på skrovet fick censureras. Konsekvent under flera år blandade Kommissionen ihop begrepp som skrov och överbyggnad och sjunkning och kapsejsning för att hindra en seriös diskussion.
Kommissionen visste naturligtvis att färjor sjunker, pga läckage i skrovet, och att färjor kapsejsar och flyter upp och ner, pga vatten i överbyggnaden, men det kunde man naturligtvis inte meddela eftersom det hade avslöjat den stora lögnen.
"Resultat av kapsejsning"
Förfalskningar
En förutsättning för den stora manipulationen var de förfalskade och redigerade film- och dykundersökningarna av vraket av bl.a. Tuomo Karppinen och Johan Franson 1.16 och beslutet att skrovet ej skulle undersökas. Man skulle bara 'undersöka' konstruktionsfelet i överbyggnaden. Att visiret med stor sannolikhet hängde kvar på vrakets överbyggnad den 2 oktober 1994 och sedan sprängdes loss av dykare från svenska flottan, vilket resulterade i ett stort hål i styrbords frontskott 3.10, kunde man naturligtvis ej meddela 1994. Filmerna tagna den 2 och 9 oktober och i mitten av november av visirer och vid dykundersökningen den 2-4 december 1994 fick censureras och redigeras. Bärgningen av visiret fick göras i en hemlig operation av svenska flottan istället för av civila experter efter offentlig upphandling. Så kunde man bekräfta den falska visirpositionen - naturligtvis bärgades visiret i närheten av vraket och inte 1 560 meter västerut. Den positionen var helt tokig - troligtvis tillkommen genom missförstånd. Det är inte lätt att skapa en förfalskad olycksutredningsrapport.
Civilingenjör Börje Stenström med förflutet som marindirektör i svenska flottan visste att han vilseledde allmänheten - han visste säkert, baserat på tyskarnas uppgifter, att 'Estonia's underhåll och skick var eftersatt, vilket bidrog till olyckan, och han visste var visiret hade hittats. Han kände också till författarens uppgifter om felaktig livräddningsutrustning och stabilitet. Stenström avled 1997 under utredningen. Sjökapten Simo Arnio visste också att visiret hittades vid vraket och att felaktiga uppgifter matades till pressen. Han avled också under utredningen 1996. Vice svenska statsministern under utredningen, Odd Engström, visste också att utredningen manipulerades. Han avled också under utredningen, efter att ha avgått från regeringen 1.35. Forssberg slutförde utredningen i mars 1997 och lät sig sedan sparkas från Kommissionen av svenska regeringen, så att han slapp skriva under slutrapporten (5). Ann-Louise Eksborg fick efterträda Forssberg och hon skrev under slutrapporten utan att tveka.149 Strax innan hade expert Bengt Schager avgått ur Kommissionen - i Hallands Tidning beskyllde han esterna för att ljuga (se fotnot i 1.20) - ett svagt försök att skydda sig själv. Det är klart att han visste att hela utredningen var en förfalskning.
Varför alla dessa människor var beredda att ställa upp och förfalska en olycksutredning är ett mysterium. Ännu konstigare är att ingen i Sverige avslöjat bedrägeriet.
Ett uppenbart bevis att det var svenskar som ledde förfalskningen av hela slutrapporten är den förfalskade plotten av olycksförloppet gjord i Kalmar Sjöbefälsskola av svenskarna Huss och Rosengren 1.9.
Trots alla avhopp och dödsfall och kritik av slutrapporten har dock svenska regeringen (Mona Sahlin) upprepade gånger 1999 och 2000 upprepat att inga nya fakta presenterats som kräver ny utredning. Hur länge kan svenska regeringen upprätthålla denna ultima lögn? Varför är Mona Sahlin intresserad av att skydda det faktum att en helt falsk olycksutredning påbörjades 1994 och slutfördes 1997?
Alla kommissionsmedlemmar var informerade om de flesta uppgifter i denna bok redan 1995/6. Vid samtal med Ann-Louise Eksborg den 22 februari 2000 i Stockholm meddelade hon (i) att utredningen rent formellt gått helt rätt till och (ii) att efter att utredningen slutförts, så har hon och SHK ingen som helst skyldighet att förklara eventuella oklarheter i utredningen150 och (iii) att IMO resolution A.849(20) - Förordet och ovan - ej var tillämpbar vid utredningen och därför inte kan tillämpas nu (sic), trots att England återöppnar mer än 20 år gamla utredningar enligt samma lag.151 En svensk byråkrat har talat.
Naturligtvis vet Ann-Louise Eksborg att hela slutrapporten är falsk.
En helsvensk fråga?
Hela mystiken kring 'Estonia' är kanske en helsvensk fråga? Säg att röran initierades av det s.k. dispensverket (svenska Sjöfartsverket) som med fyra man i Tallinn i januari 1993 och sedan med fyra hamnstatskontroller 93/94 godkände fartyget 'Estonia' för trafik på Sverige med en massa oredovisade och odokumenterade dispenser, dvs inga ändringar krävdes av dåvarande sjösäkerhetsdirektör Stenmark. Anledningen var kanske att den som var ansvarig för underhåll och säkerhet ombord på 'Estonia' var Ulf Hobro, 1.46 Appendix 7, en f.d. anställd hos just Sjöfartsverket, och att man ville 'hjälpa' honom. Hobro hade kanske fått order om att spara pengar för underhållet och det skedde på så vis att besättningen fick göra en massa jobb som i princip skulle göras på varv, t.ex. fixa visirets och rampens gångjärn, lås, tätningslister, etc. Det innebar att Bureau Veritas - fartygsinspektör Anders Wirstam och hans chef Hans Olsson (båda svenskar med goda kontakter med svenska Sjöfartsverket) - för Estlands räkning inte heller krävde några förbättringar av sjösäkerheten 1993. Det hade ju annars varit lätt och få ordning på 'Estonia', så att hon uppfyllde alla SOLAS-krav (livflottar under dävertar, stängda vattentäta dörrar, ordentliga flytvästar, alla instruktioner på estniska, etc). De två svenska fartygsinspektörerna från Malmö var inte införstådda i det hela, så de gjorde ett korrekt arbete dagen innan olyckan - som sedan censurerades helt. Faktagruppen har ju beskrivit det (31).
Det kan vara så enkelt att det var Sten Anderson 1.5 som initierade olycksorsaken med visiret och vatten på bildäcket i överbyggnaden för att mörklägga dispensverkets synder eller av annan orsak. Sedan fick Johan Fransons dykare 1.16 bekräfta att rampen dragits ut, etc. Sedan fick Forssberg och Stenström och svenska flottan ordna resten. Vara med att spränga loss visiret under vatten efter olyckan, mm. Hitta visiret vid en falsk position. Bärga visiret under vrakets bog.
Vad som orsakade läckaget i skrovet är fortfarande okänt. En vanlig olycka? Kollision?
Visst hade besättningen problem med rampen och visiret och tydligen försökte man säkra dem till sjöss - både rampen och visiret satt löst (troligtvis skadade innan olyckan). Men så kanske styrbords stabilisatorfenas infästning slogs av med med en smäll kl. 00.55 eller senare, pga kollision - vatten strömmade in, rummet vattenfylldes och spillde upp på däck 1, vattentäta dörrar öppnades, vattnet spreds, först in i generatorrummet, sedan maskinrummet och sedan blev det slagsida. De två smällarna strax innan slagsidan kan vara resultat av en kollision.
Då fungerade inga säkerhetsplaner längre, även om i detta fall 'Estonia' inte hade en korrekt evakueringsplan. Allt blev en enda röra. Sedan, efter olyckan, ombads besättningen att ljuga av Sten Anderson med hjälp av Enn Neidre, som var på plats i Åbo, för att inte svenska Sjöfartsverkets försyndelser skulle uppdagas. Svenska sjöfartsverket hade ju i princip låtit 'Estonia' segla med öppna vattentäta dörrar i skrovet och utan korrekt livräddningsutrustning i däckshuset - det gick inte att evakuera alla ombord torrskodda, etc. och det hade bidragit till det höga dödstalet. Uppmaning kom alltså inte från Estland utan från Sverige och det gjorde det lätt för den estniska besättningen att samarbeta. Sverige hade tydligen intresse av att den riktiga olycksorsaken - läckage - inte blev känd. Och eftersom svenskarna inte kunde estniska, fick den estniske sjökaptenen Enn Neidre i uppdrag att tala om för besättningen, vad de skulle säga vid olika förhör.
Svenska regeringen hjälpte till genom att stoppa Stolt-Comex hjälp att bärga alla omkomna. Med de omkomna ur vraket, så skulle man inte kunna stoppa kravet på bättre undersökning av vraket - och skrovet. Vem som beordrade fem svenska dykare under Gustav Hanuliak's ledning att spränga loss visiret i överbyggnaden är ej känt.
Sedan kom ryktesspridning om sprängladdningar, etc. igång, etc. och det avledde uppmärksamheten från dispensverkets försyndelser och Kommissionens manipulationer. Och det var ju bra för dispensverket. Och dess personal tiger fortfarande som muren.
Lösningen på hela Estoniagåtan finns alltså i Sverige! Och eftersom halva Sverige jobbar för Staten och det är dess funktionärer som försyndat sig, så håller man tyst. Ulf Hobro är tillbaka vid Sjöfartsinspektionen igen - som chefsinspektör i Stockholm. Andra halvan - näringslivets knegare och prinsar - vill väl inte heller bråka. Så Sverige - och svensk sjöfartsnäring - lägger locket på. Historikerna kan sedan analysera det hela cirka år 2050. Alla anhöriga har fått bra betalt. Sjösäkerheten är som den är. Alla borde vara glada. T.o.m. tyskarnas utredning kommer att tystas ner?
Medalj till estniske ordföranden - Estland på djupt vatten
I Estland avgick Kommissionens ordförande, transportminister Andi Meister, 1996, och hans kollegor, sjökapten Enn Neidre, 1998 och polischef Priit Männik, 1997, sparkades ur Kommissionen av den estniska regeringen eller presidenten. I Estland var det bara Uno Laur, som deltog i Kommissionens arbete från början till slut och som ordförande i Kommissionen var det han, som först signerade slutrapporten i december 1997. För det fick han medalj av Estlands president Lennart Meri i februari 1999. Laur vet naturligtvis sanningen om Estoniaolyckan - och han fick medalj för att han inte meddelat den.
Så går det till i dikaturer - undertryck sanningen så att allmänheten inte kan kontrollera vad som sker.
På ettårsdagen av olyckan 1995 hade Lennart Meri bett sina landsmän att alltid komma ihåg
"dem vars minne alltid förs tillbaka till oss med vågornas eviga brus".
Meri bad också det estniska folket att förlåta vad havet hade gjort.
"Havet har behandlat oss illa", (sade Meri högtidligt), "men vi är en sjöfarande nation och vi kan inte leva utan havet. Vi måste sluta fred med havet".
Trots dessa ord vill president Meri idag inte att Estland följer FN:s och IMO:s resolutioner för att verkligen få reda på varför havet behandlade 'Estonia' så illa. Det är patetiskt att skylla på 'havet'. De andra estniska medlemmarna i utredningen är och förblir talanglösa skuggfigurer som aldrig offentligt förklarat det dokument (5) de de facto signerat. År 2000 är Mart Laar, numera 38 år, statsminister, som han även var vid olyckstillfället. Mart Laar, Pro Patria-partiets ledare, har också konsekvent under sex år sett till att Estland inte följer FN's lagar om haveriutredningar. Kapten Erich Moiks förslag 1999 1.46 om eftersatt underhåll och försäkringsbedrägeri har ej utretts. Estoniaolyckan och katastrofutredningen skedde alltså under den estniske presidenten Lennart Meris mandatperiod och Lennart Meri har konsekvent vägrat sitt stöd för förnyad utredning 1997-2001. Meris presidentskap tar slut under hösten 2001 och förhoppningsvis kommer hans efterträdare att visa ett större intresse för sanningen om sjösäkerheten och stödja kravet på förnyad utredning. Ibland liknas Sverige som en ö - omsluten av Kattegatt i väster och Östersjön i söder och öster - och naturligtvis av Atlanten och Ishavet i nord och nordväst med broderlandet Norge imellan, och Estland är på liknande sätt en ö - med Finska viken i norr, Östersjön i väster, Rigabukten i söder och Peipussjön i öster.
Öbor borde naturligtvis intressera sig för sjösäkerhet. Esterna känner vattnen som finns kring dem och har många ord för vindarna, som sveper över dessa deras vatten och vågorna som vindarna skapar i alla riktningar. En av Estlands största humanister, språkvetaren Andrus Saareste, har noterat över 100 olika estniska ord att beskriva vågor på sjöar, hav och vatten. Varför har estniska språket så många ord för en våg? Knappast är det för hjälpa poeter med rimord, utan det var och är ett hjälmedel att leva och överleva för Estland. Men Lennart Meri's ord om vågor och -
"dem vars minne alltid förs tillbaka till oss med vågornas eviga brus"
- klingar falskt, för Estoniautredningen 1994-1997 är en skam för Estland, som som han är ansvarig för.
Meri borde lyssna mer på vågorna från Östersjön, där 852 personer dog med skammens skepp 'Estonia' 1994. Dessa vågor kommer alltid att slå mot Estland, så länge alla uppgifter om Estoniaolyckan förblir outredda.
Finska regeringen informerad
De finska kommissionsmedlemmarna Lehtola, Iivonen och Karppinen utförde mörkläggningsarbetet från början till slut. Lehtola och Karppinen har efter att de signerat slutrapporten faktiskt motvilligt deltagit i den debatt som sedan långsamt dragits igång 1998-2000.
Men som papegojor upprepar de bara de lögnaktiga trossatser, som de blivit lärda att uttala - de har ju inget val, de har ju varit med om att förfalska vrak- och visirpositioner och undervattensfilmer av vrak och visir. En lögn leder till en annan lögn. Alla tre har beslagits med otaliga lögner - och ingen reagerar.
För de har stöd av Finlands förre utrikesminister och nuvarande president - Tarja Halonen - som i februari 2000 låtit meddela (30) att den finska
"Regeringen har satt sig in i (slut)rapporten och anser haverikommissionens utredningsresultat för tillförlitligt. I den debatt som förts den senaste tiden rörande möjliga orsaker till förlisningen har inte framkommit sådana synpunkter som skulle ha rubbat denna uppfattning. Finlands regering har sålunda ingen orsak att skrida till åtgärder för att återöppna haveriutredningen."
Situationen är alltså att de tre regeringarna, som 1994 beslöt att Estoniaolyckan skulle utredas, idag anser att utredningen är slutförd 1997 och att alla betydande fakta fullkomligt klarlagts och att FN:s regler Förordet inte är tillämpbara, när nya bevis presenteras senare. Det är naturligtvis politiskt struntprat, som enbart förlänger de anhörigas och överlevandes lidande och försvårar det internationella sjösäkerhetsarbetet och ger ett förvirrat budskap till de internationella färjerederierna, där författaren är verksam och, naturligtvis, alla som är intresserade av sjösäkerhet.
Tysk polisutredning 2000
Resultatet av Gregg Bemis dykning i augusti 2000 2.24 meddelades i Tyskland i början av november 2000 - delar av bogpartiet i överbyggnaden hade utsatts för sprängskador, vilket visats i analyser av två av varandra oberoende tyska provningslaboratorier och ett amerikanskt. Skadan - öppningen i frontskottet 3.10 - har Kommissionen aldrig beskrivit eller förklarat. Eftersom fem tyska medborgare omkom vid olyckan, ombads tyska åklagarämbetet att utreda eventuelt mord på dessa och i samband därmed, om Kommissionen vid olyckan begått kollusion, dvs dolt eller undanröjt bevis (om mordförsök) under utredningen. Det kan innebära att hela Kommissionen plus eventuella medarbetare kommer att häktas i Tyskland under 2001 för att ha hjälpt till att skydda de eventuella mördarna. Ärendet sköts av Oberstaatsaanwalt Rüdiger Bagger vid Hamburger Staatsanwaltschaft och har nummer 7101 UJs 33/01 in Sachen 'Estonia'.
Att slutrapporten (5) är lögnaktig anser författaren klart visats i denna bok, dvs bl.a. de svenska utredarna och uppgiftslämnarna jur.kand. Olof Forssberg, hovrättslagman, Svea Hovrätt, jur.kand. Ann-Louise Eksborg, gen.dir., SHK, jur.kand. Johan Franson, sjösäkerhetsdirektör, Sjöfartsinspektionen, docent, tekn. dr. Michael Huss, KTH, och den estniska kaptenen Enn Neidre, m.fl. har avgivit felaktiga och vilseledande uppgifter.
Att olycksutredningen inte var en mordutredning utan en teknisk olycksutredning är ovidkommande - den skulle finna sanningen och inte vara en politisk pamflett. Författaren anser också att förfalskningen av uppgifter inte kan ha skett omedvetet - slarv - eftersom det finns en kontinuitet i förfalskandet från olycksdagen den 28 september 1994 till slutrapportens publicering den 3 december 1997 och att förfalskade uppgifter även senare spridits, av t.ex. Ann-Louise Eksborg 3.18. Skälet för förfalska olycksutredningen är sannolikt att skydda de skyldiga. Ett av Kommissionens huvudvittnen - Silver Linde - har i januari 2001 dömts till nio års fängelse för narkotikabrott i Finland och finns alltså tillgänglig för ytterligare förhör, vad som verkligen skedde olycksnatten. Typiskt nog är det alltid ointressanta småbovar, som är med i händelserna, som till slut hamnar i finkan, medan de stora skurkarna går fria. Linde säger själv att han är oskyldig och den finska rättegången var manipulerad.
Sveriges Riksdag bordlägger ärendet
I oktober 2000 inlämnade fyra svenska riksdagsledamöter tre olika motioner till Riksdagen med i princip samma budskap - att utreda alla de oförklarade uppgifter kring 'Estonia' som framkommit efter utredningens publicering i december 1997. Dessa motioner som skulle ha behandlats under våren 2001 blev istället bordlagda av okänd anledning och har i maj 2001 ännu ej behandlats. Motionärerna anger ej i detalj hur, och av vem, som utredningen skall göras, men eftersom den s.k. svenska (statliga) expertisen på området kan komma att häktas i Tyskland, kan svensk expertis ej längre utnyttjas. I oktober 2001 inlämnades ytterligare två motioner till Riksdagen som krävde en ny utredning, först och främst av de nya uppgifterna. Det finns alltså totalt fem motioner i Sveriges Riksdag som kräver en ny utredning. Först den 13 december 2001 diskuterades ärendet i Riksdagen. Avslag.
De nuvarande politiska makthavarna är ansvariga för den otillfredsställande situationen och den skamlösa historieförfalskningen. Att internationella sjöolyckor även i framtiden skall utredas av jättelika 'kommissioner', som under flera år och sträng sekretess sitter och förhandlar fram en 'olycksorsak' och som talanglöst manipulerar och helt enkelt förfalskar tekniska utredningar och modellförsök och skriver om vittnesmål för att det skall 'passa', kan inte accepteras. Det får ej ske igen.
De ansvariga går fortfarande fria
Sanningen kan vara plågsam för det fåtal som var ansvariga för olyckan, men det finns ingen anledning att ett större antal personer skall involveras och skydda dessa personer av olika skäl. Naturligtvis kommer sanningen fram med en ny, oberoende utredning och många personer kommer att kritiseras för sina handlanden. Det kan leda till starka känslor hos anhöriga och överlevanden, men försoning är naturligtvis möjlig - de flesta inblandade är offer för något de inte kunde kontrollera. De som manipulerade utredningen skall naturligtvis kritiseras och omplaceras i andra positioner, där de inte tvingas att handla som de gjorde. Det fåtal ansvariga för olyckan som genom dumhet, snålhet och slarv bidrog till olyckan bör straffas. Vi skall både glömma och minnas 'Estonia'. Att glömma och minnas är olika frukter på kunskapens träd. Vi skall minnas dem som omkom - låt dem vila i frid - och de som kämpade för att sanningen kommer fram. Vi skall, så småningom, glömma alla dem som vilseledde allmänheten genom att förfalska Estoniautredningen och som författaren medvetet namngivit i denna bok.151a Författaren vill helst glömma 'Estonia'. Men inte förrän alla oklarheter förklarats och sjösäkerheten förbättrats, så att en Estoniaolycka aldrig sker igen. Fler oskyldiga människor skall inte få vila i frid på havsbotten. En bok som Katastrofutredning skall inte behöva skrivas igen. Så katastrofala utredningar som Estoniautredningen får aldrig göras igen.
Arbetet att utreda Estoniaolyckan måste alltså slutföras av oberoende personer och nyvalda politiker. Estoniaolyckan är hela de estniska, finska och svenska folkens fråga och inte förbehållen politiska 'experter' och manipulerade utredare, vars syfte enbart tycks vara att dölja sanningen och gynna extrema (svenska?) särintressen.
Den lögnaktiga slutrapporten (5) får inte bli avslutningen på Estoniautredningen. Internationellt sjösäkerhetsarbete kräver helt korrekta utredningar grundade på bevisade fakta för att kunna utveckla säkrare system och utrustning och rutiner ombord. Enbart på detta sätt kan sjömän och passagere skyddas i framtiden.
Återupptagande av undersökningen
Den svenska lagen (1990:712) om undersökning av olyckor innehåller en del bestämmelser som är tillämpliga för återupptagande av undersökning av Estonia-olyckan 1994. Bakgrunden är att enligt § 2 skall olyckor undersökas enligt lagen om de är av viss allvarlig art t.ex. enligt §2 punkt 2 a) där flera människor har avlidit. Det har hävdats att Estonia var ett icke-svenskflaggat fartyg och att olyckan skedde på internationelt vatten, men faktum kvarstår att det var stora svenska ägarintressen i fartyget, svenskar var anställda ombord, säkerheten sköttes av ett svenskt bolag och svenska personer, 502 svenskar omkom (och 350 andra personer) och fartyget var på väg till Sverige, etc. För en lekman är det klart att Sverige skulle undersöka olyckan och det skedde ju genom att ingå i eller biträda den internationella haverikommissionen, som sedan manipulerade hela utredningen.
Den svenska förordningen (1990:717) om undersökning av olyckor anger i § 8 andra stycket att, om en händelse som berör ett fartyg skall undersökas enligt lagen (1990:712) om undersökning av olyckor, skall Statens Haverikommission i fråga om samarbete med utländska myndigheter beakta riktlinjerna i den av internationella sjöfartygsorganisationen den 19 oktober 1989 antagna resolutionen A.637(16), om det inte strider mot lag eller är olämpligt på annat sätt. Med SFS 2001:879, utfärdad den 22 november 2001, ändrades lagtexten enligt ovan till att istället referera till IMO:s "resolution 27 november 1997 A.849(20) (Koden för utredning av sjöolyckor)" och trädde i kraft den 1 januari 2002. Förordningen 1990:717 har sedan den trädde i kraft också inkluderat en § 18 med rubriken "Återupptagande av undersökningen" och med texten helt oförändrad och oberoende av resolution A.637 eller A.849 av följande lydelse:
"En undersökning som har avslutats får återupptas, om det kommer fram nya omständigheter som kan antas ha betydelse för utredningsresultatet. Rapporten från den återupptagna undersökningen kan begränsas till en redogörelse för vad som har kommit fram eller efter den första undersökningen och till de ändringar som detta innebär i fråga om ett tidigare utlåtande".
Det finns ingen tidsbegränsning! Det behövs inga nya dykningar. Det krävs enbart omständigheter! Sverige ingick alltså i en internationell undersökning av Estonia-olyckan 1994 med Finland och Estland. Alla tre länder hade före 1994, dvs 1989 (Finland/Sverige) och 1992 (Estland) antagit FN/IMO resolution A.637(16) om utredning av sjölyckor, men varken Sverige, Finland eller Estland följde resolutionens detaljbestämmelser för själva undersökningen 1994. Under utredningen av Estonia-olyckan diskuterade man i FN/IMO samtidigt att ersätta resolution A.637(16) med resolution A.849(20) vilket skedde den 27 november 1994, dvs veckan för slutrapportens publicering. Innehållet i båda resolutionerna är ganska lika.
FN/IMO-resolution A.849(20) har sedan implementerats i EU-lagstiftningen genom direktivet 1999/35/EC av den 29 april 1999. Enligt artikel 21 trädde direktivet i kraft den dag det publicerades i EU:s officiella tidning, vilket skedde den 1 juni 1999. Hänvisningen till IMO-resolutionen sker i artikel 2(p) och därefter detaljbehandlas olycksundersökningar i artikel 12. Sveriges ansvar beskrivs t.ex. i artikel 12 punkt 4 som säger att medlemsstat
"conducting, participating in or operating with such investigations shall ensure that the investigation is concluding in the most efficient way and within the shortest possible time taken into account the Code for the investigation of Maritime Casualties"
där sistnämnda syftar på IMO-resolutionen 849.A(20). Enligt artikel 9 så skulle EU-direktivet implementeras av Sverige senast 1 december 2000 och om det inte gjorde det, så gäller det med automatik senast per den dagen. Sverige har emellertid först med prop 2000/01:137 framlagd i Riksdagen i maj 2001 sökt implementera direktivet i Sverige.
Två av ingresserna i IMO-resolution A.848(20 säger:
"the safety of seafarers and passengers and the protection of the marine environment can be enhanced by timely and accurate reports identifying the circumstances and causes of marine casualties and incidents.";
samt
"the investigation and proper analysis of marine casualties and incidents can lead to greater awareness of casualty causation and result in remedial measures, including better training, for the purpose of enhancing safety of life at sea and protection of the marine environment".
Resolutionen A.849 § 1.4 avslutas med
"Ideally, marine casualty investigation should be separate from, and independent of, any other form of investigation".
Resolution A.849 § 2 anger
"Ideally, it is not the purpose of such investigations to determine liability, or apportion blame. However ... osv"
Senast med prop 2000/01:137 och därav följande lagstiftning SFS 2001:875-879 har alltså resolution A.849(20) införts i svensk rätt.
Återöppnande av undersökningar
Resolution A.849(20) § 13 beskriver Re-opening of investigations
"When new evidence related to any casualty is presented, it should be fully assessed and referred to other substantially interested States for appropriate input. In the case of new evidence which may materially alter the determination of the circumstances under which the marine casualty occurred and may materially alter the findings in relation to its cause or any consequential recommendations, States should reconsider their findings".
En svensk översättning kan vara:
"Återöppnande av utredningar (undersökningar) - När nytt bevis för en olycka presenteras skall (bör, får) det bli fullständigt bedömt och remitteras till andra, väsentligt intresserade Stater för lämplig behandling. När nytt bevis som väsentligt ändrar bestämmande (beslut) av omständigheterna under vilket olyckan skedde, och som kan väsentligt ändra slutsatserna i relation till orsaken eller några följdrekommendationer, skall (bör, får) Staterna omvärdera sina beslut".
Det ligger en förpliktelse med det engelska ordet should motsvarande skall, eller bör eller får, dvs när nytt bevis som väsentligt ändrar bestämmandet av omständigheterna under vilket olyckan skedde, så skall, bör eller får Sverige faktiskt bedöma dessa bevis. Sverige har alltså skrivit på och godkänt denna resolution innan avlämnande av slutrapporten för Estonia 1997. På samma sätt som man tidigare integrerade resolution A.637(16) i lagen om undersökning av olyckor, borde man därmed också ha implementerat nu aktuell resolution, enbart p.g.a. underskriften av IMO-resolutionen. Detta har sent omsider skett delvis men omvägen via implementering av EU-direktivet berört ovan. Att, t.ex. minister Mona Sahlin bryter mot svensk, europeisk och internationell lag genom att stoppa ett återöppnande av Estoniautredningen torde vara klart.
Bevis för ändrade omständigheter - låt Huss berätta
Författaren anser att bevis finns att figur 13.2 i Slutrapporten (5) är en förfalskning 1.9. Figur 13.2 sägs visa händelseförloppet, men är i själva verket enbart en plott av ett helt oskadat fartyg som girar och driver med hjälp av kraftig ström. Alla stabilitets- och flytkraftsberäkningar i samband med figur 13.2 är även de förfalskningar. Naturligtvis är hela Slutrapporten (5) bevis för ändrade omständigheter, men varför inte börja med en bit? Fast visst är det synd om Huss som förfalskade figur 13.2 och alla beräkningar. Inte anade Huss i november 1994 att han utsetts att 'bevisa' konspiratörernas myt. Huss visste naturligtvis inte då att finnar och svenskar hade hittat vraket med visiret på plats på överbyggnaden den 30 september 1994 och att svenska dykare sänts ut för att spränga loss visiret (och öppna rampen). En falsk vrakposition meddelades av Lehtola för att hålla nyfikna borta. Första försöket med en sprängladdning den 1 oktober mellan visir och ramp och resulterade i att visiret hängde kvar på styrbordssidan medan rampen knäcktes bakåt och trycktes fast i ramen, men en finsk ROV som filmade den 2 oktober kunde iallafall visa upp bilder av ett försvunnet visir vid överbyggnadens babordssida och en del skadade delar. Grunden för myten var lagd. Några dagar senare 4-5 oktober var de svenska dykarna tillbaka och sprängde loss visiret, så att det sjönk till botten under vraket, men orsakade ett ordentligt hål i överbyggnadens frontskott. Nya finska ROV-filmer tagna den 9 oktober visade allt, fast man kallade visiret för ett fynd av en stålplåt på botten, etc som sedan klipptes bort från filmen. Hålet i överbyggnaden likaså. Men naturligtvis kunde man inte låta visiret ligga kvar under vraket. Det måste lokaliseras på annan plats, vilket skedde, mha finska kustbevakningens 'Tursas' som 'hittade' och filmade visiret den 18 oktober - en sjömil väster om vraket (den falska vrakpositionen)! Det var lite rörigt med alla falska positioner, så när visiret bärgades vid vraket, kunde man inte uppge några positioner alls. Sedan kunde Johan Franson & Co dykundersöka vraket i lugn och ro den 2-4 december 1994. Om Franson visste att svenska dykare hade sprängt bort visiret i oktober är oklart, men Fransons uppdrag var klart redan i oktober. Naturligtvis skulle han meddela att varken vrak eller omkomna gick att bärga. Inez Uusmann fick besluta att inte bärga de okända döda. I samma veva utsågs Huss som expert i Kommissionen med uppdrag att simulera olycksförloppet - med hjälp av de falska positionerna. Huss var mycket stolt, men uppdraget var inte lätt, dvs omöjligt och ingen hade han att tala med - Kommissionens övriga medlemmar var arrogant nedlåtande vid alla festmåltider som arrangerades vid mötena. Huss slutade äta festmåltider - och gjorde en förfalskad simulation - och stannade kvar som expert. Inte blev saken bättre när Kommissionen ytterligare förfalskade Huss simulation, men Huss bet ihop tänderna och teg. Forssberg beslöt sig för att avgå och Ann-Louise Eksborg fick skriva under Slutrapporten. Om Eksborg fattade att Slutrapporten var falsk från A till Ö är oklart, men hon försvarar alltid sin rapport - ofta mha av Huss. Precis som Mona Sahlin. Alla tre är personer utan eget kritiskt tänkande och avsaknad av moralisk fiber - de lever i ett samhälle där en förfalskad sanning är vardagsmat och belönas med litet 'prestige' och matpengar. Eksborg som GD för Hotverket, Huss som teknisk chef vid Sjöfartsinspektionen (utsedd av Franson). Och Mona Sahlin som 'politiker'. Och Inez Uusmann som GD i Boverket. Och Riksdagen applåderar - 252-60.
Detta barbariska svenska samhälle kommer att fortsätta att sjunka djupare, så länge som medborgare inte är beredda att känna ansvar för sina individuella handlingar och landet de lever i. Alla ovan nämda är parasiter på en sjuk kropp. Tyvärr är de inte ensamma. Naturligtvis fick alla som deltog i mörkläggningen av Estoniaolyckan sina uppdrag från svenska regeringen. För det var den svenska regeringen som den 28 september 1994 beslöt att mörklägga hela olycksutredningen och sedan i december 1994 beslöt att inte bärga och identifiera de okända döda. Utan lik kan inte mord konstateras och en anklagelseakt formuleras. För det kan inte uteslutas att hela mörkläggningens syfte var att dölja mord, vilket ligger utanför denna boks avslöjande av en skandalös sjösäkerhetsteknisk olycksutredning. Sedan fick först olycksutredare och sjöfartsverkets personal prostituera sig. Därefter kom hela raden av polismän, åklagare av alla grader, domare, biskopar, läkare, socialarbetare, präster, universitetsrektorer, professorer, psykologer, etc., etc. Alla lydde de lydiga. Svenska regeringen hade beslutat att mörklägga ett troligt massmord - och då lydde alla dess tjänare mer eller mindre kreativt. Gärna med hjälp av etiska råd och analysgrupper. Media hjälpte till i vanlig ordning. Alla visste att den officiella utredningen var en förfalskning men att hjälpa regeringen var viktigare. Offren - döda, anhöriga och överlevande - och utomstående vittnen och ärliga experter hade inte en chans. De okända döda beslöt de ansvariga att täcka över för att de aldrig skulle kunna identifieras. Överlevande försökte man förvilla med psykologiska metoder. Anhöriga och vittnen fick tystas med alla möjliga manipulationer. Och de svenska sjösäkerhetstekniska experterna? De teg."
z
Anders Björkman: The managing director of Heiwa Co is Anders Björkman, M.Sc. Naval Architect and Marine Engineer, with more than 35 years experience of tanker and ferry design, construction and operations worldwide. Mr Bjorkman has been a delegate to the IMO for various national administrations and one NGO and has been a speaker at various Safety at Sea conferences. Mr Bjorkman holds several patents concerned with ship safety. Mr Björkman is one of the most outspoken critics of the Estonia accident investigation 1994-1997, which is still debated 2005.
Z - Perko
Ruotsin debatoidessa Suomi ... kirjoitti:
Anders Björkman (laivanrakennusinsinööri):
"Den största maritima bluffutredningen i alla tider började med en lögn den 28 september 1994 - bogporten i överbyggnaden. Det som verkligen hade hänt - läckage i skrovet, pga kollision - kunde inte ha hänt. Något annat skulle ha eller kunde ha hänt. De ansvariga och de som visste vad som hänt var i en stark position 1994 och de utnyttjade sina positioner hänsynslöst. Det skulle inte gå att peka ut någon skyldig och bevisa att det begåtts brott i samband med förlisningen.
Allmänheten visste då bara att 'Estonia' hade sjunkit och att fler än 850 människor hade dött men inte varför. Genom att snabbt - nästan samma dag - skamlöst skylla allt på 'konstruktionsfel' av bogporten lyckades de ansvariga vilseleda överlevande och anhöriga och sjömän och sjösäkerhetsexperter. De ansvariga utnämnde sedan en grupp utredare i oktober 1994, som knappast kunde anses ha allmänhetens odelade förtroende, och experter att fastställa olycksorsaken - 'konstruktionsfel'. Och utredarna gjorde vad de blivit tillsagda under tre års hemliga möten - en lögn blev en flod av lögner. En enig Kommission fastställde 'konstruktionsfelet' i december 1997 och anklagelserna mot det tyska varvet. Då var bara fem av de ursprungliga utredarna kvar i Kommissionen - esten Laur, de tre finnarna och svensken Rosengren.
Frågar man utredarna sedan i sin tur att förklara alla oklarheter som kvarstår vid sidan om de 'enhälliga' slutsatserna, får man bara till svar, om de ens gitter att svara, att de inte längre arbetar med frågan, att allt är förklarat, eller att de bara arbetat med en del av olyckan, så de inte kan förklara andra delar, att allt stämmer (eftersom Kommissionen var enig) och att det är frågeställaren som har fel. Det hela är ganska skickligt upplagt. Kommissionens ursprungliga arbetshypoteser var genomgående att bara utreda 'konstruktionsfelet', att man inte fick kritisera besättningen, att inget brott begåtts och att fartyget var i perfekt skick. Därmed var Kommissionen tvungen att reducera eller helt enkelt manipulera vittnesmål och sakuppgifter, som ingivits, och som motsade arbetshypoteserna. Rosengrens och Huss manipulerade olycksförlopp, stabilitetsberäkningar och vatteninflöde i överbyggnaden, 1.9, 1.44 och Appendix 4, är praktexempel på skamlösa manipulationer.
">2 000 ton vatten på bildäck - >40 graders slagsida= omedelbar kapsejsning"
Ingen i Kommissionen hade tydligen kunskaper om fartygsstabilitet med vatten ovanpå bildäck i överbyggnaden 2.16 - att fartyget slår runt och flyter upp och ned med 1 500-2 000 ton vatten ovanpå bildäck - utan istället manipulerade man tiden för vatteninflödet (2 000 ton) - 6 minuter, 28 minuter, 1,5 minut, 8 minuter - genom först en delvis öppen ramp och senare en vidöppen ramp, utan att visa att rampen verkligen varit öppen och trots att det fysiska sambandet mellan vatten på bildäck och krängvinkel inte gick att manipulera. Att fartyget flöt på skrovet fick censureras. Konsekvent under flera år blandade Kommissionen ihop begrepp som skrov och överbyggnad och sjunkning och kapsejsning för att hindra en seriös diskussion.
Kommissionen visste naturligtvis att färjor sjunker, pga läckage i skrovet, och att färjor kapsejsar och flyter upp och ner, pga vatten i överbyggnaden, men det kunde man naturligtvis inte meddela eftersom det hade avslöjat den stora lögnen.
"Resultat av kapsejsning"
Förfalskningar
En förutsättning för den stora manipulationen var de förfalskade och redigerade film- och dykundersökningarna av vraket av bl.a. Tuomo Karppinen och Johan Franson 1.16 och beslutet att skrovet ej skulle undersökas. Man skulle bara 'undersöka' konstruktionsfelet i överbyggnaden. Att visiret med stor sannolikhet hängde kvar på vrakets överbyggnad den 2 oktober 1994 och sedan sprängdes loss av dykare från svenska flottan, vilket resulterade i ett stort hål i styrbords frontskott 3.10, kunde man naturligtvis ej meddela 1994. Filmerna tagna den 2 och 9 oktober och i mitten av november av visirer och vid dykundersökningen den 2-4 december 1994 fick censureras och redigeras. Bärgningen av visiret fick göras i en hemlig operation av svenska flottan istället för av civila experter efter offentlig upphandling. Så kunde man bekräfta den falska visirpositionen - naturligtvis bärgades visiret i närheten av vraket och inte 1 560 meter västerut. Den positionen var helt tokig - troligtvis tillkommen genom missförstånd. Det är inte lätt att skapa en förfalskad olycksutredningsrapport.
Civilingenjör Börje Stenström med förflutet som marindirektör i svenska flottan visste att han vilseledde allmänheten - han visste säkert, baserat på tyskarnas uppgifter, att 'Estonia's underhåll och skick var eftersatt, vilket bidrog till olyckan, och han visste var visiret hade hittats. Han kände också till författarens uppgifter om felaktig livräddningsutrustning och stabilitet. Stenström avled 1997 under utredningen. Sjökapten Simo Arnio visste också att visiret hittades vid vraket och att felaktiga uppgifter matades till pressen. Han avled också under utredningen 1996. Vice svenska statsministern under utredningen, Odd Engström, visste också att utredningen manipulerades. Han avled också under utredningen, efter att ha avgått från regeringen 1.35. Forssberg slutförde utredningen i mars 1997 och lät sig sedan sparkas från Kommissionen av svenska regeringen, så att han slapp skriva under slutrapporten (5). Ann-Louise Eksborg fick efterträda Forssberg och hon skrev under slutrapporten utan att tveka.149 Strax innan hade expert Bengt Schager avgått ur Kommissionen - i Hallands Tidning beskyllde han esterna för att ljuga (se fotnot i 1.20) - ett svagt försök att skydda sig själv. Det är klart att han visste att hela utredningen var en förfalskning.
Varför alla dessa människor var beredda att ställa upp och förfalska en olycksutredning är ett mysterium. Ännu konstigare är att ingen i Sverige avslöjat bedrägeriet.
Ett uppenbart bevis att det var svenskar som ledde förfalskningen av hela slutrapporten är den förfalskade plotten av olycksförloppet gjord i Kalmar Sjöbefälsskola av svenskarna Huss och Rosengren 1.9.
Trots alla avhopp och dödsfall och kritik av slutrapporten har dock svenska regeringen (Mona Sahlin) upprepade gånger 1999 och 2000 upprepat att inga nya fakta presenterats som kräver ny utredning. Hur länge kan svenska regeringen upprätthålla denna ultima lögn? Varför är Mona Sahlin intresserad av att skydda det faktum att en helt falsk olycksutredning påbörjades 1994 och slutfördes 1997?
Alla kommissionsmedlemmar var informerade om de flesta uppgifter i denna bok redan 1995/6. Vid samtal med Ann-Louise Eksborg den 22 februari 2000 i Stockholm meddelade hon (i) att utredningen rent formellt gått helt rätt till och (ii) att efter att utredningen slutförts, så har hon och SHK ingen som helst skyldighet att förklara eventuella oklarheter i utredningen150 och (iii) att IMO resolution A.849(20) - Förordet och ovan - ej var tillämpbar vid utredningen och därför inte kan tillämpas nu (sic), trots att England återöppnar mer än 20 år gamla utredningar enligt samma lag.151 En svensk byråkrat har talat.
Naturligtvis vet Ann-Louise Eksborg att hela slutrapporten är falsk.
En helsvensk fråga?
Hela mystiken kring 'Estonia' är kanske en helsvensk fråga? Säg att röran initierades av det s.k. dispensverket (svenska Sjöfartsverket) som med fyra man i Tallinn i januari 1993 och sedan med fyra hamnstatskontroller 93/94 godkände fartyget 'Estonia' för trafik på Sverige med en massa oredovisade och odokumenterade dispenser, dvs inga ändringar krävdes av dåvarande sjösäkerhetsdirektör Stenmark. Anledningen var kanske att den som var ansvarig för underhåll och säkerhet ombord på 'Estonia' var Ulf Hobro, 1.46 Appendix 7, en f.d. anställd hos just Sjöfartsverket, och att man ville 'hjälpa' honom. Hobro hade kanske fått order om att spara pengar för underhållet och det skedde på så vis att besättningen fick göra en massa jobb som i princip skulle göras på varv, t.ex. fixa visirets och rampens gångjärn, lås, tätningslister, etc. Det innebar att Bureau Veritas - fartygsinspektör Anders Wirstam och hans chef Hans Olsson (båda svenskar med goda kontakter med svenska Sjöfartsverket) - för Estlands räkning inte heller krävde några förbättringar av sjösäkerheten 1993. Det hade ju annars varit lätt och få ordning på 'Estonia', så att hon uppfyllde alla SOLAS-krav (livflottar under dävertar, stängda vattentäta dörrar, ordentliga flytvästar, alla instruktioner på estniska, etc). De två svenska fartygsinspektörerna från Malmö var inte införstådda i det hela, så de gjorde ett korrekt arbete dagen innan olyckan - som sedan censurerades helt. Faktagruppen har ju beskrivit det (31).
Det kan vara så enkelt att det var Sten Anderson 1.5 som initierade olycksorsaken med visiret och vatten på bildäcket i överbyggnaden för att mörklägga dispensverkets synder eller av annan orsak. Sedan fick Johan Fransons dykare 1.16 bekräfta att rampen dragits ut, etc. Sedan fick Forssberg och Stenström och svenska flottan ordna resten. Vara med att spränga loss visiret under vatten efter olyckan, mm. Hitta visiret vid en falsk position. Bärga visiret under vrakets bog.
Vad som orsakade läckaget i skrovet är fortfarande okänt. En vanlig olycka? Kollision?
Visst hade besättningen problem med rampen och visiret och tydligen försökte man säkra dem till sjöss - både rampen och visiret satt löst (troligtvis skadade innan olyckan). Men så kanske styrbords stabilisatorfenas infästning slogs av med med en smäll kl. 00.55 eller senare, pga kollision - vatten strömmade in, rummet vattenfylldes och spillde upp på däck 1, vattentäta dörrar öppnades, vattnet spreds, först in i generatorrummet, sedan maskinrummet och sedan blev det slagsida. De två smällarna strax innan slagsidan kan vara resultat av en kollision.
Då fungerade inga säkerhetsplaner längre, även om i detta fall 'Estonia' inte hade en korrekt evakueringsplan. Allt blev en enda röra. Sedan, efter olyckan, ombads besättningen att ljuga av Sten Anderson med hjälp av Enn Neidre, som var på plats i Åbo, för att inte svenska Sjöfartsverkets försyndelser skulle uppdagas. Svenska sjöfartsverket hade ju i princip låtit 'Estonia' segla med öppna vattentäta dörrar i skrovet och utan korrekt livräddningsutrustning i däckshuset - det gick inte att evakuera alla ombord torrskodda, etc. och det hade bidragit till det höga dödstalet. Uppmaning kom alltså inte från Estland utan från Sverige och det gjorde det lätt för den estniska besättningen att samarbeta. Sverige hade tydligen intresse av att den riktiga olycksorsaken - läckage - inte blev känd. Och eftersom svenskarna inte kunde estniska, fick den estniske sjökaptenen Enn Neidre i uppdrag att tala om för besättningen, vad de skulle säga vid olika förhör.
Svenska regeringen hjälpte till genom att stoppa Stolt-Comex hjälp att bärga alla omkomna. Med de omkomna ur vraket, så skulle man inte kunna stoppa kravet på bättre undersökning av vraket - och skrovet. Vem som beordrade fem svenska dykare under Gustav Hanuliak's ledning att spränga loss visiret i överbyggnaden är ej känt.
Sedan kom ryktesspridning om sprängladdningar, etc. igång, etc. och det avledde uppmärksamheten från dispensverkets försyndelser och Kommissionens manipulationer. Och det var ju bra för dispensverket. Och dess personal tiger fortfarande som muren.
Lösningen på hela Estoniagåtan finns alltså i Sverige! Och eftersom halva Sverige jobbar för Staten och det är dess funktionärer som försyndat sig, så håller man tyst. Ulf Hobro är tillbaka vid Sjöfartsinspektionen igen - som chefsinspektör i Stockholm. Andra halvan - näringslivets knegare och prinsar - vill väl inte heller bråka. Så Sverige - och svensk sjöfartsnäring - lägger locket på. Historikerna kan sedan analysera det hela cirka år 2050. Alla anhöriga har fått bra betalt. Sjösäkerheten är som den är. Alla borde vara glada. T.o.m. tyskarnas utredning kommer att tystas ner?
Medalj till estniske ordföranden - Estland på djupt vatten
I Estland avgick Kommissionens ordförande, transportminister Andi Meister, 1996, och hans kollegor, sjökapten Enn Neidre, 1998 och polischef Priit Männik, 1997, sparkades ur Kommissionen av den estniska regeringen eller presidenten. I Estland var det bara Uno Laur, som deltog i Kommissionens arbete från början till slut och som ordförande i Kommissionen var det han, som först signerade slutrapporten i december 1997. För det fick han medalj av Estlands president Lennart Meri i februari 1999. Laur vet naturligtvis sanningen om Estoniaolyckan - och han fick medalj för att han inte meddelat den.
Så går det till i dikaturer - undertryck sanningen så att allmänheten inte kan kontrollera vad som sker.
På ettårsdagen av olyckan 1995 hade Lennart Meri bett sina landsmän att alltid komma ihåg
"dem vars minne alltid förs tillbaka till oss med vågornas eviga brus".
Meri bad också det estniska folket att förlåta vad havet hade gjort.
"Havet har behandlat oss illa", (sade Meri högtidligt), "men vi är en sjöfarande nation och vi kan inte leva utan havet. Vi måste sluta fred med havet".
Trots dessa ord vill president Meri idag inte att Estland följer FN:s och IMO:s resolutioner för att verkligen få reda på varför havet behandlade 'Estonia' så illa. Det är patetiskt att skylla på 'havet'. De andra estniska medlemmarna i utredningen är och förblir talanglösa skuggfigurer som aldrig offentligt förklarat det dokument (5) de de facto signerat. År 2000 är Mart Laar, numera 38 år, statsminister, som han även var vid olyckstillfället. Mart Laar, Pro Patria-partiets ledare, har också konsekvent under sex år sett till att Estland inte följer FN's lagar om haveriutredningar. Kapten Erich Moiks förslag 1999 1.46 om eftersatt underhåll och försäkringsbedrägeri har ej utretts. Estoniaolyckan och katastrofutredningen skedde alltså under den estniske presidenten Lennart Meris mandatperiod och Lennart Meri har konsekvent vägrat sitt stöd för förnyad utredning 1997-2001. Meris presidentskap tar slut under hösten 2001 och förhoppningsvis kommer hans efterträdare att visa ett större intresse för sanningen om sjösäkerheten och stödja kravet på förnyad utredning. Ibland liknas Sverige som en ö - omsluten av Kattegatt i väster och Östersjön i söder och öster - och naturligtvis av Atlanten och Ishavet i nord och nordväst med broderlandet Norge imellan, och Estland är på liknande sätt en ö - med Finska viken i norr, Östersjön i väster, Rigabukten i söder och Peipussjön i öster.
Öbor borde naturligtvis intressera sig för sjösäkerhet. Esterna känner vattnen som finns kring dem och har många ord för vindarna, som sveper över dessa deras vatten och vågorna som vindarna skapar i alla riktningar. En av Estlands största humanister, språkvetaren Andrus Saareste, har noterat över 100 olika estniska ord att beskriva vågor på sjöar, hav och vatten. Varför har estniska språket så många ord för en våg? Knappast är det för hjälpa poeter med rimord, utan det var och är ett hjälmedel att leva och överleva för Estland. Men Lennart Meri's ord om vågor och -
"dem vars minne alltid förs tillbaka till oss med vågornas eviga brus"
- klingar falskt, för Estoniautredningen 1994-1997 är en skam för Estland, som som han är ansvarig för.
Meri borde lyssna mer på vågorna från Östersjön, där 852 personer dog med skammens skepp 'Estonia' 1994. Dessa vågor kommer alltid att slå mot Estland, så länge alla uppgifter om Estoniaolyckan förblir outredda.
Finska regeringen informerad
De finska kommissionsmedlemmarna Lehtola, Iivonen och Karppinen utförde mörkläggningsarbetet från början till slut. Lehtola och Karppinen har efter att de signerat slutrapporten faktiskt motvilligt deltagit i den debatt som sedan långsamt dragits igång 1998-2000.
Men som papegojor upprepar de bara de lögnaktiga trossatser, som de blivit lärda att uttala - de har ju inget val, de har ju varit med om att förfalska vrak- och visirpositioner och undervattensfilmer av vrak och visir. En lögn leder till en annan lögn. Alla tre har beslagits med otaliga lögner - och ingen reagerar.
För de har stöd av Finlands förre utrikesminister och nuvarande president - Tarja Halonen - som i februari 2000 låtit meddela (30) att den finska
"Regeringen har satt sig in i (slut)rapporten och anser haverikommissionens utredningsresultat för tillförlitligt. I den debatt som förts den senaste tiden rörande möjliga orsaker till förlisningen har inte framkommit sådana synpunkter som skulle ha rubbat denna uppfattning. Finlands regering har sålunda ingen orsak att skrida till åtgärder för att återöppna haveriutredningen."
Situationen är alltså att de tre regeringarna, som 1994 beslöt att Estoniaolyckan skulle utredas, idag anser att utredningen är slutförd 1997 och att alla betydande fakta fullkomligt klarlagts och att FN:s regler Förordet inte är tillämpbara, när nya bevis presenteras senare. Det är naturligtvis politiskt struntprat, som enbart förlänger de anhörigas och överlevandes lidande och försvårar det internationella sjösäkerhetsarbetet och ger ett förvirrat budskap till de internationella färjerederierna, där författaren är verksam och, naturligtvis, alla som är intresserade av sjösäkerhet.
Tysk polisutredning 2000
Resultatet av Gregg Bemis dykning i augusti 2000 2.24 meddelades i Tyskland i början av november 2000 - delar av bogpartiet i överbyggnaden hade utsatts för sprängskador, vilket visats i analyser av två av varandra oberoende tyska provningslaboratorier och ett amerikanskt. Skadan - öppningen i frontskottet 3.10 - har Kommissionen aldrig beskrivit eller förklarat. Eftersom fem tyska medborgare omkom vid olyckan, ombads tyska åklagarämbetet att utreda eventuelt mord på dessa och i samband därmed, om Kommissionen vid olyckan begått kollusion, dvs dolt eller undanröjt bevis (om mordförsök) under utredningen. Det kan innebära att hela Kommissionen plus eventuella medarbetare kommer att häktas i Tyskland under 2001 för att ha hjälpt till att skydda de eventuella mördarna. Ärendet sköts av Oberstaatsaanwalt Rüdiger Bagger vid Hamburger Staatsanwaltschaft och har nummer 7101 UJs 33/01 in Sachen 'Estonia'.
Att slutrapporten (5) är lögnaktig anser författaren klart visats i denna bok, dvs bl.a. de svenska utredarna och uppgiftslämnarna jur.kand. Olof Forssberg, hovrättslagman, Svea Hovrätt, jur.kand. Ann-Louise Eksborg, gen.dir., SHK, jur.kand. Johan Franson, sjösäkerhetsdirektör, Sjöfartsinspektionen, docent, tekn. dr. Michael Huss, KTH, och den estniska kaptenen Enn Neidre, m.fl. har avgivit felaktiga och vilseledande uppgifter.
Att olycksutredningen inte var en mordutredning utan en teknisk olycksutredning är ovidkommande - den skulle finna sanningen och inte vara en politisk pamflett. Författaren anser också att förfalskningen av uppgifter inte kan ha skett omedvetet - slarv - eftersom det finns en kontinuitet i förfalskandet från olycksdagen den 28 september 1994 till slutrapportens publicering den 3 december 1997 och att förfalskade uppgifter även senare spridits, av t.ex. Ann-Louise Eksborg 3.18. Skälet för förfalska olycksutredningen är sannolikt att skydda de skyldiga. Ett av Kommissionens huvudvittnen - Silver Linde - har i januari 2001 dömts till nio års fängelse för narkotikabrott i Finland och finns alltså tillgänglig för ytterligare förhör, vad som verkligen skedde olycksnatten. Typiskt nog är det alltid ointressanta småbovar, som är med i händelserna, som till slut hamnar i finkan, medan de stora skurkarna går fria. Linde säger själv att han är oskyldig och den finska rättegången var manipulerad.
Sveriges Riksdag bordlägger ärendet
I oktober 2000 inlämnade fyra svenska riksdagsledamöter tre olika motioner till Riksdagen med i princip samma budskap - att utreda alla de oförklarade uppgifter kring 'Estonia' som framkommit efter utredningens publicering i december 1997. Dessa motioner som skulle ha behandlats under våren 2001 blev istället bordlagda av okänd anledning och har i maj 2001 ännu ej behandlats. Motionärerna anger ej i detalj hur, och av vem, som utredningen skall göras, men eftersom den s.k. svenska (statliga) expertisen på området kan komma att häktas i Tyskland, kan svensk expertis ej längre utnyttjas. I oktober 2001 inlämnades ytterligare två motioner till Riksdagen som krävde en ny utredning, först och främst av de nya uppgifterna. Det finns alltså totalt fem motioner i Sveriges Riksdag som kräver en ny utredning. Först den 13 december 2001 diskuterades ärendet i Riksdagen. Avslag.
De nuvarande politiska makthavarna är ansvariga för den otillfredsställande situationen och den skamlösa historieförfalskningen. Att internationella sjöolyckor även i framtiden skall utredas av jättelika 'kommissioner', som under flera år och sträng sekretess sitter och förhandlar fram en 'olycksorsak' och som talanglöst manipulerar och helt enkelt förfalskar tekniska utredningar och modellförsök och skriver om vittnesmål för att det skall 'passa', kan inte accepteras. Det får ej ske igen.
De ansvariga går fortfarande fria
Sanningen kan vara plågsam för det fåtal som var ansvariga för olyckan, men det finns ingen anledning att ett större antal personer skall involveras och skydda dessa personer av olika skäl. Naturligtvis kommer sanningen fram med en ny, oberoende utredning och många personer kommer att kritiseras för sina handlanden. Det kan leda till starka känslor hos anhöriga och överlevanden, men försoning är naturligtvis möjlig - de flesta inblandade är offer för något de inte kunde kontrollera. De som manipulerade utredningen skall naturligtvis kritiseras och omplaceras i andra positioner, där de inte tvingas att handla som de gjorde. Det fåtal ansvariga för olyckan som genom dumhet, snålhet och slarv bidrog till olyckan bör straffas. Vi skall både glömma och minnas 'Estonia'. Att glömma och minnas är olika frukter på kunskapens träd. Vi skall minnas dem som omkom - låt dem vila i frid - och de som kämpade för att sanningen kommer fram. Vi skall, så småningom, glömma alla dem som vilseledde allmänheten genom att förfalska Estoniautredningen och som författaren medvetet namngivit i denna bok.151a Författaren vill helst glömma 'Estonia'. Men inte förrän alla oklarheter förklarats och sjösäkerheten förbättrats, så att en Estoniaolycka aldrig sker igen. Fler oskyldiga människor skall inte få vila i frid på havsbotten. En bok som Katastrofutredning skall inte behöva skrivas igen. Så katastrofala utredningar som Estoniautredningen får aldrig göras igen.
Arbetet att utreda Estoniaolyckan måste alltså slutföras av oberoende personer och nyvalda politiker. Estoniaolyckan är hela de estniska, finska och svenska folkens fråga och inte förbehållen politiska 'experter' och manipulerade utredare, vars syfte enbart tycks vara att dölja sanningen och gynna extrema (svenska?) särintressen.
Den lögnaktiga slutrapporten (5) får inte bli avslutningen på Estoniautredningen. Internationellt sjösäkerhetsarbete kräver helt korrekta utredningar grundade på bevisade fakta för att kunna utveckla säkrare system och utrustning och rutiner ombord. Enbart på detta sätt kan sjömän och passagere skyddas i framtiden.
Återupptagande av undersökningen
Den svenska lagen (1990:712) om undersökning av olyckor innehåller en del bestämmelser som är tillämpliga för återupptagande av undersökning av Estonia-olyckan 1994. Bakgrunden är att enligt § 2 skall olyckor undersökas enligt lagen om de är av viss allvarlig art t.ex. enligt §2 punkt 2 a) där flera människor har avlidit. Det har hävdats att Estonia var ett icke-svenskflaggat fartyg och att olyckan skedde på internationelt vatten, men faktum kvarstår att det var stora svenska ägarintressen i fartyget, svenskar var anställda ombord, säkerheten sköttes av ett svenskt bolag och svenska personer, 502 svenskar omkom (och 350 andra personer) och fartyget var på väg till Sverige, etc. För en lekman är det klart att Sverige skulle undersöka olyckan och det skedde ju genom att ingå i eller biträda den internationella haverikommissionen, som sedan manipulerade hela utredningen.
Den svenska förordningen (1990:717) om undersökning av olyckor anger i § 8 andra stycket att, om en händelse som berör ett fartyg skall undersökas enligt lagen (1990:712) om undersökning av olyckor, skall Statens Haverikommission i fråga om samarbete med utländska myndigheter beakta riktlinjerna i den av internationella sjöfartygsorganisationen den 19 oktober 1989 antagna resolutionen A.637(16), om det inte strider mot lag eller är olämpligt på annat sätt. Med SFS 2001:879, utfärdad den 22 november 2001, ändrades lagtexten enligt ovan till att istället referera till IMO:s "resolution 27 november 1997 A.849(20) (Koden för utredning av sjöolyckor)" och trädde i kraft den 1 januari 2002. Förordningen 1990:717 har sedan den trädde i kraft också inkluderat en § 18 med rubriken "Återupptagande av undersökningen" och med texten helt oförändrad och oberoende av resolution A.637 eller A.849 av följande lydelse:
"En undersökning som har avslutats får återupptas, om det kommer fram nya omständigheter som kan antas ha betydelse för utredningsresultatet. Rapporten från den återupptagna undersökningen kan begränsas till en redogörelse för vad som har kommit fram eller efter den första undersökningen och till de ändringar som detta innebär i fråga om ett tidigare utlåtande".
Det finns ingen tidsbegränsning! Det behövs inga nya dykningar. Det krävs enbart omständigheter! Sverige ingick alltså i en internationell undersökning av Estonia-olyckan 1994 med Finland och Estland. Alla tre länder hade före 1994, dvs 1989 (Finland/Sverige) och 1992 (Estland) antagit FN/IMO resolution A.637(16) om utredning av sjölyckor, men varken Sverige, Finland eller Estland följde resolutionens detaljbestämmelser för själva undersökningen 1994. Under utredningen av Estonia-olyckan diskuterade man i FN/IMO samtidigt att ersätta resolution A.637(16) med resolution A.849(20) vilket skedde den 27 november 1994, dvs veckan för slutrapportens publicering. Innehållet i båda resolutionerna är ganska lika.
FN/IMO-resolution A.849(20) har sedan implementerats i EU-lagstiftningen genom direktivet 1999/35/EC av den 29 april 1999. Enligt artikel 21 trädde direktivet i kraft den dag det publicerades i EU:s officiella tidning, vilket skedde den 1 juni 1999. Hänvisningen till IMO-resolutionen sker i artikel 2(p) och därefter detaljbehandlas olycksundersökningar i artikel 12. Sveriges ansvar beskrivs t.ex. i artikel 12 punkt 4 som säger att medlemsstat
"conducting, participating in or operating with such investigations shall ensure that the investigation is concluding in the most efficient way and within the shortest possible time taken into account the Code for the investigation of Maritime Casualties"
där sistnämnda syftar på IMO-resolutionen 849.A(20). Enligt artikel 9 så skulle EU-direktivet implementeras av Sverige senast 1 december 2000 och om det inte gjorde det, så gäller det med automatik senast per den dagen. Sverige har emellertid först med prop 2000/01:137 framlagd i Riksdagen i maj 2001 sökt implementera direktivet i Sverige.
Två av ingresserna i IMO-resolution A.848(20 säger:
"the safety of seafarers and passengers and the protection of the marine environment can be enhanced by timely and accurate reports identifying the circumstances and causes of marine casualties and incidents.";
samt
"the investigation and proper analysis of marine casualties and incidents can lead to greater awareness of casualty causation and result in remedial measures, including better training, for the purpose of enhancing safety of life at sea and protection of the marine environment".
Resolutionen A.849 § 1.4 avslutas med
"Ideally, marine casualty investigation should be separate from, and independent of, any other form of investigation".
Resolution A.849 § 2 anger
"Ideally, it is not the purpose of such investigations to determine liability, or apportion blame. However ... osv"
Senast med prop 2000/01:137 och därav följande lagstiftning SFS 2001:875-879 har alltså resolution A.849(20) införts i svensk rätt.
Återöppnande av undersökningar
Resolution A.849(20) § 13 beskriver Re-opening of investigations
"When new evidence related to any casualty is presented, it should be fully assessed and referred to other substantially interested States for appropriate input. In the case of new evidence which may materially alter the determination of the circumstances under which the marine casualty occurred and may materially alter the findings in relation to its cause or any consequential recommendations, States should reconsider their findings".
En svensk översättning kan vara:
"Återöppnande av utredningar (undersökningar) - När nytt bevis för en olycka presenteras skall (bör, får) det bli fullständigt bedömt och remitteras till andra, väsentligt intresserade Stater för lämplig behandling. När nytt bevis som väsentligt ändrar bestämmande (beslut) av omständigheterna under vilket olyckan skedde, och som kan väsentligt ändra slutsatserna i relation till orsaken eller några följdrekommendationer, skall (bör, får) Staterna omvärdera sina beslut".
Det ligger en förpliktelse med det engelska ordet should motsvarande skall, eller bör eller får, dvs när nytt bevis som väsentligt ändrar bestämmandet av omständigheterna under vilket olyckan skedde, så skall, bör eller får Sverige faktiskt bedöma dessa bevis. Sverige har alltså skrivit på och godkänt denna resolution innan avlämnande av slutrapporten för Estonia 1997. På samma sätt som man tidigare integrerade resolution A.637(16) i lagen om undersökning av olyckor, borde man därmed också ha implementerat nu aktuell resolution, enbart p.g.a. underskriften av IMO-resolutionen. Detta har sent omsider skett delvis men omvägen via implementering av EU-direktivet berört ovan. Att, t.ex. minister Mona Sahlin bryter mot svensk, europeisk och internationell lag genom att stoppa ett återöppnande av Estoniautredningen torde vara klart.
Bevis för ändrade omständigheter - låt Huss berätta
Författaren anser att bevis finns att figur 13.2 i Slutrapporten (5) är en förfalskning 1.9. Figur 13.2 sägs visa händelseförloppet, men är i själva verket enbart en plott av ett helt oskadat fartyg som girar och driver med hjälp av kraftig ström. Alla stabilitets- och flytkraftsberäkningar i samband med figur 13.2 är även de förfalskningar. Naturligtvis är hela Slutrapporten (5) bevis för ändrade omständigheter, men varför inte börja med en bit? Fast visst är det synd om Huss som förfalskade figur 13.2 och alla beräkningar. Inte anade Huss i november 1994 att han utsetts att 'bevisa' konspiratörernas myt. Huss visste naturligtvis inte då att finnar och svenskar hade hittat vraket med visiret på plats på överbyggnaden den 30 september 1994 och att svenska dykare sänts ut för att spränga loss visiret (och öppna rampen). En falsk vrakposition meddelades av Lehtola för att hålla nyfikna borta. Första försöket med en sprängladdning den 1 oktober mellan visir och ramp och resulterade i att visiret hängde kvar på styrbordssidan medan rampen knäcktes bakåt och trycktes fast i ramen, men en finsk ROV som filmade den 2 oktober kunde iallafall visa upp bilder av ett försvunnet visir vid överbyggnadens babordssida och en del skadade delar. Grunden för myten var lagd. Några dagar senare 4-5 oktober var de svenska dykarna tillbaka och sprängde loss visiret, så att det sjönk till botten under vraket, men orsakade ett ordentligt hål i överbyggnadens frontskott. Nya finska ROV-filmer tagna den 9 oktober visade allt, fast man kallade visiret för ett fynd av en stålplåt på botten, etc som sedan klipptes bort från filmen. Hålet i överbyggnaden likaså. Men naturligtvis kunde man inte låta visiret ligga kvar under vraket. Det måste lokaliseras på annan plats, vilket skedde, mha finska kustbevakningens 'Tursas' som 'hittade' och filmade visiret den 18 oktober - en sjömil väster om vraket (den falska vrakpositionen)! Det var lite rörigt med alla falska positioner, så när visiret bärgades vid vraket, kunde man inte uppge några positioner alls. Sedan kunde Johan Franson & Co dykundersöka vraket i lugn och ro den 2-4 december 1994. Om Franson visste att svenska dykare hade sprängt bort visiret i oktober är oklart, men Fransons uppdrag var klart redan i oktober. Naturligtvis skulle han meddela att varken vrak eller omkomna gick att bärga. Inez Uusmann fick besluta att inte bärga de okända döda. I samma veva utsågs Huss som expert i Kommissionen med uppdrag att simulera olycksförloppet - med hjälp av de falska positionerna. Huss var mycket stolt, men uppdraget var inte lätt, dvs omöjligt och ingen hade han att tala med - Kommissionens övriga medlemmar var arrogant nedlåtande vid alla festmåltider som arrangerades vid mötena. Huss slutade äta festmåltider - och gjorde en förfalskad simulation - och stannade kvar som expert. Inte blev saken bättre när Kommissionen ytterligare förfalskade Huss simulation, men Huss bet ihop tänderna och teg. Forssberg beslöt sig för att avgå och Ann-Louise Eksborg fick skriva under Slutrapporten. Om Eksborg fattade att Slutrapporten var falsk från A till Ö är oklart, men hon försvarar alltid sin rapport - ofta mha av Huss. Precis som Mona Sahlin. Alla tre är personer utan eget kritiskt tänkande och avsaknad av moralisk fiber - de lever i ett samhälle där en förfalskad sanning är vardagsmat och belönas med litet 'prestige' och matpengar. Eksborg som GD för Hotverket, Huss som teknisk chef vid Sjöfartsinspektionen (utsedd av Franson). Och Mona Sahlin som 'politiker'. Och Inez Uusmann som GD i Boverket. Och Riksdagen applåderar - 252-60.
Detta barbariska svenska samhälle kommer att fortsätta att sjunka djupare, så länge som medborgare inte är beredda att känna ansvar för sina individuella handlingar och landet de lever i. Alla ovan nämda är parasiter på en sjuk kropp. Tyvärr är de inte ensamma. Naturligtvis fick alla som deltog i mörkläggningen av Estoniaolyckan sina uppdrag från svenska regeringen. För det var den svenska regeringen som den 28 september 1994 beslöt att mörklägga hela olycksutredningen och sedan i december 1994 beslöt att inte bärga och identifiera de okända döda. Utan lik kan inte mord konstateras och en anklagelseakt formuleras. För det kan inte uteslutas att hela mörkläggningens syfte var att dölja mord, vilket ligger utanför denna boks avslöjande av en skandalös sjösäkerhetsteknisk olycksutredning. Sedan fick först olycksutredare och sjöfartsverkets personal prostituera sig. Därefter kom hela raden av polismän, åklagare av alla grader, domare, biskopar, läkare, socialarbetare, präster, universitetsrektorer, professorer, psykologer, etc., etc. Alla lydde de lydiga. Svenska regeringen hade beslutat att mörklägga ett troligt massmord - och då lydde alla dess tjänare mer eller mindre kreativt. Gärna med hjälp av etiska råd och analysgrupper. Media hjälpte till i vanlig ordning. Alla visste att den officiella utredningen var en förfalskning men att hjälpa regeringen var viktigare. Offren - döda, anhöriga och överlevande - och utomstående vittnen och ärliga experter hade inte en chans. De okända döda beslöt de ansvariga att täcka över för att de aldrig skulle kunna identifieras. Överlevande försökte man förvilla med psykologiska metoder. Anhöriga och vittnen fick tystas med alla möjliga manipulationer. Och de svenska sjösäkerhetstekniska experterna? De teg."
z
Anders Björkman: The managing director of Heiwa Co is Anders Björkman, M.Sc. Naval Architect and Marine Engineer, with more than 35 years experience of tanker and ferry design, construction and operations worldwide. Mr Bjorkman has been a delegate to the IMO for various national administrations and one NGO and has been a speaker at various Safety at Sea conferences. Mr Bjorkman holds several patents concerned with ship safety. Mr Björkman is one of the most outspoken critics of the Estonia accident investigation 1994-1997, which is still debated 2005.
ZAnders onkin kovasti tohkeissaa, salaliittoa löytyy myös muualtakin kuin Estonia osalta...
Mielenkiintoista on myös hänen sivuiltaan lukaista hämmästyttävää tietoa siitä kuinka hän on selvittänyt salaisuuden joidenkin laivojen kaatumisen osalta...GM on ollut päin persettä!
Vautsi!
No miksi GM on sitten on ollut viturallaan?
Koska laivan omistajat ovat lisänneet hyttejä....ja aivan oikein, salaliittohan se sieltäkin löytyy!
Anders on myös kehitellyt oman,"COULOMBI EGG" tankkerinsa mutta voi, kukaan ei ole kiinnostunut semmoista tekemään...Salaliitto?
Tietenkin!
Andersin laivansuunnittelutoimistolla on omat nettisivunsakin mutta ei ilmeisesti vielä näiden vuosienkaan jälkeen ole rahaa riittänyt muuhuin kuin ilmaispalvelimien kotisivuihin.
Hmm...Varmaankin siinäkin on salaliitto takana?
Mutta jotta ei ihan negatiivisiksi heittäydyttäisi niin hyvänä asian voitaneen pitää sitä että sivuilta saa tilata Andersilta kirjoja....Ja aiheena,aivan oikein, salalittot. - Kyllä se siitä
Rahva hääl kirjoitti:
"Ette joutunut näille sivuille sattumanvaraisesti. Inhimillisen uteliaisuuden lisäksi teihin vaikutti todennäköisesti myös halu sanoa mielipiteenne tapauksesta, joka järkytti kaikkia ja on jättänyt syvän haavan meidän kaikkiemme sieluun. Traaginen tapaturma – matkustaja-alus Estonian uppoaminen – loittonee meistä ajassa, mutta keskustelut sen ympärillä eivät laannu. Todellisuudessa päivänvaloon tulee jatkuvasti yhä uusia tosiasioita, joiden olemassaolo aluksi kiellettiin tai joita väitettiin naurettaviksi. Tämä antaa ymmärtää että tutkijat eivät olleet tietoisia kaikesta kootusta todistusaineistosta eivätkä siitä syystä pystyneet tekemään päteviä johtopäätöksiä. Kaikki viittaa siihen että meiltä on salattu paljon ja salataan edelleen. Matkustaja-alus Estonian hylyn nostaminen merenpohjasta sulkisi pois lukuisat spekulaatiot. Juuri teillä on mahdollisuus mielipiteenne kautta painostaa kolmen valtion - Ruotsin, Suomen ja Viron – hallitusta tähän toimenpiteeseen. Pyydän anteeksi kaikilta, joka eivät voi hyväksyä tätä aikomusta.
Kunnioittavasti,
Margus Leivo, Riigikogun kansanedustaja, Riigikogun Viron Tasavallan alueelta vuonna 1994 m/s Estonialla asemateriaalin kuljettamista tutkivan komitean puheenjohtaja."
Allekirjoita vetoomus matkustaja-alus Estonian pintaan nostamisen puolesta
Tähän asti on annettu 14.973 allekirjoitusta.
(http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=fin)(Publicerat 30 mars 2007 17:27)
Rabe påstår sig ha Estonianamn
Tyska journalisten Jutta Rabe hävdar att hon har namnet på sex höga militärer från tre länder som bekräftat att rysk militärmateriel fanns på Estonia under förlisningsnatten - och Rabe tänker offentliggöra namnen.
- Om inte åklagaren Margus Kurm i Estland offentliggör dem i sin utredning så tänker jag göra det, säger Rabe till TT.
Rabe är, sedan preskriptionstiden gått ut, på sitt första Sverigebesök sedan hon anhölls i sin frånvaro för brott mot gravfriden efter att hon och amerikanen Gregg Bemis dykt på Estonias vrak i augusti 2000.
Rabe hävdar att totalt sex höga militärer bekräftat smugglingen för henne av materialet i två lastbilar. Militärerna ska vara från Estland, Finland och Tyskland.
Hon refererar också till en estländsk expertgrupp, som ska lämna en ny rapport i oktober, tillsatt av landets regering och ledd av vice riksåklagare Margus Kurm.
Också Kurm har namnen, uppger Rabe, som därför inte själv ännu vill offentliggöra dem.
- Det är några som kommer att åtalas i Estland för det här. Jag vill inte störa den processen.
Hon hänvisar även till hovrättspresident Johan Hirschfeldts utredning, som bekräftade svenska försvarets transport av militär materiel från Estland till Sverige ombord på Estonia den 14 och den 20 september 1994.
Men enligt Hirschfeldt tydde ingenting på transporterar under katastrofnatten - något Rabe tror är ren lögn.
- Han förstörde ju sitt utredningsmaterial sedan.
Stockholm TT
(SVENSKA DAGBLADET Lördag 28 april 2007) - Sveriges största rättsskandal
Rahva hääl kirjoitti:
"Ette joutunut näille sivuille sattumanvaraisesti. Inhimillisen uteliaisuuden lisäksi teihin vaikutti todennäköisesti myös halu sanoa mielipiteenne tapauksesta, joka järkytti kaikkia ja on jättänyt syvän haavan meidän kaikkiemme sieluun. Traaginen tapaturma – matkustaja-alus Estonian uppoaminen – loittonee meistä ajassa, mutta keskustelut sen ympärillä eivät laannu. Todellisuudessa päivänvaloon tulee jatkuvasti yhä uusia tosiasioita, joiden olemassaolo aluksi kiellettiin tai joita väitettiin naurettaviksi. Tämä antaa ymmärtää että tutkijat eivät olleet tietoisia kaikesta kootusta todistusaineistosta eivätkä siitä syystä pystyneet tekemään päteviä johtopäätöksiä. Kaikki viittaa siihen että meiltä on salattu paljon ja salataan edelleen. Matkustaja-alus Estonian hylyn nostaminen merenpohjasta sulkisi pois lukuisat spekulaatiot. Juuri teillä on mahdollisuus mielipiteenne kautta painostaa kolmen valtion - Ruotsin, Suomen ja Viron – hallitusta tähän toimenpiteeseen. Pyydän anteeksi kaikilta, joka eivät voi hyväksyä tätä aikomusta.
Kunnioittavasti,
Margus Leivo, Riigikogun kansanedustaja, Riigikogun Viron Tasavallan alueelta vuonna 1994 m/s Estonialla asemateriaalin kuljettamista tutkivan komitean puheenjohtaja."
Allekirjoita vetoomus matkustaja-alus Estonian pintaan nostamisen puolesta
Tähän asti on annettu 14.973 allekirjoitusta.
(http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=fin)DN 3.5.2007
(Uppdaterad 1 april 2006)
Lars Ångström:
”Mörkläggningen om Estonia Sveriges största rättsskandal”
Lars Ångström (mp) JO-anmäler försvaret och kräver ny utredning om förlisningen.
Den estniske statsåklagaren Margus Kurms nya utredning visar att den svenska försvarsmakten kan ha varit inblandad i tidigare okända aktiviteter i samband med Estonias
förlisning. Mörkläggningen om vad som hände är en av de största rättsskandalerna i Sverige. Därför JO-anmäler jag försvarsmakten för att få veta om försvaret deltagit i en mörkläggning mot staten alternativt undanhållit viktig
information för den internationella haveriutredningen och Sveriges regering. Jag kräver också en ny utredning, skriver Lars Ångström (mp).
Estlands statsåklagare som utreder Estoniaaffären anser att man tidigare kan ha dolt vissa saker i samband med utredningen. De värsta farhågorna håller på att besannas. Misstankarna om att Estonia utnyttjades för frakt av hemlig militär materiel även under förlisningsnatten har nu stärkts avsevärt. Den omfattande mörkläggningen innebär i värsta fall ett samband mellan en militär last och olycksorsaken. Det framkom i den estniske statsåklagaren Margus Kurms utredning som offentliggjordes i Tallinn under torsdagen.
Det har tidigare varit känt att någon part med omfattande undervattensresurser omedelbart efter olyckan skaffade sig tillträde till fartygets lastdäck genom att öppna den tio ton tunga ombordkörningsrampen. När man sedan stängde den efter sig fastnade rampens räcken i innefattningen och skars då av. De ligger slängda på havsbotten i närheten av fartyget och finns filmade. Med en militär last ombord har motivet för tillträdet till lastdäck blivit klarlagt.
I statsåklagarens utredning finns också ett fax skickat från den finske utredaren Tuomo Karppinen till den svenske utredaren Börje Stenström som båda arbetade i den internationella haverikommissionen JAIC. Faxet skickades den 10 oktober och informerar om att man varit nere och filmat visir och ramp på söndagen. Om det var söndagen den 9 oktober eller söndagen den 2 oktober framgår inte.
Officiellt hittades inte visiret förrän den 18 oktober, tre veckor efter förlisningen. Det innebär att de som skaffade sig tillträde till lastdäcket hade tre veckor på sig för sin operation under förevändning av att man letade efter visiret.
Då den estniske statsåklagaren Margus Kurm nyligen bad Karppinen kommentera faxet medgav Karppinen att han skickat det men vägrade kommentera innehållet.
I den estniska utredningen finns också uppgifter om att det svenska försvarets specialfartyg Urd deltog i en militär operation vid Estonia omedelbart dagarna efter förlisningen. Dessa uppgifter har tidigare bekräftats av den framlidne kaptenen Birger Lehre på Urd och efter det har uppgifterna bekräftats av hans bror Folke. Urds dåvarande dykchef Lars Mikael Gustavsson har vägrat att tala med statsåklagare Kurm. Dessa uppgifter indikerar att också den svenska Försvarsmakten varit involverad i tidigare inte kända aktiviteter i samband med Estonias förlisning.
Mörkläggningen om vad som skett vid Estonias förlisning och som skett bland annat under två tidigare svenska statsministrar torde utgöra en av de största rättsskandalerna i modern svensk historia.
Mörkläggningen har förhindrat en normal haveriutredning och är förklaringen till att vi fortfarande efter elva år inte vet vad som orsakade olyckan eller hur den gick till. Det har heller aldrig fastställts något ansvar.
Andra konstigheter, som regeringens vilja att täcka över Estonia med betong och det så kallade gravfridsavtalet som vart och ett förhindrat ett seriöst utredningsarbete, får också en logisk förklaring.
All vidare utredning nere vid vraket skulle ofelbart röja att någonting annat skett. Det går inte att värja sig från tanken att en militär last har ett direkt samband med olycksorsaken och därför utgör motivet för ett annars svårbegripligt hemlighetsstämplande trots att det var en civil fartygskatastrof.
Det går nu inte längre att avvisa kravet på en ny internationell och av Sverige, Estland och Finland helt oberoende och öppen utredning av Estonias förlisning. Det måste också utredas vilken kunskap den svenska försvarsmakten hade om en hemlig militär last ombord på Estonia under förlisningsnatten.
En av de viktiga frågorna för en ny utredning är att undersöka om det finns ett samband mellan en militär frakt ombord och förlisningsorsaken.
På flera punkter bekräftar den estländska utredningen den omfattande kritik som tidigare riktats mot den internationella haverikommissionen JAIC. Till exempel utreddes aldrig möjligheten av massivt läckage under vattenlinjen, vilket skulle förklara det snabba sjunkförloppet. Inte heller genomfördes en ordentlig dokumentation av skrovet. Inga undersökningar gjordes inne på lastdäcket. Den estniska regeringen finner innehållet i statsåklagare Margus Kurms rapport så anmärkningsvärt att han ges ett fortsatt utredningsmandat.
Undertecknad förbereder en JO-anmälan mot Försvarsmakten för att låta undersöka om och i vilken utsträckning Försvarsmakten deltagit i en mörkläggning mot staten alternativt undanhållit viktig information för den internationella haveriutredningen och Sveriges regering.
Det är viktigt att berörda personer förhörs under ed. Det kan också bli aktuellt att i ett senare skede låta KU granska om statsrådet Mona Sahlin, som trots det bevismaterial om oegentligheter som presenterats i Sveriges riksdag, medverkat till en mörkläggning. Riksdagens konstitutionsutskott kan då också komma att få granska de tidigare statsministrarna Carl Bildts och Ingvar Carlssons kunskap om vad som försegick i samband med Estonias förlisning.
I Sveriges riksdag kommer en tvärpolitisk motion om att låta utreda omständigheterna kring Estonias förlisning att behandlas i trafikutskottet i nästa vecka.
Motionen har undertecknats av flera riksdagsledamöter i Estoniagruppen i Sveriges riksdag.
Lars Ångström
Riksdagsledamot (mp) - Jurputtaja
Kyllä se siitä kirjoitti:
(Publicerat 30 mars 2007 17:27)
Rabe påstår sig ha Estonianamn
Tyska journalisten Jutta Rabe hävdar att hon har namnet på sex höga militärer från tre länder som bekräftat att rysk militärmateriel fanns på Estonia under förlisningsnatten - och Rabe tänker offentliggöra namnen.
- Om inte åklagaren Margus Kurm i Estland offentliggör dem i sin utredning så tänker jag göra det, säger Rabe till TT.
Rabe är, sedan preskriptionstiden gått ut, på sitt första Sverigebesök sedan hon anhölls i sin frånvaro för brott mot gravfriden efter att hon och amerikanen Gregg Bemis dykt på Estonias vrak i augusti 2000.
Rabe hävdar att totalt sex höga militärer bekräftat smugglingen för henne av materialet i två lastbilar. Militärerna ska vara från Estland, Finland och Tyskland.
Hon refererar också till en estländsk expertgrupp, som ska lämna en ny rapport i oktober, tillsatt av landets regering och ledd av vice riksåklagare Margus Kurm.
Också Kurm har namnen, uppger Rabe, som därför inte själv ännu vill offentliggöra dem.
- Det är några som kommer att åtalas i Estland för det här. Jag vill inte störa den processen.
Hon hänvisar även till hovrättspresident Johan Hirschfeldts utredning, som bekräftade svenska försvarets transport av militär materiel från Estland till Sverige ombord på Estonia den 14 och den 20 september 1994.
Men enligt Hirschfeldt tydde ingenting på transporterar under katastrofnatten - något Rabe tror är ren lögn.
- Han förstörde ju sitt utredningsmaterial sedan.
Stockholm TT
(SVENSKA DAGBLADET Lördag 28 april 2007)on lompakko.
Jos haluat keskustella Raben "Dokumentista" niin ei muuta kuin yksityiskohtaisia väitöksiä perusteluineen kehiin...Oikein mielelläni vastailen. - tietävät totuuden
Rahva hääl kirjoitti:
"Ette joutunut näille sivuille sattumanvaraisesti. Inhimillisen uteliaisuuden lisäksi teihin vaikutti todennäköisesti myös halu sanoa mielipiteenne tapauksesta, joka järkytti kaikkia ja on jättänyt syvän haavan meidän kaikkiemme sieluun. Traaginen tapaturma – matkustaja-alus Estonian uppoaminen – loittonee meistä ajassa, mutta keskustelut sen ympärillä eivät laannu. Todellisuudessa päivänvaloon tulee jatkuvasti yhä uusia tosiasioita, joiden olemassaolo aluksi kiellettiin tai joita väitettiin naurettaviksi. Tämä antaa ymmärtää että tutkijat eivät olleet tietoisia kaikesta kootusta todistusaineistosta eivätkä siitä syystä pystyneet tekemään päteviä johtopäätöksiä. Kaikki viittaa siihen että meiltä on salattu paljon ja salataan edelleen. Matkustaja-alus Estonian hylyn nostaminen merenpohjasta sulkisi pois lukuisat spekulaatiot. Juuri teillä on mahdollisuus mielipiteenne kautta painostaa kolmen valtion - Ruotsin, Suomen ja Viron – hallitusta tähän toimenpiteeseen. Pyydän anteeksi kaikilta, joka eivät voi hyväksyä tätä aikomusta.
Kunnioittavasti,
Margus Leivo, Riigikogun kansanedustaja, Riigikogun Viron Tasavallan alueelta vuonna 1994 m/s Estonialla asemateriaalin kuljettamista tutkivan komitean puheenjohtaja."
Allekirjoita vetoomus matkustaja-alus Estonian pintaan nostamisen puolesta
Tähän asti on annettu 14.973 allekirjoitusta.
(http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=fin)Virolainen eversti Urmas Roosimägi kertoi 19.12.2004 SVT (Ruotsin TV) Rapportille, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia (”stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia”). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (”Svenska militären var mottagaren av vapnen.”) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka voivat tunnistaa ja erottaa vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja
främmande föremål från de egna).
"Stulen radarutrustning smugglades på Estonia" - Estonias last: Efter Uppdrag gransknings avslöjande om smugglingen på Estonia träder nu en estnisk överste fram och berättar för SVT:s Rapport. Han hävdar att det var stulen elektronisk utrustning för luftvärnsradar som skeppades till Sverige. - Urmas Roosimägi, estnisk överste och chef för en estnisk miltärskola är övertygad om att utrustningen stulits från ryssarna i det då sönderfallande Sovjetimperiet. - Bland annat fanns intressant teknologi för att skilja ett försvars egna flygplan från de anfallande. Den som kommer över tekniken skulle alltså kunna lära sig attackera utan upptäckt av radaranläggningarna. (Text: Peter Bagge och TT) - Wilhelmi.
Jurputtaja kirjoitti:
Siinä sitä taas kerran sekoitetaan puurot ja vellit keskenään vailla tietoa minkäänlaisista perusfaktoista...
Mitä tulee sukellusveneiden kulkemisesta kauppalaivojen alla Tanskan salmissa(Itse asiassa "Oikeat" Tanskan salmet eivät sijaitse Tanskan mantereen ympäristössä) niin kannattaisi hankkia merikartta ja katsella syvyyksiä siellä...Vai kyntävätkö ne sukellusveneet dyynien ja mudan sisällä?
"Erään 'huippu'kokouksen jälkeen ulkopuoliset tarkkailijat havaitsivat yhden ruotsalaisen naisministerin poistuvan kokouksesta silmin nähden järkyttyneenä. Tarkkailijat uskovat, että tuossa kokouksessa hallituksen ao. jäsenille kerrottiin katastrofin todellinen syy."
"Erään huippukokouksen"?
"Ulkopuoliset tarkkailijat"?
"Havaittu järkytys"?
"Ulkopuoliset tarkkailijat uskovat"?
Kannataisiko nyt vain suunnata tuonne salaliittopalstalle, siellä ei kysellä tosi-asioiden ja asiantuntijoiden perään...Näillä "argumenteillä" voidaan "todistaa" ihan mitä vain ja missä vain.
Loppu kukkasena verrataan Wilhelm Gustloffia ja Estoniaa...Voi hyvää päivää sentään.
Itse olen ollut töissä laivassa (RoRo)jossa laskettiin sen uppuavan noin 5-8 minuutissa jos kylkeen noin rekkan mahtuva aukko, pitäsikö tätäkin verrata Wilhelm Gustloffiin?
Entä pitäsikö kaikkia maailmassa uponneita aluksia verrata siihen ja todeta että niiden uppoamisessa on jotain hämärää?
Se on mielenkiintoista miten aina "maakrapu" on parhaiten olevinaan selvillä siitä mitä laivassa tapahtuu ja mistä mitkäkin äänet tulevat...Ja nämä he pystyvät vielä selvittämään jälkikäteen, sekalaisten muistikuvien perusteella.
Ostin tässä taanoin kirpparilta eurolla Raben kirjallisen oksennuksen Estoniasta, täyttä paskaa koko kirja...Mieluusti keskustelen sen väittämistä jos halukkuutta vaan löytyy?Täyttä sontaa jurputtajan lammasmaiset toteamukset. Jurputtaja laulaa kuorossa "virallisten elimien" kanssa tai on itse mukana tässä, muutoin ei noin naivia tarinaa voi ymmärtää. Kyllä Gustloff oli todellinen katastrofi ja minä muistan sen hyvin joskus tuota tutkiessani. Järkyttäviä juttuja ja jurputtaja pistää pissat päälle!
- Ruoste raiskaa
Tai miksi sitä nyt kirjoitti:
Sanotaankaan, eikö se ole ykslysti? Sanoin vain kielikuvan, kun tuntui, että ensin samalla kun laiva kallistui, se siirtyi sivuttain ja samalla keula nousi tai laski.
Kyllä melkoista kiemurtelua tuntui olevan, kun suoraan ei pystyny kävelemään.
Juu, tottakait, jos iso rekka rymistää rautaseinää pitkin, niin raapivaa ääntä syntyy.
Sanompa kuitenkin, että jossain vaiheessa se laiva tutkitaan tarkemmin. Ehkä sitä ennen sukellusveneillä hakevat kaiken salaisen sieltä pois.Esim. ne paljon puhutut aseteknologiat.Estoniassa on vieraita käynyt jatkuvasti, ei siellä hautarauhasta voi puhua! Tekisivät vaan uuden sukelluksen ja näyttäisivät tämän hetkisen tilanteen. Vaan ei......ei....
- Vaihtoehtoliike*
tahallinen teko vai onnetto... kirjoitti:
"Tuo raapiva ääni ja kovat kolaukset kertovat aivan varmasti törmäyksestä, ja mikä muu siellä olisi ollut, kuin taas venäläinen sukellusvene."
Hyvin kiinnostavaa. Moni eloonjäänyt todella ajatteli, että Estonia oli törmännyt johonkin. Ja juuri nuo kannelle 1 kuuluneet raapivat jäljet ALHAALTAPÄIN eli kannen 0 suunnasta (eikä siis yläpuolelta, jossa sijaitsivat autokannet eli kannet 2-3) pistävät ajattelemaan, että Estonia kulki ehkä jonkin esineen ylitse. Ensimmäiseksi tulee mieleen juuri sukellusvene. (Joku laivaston ihminen voisi kertoa, mitä kaikkea vedenalaista tavaraa merenpinnan alapuolella on tai voi olla: esimerkiksi meripuolustuslaitteita ymv.)
Hiljattain olen lukenut arviosta, että Estoniaa 'saattoi' ruotsalainen sukellusvene. Tämä taas johtui siitä, että Estonialla salakuljetettiin alukseen Tallinnassa lastattua salaista 'sotilaallista materiaalia'. Lasti oli tarkoitus toimittaa Tukholmaan ja sieltä (Arlandan kentältä) edelleen lentoteitse länteen. Materiaali oli ostettu tai anastettu venäläisiltä. Länsihän tyhjensi Venäjää NL:n aikaisesta huipputeknologiasta polkuhintaan. Ruotsi auttoi asiassa USA:ta (CIA) traditionaaliseen ruotsalaiseen tapaan.
Menikö matkalla jokin vikaan? Oliko kysymys onnettomuudesta, jossa Estonia törmäsi lopultakin ruotsalaiseen sukellusveneeseen. Estonialla oli mm. toistakymmentä Ruotsin sotilastiedustelun jäsentä juuri lastin perillemenoa turvaamassa.
Sukeltajat löysivät hylystä mm. aluksen kapteenin Anressonin ruumiin päähän ammuttuna. Oliko kyse taposta vai itsemurhasta?
Erään 'huippu'kokouksen jälkeen ulkopuoliset tarkkailijat havaitsivat yhden ruotsalaisen naisministerin poistuvan kokouksesta silmin nähden järkyttyneenä. Tarkkailijat uskovat, että tuossa kokouksessa hallituksen ao. jäsenille kerrottiin katastrofin todellinen syy.
Ruotsin merenkulkulaitoksen virkamies on paljastanut, että hänen virastossaan Estonian rungossa, vesirajan alapuolella olevasta rei'ästä puhuttiin viikkokausia. Virkamies paljasti myös, että USA:n Tukholman-suurlähetystön diplomaatit painostivat Ruotsia salaamaan tehokkaammin tapahtuneen oikean laidan.
CIA:ssä, SÄPOssa ja Ruotsin ulkoministeriössä on tapauksesta paljon salaisiksi määrättyjä asiakirjoja. Jos tapahtuma olisi ollut sellainen onnettomuus, jota kansainvälisen tutkintakomission raportissa kuvataan, miksi asiasta olisi tehty valtiosalaisuus?
Drew Wilson kirjassaan THE HOLE: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 pitää selvänä, että Estonian rungossa vesirajan alapuolella oli iso reikä. Hän arvelee perustellen, että rei'än aiheuttaja oli sukellusvene.
Drew Wilson kertoo monista sukellusvenetörmäyksistä kauppa-alusten kanssa. Wilsonin mukaan nykyaikaiset sukellusveneet ovat erittäin kestäviä. Ne siis kestävät iskuja yleensä ilman vakavia vaurioita. Sen sijaan kauppa-aluksen runko vaurioituu ja murskautuu Wilsonin mukaan kuin munankuori.
Estonia upposi nopeammin (nykytiedon mukaan 35 minuutissa) kuin mikään muu vertailukelpoinen alus (jos ajatellaan kansainvälisen tutkintakomission skenaariota). Estonia upposi nopeammin kuin tammikuussa 1945 sukellusveneen 3 torpedolla tuhoama saksalainen risteilyalus Wilhelm Gustloff (upposi Itämeren pohjaan 50 minuutissa). Sen sijaan yhdessä keulaporttionnettomuudessa ao. alus kellui päiväkausia. Eli jos alukseen tulee keulaportista paljon vettä, alus kellahtaa kumoon ja ilmataskut pitävät alukseen pitkään pinnalla. (Estonia ei kellahtanut kumoon. Se kallistui ja upposi sitten perä edellä Itämeren pohjaan - 35 minuutissa.)
Wilhelm Gustloff lähti Gotenhafenista aamulla 30.1.1945 mukanaan yli 10.000 henkeä (suurin osa siviilejä). Alus oli suunniteltu 1.880 matkustajalle. Sitä saattoi vain yksi miinanraivaaja. Illalla neuvostoliittolainen Aleksandr Marineskon komentama sukellusvene S-13 laukaisi 3 torpedoa kohti Wilhelm Gustloffia. Kaikki torpedot osuivat, ensimmäinen keulaan, toinen uima-altaan kohdalle ja viimeinen konehuoneeseen. Alus upposi 50 minuutissa vieden mukanaan arvioiden mukaan lähes 10.000 ihmistä. Pienet saksalaiset sota-alukset onnistuivat pelastamaan noin 1.230 henkilöä. Wilhelm Gustloffin hylky lepää 45 metrin syvyydessä koordinaateissa 55°07'N, 17°41'E, noin 30 kilometrin päässä rannikosta.Kapteenille oli soitettu useaan kertaan komentosillalle Virosta, että "heidät" on petetty ja laivan mukana on lasti, joka on pudotettava mereen hiljentämällä nopeutta! Olisiko miehistö sitten avannut visiirin ja rampin, pudottaneet rekat mereen? Epäonneksi ei sulkeminen sitten onnistunut muuta kuin rampin osalta. Rekat kuitenkin repivät pohjan auki visiirin vielä tullessa lopulta perässä. Silti tämä ei selitä aukkoa, joka näyttää enemmän sisältä tulleelta räjähdykseltä. Ehkä tässä epäonni vainosi ja laiva päätettiin sitten upottaa noilla pommeilla. Saunaosastohan oli suljettu myrskyn takia ja autokannelle oli pääsy vain miehistöllä. Olisiko nuo rekat peitetty sitten hiekalla, koska on kerrottu, että hiekkaa levitettiin myös muualle kuin laivan uppoamispaikalle!!?
- Tekevälle sattuu
tahallinen teko vai onnetto... kirjoitti:
"Tuo raapiva ääni ja kovat kolaukset kertovat aivan varmasti törmäyksestä, ja mikä muu siellä olisi ollut, kuin taas venäläinen sukellusvene."
Hyvin kiinnostavaa. Moni eloonjäänyt todella ajatteli, että Estonia oli törmännyt johonkin. Ja juuri nuo kannelle 1 kuuluneet raapivat jäljet ALHAALTAPÄIN eli kannen 0 suunnasta (eikä siis yläpuolelta, jossa sijaitsivat autokannet eli kannet 2-3) pistävät ajattelemaan, että Estonia kulki ehkä jonkin esineen ylitse. Ensimmäiseksi tulee mieleen juuri sukellusvene. (Joku laivaston ihminen voisi kertoa, mitä kaikkea vedenalaista tavaraa merenpinnan alapuolella on tai voi olla: esimerkiksi meripuolustuslaitteita ymv.)
Hiljattain olen lukenut arviosta, että Estoniaa 'saattoi' ruotsalainen sukellusvene. Tämä taas johtui siitä, että Estonialla salakuljetettiin alukseen Tallinnassa lastattua salaista 'sotilaallista materiaalia'. Lasti oli tarkoitus toimittaa Tukholmaan ja sieltä (Arlandan kentältä) edelleen lentoteitse länteen. Materiaali oli ostettu tai anastettu venäläisiltä. Länsihän tyhjensi Venäjää NL:n aikaisesta huipputeknologiasta polkuhintaan. Ruotsi auttoi asiassa USA:ta (CIA) traditionaaliseen ruotsalaiseen tapaan.
Menikö matkalla jokin vikaan? Oliko kysymys onnettomuudesta, jossa Estonia törmäsi lopultakin ruotsalaiseen sukellusveneeseen. Estonialla oli mm. toistakymmentä Ruotsin sotilastiedustelun jäsentä juuri lastin perillemenoa turvaamassa.
Sukeltajat löysivät hylystä mm. aluksen kapteenin Anressonin ruumiin päähän ammuttuna. Oliko kyse taposta vai itsemurhasta?
Erään 'huippu'kokouksen jälkeen ulkopuoliset tarkkailijat havaitsivat yhden ruotsalaisen naisministerin poistuvan kokouksesta silmin nähden järkyttyneenä. Tarkkailijat uskovat, että tuossa kokouksessa hallituksen ao. jäsenille kerrottiin katastrofin todellinen syy.
Ruotsin merenkulkulaitoksen virkamies on paljastanut, että hänen virastossaan Estonian rungossa, vesirajan alapuolella olevasta rei'ästä puhuttiin viikkokausia. Virkamies paljasti myös, että USA:n Tukholman-suurlähetystön diplomaatit painostivat Ruotsia salaamaan tehokkaammin tapahtuneen oikean laidan.
CIA:ssä, SÄPOssa ja Ruotsin ulkoministeriössä on tapauksesta paljon salaisiksi määrättyjä asiakirjoja. Jos tapahtuma olisi ollut sellainen onnettomuus, jota kansainvälisen tutkintakomission raportissa kuvataan, miksi asiasta olisi tehty valtiosalaisuus?
Drew Wilson kirjassaan THE HOLE: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 pitää selvänä, että Estonian rungossa vesirajan alapuolella oli iso reikä. Hän arvelee perustellen, että rei'än aiheuttaja oli sukellusvene.
Drew Wilson kertoo monista sukellusvenetörmäyksistä kauppa-alusten kanssa. Wilsonin mukaan nykyaikaiset sukellusveneet ovat erittäin kestäviä. Ne siis kestävät iskuja yleensä ilman vakavia vaurioita. Sen sijaan kauppa-aluksen runko vaurioituu ja murskautuu Wilsonin mukaan kuin munankuori.
Estonia upposi nopeammin (nykytiedon mukaan 35 minuutissa) kuin mikään muu vertailukelpoinen alus (jos ajatellaan kansainvälisen tutkintakomission skenaariota). Estonia upposi nopeammin kuin tammikuussa 1945 sukellusveneen 3 torpedolla tuhoama saksalainen risteilyalus Wilhelm Gustloff (upposi Itämeren pohjaan 50 minuutissa). Sen sijaan yhdessä keulaporttionnettomuudessa ao. alus kellui päiväkausia. Eli jos alukseen tulee keulaportista paljon vettä, alus kellahtaa kumoon ja ilmataskut pitävät alukseen pitkään pinnalla. (Estonia ei kellahtanut kumoon. Se kallistui ja upposi sitten perä edellä Itämeren pohjaan - 35 minuutissa.)
Wilhelm Gustloff lähti Gotenhafenista aamulla 30.1.1945 mukanaan yli 10.000 henkeä (suurin osa siviilejä). Alus oli suunniteltu 1.880 matkustajalle. Sitä saattoi vain yksi miinanraivaaja. Illalla neuvostoliittolainen Aleksandr Marineskon komentama sukellusvene S-13 laukaisi 3 torpedoa kohti Wilhelm Gustloffia. Kaikki torpedot osuivat, ensimmäinen keulaan, toinen uima-altaan kohdalle ja viimeinen konehuoneeseen. Alus upposi 50 minuutissa vieden mukanaan arvioiden mukaan lähes 10.000 ihmistä. Pienet saksalaiset sota-alukset onnistuivat pelastamaan noin 1.230 henkilöä. Wilhelm Gustloffin hylky lepää 45 metrin syvyydessä koordinaateissa 55°07'N, 17°41'E, noin 30 kilometrin päässä rannikosta.Kapteenille oli soitettu useaan kertaan komentosillalle Virosta, että "heidät" on petetty ja laivan mukana on lasti, joka on pudotettava mereen hiljentämällä nopeutta! Olisiko miehistö sitten avannut visiirin ja rampin, pudottaneet rekat mereen? Epäonneksi ei sulkeminen sitten onnistunut muuta kuin rampin osalta. Rekat kuitenkin repivät pohjan auki visiirin vielä tullessa lopulta perässä. Silti tämä ei selitä aukkoa, joka näyttää enemmän sisältä tulleelta räjähdykseltä. Ehkä tässä epäonni vainosi ja laiva päätettiin sitten upottaa noilla pommeilla. Saunaosastohan oli suljettu myrskyn takia ja autokannelle oli pääsy vain miehistöllä. Olisiko nuo rekat peitetty sitten hiekalla, koska on kerrottu, että hiekkaa levitettiin myös muualle kuin laivan uppoamispaikalle!!?
Miksi muuten kapteeni olisi jättänyt ilmoittamatta hätäsanomassa, että visiiri putosi mereen ja saimme kallistuman?? Ehkä se selittää myös miksi kapteeni oli ammuttu tai ampunut itsensä. - sallyboy
Tekevälle sattuu kirjoitti:
Kapteenille oli soitettu useaan kertaan komentosillalle Virosta, että "heidät" on petetty ja laivan mukana on lasti, joka on pudotettava mereen hiljentämällä nopeutta! Olisiko miehistö sitten avannut visiirin ja rampin, pudottaneet rekat mereen? Epäonneksi ei sulkeminen sitten onnistunut muuta kuin rampin osalta. Rekat kuitenkin repivät pohjan auki visiirin vielä tullessa lopulta perässä. Silti tämä ei selitä aukkoa, joka näyttää enemmän sisältä tulleelta räjähdykseltä. Ehkä tässä epäonni vainosi ja laiva päätettiin sitten upottaa noilla pommeilla. Saunaosastohan oli suljettu myrskyn takia ja autokannelle oli pääsy vain miehistöllä. Olisiko nuo rekat peitetty sitten hiekalla, koska on kerrottu, että hiekkaa levitettiin myös muualle kuin laivan uppoamispaikalle!!?
Miksi muuten kapteeni olisi jättänyt ilmoittamatta hätäsanomassa, että visiiri putosi mereen ja saimme kallistuman?? Ehkä se selittää myös miksi kapteeni oli ammuttu tai ampunut itsensä.Usein montakin merikapteenia, mutta vain yksi päällikkö. Enempää en kommentoi, mutta ko. aluksessa olleena, silloin Suomen lipun alla ja Viking Sally-nimisenä, pyydän saada arvoisien maallikkotutkijoiden mieleen tosiasian, että Brygältä so. komentosilta ei kyennyt näkemään keulavisiiriä. Thats it!
- jussipussi
miksei laivaa nostettu ylös???ilmeisesti ei olisi ollut mahdoton homma.
- ei olisi ollut mahdotonta
Syvemmistäkin vesistä on nostettu uhrien ruumiita ja uponneita aluksia. Jokainen sivistysvaltio on vanhan tradition mukaan tehnyt niin. Nyt ei tehty, koska totuus oli salattava.
Ruotsille salaaminen ei ole mitään uutta. Jokainen muistanee Ruotsin DC3-tapauksen: 02.10.2005 Ykkösdokumentti: DC 3:n viimeinen matka - Perjantaina 13.6.1952 kello 11:23 Ruotsin ilmavoimien lennonjohto kadotti yhteyden Itämeren yllä lentäneeseen DC3-kuljetuskoneeseensa. Pari päivää myöhemmin löydettiin mereltä ajelehtimasta tyhjä, lähes seulaksi ammuttu pelastuslautta. Kylmän sodan merkit muuttuivat yhä kuumemmiksi Neuvostoliiton MiG 15-hävittäjien tulitettua Ruotsin armeijan lentokonetta, joka etsi kadonneita. - Etsintöjen tuloksena selvisi, että yksikään kahdeksasta DC3:ssa lentäneestä ei selviytynyt hengissä. Kävi ilmi, että venäläiset olivat ampuneet alas DC3:n, vaikka aluksi Neuvostoliitto kielsi koko tapahtumasarjan. Koneen tuhoaminen oli yksi kylmän sodan arvoituksellisimpia tapahtumia Pohjolassa. RUOTSIN HALLITUS PYSYTTELI HYVIN HILJAA JA SALASI TOTUUDEN JOPA MENEHTYNEIDEN OMAISILTA. Miksi kone ammuttiin alas, oliko se vakoilutehtävissä? Miksi niin moni menehtyneistä oli radioalan asiantuntijoita? KESTI peräti 51 VUOTTA, ennen kuin asiaan saatiin lisävalaistusta. Ruotsalaistutkijat paikansivat koneen hylyn vuonna 2003 ja nostivat sen ylös. Ruotsin television tuottama dokumentti valottaa tapahtumia ja selvittää, mitä Itämeren taivaalla todella tapahtui. VIRALLINEN RUOTSI OLI SIIS SALANNUT TOTUUDEN 51 VUOTTA.
The Hole by Drew Wilson
"The 16,000 ton ferry with an intact hull, deemed seaworthy by the highest authorities in Northern Europe, had sunk faster than the thrice-torpedod Wilhelm Gustloff with the demolished hull."
The Hole
Another Look at the Sinking of the Estonia Ferry On September 28, 1994
by Drew Wilson
Synopsis
In September 1994, the passenger ferry Estonia set out on an overnight cruise from Tallinn, Estonia to Stockholm, Sweden and sank in the Baltic Sea, killing nearly 1000 people in 35 minutes.
It was the worst peacetime sea catastrophe in European waters in the 20th century. A controversial government investigation blamed the ship's design and high waves.
But Estonia was the only intact ship in maritime history to sink in less than one hour -- faster than some torpedoed ships. This disturbing fact is the core of the tragedy and was left unexplained.
The victims still remain in the shipwreck in shallow depth just off the coast of Finland, a spot militarily guarded by Sweden.
"The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994" examines alternative explanations in view of post-Soviet chaos, proceeding from the theory that Estonia had a hole -- from a collision or an explosion.
Excerpts from the book:
"The Joint Accident Investigation Commission's Final Report on the sinking, which took three years to complete and involved Sweden, Estonia and Finland, gave no explanation on how the Estonia could go under in 35 minutes without a hole in the hull.
In fact, no definitive explanation for the disaster exists - including the Final Report. The answer is about 60 meters deep in the Baltic Sea, the spot where the ferry rests, a spot militarily guarded by Sweden [although the wreck lies in the international waters - ed.]. An impartial examination is forbidden.
The premise of the book is simple: The hull of Estonia had a breach of integrity below the waterline that facilitated the rapid fall to the bottom of the Baltic Sea. The Estonia had a hole.
Challenging the government's Final Report, the book highlights the ignored issues and inconsistencies of the official findings. It puts the disaster back into its historical context - the cynical world immediately following the collapse of the U.S.S.R., when state priorities shifted and law became elastic or was thrown aside.
The broader aim of this book is to fan the embers of public debate over the 20th century's worst peacetime disaster in European waters, which Sweden has worked hard to smother."
Drew Wilson does not explore technical or regulatory issues such as ferry stability or ferry safety, topics that have been analyzed in other books and reports by highly-qualified authorities.
Reader's comment:
I was very favorably impressed with the detail and accuracy of the author. I was living in Tallinn, teaching at the Estonian Business School and had two students killed in the disaster. I also felt the author did an excellent job touching on the human and political issues involved at the time.
The sinking of the Estonia was a terrible event but to me what is even worse is the unbelieveable coverup of the governments of Sweden, Finland, and Estonia.
Congratulations to Drew Wilson for a fine job telling the story and maintaining the dignity of those killed in the sinking.
Hugh Hammond
Table of Contents
PART ONE: Escape
1. The Labyrinth
PART TWO: Explanations
2. Governments Version of the Disaster
3. The Logic of the Hole
PART THREE: Three Events that Shaped the Investigation
4. Cult of the Visor
5. The Dive to the Shipwreck
6. Concrete Blanket
PART FOUR: The Backdrop
7. 1994: Chaos Unleashed
Collapse
Sources of Conflict
Ichkeriya 1992-1994
NATO
Narva Power Keg
The Bandits
De-occupation, August 1994
Assertive Sweden
PART FIVE: Alternative Scenarios
7. Alternative Scenarios
8. Hit and Run
Scrapes
Damage Control
Seafloor Antics
Unaccountable Incidents
9. Dark Signature
Splinters and Fragments
10. Baltic Drainpipe
11. The Consignment
12. Cocktail Effect
PART SIX: Hidden Agendas
13. Detours
The FelixReport
The Felix Group
The Submarine Fax
14. Strategic Compassion
The Re-established Europeans
Salvage Realities
No
Yes - No
15. Conclusion: A Work on Progress
POSTSCRIPTS
A. The Struggle to Explain the Swift Sinking
Cardeck and Ramp
Water Below
Deck 1
The leaky Roof Theory
B. The Historical Spotlight
APPENDICES
Appendix I: Recovery Charts
Nationalities of passangers and crew
Appendix II: The Kalmar Chart
Appendix III: The Felix Report Excerpts
Appendix IV: The Submarine Fax
Appendix V: FOIA Response
Appendix VI: Timeline of Key Events
Appendix VII: Glossary of Abbreviations and Terms
List of Illustrations
Sources
Notes (67 pages) - Merkillistä suorastaan
ei olisi ollut mahdotonta kirjoitti:
Syvemmistäkin vesistä on nostettu uhrien ruumiita ja uponneita aluksia. Jokainen sivistysvaltio on vanhan tradition mukaan tehnyt niin. Nyt ei tehty, koska totuus oli salattava.
Ruotsille salaaminen ei ole mitään uutta. Jokainen muistanee Ruotsin DC3-tapauksen: 02.10.2005 Ykkösdokumentti: DC 3:n viimeinen matka - Perjantaina 13.6.1952 kello 11:23 Ruotsin ilmavoimien lennonjohto kadotti yhteyden Itämeren yllä lentäneeseen DC3-kuljetuskoneeseensa. Pari päivää myöhemmin löydettiin mereltä ajelehtimasta tyhjä, lähes seulaksi ammuttu pelastuslautta. Kylmän sodan merkit muuttuivat yhä kuumemmiksi Neuvostoliiton MiG 15-hävittäjien tulitettua Ruotsin armeijan lentokonetta, joka etsi kadonneita. - Etsintöjen tuloksena selvisi, että yksikään kahdeksasta DC3:ssa lentäneestä ei selviytynyt hengissä. Kävi ilmi, että venäläiset olivat ampuneet alas DC3:n, vaikka aluksi Neuvostoliitto kielsi koko tapahtumasarjan. Koneen tuhoaminen oli yksi kylmän sodan arvoituksellisimpia tapahtumia Pohjolassa. RUOTSIN HALLITUS PYSYTTELI HYVIN HILJAA JA SALASI TOTUUDEN JOPA MENEHTYNEIDEN OMAISILTA. Miksi kone ammuttiin alas, oliko se vakoilutehtävissä? Miksi niin moni menehtyneistä oli radioalan asiantuntijoita? KESTI peräti 51 VUOTTA, ennen kuin asiaan saatiin lisävalaistusta. Ruotsalaistutkijat paikansivat koneen hylyn vuonna 2003 ja nostivat sen ylös. Ruotsin television tuottama dokumentti valottaa tapahtumia ja selvittää, mitä Itämeren taivaalla todella tapahtui. VIRALLINEN RUOTSI OLI SIIS SALANNUT TOTUUDEN 51 VUOTTA.
The Hole by Drew Wilson
"The 16,000 ton ferry with an intact hull, deemed seaworthy by the highest authorities in Northern Europe, had sunk faster than the thrice-torpedod Wilhelm Gustloff with the demolished hull."
The Hole
Another Look at the Sinking of the Estonia Ferry On September 28, 1994
by Drew Wilson
Synopsis
In September 1994, the passenger ferry Estonia set out on an overnight cruise from Tallinn, Estonia to Stockholm, Sweden and sank in the Baltic Sea, killing nearly 1000 people in 35 minutes.
It was the worst peacetime sea catastrophe in European waters in the 20th century. A controversial government investigation blamed the ship's design and high waves.
But Estonia was the only intact ship in maritime history to sink in less than one hour -- faster than some torpedoed ships. This disturbing fact is the core of the tragedy and was left unexplained.
The victims still remain in the shipwreck in shallow depth just off the coast of Finland, a spot militarily guarded by Sweden.
"The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994" examines alternative explanations in view of post-Soviet chaos, proceeding from the theory that Estonia had a hole -- from a collision or an explosion.
Excerpts from the book:
"The Joint Accident Investigation Commission's Final Report on the sinking, which took three years to complete and involved Sweden, Estonia and Finland, gave no explanation on how the Estonia could go under in 35 minutes without a hole in the hull.
In fact, no definitive explanation for the disaster exists - including the Final Report. The answer is about 60 meters deep in the Baltic Sea, the spot where the ferry rests, a spot militarily guarded by Sweden [although the wreck lies in the international waters - ed.]. An impartial examination is forbidden.
The premise of the book is simple: The hull of Estonia had a breach of integrity below the waterline that facilitated the rapid fall to the bottom of the Baltic Sea. The Estonia had a hole.
Challenging the government's Final Report, the book highlights the ignored issues and inconsistencies of the official findings. It puts the disaster back into its historical context - the cynical world immediately following the collapse of the U.S.S.R., when state priorities shifted and law became elastic or was thrown aside.
The broader aim of this book is to fan the embers of public debate over the 20th century's worst peacetime disaster in European waters, which Sweden has worked hard to smother."
Drew Wilson does not explore technical or regulatory issues such as ferry stability or ferry safety, topics that have been analyzed in other books and reports by highly-qualified authorities.
Reader's comment:
I was very favorably impressed with the detail and accuracy of the author. I was living in Tallinn, teaching at the Estonian Business School and had two students killed in the disaster. I also felt the author did an excellent job touching on the human and political issues involved at the time.
The sinking of the Estonia was a terrible event but to me what is even worse is the unbelieveable coverup of the governments of Sweden, Finland, and Estonia.
Congratulations to Drew Wilson for a fine job telling the story and maintaining the dignity of those killed in the sinking.
Hugh Hammond
Table of Contents
PART ONE: Escape
1. The Labyrinth
PART TWO: Explanations
2. Governments Version of the Disaster
3. The Logic of the Hole
PART THREE: Three Events that Shaped the Investigation
4. Cult of the Visor
5. The Dive to the Shipwreck
6. Concrete Blanket
PART FOUR: The Backdrop
7. 1994: Chaos Unleashed
Collapse
Sources of Conflict
Ichkeriya 1992-1994
NATO
Narva Power Keg
The Bandits
De-occupation, August 1994
Assertive Sweden
PART FIVE: Alternative Scenarios
7. Alternative Scenarios
8. Hit and Run
Scrapes
Damage Control
Seafloor Antics
Unaccountable Incidents
9. Dark Signature
Splinters and Fragments
10. Baltic Drainpipe
11. The Consignment
12. Cocktail Effect
PART SIX: Hidden Agendas
13. Detours
The FelixReport
The Felix Group
The Submarine Fax
14. Strategic Compassion
The Re-established Europeans
Salvage Realities
No
Yes - No
15. Conclusion: A Work on Progress
POSTSCRIPTS
A. The Struggle to Explain the Swift Sinking
Cardeck and Ramp
Water Below
Deck 1
The leaky Roof Theory
B. The Historical Spotlight
APPENDICES
Appendix I: Recovery Charts
Nationalities of passangers and crew
Appendix II: The Kalmar Chart
Appendix III: The Felix Report Excerpts
Appendix IV: The Submarine Fax
Appendix V: FOIA Response
Appendix VI: Timeline of Key Events
Appendix VII: Glossary of Abbreviations and Terms
List of Illustrations
Sources
Notes (67 pages)DSM nr 2-3/2004
Regeringskansliets (ROSENBADs) enda handläggare i ”ESTONIA-ärendet” är departementssekreterare Åke Lindblad med tjänst på Försvarsdepartementet, enheten för det civila försvaret. Den 30 mars 2004 hade Sven Anér [Sven Anér är en svensk journalist med ett förflutet på Sveriges Television och Dagens Nyheter.] ett telefonsamtal med Lindblad. Här återges samtalet, som bandades.
Återgivandet sker så att Anérs distinkta frågor, kommentarer och reaktioner återges ordagrant.
Åke Lindblads mindre distinkta svar, kommentarer och reaktioner återges endast - ehuru strikt - innehållsmässigt.
ANÉR: Du har inte läst boken ”Estonia sprängdes!” men om du tar själva huvudfrågan: Är ESTONIA sprängd? Vad säger du då?
ROSENBAD: / - Ingen uppfattning. /
ANÉR: Det har du ingen uppfattning om? Nehej. Det är ju oerhört väsentligt om hon är sprängd eller inte, eller hur?
ROSENBAD: / - Regeringen har tagit ställning mot bakgrund av den internationella haverikommissionens rapport och sedan dess har ingenting nytt tillkommit. Och jag har ju fått dina skrivelser. /
ANÉR: Som jag egentligen aldrig fått något svar på från dig. Nej. Men om vi börjar från andra hållet: Du känner till att ni, dvs regeringen, har gjort en utomordentligt noggrann filmning av vraket. Det känner du till?
ROSENBAD: / - Jo, men vi har inte filmerna här på ROSENBAD. De finns hos Styrelsen för psykologiskt försvar. /
ANÉR: Har ni inte filmerna där? Nehej. Och du har inte skaffat in dem?
ROSENBAD: / - Nej. /
ANÉR: Men jag har ju tagit fram dem, filmerna. Och när man ser era egna filmer, som ju är bekostade av skattemedel, svenska skattemedel, då ser man ju att ESTONIA är sprängd. Det går inte att tolka på annat sätt. Det är ju våldsamma så kallade kronblad, uppfläkta skrovplåtar. Detta måste vara sprängning! Kunde man inte intressera dig eller ROSENBAD för att titta på det materialet?
ROSENBAD: / - Nej. /
ANÉR: Det vill du inte?
ROSENBAD: / - Det vill inte regeringen. /
ANÉR: Och vad vill regeringen?
ROSENBAD: / - Regeringen anser inte att något nytt tillkommit. /
ANÉR: Nehej. Men om jag nu ger dig informationen att delar av ESTONIA:s vrak är uppsprängt, uppfläkt av detonationer, blir du intresserad då? Förstår du frågan... har du inget... ja?
ROSENBAD: / - Det är inte min sak att lägga mig i. /
ANÉR: Jo, men politikerna måste ju ta intryck av dina synpunkter, skulle man tycka.
ROSENBAD: / - Nej. /
ANÉR: Jag är den ende som noggrant och ordentligt har tagit fram att ESTONIA är sprängd. Kan det inte vara något... Hur ska jag få fram den uppgiften till ROSENBAD då? Så att någon gör något åt det? Du förstår problemet? Jag går ut med en annons i Aftonbladet nu på lördag och söndag, där jag skriver att ESTONIA är sprängd, om sakförhållandet att ESTONIA sprängdes. Och då vill jag gärna veta vad regeringen anser om detta. Det är väl inte så konstigt?
ROSENBAD: / - Vi har den internationella haverikommissionens rapport. /
ANÉR: Jo, men den är ju så sönderkritiserad. Den är ju, det vet du ju, ingen som bryr sig om. Därefter har ju hela Group of Experts gjort en undersökning på 2.500 sidor, som jag har tillställt regeringen. Men det är ingen på ROSENBAD som bryr sig om den. Den är inte beslagen med något fel någonstans. Alla uppgifter är korrekta och alla uppgifter pekar på att ESTONIA har sprängts, vilket ju är en mycket allvarlig situation, som du förstår. Vad gör jag åt det här? Du som kan, som sitter inne i ROSENBAD så att säga: Vad gör jag åt det här? Det jag har skrivit till dig har jag aldrig fått svar på. Du har aldrig skickat någon skrivelse till mig, vilket har gjort mig litet undrande. Onekligen. Jag har till exempel, vartefter, begärt offentliga handlingar...
ROSENBAD: / - Du har fått en del. /
ANÉR: Ja, så småningom, efter sex månader, men varje gång jag begär offentliga handlingar är ju regeringen skyldig att meddela mig - antingen skicka mig handlingarna eller också berätta att några handlingar inte finns men det har ju inte skett. Du har aldrig skrivit någonting till mig. Överhuvud taget. Utan det är en snäll registrator som jag så småningom har lyckats locka några papper ur. Men det verkar, Åke, som om du är totalt ointresserad av vad som kan ha hänt med ESTONIA... då 852 män, kvinnor och barn omkom. Det är ju ingen småsak.
ROSENBAD: / - Styrelsen för psykologiskt försvar håller på att lägga upp en faktabank. /
ANÉR: Ja, men den är ju inte klar ännu och... Ja, men vänta ett tag. SPF har blivit ordentligt tillsagd att icke forska. Det har dom sagt till mig vid flera tillfällen.
ROSENBAD: / - SPF samlar in fakta. /
ANÉR: Jo, men vad är fakta då? Fakta är ju bland annat att ESTONIA har sprängts. Det är ju ett mycket stort faktum.
ROSENBAD: / - Det ska inte SPF utreda. Det har de inte kompetens till. /
ANÉR: Ja, men du och jag vore väl kompetenta att utreda? Det verkar ju vara en total ovilja från regeringens sida - jag säger inte att det från din sida men från regeringens sida - en total ovilja att utreda Europas största fredskatastrof någonsin.
ROSENBAD: / - Regeringen har bestämt att det skall vara så här. /
ANÉR: Ja, men inte gör väl du så att du bara sitter lugnt och avvaktar. Du borde väl rimligen säga dom att här är en författare som heter Sven ANÉR. Han har skrivit en stor bok om att ESTONIA sprängdes. Han undrar varför det inte händer någonting. Någon kunde väl du föra fram en sådan uppgift till regeringen? Skulle man tycka.
ROSENBAD: / - Regeringen får reda på en del. /
ANÉR: Det tror jag inte för det har ju inte hänt någonting. Men du, om vi tar det konkreta, jag skall inte bli långvarig: Vem som helst som sätter sig ner och tittar på filmen, som alltså ni själva har filmat, ser sprängskador. Men nu säger du att du har aldrig sett filmen. Skulle det inte ingå i ditt uppdrag att kolla filmen? Skulle man tycka. Här är alltså ett otvetydigt bevis på sprängning av passagerarfärjan ESTONIA, som borde skaka varje tittare. Jag har visat den nu vid möten i Tuna, för mina grannar här. Jag har visat den vid en presskonferens. Alla tittare blir skakade, alla säger: ”Ja, men hon är ju sprängd!” Måste inte det vara något av intresse? Jag har skrivit till Mona Sahlin och sagt: Kan inte du och jag sitta ner och se på det här. Jag får inget svar. Detta att ROSENBAD aldrig någonsin svarar... Du förstår, det är väldigt besvärligt. Vi skickade listor från det här mötet i Tuna, som du kanske känner till, från mötet i Tuna. Men det har vi inte fått något svar på. Det ställs sakfrågor där, frågor i sak. Vi har inte fått något svar. Min kollega Per-Erik Sundgren har inte fått något svar. Han står som avsändare. Får jag fråga: Vad har du gjort åt det papperet? Kan det vara meningen att enskilda svenska individer för egna kostnader ska försöka jobba med det här men mötas av en väldigt kall vägg? Du förstår, det är jobbigt. Det är väldigt jobbigt. Du har nu gett mig en väldigt kall bild av att regeringen är totalt ointresserad av vad som kan ha hänt med ESTONIA.
ROSENBAD: / - Någon ny utredning inte aktuell. /
ANÉR: Nej, där säger... nej, där säger Mona Sahlin vid det möte då hon bestämde att ärendet skulle skyfflas över till SPF att så fort det dyker upp något nytt så ska vi göra någonting. Sen dess har hela den här Group of Experts-utredningen utkristalliserats... skulle den vara lögn... 2.500 sidor? Det är ju en underlig ovilja. Har inte du som tjänsteman tyckt det också ibland? Att ingen... Det verkar ju som du har en ren proformatjänst. Och eftersom ingen begär att du ska göra någonting och alla är tacksamma om du inte gör någonting... Jag höjer inte rösten. Jag bara undrar hur det kan gå till så här.
Det är den största fredskatastrofen du kan tänka dig. Du har tusentals anhöriga som inte får något besked. Du har hela kårer, nämndemannakåren i Uppsala som försvinner, sopas bort. Har du en situation där det visar sig ligga kriminalitet bakom, så blir det ju helt andra ersättningsnivåer. Det måste du ju vara medveten om. Det är ju kriminalitet bakom. Det är ju grov kriminalitet. Åke Lindblad, vad kan jag göra för att visa dig att denna kriminalitet föreligger? Om du får boken, lär du inte läsa den. Men om du får ett papper där jag visar hur...
ROSENBAD: / - Inte mitt jobb, inte mitt bord. /
ANÉR: Nej, jag förstår. Men varför tar du ett sådant jobb, där ingen bryr sig om vad du gör? Det skulle jag aldrig i livet göra.
ROSENBAD: / - ESTONIA är ett litet ärende bland dem jag håller på med. /
ANÉR: Är det en liten grej...? En liten grej...!?! ESTONIA är en liten grej vid sidan om? Det noterar jag. En liten grej vid sidan om. Du har annat att göra, ja. Och det förhindrar dig bland annat från att under sex månader aldrig överhuvudtaget höra av dig till mig? Tycker ni att jag är ointressant? Jag är rutinerad journalist, författare, aldrig beslagen med någon lögn, självfallet aldrig. Det bryr ni er inte om. Utan ni bara lägger mina papper, mina skrivelser på någon hylla. Och sen händer ingenting. Men jag kommer att arbeta vidare och nu åter till min fråga: Är hon sprängd? Det måste du som handläggare kunna svara på.
ROSENBAD: / - En vag kommentar. /
ANÉR: Hon är inte sprängd... Är det det du säger?
ROSENBAD: / - Inte mitt uppdrag. /
ANÉR: Du har inte... Vad har du i uppdrag då? Vad ska du göra då? Ta hand om ärendet... Men det gör du ju inte. ”Ta hand om...” Det kan ju en vaktmästare göra, sätta in papperen i en pärm. Jag måste konkretisera det här. Du säger: ”Det har jag inte i uppdrag att... ta ställning till... hur haveriet gått till.” Nej, det har du kanske inte. Det är kanske rentav ganska ointressant...? Det är så du menar...?
ROSENBAD: / Lång berättelse om varför Åke Lindblad inte behöver reagera. /
ANÉR: Men du är väl en person med integritet och självständigt tyckande? Vi kan inte beordra svenska statens tjänstemän att bara sitta på en stol och inte ha något eget... ja, kalla det för samvete. Jag arbetar med ett mycket engagerat samvete. Men du har tydligen inga sådana komplikationer utan du tar det lugnt.
Och jag ju funnit nu, när jag äntligen fått några papper från er, att det utgår överhuvudtaget inga svar från ROSENBAD beträffande ESTONIA. Det är dystert. Men jag hoppas att du inte tycker att jag har höjt rösten. Jag tackar dig för samtalet. Jag kommer givetvis att mycket noggrant referera det här samtalet.
Du ska ha tack. - Jurputtaja
ei olisi ollut mahdotonta kirjoitti:
Syvemmistäkin vesistä on nostettu uhrien ruumiita ja uponneita aluksia. Jokainen sivistysvaltio on vanhan tradition mukaan tehnyt niin. Nyt ei tehty, koska totuus oli salattava.
Ruotsille salaaminen ei ole mitään uutta. Jokainen muistanee Ruotsin DC3-tapauksen: 02.10.2005 Ykkösdokumentti: DC 3:n viimeinen matka - Perjantaina 13.6.1952 kello 11:23 Ruotsin ilmavoimien lennonjohto kadotti yhteyden Itämeren yllä lentäneeseen DC3-kuljetuskoneeseensa. Pari päivää myöhemmin löydettiin mereltä ajelehtimasta tyhjä, lähes seulaksi ammuttu pelastuslautta. Kylmän sodan merkit muuttuivat yhä kuumemmiksi Neuvostoliiton MiG 15-hävittäjien tulitettua Ruotsin armeijan lentokonetta, joka etsi kadonneita. - Etsintöjen tuloksena selvisi, että yksikään kahdeksasta DC3:ssa lentäneestä ei selviytynyt hengissä. Kävi ilmi, että venäläiset olivat ampuneet alas DC3:n, vaikka aluksi Neuvostoliitto kielsi koko tapahtumasarjan. Koneen tuhoaminen oli yksi kylmän sodan arvoituksellisimpia tapahtumia Pohjolassa. RUOTSIN HALLITUS PYSYTTELI HYVIN HILJAA JA SALASI TOTUUDEN JOPA MENEHTYNEIDEN OMAISILTA. Miksi kone ammuttiin alas, oliko se vakoilutehtävissä? Miksi niin moni menehtyneistä oli radioalan asiantuntijoita? KESTI peräti 51 VUOTTA, ennen kuin asiaan saatiin lisävalaistusta. Ruotsalaistutkijat paikansivat koneen hylyn vuonna 2003 ja nostivat sen ylös. Ruotsin television tuottama dokumentti valottaa tapahtumia ja selvittää, mitä Itämeren taivaalla todella tapahtui. VIRALLINEN RUOTSI OLI SIIS SALANNUT TOTUUDEN 51 VUOTTA.
The Hole by Drew Wilson
"The 16,000 ton ferry with an intact hull, deemed seaworthy by the highest authorities in Northern Europe, had sunk faster than the thrice-torpedod Wilhelm Gustloff with the demolished hull."
The Hole
Another Look at the Sinking of the Estonia Ferry On September 28, 1994
by Drew Wilson
Synopsis
In September 1994, the passenger ferry Estonia set out on an overnight cruise from Tallinn, Estonia to Stockholm, Sweden and sank in the Baltic Sea, killing nearly 1000 people in 35 minutes.
It was the worst peacetime sea catastrophe in European waters in the 20th century. A controversial government investigation blamed the ship's design and high waves.
But Estonia was the only intact ship in maritime history to sink in less than one hour -- faster than some torpedoed ships. This disturbing fact is the core of the tragedy and was left unexplained.
The victims still remain in the shipwreck in shallow depth just off the coast of Finland, a spot militarily guarded by Sweden.
"The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994" examines alternative explanations in view of post-Soviet chaos, proceeding from the theory that Estonia had a hole -- from a collision or an explosion.
Excerpts from the book:
"The Joint Accident Investigation Commission's Final Report on the sinking, which took three years to complete and involved Sweden, Estonia and Finland, gave no explanation on how the Estonia could go under in 35 minutes without a hole in the hull.
In fact, no definitive explanation for the disaster exists - including the Final Report. The answer is about 60 meters deep in the Baltic Sea, the spot where the ferry rests, a spot militarily guarded by Sweden [although the wreck lies in the international waters - ed.]. An impartial examination is forbidden.
The premise of the book is simple: The hull of Estonia had a breach of integrity below the waterline that facilitated the rapid fall to the bottom of the Baltic Sea. The Estonia had a hole.
Challenging the government's Final Report, the book highlights the ignored issues and inconsistencies of the official findings. It puts the disaster back into its historical context - the cynical world immediately following the collapse of the U.S.S.R., when state priorities shifted and law became elastic or was thrown aside.
The broader aim of this book is to fan the embers of public debate over the 20th century's worst peacetime disaster in European waters, which Sweden has worked hard to smother."
Drew Wilson does not explore technical or regulatory issues such as ferry stability or ferry safety, topics that have been analyzed in other books and reports by highly-qualified authorities.
Reader's comment:
I was very favorably impressed with the detail and accuracy of the author. I was living in Tallinn, teaching at the Estonian Business School and had two students killed in the disaster. I also felt the author did an excellent job touching on the human and political issues involved at the time.
The sinking of the Estonia was a terrible event but to me what is even worse is the unbelieveable coverup of the governments of Sweden, Finland, and Estonia.
Congratulations to Drew Wilson for a fine job telling the story and maintaining the dignity of those killed in the sinking.
Hugh Hammond
Table of Contents
PART ONE: Escape
1. The Labyrinth
PART TWO: Explanations
2. Governments Version of the Disaster
3. The Logic of the Hole
PART THREE: Three Events that Shaped the Investigation
4. Cult of the Visor
5. The Dive to the Shipwreck
6. Concrete Blanket
PART FOUR: The Backdrop
7. 1994: Chaos Unleashed
Collapse
Sources of Conflict
Ichkeriya 1992-1994
NATO
Narva Power Keg
The Bandits
De-occupation, August 1994
Assertive Sweden
PART FIVE: Alternative Scenarios
7. Alternative Scenarios
8. Hit and Run
Scrapes
Damage Control
Seafloor Antics
Unaccountable Incidents
9. Dark Signature
Splinters and Fragments
10. Baltic Drainpipe
11. The Consignment
12. Cocktail Effect
PART SIX: Hidden Agendas
13. Detours
The FelixReport
The Felix Group
The Submarine Fax
14. Strategic Compassion
The Re-established Europeans
Salvage Realities
No
Yes - No
15. Conclusion: A Work on Progress
POSTSCRIPTS
A. The Struggle to Explain the Swift Sinking
Cardeck and Ramp
Water Below
Deck 1
The leaky Roof Theory
B. The Historical Spotlight
APPENDICES
Appendix I: Recovery Charts
Nationalities of passangers and crew
Appendix II: The Kalmar Chart
Appendix III: The Felix Report Excerpts
Appendix IV: The Submarine Fax
Appendix V: FOIA Response
Appendix VI: Timeline of Key Events
Appendix VII: Glossary of Abbreviations and Terms
List of Illustrations
Sources
Notes (67 pages)"Syvemmistäkin vesistä on nostettu uhrien ruumiita ja uponneita aluksia. Jokainen sivistysvaltio on vanhan tradition mukaan tehnyt niin. Nyt ei tehty, koska totuus oli salattava."
Höpö höpö...
Kerroppas nyt sitten näitä tapauksia?
Kerroppas myös miksi vaikkapa M/s Malmia jossa hukkui muistaakseni noin 25 ihmistä vuonna 1979, nostettu?
http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=183&sortby=artist
Kerroppas myös mistä löytyvät ne sukeltajat jotka menevät pimeän,sokkeloisen, kyljellään makaavan hylyn sisään niin että sieltä hengissä myös pintaan tulevat? - syvemmältäkin
Jurputtaja kirjoitti:
"Syvemmistäkin vesistä on nostettu uhrien ruumiita ja uponneita aluksia. Jokainen sivistysvaltio on vanhan tradition mukaan tehnyt niin. Nyt ei tehty, koska totuus oli salattava."
Höpö höpö...
Kerroppas nyt sitten näitä tapauksia?
Kerroppas myös miksi vaikkapa M/s Malmia jossa hukkui muistaakseni noin 25 ihmistä vuonna 1979, nostettu?
http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=183&sortby=artist
Kerroppas myös mistä löytyvät ne sukeltajat jotka menevät pimeän,sokkeloisen, kyljellään makaavan hylyn sisään niin että sieltä hengissä myös pintaan tulevat?Estonian hylky makaa Itämeren pohjassa n. 180 astetta kääntyneenä. Keulaosa on n.90 metrin syvyydessä, ja peräosa n. 75 metrin syvyydessä syvänteen reunalla. - Estonian hylylle on tehty paljon sukelluksia. Asiantuntijoiden mukaan hylyn ja ruumiiden nostaminen on täysin mahdollista.
*
K-141 Kursk oli Venäjän pohjoisen laivaston ydinkäyttöinen hyökkäyssukellusvene. Kursk upposi 12. elokuuta 2000 Jäämerellä 135 km pohjoiseen Severomorskista vieden koko miehistönsä mukanaan syvyyksiin eli 108 metrin syvyyteen. Pelastusyrityksistä huolimatta 118 merimiestä sai surmansa. - Kursk oli Projekt 949A Antei (Антей; suom. Antaios) -luokan hyökkäyssukellusvene, joka voitiin varustaa ydinkärkisillä risteilyohjuksilla. Luokka tunnetaan myös NATO-nimellään Oscar II. Veneet olivat maailman suurimpia hyökkäyssukellusveneitä. Niiden pituus on 154 metriä ja uppouma 13 400 t pinnalla. (2000-vuosikymmenellä uudelleen muokatut Yhdysvaltain laivaston neljä Ohio-venettä n. 170 metrisinä ovat Projekt 949A Antei -veneitä suurempia.) Kaksoisrungon takia niitä sanottiin uppoamattomiksi. Kursk oli viimeinen kymmenestä valmistuneesta luokkansa veneestä. Sen rakentaminen aloitettiin 1992 ja se laskettiin vesille 1994 ja otettiin käyttöön saman vuoden joulukuussa.
KURSK SAATIIN NOSTETUKSI 2001 ja hinattiin Rosljakovon telakalle. SAMALLA NOSTETTIIN 115 MIEHISTÖN JÄSENEN RUUMIIT.
*
Ehime Maru nostettiin 610 METRIN SYVYYDESTÄ! The Ehime Maru Incident was a ship collision between the United States military submarine Greenville and the Japanese fishing training boat Ehime Maru on February 6, 2001. As a result of the collision, Ehime Maru sank and nine of its crewmembers were killed, including four high school students. The aftermath of the collision highlighted differences between the cultures of Japan and the United States (U.S.), the relationship between the U.S. and Japanese governments, and placed much media attention on the United States Navy's public relations events procedures and efforts to place blame for the accident. - Eight days after the sinking, 17 February, the Supervisor of Salvage and Diving (SUPSALV) and Submarine Development Squadron 5 (SUBDEVRON 5) located Ehime Maru in 2000 ft (610 m) of water. - The Navy contracted the Dutch company Smit International and Crowley Maritime Corp., headquartered in Washington, to salvage the wreck of Ehime Maru. It was lifted and carried, still submerged, closer to Oahu. On 14 October 2001, the wreck was set down in 115 ft (35 m) of water. On 15 October, the first team of divers from Mobile Diving and Salvage Unit 1 (MDSU 1) began assessing the sunken vessel. Working in low-to-zero visibility conditions, divers from MDSU 1, aided by Japanese divers, conducted 534 dives over 29 days, searching the wreck. The divers recovered the bodies of eight of the nine missing crewmembers, many personal effects, and several items unique to the ship, such as its nameplate, bell, and helm. On 25 November, Ehime Maru was again lifted, towed back out to sea, and scuttled in 8,500 ft (2,600 m) of water south of Barbers Point, witnessed by three of the crewmembers' families. The total cost of salvage operations was about U.S. $60 million. A memorial [3] in Hawaii to Ehime Maru and her dead has been constructed.
*
Vasa oli silloisen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin kruununlaiva, joka upposi 10. elokuuta 1628 aloitettuaan juuri neitsytmatkansa. Vuonna 1961 laiva kuitenkin nostettiin ylös merenpohjasta, ja vuodesta 1990 lähtien alus on ollut yleisön nähtävillä Vasa-museossa Tukholmassa. - Vasa lähti neitsytmatkalleen 10. elokuuta 1628 Tukholman satamasta. Tarkoitus oli noutaa kauampana sijaitsevasta tukikohdasta vielä 300 miestä matkaan. Sää oli ollut tyyni, mutta kun Vasa oli ehtinyt matkata noin neljännestunnin ajan vasta vajaat 1 300 metriä, äkillinen tuulenpuuska tarttui laivaa purjeisiin ja kaatoi koko sota-aluksen kello neljän ja viiden välillä iltapäivällä. Merivesi syöksyi Vasan tykkiporteista laivan sisälle, ja alus alkoi nopeasti vajota kohti merenpohjaa. Aikalaisten mukaan noin 50 ihmistä hukkui onnettomuudessa; 25 luurankoa on löydetty hylyn läheltä. Muutaman minuutin sisällä Vasa upposi Tukholman edustalle Tegelvikenin kohdalle noin 30 metrin syvyyteen ja makasi siellä erittäin hyväkuntoisena 333 vuotta.
*
Torpedovene S2 (ex. Gagara, ex. Prozorlivyj) palveli Suomen merivoimien torpedoveneenä vuosina 1918-1925. Sokol-luokan (sokol=haukka) torpedovene valmistui vuonna 1901 Venäjän Itämeren laivastolle. S2 siirtyi Suomen laivaston haltuun keväällä 1918 yhdessä neljän sisaraluksensa kanssa (S1, S3-S5) kun Helsingistä vetäytyvä Neuvosto-Venäjän laivasto ei voinut kuljettaa alusta mukanaan hankalan jäätilanteen vuoksi. Alus upposi Porin edustalla syysmyrskyssä 4. lokakuuta 1925. Aluksen haaksirikon yhteydessä menehtyi sen koko 56-henkinen miehistö. S2:n uppoaminen on Suomen merivoimien historian pahin rauhanaikainen onnettomuus. Uppoaminen järkytti Suomea laajasti ja oli osaltaan käynnistämässä merivoimien kehitystyötä ja uusien alusten hankintaa tulevina vuosina. Keskustelun tuloksena säädettiin laivastolaki. - Uponnut alus löydettiin kesäkuussa 1926 ja sen nostoa ryhdyttiin suunnittelemaan välittömästi. S2 makasi vain 15 metrin syvyydessä, joten nosto-operaation ei pitäisi muodostua liian vaativaksi. Pohja ylöspäin merenpohjassa makaava alus pyrittiin nostamaan pumppaamalla sen runkoon ilmaa, mikä saikin aluksen keulan nousemaan pintaan, mutta mutapohjaan imeytynyttä perää ei saatu irrotetuksi edes vesisuihkujen avulla.
- Puolustusministeriön keinot oli käytetty loppuun ja nostotyö annettiin yksityisen pelastusyhtiön tehtäväksi. Aluksen runkoon pumpattiin jälleen ilmaa hylyn keventämiseksi ja aluksen rungon alle ujutettiin vaijereita. Kymmenen päivän työn jälkeen torpedovene kellui jälleen pinnalla, tällä kertaa tosin vain ponttoonien avulla. - Alus hinattiin Porin Reposaaren sataman redille, jossa se käännettiin oikeaan asentoonsa, tyhjennettiin vedestä ja tarkastettiin alustavasti. Hylystä löydettiin 23 merisotilaan ruumiit, jotka kuljetettiin rantaan. S2 siirrettiin myöhemmin Helsinkiin jossa se tarkastettiin perusteellisemmin ja lopulta romutettiin. - Jurputtaja
syvemmältäkin kirjoitti:
Estonian hylky makaa Itämeren pohjassa n. 180 astetta kääntyneenä. Keulaosa on n.90 metrin syvyydessä, ja peräosa n. 75 metrin syvyydessä syvänteen reunalla. - Estonian hylylle on tehty paljon sukelluksia. Asiantuntijoiden mukaan hylyn ja ruumiiden nostaminen on täysin mahdollista.
*
K-141 Kursk oli Venäjän pohjoisen laivaston ydinkäyttöinen hyökkäyssukellusvene. Kursk upposi 12. elokuuta 2000 Jäämerellä 135 km pohjoiseen Severomorskista vieden koko miehistönsä mukanaan syvyyksiin eli 108 metrin syvyyteen. Pelastusyrityksistä huolimatta 118 merimiestä sai surmansa. - Kursk oli Projekt 949A Antei (Антей; suom. Antaios) -luokan hyökkäyssukellusvene, joka voitiin varustaa ydinkärkisillä risteilyohjuksilla. Luokka tunnetaan myös NATO-nimellään Oscar II. Veneet olivat maailman suurimpia hyökkäyssukellusveneitä. Niiden pituus on 154 metriä ja uppouma 13 400 t pinnalla. (2000-vuosikymmenellä uudelleen muokatut Yhdysvaltain laivaston neljä Ohio-venettä n. 170 metrisinä ovat Projekt 949A Antei -veneitä suurempia.) Kaksoisrungon takia niitä sanottiin uppoamattomiksi. Kursk oli viimeinen kymmenestä valmistuneesta luokkansa veneestä. Sen rakentaminen aloitettiin 1992 ja se laskettiin vesille 1994 ja otettiin käyttöön saman vuoden joulukuussa.
KURSK SAATIIN NOSTETUKSI 2001 ja hinattiin Rosljakovon telakalle. SAMALLA NOSTETTIIN 115 MIEHISTÖN JÄSENEN RUUMIIT.
*
Ehime Maru nostettiin 610 METRIN SYVYYDESTÄ! The Ehime Maru Incident was a ship collision between the United States military submarine Greenville and the Japanese fishing training boat Ehime Maru on February 6, 2001. As a result of the collision, Ehime Maru sank and nine of its crewmembers were killed, including four high school students. The aftermath of the collision highlighted differences between the cultures of Japan and the United States (U.S.), the relationship between the U.S. and Japanese governments, and placed much media attention on the United States Navy's public relations events procedures and efforts to place blame for the accident. - Eight days after the sinking, 17 February, the Supervisor of Salvage and Diving (SUPSALV) and Submarine Development Squadron 5 (SUBDEVRON 5) located Ehime Maru in 2000 ft (610 m) of water. - The Navy contracted the Dutch company Smit International and Crowley Maritime Corp., headquartered in Washington, to salvage the wreck of Ehime Maru. It was lifted and carried, still submerged, closer to Oahu. On 14 October 2001, the wreck was set down in 115 ft (35 m) of water. On 15 October, the first team of divers from Mobile Diving and Salvage Unit 1 (MDSU 1) began assessing the sunken vessel. Working in low-to-zero visibility conditions, divers from MDSU 1, aided by Japanese divers, conducted 534 dives over 29 days, searching the wreck. The divers recovered the bodies of eight of the nine missing crewmembers, many personal effects, and several items unique to the ship, such as its nameplate, bell, and helm. On 25 November, Ehime Maru was again lifted, towed back out to sea, and scuttled in 8,500 ft (2,600 m) of water south of Barbers Point, witnessed by three of the crewmembers' families. The total cost of salvage operations was about U.S. $60 million. A memorial [3] in Hawaii to Ehime Maru and her dead has been constructed.
*
Vasa oli silloisen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin kruununlaiva, joka upposi 10. elokuuta 1628 aloitettuaan juuri neitsytmatkansa. Vuonna 1961 laiva kuitenkin nostettiin ylös merenpohjasta, ja vuodesta 1990 lähtien alus on ollut yleisön nähtävillä Vasa-museossa Tukholmassa. - Vasa lähti neitsytmatkalleen 10. elokuuta 1628 Tukholman satamasta. Tarkoitus oli noutaa kauampana sijaitsevasta tukikohdasta vielä 300 miestä matkaan. Sää oli ollut tyyni, mutta kun Vasa oli ehtinyt matkata noin neljännestunnin ajan vasta vajaat 1 300 metriä, äkillinen tuulenpuuska tarttui laivaa purjeisiin ja kaatoi koko sota-aluksen kello neljän ja viiden välillä iltapäivällä. Merivesi syöksyi Vasan tykkiporteista laivan sisälle, ja alus alkoi nopeasti vajota kohti merenpohjaa. Aikalaisten mukaan noin 50 ihmistä hukkui onnettomuudessa; 25 luurankoa on löydetty hylyn läheltä. Muutaman minuutin sisällä Vasa upposi Tukholman edustalle Tegelvikenin kohdalle noin 30 metrin syvyyteen ja makasi siellä erittäin hyväkuntoisena 333 vuotta.
*
Torpedovene S2 (ex. Gagara, ex. Prozorlivyj) palveli Suomen merivoimien torpedoveneenä vuosina 1918-1925. Sokol-luokan (sokol=haukka) torpedovene valmistui vuonna 1901 Venäjän Itämeren laivastolle. S2 siirtyi Suomen laivaston haltuun keväällä 1918 yhdessä neljän sisaraluksensa kanssa (S1, S3-S5) kun Helsingistä vetäytyvä Neuvosto-Venäjän laivasto ei voinut kuljettaa alusta mukanaan hankalan jäätilanteen vuoksi. Alus upposi Porin edustalla syysmyrskyssä 4. lokakuuta 1925. Aluksen haaksirikon yhteydessä menehtyi sen koko 56-henkinen miehistö. S2:n uppoaminen on Suomen merivoimien historian pahin rauhanaikainen onnettomuus. Uppoaminen järkytti Suomea laajasti ja oli osaltaan käynnistämässä merivoimien kehitystyötä ja uusien alusten hankintaa tulevina vuosina. Keskustelun tuloksena säädettiin laivastolaki. - Uponnut alus löydettiin kesäkuussa 1926 ja sen nostoa ryhdyttiin suunnittelemaan välittömästi. S2 makasi vain 15 metrin syvyydessä, joten nosto-operaation ei pitäisi muodostua liian vaativaksi. Pohja ylöspäin merenpohjassa makaava alus pyrittiin nostamaan pumppaamalla sen runkoon ilmaa, mikä saikin aluksen keulan nousemaan pintaan, mutta mutapohjaan imeytynyttä perää ei saatu irrotetuksi edes vesisuihkujen avulla.
- Puolustusministeriön keinot oli käytetty loppuun ja nostotyö annettiin yksityisen pelastusyhtiön tehtäväksi. Aluksen runkoon pumpattiin jälleen ilmaa hylyn keventämiseksi ja aluksen rungon alle ujutettiin vaijereita. Kymmenen päivän työn jälkeen torpedovene kellui jälleen pinnalla, tällä kertaa tosin vain ponttoonien avulla. - Alus hinattiin Porin Reposaaren sataman redille, jossa se käännettiin oikeaan asentoonsa, tyhjennettiin vedestä ja tarkastettiin alustavasti. Hylystä löydettiin 23 merisotilaan ruumiit, jotka kuljetettiin rantaan. S2 siirrettiin myöhemmin Helsinkiin jossa se tarkastettiin perusteellisemmin ja lopulta romutettiin."Estonian hylylle on tehty paljon sukelluksia. Asiantuntijoiden mukaan hylyn ja ruumiiden nostaminen on täysin mahdollista."
Sukelluksia on tehty mutta ei sisään....Hylyn nostaminen on toki mahdollsta, minkä tahansa hylyn nostaminen on mahdolista, eri asia sitten on siitä saatavat hyödyt verrattuna kustannuksiin ja puhumattakaan maksajasta.
Kursk oli ympäristöriski ja jos nyt vertaat Kurskin kokoa Estoniaan niin Estonia on "pikkaisen" isompi, ei "tuubi"...Lisäksi Kursk oli kahdessa osassa. Venäjän laisvastolla oli vielä huolensa sotasalaisuuksista, ihmishengistä Venäjällä tai neukkulassa ei ole koskaan välitetty.
Ehime Maru upposi jenkkien töppöilyn seurauksena ja jenkit sen nostivat omalla kustanuksellaan ja hyvän tahdon eleenä...Ja taas kerran, Ehime Maru oli kooltaan troolari luokkaa ja ei millään muotoa verrattavissa Estoniaan.
Haluat verrata S2:sta ja jopa Wasa-laivaa Estoniaan?
Kerrohan mitä näillä on yhteistä nostotyön vaativuuden kannalta ja mitä eroavaisuuksia?
Jätit kommenntoimatta, pelkästään Itä-meri on täynnä hylkyjä joita ei ole nostettu vaikka niin väitit sivistysvaltioiden tekevän poikkeuksetta...Miksei ole nostettu Ms Malmia?
Entä miksei ole nostettu Väinömäistä?
Esimerkkejä nostamattomista riittäsi runsaasti enemmän kuin pari perustellusti nostettua.
- Repesko
Seulat kulkee saatanan tietokoneen ohjauksessa. Missä skibari ja skönarit? Stagassa bylsimässä? Mistä saatanan tyhmä kone tsennnaa jos joku ajaa sukelluksessa kylkeen, ja sekin ajaa jumalauta tietokoneella. Ei kone tsennaa mitään. Siitä katkee kato virtaska ja taas uppoaa seula ja jengiä delppii.
- Jurputtaja
Joopa joo....kaikki nämä jutut perustuvat aina kummasti "Toisen käden tietoihin".
Tuo Andersson on nähty milloin missäkin ja 100 % varmasti, tästä salaliitto änkyrät suu vaahdossa meuhkasivat....No nyt se sitten on 100 % varmasti löydetty brygalta ammuttuna.
Voihan kiesus näitten tarinoita.
Tuosta "Räjähdys reiästä" on muutamia suttuisia kuvia esitelty...Ihmeellinen räjähde kun ei paineen suuntaisesti pullista ja väännä terästä, tekee vain siistin pikku repeämän, ja vielä hitsaussauman kohdalle.
Tämä sauma sitten vielä sattuu olemaan painolastitankin kohdalla...Eli räjähde joka ei tee painetta oli asennettu painolastitankkiin?
Ihan varmasti joo....
Tähän väliin sitten semmoista että jos joku lukija on joskus ollut töissä Juliana-luokan aluksissa niin tietänee tapauksia kun Suomeen tulessa on sukeltaja odottelemassa ja käy sitten hiukan fiksailemassa saumoja...
Eräänä todisteena on esitetty pelastuneen matkustajan kertomusta, kuinka tämä ui Estonia keulan edessä ja teki havaintoja aukinaisesta keulaportista...no, miten pitäsi suhtautua havaintoihin jotka on tehty pimeällä merellä jossa ei käsivartaan pitemmälle näe ja jossa myrskyssä sekä muutama asteisessa vedessä ei "Havannoida" vaan taistellaan hypotermian kourissa hengestä ja hurjasti.
"Metallurgiset tutkimukset ovat antaneet tukea väitteelle, että Estonialla oli tapahtunut yksi tai useampia räjähdyksiä."
Selvä, tämähän ei siis sitten siltä osin vaadi mitään muuta kuin arvostetun laitoksen raportin, kopiot siitä kaikkien maiden vastaaville viranomaislle ja lehdistölle!
Missähän mahtaa viipyä...?
Vai taasko kerran on koko maailma salaliitossa muutaman teoreetikon vuoksi? - Bemis György
Vai metallurgiset tutkimukset osoittivat niin?
Nehän tutkittiin Saksanmaalla, eikä minkäänlaisia jäänteitä tunnetuista räjähdysaineista löytynyt, saati merkkejä räjähdyksistä, Voisiko tosiaan olla niin, että kolmen maan viranomaiset ja asioissa mukana olleet yksimielisesti salaavat maailmalta totuuden, ilman että kukaan porukasta puhuisi ohi suunsa. Ei voi ja visiirikin on nostettu ja saranoiden ja lukituslaitteiden repeämiset on todennettu.
- adriaticus
Tässäpä vähän referaattia onnettomuustutkintaraportista:
Noin klo 0:55 Estonian vahtimatruusi oli tekemässä tarkastuskierrosta autokannella. Hän tunsi erittäin voimakkaan aallon iskevän keulaan, jolloin kuului erittäin voimakas metallinen ääni, joka erottui kaikista muista. Hän tarkasti tuon jälkeen visiirin ja rampin kiinnityksen niiden ohjauspaneelista, mutta arveli kaiken olevan kunnossa, koska vihreät merkkivalot paloivat ohajauspaneelissa. Tämän jälkeen hän poistui autokannelta.
Klo 0:13 Estonian kolmas konemestari tunsi konevalvomossa kahden peräkkäisen ison aallon iskeytyvän voimakkaasti aluksen keulaan. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut niin voimakkaita iskuja. Klo 0:15 hän näki konevalvomossa olleesta valvontakameran monitorista kuinka valtavat vesimassat tunkeutuivat autokannelle rampin sivuitse.
"Hänen (estonian moottorimies) työskennellessään verstashuoneessa,
alus kallistui yllättäen, mikä oli
hänestä outoa. Hän meni valvomoon ja
kolmas konemestari sanoi hänelle, että
tilanne oli vakava, koska aallot olivat
rikkoneet rampin. Monitorista hän näki,
että autokannella oli suuria aaltoja ja
vedenpinta oli autojen tasalla."
Miehistön lausunnot ovat luettavissa täällä http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/kmt2xfs7hxsj9aa.pdf
Kiinnittäkääpä huomiota Estonian konemiehistön toimintaan onnettomuudessa - minulla ainakaan ei olisi uskallus riittänyt niihin suorituksiin :)- totuus kaivetaan esiin
Kansainvälisen tutkintakomission raportin mukaan "[e]räät yksityiskohdat poikkeavat siitä, mitä todistajat todellisuudessa sanoivat. Sekaannusten välttämiseksi komissio on muuttanut eräiden kertomusten yksityiskohtia (...). (...) Eräät yksityiskohdat eivät (...) ehkä vastaa tosiasioita tai muita havaintoja, ja ne saattavat näin ollen poiketa muissa luvuissa esitetyistä komission tekemistä johtopäätöksistä."
Raportissa ei siis ole autenttisia todistajanlausuntoja. Jos joku tietää, mistä osoitteesta (viranomaisen nimi ja yhteystiedot) nuo alkuperäiset lausunnot on kopioina saatavissa, olisin tiedosta kiitollinen.
Eloonjääneet todistajat ovat kertoneet todistajien uhkailusta, pelottelusta, vääristelystä ja vähättelystä. - 'ESTONIA SPRÄNGDES!'
totuus kaivetaan esiin kirjoitti:
Kansainvälisen tutkintakomission raportin mukaan "[e]räät yksityiskohdat poikkeavat siitä, mitä todistajat todellisuudessa sanoivat. Sekaannusten välttämiseksi komissio on muuttanut eräiden kertomusten yksityiskohtia (...). (...) Eräät yksityiskohdat eivät (...) ehkä vastaa tosiasioita tai muita havaintoja, ja ne saattavat näin ollen poiketa muissa luvuissa esitetyistä komission tekemistä johtopäätöksistä."
Raportissa ei siis ole autenttisia todistajanlausuntoja. Jos joku tietää, mistä osoitteesta (viranomaisen nimi ja yhteystiedot) nuo alkuperäiset lausunnot on kopioina saatavissa, olisin tiedosta kiitollinen.
Eloonjääneet todistajat ovat kertoneet todistajien uhkailusta, pelottelusta, vääristelystä ja vähättelystä.Räjähdysraportit ovat toimittaja-kirjailija Sven ANÉRin kirjassa ESTONIA SPRÄNGDES (Falun 2004).
Kirjan liitteenä on asiaa koskeva DVD-elokuva. - Bemis György
'ESTONIA SPRÄNGDES!' kirjoitti:
Räjähdysraportit ovat toimittaja-kirjailija Sven ANÉRin kirjassa ESTONIA SPRÄNGDES (Falun 2004).
Kirjan liitteenä on asiaa koskeva DVD-elokuva.Jaa, mistähän ne ovat peräisin ne räjähdysraportit. Varmaan sama tyyppi posautti joka Palmenkin ampui?? Salainen akentti
- TJ..
'ESTONIA SPRÄNGDES!' kirjoitti:
Räjähdysraportit ovat toimittaja-kirjailija Sven ANÉRin kirjassa ESTONIA SPRÄNGDES (Falun 2004).
Kirjan liitteenä on asiaa koskeva DVD-elokuva.Esimerkiksi täältä:
http://www.bokus.com/b/9197144037.html?pt=search_result&
Hintaan 186 kruunua, ei juuri mitään! Tai oikeastaan, 20 euroa paper backista kuullostaa rahastukselta. - Bemis György
TJ.. kirjoitti:
Esimerkiksi täältä:
http://www.bokus.com/b/9197144037.html?pt=search_result&
Hintaan 186 kruunua, ei juuri mitään! Tai oikeastaan, 20 euroa paper backista kuullostaa rahastukselta......rahastamista. Ja sitähän tää Anerin ja Raben lapsellinen salaliittotouhu on. Joku höperö jenkkimiljonääri sukeltelee ikivanhan ,entisen itäsaksalaisen merentutkimusaluksen kannelta ja kuvailee ja ottaa näytteitä. Saksassakin todetaan, ettei mitään räjähdystä ole tapahtunut. Toimittajat saavat makkaraa leipänsä päälle kirjoittamalla tuollaista salaliittopaskaa. Eipä silti, eräs suomalainen vesibussikuskikin sanoi eräässä ruotsinkielisen kanavan ohjelmassa, että Estonian brygällä käytiin tulitaistelu ennen uppoamista. Tämä totuus lausuttiin troolarin brygällä täysi kipparin juhlaformu päällä!
- Vi vill veta sanningen
TJ.. kirjoitti:
Esimerkiksi täältä:
http://www.bokus.com/b/9197144037.html?pt=search_result&
Hintaan 186 kruunua, ei juuri mitään! Tai oikeastaan, 20 euroa paper backista kuullostaa rahastukselta.Tapahtumien kulku
Tunnit ennen ja jälkeen haaksirikon (kellonajat ilmoitetaan Viron ja Suomen ajan mukaisesti)
Syyskuun 27. päivä 1994
Estonia lähtee Tallinnasta kello 19:15.
Syyskuun 28. päivä
Kello 00:00 Estonia muuttaa kurssiaan lännestä etelämmäksi samanaikaisesti kun vauhti hiljenee 15-16 solmusta 8 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).
Kello 00:45 Vahtimatruusi Silver Linde on autokannella kello 00:45:n aikoihin.
Kello 00:58 Estonia vähentää vauhtiaan 5 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).
Kello 01:00 Kolmas koneenkäyttäjä Margus Treu ensimmäisen kuulustelupöytäkirjan mukaan: ”Noin kello 01:00 tunsin kaksi kaksinkertaista, kovaa iskua keulaa vasten.” (”Vid cirka 01:00 kände jag två dubbla, hårda slag mot fören.”).
Kello 01:20 Naisääni huutaa kovaäänisjärjestelmän kautta: ”Haire, haire, laeval on haire!” (”Hälytys, hälytys, laivalla on hälytys!”)
Kello 01:22 Toinen perämies Tormi Ainsalu onnistuu aiempien epäonnistuneiden yritysten jälkeen lähettämään hätäkutsun ”Mayday Mayday Estonia please”. Radiohäiriöt olivat estäneet aikaisemmat yritykset. Tuota Mayday-kutsua seurasi vielä yksi kutsu.
Kello 01:24 Vahtimatruusi Silver Linde pelastuslautalla. Samalla lautalla istuvat koneenhoitaja Hannes Kadak ja järjestelmämekaanikko Henrik Sillaste.
Kello 01:25 Silja Europa tiedustelee Estonian sijaintia. Kolmas perämies Andres Tammes vastaan: ”(...) meillä on blackout, me emme voi antaa sitä nyt. En voi sanoa, mikä se on (...).”
Kello 01:29 Kolmas perämies Andres Tammes onnistuu ilmoittamaan sijainnin. Sen jälkeen yhteys katkeaa.
Kello 01:30 Kallistuma on 45 astetta. Apumoottorit pysähtyvät.
Kello 01:35 Komentosillan kello pysähtyy.
Kello 01:48 Estonia katoaa Utön linnakkeen tutkakuvasta. Samaan aikaan Estonia katosi myös Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista.
Kello 02:30 Ruotsin pääministeri (4.10.1991 – 7.10.1994) Carl Bildt, joka oli osallistunut eroavan hallituksen päättäjäisjuhlaan Rosenbadissa (hallituksen kanslia), on poistunut kahden lähimmän avustajansa – Peter Egart ja Olof Ehrencrona - kanssa mutta palaa muiden osanottajien luo ja ilmoittaa, että hän oli juuri saanut tiedon tapahtuneesta katastrofista. Kysymykseen, mistä Bildt sai tuon tiedon, hän on johdonmukaisesti vastannut, että sitä hän ei muista. Saman vastauksen ovat yhtä johdonmukaisesti antaneet Bildtin molemmat mainitut avustajat.
Kello 02:31 TT (= Tidningarnas Telegrambyrå, ruotsalainen uutistoimisto) lähettää uutisen Estonian haaksirikosta. (Ruotsissa kello oli 01:31.)
Kello 03:15 SÄPO informoi Carl Bildtiä.
Kello 08:00 Olof Ehrencrona on Bildtin luona Rosenbadissa. He valmistelevat ne päätökset, jotka tehdään muodollisessa hallituksen kokouksessa kaksi tuntia myöhemmin. (Ruotsissa kello on 07:00.)
Kello 10:00 Carl Bildt keskustelee liikenneministeri Mats Odellin kanssa kansainvälisen haveriselvityksen muodoista. (Ruotsissa kello on 09:00.)
Mitä myöhemmin on tapahtunut
Vuosi 1994
Syyskuun 28. päivä:
Viron Radio Kuku lähettää ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelun Suomen Utöltä. Tämä saattoi kertoa, että hän oli juuri pelastanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin. Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi nauhoituksen myöhemmin.
Viron (Mart Laar), Suomen (Esko Aho) ja Ruotsin (Carl Bildt) pääministerit kokoontuvat iltapäivällä Turkuun yhteiseen kokoukseen. He pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että Viro asettaa haverikomission (Haverikomissionen; merivahinkokomissio) Suomen ja Ruotsin avustuksella. Annetaan selitys, jonka mukaan ollaan yksimielisiä siitä, että keulavisiiri on pudonnut ja että haaksirikko on aiheutunut teknisestä viasta. Carl Bildt soittaa Estlinesin toimitusjohtajalle Hans Laidwalle (Tukholmaan), joka saa varustamoa rauhoittavan tiedon, että haaksirikko on aiheutunut teknisestä viasta. Tämä tarkoittaa, että vastuu haaksirikosta osoitetaan sille (laiva)telakalle (Meyer Werft), joka on aluksen rakentanut.
Ylisyyttäjä (överåklagare) Uno Hagelberg Tukholman syyttäjävirastosta päättää aloittaa haveria (merivahinko) koskevan esitutkinnan.
Ruotsin TV-aktuellt keskeyttää kello 18:n uutislähetyksen ilmoittaakseen, että Estonian kapteeni (Arvo Andresson) on elossa ja että häntä hoidetaan sairaalassa Suomessa (”Befälhavaren på den förlista färjan Estonia har överlevt och vårdas på sjukhus i Finland”).
Syyskuun 29. päivä:
Useat ruotsalaiset sanomalehdet (muun muassa Dagens Nyheter) ilmoittavat, että toinen kapteeni Avo Piht on pelastettu.
Virolais-ruotsalais-suomalainen tutkintakomissio (M/V ESTONIAn onnettomuuden kansainvälinen tutkintakomissio; The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden; JAIC) asetetaan Viron, Ruotsin ja Suomen pääministerien Turussa 28.9. tekemän päätöksen perusteella.
Haverikomissio (edellä tarkoitettu kansainvälinen tutkintakomissio; jäljempänä: tutkintakomissio ja JAIC) kokoontuu kello 12:n jälkeen Turussa. Tarkoitus on kuulla avaintodistajia (Kadak, Linde, Sillaste ja Treu). Viron kuljetusministeri ja samalla tutkintakomission virolaisen osapuolen puheenjohtaja Andi Meister selittää, että hänen ja virolaisen miehistön täytyy lopettaa kokous ehtiäkseen Tallinnaan lähtöä odottavaan koneeseen. Kuuleminen oli tuolloin ehtinyt tuskin alkaa.
Ruotsin pääministeri Carl Bildt ilmoittaa, että hän pitää huomionarvoisena, että epäilykset keulaporteista tulivat hallituksen kautta eivätkä näyttäneet olevan vastuullisen viranomaisen (merenkulkulaitos) tiedossa (”finner det anmärkningsvärt att misstankarna om bogportarna kom via regeringen och inte verkade vara kända hos den ansvariga myndigheterna”). Samalla Bildt selittää – ainoastaan 16 tuntia haaksirikon jälkeen – käsityksenään, että haaksirikko aiheutui viasta keulavisiirissä.
Syyskuun 30. päivä:
Virolaisten sanomalehtien mukaan meriturvallisuusjohtaja Bengt-Erik Stenmark on ilmoittanut, että tutkintakomissio on kuullut Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä.
Estonian hylyn sijainti paikallistetaan.
Ruotsissa entinen valtakunnansyyttäjä Magnus Sjöberg saa tehtäväksi tarkastaa merenkulkutarkastuksen (Sjöfartsinspektionen).
Ingvar Carlsson (Ruotsin pääministerinä 1.3.1986 – 4.10.1991 ja 7.10.1994 – 22.3.1996) ilmoittaa TV Aktuelltissa, että on ryhdyttävä kaikkiin ponnistuksiin aluksen nostamiseksi (”alla ansträngningar måste göras för att få upp fartyget, det av hänsyn till de människor som redan har drabbats väldigt hårt”).
Lokakuun 1. päivä:
Lauantaiaamuna 1.10. aloitetaan sukellukset Estonialle. Sukelluksiin osallistuu suuri määrä sukeltajia. Sukelluksissa löydetään reikä laivan rungossa laivan oikealla puolella lähellä keulavisiiriä (”ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmä on, että rei'än on aiheuttanut laivan sisäpuolella tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Reikä on niin suuri, että sukeltaja varusteineen mahtuu kulkemaan rei'ästä sisälle laivaan. Sukeltajien on sitouduttava elinikäiseen vaitiololupaukseen (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”).
Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga protestoi Ruotsin ulkoministeriössä Ruotsin viranomaisten haluttomuudesta ja / tai kieltäymisestä virolaisia eloonjääneitä koskevien tietojen antamiseen.
Lokakuun 2. päivä:
Muistojumalanpalvelus suurkirkossa tukholmassa.
Suomalaisessa tutkintakomission (JAIC) kadonneen keulavisiirin etsinnässä löydetään 7 x 10 metrin suuruinen kohde merenpohjasta siltä paikalla, jossa Estonia on uponnut. Suomalaiset ottivat kaikuluotainkuvia kohteesta, jonka analyysin jälkeen katsottiin olevan teräslevy. Ne filmit, jotka kohteesta otettiin, ovat sittemmin kadonneet.
Lokakuun 4. päivä:
Hallinnollinen vastuu tutkintakomissiosta siirretään Virolta Ruotsille.
Tutkintakomissio (JAIC) julkaisee lehdistötiedotteen, jossa vika keulavisiirissä ilmoitetaan todennäköisimmäksi syyksi haaksirikolle.
Lokakuun 6. päivä:
Tutkintakomission (JAIC) suomalainen jäsen – pyytää faksilla apua Ruotsilta: ”Jos se kestää ja jos ilmenee ongelmia ennen kuin me löydämme, mitä etsimme, voimme saada ongelmia lehdistön kanssa.” (”Om det dröjer och det uppkommer problem innan vi finner vad vi söker kan vi få problem med pressen.”)
Lokakuun 7. päivä:
Ruotsissa Bildtin hallitus eroaa ja Carlssonin hallitus astuu virkaan. Ines Uusman seuraa Mats Odellia liikenneministerinä ja ottaa vastuun Estoniaa koskevista kysymyksistä.
Viron turvallisuuspoliisi julkaisee Interpolin kautta etsintäkuulutuksen, jossa etsitään Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä. Syyksi esitetään, että Piht oli monien todistajien mukaan pelastettujen joukossa ja että hän on haverin selvittämisen kannalta tärkeä henkilö.
Lokakuun 11. päivä:
Ingvar Carlsson ja Ines Uusman tulevat – kuultuaan Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) pääjuristin Johan Fransonin esityksen – siihen tulokseen, että voisi olla soveliasta asettaa neuvosto, jonka tehtävänä olisi selvittää (Estonian uhrien) 'pelastamiseen' liittyviä eettisiä ongelmia (”belysa etiska problem i samband med en bärgning”).
Lokakuun 13. päivä:
DN Debatt julkaisee Göran C-O Claessonin kirjoituksen - ”Antakaa lauttauhrien levätä rauhassa!” (”Låt färjeoffren vila i frid!”) - joka aloittaa kampanjan Estonian ja ruumiiden nostamista vastaan ja Estonian betonilla peittämisen puolesta.
Lokakuun 14. päivä:
Ruotsalainen Aftonbladet julkaisee Gunnar Fredrikssonin kirjoituksen - ”mikään hauta ei ole arvokkaampi kuin meri” (”ingen grav värdigare än havet”) - renkaaksi kampanjaan nostamista vastaan ja betonilla peittämisen puolesta.
Lokakuun 17. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) ilmoittaa kokouksessa Tallinnassa, että Estonian haaksirikko johtui siitä, että keulavisiiri oli iskeytynyt paikoiltaan (katkennut; ”bogvisiret slagits av”) niin että vesi saattoi virrata sisään autokannelle ja siten upottaa aluksen. Tästä tiedotteesta muodostui sittemmin tutkintakomission alustava raportti (”preliminärrapport”) ja se selitys Estonian haaksirikolle, josta tutkintakomissio on siitä lähtien pitänyt kiinni ja joka on myöhemmin muodostunut Ruotsin viralliseksi kannaksi.
Lokakuun 18. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) ilmoittaa, että keulavisiiri on paikallistettu 1.570 metriä länteen hylystä. (Keulavisiirin sijaintipaikka on Estonian menosuunnan huomioon ottaen mainitun matkan verran edempänä kuin itse hylky !) - Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist ja monet muut asiaa tutkineet ovat sitä mieltä, että keulavisiiri löydettiin jo paljon aikaisemmin ja että keulavisiirin etsintä oli ollut vain harhautusmanööveri ajan saamiseksi hylyn ja merenpohjan tutkimisoperaatiolle.
Lokakuun 20. päivä:
Ruotsin hallitus päättää Eettisen neuvoston asettamisesta, puheenjohtajana entinen keskustajohtaja ja ulkoministeri Karin Söder. Jäseniksi neuvostoon nimetään entinen ulkoministeri Sten Andersson, lääkäri Hans Gustavsson, lääkäri Peter Paul Heineman, tuomiorovasti Caroline Krook, merimiesliiton puheenjohtaja Anders Lindström ja journalisti Yrsa Stenius. Useimmat heistä ovat aikaisemmin ilmoittaneet vastustavansa Estonian nostamista. 852 Estonian uhrin omaiset eivät saa edustajaansa neuvostoon, jonka tehtävänä Ines Uusmanin mukaan on hänen ja hallituksen avustaminen Estonian nostamista koskevassa kysymyksessä.
Lokakuun 27. päivä:
Ruotsalainen Expressen julkaisee artikkelin otsikolla ”SÄPO selvitti sabotaasia Estoniaa vastaan” (”SÄPO utredde sabotage mot Estonia”). Poliisi-intendentti (polisintendent) Tore Forsberg vahvistaa Expressenille, että SÄPO oli suhtautunut saapuneisiin vihjeisiin erittäin suurella vakavuudella.
Marraskuun 3. päivä:
Hallitus antaa oikeustieteen tohtori Peter Nobelin tehtäväksi Estonian uhrien omaisten avustamisen heidän etujensa valvomiseksi.
Marraskuun 10. päivä:
Puolustusvoimat saa Ruotsin hallitukselta tehtäväksi avustaa Suomen merenkulkuviranomaisia Estonian keulavisiirin nostamiseksi. Operaatioon osallistuvat alukset Belos ja Furusund sekä suomalainen jäänmurtaja Nordica.
Marraskuun 12. päivä:
Estonia-katastrofin tutkinnan analyysiryhmä esittää Estonian nostamista.
Marraskuun 13. päivä:
Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga välittää käynnillään Ruotsin ulkoministeriössä 13.11. Viron hallituksen terveiset, joiden mukaan Estonia koskee varsin komplisoitua asiakysymystä, jonka ei tulisi antaa kehittyä ulkopoliittiseksi konfliktiksi (”en synnerligen komplicerad sakfråga som inte borde tillåtas utvecklas till en utrikespolitisk konflikt”).
Marraskuun 18. päivä:
Estonian keulavisiiri nostetaan merestä.
Marraskuun 29. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos (Sjäfartsverket) kirjoittaa sopimuksen Rockwater AS:n kanssa sukelluksista Estoniaan.
Joulukuun 1.-4. päivä:
Meriturvallisuusjohtaja Johan Fransonin johtamia sukelluksia. Näissä sukelluksissa nostetaan merenpohjasta Estonian atlanttilukon pultti (”bulten till atlantlåset”), joka kuitenkin nostamisen jälkeen heitetään takaisin mereen. Vastuullinen tästä on sittemmin kuollut onnettomuustutkija Börje Stenström.
Joulukuun 12. päivä: Johan Franson esittää raportin ”Konsekvensanalys Estonia”. Raportti on kategorinen kannanotto Estonian ja hukkuneiden ruumiitten nostamista vastaan. Huolenpito sukeltajien psyykkisestä terveydestä esitettiin erityisen vahvana argumenttina nostamista vastaan.
Eettinen neuvosto ilmoittaa Ruotsin hallitukselle käsityksenään, ettei Estonia tulisi nostaa eikä sukelluksia alukselle sallia. Neuvosto suosittaa, että haaksirikkopaikka määriteltäisiin hautapaikaksi (gravplats).
Joulukuun 15. päivä:
Ruotsin hallitus tekee päätöksen Estonian peittämisestä betonilla. Merenkulkulaitos saa tehtäväksi jättää ehdotuksen hylyn peittämisestä sekä haaksirikkopaikan valvonnasta.
Vuosi 1995
Helmikuun 10. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos (Sjöfartsverket) esittää neljä ajateltavissa olevaa vaihtoehtoa Estonian kattamiseksi betonilla.
Helmikuun 23. päivä:
Sopimus Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta allekirjoitetaan Viron, Suomen ja Ruotsin välillä.
Maaliskuun 2. päivä:
Ruotsin hallitus antaa merenkulkulaitoksen tehtäväksi suorituttaa Estonian peittäminen betonikuorella. Sopimus tehdään NCC:n johtaman konsernin kanssa. Ruotsi vastaa kaikista kustannuksista, joiden lasketaan nousevan 352 miljoonaan kruunuun. Medialle ilmoitetaan, että kustannukset nousevat 150 – 200 miljoonaan kruunuun.
Maaliskuun 30. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) esittää osaraporttinsa teknisistä kysymyksistä.
Maaliskuun 24. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos saa hallitukselta tehtäväksi huolehtia Estonian haaksirikkopaikan valvonnasta. Jäänmurtaja Atle lähetetään haaksirikkopaikalle.
Kesäkuun 1. päivä:
Ruotsin parlamentti (valtiopäivät) hyväksyy sen sopimuksen Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta, joka 23.21995 tehtiin Viron, Suomen ja Ruotsin välillä.
Heinäkuun 1. päivä:
Ruotsalainen laki Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta tulee voimaan. Sopimuksessa kielletään sukeltaminen hylkyyn ja sen lähialueelle. Kiellon rikkomisesta on seurauksena sakkorangaistus tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Vuosi 1996
Helmikuu:
FELIX-raportti esitetään. FELIX-ryhmän väitetään muodostuvan entisen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun virkailijoista ja agenteista. Raportin aiheena on organisoitu rikollisuus Baltian entisissä neuvostotasavalloissa. Väitetään, että Estonialla on salakuljetettu aseita.
Huhtikuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus kehottaa kaikkia Euroopan valtioita liittymään Viron, Suomen ja Ruotsin väliseen kansainvälisoikeudelliseen sopimukseen Estonian hylkyä koskevien sukellusten kieltämisestä ja betonikatteesta.
Toukokuu:
Enn Neidre – virolainen tutkintakomission (JAIC) edustaja – eroaa. Syyksi ilmoitetaan esteellisyys.
Kesäkuu:
Ines Uusman ilmoittaa, että Estonian päällystämistä betonilla koskeva hanke on pysäytetty (man beslutat att vänta med övertäckningen av Estonia).
Heinäkuu:
Andi Meister – tutkintakomission (JAIC) virolainen puheenjohtaja – eroaa. Erotessaan Meister moittii tutkintakomission ruotsalaista osapuolta, erityisesti Olof Forssbergia, röyhkeydestä ja päällepäsmärin tavoista (för arrogans och översittarfasoner).
Elokuun 15. päivä:
DN Debatt julkaisee laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin artikkelin ”Keulavisiiri ei haverin syynä” (”Bogvisiren inte haveriorsaken”), jossa Björkman katsoo, että haaksirikko ei ole voinut sillä tavoin kuin tutkintakomissio haluaa tehdä tiettäväksi ja että on etsittävä reikää laivan rungosta ja että sellaisesta rei'ästä löydetään todellinen selitys haaksirikolle.
Lokakuun 21. päivä:
Psykologisen puolustuksen hallitus (Styrelsen för Psykologiskt Försvar; SPF) saa Ruotsin hallitukselta tehtäväksi toimia valtion kontaktielimenä Estonian haaksirikossa kuolleiden omaisiin.
Vuosi 1997
Tammikuu:
Ruotsin hallituspiireihin yhteydessä olevalta henkilöltä tihkuu tietoja, joiden mukaan USA on Estonian haaksirikkoa koskevan pimityksen takana ja että Avo Piht ja seitsemän (7) muuta Estonian miehistön jäsentä oleskelee nyttemmin USA:ssa.
Huhtikuu:
Ruotsin TV2:n Stripteaseredaktionen paljastaa, että kaikki teknikot, joihin Ruotsin hallitus on merenkulkulaitoksen välityksellä ollut yhteydessä, ovat varoittaneet yrityksistä toteuttaa ajatusta Estonian hylyn betonilla kattamisesta.
Toukokuu:
Ruotsin merenkululaitoksen lähde antaa Dagens Ekolle vihjeen, jonka mukaan valtion haverikomission päällikkö Olof Forssberg on vuonna 1959 vastaanottanut kirjeen, jota hän ei ole antanut diarioitavaksi.
Toukokuun 26. päivä: Dagens Eko julkaisee aamulla 'uutisen' mainitusta diarioimattomasta kirjeestä. Samana päivänä iltapäivällä Ines Uusman ilmoittaa, että Olof Forssberg on erotettu virastaan.Uusman ilmoitti samalla tuntevansa suurta luottamusta Forssbergiin, joka saa pitää arvonsa (titel) ja palkkansa. Vähän myöhemmin hallitus nimittää Forssbergin hovioidenlaamanniksi (hovrättslagman) Svean hovioikeuteen. Forssbergin seuraajaksi nimitetään Anne-Louise Eksborg – puolustusministeriön aikaisempi oikeuspäällikkö (rättschef).
Elokuun 17. päivä:
Merenkulkulaitoksen alus Ale karkottaa saksalaisen hinaajan, jolta valmisteltiin sukelluksia haveripaikalle.
Syyskuun 4. päivä:
Bengt Schager jättää eronpyyntönsä komission psykologisen asiantuntijan tehtävästä.
Syyskuu:
Andi Meister julkaisee kirjansa ”Lopetamata logiraamat” (Päättämätön lokikirja; Den oavslutade loggboken).
Syyskuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus asettaa analyysiryhmän tutkimaan Estonia-katastrofia ja sen seurauksia. Puheenjohtajaksi määrätään Ruotsin punaisen ristin silloinen pääsihteeri Peter Örn. Jäseniksi määrätään Lillemor Arvidsson, Christina Jutterström, Conny Nordin ja Stig Strömholm. Lillemor Arvidsson pyytää sittemmin saada erota analyysiryhmästä. Hänet korvataan Leni Björklundilla.
Marraskuun 6. päivä:
Tutkintakomission (JAIC) virolainen jäsen Priit Männik pakotetaan eroamaan. Männikin ilmoitetaan istuneen komissiossa Viron poliisin mandaatilla, josta poliisista hänet on erotettu.
Joulukuun 3. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) esittää loppuraporttinsa.
DN Debatt julkaisee Bengt Schagerin artikkelin ”Miehistön virhe salataan” (”Besättningens misstag förtigs.”).
Joulukuun 4. päivä:
Tutkintakomission raportti esitellään ja siitä keskustellaan julkisessa kokouksessa Folkets husissa Tukholmassa.
Vuosi 1998
Tammikuun 24. päivä:
SvD Brännpunkt julkaisee Johan Ridderstolpen ja Björn Stenbergin artikkelin ”Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta” (”Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta”).
Tammikuun 30. päivä:
Ruotsalainen Finanstidningen julkaisee Åke Sundströmin artikkelin ”Estoniarapporten: En skymf mot döda och efterlevande” (”Estonia-raportti: Häpeä kuolleita ja henkiinjääneitä kohtaan”).
Helmikuun 4. päivä:
Finanstidningen julkaisee Mats Odellin artikkelin ”Dags att tala ut” (”Aika puhua suoraan.”).
Helmikuun 18. päivä:
Ruotsin pääsyyttäjä Torsten Lindstrand päättää lopettaa (koskaan aloittamattoman) esitutkintansa Estonian haaksirikon osalta.
Helmikuun 24. päivä:
Finanstidningen julkaisee historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin ensimmäisen kyseenalaistavan artikkelin ”Hål under vattenlinjen?” (”Reikä vesirajan alapuolella?”). Artikkelia seuraa 30 viralliselle selitykselle kriittistä artikkelia. Viimeinen 31 artikkelista - ”Yksi sukeltaja liikaa” (”En dykare för mycket”) - julkaistaan 14.9.2000.
Elokuun 2. päivä:
Laivanrakennusinsinööri Anders Björkman paljastaa artikkelissaan SvD Brännpunktissa, että tutkintakomissio (JAIC) on leimannut salaisiksi suoritetut vakaisuuslaskelmat (stabilitetsberäkningar).
Syyskuun 18. päivä:
Ylisyyttäjä (överåklagare) Uno Hagelberg Tukholman syyttäjänvirastosta ei näe syytä muuttaa pääsyyttäjä Torsten Lindstrandin aikaisempaa päätöstä lopettaa Estonian haaksirikon esitutkinta.
Syyskuun 23. päivä:
Laivanrakennustekniikan professori Anders Ulfvarson moittii SvD Brännpunktissa vakavista puutteista tutkintakomission (JAIC) loppuraportissa.
Joulukuun 1. päivä:
H. Witte pakotetaan luopumaan tehtävästään omaisjärjestö DISin juridisena asiamiehenä. Witten eroa on edeltänyt valtapeli yhdistyksen hallituksessa. Valtapelistä ovat vastanneet Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) majuri Allan Sooman ja tämän serkku Gunnar Bendréus.
Joulukuu:
Vähän ennen joulua 1998 J. Ridderstolpe ja H. Witte löytävät videofilmiltä B 40 b paketin (ett paket), joka muistuttaa räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (en icke detonerad sprängladdning). Filmissä on päiväys 9.10.1994. Eräs laivaston entinen (rynnäkkö)sukeltaja (attackdykare), jota konsultoidaan paketin identifioimiseksi, katsoo voivansa vahvistaa, että että kysymys on räjäyttämättömästä räjähdyspanoksesta. Myös eräs Spiegel TV:n uskottu asiantuntija – Martin Volk – tulee samaan lopputulokseen. Aftonbladet kääntyy tutkintakomission puoleen, joka antoi tiedon, että kysymyksessä oli ”eloonjäämispaketti” (”överlevnadspaket”).
Vuosi 1999
Tammikuun 1. päivä:
Estonian haaksirikkoa koskevat asiat siirretään vasta perustetulle elinkeinoministeriölle (näringsdepartementet).
Tammikuu:
H. Witte ilmoittaa lehdistotiedotteessa, että hän on aloittanut työnsä Estonian haaksirikossa menehtyneiden omaisten järjestössä (”Estoniaanhöriga”), joka muodostuu 20 omaisesta.
H. Witte ilmoittaa, että tutkintakomission filmimateriaalista on löytynyt kaksi (2)räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (två inte detonerade sprängladdningar).
Helmikuun 3. päivä:
Finanstidningen julkaisee kuvat räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista Johan Ridderstolpen kommentein varustettuina. Julkaisemista on edeltänyt psykologisen puolustuksen hallituksen lehteen kohdistama painostus kuvamateriaalin julkaisematta jättämiseksi. Finanstidningen julkaisi artikkelin kuvineen myös internetissä. Tunnin kuluessa julkaisemisesta kyseinen internet-sivu vaihdettiin toiseen ilman lehden myötävaikutusta. Vasta kolme vuorokautta myöhemmin Finanstidningen onnistui saada oma sivunsa uudelleen internetiin.
Helmikuun 6. päivä:
SvD Brännpunkt julkaisee artikkelin 28 eloonjääneestä: ”Meidän todistajanlausunnoistamme ei ole kerrottu korrektisti.” (Våra vittnesmål är inte korrekt återgivna.”)
Helmikuun 11. päivä: Ruotsin hallitus päättää, ettei ryhdytä toimenpiteisiin kuolleitten nostamiseksi Estonian hylystä. Päätöstä ovat edeltäneet neuvottelut Viron, Suomen ja Tanskan hallitusten kanssa.
Helmikuun 17. päivä:
Finanstidningen julkaisee artikkelin - ”Yksi pommi liikaa” (”En bomb för mycket”) - räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista saatujen tietojen johdosta. Myös tällä kertaa lehden kotisivu vaihdetaan ja sitä häiritään.
Helmikuun 27. päivä:
SvD-journalisti Björn Hygstedt julkaisee ensimmäisen häväistysartikkelinsa H. Witteä vastaan.
Helmikuun 28. päivä:
SvD-journalisti Björn Hygstedt julkaisee toisen häväistysartikkelinsa H. Witteä vastaan. Artikkelit muodostavat alkutahdin häirintäsarjalle Witteä ja hänen asianajotoimintaansa vastaan.
Huhtikuun 21. päivä:
Analyysiryhmä (jonka tehtävänä oli tutkia Estonia-katastrofia ja sen seurauksia) jättää loppuraporttinsa ”Lära av Estonia”.
Kesäkuun 14. päivä:
The Independent Fact Group / Faktagruppen antaa raporttinsa ”Asiakirjaväärennys puuttuvan merikelpoisuuden salaamiseksi” (”Urkundsförfalskning för att dölja bristande sjövärdighet.”).
Kesäkuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus päättää, että enintään 3,2 miljoonaa kruunua käytetään omaisten ja eloonjääneiden tukemiseksi Estonian haaksirikon johdosta.
Elokuun 10. päivä:
Meyer-telakan asiantuntija ilmoittaa, että englantilainen räjähdeasiantuntija Brian Braidwood on tullut siihen tulokseen, että vähintään kolme (3) räjähdystä rampin ja visiirin välissä (mellan rampen och visiret) on aiheuttanut visiirin irtoamisen. Braidwoodin raportti löytyy osoitteesta www.estoniaferrydisaster.net.
Syyskuun 11. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf tekee rikosilmoituksen sen satamapöytäkirjan epäillystä väärentämisestä, johon tutkintakomission (JAIC) selvityksessä viitataan.
Marraskuu:
Visiiri kuljetetaan Hangosta Ruotsin laivastotukikohtaan Musköhön Ruotsin ulkopuolella.
Vuosi 2000
Tammikuun 6. päivä:
Hamburger Abendblatt julkaisee Reiner Gatermannin artikkelin ”Das kollektive Schweigen” (”Kollektiivinen vaikeneminen”).
Toukokuun 29.-30. päivä:
Estoniaa käsittelevä kansainvälinen seminaari, jonka on järjestänyt omaisyhdistys AgnEf.
Heinäkuun 14. päivä:
Mona Sahlin vetoaa Gregg Bemisiin, jotta tämä ei suorittaisi suunniteltuja sukelluksia: ”Regeringen motsätter bestämt ditt initiativ och vädjar till dig att ompröva dina planer.” (”Hallitus vastustaa päättäväisesti aloitettasi ja vetoaa sinuun, jotta harkitsisit uudelleen suunnitelmiasi.”)
Elokuun 22. päivä:
Expressen uutisoi aamupainoksessaan: ”Håkan Bergmark, 41, Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estoniaan. Hän sanoo, että hän näki ja filmasi suuren rei'än aluksen kyljessä.” (”Håkan Bergmark, 41, från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida.”) (Håkan Bergmark on sukeltaja ja laivaston reservin upseeri.) - Siinä artikkelissa Estoniasta, joka julkaistiin lehden iltapainoksessa, ei sanottua uutista enää ollut.
Yhdysvaltalainen Gregg Bemis aloittaa sukellukset Estonialle. Mitään väliintuloa sukellusten estämiseksi ei voida tehdä, koska sen enempää Saksa kuin USA:kaan ei ole allekirjoittanut hautarauhasopimusta ja hylky lepää kansainvälisillä vesillä. Jos joku sukeltajista tai sukellusten järjestäjistä tulee Ruotsiin, Suomeen tai Viroon, hänet voidaan asettaa syytteeseen hautarauhan rikkomisesta. - Sukeltajat löytävät aluksen keularampista (bogramp) rei'än, joka on suuruudeltaan kaksi ja puoli metriä kertaa 70 senttimetriä (250 cm x 70 cm). Sukeltajat polttoleikkaavat rei'än reunoista irti kaksi palasta, jotka toimitetaan myöhemmin metallurgisiin tutkimuksiin. Niiden tulos viittaa siihen suuntaan, että Estoniassa on tapahtunut räjähdys.
Elokuun 29. päivä:
Lyhyen seremonian ja kukkaseppeleen laskemisen jälkeen Bemisin johtama sukellusretkikunta poistuu Estonian hylyn sijaintipaikalta.
Syyskuun 5. päivä:
Mona Sahlin tapaa muiden valtiopäiväpuolueiden edustajia keskustellakseen filmistä, joka osoittaa, että Estonian vieressä merenpohjassa on kaksi ruumista.
Syyskuun 6. päivä:
Virolaiset Estonian hukkuneiden omaiset lähettävät ruotsalaiselle uutistoimistolle TT:lle faksin, jossa he ottavat etäisyyttä (omaisyhdistys DISin) ”puheenjohtajaan” (”ordförande”) Gunnar Bendérusiin. TT ei välitä tiedotetta eteenpäin.
Syyskuu:
Ruotsin hallitus pyytää eräiltä asiantuntijoilta, viranomaisilta ja instituutioilta lausuntoja tutkintakomission (JAIC) loppuraportista.
Syyskuun 14. päivä:
Faktaryhmä (faktagruppen) esittää kuvatodisteita siitä, että Estonian hylyllä on esiintynyt sukellustoimintaa ajalla kesäkuun 1996 jälkeen ja ennen kesää 2000. Asianomaisille viranomaisille esitetään seuraavat kysymykset: 1) Kuka on avannut ja sulkenut rampin? 2) Ovatko rampin avanneet ja sulkeneet ruotsalaiset vai suomalaiset viranomaiset vai joku kolmas osapuoli? 3) Miksi tämä on tehty?
Syyskuun 15. päivä:
Mona Sahlin kutsuu Estonian uhrien omaiset ja eloonjääneet tiedotustilaisuuteen. Sahlin ilmoittaa, ettei ketään asiantuntijaa määrätä tutkimaan Estonia-sukellusten yhteydessä otettua filmimateriaalia. Ruotsin hallituksen päätöksestä 15.12.1994 siitä, ettei Estoniaa nosteta merestä, pidetään kiinni. Sahlin ilmoittaa edelleen hallituksen katsovan, ettei ole syytä kyseenalaistaa tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia.
Lokakuun 3. päivä:
Maltillisen kokoomuksen (m) kansanedustaja Tom Heyman vaatii eduskunta-aloitteessaan (motion), että Ruotsin hallitus neuvotteluissa Viron kanssa herättää kysymyksen tarpeesta saada aikaan uskottava haveriselvitys (haveriutredning).
Lokakuun 4. päivä:
Kansanedustajat Rolf Åbjörnsson (kristillisdemokraatit; kd) ja Ulla-Britt Hagström (kd) vaativat eduskunta-aloitteessaan (motion) lisäselvityksiä Estonian haaksirikon syistä ottaen huomioon sen, mitä on tullut esiin tutkintakomission raportin julkistamisen jälkeen.
Lokakuun 5. päivä:
Kansanedustaja Lars Ångström (Ympäristöpuolue Vihreät; mp) vaatii eduskunta-aloitteessaan (motion), että riippumattomia kansainvälisiä asiantuntijoita pyydetään tutkimaan (muun ohella) seuraavia seikkoja: Miten Estonia saattoi upota niin nopeasti (hur Estonia kunde sjunka så snabbt)? Oliko keulavisiiri räjäytetty (ifall bogvisiret utsatts för sprängning)? Onko Estonian rungossa reikä (om det finns ett hål i Estonias skrov synligt eller ej)? Ångström on vaatinut lisäksi, että merenkulkulaitos virallisesti dokumentoi sen työn, joka on suoritettu Estonian autokannella.
Lokakuun 9. päivä:
Kaksi henkilöä vangitaan poissaolevina (anhålls i sin frånvaro) Estonian hautarauhan rikkomisesta. Rikoksesta hautarauhaa vastaan voidaan tuomita enintään kahden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen.
Lokakuun 24. päivä:
Professori Anders Ulfvarson (Chalmers tekniska högskola) antaa lausunnon elinkeinoministeriöstä saapuneista, Estonian haaksirikon haveriselvitystä koskevista asiakirjoista. Ulfvarsonin lausunnossa tuodaan esiin, että ”asiakirjat dokumentoivat vakavia puutteita JAIC:n loppuraportissa” (”handlingarna dokumenterar allvarliga brister i JAIC:s slutrapport”). ”Puutteet ovat riittävän vakavia vaarantaakseen koko selvityksen uskottavuuden siitä huolimatta, että se sisältää hyviä yksittäisiä osuuksia tunnetuilta konsulttiyrityksiltä ja yliopistoasiantuntijoilta” (”Bristerna är tillräckligt allvarliga för att äventyra trovärdigheten i hela utredningen [...].).
Marraskuu:
Saksalaiset tutkimuslaitokset tekevät selkoa tutkimustensa tuloksista niiden metallipalojen osalta, jotka polttoleikattiin Estonian hylystä elokuussa (2000) Bemisin suorituttamien sukellusten aikana. Tutkimukset osoittavat, että Estonialla on tapahtunut räjähdys. (Undersökningarna visar att det skett en explosion på Estonia.)
Marraskuun 13. päivä:
Ruotsin journalistikerho (Publicistklubben; PK) päättää valittaa Ruotsin syyttäjäviranomaisen päätöksestä vangita saksalainen toimittaja. PK vaatii, että pidätyspäätös kumotaan.
Marraskuun 24. päivä:
Institutet för Mediestudier esittää journalisti Hans Hederbergin laatiman raportin, jossa median Estonia-sukellusten (Bemisin sukellusretki 22.-31.8.2000)valvontaa pidetään ala-arvoisena.
Joulukuun 5. päivä:
Susanna Popova osoittaa artikkelissaan DN Debatt, miten Ruotsin merenkulkulaitos oli väärennetyn pöytäkirjan avulla yrittänyt välttää arvostelun siitä, että Estonia sai lähteä Tallinnan satamasta 27.9.1994 siitä huolimatta, että samana päivänä tehty tarkastus osoitti laivassa olevan suuri määrä puutteita. (Estonia fick lämna hamnen i Tallinn den 27 september 1994 efter en samma dag gjord inspektion som påvisat en lång rad briste).
Joulukuun 9. päivä:
Göteborgin Chalmers (tekninen korkeakoulu) ja Tukholman Kungliga tekniska högskolan antavat lausunnon tutkintakomission loppuraportista ”Estonia behöver utredas ytterligare” (”Estonia kaipaa lisäselvitystä”).
Joulukuun 11. päivä:
Kansanedustajat Kent Härstedt (sosialidemokraatit; s) ja Lars Ångström (mp) vaativat artikkelissaan DN Debatt, että hallitus asettaa uuden riippumattoman tutkintaelimen (en helt ny oberoende haveriutredning).
Joulukuun 18. päivä:
Tohtori Kurt Ziegler Brandenburgin osavaltiolaboratoriosta (delstatslaboratoriet Brandenburg) ilmoittaa brittiläiselle sanomalehdelle The Independent, että niiden kahden metalliosan laboratoriotesti, jotka leikattiin irti läheltä Estonian keulavisiirin ramppia (två metalldelar som skurits ut i närheten av rampen i bogvisiret på Estonia), on osoittanut merkkejä räjähdyksestä ennen aluksen uppoamista (uppvisat tecken på en explosion innan fartyget sjönk). - Lisäksi kaksi saksalaista ja yksi yhdysvaltalainen laboratorio katsovat, että Estonian keulavisiiri on räjäytetty pois (anser att Estonias bogvisir sprängts bort). - Metallimuutosanalyysi on osoittanut senkaltaisia muutoksia, joita ilmenee korkeanopeuksisissa räjäytyksissä (metallförändringar av samma slag som uppstår vid detonationer med hög hastighet). Tämä saattaisi viitata Semtex'in tai Hexa Composite'n tyyppisiin räjähteisiin.
Joulukuun 21. päivä:
Saksalainen asianajaja jättää saksalaisen päämiehensä asiamiehenä rikosilmoituksen Saksan valtakunnansyyttäjälle (riksåklagaren) sitä tai niitä vastaan, jotka räjäyttivät Estonian. Rikosilmoitus koskee joukkomurhaa.
Joulukuun 24. päivä:
Faktaryhmä (Faktagruppen) esittää raportissaan kuvia Estonian visiiristä ”stående vid sidan om fartyget” (aluksen vieressä). Ruotsin merenkulkulaitos oli toimittanut kuvan omaisyhdistys AgnEf:n 29.-30.5.2000 järjestämään seminaariin. - Faktaryhmä päättää raporttinsa seuraaviin kolmeen kysymykseen: 1) Jos visiiri todellakin oli aluksen vieressä ensimmäisten päivien aikoina haaksirikon jälkeen, miten selitetään, että JAIC löysi visiirin meripeninkulman päästä aluksesta länteen? 2) Jos visiiri oli aluksen vieressä, miten se oli joutunut sinne? 3) Jos visiiri oli paikalla, kun alus upposi, miten se irtosi aluksesta?
Vuosi 2001
Tammikuun 5. päivä:
Oikeusministeri Johannes Koskinen torjuu Ruotsin elinkeinoministeriön välittämän omaisyhdistys AgnEf:n ja Faktaryhmän (Faktagruppen) esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian haaksirikosta.
Tammikuun 17. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf tekee pääministeri Göran Perssonille uuden hakemuksen Estonian haaksirikkoa koskevasta uudesta selvityksestä. Yhdistys viittaa uusiin tietoihin, jotka vahvistavat aikaisempaa käsitystä siitä, että Estonian rungossa on räjähdyksen aiheuttamia vaurioita (det finns sprängskador på skrovet).
Tammikuun 18. päivä:
FOA:n (Försvarets forskningsanstalt) eläkkeellä oleva tutkija Lars Ekbom selittää – tutkittuaan saksalaisia koetuloksia (Estoniasta polttoleikattujen näytekappaleiden osalta) – että räjäytys on tapahtunut (en detonation ägt rum).
Maaliskuun 8. päivä:
Kansainväliset kuljetusjärjestöt (de internationella transportfacken) uuditavat kirjeessään Ruotsin hallitukselle vaatimuksen Estonia-onnettomuuden uudelleen selvittämisestä.
Maaliskuun 15. päivä:
Professori Anders Ulfvarson ja filosofian tohtori Per-Erik Åsard kehottavat DN Debattissa Estonia-kysymyksistä vastuullista ministeriä Mona Sahlinia unohtamaan arvovaltakysymykset (”släppa prestigen”) ja suorituttamaan kokonaan uuden haveriselvityksen.
Maaliskuun 16. päivä:
Mona Sahlin keskustelee Estoniasta valtiopäiväpuolueiden kanssa.
Maaliskuun 17. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa: ”Det blir ingen ny haverikommission för att utreda Estoniakatastrofen och det blir heller ingen bärgning av fartyg eller kroppar.” (Mitään uutta tutkintakomissiota Estonia-katastrofin selvittämiseksi ei perusteta eikä myöskään alusta tai ruumiita nosteta.) - Sahlin selitti lisäksi: ”En haveriutredning har en uppgift, att förklara hur Estonia sjönk. Jag har inte sett någon annan förklaring som är trovärdigare än den vi har.” (Sahlin siis selitti, ettei hän ollut nähnyt uskottavampaa selitystä Estonian uppoamiselle kuin mikä ilmeni tutkintakomission selvityksestä.)
Huhtikuun 19. päivä:
Ruotsin hallitus päätää hylätä tehdyt esitykset uudesta Estonian haaksirikkoa koskevasta selvityksestä.
Ruotsin hallitus päättää antaa Psykologisen puolustuksen hallitukselle (Styrelsen för psykologiskt försvar; SPF) tehtäväksi ”oikaista kysymysmerkkejä Estonian haaksirikon osalta” (”räta ut frågetecknen kring Estonias förlisning”). - Kansanedustaja Lars Ångström (mp) esittää kritiikkiä hallituksen mainittua toimenpidettä kohtaan ja toteaa, ettei SPF nauti ihmisten luottamusta eikä vaatimusta puolueettomuudesta. (”SPF åtnjuter inte människors förtroende och krav på opartiskhet.”)
Huhtikuun 23. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa, ettei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytä selvyyden saamiseksi Estonian haaksirikon suhteen.
Toukokuun 11. päivä:
Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist julkaisee kirjansa ”Tysta leken” (Hiljainen leikki). Lehdistökonferenssi järjestetään Salénhusetissa Tukholmassa.
Syyskuun 24. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa uutistoimisto TT:n kautta: ”Jag har på ett så trovärdigt och rimligt sätt som möjligt försökt bedöma om det finns en faktisk grund i kraven på en ny utredning. Finns det några fakta som tyder på att det beskrivna haveriförloppet inte är rimligt? Jag känner ärligt talat inte att det finns det.” (Sahlin ei siis 'tuntenut' [sic!], että oli olemassa sellaisia tosiseikkoja, jotka puhuivat sen puolesta, ettei tutkintakomission esittämä syy [tai 'haverin kulku'] Estonia-haaksirikolle ollut hyväksyttävä [tai ymmärrettävä].)
Saksalainen toimittaja kehottaa Ruotsin pääministeriä Göran Perssonia teettämään uuden selvityksen siitä, mikä aiheutti Estonian haaksirikon. Kirjeessä Perssonille: ”Herra Pääministeri, Jos on vähäisintäkään epäilyä siitä, että Estonia upotettiin attentaatin kautta, täytyy Teillä ja Ruotsin korkea-arvoisilla poliitikoilla olla sydäntä huolehtia siitä, että koko tapaus vielä kerran perusteellisesti tutkitaan. Muutoin kauniit puheet kansainvälisestä terrorismin vastaisesta taistelusta jäävät tyhjiksi sanoiksi.”
Lokakuun 2. päivä:
Kansanedustaja Henrik S. Järrel (m) vaatii eduskunta-aloitteessaan, että hallitus yhteistyössä Viron ja Suomen hallitusten kanssa myötävaikuttaa uuden riippumattoman Estonia-selvityksen tekemiseen. Selvityksen tulee muun muassa antaa vastaus yhä vastaamattomiin kysymyksiin Estonian pikaisesta uppoamisesta.
Lokakuun 4. päivä:
Usean puolueen eduskunta-aloitteessa kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Tom Heyman (m), Ulla-Britt Hagström (kd) ja Kenth Skårvik (fp) vaativat, että hallitus tutkituttaa kansainvälisellä asiantuntijaryhmällä sen tutkintakomission (JAIC) selvitykseen kohdistetun kritiikin asiallisuuden (relevansen), jota ruotsalaiset ja kansainväliset asiantuntijat ovat esittäneet.
Joulukuun 13. päivä:
Ruotsin eduskunta hylkää äänin 252 – 60 kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) aloitteen Estonian haaksirikon täydentävästä tutkimuksesta.
Vuosi 2002
Tammikuun 10. päivä:
Estonian keulavisiiri siirretään Södertäljen eteläsatamasta (Sydhamnen) Dalarön ulkopuolella sijaitsevaan Älvsnabbenin
Helmikuun 4. päivä:
Neljä kansanedustajaa, Henrik S. Järrel (m), Rolf Åbjörnsson (kd), Lars Ångström (mp) ja Kenth Skårvik (fp), tekee perustuslakivaliokunta-ilmoituksen (KU-anmälan) ja pyytävät tutkimaan, ovatko Ruotsin hallitus ja esittelevä ministeri toimineet YK:n kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselman (IMO-resolutionen) A.849(20) Ruotsin valtiolle asettamien velvoitusten täyttämiseksi ottaen huomioon Estonian haaksirikosta tutkintakomission loppuraportin julkistamisen jälkeen esitetyt uudet faktat ja muut seikat.
Helmikuun 18. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf pyytää 11.9.1999 tekemänsä ilmoituksen uudelleen tutkintaa. Ilmoitus koski sen satamapöytäkirjan epäiltyä asiakirjaväärennystä, johon JAIC:n haveriselvityksessä viitataan. Asiassa viitataan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska Laboratorium; SKL) tutkimukseen ja asiantuntijalausuntoon.
Helmikuun 23. päivä:
Lehdistötiedote: ”Regeringen har beslutat att inte tillsätta någon ny utredning av m/s Estonias haveri.” (Ruotsin hallitus on siis päättänyt, ettei Estonian haveria enää uudelleen selvitetä.)
Huhtikuun 3. päivä:
Ruotsin eduskunnan perustuslakivaliokunta (konstitutionsutskottet) kuulee Mona Sahlinia Estonian haaksirikosta. Kuuleminen johtuu siitä, että oli käynyt ilmi, että edellä tarkoitettua satamapöytäkirjaa oli manupuloitu. Kuuleminen ohitetaan hiljaisuudella ruotsalaisessa mediassa.
Toukokuun 30. päivä:
Ruotsin valtiopäivät käsittelee perustuslakivaliokunnan tutkintamietintöä (granskningsbetänkande) 2001/02:KU20, joka koskee hallituksen toimia Estonian haaksirikon osalta.
Kesäkuun 10. päivä:
Omaisyhdistys Estonia Litigation Association (ELA) perustetaan Gyllene Utternissa, Grännassa, järjestetyssä kokouksessa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valitaan H. Kaskel. - Kaskel selittää, että hän ja useat omaiset uskovat, että Estonian haaksirikon ympärillä on salattuja tosiseikkoja. - Yhdeksi yhdistyksen tehtäväksi tulee aktivoida niin kutsuttu Pariisi-oikeudenkäynti – prosessi, jonka tarkoituksena on saada aikaan oikeudellinen tutkimus Estonia turvallisuudesta. - Kokouksessa esitetään vaatimus totuuskomission asettamisesta. Tämä vaatimus toimitetaan pääministeri Göran Perssonille. - Valtioneuvoston valmistelukunnalle (Statsrådsberedningen) osoitettua esitystä ei viedä diaariin eikä siihen vastata.
Lokakuun 23. päivä:
Kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Stig Järrel (m), Björn von der Esch (kd) ja Tasso Stafilidis (v) esittävät yhteisessä aloitteessaan, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) (ynnä muiden) aloitteessa esitetään, että kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille annetaan tehtäväksi selvittää, miten Estonia on voinut täyttyä vedellä.
Vuosi 2003
Maaliskuun 28. päivä:
Vara-amiraali Frank Rosenius ja siviili-insinööri Staffan Sjöling esittävät tutkimuksen Estonian uppoamisen kulusta (sjunkförlopp).
Toukokuun 23. päivä:
Ruotsin eduskunta hylkää äänin 236 – 41 kansanedustaja Lars Ångströmin (ynnä muiden) vaatimuksen, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Vuosi 2004
Syyskuun 1. päivä:
Ruotsin Psykologisen puolustuksen hallituksen (SPF) kokoama tietokanta ESTONIASAMLINGEN (Estonia-kokoelma) avataan.
Syyskuun 20. päivä:
Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän edellä Ruotsin vanhassa valtiopäivätalossa (Gamla Riksdagshuset) järjestetään seminaari ensisijaisesti eduskunnan jäsenille. Journalistit ja muut kiinnostuneet ovat myös tervetulleita. Seminaarissa ruotsalainen YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (chef för FN:s internrevision) Inga-Britt Ahlenius esittää voimakasta kritiikkiä erityisesti tutkintakomissiota (JAIC) kohtaan: ”Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.” (”I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd.”)
Lokakuun 1. päivä:
Tietokanta Estonia-kokoelma avataan yleisölle.
Marraskuun 30. päivä:
SVT1:n Uppdrag granskning ilmoittaa, vedoten eläkkeellä olevaan tullimieheen Lennart Henrikssoniin, että Estonia – saapuessaan Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 kuljetti mukanaan sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja) (militär utrustning) ja että tullille oli annettu ohjeet päästää lasti lävitse ilman tavanomaista tulliselvitystä (utan sedvanlig klarering).
Joulukuun 3. päivä:
Ruotsin hallitus antaa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtille tehtäväksi selvittää SVT1:n Uppdrag granskningin esittämät tiedot, joiden mukaan Estonia – Tukholmaan (1994) saapuessaan - kuljetti mukanaan sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja). Tehtävä on kuitenkin rajattu selvitämään, oliko puolustuvoimat (Försvarsmakten) tai puolustusvoimien materiaalivirasto (Försvarets materielverk) kuljettanut puolustusmateriaalia (försvarsmateriel) Estonialla syyskuussa 1994. - Sanottu mandaatti sulki pois kysymyksen siitä, oliko joku muu kuin puolustusvoimat tai puolustusvoimien materiaalivirasto kuljettanut puolustusmateriaalia Estonialla mainittuna ajankohtana. Toimeksianto ei kattanut myöskään ennen syyskuuta 1994 mahdollisesti tapahtuneita puolustusmateriaalin kuljetuksia.
Joulukuun 19. päivä:
Virolainen eversti Urmas Roosimägi kertoo SVT Rapportille, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista sotilaskäyttöön tarkoitettua laitteistoa (”stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia”). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (”Svenska militären var mottagaren av vapnen.”) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka voivat tunnistaa ja erottaa vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja
främmande föremål från de egna).
Vuosi 2005
Tammikuun 21. päivä:
Ruotsin hallituksen toimeksiannon johdosta laatimassaan muistiossa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt vahvistaa, että Estonia kuljetti armeijan laitteistoa (militär utrustning) syyskuussa 1994 – aivan kuten eläkkeellä oleva tullimies Lennart Henriksson oli jo TV1:n 30.11.2004 lähetetyssä ohjelmassa Uppdrag Granskning paljastanut – ja että tämä tapahtui Ruotsin puolustusvoimien toimeksiannosta.
Helmikuun 8. päivä:
Venäläinen sanomalehti Komsomolskaja Pravda julkaisee artikkelin, jossa lehti kiistämättömän tosiasiana lähtee siitä, että Estonia räjäytettiin. Artikkeliin liitetyssä piirroksessa osoitetaan, missä kohdassa räjähdys oli repinyt alukseen rei'än, josta vesimassat – vesilinjan alapuolella – pääsivät sisään alukseen.
Helmikuun 17. päivä:
Viron parlamentti tekee ensimmäisen päätöksen parlamentaarisen komission asettamisesta tehtävänä tutkia kysymyksiä, jotka liittyvät sotilasköyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia Estonialla. - Muun ohella vallitsee epäselvyyttä sen suhteen, mitä tapahtui tullin alkuperäiselle tavara-asiakirjalle, kun Estonia lähti Tallinnaan epäonniselle matkalleen 27. päivän iltana 1994. Epäselvyyksiä vallitsee myös Ruotsin turvallisuuspoliisin roolista onnettomuutta seuranneessa Viron poliisitutkinnassa.
Maaliskuun 7. päivä:
Viron hallitus asettaa asiantuntijakomitean tehtävänä selvittää sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia matkustajalautta Estonialla. Asiantuntijakomitean puheenjohtajaksi nimitetään valtakunnansyyttäjä Margus Kurm.
Maaliskuun 16. päivä:
Journalisti Sven Anér pyytää valtakunnansyyttäjälle osoittamassaan kirjeessä, että tämä pikimmiten selvittää hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin selvitystoimenpiteet, jotka koskevat TV1:n ohjelmassa Uppdrag Granskning 30.11.2004 tehtyjä paljastuksia puolustusmateriaalin kuljetuksista Estonialla syyskuussa 1994.
Maaliskuun 17. päivä:
Ruotsin hallitus päättää, että innovaatiojärjestelmävirasto (Verket för innovationssystem; VINNOVA) meriturvallisuusohjelmasta (Sjösäkerhetsprogrammet) vastuullisena viranomaisena tilaa tutkimusprojektin Estonian uppoamistapahtumasta (en studie av sjunkförloppet vid estonias förlisning).
Debatti Estoniasta Ruotsin valtiopäivillä. Mona Sahlin informoi hallituksen juuri tekemästä päätöksestä antaa VINNOVAn tehtäväksi Estonian uppoamistapahtumaa koskevan tutkimusprojektin tilaamisen.
Toukokuun 19. päivä:
Viro asettaa parlamentaarisen komission, jonka tehtävä on selvittää sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia siviilimatkustajalautta Estonialla koskevia kysymyksiä (förekomsten av militära transporter med Estonia) samoin kuin selvittää, mitkä viranomaiset tai virkamiehet ovat myötävaikuttaneet sanottuihin kuljetuksiin Ruotsiin tai niistä tienneet (i vilka myndigheter eller myndighetspersoner som i tjänsten eller privat medverkat till eller haft kunskap om de militära transporterna till Sverige). Komissiossa ovat edustettuina parlamentin kaikki kuusi puoluetta. Komission puheenjohtajana toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä (biträdande riksåklagaren) Margus Leivo ja varapuheenjohtajana Evelyn Sepp.
Syyskuun 1. päivä:
Raportissa moititaan erityisesti Ruotsin hallituksen toimeksiannossa hovioikeudenpresidentti Hirschfeldtille asetettuja rajauksia (påtalas särskilt begränsningarna i det av det svenska regeringen till Hirschfeldt lämnade uppdraget).
Syyskuun 27. päivä:
ELA järjestää kansainvälisen Estonia-seminaarin Tallinnassa. Seminaarissa hyväksytään lausuma asianomaisten tahojen saattamisesta vastuuseen Estonian haaksirikon syyn tietoisesta peittelystä (med krav på ansvar skall utkrävas för medveten mörkläggning av vad som förorsakade Estonias förlisning).
Lokakuun 6. päivä:
Margus Kurmin johtama virolainen asiantuntijaryhmä saa uudet ja väljemmät ohjeet.
Lokakuun 25. päivä:
Venäläinen (valtion valvoma) TV-kanava RTR lähettää Natalia Gratchevan tuottaman dokumentin ”Färjan Estonias gåtfulla förlisning” (”Estonia-lautan arvoituksellinen haaksirikko”). - Dokumentissa on kohta, jossa nähdään, miten Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä kuljetetaan ruotsalaisella ambulanssilla.
Vuosi 2006
Maaliskuun 30. päivä:
Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovuttaa komitean toisen osaraportin. Raportti sisältää laajaa ja vakavaa kritiikkiä Ruotsin viranomaisia kohtaan ja erityisesti Ruotsin hallituksen menettelyä kohtaan Estonian haaksirikkoa koskevissa kysymyksissä.
Huhtikuun 5. päivä:
Valtiopäivien liikennevaliokunnan (Riksdagens Trafikutskott) kutsumassa kuulemistilaisuudessa (vid en hearing) Chalmersin (tekninen korkeakoulu) laivatekniikan professori Anders Ulfvarsson lausuu seuraavasti: ”Det måste finnas en dold agenda bakom haveriutredningens rapport om Estoniakatastrofen.” (”Estonia-katastrofia koskevan haveriselvityksen [tutkintakomissio JAIC] raportin takaa täytyy löytyä kätketty agenda.”)
Huhtikuun 15. päivä:
YK:n sisäisen tarkastuksen (ruotsalainen) päällikkö Inga-Britt Ahlenius toteaa Världen idag -ohjelman haastattelussa seuraavaa: ”Haveriutredningen efter Estoniakatastrofen var en stor skandal, den är en skam för Sverige.” (Haveriselvitys Estonia-katastrofin jälkeen oli suuri skandaali, se on suuri häpeä Ruotsille.”) - ”Det enda riktiga är att utreda detta på nytt, ju förr desto bättre.” (”Ainoa oikea tapa on selvittää asia uudelleen, mitä pikemmin sen parempi.”)
Huhtikuun 26. päivä:
Viron parlamentin jäsen, kansanedustaja Evelyn Sepp esittää kovaa kritiikkiä sen johdosta, että Ruotsin viranomaiset käyttivät Estoniaa salaa sotilaskäyttöön tarkoitetun lastin kuljetuksiin.
Huhtikuun 27. päivä:
Ruotsin valtiopäivillä keskustellaan Estonian haaksirikon täydentävästä selvittämisestä. Pääministeri Göran Persson selittää, että hallituksella ei ole suunnitelmia sellaisen täydentävän selvityksen suorittamiseksi. ”Vår uppfattning är den att vi har kommit så långt vi kan komma i detta undersökningsarbete.” (”Meidän käsityksemme on, että me olemme tulleet niin pitkälle kuin me voimme tässä tutkintatyössä.”) - Useat kansanedustajat – ei kuitenkaan Göran Persson – osoittivat erityisen tervehdyksen Viron parlamentin perustuslakikomitean varapuheenjohtajalle Evelyn Seppille, joka seurasi debattia eduskunnan yleisölehteriltä. - Erityisesti pantiin merkille, että Mona Sahlin, jolle Estonia-kysymykset hallituksessa kuuluivat, ei osallistunut tilaisuuteen.
Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 221 - 48 liikennevaliokunnan (Trafikutskottet) käsittelemän eduskunta-aloitteen, jossa vaadittiin täydentävää selvitystä Estonian haaksirikosta.
Toukokuun 12. päivä:
Estonian uhrien omaiset (de anhöriga) vaativat yhdistystensä kautta kirjeessään, että hautarauhasopimus puretaan ja että Estonian haaksirikon syyt selvitetään uudelleen. Kirje on osoitettu niiden maiden hallituksille, jotka ovat allekirjoittaneet hautarauhasopimuksen (Viro, Suomi, Ruotsi, Tanska, Latvia, Liettua, Puola, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta).
Toukokuun 16. päivä:
Viron hallitus kutsuu kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entiset jäsenet kesäkuun 5. päivänä järjestettävään kokoukseen keskustelemaan epäselvyyksistä komission loppuraportissa.
Toukokuun 18. päivä:
Kaikki tutkintakomission (JAIC) ruotsalaiset jäsenet selittävät, etteivät he osallistu Viron hallituksen järjestämään kesäkuun 5. päivän kokoukseen.
Toukokuun 19. päivä:
Ruotsalainen kansanedustaja Lars Ångström (mp) esittää Mona Sahlinille välikysymyksen, mihin toimenpiteisiin tämä aikoo ryhtyä sen todistamiseksi, että ne kaikuluotainkuvat, jotka osoittavat Estonian vieressä olevan kohteen, joka muodoltaan ja suuruudeltaan vastaa keulavisiirin muotoa ja suuruutta, oli otettu todellakin vuonna 1996.
Toukokuun 22. päivä:
Ruotsin TV4-uutiset (TV4-nyheterna) paljastaa, että silloin kun Estonia tuhoutui, Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välillä oli ollut jo 30 kuukautta salainen sopimus sotilaskäyttöön tarkoitetun materiaalin kuljetuksista Itämeren yli.
Toukokuun 24. päivä:
Ruotsin TV4-nyheterna ilmoittaa, että Ruotsin hallitusta informoitiin jo vuonna 1992 (Carl Bildtin ollessa pääministerinä) Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välisestä sopimuksesta, joka avasi tien salaisille sotamateriaalin kuljetuksille Estonialla. - Sopimuksen ilmoitetaan nyt kadonneen. - TV4-uutisten mukaan sopimusta ei ole koskaan diarioitu. - Vastuullinen virkamies ilmoittaa, ettei hän muista mitään. Ja väitetään, että vastuulliset poliitikot eivät ole saaneet tietää mitään ennen tai jälkeen Estonian turman. (Den ansvariga tjänstemannen uppges inte komma ihåg någonting och de ansvariga politikerna skall ingenting fått vetavare sig före eller efter Estonias förlisning.)
Toukokuun 25. päivä:
Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) suomalaiset jäsenet selittävät, että he seuraavat Ruotsin esimerkkiä eivätkä osallistu Viron hallituksen kutsumaan kokoukseen kesäkuun 5. päivänä.
Ruotsin TV4-nyheterna paljastaa, että koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaali tuhottiin selvityksen esittämisen yhteydessä (allt bakgrundsmaterial till utredningen om hemliga militära transporter ombord på Estonia förstördes redan i samband med att utredningen presenteras). Päätöksen sanotun materiaalin tuhoamisesta teki selvitysmies itse eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt.
Ruotsalainen kansanedustaja Kent Härstedt (s) vaatii uutta haveriselvitystä, johon liitetään kuuleminen valan velvoituksin ja rangaistusvastuu.
Toukokuun 26. päivä:
Ruotsalainen kansanedustaja Lars-Jonas Ångström tekee oikeusasiamiehelle (Justitieombudsmannen) kantelun hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtistä. Kantelun syynä on, että Hirschfeldt on tuhonnut koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaalin. - Hirschfeldtiä syytetään myös valehtelemisesta hänen ilmoitettua eduskunnan kuulemistilaisuudessa (vid en hearing), että hän oli keskustellut erään puolustusministeriön päällikkötason virkamiehen (med en chefstjänsteman på Försvarsdepartementet) kanssa. Sanotun ministeriön silloinen oikeudellisen osaston päällikkö (rättschef) väittää kuitenkin, ettei mitään sellaista keskustelua ole käyty.
Kesäkuun 1.-2. päivä:
Viron parlamentaarinen komissio käy Tukholmassa pyrkimyksenään selvittää Estoian haaksirikkoon liittyviä kysymyksiä. Ohjelma sisältää tapaamiset ministeri Mona Sahlinin ja tullihallituksen (Generaltullstyrelsen) silloisen päällikön Ulf Larssonin kanssa samoin kuin Ruotsin sotilastiedustelupalvelun (Militära underrättelsetjänsten; MUST) edustajien kanssa. - Tutkintakomission (JAIC) entinen jäsen, Ruotsin valtion haverikomission (Statens Haverikommission) pääjohtaja (Generaldirektör) Ann-Louise Eksborg selittää, ettei hän halua tavata virolaisen parlamenttikomission jäseniä. - Komissio kritikoi Ruotsia puuttuvasta yhteistyötahdosta. - Komissio haluaa selvittää, salliiko Viron, Suomen ja Ruotsin välinen hautarauhasopimus uusia sukelluksia ja mitä vaaditaan sopimuksen mitätöimiseksi (för att ogiltigförklara).
Kesäkuun 7. päivä:
Ruotsin valtiopäivät keskustelee Estoniasta kansanedustaja Björn von der Eschin (kd) ja kansanedustaja Henrik S. Järrelin (m) ministeri Mona Sahlinille esittämien välikysymysten johdosta. - Debatin kuluessa Mona Sahlin ilmoittaa, että hallitus – Viron kanssa keskusteltuaan – on aloittanut selvityksen Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuuden tarkistamiseksi (”se över tystnadsplikten”).
Ruotsin TV4 ilmoittaa, että Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuus voidaan kumota virolaisten painostuksesta.
Kesäkuun 12. päivä:
Ruotsin valtiopäivät keskustelee Estoniaan liittyvistä kysymyksistä kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) kolmen ministeri Mona Sahlinin vastattavaksi osoittaman välikysymyksen johdosta. - Mona Sahlin selittää vastauksessaan, ettei hän nykytilanteessa (”i nuläget”) näe mitään syytä suorituttaa Estonian hylyn tai keulavisiirin lisätutkimuksia. Sahlin ei myöskään näe syytä ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten virallisten (= tutkintakomission suorituttamat sukellukset) sukellusten lisäksi (vuonna 1994 väitetyiksi) tapahtuneiden sukellusten johdosta. - Sahlin ilmoittaa, että hallitus tulee antamaan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska laboratorium; SKL) tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission (JAIC) filmit Estoniasta.
ZZZ Vi vill veta sanningen kirjoitti:
Tapahtumien kulku
Tunnit ennen ja jälkeen haaksirikon (kellonajat ilmoitetaan Viron ja Suomen ajan mukaisesti)
Syyskuun 27. päivä 1994
Estonia lähtee Tallinnasta kello 19:15.
Syyskuun 28. päivä
Kello 00:00 Estonia muuttaa kurssiaan lännestä etelämmäksi samanaikaisesti kun vauhti hiljenee 15-16 solmusta 8 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).
Kello 00:45 Vahtimatruusi Silver Linde on autokannella kello 00:45:n aikoihin.
Kello 00:58 Estonia vähentää vauhtiaan 5 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).
Kello 01:00 Kolmas koneenkäyttäjä Margus Treu ensimmäisen kuulustelupöytäkirjan mukaan: ”Noin kello 01:00 tunsin kaksi kaksinkertaista, kovaa iskua keulaa vasten.” (”Vid cirka 01:00 kände jag två dubbla, hårda slag mot fören.”).
Kello 01:20 Naisääni huutaa kovaäänisjärjestelmän kautta: ”Haire, haire, laeval on haire!” (”Hälytys, hälytys, laivalla on hälytys!”)
Kello 01:22 Toinen perämies Tormi Ainsalu onnistuu aiempien epäonnistuneiden yritysten jälkeen lähettämään hätäkutsun ”Mayday Mayday Estonia please”. Radiohäiriöt olivat estäneet aikaisemmat yritykset. Tuota Mayday-kutsua seurasi vielä yksi kutsu.
Kello 01:24 Vahtimatruusi Silver Linde pelastuslautalla. Samalla lautalla istuvat koneenhoitaja Hannes Kadak ja järjestelmämekaanikko Henrik Sillaste.
Kello 01:25 Silja Europa tiedustelee Estonian sijaintia. Kolmas perämies Andres Tammes vastaan: ”(...) meillä on blackout, me emme voi antaa sitä nyt. En voi sanoa, mikä se on (...).”
Kello 01:29 Kolmas perämies Andres Tammes onnistuu ilmoittamaan sijainnin. Sen jälkeen yhteys katkeaa.
Kello 01:30 Kallistuma on 45 astetta. Apumoottorit pysähtyvät.
Kello 01:35 Komentosillan kello pysähtyy.
Kello 01:48 Estonia katoaa Utön linnakkeen tutkakuvasta. Samaan aikaan Estonia katosi myös Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista.
Kello 02:30 Ruotsin pääministeri (4.10.1991 – 7.10.1994) Carl Bildt, joka oli osallistunut eroavan hallituksen päättäjäisjuhlaan Rosenbadissa (hallituksen kanslia), on poistunut kahden lähimmän avustajansa – Peter Egart ja Olof Ehrencrona - kanssa mutta palaa muiden osanottajien luo ja ilmoittaa, että hän oli juuri saanut tiedon tapahtuneesta katastrofista. Kysymykseen, mistä Bildt sai tuon tiedon, hän on johdonmukaisesti vastannut, että sitä hän ei muista. Saman vastauksen ovat yhtä johdonmukaisesti antaneet Bildtin molemmat mainitut avustajat.
Kello 02:31 TT (= Tidningarnas Telegrambyrå, ruotsalainen uutistoimisto) lähettää uutisen Estonian haaksirikosta. (Ruotsissa kello oli 01:31.)
Kello 03:15 SÄPO informoi Carl Bildtiä.
Kello 08:00 Olof Ehrencrona on Bildtin luona Rosenbadissa. He valmistelevat ne päätökset, jotka tehdään muodollisessa hallituksen kokouksessa kaksi tuntia myöhemmin. (Ruotsissa kello on 07:00.)
Kello 10:00 Carl Bildt keskustelee liikenneministeri Mats Odellin kanssa kansainvälisen haveriselvityksen muodoista. (Ruotsissa kello on 09:00.)
Mitä myöhemmin on tapahtunut
Vuosi 1994
Syyskuun 28. päivä:
Viron Radio Kuku lähettää ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelun Suomen Utöltä. Tämä saattoi kertoa, että hän oli juuri pelastanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin. Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi nauhoituksen myöhemmin.
Viron (Mart Laar), Suomen (Esko Aho) ja Ruotsin (Carl Bildt) pääministerit kokoontuvat iltapäivällä Turkuun yhteiseen kokoukseen. He pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että Viro asettaa haverikomission (Haverikomissionen; merivahinkokomissio) Suomen ja Ruotsin avustuksella. Annetaan selitys, jonka mukaan ollaan yksimielisiä siitä, että keulavisiiri on pudonnut ja että haaksirikko on aiheutunut teknisestä viasta. Carl Bildt soittaa Estlinesin toimitusjohtajalle Hans Laidwalle (Tukholmaan), joka saa varustamoa rauhoittavan tiedon, että haaksirikko on aiheutunut teknisestä viasta. Tämä tarkoittaa, että vastuu haaksirikosta osoitetaan sille (laiva)telakalle (Meyer Werft), joka on aluksen rakentanut.
Ylisyyttäjä (överåklagare) Uno Hagelberg Tukholman syyttäjävirastosta päättää aloittaa haveria (merivahinko) koskevan esitutkinnan.
Ruotsin TV-aktuellt keskeyttää kello 18:n uutislähetyksen ilmoittaakseen, että Estonian kapteeni (Arvo Andresson) on elossa ja että häntä hoidetaan sairaalassa Suomessa (”Befälhavaren på den förlista färjan Estonia har överlevt och vårdas på sjukhus i Finland”).
Syyskuun 29. päivä:
Useat ruotsalaiset sanomalehdet (muun muassa Dagens Nyheter) ilmoittavat, että toinen kapteeni Avo Piht on pelastettu.
Virolais-ruotsalais-suomalainen tutkintakomissio (M/V ESTONIAn onnettomuuden kansainvälinen tutkintakomissio; The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden; JAIC) asetetaan Viron, Ruotsin ja Suomen pääministerien Turussa 28.9. tekemän päätöksen perusteella.
Haverikomissio (edellä tarkoitettu kansainvälinen tutkintakomissio; jäljempänä: tutkintakomissio ja JAIC) kokoontuu kello 12:n jälkeen Turussa. Tarkoitus on kuulla avaintodistajia (Kadak, Linde, Sillaste ja Treu). Viron kuljetusministeri ja samalla tutkintakomission virolaisen osapuolen puheenjohtaja Andi Meister selittää, että hänen ja virolaisen miehistön täytyy lopettaa kokous ehtiäkseen Tallinnaan lähtöä odottavaan koneeseen. Kuuleminen oli tuolloin ehtinyt tuskin alkaa.
Ruotsin pääministeri Carl Bildt ilmoittaa, että hän pitää huomionarvoisena, että epäilykset keulaporteista tulivat hallituksen kautta eivätkä näyttäneet olevan vastuullisen viranomaisen (merenkulkulaitos) tiedossa (”finner det anmärkningsvärt att misstankarna om bogportarna kom via regeringen och inte verkade vara kända hos den ansvariga myndigheterna”). Samalla Bildt selittää – ainoastaan 16 tuntia haaksirikon jälkeen – käsityksenään, että haaksirikko aiheutui viasta keulavisiirissä.
Syyskuun 30. päivä:
Virolaisten sanomalehtien mukaan meriturvallisuusjohtaja Bengt-Erik Stenmark on ilmoittanut, että tutkintakomissio on kuullut Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä.
Estonian hylyn sijainti paikallistetaan.
Ruotsissa entinen valtakunnansyyttäjä Magnus Sjöberg saa tehtäväksi tarkastaa merenkulkutarkastuksen (Sjöfartsinspektionen).
Ingvar Carlsson (Ruotsin pääministerinä 1.3.1986 – 4.10.1991 ja 7.10.1994 – 22.3.1996) ilmoittaa TV Aktuelltissa, että on ryhdyttävä kaikkiin ponnistuksiin aluksen nostamiseksi (”alla ansträngningar måste göras för att få upp fartyget, det av hänsyn till de människor som redan har drabbats väldigt hårt”).
Lokakuun 1. päivä:
Lauantaiaamuna 1.10. aloitetaan sukellukset Estonialle. Sukelluksiin osallistuu suuri määrä sukeltajia. Sukelluksissa löydetään reikä laivan rungossa laivan oikealla puolella lähellä keulavisiiriä (”ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmä on, että rei'än on aiheuttanut laivan sisäpuolella tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Reikä on niin suuri, että sukeltaja varusteineen mahtuu kulkemaan rei'ästä sisälle laivaan. Sukeltajien on sitouduttava elinikäiseen vaitiololupaukseen (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”).
Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga protestoi Ruotsin ulkoministeriössä Ruotsin viranomaisten haluttomuudesta ja / tai kieltäymisestä virolaisia eloonjääneitä koskevien tietojen antamiseen.
Lokakuun 2. päivä:
Muistojumalanpalvelus suurkirkossa tukholmassa.
Suomalaisessa tutkintakomission (JAIC) kadonneen keulavisiirin etsinnässä löydetään 7 x 10 metrin suuruinen kohde merenpohjasta siltä paikalla, jossa Estonia on uponnut. Suomalaiset ottivat kaikuluotainkuvia kohteesta, jonka analyysin jälkeen katsottiin olevan teräslevy. Ne filmit, jotka kohteesta otettiin, ovat sittemmin kadonneet.
Lokakuun 4. päivä:
Hallinnollinen vastuu tutkintakomissiosta siirretään Virolta Ruotsille.
Tutkintakomissio (JAIC) julkaisee lehdistötiedotteen, jossa vika keulavisiirissä ilmoitetaan todennäköisimmäksi syyksi haaksirikolle.
Lokakuun 6. päivä:
Tutkintakomission (JAIC) suomalainen jäsen – pyytää faksilla apua Ruotsilta: ”Jos se kestää ja jos ilmenee ongelmia ennen kuin me löydämme, mitä etsimme, voimme saada ongelmia lehdistön kanssa.” (”Om det dröjer och det uppkommer problem innan vi finner vad vi söker kan vi få problem med pressen.”)
Lokakuun 7. päivä:
Ruotsissa Bildtin hallitus eroaa ja Carlssonin hallitus astuu virkaan. Ines Uusman seuraa Mats Odellia liikenneministerinä ja ottaa vastuun Estoniaa koskevista kysymyksistä.
Viron turvallisuuspoliisi julkaisee Interpolin kautta etsintäkuulutuksen, jossa etsitään Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä. Syyksi esitetään, että Piht oli monien todistajien mukaan pelastettujen joukossa ja että hän on haverin selvittämisen kannalta tärkeä henkilö.
Lokakuun 11. päivä:
Ingvar Carlsson ja Ines Uusman tulevat – kuultuaan Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) pääjuristin Johan Fransonin esityksen – siihen tulokseen, että voisi olla soveliasta asettaa neuvosto, jonka tehtävänä olisi selvittää (Estonian uhrien) 'pelastamiseen' liittyviä eettisiä ongelmia (”belysa etiska problem i samband med en bärgning”).
Lokakuun 13. päivä:
DN Debatt julkaisee Göran C-O Claessonin kirjoituksen - ”Antakaa lauttauhrien levätä rauhassa!” (”Låt färjeoffren vila i frid!”) - joka aloittaa kampanjan Estonian ja ruumiiden nostamista vastaan ja Estonian betonilla peittämisen puolesta.
Lokakuun 14. päivä:
Ruotsalainen Aftonbladet julkaisee Gunnar Fredrikssonin kirjoituksen - ”mikään hauta ei ole arvokkaampi kuin meri” (”ingen grav värdigare än havet”) - renkaaksi kampanjaan nostamista vastaan ja betonilla peittämisen puolesta.
Lokakuun 17. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) ilmoittaa kokouksessa Tallinnassa, että Estonian haaksirikko johtui siitä, että keulavisiiri oli iskeytynyt paikoiltaan (katkennut; ”bogvisiret slagits av”) niin että vesi saattoi virrata sisään autokannelle ja siten upottaa aluksen. Tästä tiedotteesta muodostui sittemmin tutkintakomission alustava raportti (”preliminärrapport”) ja se selitys Estonian haaksirikolle, josta tutkintakomissio on siitä lähtien pitänyt kiinni ja joka on myöhemmin muodostunut Ruotsin viralliseksi kannaksi.
Lokakuun 18. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) ilmoittaa, että keulavisiiri on paikallistettu 1.570 metriä länteen hylystä. (Keulavisiirin sijaintipaikka on Estonian menosuunnan huomioon ottaen mainitun matkan verran edempänä kuin itse hylky !) - Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist ja monet muut asiaa tutkineet ovat sitä mieltä, että keulavisiiri löydettiin jo paljon aikaisemmin ja että keulavisiirin etsintä oli ollut vain harhautusmanööveri ajan saamiseksi hylyn ja merenpohjan tutkimisoperaatiolle.
Lokakuun 20. päivä:
Ruotsin hallitus päättää Eettisen neuvoston asettamisesta, puheenjohtajana entinen keskustajohtaja ja ulkoministeri Karin Söder. Jäseniksi neuvostoon nimetään entinen ulkoministeri Sten Andersson, lääkäri Hans Gustavsson, lääkäri Peter Paul Heineman, tuomiorovasti Caroline Krook, merimiesliiton puheenjohtaja Anders Lindström ja journalisti Yrsa Stenius. Useimmat heistä ovat aikaisemmin ilmoittaneet vastustavansa Estonian nostamista. 852 Estonian uhrin omaiset eivät saa edustajaansa neuvostoon, jonka tehtävänä Ines Uusmanin mukaan on hänen ja hallituksen avustaminen Estonian nostamista koskevassa kysymyksessä.
Lokakuun 27. päivä:
Ruotsalainen Expressen julkaisee artikkelin otsikolla ”SÄPO selvitti sabotaasia Estoniaa vastaan” (”SÄPO utredde sabotage mot Estonia”). Poliisi-intendentti (polisintendent) Tore Forsberg vahvistaa Expressenille, että SÄPO oli suhtautunut saapuneisiin vihjeisiin erittäin suurella vakavuudella.
Marraskuun 3. päivä:
Hallitus antaa oikeustieteen tohtori Peter Nobelin tehtäväksi Estonian uhrien omaisten avustamisen heidän etujensa valvomiseksi.
Marraskuun 10. päivä:
Puolustusvoimat saa Ruotsin hallitukselta tehtäväksi avustaa Suomen merenkulkuviranomaisia Estonian keulavisiirin nostamiseksi. Operaatioon osallistuvat alukset Belos ja Furusund sekä suomalainen jäänmurtaja Nordica.
Marraskuun 12. päivä:
Estonia-katastrofin tutkinnan analyysiryhmä esittää Estonian nostamista.
Marraskuun 13. päivä:
Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga välittää käynnillään Ruotsin ulkoministeriössä 13.11. Viron hallituksen terveiset, joiden mukaan Estonia koskee varsin komplisoitua asiakysymystä, jonka ei tulisi antaa kehittyä ulkopoliittiseksi konfliktiksi (”en synnerligen komplicerad sakfråga som inte borde tillåtas utvecklas till en utrikespolitisk konflikt”).
Marraskuun 18. päivä:
Estonian keulavisiiri nostetaan merestä.
Marraskuun 29. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos (Sjäfartsverket) kirjoittaa sopimuksen Rockwater AS:n kanssa sukelluksista Estoniaan.
Joulukuun 1.-4. päivä:
Meriturvallisuusjohtaja Johan Fransonin johtamia sukelluksia. Näissä sukelluksissa nostetaan merenpohjasta Estonian atlanttilukon pultti (”bulten till atlantlåset”), joka kuitenkin nostamisen jälkeen heitetään takaisin mereen. Vastuullinen tästä on sittemmin kuollut onnettomuustutkija Börje Stenström.
Joulukuun 12. päivä: Johan Franson esittää raportin ”Konsekvensanalys Estonia”. Raportti on kategorinen kannanotto Estonian ja hukkuneiden ruumiitten nostamista vastaan. Huolenpito sukeltajien psyykkisestä terveydestä esitettiin erityisen vahvana argumenttina nostamista vastaan.
Eettinen neuvosto ilmoittaa Ruotsin hallitukselle käsityksenään, ettei Estonia tulisi nostaa eikä sukelluksia alukselle sallia. Neuvosto suosittaa, että haaksirikkopaikka määriteltäisiin hautapaikaksi (gravplats).
Joulukuun 15. päivä:
Ruotsin hallitus tekee päätöksen Estonian peittämisestä betonilla. Merenkulkulaitos saa tehtäväksi jättää ehdotuksen hylyn peittämisestä sekä haaksirikkopaikan valvonnasta.
Vuosi 1995
Helmikuun 10. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos (Sjöfartsverket) esittää neljä ajateltavissa olevaa vaihtoehtoa Estonian kattamiseksi betonilla.
Helmikuun 23. päivä:
Sopimus Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta allekirjoitetaan Viron, Suomen ja Ruotsin välillä.
Maaliskuun 2. päivä:
Ruotsin hallitus antaa merenkulkulaitoksen tehtäväksi suorituttaa Estonian peittäminen betonikuorella. Sopimus tehdään NCC:n johtaman konsernin kanssa. Ruotsi vastaa kaikista kustannuksista, joiden lasketaan nousevan 352 miljoonaan kruunuun. Medialle ilmoitetaan, että kustannukset nousevat 150 – 200 miljoonaan kruunuun.
Maaliskuun 30. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) esittää osaraporttinsa teknisistä kysymyksistä.
Maaliskuun 24. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos saa hallitukselta tehtäväksi huolehtia Estonian haaksirikkopaikan valvonnasta. Jäänmurtaja Atle lähetetään haaksirikkopaikalle.
Kesäkuun 1. päivä:
Ruotsin parlamentti (valtiopäivät) hyväksyy sen sopimuksen Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta, joka 23.21995 tehtiin Viron, Suomen ja Ruotsin välillä.
Heinäkuun 1. päivä:
Ruotsalainen laki Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta tulee voimaan. Sopimuksessa kielletään sukeltaminen hylkyyn ja sen lähialueelle. Kiellon rikkomisesta on seurauksena sakkorangaistus tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Vuosi 1996
Helmikuu:
FELIX-raportti esitetään. FELIX-ryhmän väitetään muodostuvan entisen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun virkailijoista ja agenteista. Raportin aiheena on organisoitu rikollisuus Baltian entisissä neuvostotasavalloissa. Väitetään, että Estonialla on salakuljetettu aseita.
Huhtikuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus kehottaa kaikkia Euroopan valtioita liittymään Viron, Suomen ja Ruotsin väliseen kansainvälisoikeudelliseen sopimukseen Estonian hylkyä koskevien sukellusten kieltämisestä ja betonikatteesta.
Toukokuu:
Enn Neidre – virolainen tutkintakomission (JAIC) edustaja – eroaa. Syyksi ilmoitetaan esteellisyys.
Kesäkuu:
Ines Uusman ilmoittaa, että Estonian päällystämistä betonilla koskeva hanke on pysäytetty (man beslutat att vänta med övertäckningen av Estonia).
Heinäkuu:
Andi Meister – tutkintakomission (JAIC) virolainen puheenjohtaja – eroaa. Erotessaan Meister moittii tutkintakomission ruotsalaista osapuolta, erityisesti Olof Forssbergia, röyhkeydestä ja päällepäsmärin tavoista (för arrogans och översittarfasoner).
Elokuun 15. päivä:
DN Debatt julkaisee laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin artikkelin ”Keulavisiiri ei haverin syynä” (”Bogvisiren inte haveriorsaken”), jossa Björkman katsoo, että haaksirikko ei ole voinut sillä tavoin kuin tutkintakomissio haluaa tehdä tiettäväksi ja että on etsittävä reikää laivan rungosta ja että sellaisesta rei'ästä löydetään todellinen selitys haaksirikolle.
Lokakuun 21. päivä:
Psykologisen puolustuksen hallitus (Styrelsen för Psykologiskt Försvar; SPF) saa Ruotsin hallitukselta tehtäväksi toimia valtion kontaktielimenä Estonian haaksirikossa kuolleiden omaisiin.
Vuosi 1997
Tammikuu:
Ruotsin hallituspiireihin yhteydessä olevalta henkilöltä tihkuu tietoja, joiden mukaan USA on Estonian haaksirikkoa koskevan pimityksen takana ja että Avo Piht ja seitsemän (7) muuta Estonian miehistön jäsentä oleskelee nyttemmin USA:ssa.
Huhtikuu:
Ruotsin TV2:n Stripteaseredaktionen paljastaa, että kaikki teknikot, joihin Ruotsin hallitus on merenkulkulaitoksen välityksellä ollut yhteydessä, ovat varoittaneet yrityksistä toteuttaa ajatusta Estonian hylyn betonilla kattamisesta.
Toukokuu:
Ruotsin merenkululaitoksen lähde antaa Dagens Ekolle vihjeen, jonka mukaan valtion haverikomission päällikkö Olof Forssberg on vuonna 1959 vastaanottanut kirjeen, jota hän ei ole antanut diarioitavaksi.
Toukokuun 26. päivä: Dagens Eko julkaisee aamulla 'uutisen' mainitusta diarioimattomasta kirjeestä. Samana päivänä iltapäivällä Ines Uusman ilmoittaa, että Olof Forssberg on erotettu virastaan.Uusman ilmoitti samalla tuntevansa suurta luottamusta Forssbergiin, joka saa pitää arvonsa (titel) ja palkkansa. Vähän myöhemmin hallitus nimittää Forssbergin hovioidenlaamanniksi (hovrättslagman) Svean hovioikeuteen. Forssbergin seuraajaksi nimitetään Anne-Louise Eksborg – puolustusministeriön aikaisempi oikeuspäällikkö (rättschef).
Elokuun 17. päivä:
Merenkulkulaitoksen alus Ale karkottaa saksalaisen hinaajan, jolta valmisteltiin sukelluksia haveripaikalle.
Syyskuun 4. päivä:
Bengt Schager jättää eronpyyntönsä komission psykologisen asiantuntijan tehtävästä.
Syyskuu:
Andi Meister julkaisee kirjansa ”Lopetamata logiraamat” (Päättämätön lokikirja; Den oavslutade loggboken).
Syyskuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus asettaa analyysiryhmän tutkimaan Estonia-katastrofia ja sen seurauksia. Puheenjohtajaksi määrätään Ruotsin punaisen ristin silloinen pääsihteeri Peter Örn. Jäseniksi määrätään Lillemor Arvidsson, Christina Jutterström, Conny Nordin ja Stig Strömholm. Lillemor Arvidsson pyytää sittemmin saada erota analyysiryhmästä. Hänet korvataan Leni Björklundilla.
Marraskuun 6. päivä:
Tutkintakomission (JAIC) virolainen jäsen Priit Männik pakotetaan eroamaan. Männikin ilmoitetaan istuneen komissiossa Viron poliisin mandaatilla, josta poliisista hänet on erotettu.
Joulukuun 3. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) esittää loppuraporttinsa.
DN Debatt julkaisee Bengt Schagerin artikkelin ”Miehistön virhe salataan” (”Besättningens misstag förtigs.”).
Joulukuun 4. päivä:
Tutkintakomission raportti esitellään ja siitä keskustellaan julkisessa kokouksessa Folkets husissa Tukholmassa.
Vuosi 1998
Tammikuun 24. päivä:
SvD Brännpunkt julkaisee Johan Ridderstolpen ja Björn Stenbergin artikkelin ”Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta” (”Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta”).
Tammikuun 30. päivä:
Ruotsalainen Finanstidningen julkaisee Åke Sundströmin artikkelin ”Estoniarapporten: En skymf mot döda och efterlevande” (”Estonia-raportti: Häpeä kuolleita ja henkiinjääneitä kohtaan”).
Helmikuun 4. päivä:
Finanstidningen julkaisee Mats Odellin artikkelin ”Dags att tala ut” (”Aika puhua suoraan.”).
Helmikuun 18. päivä:
Ruotsin pääsyyttäjä Torsten Lindstrand päättää lopettaa (koskaan aloittamattoman) esitutkintansa Estonian haaksirikon osalta.
Helmikuun 24. päivä:
Finanstidningen julkaisee historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin ensimmäisen kyseenalaistavan artikkelin ”Hål under vattenlinjen?” (”Reikä vesirajan alapuolella?”). Artikkelia seuraa 30 viralliselle selitykselle kriittistä artikkelia. Viimeinen 31 artikkelista - ”Yksi sukeltaja liikaa” (”En dykare för mycket”) - julkaistaan 14.9.2000.
Elokuun 2. päivä:
Laivanrakennusinsinööri Anders Björkman paljastaa artikkelissaan SvD Brännpunktissa, että tutkintakomissio (JAIC) on leimannut salaisiksi suoritetut vakaisuuslaskelmat (stabilitetsberäkningar).
Syyskuun 18. päivä:
Ylisyyttäjä (överåklagare) Uno Hagelberg Tukholman syyttäjänvirastosta ei näe syytä muuttaa pääsyyttäjä Torsten Lindstrandin aikaisempaa päätöstä lopettaa Estonian haaksirikon esitutkinta.
Syyskuun 23. päivä:
Laivanrakennustekniikan professori Anders Ulfvarson moittii SvD Brännpunktissa vakavista puutteista tutkintakomission (JAIC) loppuraportissa.
Joulukuun 1. päivä:
H. Witte pakotetaan luopumaan tehtävästään omaisjärjestö DISin juridisena asiamiehenä. Witten eroa on edeltänyt valtapeli yhdistyksen hallituksessa. Valtapelistä ovat vastanneet Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) majuri Allan Sooman ja tämän serkku Gunnar Bendréus.
Joulukuu:
Vähän ennen joulua 1998 J. Ridderstolpe ja H. Witte löytävät videofilmiltä B 40 b paketin (ett paket), joka muistuttaa räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (en icke detonerad sprängladdning). Filmissä on päiväys 9.10.1994. Eräs laivaston entinen (rynnäkkö)sukeltaja (attackdykare), jota konsultoidaan paketin identifioimiseksi, katsoo voivansa vahvistaa, että että kysymys on räjäyttämättömästä räjähdyspanoksesta. Myös eräs Spiegel TV:n uskottu asiantuntija – Martin Volk – tulee samaan lopputulokseen. Aftonbladet kääntyy tutkintakomission puoleen, joka antoi tiedon, että kysymyksessä oli ”eloonjäämispaketti” (”överlevnadspaket”).
Vuosi 1999
Tammikuun 1. päivä:
Estonian haaksirikkoa koskevat asiat siirretään vasta perustetulle elinkeinoministeriölle (näringsdepartementet).
Tammikuu:
H. Witte ilmoittaa lehdistotiedotteessa, että hän on aloittanut työnsä Estonian haaksirikossa menehtyneiden omaisten järjestössä (”Estoniaanhöriga”), joka muodostuu 20 omaisesta.
H. Witte ilmoittaa, että tutkintakomission filmimateriaalista on löytynyt kaksi (2)räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (två inte detonerade sprängladdningar).
Helmikuun 3. päivä:
Finanstidningen julkaisee kuvat räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista Johan Ridderstolpen kommentein varustettuina. Julkaisemista on edeltänyt psykologisen puolustuksen hallituksen lehteen kohdistama painostus kuvamateriaalin julkaisematta jättämiseksi. Finanstidningen julkaisi artikkelin kuvineen myös internetissä. Tunnin kuluessa julkaisemisesta kyseinen internet-sivu vaihdettiin toiseen ilman lehden myötävaikutusta. Vasta kolme vuorokautta myöhemmin Finanstidningen onnistui saada oma sivunsa uudelleen internetiin.
Helmikuun 6. päivä:
SvD Brännpunkt julkaisee artikkelin 28 eloonjääneestä: ”Meidän todistajanlausunnoistamme ei ole kerrottu korrektisti.” (Våra vittnesmål är inte korrekt återgivna.”)
Helmikuun 11. päivä: Ruotsin hallitus päättää, ettei ryhdytä toimenpiteisiin kuolleitten nostamiseksi Estonian hylystä. Päätöstä ovat edeltäneet neuvottelut Viron, Suomen ja Tanskan hallitusten kanssa.
Helmikuun 17. päivä:
Finanstidningen julkaisee artikkelin - ”Yksi pommi liikaa” (”En bomb för mycket”) - räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista saatujen tietojen johdosta. Myös tällä kertaa lehden kotisivu vaihdetaan ja sitä häiritään.
Helmikuun 27. päivä:
SvD-journalisti Björn Hygstedt julkaisee ensimmäisen häväistysartikkelinsa H. Witteä vastaan.
Helmikuun 28. päivä:
SvD-journalisti Björn Hygstedt julkaisee toisen häväistysartikkelinsa H. Witteä vastaan. Artikkelit muodostavat alkutahdin häirintäsarjalle Witteä ja hänen asianajotoimintaansa vastaan.
Huhtikuun 21. päivä:
Analyysiryhmä (jonka tehtävänä oli tutkia Estonia-katastrofia ja sen seurauksia) jättää loppuraporttinsa ”Lära av Estonia”.
Kesäkuun 14. päivä:
The Independent Fact Group / Faktagruppen antaa raporttinsa ”Asiakirjaväärennys puuttuvan merikelpoisuuden salaamiseksi” (”Urkundsförfalskning för att dölja bristande sjövärdighet.”).
Kesäkuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus päättää, että enintään 3,2 miljoonaa kruunua käytetään omaisten ja eloonjääneiden tukemiseksi Estonian haaksirikon johdosta.
Elokuun 10. päivä:
Meyer-telakan asiantuntija ilmoittaa, että englantilainen räjähdeasiantuntija Brian Braidwood on tullut siihen tulokseen, että vähintään kolme (3) räjähdystä rampin ja visiirin välissä (mellan rampen och visiret) on aiheuttanut visiirin irtoamisen. Braidwoodin raportti löytyy osoitteesta www.estoniaferrydisaster.net.
Syyskuun 11. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf tekee rikosilmoituksen sen satamapöytäkirjan epäillystä väärentämisestä, johon tutkintakomission (JAIC) selvityksessä viitataan.
Marraskuu:
Visiiri kuljetetaan Hangosta Ruotsin laivastotukikohtaan Musköhön Ruotsin ulkopuolella.
Vuosi 2000
Tammikuun 6. päivä:
Hamburger Abendblatt julkaisee Reiner Gatermannin artikkelin ”Das kollektive Schweigen” (”Kollektiivinen vaikeneminen”).
Toukokuun 29.-30. päivä:
Estoniaa käsittelevä kansainvälinen seminaari, jonka on järjestänyt omaisyhdistys AgnEf.
Heinäkuun 14. päivä:
Mona Sahlin vetoaa Gregg Bemisiin, jotta tämä ei suorittaisi suunniteltuja sukelluksia: ”Regeringen motsätter bestämt ditt initiativ och vädjar till dig att ompröva dina planer.” (”Hallitus vastustaa päättäväisesti aloitettasi ja vetoaa sinuun, jotta harkitsisit uudelleen suunnitelmiasi.”)
Elokuun 22. päivä:
Expressen uutisoi aamupainoksessaan: ”Håkan Bergmark, 41, Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estoniaan. Hän sanoo, että hän näki ja filmasi suuren rei'än aluksen kyljessä.” (”Håkan Bergmark, 41, från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida.”) (Håkan Bergmark on sukeltaja ja laivaston reservin upseeri.) - Siinä artikkelissa Estoniasta, joka julkaistiin lehden iltapainoksessa, ei sanottua uutista enää ollut.
Yhdysvaltalainen Gregg Bemis aloittaa sukellukset Estonialle. Mitään väliintuloa sukellusten estämiseksi ei voida tehdä, koska sen enempää Saksa kuin USA:kaan ei ole allekirjoittanut hautarauhasopimusta ja hylky lepää kansainvälisillä vesillä. Jos joku sukeltajista tai sukellusten järjestäjistä tulee Ruotsiin, Suomeen tai Viroon, hänet voidaan asettaa syytteeseen hautarauhan rikkomisesta. - Sukeltajat löytävät aluksen keularampista (bogramp) rei'än, joka on suuruudeltaan kaksi ja puoli metriä kertaa 70 senttimetriä (250 cm x 70 cm). Sukeltajat polttoleikkaavat rei'än reunoista irti kaksi palasta, jotka toimitetaan myöhemmin metallurgisiin tutkimuksiin. Niiden tulos viittaa siihen suuntaan, että Estoniassa on tapahtunut räjähdys.
Elokuun 29. päivä:
Lyhyen seremonian ja kukkaseppeleen laskemisen jälkeen Bemisin johtama sukellusretkikunta poistuu Estonian hylyn sijaintipaikalta.
Syyskuun 5. päivä:
Mona Sahlin tapaa muiden valtiopäiväpuolueiden edustajia keskustellakseen filmistä, joka osoittaa, että Estonian vieressä merenpohjassa on kaksi ruumista.
Syyskuun 6. päivä:
Virolaiset Estonian hukkuneiden omaiset lähettävät ruotsalaiselle uutistoimistolle TT:lle faksin, jossa he ottavat etäisyyttä (omaisyhdistys DISin) ”puheenjohtajaan” (”ordförande”) Gunnar Bendérusiin. TT ei välitä tiedotetta eteenpäin.
Syyskuu:
Ruotsin hallitus pyytää eräiltä asiantuntijoilta, viranomaisilta ja instituutioilta lausuntoja tutkintakomission (JAIC) loppuraportista.
Syyskuun 14. päivä:
Faktaryhmä (faktagruppen) esittää kuvatodisteita siitä, että Estonian hylyllä on esiintynyt sukellustoimintaa ajalla kesäkuun 1996 jälkeen ja ennen kesää 2000. Asianomaisille viranomaisille esitetään seuraavat kysymykset: 1) Kuka on avannut ja sulkenut rampin? 2) Ovatko rampin avanneet ja sulkeneet ruotsalaiset vai suomalaiset viranomaiset vai joku kolmas osapuoli? 3) Miksi tämä on tehty?
Syyskuun 15. päivä:
Mona Sahlin kutsuu Estonian uhrien omaiset ja eloonjääneet tiedotustilaisuuteen. Sahlin ilmoittaa, ettei ketään asiantuntijaa määrätä tutkimaan Estonia-sukellusten yhteydessä otettua filmimateriaalia. Ruotsin hallituksen päätöksestä 15.12.1994 siitä, ettei Estoniaa nosteta merestä, pidetään kiinni. Sahlin ilmoittaa edelleen hallituksen katsovan, ettei ole syytä kyseenalaistaa tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia.
Lokakuun 3. päivä:
Maltillisen kokoomuksen (m) kansanedustaja Tom Heyman vaatii eduskunta-aloitteessaan (motion), että Ruotsin hallitus neuvotteluissa Viron kanssa herättää kysymyksen tarpeesta saada aikaan uskottava haveriselvitys (haveriutredning).
Lokakuun 4. päivä:
Kansanedustajat Rolf Åbjörnsson (kristillisdemokraatit; kd) ja Ulla-Britt Hagström (kd) vaativat eduskunta-aloitteessaan (motion) lisäselvityksiä Estonian haaksirikon syistä ottaen huomioon sen, mitä on tullut esiin tutkintakomission raportin julkistamisen jälkeen.
Lokakuun 5. päivä:
Kansanedustaja Lars Ångström (Ympäristöpuolue Vihreät; mp) vaatii eduskunta-aloitteessaan (motion), että riippumattomia kansainvälisiä asiantuntijoita pyydetään tutkimaan (muun ohella) seuraavia seikkoja: Miten Estonia saattoi upota niin nopeasti (hur Estonia kunde sjunka så snabbt)? Oliko keulavisiiri räjäytetty (ifall bogvisiret utsatts för sprängning)? Onko Estonian rungossa reikä (om det finns ett hål i Estonias skrov synligt eller ej)? Ångström on vaatinut lisäksi, että merenkulkulaitos virallisesti dokumentoi sen työn, joka on suoritettu Estonian autokannella.
Lokakuun 9. päivä:
Kaksi henkilöä vangitaan poissaolevina (anhålls i sin frånvaro) Estonian hautarauhan rikkomisesta. Rikoksesta hautarauhaa vastaan voidaan tuomita enintään kahden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen.
Lokakuun 24. päivä:
Professori Anders Ulfvarson (Chalmers tekniska högskola) antaa lausunnon elinkeinoministeriöstä saapuneista, Estonian haaksirikon haveriselvitystä koskevista asiakirjoista. Ulfvarsonin lausunnossa tuodaan esiin, että ”asiakirjat dokumentoivat vakavia puutteita JAIC:n loppuraportissa” (”handlingarna dokumenterar allvarliga brister i JAIC:s slutrapport”). ”Puutteet ovat riittävän vakavia vaarantaakseen koko selvityksen uskottavuuden siitä huolimatta, että se sisältää hyviä yksittäisiä osuuksia tunnetuilta konsulttiyrityksiltä ja yliopistoasiantuntijoilta” (”Bristerna är tillräckligt allvarliga för att äventyra trovärdigheten i hela utredningen [...].).
Marraskuu:
Saksalaiset tutkimuslaitokset tekevät selkoa tutkimustensa tuloksista niiden metallipalojen osalta, jotka polttoleikattiin Estonian hylystä elokuussa (2000) Bemisin suorituttamien sukellusten aikana. Tutkimukset osoittavat, että Estonialla on tapahtunut räjähdys. (Undersökningarna visar att det skett en explosion på Estonia.)
Marraskuun 13. päivä:
Ruotsin journalistikerho (Publicistklubben; PK) päättää valittaa Ruotsin syyttäjäviranomaisen päätöksestä vangita saksalainen toimittaja. PK vaatii, että pidätyspäätös kumotaan.
Marraskuun 24. päivä:
Institutet för Mediestudier esittää journalisti Hans Hederbergin laatiman raportin, jossa median Estonia-sukellusten (Bemisin sukellusretki 22.-31.8.2000)valvontaa pidetään ala-arvoisena.
Joulukuun 5. päivä:
Susanna Popova osoittaa artikkelissaan DN Debatt, miten Ruotsin merenkulkulaitos oli väärennetyn pöytäkirjan avulla yrittänyt välttää arvostelun siitä, että Estonia sai lähteä Tallinnan satamasta 27.9.1994 siitä huolimatta, että samana päivänä tehty tarkastus osoitti laivassa olevan suuri määrä puutteita. (Estonia fick lämna hamnen i Tallinn den 27 september 1994 efter en samma dag gjord inspektion som påvisat en lång rad briste).
Joulukuun 9. päivä:
Göteborgin Chalmers (tekninen korkeakoulu) ja Tukholman Kungliga tekniska högskolan antavat lausunnon tutkintakomission loppuraportista ”Estonia behöver utredas ytterligare” (”Estonia kaipaa lisäselvitystä”).
Joulukuun 11. päivä:
Kansanedustajat Kent Härstedt (sosialidemokraatit; s) ja Lars Ångström (mp) vaativat artikkelissaan DN Debatt, että hallitus asettaa uuden riippumattoman tutkintaelimen (en helt ny oberoende haveriutredning).
Joulukuun 18. päivä:
Tohtori Kurt Ziegler Brandenburgin osavaltiolaboratoriosta (delstatslaboratoriet Brandenburg) ilmoittaa brittiläiselle sanomalehdelle The Independent, että niiden kahden metalliosan laboratoriotesti, jotka leikattiin irti läheltä Estonian keulavisiirin ramppia (två metalldelar som skurits ut i närheten av rampen i bogvisiret på Estonia), on osoittanut merkkejä räjähdyksestä ennen aluksen uppoamista (uppvisat tecken på en explosion innan fartyget sjönk). - Lisäksi kaksi saksalaista ja yksi yhdysvaltalainen laboratorio katsovat, että Estonian keulavisiiri on räjäytetty pois (anser att Estonias bogvisir sprängts bort). - Metallimuutosanalyysi on osoittanut senkaltaisia muutoksia, joita ilmenee korkeanopeuksisissa räjäytyksissä (metallförändringar av samma slag som uppstår vid detonationer med hög hastighet). Tämä saattaisi viitata Semtex'in tai Hexa Composite'n tyyppisiin räjähteisiin.
Joulukuun 21. päivä:
Saksalainen asianajaja jättää saksalaisen päämiehensä asiamiehenä rikosilmoituksen Saksan valtakunnansyyttäjälle (riksåklagaren) sitä tai niitä vastaan, jotka räjäyttivät Estonian. Rikosilmoitus koskee joukkomurhaa.
Joulukuun 24. päivä:
Faktaryhmä (Faktagruppen) esittää raportissaan kuvia Estonian visiiristä ”stående vid sidan om fartyget” (aluksen vieressä). Ruotsin merenkulkulaitos oli toimittanut kuvan omaisyhdistys AgnEf:n 29.-30.5.2000 järjestämään seminaariin. - Faktaryhmä päättää raporttinsa seuraaviin kolmeen kysymykseen: 1) Jos visiiri todellakin oli aluksen vieressä ensimmäisten päivien aikoina haaksirikon jälkeen, miten selitetään, että JAIC löysi visiirin meripeninkulman päästä aluksesta länteen? 2) Jos visiiri oli aluksen vieressä, miten se oli joutunut sinne? 3) Jos visiiri oli paikalla, kun alus upposi, miten se irtosi aluksesta?
Vuosi 2001
Tammikuun 5. päivä:
Oikeusministeri Johannes Koskinen torjuu Ruotsin elinkeinoministeriön välittämän omaisyhdistys AgnEf:n ja Faktaryhmän (Faktagruppen) esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian haaksirikosta.
Tammikuun 17. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf tekee pääministeri Göran Perssonille uuden hakemuksen Estonian haaksirikkoa koskevasta uudesta selvityksestä. Yhdistys viittaa uusiin tietoihin, jotka vahvistavat aikaisempaa käsitystä siitä, että Estonian rungossa on räjähdyksen aiheuttamia vaurioita (det finns sprängskador på skrovet).
Tammikuun 18. päivä:
FOA:n (Försvarets forskningsanstalt) eläkkeellä oleva tutkija Lars Ekbom selittää – tutkittuaan saksalaisia koetuloksia (Estoniasta polttoleikattujen näytekappaleiden osalta) – että räjäytys on tapahtunut (en detonation ägt rum).
Maaliskuun 8. päivä:
Kansainväliset kuljetusjärjestöt (de internationella transportfacken) uuditavat kirjeessään Ruotsin hallitukselle vaatimuksen Estonia-onnettomuuden uudelleen selvittämisestä.
Maaliskuun 15. päivä:
Professori Anders Ulfvarson ja filosofian tohtori Per-Erik Åsard kehottavat DN Debattissa Estonia-kysymyksistä vastuullista ministeriä Mona Sahlinia unohtamaan arvovaltakysymykset (”släppa prestigen”) ja suorituttamaan kokonaan uuden haveriselvityksen.
Maaliskuun 16. päivä:
Mona Sahlin keskustelee Estoniasta valtiopäiväpuolueiden kanssa.
Maaliskuun 17. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa: ”Det blir ingen ny haverikommission för att utreda Estoniakatastrofen och det blir heller ingen bärgning av fartyg eller kroppar.” (Mitään uutta tutkintakomissiota Estonia-katastrofin selvittämiseksi ei perusteta eikä myöskään alusta tai ruumiita nosteta.) - Sahlin selitti lisäksi: ”En haveriutredning har en uppgift, att förklara hur Estonia sjönk. Jag har inte sett någon annan förklaring som är trovärdigare än den vi har.” (Sahlin siis selitti, ettei hän ollut nähnyt uskottavampaa selitystä Estonian uppoamiselle kuin mikä ilmeni tutkintakomission selvityksestä.)
Huhtikuun 19. päivä:
Ruotsin hallitus päätää hylätä tehdyt esitykset uudesta Estonian haaksirikkoa koskevasta selvityksestä.
Ruotsin hallitus päättää antaa Psykologisen puolustuksen hallitukselle (Styrelsen för psykologiskt försvar; SPF) tehtäväksi ”oikaista kysymysmerkkejä Estonian haaksirikon osalta” (”räta ut frågetecknen kring Estonias förlisning”). - Kansanedustaja Lars Ångström (mp) esittää kritiikkiä hallituksen mainittua toimenpidettä kohtaan ja toteaa, ettei SPF nauti ihmisten luottamusta eikä vaatimusta puolueettomuudesta. (”SPF åtnjuter inte människors förtroende och krav på opartiskhet.”)
Huhtikuun 23. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa, ettei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytä selvyyden saamiseksi Estonian haaksirikon suhteen.
Toukokuun 11. päivä:
Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist julkaisee kirjansa ”Tysta leken” (Hiljainen leikki). Lehdistökonferenssi järjestetään Salénhusetissa Tukholmassa.
Syyskuun 24. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa uutistoimisto TT:n kautta: ”Jag har på ett så trovärdigt och rimligt sätt som möjligt försökt bedöma om det finns en faktisk grund i kraven på en ny utredning. Finns det några fakta som tyder på att det beskrivna haveriförloppet inte är rimligt? Jag känner ärligt talat inte att det finns det.” (Sahlin ei siis 'tuntenut' [sic!], että oli olemassa sellaisia tosiseikkoja, jotka puhuivat sen puolesta, ettei tutkintakomission esittämä syy [tai 'haverin kulku'] Estonia-haaksirikolle ollut hyväksyttävä [tai ymmärrettävä].)
Saksalainen toimittaja kehottaa Ruotsin pääministeriä Göran Perssonia teettämään uuden selvityksen siitä, mikä aiheutti Estonian haaksirikon. Kirjeessä Perssonille: ”Herra Pääministeri, Jos on vähäisintäkään epäilyä siitä, että Estonia upotettiin attentaatin kautta, täytyy Teillä ja Ruotsin korkea-arvoisilla poliitikoilla olla sydäntä huolehtia siitä, että koko tapaus vielä kerran perusteellisesti tutkitaan. Muutoin kauniit puheet kansainvälisestä terrorismin vastaisesta taistelusta jäävät tyhjiksi sanoiksi.”
Lokakuun 2. päivä:
Kansanedustaja Henrik S. Järrel (m) vaatii eduskunta-aloitteessaan, että hallitus yhteistyössä Viron ja Suomen hallitusten kanssa myötävaikuttaa uuden riippumattoman Estonia-selvityksen tekemiseen. Selvityksen tulee muun muassa antaa vastaus yhä vastaamattomiin kysymyksiin Estonian pikaisesta uppoamisesta.
Lokakuun 4. päivä:
Usean puolueen eduskunta-aloitteessa kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Tom Heyman (m), Ulla-Britt Hagström (kd) ja Kenth Skårvik (fp) vaativat, että hallitus tutkituttaa kansainvälisellä asiantuntijaryhmällä sen tutkintakomission (JAIC) selvitykseen kohdistetun kritiikin asiallisuuden (relevansen), jota ruotsalaiset ja kansainväliset asiantuntijat ovat esittäneet.
Joulukuun 13. päivä:
Ruotsin eduskunta hylkää äänin 252 – 60 kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) aloitteen Estonian haaksirikon täydentävästä tutkimuksesta.
Vuosi 2002
Tammikuun 10. päivä:
Estonian keulavisiiri siirretään Södertäljen eteläsatamasta (Sydhamnen) Dalarön ulkopuolella sijaitsevaan Älvsnabbenin
Helmikuun 4. päivä:
Neljä kansanedustajaa, Henrik S. Järrel (m), Rolf Åbjörnsson (kd), Lars Ångström (mp) ja Kenth Skårvik (fp), tekee perustuslakivaliokunta-ilmoituksen (KU-anmälan) ja pyytävät tutkimaan, ovatko Ruotsin hallitus ja esittelevä ministeri toimineet YK:n kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselman (IMO-resolutionen) A.849(20) Ruotsin valtiolle asettamien velvoitusten täyttämiseksi ottaen huomioon Estonian haaksirikosta tutkintakomission loppuraportin julkistamisen jälkeen esitetyt uudet faktat ja muut seikat.
Helmikuun 18. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf pyytää 11.9.1999 tekemänsä ilmoituksen uudelleen tutkintaa. Ilmoitus koski sen satamapöytäkirjan epäiltyä asiakirjaväärennystä, johon JAIC:n haveriselvityksessä viitataan. Asiassa viitataan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska Laboratorium; SKL) tutkimukseen ja asiantuntijalausuntoon.
Helmikuun 23. päivä:
Lehdistötiedote: ”Regeringen har beslutat att inte tillsätta någon ny utredning av m/s Estonias haveri.” (Ruotsin hallitus on siis päättänyt, ettei Estonian haveria enää uudelleen selvitetä.)
Huhtikuun 3. päivä:
Ruotsin eduskunnan perustuslakivaliokunta (konstitutionsutskottet) kuulee Mona Sahlinia Estonian haaksirikosta. Kuuleminen johtuu siitä, että oli käynyt ilmi, että edellä tarkoitettua satamapöytäkirjaa oli manupuloitu. Kuuleminen ohitetaan hiljaisuudella ruotsalaisessa mediassa.
Toukokuun 30. päivä:
Ruotsin valtiopäivät käsittelee perustuslakivaliokunnan tutkintamietintöä (granskningsbetänkande) 2001/02:KU20, joka koskee hallituksen toimia Estonian haaksirikon osalta.
Kesäkuun 10. päivä:
Omaisyhdistys Estonia Litigation Association (ELA) perustetaan Gyllene Utternissa, Grännassa, järjestetyssä kokouksessa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valitaan H. Kaskel. - Kaskel selittää, että hän ja useat omaiset uskovat, että Estonian haaksirikon ympärillä on salattuja tosiseikkoja. - Yhdeksi yhdistyksen tehtäväksi tulee aktivoida niin kutsuttu Pariisi-oikeudenkäynti – prosessi, jonka tarkoituksena on saada aikaan oikeudellinen tutkimus Estonia turvallisuudesta. - Kokouksessa esitetään vaatimus totuuskomission asettamisesta. Tämä vaatimus toimitetaan pääministeri Göran Perssonille. - Valtioneuvoston valmistelukunnalle (Statsrådsberedningen) osoitettua esitystä ei viedä diaariin eikä siihen vastata.
Lokakuun 23. päivä:
Kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Stig Järrel (m), Björn von der Esch (kd) ja Tasso Stafilidis (v) esittävät yhteisessä aloitteessaan, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) (ynnä muiden) aloitteessa esitetään, että kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille annetaan tehtäväksi selvittää, miten Estonia on voinut täyttyä vedellä.
Vuosi 2003
Maaliskuun 28. päivä:
Vara-amiraali Frank Rosenius ja siviili-insinööri Staffan Sjöling esittävät tutkimuksen Estonian uppoamisen kulusta (sjunkförlopp).
Toukokuun 23. päivä:
Ruotsin eduskunta hylkää äänin 236 – 41 kansanedustaja Lars Ångströmin (ynnä muiden) vaatimuksen, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Vuosi 2004
Syyskuun 1. päivä:
Ruotsin Psykologisen puolustuksen hallituksen (SPF) kokoama tietokanta ESTONIASAMLINGEN (Estonia-kokoelma) avataan.
Syyskuun 20. päivä:
Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän edellä Ruotsin vanhassa valtiopäivätalossa (Gamla Riksdagshuset) järjestetään seminaari ensisijaisesti eduskunnan jäsenille. Journalistit ja muut kiinnostuneet ovat myös tervetulleita. Seminaarissa ruotsalainen YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (chef för FN:s internrevision) Inga-Britt Ahlenius esittää voimakasta kritiikkiä erityisesti tutkintakomissiota (JAIC) kohtaan: ”Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.” (”I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd.”)
Lokakuun 1. päivä:
Tietokanta Estonia-kokoelma avataan yleisölle.
Marraskuun 30. päivä:
SVT1:n Uppdrag granskning ilmoittaa, vedoten eläkkeellä olevaan tullimieheen Lennart Henrikssoniin, että Estonia – saapuessaan Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 kuljetti mukanaan sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja) (militär utrustning) ja että tullille oli annettu ohjeet päästää lasti lävitse ilman tavanomaista tulliselvitystä (utan sedvanlig klarering).
Joulukuun 3. päivä:
Ruotsin hallitus antaa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtille tehtäväksi selvittää SVT1:n Uppdrag granskningin esittämät tiedot, joiden mukaan Estonia – Tukholmaan (1994) saapuessaan - kuljetti mukanaan sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja). Tehtävä on kuitenkin rajattu selvitämään, oliko puolustuvoimat (Försvarsmakten) tai puolustusvoimien materiaalivirasto (Försvarets materielverk) kuljettanut puolustusmateriaalia (försvarsmateriel) Estonialla syyskuussa 1994. - Sanottu mandaatti sulki pois kysymyksen siitä, oliko joku muu kuin puolustusvoimat tai puolustusvoimien materiaalivirasto kuljettanut puolustusmateriaalia Estonialla mainittuna ajankohtana. Toimeksianto ei kattanut myöskään ennen syyskuuta 1994 mahdollisesti tapahtuneita puolustusmateriaalin kuljetuksia.
Joulukuun 19. päivä:
Virolainen eversti Urmas Roosimägi kertoo SVT Rapportille, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista sotilaskäyttöön tarkoitettua laitteistoa (”stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia”). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (”Svenska militären var mottagaren av vapnen.”) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka voivat tunnistaa ja erottaa vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja
främmande föremål från de egna).
Vuosi 2005
Tammikuun 21. päivä:
Ruotsin hallituksen toimeksiannon johdosta laatimassaan muistiossa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt vahvistaa, että Estonia kuljetti armeijan laitteistoa (militär utrustning) syyskuussa 1994 – aivan kuten eläkkeellä oleva tullimies Lennart Henriksson oli jo TV1:n 30.11.2004 lähetetyssä ohjelmassa Uppdrag Granskning paljastanut – ja että tämä tapahtui Ruotsin puolustusvoimien toimeksiannosta.
Helmikuun 8. päivä:
Venäläinen sanomalehti Komsomolskaja Pravda julkaisee artikkelin, jossa lehti kiistämättömän tosiasiana lähtee siitä, että Estonia räjäytettiin. Artikkeliin liitetyssä piirroksessa osoitetaan, missä kohdassa räjähdys oli repinyt alukseen rei'än, josta vesimassat – vesilinjan alapuolella – pääsivät sisään alukseen.
Helmikuun 17. päivä:
Viron parlamentti tekee ensimmäisen päätöksen parlamentaarisen komission asettamisesta tehtävänä tutkia kysymyksiä, jotka liittyvät sotilasköyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia Estonialla. - Muun ohella vallitsee epäselvyyttä sen suhteen, mitä tapahtui tullin alkuperäiselle tavara-asiakirjalle, kun Estonia lähti Tallinnaan epäonniselle matkalleen 27. päivän iltana 1994. Epäselvyyksiä vallitsee myös Ruotsin turvallisuuspoliisin roolista onnettomuutta seuranneessa Viron poliisitutkinnassa.
Maaliskuun 7. päivä:
Viron hallitus asettaa asiantuntijakomitean tehtävänä selvittää sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia matkustajalautta Estonialla. Asiantuntijakomitean puheenjohtajaksi nimitetään valtakunnansyyttäjä Margus Kurm.
Maaliskuun 16. päivä:
Journalisti Sven Anér pyytää valtakunnansyyttäjälle osoittamassaan kirjeessä, että tämä pikimmiten selvittää hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin selvitystoimenpiteet, jotka koskevat TV1:n ohjelmassa Uppdrag Granskning 30.11.2004 tehtyjä paljastuksia puolustusmateriaalin kuljetuksista Estonialla syyskuussa 1994.
Maaliskuun 17. päivä:
Ruotsin hallitus päättää, että innovaatiojärjestelmävirasto (Verket för innovationssystem; VINNOVA) meriturvallisuusohjelmasta (Sjösäkerhetsprogrammet) vastuullisena viranomaisena tilaa tutkimusprojektin Estonian uppoamistapahtumasta (en studie av sjunkförloppet vid estonias förlisning).
Debatti Estoniasta Ruotsin valtiopäivillä. Mona Sahlin informoi hallituksen juuri tekemästä päätöksestä antaa VINNOVAn tehtäväksi Estonian uppoamistapahtumaa koskevan tutkimusprojektin tilaamisen.
Toukokuun 19. päivä:
Viro asettaa parlamentaarisen komission, jonka tehtävä on selvittää sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia siviilimatkustajalautta Estonialla koskevia kysymyksiä (förekomsten av militära transporter med Estonia) samoin kuin selvittää, mitkä viranomaiset tai virkamiehet ovat myötävaikuttaneet sanottuihin kuljetuksiin Ruotsiin tai niistä tienneet (i vilka myndigheter eller myndighetspersoner som i tjänsten eller privat medverkat till eller haft kunskap om de militära transporterna till Sverige). Komissiossa ovat edustettuina parlamentin kaikki kuusi puoluetta. Komission puheenjohtajana toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä (biträdande riksåklagaren) Margus Leivo ja varapuheenjohtajana Evelyn Sepp.
Syyskuun 1. päivä:
Raportissa moititaan erityisesti Ruotsin hallituksen toimeksiannossa hovioikeudenpresidentti Hirschfeldtille asetettuja rajauksia (påtalas särskilt begränsningarna i det av det svenska regeringen till Hirschfeldt lämnade uppdraget).
Syyskuun 27. päivä:
ELA järjestää kansainvälisen Estonia-seminaarin Tallinnassa. Seminaarissa hyväksytään lausuma asianomaisten tahojen saattamisesta vastuuseen Estonian haaksirikon syyn tietoisesta peittelystä (med krav på ansvar skall utkrävas för medveten mörkläggning av vad som förorsakade Estonias förlisning).
Lokakuun 6. päivä:
Margus Kurmin johtama virolainen asiantuntijaryhmä saa uudet ja väljemmät ohjeet.
Lokakuun 25. päivä:
Venäläinen (valtion valvoma) TV-kanava RTR lähettää Natalia Gratchevan tuottaman dokumentin ”Färjan Estonias gåtfulla förlisning” (”Estonia-lautan arvoituksellinen haaksirikko”). - Dokumentissa on kohta, jossa nähdään, miten Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä kuljetetaan ruotsalaisella ambulanssilla.
Vuosi 2006
Maaliskuun 30. päivä:
Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovuttaa komitean toisen osaraportin. Raportti sisältää laajaa ja vakavaa kritiikkiä Ruotsin viranomaisia kohtaan ja erityisesti Ruotsin hallituksen menettelyä kohtaan Estonian haaksirikkoa koskevissa kysymyksissä.
Huhtikuun 5. päivä:
Valtiopäivien liikennevaliokunnan (Riksdagens Trafikutskott) kutsumassa kuulemistilaisuudessa (vid en hearing) Chalmersin (tekninen korkeakoulu) laivatekniikan professori Anders Ulfvarsson lausuu seuraavasti: ”Det måste finnas en dold agenda bakom haveriutredningens rapport om Estoniakatastrofen.” (”Estonia-katastrofia koskevan haveriselvityksen [tutkintakomissio JAIC] raportin takaa täytyy löytyä kätketty agenda.”)
Huhtikuun 15. päivä:
YK:n sisäisen tarkastuksen (ruotsalainen) päällikkö Inga-Britt Ahlenius toteaa Världen idag -ohjelman haastattelussa seuraavaa: ”Haveriutredningen efter Estoniakatastrofen var en stor skandal, den är en skam för Sverige.” (Haveriselvitys Estonia-katastrofin jälkeen oli suuri skandaali, se on suuri häpeä Ruotsille.”) - ”Det enda riktiga är att utreda detta på nytt, ju förr desto bättre.” (”Ainoa oikea tapa on selvittää asia uudelleen, mitä pikemmin sen parempi.”)
Huhtikuun 26. päivä:
Viron parlamentin jäsen, kansanedustaja Evelyn Sepp esittää kovaa kritiikkiä sen johdosta, että Ruotsin viranomaiset käyttivät Estoniaa salaa sotilaskäyttöön tarkoitetun lastin kuljetuksiin.
Huhtikuun 27. päivä:
Ruotsin valtiopäivillä keskustellaan Estonian haaksirikon täydentävästä selvittämisestä. Pääministeri Göran Persson selittää, että hallituksella ei ole suunnitelmia sellaisen täydentävän selvityksen suorittamiseksi. ”Vår uppfattning är den att vi har kommit så långt vi kan komma i detta undersökningsarbete.” (”Meidän käsityksemme on, että me olemme tulleet niin pitkälle kuin me voimme tässä tutkintatyössä.”) - Useat kansanedustajat – ei kuitenkaan Göran Persson – osoittivat erityisen tervehdyksen Viron parlamentin perustuslakikomitean varapuheenjohtajalle Evelyn Seppille, joka seurasi debattia eduskunnan yleisölehteriltä. - Erityisesti pantiin merkille, että Mona Sahlin, jolle Estonia-kysymykset hallituksessa kuuluivat, ei osallistunut tilaisuuteen.
Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 221 - 48 liikennevaliokunnan (Trafikutskottet) käsittelemän eduskunta-aloitteen, jossa vaadittiin täydentävää selvitystä Estonian haaksirikosta.
Toukokuun 12. päivä:
Estonian uhrien omaiset (de anhöriga) vaativat yhdistystensä kautta kirjeessään, että hautarauhasopimus puretaan ja että Estonian haaksirikon syyt selvitetään uudelleen. Kirje on osoitettu niiden maiden hallituksille, jotka ovat allekirjoittaneet hautarauhasopimuksen (Viro, Suomi, Ruotsi, Tanska, Latvia, Liettua, Puola, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta).
Toukokuun 16. päivä:
Viron hallitus kutsuu kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entiset jäsenet kesäkuun 5. päivänä järjestettävään kokoukseen keskustelemaan epäselvyyksistä komission loppuraportissa.
Toukokuun 18. päivä:
Kaikki tutkintakomission (JAIC) ruotsalaiset jäsenet selittävät, etteivät he osallistu Viron hallituksen järjestämään kesäkuun 5. päivän kokoukseen.
Toukokuun 19. päivä:
Ruotsalainen kansanedustaja Lars Ångström (mp) esittää Mona Sahlinille välikysymyksen, mihin toimenpiteisiin tämä aikoo ryhtyä sen todistamiseksi, että ne kaikuluotainkuvat, jotka osoittavat Estonian vieressä olevan kohteen, joka muodoltaan ja suuruudeltaan vastaa keulavisiirin muotoa ja suuruutta, oli otettu todellakin vuonna 1996.
Toukokuun 22. päivä:
Ruotsin TV4-uutiset (TV4-nyheterna) paljastaa, että silloin kun Estonia tuhoutui, Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välillä oli ollut jo 30 kuukautta salainen sopimus sotilaskäyttöön tarkoitetun materiaalin kuljetuksista Itämeren yli.
Toukokuun 24. päivä:
Ruotsin TV4-nyheterna ilmoittaa, että Ruotsin hallitusta informoitiin jo vuonna 1992 (Carl Bildtin ollessa pääministerinä) Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välisestä sopimuksesta, joka avasi tien salaisille sotamateriaalin kuljetuksille Estonialla. - Sopimuksen ilmoitetaan nyt kadonneen. - TV4-uutisten mukaan sopimusta ei ole koskaan diarioitu. - Vastuullinen virkamies ilmoittaa, ettei hän muista mitään. Ja väitetään, että vastuulliset poliitikot eivät ole saaneet tietää mitään ennen tai jälkeen Estonian turman. (Den ansvariga tjänstemannen uppges inte komma ihåg någonting och de ansvariga politikerna skall ingenting fått vetavare sig före eller efter Estonias förlisning.)
Toukokuun 25. päivä:
Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) suomalaiset jäsenet selittävät, että he seuraavat Ruotsin esimerkkiä eivätkä osallistu Viron hallituksen kutsumaan kokoukseen kesäkuun 5. päivänä.
Ruotsin TV4-nyheterna paljastaa, että koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaali tuhottiin selvityksen esittämisen yhteydessä (allt bakgrundsmaterial till utredningen om hemliga militära transporter ombord på Estonia förstördes redan i samband med att utredningen presenteras). Päätöksen sanotun materiaalin tuhoamisesta teki selvitysmies itse eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt.
Ruotsalainen kansanedustaja Kent Härstedt (s) vaatii uutta haveriselvitystä, johon liitetään kuuleminen valan velvoituksin ja rangaistusvastuu.
Toukokuun 26. päivä:
Ruotsalainen kansanedustaja Lars-Jonas Ångström tekee oikeusasiamiehelle (Justitieombudsmannen) kantelun hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtistä. Kantelun syynä on, että Hirschfeldt on tuhonnut koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaalin. - Hirschfeldtiä syytetään myös valehtelemisesta hänen ilmoitettua eduskunnan kuulemistilaisuudessa (vid en hearing), että hän oli keskustellut erään puolustusministeriön päällikkötason virkamiehen (med en chefstjänsteman på Försvarsdepartementet) kanssa. Sanotun ministeriön silloinen oikeudellisen osaston päällikkö (rättschef) väittää kuitenkin, ettei mitään sellaista keskustelua ole käyty.
Kesäkuun 1.-2. päivä:
Viron parlamentaarinen komissio käy Tukholmassa pyrkimyksenään selvittää Estoian haaksirikkoon liittyviä kysymyksiä. Ohjelma sisältää tapaamiset ministeri Mona Sahlinin ja tullihallituksen (Generaltullstyrelsen) silloisen päällikön Ulf Larssonin kanssa samoin kuin Ruotsin sotilastiedustelupalvelun (Militära underrättelsetjänsten; MUST) edustajien kanssa. - Tutkintakomission (JAIC) entinen jäsen, Ruotsin valtion haverikomission (Statens Haverikommission) pääjohtaja (Generaldirektör) Ann-Louise Eksborg selittää, ettei hän halua tavata virolaisen parlamenttikomission jäseniä. - Komissio kritikoi Ruotsia puuttuvasta yhteistyötahdosta. - Komissio haluaa selvittää, salliiko Viron, Suomen ja Ruotsin välinen hautarauhasopimus uusia sukelluksia ja mitä vaaditaan sopimuksen mitätöimiseksi (för att ogiltigförklara).
Kesäkuun 7. päivä:
Ruotsin valtiopäivät keskustelee Estoniasta kansanedustaja Björn von der Eschin (kd) ja kansanedustaja Henrik S. Järrelin (m) ministeri Mona Sahlinille esittämien välikysymysten johdosta. - Debatin kuluessa Mona Sahlin ilmoittaa, että hallitus – Viron kanssa keskusteltuaan – on aloittanut selvityksen Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuuden tarkistamiseksi (”se över tystnadsplikten”).
Ruotsin TV4 ilmoittaa, että Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuus voidaan kumota virolaisten painostuksesta.
Kesäkuun 12. päivä:
Ruotsin valtiopäivät keskustelee Estoniaan liittyvistä kysymyksistä kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) kolmen ministeri Mona Sahlinin vastattavaksi osoittaman välikysymyksen johdosta. - Mona Sahlin selittää vastauksessaan, ettei hän nykytilanteessa (”i nuläget”) näe mitään syytä suorituttaa Estonian hylyn tai keulavisiirin lisätutkimuksia. Sahlin ei myöskään näe syytä ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten virallisten (= tutkintakomission suorituttamat sukellukset) sukellusten lisäksi (vuonna 1994 väitetyiksi) tapahtuneiden sukellusten johdosta. - Sahlin ilmoittaa, että hallitus tulee antamaan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska laboratorium; SKL) tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission (JAIC) filmit Estoniasta.
ZZZKun olet ratkaissut ongelman jo noin pitkälle, sinun tulee tuoda todisteesi julkisuuteen, se on velvollisuutesi onnettomuuden uhreja ja omaisia kohtaan. Tapaus täytyy selvittää, ja ilmeisesti omaat tietoja ja vedät yhteen lankoja, joita kukaan ennen sinua ei ole tehnyt. Tapaus Estonia vihdoin ratkaistu, salaliitto kaatui, suomalainen maallikkotutkija ratkaisi keissin, jota tutkinkomissio ei kyennyt tekemään.....
ja muista ottaa säännöllinen lääkitys, joka sinulle on määrätty!- Jurputtaja
Vi vill veta sanningen kirjoitti:
Tapahtumien kulku
Tunnit ennen ja jälkeen haaksirikon (kellonajat ilmoitetaan Viron ja Suomen ajan mukaisesti)
Syyskuun 27. päivä 1994
Estonia lähtee Tallinnasta kello 19:15.
Syyskuun 28. päivä
Kello 00:00 Estonia muuttaa kurssiaan lännestä etelämmäksi samanaikaisesti kun vauhti hiljenee 15-16 solmusta 8 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).
Kello 00:45 Vahtimatruusi Silver Linde on autokannella kello 00:45:n aikoihin.
Kello 00:58 Estonia vähentää vauhtiaan 5 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).
Kello 01:00 Kolmas koneenkäyttäjä Margus Treu ensimmäisen kuulustelupöytäkirjan mukaan: ”Noin kello 01:00 tunsin kaksi kaksinkertaista, kovaa iskua keulaa vasten.” (”Vid cirka 01:00 kände jag två dubbla, hårda slag mot fören.”).
Kello 01:20 Naisääni huutaa kovaäänisjärjestelmän kautta: ”Haire, haire, laeval on haire!” (”Hälytys, hälytys, laivalla on hälytys!”)
Kello 01:22 Toinen perämies Tormi Ainsalu onnistuu aiempien epäonnistuneiden yritysten jälkeen lähettämään hätäkutsun ”Mayday Mayday Estonia please”. Radiohäiriöt olivat estäneet aikaisemmat yritykset. Tuota Mayday-kutsua seurasi vielä yksi kutsu.
Kello 01:24 Vahtimatruusi Silver Linde pelastuslautalla. Samalla lautalla istuvat koneenhoitaja Hannes Kadak ja järjestelmämekaanikko Henrik Sillaste.
Kello 01:25 Silja Europa tiedustelee Estonian sijaintia. Kolmas perämies Andres Tammes vastaan: ”(...) meillä on blackout, me emme voi antaa sitä nyt. En voi sanoa, mikä se on (...).”
Kello 01:29 Kolmas perämies Andres Tammes onnistuu ilmoittamaan sijainnin. Sen jälkeen yhteys katkeaa.
Kello 01:30 Kallistuma on 45 astetta. Apumoottorit pysähtyvät.
Kello 01:35 Komentosillan kello pysähtyy.
Kello 01:48 Estonia katoaa Utön linnakkeen tutkakuvasta. Samaan aikaan Estonia katosi myös Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista.
Kello 02:30 Ruotsin pääministeri (4.10.1991 – 7.10.1994) Carl Bildt, joka oli osallistunut eroavan hallituksen päättäjäisjuhlaan Rosenbadissa (hallituksen kanslia), on poistunut kahden lähimmän avustajansa – Peter Egart ja Olof Ehrencrona - kanssa mutta palaa muiden osanottajien luo ja ilmoittaa, että hän oli juuri saanut tiedon tapahtuneesta katastrofista. Kysymykseen, mistä Bildt sai tuon tiedon, hän on johdonmukaisesti vastannut, että sitä hän ei muista. Saman vastauksen ovat yhtä johdonmukaisesti antaneet Bildtin molemmat mainitut avustajat.
Kello 02:31 TT (= Tidningarnas Telegrambyrå, ruotsalainen uutistoimisto) lähettää uutisen Estonian haaksirikosta. (Ruotsissa kello oli 01:31.)
Kello 03:15 SÄPO informoi Carl Bildtiä.
Kello 08:00 Olof Ehrencrona on Bildtin luona Rosenbadissa. He valmistelevat ne päätökset, jotka tehdään muodollisessa hallituksen kokouksessa kaksi tuntia myöhemmin. (Ruotsissa kello on 07:00.)
Kello 10:00 Carl Bildt keskustelee liikenneministeri Mats Odellin kanssa kansainvälisen haveriselvityksen muodoista. (Ruotsissa kello on 09:00.)
Mitä myöhemmin on tapahtunut
Vuosi 1994
Syyskuun 28. päivä:
Viron Radio Kuku lähettää ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelun Suomen Utöltä. Tämä saattoi kertoa, että hän oli juuri pelastanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin. Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi nauhoituksen myöhemmin.
Viron (Mart Laar), Suomen (Esko Aho) ja Ruotsin (Carl Bildt) pääministerit kokoontuvat iltapäivällä Turkuun yhteiseen kokoukseen. He pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että Viro asettaa haverikomission (Haverikomissionen; merivahinkokomissio) Suomen ja Ruotsin avustuksella. Annetaan selitys, jonka mukaan ollaan yksimielisiä siitä, että keulavisiiri on pudonnut ja että haaksirikko on aiheutunut teknisestä viasta. Carl Bildt soittaa Estlinesin toimitusjohtajalle Hans Laidwalle (Tukholmaan), joka saa varustamoa rauhoittavan tiedon, että haaksirikko on aiheutunut teknisestä viasta. Tämä tarkoittaa, että vastuu haaksirikosta osoitetaan sille (laiva)telakalle (Meyer Werft), joka on aluksen rakentanut.
Ylisyyttäjä (överåklagare) Uno Hagelberg Tukholman syyttäjävirastosta päättää aloittaa haveria (merivahinko) koskevan esitutkinnan.
Ruotsin TV-aktuellt keskeyttää kello 18:n uutislähetyksen ilmoittaakseen, että Estonian kapteeni (Arvo Andresson) on elossa ja että häntä hoidetaan sairaalassa Suomessa (”Befälhavaren på den förlista färjan Estonia har överlevt och vårdas på sjukhus i Finland”).
Syyskuun 29. päivä:
Useat ruotsalaiset sanomalehdet (muun muassa Dagens Nyheter) ilmoittavat, että toinen kapteeni Avo Piht on pelastettu.
Virolais-ruotsalais-suomalainen tutkintakomissio (M/V ESTONIAn onnettomuuden kansainvälinen tutkintakomissio; The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden; JAIC) asetetaan Viron, Ruotsin ja Suomen pääministerien Turussa 28.9. tekemän päätöksen perusteella.
Haverikomissio (edellä tarkoitettu kansainvälinen tutkintakomissio; jäljempänä: tutkintakomissio ja JAIC) kokoontuu kello 12:n jälkeen Turussa. Tarkoitus on kuulla avaintodistajia (Kadak, Linde, Sillaste ja Treu). Viron kuljetusministeri ja samalla tutkintakomission virolaisen osapuolen puheenjohtaja Andi Meister selittää, että hänen ja virolaisen miehistön täytyy lopettaa kokous ehtiäkseen Tallinnaan lähtöä odottavaan koneeseen. Kuuleminen oli tuolloin ehtinyt tuskin alkaa.
Ruotsin pääministeri Carl Bildt ilmoittaa, että hän pitää huomionarvoisena, että epäilykset keulaporteista tulivat hallituksen kautta eivätkä näyttäneet olevan vastuullisen viranomaisen (merenkulkulaitos) tiedossa (”finner det anmärkningsvärt att misstankarna om bogportarna kom via regeringen och inte verkade vara kända hos den ansvariga myndigheterna”). Samalla Bildt selittää – ainoastaan 16 tuntia haaksirikon jälkeen – käsityksenään, että haaksirikko aiheutui viasta keulavisiirissä.
Syyskuun 30. päivä:
Virolaisten sanomalehtien mukaan meriturvallisuusjohtaja Bengt-Erik Stenmark on ilmoittanut, että tutkintakomissio on kuullut Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä.
Estonian hylyn sijainti paikallistetaan.
Ruotsissa entinen valtakunnansyyttäjä Magnus Sjöberg saa tehtäväksi tarkastaa merenkulkutarkastuksen (Sjöfartsinspektionen).
Ingvar Carlsson (Ruotsin pääministerinä 1.3.1986 – 4.10.1991 ja 7.10.1994 – 22.3.1996) ilmoittaa TV Aktuelltissa, että on ryhdyttävä kaikkiin ponnistuksiin aluksen nostamiseksi (”alla ansträngningar måste göras för att få upp fartyget, det av hänsyn till de människor som redan har drabbats väldigt hårt”).
Lokakuun 1. päivä:
Lauantaiaamuna 1.10. aloitetaan sukellukset Estonialle. Sukelluksiin osallistuu suuri määrä sukeltajia. Sukelluksissa löydetään reikä laivan rungossa laivan oikealla puolella lähellä keulavisiiriä (”ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmä on, että rei'än on aiheuttanut laivan sisäpuolella tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Reikä on niin suuri, että sukeltaja varusteineen mahtuu kulkemaan rei'ästä sisälle laivaan. Sukeltajien on sitouduttava elinikäiseen vaitiololupaukseen (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”).
Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga protestoi Ruotsin ulkoministeriössä Ruotsin viranomaisten haluttomuudesta ja / tai kieltäymisestä virolaisia eloonjääneitä koskevien tietojen antamiseen.
Lokakuun 2. päivä:
Muistojumalanpalvelus suurkirkossa tukholmassa.
Suomalaisessa tutkintakomission (JAIC) kadonneen keulavisiirin etsinnässä löydetään 7 x 10 metrin suuruinen kohde merenpohjasta siltä paikalla, jossa Estonia on uponnut. Suomalaiset ottivat kaikuluotainkuvia kohteesta, jonka analyysin jälkeen katsottiin olevan teräslevy. Ne filmit, jotka kohteesta otettiin, ovat sittemmin kadonneet.
Lokakuun 4. päivä:
Hallinnollinen vastuu tutkintakomissiosta siirretään Virolta Ruotsille.
Tutkintakomissio (JAIC) julkaisee lehdistötiedotteen, jossa vika keulavisiirissä ilmoitetaan todennäköisimmäksi syyksi haaksirikolle.
Lokakuun 6. päivä:
Tutkintakomission (JAIC) suomalainen jäsen – pyytää faksilla apua Ruotsilta: ”Jos se kestää ja jos ilmenee ongelmia ennen kuin me löydämme, mitä etsimme, voimme saada ongelmia lehdistön kanssa.” (”Om det dröjer och det uppkommer problem innan vi finner vad vi söker kan vi få problem med pressen.”)
Lokakuun 7. päivä:
Ruotsissa Bildtin hallitus eroaa ja Carlssonin hallitus astuu virkaan. Ines Uusman seuraa Mats Odellia liikenneministerinä ja ottaa vastuun Estoniaa koskevista kysymyksistä.
Viron turvallisuuspoliisi julkaisee Interpolin kautta etsintäkuulutuksen, jossa etsitään Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä. Syyksi esitetään, että Piht oli monien todistajien mukaan pelastettujen joukossa ja että hän on haverin selvittämisen kannalta tärkeä henkilö.
Lokakuun 11. päivä:
Ingvar Carlsson ja Ines Uusman tulevat – kuultuaan Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) pääjuristin Johan Fransonin esityksen – siihen tulokseen, että voisi olla soveliasta asettaa neuvosto, jonka tehtävänä olisi selvittää (Estonian uhrien) 'pelastamiseen' liittyviä eettisiä ongelmia (”belysa etiska problem i samband med en bärgning”).
Lokakuun 13. päivä:
DN Debatt julkaisee Göran C-O Claessonin kirjoituksen - ”Antakaa lauttauhrien levätä rauhassa!” (”Låt färjeoffren vila i frid!”) - joka aloittaa kampanjan Estonian ja ruumiiden nostamista vastaan ja Estonian betonilla peittämisen puolesta.
Lokakuun 14. päivä:
Ruotsalainen Aftonbladet julkaisee Gunnar Fredrikssonin kirjoituksen - ”mikään hauta ei ole arvokkaampi kuin meri” (”ingen grav värdigare än havet”) - renkaaksi kampanjaan nostamista vastaan ja betonilla peittämisen puolesta.
Lokakuun 17. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) ilmoittaa kokouksessa Tallinnassa, että Estonian haaksirikko johtui siitä, että keulavisiiri oli iskeytynyt paikoiltaan (katkennut; ”bogvisiret slagits av”) niin että vesi saattoi virrata sisään autokannelle ja siten upottaa aluksen. Tästä tiedotteesta muodostui sittemmin tutkintakomission alustava raportti (”preliminärrapport”) ja se selitys Estonian haaksirikolle, josta tutkintakomissio on siitä lähtien pitänyt kiinni ja joka on myöhemmin muodostunut Ruotsin viralliseksi kannaksi.
Lokakuun 18. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) ilmoittaa, että keulavisiiri on paikallistettu 1.570 metriä länteen hylystä. (Keulavisiirin sijaintipaikka on Estonian menosuunnan huomioon ottaen mainitun matkan verran edempänä kuin itse hylky !) - Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist ja monet muut asiaa tutkineet ovat sitä mieltä, että keulavisiiri löydettiin jo paljon aikaisemmin ja että keulavisiirin etsintä oli ollut vain harhautusmanööveri ajan saamiseksi hylyn ja merenpohjan tutkimisoperaatiolle.
Lokakuun 20. päivä:
Ruotsin hallitus päättää Eettisen neuvoston asettamisesta, puheenjohtajana entinen keskustajohtaja ja ulkoministeri Karin Söder. Jäseniksi neuvostoon nimetään entinen ulkoministeri Sten Andersson, lääkäri Hans Gustavsson, lääkäri Peter Paul Heineman, tuomiorovasti Caroline Krook, merimiesliiton puheenjohtaja Anders Lindström ja journalisti Yrsa Stenius. Useimmat heistä ovat aikaisemmin ilmoittaneet vastustavansa Estonian nostamista. 852 Estonian uhrin omaiset eivät saa edustajaansa neuvostoon, jonka tehtävänä Ines Uusmanin mukaan on hänen ja hallituksen avustaminen Estonian nostamista koskevassa kysymyksessä.
Lokakuun 27. päivä:
Ruotsalainen Expressen julkaisee artikkelin otsikolla ”SÄPO selvitti sabotaasia Estoniaa vastaan” (”SÄPO utredde sabotage mot Estonia”). Poliisi-intendentti (polisintendent) Tore Forsberg vahvistaa Expressenille, että SÄPO oli suhtautunut saapuneisiin vihjeisiin erittäin suurella vakavuudella.
Marraskuun 3. päivä:
Hallitus antaa oikeustieteen tohtori Peter Nobelin tehtäväksi Estonian uhrien omaisten avustamisen heidän etujensa valvomiseksi.
Marraskuun 10. päivä:
Puolustusvoimat saa Ruotsin hallitukselta tehtäväksi avustaa Suomen merenkulkuviranomaisia Estonian keulavisiirin nostamiseksi. Operaatioon osallistuvat alukset Belos ja Furusund sekä suomalainen jäänmurtaja Nordica.
Marraskuun 12. päivä:
Estonia-katastrofin tutkinnan analyysiryhmä esittää Estonian nostamista.
Marraskuun 13. päivä:
Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga välittää käynnillään Ruotsin ulkoministeriössä 13.11. Viron hallituksen terveiset, joiden mukaan Estonia koskee varsin komplisoitua asiakysymystä, jonka ei tulisi antaa kehittyä ulkopoliittiseksi konfliktiksi (”en synnerligen komplicerad sakfråga som inte borde tillåtas utvecklas till en utrikespolitisk konflikt”).
Marraskuun 18. päivä:
Estonian keulavisiiri nostetaan merestä.
Marraskuun 29. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos (Sjäfartsverket) kirjoittaa sopimuksen Rockwater AS:n kanssa sukelluksista Estoniaan.
Joulukuun 1.-4. päivä:
Meriturvallisuusjohtaja Johan Fransonin johtamia sukelluksia. Näissä sukelluksissa nostetaan merenpohjasta Estonian atlanttilukon pultti (”bulten till atlantlåset”), joka kuitenkin nostamisen jälkeen heitetään takaisin mereen. Vastuullinen tästä on sittemmin kuollut onnettomuustutkija Börje Stenström.
Joulukuun 12. päivä: Johan Franson esittää raportin ”Konsekvensanalys Estonia”. Raportti on kategorinen kannanotto Estonian ja hukkuneiden ruumiitten nostamista vastaan. Huolenpito sukeltajien psyykkisestä terveydestä esitettiin erityisen vahvana argumenttina nostamista vastaan.
Eettinen neuvosto ilmoittaa Ruotsin hallitukselle käsityksenään, ettei Estonia tulisi nostaa eikä sukelluksia alukselle sallia. Neuvosto suosittaa, että haaksirikkopaikka määriteltäisiin hautapaikaksi (gravplats).
Joulukuun 15. päivä:
Ruotsin hallitus tekee päätöksen Estonian peittämisestä betonilla. Merenkulkulaitos saa tehtäväksi jättää ehdotuksen hylyn peittämisestä sekä haaksirikkopaikan valvonnasta.
Vuosi 1995
Helmikuun 10. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos (Sjöfartsverket) esittää neljä ajateltavissa olevaa vaihtoehtoa Estonian kattamiseksi betonilla.
Helmikuun 23. päivä:
Sopimus Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta allekirjoitetaan Viron, Suomen ja Ruotsin välillä.
Maaliskuun 2. päivä:
Ruotsin hallitus antaa merenkulkulaitoksen tehtäväksi suorituttaa Estonian peittäminen betonikuorella. Sopimus tehdään NCC:n johtaman konsernin kanssa. Ruotsi vastaa kaikista kustannuksista, joiden lasketaan nousevan 352 miljoonaan kruunuun. Medialle ilmoitetaan, että kustannukset nousevat 150 – 200 miljoonaan kruunuun.
Maaliskuun 30. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) esittää osaraporttinsa teknisistä kysymyksistä.
Maaliskuun 24. päivä:
Ruotsin merenkulkulaitos saa hallitukselta tehtäväksi huolehtia Estonian haaksirikkopaikan valvonnasta. Jäänmurtaja Atle lähetetään haaksirikkopaikalle.
Kesäkuun 1. päivä:
Ruotsin parlamentti (valtiopäivät) hyväksyy sen sopimuksen Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta, joka 23.21995 tehtiin Viron, Suomen ja Ruotsin välillä.
Heinäkuun 1. päivä:
Ruotsalainen laki Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta tulee voimaan. Sopimuksessa kielletään sukeltaminen hylkyyn ja sen lähialueelle. Kiellon rikkomisesta on seurauksena sakkorangaistus tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Vuosi 1996
Helmikuu:
FELIX-raportti esitetään. FELIX-ryhmän väitetään muodostuvan entisen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun virkailijoista ja agenteista. Raportin aiheena on organisoitu rikollisuus Baltian entisissä neuvostotasavalloissa. Väitetään, että Estonialla on salakuljetettu aseita.
Huhtikuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus kehottaa kaikkia Euroopan valtioita liittymään Viron, Suomen ja Ruotsin väliseen kansainvälisoikeudelliseen sopimukseen Estonian hylkyä koskevien sukellusten kieltämisestä ja betonikatteesta.
Toukokuu:
Enn Neidre – virolainen tutkintakomission (JAIC) edustaja – eroaa. Syyksi ilmoitetaan esteellisyys.
Kesäkuu:
Ines Uusman ilmoittaa, että Estonian päällystämistä betonilla koskeva hanke on pysäytetty (man beslutat att vänta med övertäckningen av Estonia).
Heinäkuu:
Andi Meister – tutkintakomission (JAIC) virolainen puheenjohtaja – eroaa. Erotessaan Meister moittii tutkintakomission ruotsalaista osapuolta, erityisesti Olof Forssbergia, röyhkeydestä ja päällepäsmärin tavoista (för arrogans och översittarfasoner).
Elokuun 15. päivä:
DN Debatt julkaisee laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin artikkelin ”Keulavisiiri ei haverin syynä” (”Bogvisiren inte haveriorsaken”), jossa Björkman katsoo, että haaksirikko ei ole voinut sillä tavoin kuin tutkintakomissio haluaa tehdä tiettäväksi ja että on etsittävä reikää laivan rungosta ja että sellaisesta rei'ästä löydetään todellinen selitys haaksirikolle.
Lokakuun 21. päivä:
Psykologisen puolustuksen hallitus (Styrelsen för Psykologiskt Försvar; SPF) saa Ruotsin hallitukselta tehtäväksi toimia valtion kontaktielimenä Estonian haaksirikossa kuolleiden omaisiin.
Vuosi 1997
Tammikuu:
Ruotsin hallituspiireihin yhteydessä olevalta henkilöltä tihkuu tietoja, joiden mukaan USA on Estonian haaksirikkoa koskevan pimityksen takana ja että Avo Piht ja seitsemän (7) muuta Estonian miehistön jäsentä oleskelee nyttemmin USA:ssa.
Huhtikuu:
Ruotsin TV2:n Stripteaseredaktionen paljastaa, että kaikki teknikot, joihin Ruotsin hallitus on merenkulkulaitoksen välityksellä ollut yhteydessä, ovat varoittaneet yrityksistä toteuttaa ajatusta Estonian hylyn betonilla kattamisesta.
Toukokuu:
Ruotsin merenkululaitoksen lähde antaa Dagens Ekolle vihjeen, jonka mukaan valtion haverikomission päällikkö Olof Forssberg on vuonna 1959 vastaanottanut kirjeen, jota hän ei ole antanut diarioitavaksi.
Toukokuun 26. päivä: Dagens Eko julkaisee aamulla 'uutisen' mainitusta diarioimattomasta kirjeestä. Samana päivänä iltapäivällä Ines Uusman ilmoittaa, että Olof Forssberg on erotettu virastaan.Uusman ilmoitti samalla tuntevansa suurta luottamusta Forssbergiin, joka saa pitää arvonsa (titel) ja palkkansa. Vähän myöhemmin hallitus nimittää Forssbergin hovioidenlaamanniksi (hovrättslagman) Svean hovioikeuteen. Forssbergin seuraajaksi nimitetään Anne-Louise Eksborg – puolustusministeriön aikaisempi oikeuspäällikkö (rättschef).
Elokuun 17. päivä:
Merenkulkulaitoksen alus Ale karkottaa saksalaisen hinaajan, jolta valmisteltiin sukelluksia haveripaikalle.
Syyskuun 4. päivä:
Bengt Schager jättää eronpyyntönsä komission psykologisen asiantuntijan tehtävästä.
Syyskuu:
Andi Meister julkaisee kirjansa ”Lopetamata logiraamat” (Päättämätön lokikirja; Den oavslutade loggboken).
Syyskuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus asettaa analyysiryhmän tutkimaan Estonia-katastrofia ja sen seurauksia. Puheenjohtajaksi määrätään Ruotsin punaisen ristin silloinen pääsihteeri Peter Örn. Jäseniksi määrätään Lillemor Arvidsson, Christina Jutterström, Conny Nordin ja Stig Strömholm. Lillemor Arvidsson pyytää sittemmin saada erota analyysiryhmästä. Hänet korvataan Leni Björklundilla.
Marraskuun 6. päivä:
Tutkintakomission (JAIC) virolainen jäsen Priit Männik pakotetaan eroamaan. Männikin ilmoitetaan istuneen komissiossa Viron poliisin mandaatilla, josta poliisista hänet on erotettu.
Joulukuun 3. päivä:
Tutkintakomissio (JAIC) esittää loppuraporttinsa.
DN Debatt julkaisee Bengt Schagerin artikkelin ”Miehistön virhe salataan” (”Besättningens misstag förtigs.”).
Joulukuun 4. päivä:
Tutkintakomission raportti esitellään ja siitä keskustellaan julkisessa kokouksessa Folkets husissa Tukholmassa.
Vuosi 1998
Tammikuun 24. päivä:
SvD Brännpunkt julkaisee Johan Ridderstolpen ja Björn Stenbergin artikkelin ”Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta” (”Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta”).
Tammikuun 30. päivä:
Ruotsalainen Finanstidningen julkaisee Åke Sundströmin artikkelin ”Estoniarapporten: En skymf mot döda och efterlevande” (”Estonia-raportti: Häpeä kuolleita ja henkiinjääneitä kohtaan”).
Helmikuun 4. päivä:
Finanstidningen julkaisee Mats Odellin artikkelin ”Dags att tala ut” (”Aika puhua suoraan.”).
Helmikuun 18. päivä:
Ruotsin pääsyyttäjä Torsten Lindstrand päättää lopettaa (koskaan aloittamattoman) esitutkintansa Estonian haaksirikon osalta.
Helmikuun 24. päivä:
Finanstidningen julkaisee historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin ensimmäisen kyseenalaistavan artikkelin ”Hål under vattenlinjen?” (”Reikä vesirajan alapuolella?”). Artikkelia seuraa 30 viralliselle selitykselle kriittistä artikkelia. Viimeinen 31 artikkelista - ”Yksi sukeltaja liikaa” (”En dykare för mycket”) - julkaistaan 14.9.2000.
Elokuun 2. päivä:
Laivanrakennusinsinööri Anders Björkman paljastaa artikkelissaan SvD Brännpunktissa, että tutkintakomissio (JAIC) on leimannut salaisiksi suoritetut vakaisuuslaskelmat (stabilitetsberäkningar).
Syyskuun 18. päivä:
Ylisyyttäjä (överåklagare) Uno Hagelberg Tukholman syyttäjänvirastosta ei näe syytä muuttaa pääsyyttäjä Torsten Lindstrandin aikaisempaa päätöstä lopettaa Estonian haaksirikon esitutkinta.
Syyskuun 23. päivä:
Laivanrakennustekniikan professori Anders Ulfvarson moittii SvD Brännpunktissa vakavista puutteista tutkintakomission (JAIC) loppuraportissa.
Joulukuun 1. päivä:
H. Witte pakotetaan luopumaan tehtävästään omaisjärjestö DISin juridisena asiamiehenä. Witten eroa on edeltänyt valtapeli yhdistyksen hallituksessa. Valtapelistä ovat vastanneet Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) majuri Allan Sooman ja tämän serkku Gunnar Bendréus.
Joulukuu:
Vähän ennen joulua 1998 J. Ridderstolpe ja H. Witte löytävät videofilmiltä B 40 b paketin (ett paket), joka muistuttaa räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (en icke detonerad sprängladdning). Filmissä on päiväys 9.10.1994. Eräs laivaston entinen (rynnäkkö)sukeltaja (attackdykare), jota konsultoidaan paketin identifioimiseksi, katsoo voivansa vahvistaa, että että kysymys on räjäyttämättömästä räjähdyspanoksesta. Myös eräs Spiegel TV:n uskottu asiantuntija – Martin Volk – tulee samaan lopputulokseen. Aftonbladet kääntyy tutkintakomission puoleen, joka antoi tiedon, että kysymyksessä oli ”eloonjäämispaketti” (”överlevnadspaket”).
Vuosi 1999
Tammikuun 1. päivä:
Estonian haaksirikkoa koskevat asiat siirretään vasta perustetulle elinkeinoministeriölle (näringsdepartementet).
Tammikuu:
H. Witte ilmoittaa lehdistotiedotteessa, että hän on aloittanut työnsä Estonian haaksirikossa menehtyneiden omaisten järjestössä (”Estoniaanhöriga”), joka muodostuu 20 omaisesta.
H. Witte ilmoittaa, että tutkintakomission filmimateriaalista on löytynyt kaksi (2)räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (två inte detonerade sprängladdningar).
Helmikuun 3. päivä:
Finanstidningen julkaisee kuvat räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista Johan Ridderstolpen kommentein varustettuina. Julkaisemista on edeltänyt psykologisen puolustuksen hallituksen lehteen kohdistama painostus kuvamateriaalin julkaisematta jättämiseksi. Finanstidningen julkaisi artikkelin kuvineen myös internetissä. Tunnin kuluessa julkaisemisesta kyseinen internet-sivu vaihdettiin toiseen ilman lehden myötävaikutusta. Vasta kolme vuorokautta myöhemmin Finanstidningen onnistui saada oma sivunsa uudelleen internetiin.
Helmikuun 6. päivä:
SvD Brännpunkt julkaisee artikkelin 28 eloonjääneestä: ”Meidän todistajanlausunnoistamme ei ole kerrottu korrektisti.” (Våra vittnesmål är inte korrekt återgivna.”)
Helmikuun 11. päivä: Ruotsin hallitus päättää, ettei ryhdytä toimenpiteisiin kuolleitten nostamiseksi Estonian hylystä. Päätöstä ovat edeltäneet neuvottelut Viron, Suomen ja Tanskan hallitusten kanssa.
Helmikuun 17. päivä:
Finanstidningen julkaisee artikkelin - ”Yksi pommi liikaa” (”En bomb för mycket”) - räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista saatujen tietojen johdosta. Myös tällä kertaa lehden kotisivu vaihdetaan ja sitä häiritään.
Helmikuun 27. päivä:
SvD-journalisti Björn Hygstedt julkaisee ensimmäisen häväistysartikkelinsa H. Witteä vastaan.
Helmikuun 28. päivä:
SvD-journalisti Björn Hygstedt julkaisee toisen häväistysartikkelinsa H. Witteä vastaan. Artikkelit muodostavat alkutahdin häirintäsarjalle Witteä ja hänen asianajotoimintaansa vastaan.
Huhtikuun 21. päivä:
Analyysiryhmä (jonka tehtävänä oli tutkia Estonia-katastrofia ja sen seurauksia) jättää loppuraporttinsa ”Lära av Estonia”.
Kesäkuun 14. päivä:
The Independent Fact Group / Faktagruppen antaa raporttinsa ”Asiakirjaväärennys puuttuvan merikelpoisuuden salaamiseksi” (”Urkundsförfalskning för att dölja bristande sjövärdighet.”).
Kesäkuun 23. päivä:
Ruotsin hallitus päättää, että enintään 3,2 miljoonaa kruunua käytetään omaisten ja eloonjääneiden tukemiseksi Estonian haaksirikon johdosta.
Elokuun 10. päivä:
Meyer-telakan asiantuntija ilmoittaa, että englantilainen räjähdeasiantuntija Brian Braidwood on tullut siihen tulokseen, että vähintään kolme (3) räjähdystä rampin ja visiirin välissä (mellan rampen och visiret) on aiheuttanut visiirin irtoamisen. Braidwoodin raportti löytyy osoitteesta www.estoniaferrydisaster.net.
Syyskuun 11. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf tekee rikosilmoituksen sen satamapöytäkirjan epäillystä väärentämisestä, johon tutkintakomission (JAIC) selvityksessä viitataan.
Marraskuu:
Visiiri kuljetetaan Hangosta Ruotsin laivastotukikohtaan Musköhön Ruotsin ulkopuolella.
Vuosi 2000
Tammikuun 6. päivä:
Hamburger Abendblatt julkaisee Reiner Gatermannin artikkelin ”Das kollektive Schweigen” (”Kollektiivinen vaikeneminen”).
Toukokuun 29.-30. päivä:
Estoniaa käsittelevä kansainvälinen seminaari, jonka on järjestänyt omaisyhdistys AgnEf.
Heinäkuun 14. päivä:
Mona Sahlin vetoaa Gregg Bemisiin, jotta tämä ei suorittaisi suunniteltuja sukelluksia: ”Regeringen motsätter bestämt ditt initiativ och vädjar till dig att ompröva dina planer.” (”Hallitus vastustaa päättäväisesti aloitettasi ja vetoaa sinuun, jotta harkitsisit uudelleen suunnitelmiasi.”)
Elokuun 22. päivä:
Expressen uutisoi aamupainoksessaan: ”Håkan Bergmark, 41, Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estoniaan. Hän sanoo, että hän näki ja filmasi suuren rei'än aluksen kyljessä.” (”Håkan Bergmark, 41, från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida.”) (Håkan Bergmark on sukeltaja ja laivaston reservin upseeri.) - Siinä artikkelissa Estoniasta, joka julkaistiin lehden iltapainoksessa, ei sanottua uutista enää ollut.
Yhdysvaltalainen Gregg Bemis aloittaa sukellukset Estonialle. Mitään väliintuloa sukellusten estämiseksi ei voida tehdä, koska sen enempää Saksa kuin USA:kaan ei ole allekirjoittanut hautarauhasopimusta ja hylky lepää kansainvälisillä vesillä. Jos joku sukeltajista tai sukellusten järjestäjistä tulee Ruotsiin, Suomeen tai Viroon, hänet voidaan asettaa syytteeseen hautarauhan rikkomisesta. - Sukeltajat löytävät aluksen keularampista (bogramp) rei'än, joka on suuruudeltaan kaksi ja puoli metriä kertaa 70 senttimetriä (250 cm x 70 cm). Sukeltajat polttoleikkaavat rei'än reunoista irti kaksi palasta, jotka toimitetaan myöhemmin metallurgisiin tutkimuksiin. Niiden tulos viittaa siihen suuntaan, että Estoniassa on tapahtunut räjähdys.
Elokuun 29. päivä:
Lyhyen seremonian ja kukkaseppeleen laskemisen jälkeen Bemisin johtama sukellusretkikunta poistuu Estonian hylyn sijaintipaikalta.
Syyskuun 5. päivä:
Mona Sahlin tapaa muiden valtiopäiväpuolueiden edustajia keskustellakseen filmistä, joka osoittaa, että Estonian vieressä merenpohjassa on kaksi ruumista.
Syyskuun 6. päivä:
Virolaiset Estonian hukkuneiden omaiset lähettävät ruotsalaiselle uutistoimistolle TT:lle faksin, jossa he ottavat etäisyyttä (omaisyhdistys DISin) ”puheenjohtajaan” (”ordförande”) Gunnar Bendérusiin. TT ei välitä tiedotetta eteenpäin.
Syyskuu:
Ruotsin hallitus pyytää eräiltä asiantuntijoilta, viranomaisilta ja instituutioilta lausuntoja tutkintakomission (JAIC) loppuraportista.
Syyskuun 14. päivä:
Faktaryhmä (faktagruppen) esittää kuvatodisteita siitä, että Estonian hylyllä on esiintynyt sukellustoimintaa ajalla kesäkuun 1996 jälkeen ja ennen kesää 2000. Asianomaisille viranomaisille esitetään seuraavat kysymykset: 1) Kuka on avannut ja sulkenut rampin? 2) Ovatko rampin avanneet ja sulkeneet ruotsalaiset vai suomalaiset viranomaiset vai joku kolmas osapuoli? 3) Miksi tämä on tehty?
Syyskuun 15. päivä:
Mona Sahlin kutsuu Estonian uhrien omaiset ja eloonjääneet tiedotustilaisuuteen. Sahlin ilmoittaa, ettei ketään asiantuntijaa määrätä tutkimaan Estonia-sukellusten yhteydessä otettua filmimateriaalia. Ruotsin hallituksen päätöksestä 15.12.1994 siitä, ettei Estoniaa nosteta merestä, pidetään kiinni. Sahlin ilmoittaa edelleen hallituksen katsovan, ettei ole syytä kyseenalaistaa tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia.
Lokakuun 3. päivä:
Maltillisen kokoomuksen (m) kansanedustaja Tom Heyman vaatii eduskunta-aloitteessaan (motion), että Ruotsin hallitus neuvotteluissa Viron kanssa herättää kysymyksen tarpeesta saada aikaan uskottava haveriselvitys (haveriutredning).
Lokakuun 4. päivä:
Kansanedustajat Rolf Åbjörnsson (kristillisdemokraatit; kd) ja Ulla-Britt Hagström (kd) vaativat eduskunta-aloitteessaan (motion) lisäselvityksiä Estonian haaksirikon syistä ottaen huomioon sen, mitä on tullut esiin tutkintakomission raportin julkistamisen jälkeen.
Lokakuun 5. päivä:
Kansanedustaja Lars Ångström (Ympäristöpuolue Vihreät; mp) vaatii eduskunta-aloitteessaan (motion), että riippumattomia kansainvälisiä asiantuntijoita pyydetään tutkimaan (muun ohella) seuraavia seikkoja: Miten Estonia saattoi upota niin nopeasti (hur Estonia kunde sjunka så snabbt)? Oliko keulavisiiri räjäytetty (ifall bogvisiret utsatts för sprängning)? Onko Estonian rungossa reikä (om det finns ett hål i Estonias skrov synligt eller ej)? Ångström on vaatinut lisäksi, että merenkulkulaitos virallisesti dokumentoi sen työn, joka on suoritettu Estonian autokannella.
Lokakuun 9. päivä:
Kaksi henkilöä vangitaan poissaolevina (anhålls i sin frånvaro) Estonian hautarauhan rikkomisesta. Rikoksesta hautarauhaa vastaan voidaan tuomita enintään kahden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen.
Lokakuun 24. päivä:
Professori Anders Ulfvarson (Chalmers tekniska högskola) antaa lausunnon elinkeinoministeriöstä saapuneista, Estonian haaksirikon haveriselvitystä koskevista asiakirjoista. Ulfvarsonin lausunnossa tuodaan esiin, että ”asiakirjat dokumentoivat vakavia puutteita JAIC:n loppuraportissa” (”handlingarna dokumenterar allvarliga brister i JAIC:s slutrapport”). ”Puutteet ovat riittävän vakavia vaarantaakseen koko selvityksen uskottavuuden siitä huolimatta, että se sisältää hyviä yksittäisiä osuuksia tunnetuilta konsulttiyrityksiltä ja yliopistoasiantuntijoilta” (”Bristerna är tillräckligt allvarliga för att äventyra trovärdigheten i hela utredningen [...].).
Marraskuu:
Saksalaiset tutkimuslaitokset tekevät selkoa tutkimustensa tuloksista niiden metallipalojen osalta, jotka polttoleikattiin Estonian hylystä elokuussa (2000) Bemisin suorituttamien sukellusten aikana. Tutkimukset osoittavat, että Estonialla on tapahtunut räjähdys. (Undersökningarna visar att det skett en explosion på Estonia.)
Marraskuun 13. päivä:
Ruotsin journalistikerho (Publicistklubben; PK) päättää valittaa Ruotsin syyttäjäviranomaisen päätöksestä vangita saksalainen toimittaja. PK vaatii, että pidätyspäätös kumotaan.
Marraskuun 24. päivä:
Institutet för Mediestudier esittää journalisti Hans Hederbergin laatiman raportin, jossa median Estonia-sukellusten (Bemisin sukellusretki 22.-31.8.2000)valvontaa pidetään ala-arvoisena.
Joulukuun 5. päivä:
Susanna Popova osoittaa artikkelissaan DN Debatt, miten Ruotsin merenkulkulaitos oli väärennetyn pöytäkirjan avulla yrittänyt välttää arvostelun siitä, että Estonia sai lähteä Tallinnan satamasta 27.9.1994 siitä huolimatta, että samana päivänä tehty tarkastus osoitti laivassa olevan suuri määrä puutteita. (Estonia fick lämna hamnen i Tallinn den 27 september 1994 efter en samma dag gjord inspektion som påvisat en lång rad briste).
Joulukuun 9. päivä:
Göteborgin Chalmers (tekninen korkeakoulu) ja Tukholman Kungliga tekniska högskolan antavat lausunnon tutkintakomission loppuraportista ”Estonia behöver utredas ytterligare” (”Estonia kaipaa lisäselvitystä”).
Joulukuun 11. päivä:
Kansanedustajat Kent Härstedt (sosialidemokraatit; s) ja Lars Ångström (mp) vaativat artikkelissaan DN Debatt, että hallitus asettaa uuden riippumattoman tutkintaelimen (en helt ny oberoende haveriutredning).
Joulukuun 18. päivä:
Tohtori Kurt Ziegler Brandenburgin osavaltiolaboratoriosta (delstatslaboratoriet Brandenburg) ilmoittaa brittiläiselle sanomalehdelle The Independent, että niiden kahden metalliosan laboratoriotesti, jotka leikattiin irti läheltä Estonian keulavisiirin ramppia (två metalldelar som skurits ut i närheten av rampen i bogvisiret på Estonia), on osoittanut merkkejä räjähdyksestä ennen aluksen uppoamista (uppvisat tecken på en explosion innan fartyget sjönk). - Lisäksi kaksi saksalaista ja yksi yhdysvaltalainen laboratorio katsovat, että Estonian keulavisiiri on räjäytetty pois (anser att Estonias bogvisir sprängts bort). - Metallimuutosanalyysi on osoittanut senkaltaisia muutoksia, joita ilmenee korkeanopeuksisissa räjäytyksissä (metallförändringar av samma slag som uppstår vid detonationer med hög hastighet). Tämä saattaisi viitata Semtex'in tai Hexa Composite'n tyyppisiin räjähteisiin.
Joulukuun 21. päivä:
Saksalainen asianajaja jättää saksalaisen päämiehensä asiamiehenä rikosilmoituksen Saksan valtakunnansyyttäjälle (riksåklagaren) sitä tai niitä vastaan, jotka räjäyttivät Estonian. Rikosilmoitus koskee joukkomurhaa.
Joulukuun 24. päivä:
Faktaryhmä (Faktagruppen) esittää raportissaan kuvia Estonian visiiristä ”stående vid sidan om fartyget” (aluksen vieressä). Ruotsin merenkulkulaitos oli toimittanut kuvan omaisyhdistys AgnEf:n 29.-30.5.2000 järjestämään seminaariin. - Faktaryhmä päättää raporttinsa seuraaviin kolmeen kysymykseen: 1) Jos visiiri todellakin oli aluksen vieressä ensimmäisten päivien aikoina haaksirikon jälkeen, miten selitetään, että JAIC löysi visiirin meripeninkulman päästä aluksesta länteen? 2) Jos visiiri oli aluksen vieressä, miten se oli joutunut sinne? 3) Jos visiiri oli paikalla, kun alus upposi, miten se irtosi aluksesta?
Vuosi 2001
Tammikuun 5. päivä:
Oikeusministeri Johannes Koskinen torjuu Ruotsin elinkeinoministeriön välittämän omaisyhdistys AgnEf:n ja Faktaryhmän (Faktagruppen) esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian haaksirikosta.
Tammikuun 17. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf tekee pääministeri Göran Perssonille uuden hakemuksen Estonian haaksirikkoa koskevasta uudesta selvityksestä. Yhdistys viittaa uusiin tietoihin, jotka vahvistavat aikaisempaa käsitystä siitä, että Estonian rungossa on räjähdyksen aiheuttamia vaurioita (det finns sprängskador på skrovet).
Tammikuun 18. päivä:
FOA:n (Försvarets forskningsanstalt) eläkkeellä oleva tutkija Lars Ekbom selittää – tutkittuaan saksalaisia koetuloksia (Estoniasta polttoleikattujen näytekappaleiden osalta) – että räjäytys on tapahtunut (en detonation ägt rum).
Maaliskuun 8. päivä:
Kansainväliset kuljetusjärjestöt (de internationella transportfacken) uuditavat kirjeessään Ruotsin hallitukselle vaatimuksen Estonia-onnettomuuden uudelleen selvittämisestä.
Maaliskuun 15. päivä:
Professori Anders Ulfvarson ja filosofian tohtori Per-Erik Åsard kehottavat DN Debattissa Estonia-kysymyksistä vastuullista ministeriä Mona Sahlinia unohtamaan arvovaltakysymykset (”släppa prestigen”) ja suorituttamaan kokonaan uuden haveriselvityksen.
Maaliskuun 16. päivä:
Mona Sahlin keskustelee Estoniasta valtiopäiväpuolueiden kanssa.
Maaliskuun 17. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa: ”Det blir ingen ny haverikommission för att utreda Estoniakatastrofen och det blir heller ingen bärgning av fartyg eller kroppar.” (Mitään uutta tutkintakomissiota Estonia-katastrofin selvittämiseksi ei perusteta eikä myöskään alusta tai ruumiita nosteta.) - Sahlin selitti lisäksi: ”En haveriutredning har en uppgift, att förklara hur Estonia sjönk. Jag har inte sett någon annan förklaring som är trovärdigare än den vi har.” (Sahlin siis selitti, ettei hän ollut nähnyt uskottavampaa selitystä Estonian uppoamiselle kuin mikä ilmeni tutkintakomission selvityksestä.)
Huhtikuun 19. päivä:
Ruotsin hallitus päätää hylätä tehdyt esitykset uudesta Estonian haaksirikkoa koskevasta selvityksestä.
Ruotsin hallitus päättää antaa Psykologisen puolustuksen hallitukselle (Styrelsen för psykologiskt försvar; SPF) tehtäväksi ”oikaista kysymysmerkkejä Estonian haaksirikon osalta” (”räta ut frågetecknen kring Estonias förlisning”). - Kansanedustaja Lars Ångström (mp) esittää kritiikkiä hallituksen mainittua toimenpidettä kohtaan ja toteaa, ettei SPF nauti ihmisten luottamusta eikä vaatimusta puolueettomuudesta. (”SPF åtnjuter inte människors förtroende och krav på opartiskhet.”)
Huhtikuun 23. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa, ettei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytä selvyyden saamiseksi Estonian haaksirikon suhteen.
Toukokuun 11. päivä:
Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist julkaisee kirjansa ”Tysta leken” (Hiljainen leikki). Lehdistökonferenssi järjestetään Salénhusetissa Tukholmassa.
Syyskuun 24. päivä:
Mona Sahlin ilmoittaa uutistoimisto TT:n kautta: ”Jag har på ett så trovärdigt och rimligt sätt som möjligt försökt bedöma om det finns en faktisk grund i kraven på en ny utredning. Finns det några fakta som tyder på att det beskrivna haveriförloppet inte är rimligt? Jag känner ärligt talat inte att det finns det.” (Sahlin ei siis 'tuntenut' [sic!], että oli olemassa sellaisia tosiseikkoja, jotka puhuivat sen puolesta, ettei tutkintakomission esittämä syy [tai 'haverin kulku'] Estonia-haaksirikolle ollut hyväksyttävä [tai ymmärrettävä].)
Saksalainen toimittaja kehottaa Ruotsin pääministeriä Göran Perssonia teettämään uuden selvityksen siitä, mikä aiheutti Estonian haaksirikon. Kirjeessä Perssonille: ”Herra Pääministeri, Jos on vähäisintäkään epäilyä siitä, että Estonia upotettiin attentaatin kautta, täytyy Teillä ja Ruotsin korkea-arvoisilla poliitikoilla olla sydäntä huolehtia siitä, että koko tapaus vielä kerran perusteellisesti tutkitaan. Muutoin kauniit puheet kansainvälisestä terrorismin vastaisesta taistelusta jäävät tyhjiksi sanoiksi.”
Lokakuun 2. päivä:
Kansanedustaja Henrik S. Järrel (m) vaatii eduskunta-aloitteessaan, että hallitus yhteistyössä Viron ja Suomen hallitusten kanssa myötävaikuttaa uuden riippumattoman Estonia-selvityksen tekemiseen. Selvityksen tulee muun muassa antaa vastaus yhä vastaamattomiin kysymyksiin Estonian pikaisesta uppoamisesta.
Lokakuun 4. päivä:
Usean puolueen eduskunta-aloitteessa kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Tom Heyman (m), Ulla-Britt Hagström (kd) ja Kenth Skårvik (fp) vaativat, että hallitus tutkituttaa kansainvälisellä asiantuntijaryhmällä sen tutkintakomission (JAIC) selvitykseen kohdistetun kritiikin asiallisuuden (relevansen), jota ruotsalaiset ja kansainväliset asiantuntijat ovat esittäneet.
Joulukuun 13. päivä:
Ruotsin eduskunta hylkää äänin 252 – 60 kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) aloitteen Estonian haaksirikon täydentävästä tutkimuksesta.
Vuosi 2002
Tammikuun 10. päivä:
Estonian keulavisiiri siirretään Södertäljen eteläsatamasta (Sydhamnen) Dalarön ulkopuolella sijaitsevaan Älvsnabbenin
Helmikuun 4. päivä:
Neljä kansanedustajaa, Henrik S. Järrel (m), Rolf Åbjörnsson (kd), Lars Ångström (mp) ja Kenth Skårvik (fp), tekee perustuslakivaliokunta-ilmoituksen (KU-anmälan) ja pyytävät tutkimaan, ovatko Ruotsin hallitus ja esittelevä ministeri toimineet YK:n kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselman (IMO-resolutionen) A.849(20) Ruotsin valtiolle asettamien velvoitusten täyttämiseksi ottaen huomioon Estonian haaksirikosta tutkintakomission loppuraportin julkistamisen jälkeen esitetyt uudet faktat ja muut seikat.
Helmikuun 18. päivä:
Omaisyhdistys AgnEf pyytää 11.9.1999 tekemänsä ilmoituksen uudelleen tutkintaa. Ilmoitus koski sen satamapöytäkirjan epäiltyä asiakirjaväärennystä, johon JAIC:n haveriselvityksessä viitataan. Asiassa viitataan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska Laboratorium; SKL) tutkimukseen ja asiantuntijalausuntoon.
Helmikuun 23. päivä:
Lehdistötiedote: ”Regeringen har beslutat att inte tillsätta någon ny utredning av m/s Estonias haveri.” (Ruotsin hallitus on siis päättänyt, ettei Estonian haveria enää uudelleen selvitetä.)
Huhtikuun 3. päivä:
Ruotsin eduskunnan perustuslakivaliokunta (konstitutionsutskottet) kuulee Mona Sahlinia Estonian haaksirikosta. Kuuleminen johtuu siitä, että oli käynyt ilmi, että edellä tarkoitettua satamapöytäkirjaa oli manupuloitu. Kuuleminen ohitetaan hiljaisuudella ruotsalaisessa mediassa.
Toukokuun 30. päivä:
Ruotsin valtiopäivät käsittelee perustuslakivaliokunnan tutkintamietintöä (granskningsbetänkande) 2001/02:KU20, joka koskee hallituksen toimia Estonian haaksirikon osalta.
Kesäkuun 10. päivä:
Omaisyhdistys Estonia Litigation Association (ELA) perustetaan Gyllene Utternissa, Grännassa, järjestetyssä kokouksessa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valitaan H. Kaskel. - Kaskel selittää, että hän ja useat omaiset uskovat, että Estonian haaksirikon ympärillä on salattuja tosiseikkoja. - Yhdeksi yhdistyksen tehtäväksi tulee aktivoida niin kutsuttu Pariisi-oikeudenkäynti – prosessi, jonka tarkoituksena on saada aikaan oikeudellinen tutkimus Estonia turvallisuudesta. - Kokouksessa esitetään vaatimus totuuskomission asettamisesta. Tämä vaatimus toimitetaan pääministeri Göran Perssonille. - Valtioneuvoston valmistelukunnalle (Statsrådsberedningen) osoitettua esitystä ei viedä diaariin eikä siihen vastata.
Lokakuun 23. päivä:
Kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Stig Järrel (m), Björn von der Esch (kd) ja Tasso Stafilidis (v) esittävät yhteisessä aloitteessaan, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) (ynnä muiden) aloitteessa esitetään, että kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille annetaan tehtäväksi selvittää, miten Estonia on voinut täyttyä vedellä.
Vuosi 2003
Maaliskuun 28. päivä:
Vara-amiraali Frank Rosenius ja siviili-insinööri Staffan Sjöling esittävät tutkimuksen Estonian uppoamisen kulusta (sjunkförlopp).
Toukokuun 23. päivä:
Ruotsin eduskunta hylkää äänin 236 – 41 kansanedustaja Lars Ångströmin (ynnä muiden) vaatimuksen, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Vuosi 2004
Syyskuun 1. päivä:
Ruotsin Psykologisen puolustuksen hallituksen (SPF) kokoama tietokanta ESTONIASAMLINGEN (Estonia-kokoelma) avataan.
Syyskuun 20. päivä:
Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän edellä Ruotsin vanhassa valtiopäivätalossa (Gamla Riksdagshuset) järjestetään seminaari ensisijaisesti eduskunnan jäsenille. Journalistit ja muut kiinnostuneet ovat myös tervetulleita. Seminaarissa ruotsalainen YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (chef för FN:s internrevision) Inga-Britt Ahlenius esittää voimakasta kritiikkiä erityisesti tutkintakomissiota (JAIC) kohtaan: ”Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.” (”I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd.”)
Lokakuun 1. päivä:
Tietokanta Estonia-kokoelma avataan yleisölle.
Marraskuun 30. päivä:
SVT1:n Uppdrag granskning ilmoittaa, vedoten eläkkeellä olevaan tullimieheen Lennart Henrikssoniin, että Estonia – saapuessaan Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 kuljetti mukanaan sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja) (militär utrustning) ja että tullille oli annettu ohjeet päästää lasti lävitse ilman tavanomaista tulliselvitystä (utan sedvanlig klarering).
Joulukuun 3. päivä:
Ruotsin hallitus antaa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtille tehtäväksi selvittää SVT1:n Uppdrag granskningin esittämät tiedot, joiden mukaan Estonia – Tukholmaan (1994) saapuessaan - kuljetti mukanaan sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja). Tehtävä on kuitenkin rajattu selvitämään, oliko puolustuvoimat (Försvarsmakten) tai puolustusvoimien materiaalivirasto (Försvarets materielverk) kuljettanut puolustusmateriaalia (försvarsmateriel) Estonialla syyskuussa 1994. - Sanottu mandaatti sulki pois kysymyksen siitä, oliko joku muu kuin puolustusvoimat tai puolustusvoimien materiaalivirasto kuljettanut puolustusmateriaalia Estonialla mainittuna ajankohtana. Toimeksianto ei kattanut myöskään ennen syyskuuta 1994 mahdollisesti tapahtuneita puolustusmateriaalin kuljetuksia.
Joulukuun 19. päivä:
Virolainen eversti Urmas Roosimägi kertoo SVT Rapportille, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista sotilaskäyttöön tarkoitettua laitteistoa (”stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia”). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (”Svenska militären var mottagaren av vapnen.”) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka voivat tunnistaa ja erottaa vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja
främmande föremål från de egna).
Vuosi 2005
Tammikuun 21. päivä:
Ruotsin hallituksen toimeksiannon johdosta laatimassaan muistiossa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt vahvistaa, että Estonia kuljetti armeijan laitteistoa (militär utrustning) syyskuussa 1994 – aivan kuten eläkkeellä oleva tullimies Lennart Henriksson oli jo TV1:n 30.11.2004 lähetetyssä ohjelmassa Uppdrag Granskning paljastanut – ja että tämä tapahtui Ruotsin puolustusvoimien toimeksiannosta.
Helmikuun 8. päivä:
Venäläinen sanomalehti Komsomolskaja Pravda julkaisee artikkelin, jossa lehti kiistämättömän tosiasiana lähtee siitä, että Estonia räjäytettiin. Artikkeliin liitetyssä piirroksessa osoitetaan, missä kohdassa räjähdys oli repinyt alukseen rei'än, josta vesimassat – vesilinjan alapuolella – pääsivät sisään alukseen.
Helmikuun 17. päivä:
Viron parlamentti tekee ensimmäisen päätöksen parlamentaarisen komission asettamisesta tehtävänä tutkia kysymyksiä, jotka liittyvät sotilasköyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia Estonialla. - Muun ohella vallitsee epäselvyyttä sen suhteen, mitä tapahtui tullin alkuperäiselle tavara-asiakirjalle, kun Estonia lähti Tallinnaan epäonniselle matkalleen 27. päivän iltana 1994. Epäselvyyksiä vallitsee myös Ruotsin turvallisuuspoliisin roolista onnettomuutta seuranneessa Viron poliisitutkinnassa.
Maaliskuun 7. päivä:
Viron hallitus asettaa asiantuntijakomitean tehtävänä selvittää sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia matkustajalautta Estonialla. Asiantuntijakomitean puheenjohtajaksi nimitetään valtakunnansyyttäjä Margus Kurm.
Maaliskuun 16. päivä:
Journalisti Sven Anér pyytää valtakunnansyyttäjälle osoittamassaan kirjeessä, että tämä pikimmiten selvittää hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin selvitystoimenpiteet, jotka koskevat TV1:n ohjelmassa Uppdrag Granskning 30.11.2004 tehtyjä paljastuksia puolustusmateriaalin kuljetuksista Estonialla syyskuussa 1994.
Maaliskuun 17. päivä:
Ruotsin hallitus päättää, että innovaatiojärjestelmävirasto (Verket för innovationssystem; VINNOVA) meriturvallisuusohjelmasta (Sjösäkerhetsprogrammet) vastuullisena viranomaisena tilaa tutkimusprojektin Estonian uppoamistapahtumasta (en studie av sjunkförloppet vid estonias förlisning).
Debatti Estoniasta Ruotsin valtiopäivillä. Mona Sahlin informoi hallituksen juuri tekemästä päätöksestä antaa VINNOVAn tehtäväksi Estonian uppoamistapahtumaa koskevan tutkimusprojektin tilaamisen.
Toukokuun 19. päivä:
Viro asettaa parlamentaarisen komission, jonka tehtävä on selvittää sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteistojen kuljetuksia siviilimatkustajalautta Estonialla koskevia kysymyksiä (förekomsten av militära transporter med Estonia) samoin kuin selvittää, mitkä viranomaiset tai virkamiehet ovat myötävaikuttaneet sanottuihin kuljetuksiin Ruotsiin tai niistä tienneet (i vilka myndigheter eller myndighetspersoner som i tjänsten eller privat medverkat till eller haft kunskap om de militära transporterna till Sverige). Komissiossa ovat edustettuina parlamentin kaikki kuusi puoluetta. Komission puheenjohtajana toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä (biträdande riksåklagaren) Margus Leivo ja varapuheenjohtajana Evelyn Sepp.
Syyskuun 1. päivä:
Raportissa moititaan erityisesti Ruotsin hallituksen toimeksiannossa hovioikeudenpresidentti Hirschfeldtille asetettuja rajauksia (påtalas särskilt begränsningarna i det av det svenska regeringen till Hirschfeldt lämnade uppdraget).
Syyskuun 27. päivä:
ELA järjestää kansainvälisen Estonia-seminaarin Tallinnassa. Seminaarissa hyväksytään lausuma asianomaisten tahojen saattamisesta vastuuseen Estonian haaksirikon syyn tietoisesta peittelystä (med krav på ansvar skall utkrävas för medveten mörkläggning av vad som förorsakade Estonias förlisning).
Lokakuun 6. päivä:
Margus Kurmin johtama virolainen asiantuntijaryhmä saa uudet ja väljemmät ohjeet.
Lokakuun 25. päivä:
Venäläinen (valtion valvoma) TV-kanava RTR lähettää Natalia Gratchevan tuottaman dokumentin ”Färjan Estonias gåtfulla förlisning” (”Estonia-lautan arvoituksellinen haaksirikko”). - Dokumentissa on kohta, jossa nähdään, miten Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä kuljetetaan ruotsalaisella ambulanssilla.
Vuosi 2006
Maaliskuun 30. päivä:
Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovuttaa komitean toisen osaraportin. Raportti sisältää laajaa ja vakavaa kritiikkiä Ruotsin viranomaisia kohtaan ja erityisesti Ruotsin hallituksen menettelyä kohtaan Estonian haaksirikkoa koskevissa kysymyksissä.
Huhtikuun 5. päivä:
Valtiopäivien liikennevaliokunnan (Riksdagens Trafikutskott) kutsumassa kuulemistilaisuudessa (vid en hearing) Chalmersin (tekninen korkeakoulu) laivatekniikan professori Anders Ulfvarsson lausuu seuraavasti: ”Det måste finnas en dold agenda bakom haveriutredningens rapport om Estoniakatastrofen.” (”Estonia-katastrofia koskevan haveriselvityksen [tutkintakomissio JAIC] raportin takaa täytyy löytyä kätketty agenda.”)
Huhtikuun 15. päivä:
YK:n sisäisen tarkastuksen (ruotsalainen) päällikkö Inga-Britt Ahlenius toteaa Världen idag -ohjelman haastattelussa seuraavaa: ”Haveriutredningen efter Estoniakatastrofen var en stor skandal, den är en skam för Sverige.” (Haveriselvitys Estonia-katastrofin jälkeen oli suuri skandaali, se on suuri häpeä Ruotsille.”) - ”Det enda riktiga är att utreda detta på nytt, ju förr desto bättre.” (”Ainoa oikea tapa on selvittää asia uudelleen, mitä pikemmin sen parempi.”)
Huhtikuun 26. päivä:
Viron parlamentin jäsen, kansanedustaja Evelyn Sepp esittää kovaa kritiikkiä sen johdosta, että Ruotsin viranomaiset käyttivät Estoniaa salaa sotilaskäyttöön tarkoitetun lastin kuljetuksiin.
Huhtikuun 27. päivä:
Ruotsin valtiopäivillä keskustellaan Estonian haaksirikon täydentävästä selvittämisestä. Pääministeri Göran Persson selittää, että hallituksella ei ole suunnitelmia sellaisen täydentävän selvityksen suorittamiseksi. ”Vår uppfattning är den att vi har kommit så långt vi kan komma i detta undersökningsarbete.” (”Meidän käsityksemme on, että me olemme tulleet niin pitkälle kuin me voimme tässä tutkintatyössä.”) - Useat kansanedustajat – ei kuitenkaan Göran Persson – osoittivat erityisen tervehdyksen Viron parlamentin perustuslakikomitean varapuheenjohtajalle Evelyn Seppille, joka seurasi debattia eduskunnan yleisölehteriltä. - Erityisesti pantiin merkille, että Mona Sahlin, jolle Estonia-kysymykset hallituksessa kuuluivat, ei osallistunut tilaisuuteen.
Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 221 - 48 liikennevaliokunnan (Trafikutskottet) käsittelemän eduskunta-aloitteen, jossa vaadittiin täydentävää selvitystä Estonian haaksirikosta.
Toukokuun 12. päivä:
Estonian uhrien omaiset (de anhöriga) vaativat yhdistystensä kautta kirjeessään, että hautarauhasopimus puretaan ja että Estonian haaksirikon syyt selvitetään uudelleen. Kirje on osoitettu niiden maiden hallituksille, jotka ovat allekirjoittaneet hautarauhasopimuksen (Viro, Suomi, Ruotsi, Tanska, Latvia, Liettua, Puola, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta).
Toukokuun 16. päivä:
Viron hallitus kutsuu kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entiset jäsenet kesäkuun 5. päivänä järjestettävään kokoukseen keskustelemaan epäselvyyksistä komission loppuraportissa.
Toukokuun 18. päivä:
Kaikki tutkintakomission (JAIC) ruotsalaiset jäsenet selittävät, etteivät he osallistu Viron hallituksen järjestämään kesäkuun 5. päivän kokoukseen.
Toukokuun 19. päivä:
Ruotsalainen kansanedustaja Lars Ångström (mp) esittää Mona Sahlinille välikysymyksen, mihin toimenpiteisiin tämä aikoo ryhtyä sen todistamiseksi, että ne kaikuluotainkuvat, jotka osoittavat Estonian vieressä olevan kohteen, joka muodoltaan ja suuruudeltaan vastaa keulavisiirin muotoa ja suuruutta, oli otettu todellakin vuonna 1996.
Toukokuun 22. päivä:
Ruotsin TV4-uutiset (TV4-nyheterna) paljastaa, että silloin kun Estonia tuhoutui, Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välillä oli ollut jo 30 kuukautta salainen sopimus sotilaskäyttöön tarkoitetun materiaalin kuljetuksista Itämeren yli.
Toukokuun 24. päivä:
Ruotsin TV4-nyheterna ilmoittaa, että Ruotsin hallitusta informoitiin jo vuonna 1992 (Carl Bildtin ollessa pääministerinä) Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välisestä sopimuksesta, joka avasi tien salaisille sotamateriaalin kuljetuksille Estonialla. - Sopimuksen ilmoitetaan nyt kadonneen. - TV4-uutisten mukaan sopimusta ei ole koskaan diarioitu. - Vastuullinen virkamies ilmoittaa, ettei hän muista mitään. Ja väitetään, että vastuulliset poliitikot eivät ole saaneet tietää mitään ennen tai jälkeen Estonian turman. (Den ansvariga tjänstemannen uppges inte komma ihåg någonting och de ansvariga politikerna skall ingenting fått vetavare sig före eller efter Estonias förlisning.)
Toukokuun 25. päivä:
Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) suomalaiset jäsenet selittävät, että he seuraavat Ruotsin esimerkkiä eivätkä osallistu Viron hallituksen kutsumaan kokoukseen kesäkuun 5. päivänä.
Ruotsin TV4-nyheterna paljastaa, että koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaali tuhottiin selvityksen esittämisen yhteydessä (allt bakgrundsmaterial till utredningen om hemliga militära transporter ombord på Estonia förstördes redan i samband med att utredningen presenteras). Päätöksen sanotun materiaalin tuhoamisesta teki selvitysmies itse eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt.
Ruotsalainen kansanedustaja Kent Härstedt (s) vaatii uutta haveriselvitystä, johon liitetään kuuleminen valan velvoituksin ja rangaistusvastuu.
Toukokuun 26. päivä:
Ruotsalainen kansanedustaja Lars-Jonas Ångström tekee oikeusasiamiehelle (Justitieombudsmannen) kantelun hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtistä. Kantelun syynä on, että Hirschfeldt on tuhonnut koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaalin. - Hirschfeldtiä syytetään myös valehtelemisesta hänen ilmoitettua eduskunnan kuulemistilaisuudessa (vid en hearing), että hän oli keskustellut erään puolustusministeriön päällikkötason virkamiehen (med en chefstjänsteman på Försvarsdepartementet) kanssa. Sanotun ministeriön silloinen oikeudellisen osaston päällikkö (rättschef) väittää kuitenkin, ettei mitään sellaista keskustelua ole käyty.
Kesäkuun 1.-2. päivä:
Viron parlamentaarinen komissio käy Tukholmassa pyrkimyksenään selvittää Estoian haaksirikkoon liittyviä kysymyksiä. Ohjelma sisältää tapaamiset ministeri Mona Sahlinin ja tullihallituksen (Generaltullstyrelsen) silloisen päällikön Ulf Larssonin kanssa samoin kuin Ruotsin sotilastiedustelupalvelun (Militära underrättelsetjänsten; MUST) edustajien kanssa. - Tutkintakomission (JAIC) entinen jäsen, Ruotsin valtion haverikomission (Statens Haverikommission) pääjohtaja (Generaldirektör) Ann-Louise Eksborg selittää, ettei hän halua tavata virolaisen parlamenttikomission jäseniä. - Komissio kritikoi Ruotsia puuttuvasta yhteistyötahdosta. - Komissio haluaa selvittää, salliiko Viron, Suomen ja Ruotsin välinen hautarauhasopimus uusia sukelluksia ja mitä vaaditaan sopimuksen mitätöimiseksi (för att ogiltigförklara).
Kesäkuun 7. päivä:
Ruotsin valtiopäivät keskustelee Estoniasta kansanedustaja Björn von der Eschin (kd) ja kansanedustaja Henrik S. Järrelin (m) ministeri Mona Sahlinille esittämien välikysymysten johdosta. - Debatin kuluessa Mona Sahlin ilmoittaa, että hallitus – Viron kanssa keskusteltuaan – on aloittanut selvityksen Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuuden tarkistamiseksi (”se över tystnadsplikten”).
Ruotsin TV4 ilmoittaa, että Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuus voidaan kumota virolaisten painostuksesta.
Kesäkuun 12. päivä:
Ruotsin valtiopäivät keskustelee Estoniaan liittyvistä kysymyksistä kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) kolmen ministeri Mona Sahlinin vastattavaksi osoittaman välikysymyksen johdosta. - Mona Sahlin selittää vastauksessaan, ettei hän nykytilanteessa (”i nuläget”) näe mitään syytä suorituttaa Estonian hylyn tai keulavisiirin lisätutkimuksia. Sahlin ei myöskään näe syytä ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten virallisten (= tutkintakomission suorituttamat sukellukset) sukellusten lisäksi (vuonna 1994 väitetyiksi) tapahtuneiden sukellusten johdosta. - Sahlin ilmoittaa, että hallitus tulee antamaan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska laboratorium; SKL) tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission (JAIC) filmit Estoniasta.
ZZZjaksat tätä kopioitua paskaa lykkiä.
Osaatko kirjoittaa itse mitään, osaatko ajatella?
Kiinitätkö mitenkään huomiota että kun näitä kopsattuja juttujasi postailet niin useasti niissä monet asiat ovatkin eri tavoin tapahtuneita...versioita riittää ja kaikki tietty oikeita ja hallitusten salaliittoja pientä kansalaista kohtaan, eikös?
Eikö järki sano mitään?
Voi kiesus näitten kanssa.... - Anonyymi
Ihmettelen sitä miksi mikään hälyttys valo ei palannut, joss rampi auki? Oliko estonia vesitiiviitä ovia kun nykyään on laivoissa, kerran laivamme osui karille ja ovet suljetiin veden estämiseksi vaikka oli pohjakosketus. Ulkomailla tämä tapahtui minulle.
- TJ..
Tekstissä on pari asiaa jotka kiinnittää huomita:
1. Mukana on ainoastaan matkustajien kertomuksia ja niistäkin on luettavissa 3-4 erilaista kertomusta äänistä. Mihin on unohdettu miehistön kokemukset? Ne on kuitenkin kirjattu jollain tarkkuudella loppuraporttiin. Luultavasti syynä on se, että miehistön kertomukset eivät sovi salaliittoteoriaan. Toisaalta miehistön kertomuksia voidaan pitää luotettavampina kuin matkustajien, koska heillä on työnsä puolesta pääsy alueille joihin matkustajat eivät pääse samoin heillä on parempi tuntuma alukseen ja sen käyttäytymiseen kuin matkustajilla. Eli; miehistön tosiasioiden rasittamat kertomukset heivataan hyvää tarinaa pilaamasta.
2. Lähteet; matkustajien kertomukset on kerätty jälkeenpäin julkaistuista kirjoista, joiden ensisijainen tarkoitus on tuottaa rahaa. Miksei ole käytetty alkuperäisiä kuulustelupöytäkirjoja? Tarinat eivät toki poikkea oleellisesti tutkintamateriaalista, mutta olisiko tarkoitus antaa tarinoille kasvot (loppuraportissa ei ole henkilöiden nimiä), jotta onnettomuus saisi inhimillisen ulottuvuuden ja, mikä tärkeintä, kriittisyys esitettyjä väitteitä kohtaan olisi laimeampaa?
3. Tekstiin on valittu 15 matkustajaa. Missä muut? Pelastuneita oli kuitenkin 137 joista 134 kuulusteltiin. Eikö eloonjääneiden kertomukset sopineetkaan tarinaan? Ainakin loppuraportissa kiinnitettiin huomiota todistajanlausuntojen ristiriitoihin. Vai kävikö kenties niin, että loput eloonjääneistä eivät halunneet osallistua ilmeiseen ja varsin härskiin rahastusyritykseen?
4. Viimeisenä tulee mieleen yleisempi huomio näistä salaliittoteorioista. Teorioiden levittäjät vetoavat poikkeuksetta "salattuun todistusaineistoon" jota hallitukset eivät suostu luovuttamaan koska se paljastaisi kuinka hallitus vakoilee, manipuloi ja kontrolloi kansalaisiaan. Väitteitä on helppo esittää, koska vasta-argumentointi on täysin mahdotonta. Vai millä ihmeellä hallitus voisi todistaa että aineistoa ei ole olemassa? Julkaisemalla sen vai....
Oma mielipiteeni on se, että kaikki nämä salaliittoteoriat on keitetty kasaan rahastustarkoituksella. Vai moniko on kuullut Jutta Rabesta sen leffan (joka BTW floppasi pahemman kerran) julkistamisen jälkeen? Juu, en minäkään. Tutkintakomissio on lisäksi ainoa taho joka on kertonut uskottavan ja tosiasioilla perustellun näkemyksen tapahtumista. Raportti ei varmastikaan kerro koko totuutta, mutta puutteet on kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä. Eikä komission jäsenillä ole syytä (salaliittoteorioita lukuunottamatta) kertoa muunneltua totuutta raportissaan.- heko1
olinpa hakemassa viikarin sallyä emdenistä. kuinka ollokkaan tuli siinä oltua alusta loppuun,suomenlipun liehuessa. jos ketä kiinostaa? oltiin vasa king viimeseltä nimeltä. ja väitän tuntevani sen laivan 12/5 vuoden praktiikalla. myös rampin ja portin. SE mitä ei uskalleta sanoa ääneen, on ,että ammattitaidossa oli pojilla/puutteita/aikataulu pakko. Liian kovaa siinäå kelissä. Eurooppa nosti kahvat ja ajo11 solmua samoin Mariella. estoonia paukutti 17:toista solmua ja se oli mitattu silja euroopan tutkalla. Matruusina ja poosuna sallyn aikana.
- kannattaisi kiinnittää huom...
Laivalla oli myös mukana Taika Jim joka katosi. Mustanaamio jonka maitolasi kaatui. Kippari Kalle joka oli ostamassa Tax Free pinaattia ja Spiderman jonka ote lipsui!!!!
Ja oikeesti... Todella ikävä onnettomuus jonka aiheutti kapteenin (/vahtiperämiehen) yltiöpäisyys tai kokemuksen puute (lue:valitsevan kelin suhteuttaminen tehon käyttöön).- jatulintarha
Estonian katastrofin 'aikataulusta'
Syyskuun 27. päivä 1994:
Estonia "lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19.15:n ja 19.35:n välillä, eikä tasan klo 19.00, kuten aikataulussa edellytettiin ja Estline-varustamo kauan väitti". Lähtöajalla on tärkeä merkitys esimerkiksi laivan nopeuden laskemiseksi. - Estonialla oli jo lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikekalle. "Sen syytä ei vielä ole täysin selvitetty." - "Pelastuneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä." - Saksalainen asiantuntijaryhmä on laskenut, että Estonialla oli oikealla puolella "noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino". "Tällöin kysymyksessä voi olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion takia laivan runkoon päässyt ja havaitsematta jäänyt vesimäärä." - "Se tosiasia, että kukaan päällystöstä ei millään tavalla reagoinut tähän ongelmaan, viittaa ehkä siihen, että sellaiseen oli jo totuttu. Joka tapauksessa kansainvälinen tutkintakomissio ei tutkinut, mikä aiheutti tämän alkavan oikean puolen kallistuman." - Noin kello 21:30 (Viron ja Suomen aikaa): Tuuli ja aallokko voimistuvat. - Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3-4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. "Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä." - Kello 22:00: Vahtimatruusi Silver LINDE aloittaa vuoronsa. Kapteeni Arvo Andresson tulee komentosillalle toisen kapteenin Avo Pihtin kanssa. (Pihtin tuli aamulla 28.9.1994 suorittaa luotsin tutkinto ajettaessa Söderarmin väylään Tukholman saariston pohjoisella tuloväylällä.) (Silver Linde pelastui haaksirikosta. Hänen lausuntonsa olivat tutkintakomissiolle ratkaisevia sen selvittäessä uppoamisen tapahtumia. "Kuitenkin tiedot 'kiristettiin' Silver Lindeltä, kuten hän kertoi eräässä haastattelussa toukokuussa 2001." - Kello 22:30: Kapteeni Andresson ilmestyy toisen kerran komentosillalle, nyt yksin. Hän käskee herättämään kapteeni Pihtin seuraavana aamuna kello 05:00. - Linde lähtee ensimmäiselle vahtikierrokselleen laivassa. - Kello 23:00 (Viron ja Suomen aikaa): Linde tulee takaisin komentosillalle. - Kello 23:30: Linde lähtee toiselle vahtikierrokselleen.
Syyskuun 28. päivä 1994:
Noin kello 00:20 (Viron ja Suomen aikaa): Linde tulee myöhässä toiselta tarkastuskierrokseltaan takaisin komentosillalle. - Kello 00:30: Päällystö muuttaa kurssin 262 asteesta 287 asteeseen, ja evävakaajat otetaan käyttöön.
"Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin"
Noin kello 00:50-00.55: "Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin keulan alueelta, jota seurasi voimakas vavahtelu, tärinä oli havaittavissa kaikkialla laivalla, minkä miehistön jäsenet ja matkustajat panevat merkille, kuten he myöhemmin yksimielisesti kertovat." - Vahtimatruusi Silver Linde yritti selvittää pamausten syytä autokannella, keulan alueella. Hän viipyi noin viisi minuuttia. "Autokannella hän ei huomannut mitään vesivuotoa." - Linde oli tuolloin autokannella. "Tärinää seuranneet pamaukset ovat niin voimakkaita, että Silver Lindekin alkoi hoiperrella." - Noin kello 00:58: Linde palaa komentosillalle. - Toinen perämies Tormi AINSALU ja neljäs perämies Kaimar KIKAS vapauttavat toisen ja kolmannen perämiehen. - Samoin kapteeni (Andresson) on läsnä ja toteaa, että laiva on jo tunnin myöhässä. - Noin kello 01:00 (Viron ja Suomen aikaa): "Toinen perämies Tormi Ainsalu saa puhelun. Matkustajat kannella 1 [sijaitsee autokannen, oikeastaan: autokansien = kannet 2-3, alapuolella] ovat kiihdyksissään kovien äänien vuoksi. Ainsalu lähettää Silver Linden vielä kerran autokannen keula-alueelle." - ("Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon.") - Noin kello 01:01: "Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Järjestelmämestari Henrik Sillaste juoksee konehuoneen valvomoon. Matkustajat pakenevat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutuu paineella kannelta 0 kannelle 1." [Kansi 1, jolla oli matkustajahyttejä, sijaitse siis autokannen alla. Kansi 0, jolla olivat laivan huoltotila, sauna- ja uima-allasosastot sekä yksi konferenssisali, sijaitsi puolestaan kannen 1 alapuolella.] - "Useimmat ajattelivat, että Estonia oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. Autokannen alapuolelta kannelta 1 pakeni nyt paljon ihmisiä, jotka olivat jo nähneet vettä käytävillä tai jotka kovat pamaukset olivat saaneet paniikkiin." - Kello 01:02: Laiva kallistuu noin 40-50 astetta oikealle mutta oikenee jälleen, kallistuu vielä kerran, oikenee taas noin 10 asteen kallistumaan, joka lisääntyy laivan kiertokeinunnan vuoksi. - Noin kello 01:05: Kallistuma oikealle lisääntyy hitaasti. - Noin kello 01:01-01:15: Pääkoneet pysähtyvät ja vähän myöhemmin pysähtyvät myös dieselit. - Noin kello 01:20: Neljäs perämies Kaimar Kikas kysyy konemestari Margus Treulta laivapuhelimella, voisiko tämä pumpata painovettä oikean puolen tankeista tai juomavettä muista tankeista vasemmalle puolelle. - Kello 01:22: "Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (MAYDAY) rekisteröidään." - Kello 01:24: "14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen Estonian hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille SILJA EUROPAlle ja MARIELLAlle. Radioliikenne Estonian ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti." Estonian kolmas perämies Andres Tammes puhuu 20-30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.
"Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella"
"On täysin mahdollista, että Estonian perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle." - "14 laivaa, jotka olivat lähellä Estonian sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa." - "Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystön oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen. Mutta pelkästään se ei ollut epätavallista."
"pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva"
"Kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti Estonian sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin; muutamat lähettyvillä olevien laivojen vahtiperämiehet näkivät tämän laivan tutkassa ja kertoivat myöhemmin, että tämä laiva katosi Estonian sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä."
"Kun hän [pelastunut matkustaja Thure Palmgren] jo oli eräällä pelastuslautalla, hän näki pienen laivan ilman valaistusta, [johon] aivan määrätietoisesti vedettiin pari ihmistä vedestä. Sen jälkeen laiva lähti onnettomuuspaikalta välittämättä muista ihmisistä, jotka myös uivat vedessä." - "Myös pelastunut matruusi Elmar Siegel teki samanlaisen havainnon. Hän jopa uskoi tunnistaneensa tässä laivassa Estonian pelastusveneen nro 1." - Noin kello 01:26-01:27: Estonialla on nyt kurssi käytännöllisesti katsoen pohjoiseen ja sen keula osoittaa Suomen suuntaan.
"Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa"
Kello 01:29: MARIELLA-lautta yrittää saada ULAlla yhteyttä Turun rannikkovartiostoon ja SILJA EUROPA yrittää tavoittaa Helsinki Radiota, mutta kumpikaan ei onnistu siinä. - Radioliikenteen häiriö tällä alueella estää kaikki yhteydet. - Rannikkovartiostossa Turussa vuorossa oleva vahtiupseeri luutnantti Kärppä on tällä välin rekisteröinyt hätäkutsun ja ilmoittanut esimiehilleen. Estonia kääntyy yhä enemmän itäänpäin ja kallistuu edelleen oikealle. - "Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa."
("Pelastunut saksalainen Georg Sörnsen muisteli: 'Kun Estonia makasi aivan kyljellään, sieltä kuului joku ääni. Viimeinenkin ilma purkautui ulos laivasta, se kuulosti aivan kuin kissan sihinältä.'" ("Myös tämä on todiste siitä, että Estonia oli täyttynyt vedellä alhaaltapäin, sillä mikäli vesi olisi tunkeutunut yksinomaan autokannen kautta, ei ilma olisi voinut niin nopeasti poistua sen alapuolella sijaitsevilta kansilta. Laiva olisi tosin menettänyt vakavuutensa, mahdollisesti jopa kääntynyt täysin ympäri köli ylöspäin, mutta sitten autokannen alapuolella olevalle alueelle jääneen ilman ansiosta kellunut vielä tunteja, jos ei jopa päiviä ennen uppoamistaan. Paras esimerkki tästä on JAN HEWELIUS, joka upposi Rügenin edustalla. Tällöin onnettomuuden syynä oli todella ollut autokannelle tunkeutunut vesi. Sitten laiva oli kaatunut ja ajelehtinut Itämerellä kaksi viikkoa [ylösalaisin]."
("Pelastunut Urban Lambertson kertoi poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen tähän aikaan potkurikone oli lähestynyt uppoavaa laivaa idästä, tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa.")
Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys Estonian ja SILJA EUROPAn välillä. Se päättyy sanoihin: Estonia: "Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä." SILJA EUROPA: "Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia." - Tämän jälkeen radioyhteys Estoniaan katkeaa.
Kello 01:35: Vettä syöksyy komentosillalle, laivan kello, joka on asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näyttää Greenwichin aikaa, pysähtyy kello 23:35. - MARIELLAn kapteeni Jan-Thure Thörnros kertoo, että hän näki kaukaa, kuinka Estonian valot hävisivät. - Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö saa hälytyksen ja vahvistaa sen.
Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä
Kello 01:42: SILJA EUROPA antaa hätäkutsun kännykällä Helsinki Radiolle. Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä.
Kello 01:45: Estonia on nyt köli melkein ylöspäin, laivan perä alkaa upota Itämereen. - Kello 01:48: Estonia häviää Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. - Kello 01:50: Helsinki Radio lähettää vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että jotakin epätavallista oli niiden reitillä]. -Kello 01:52: "Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle." - Kello 01:55: Estonian kaiku katoaa MARIELLAn ja SILJA EUROPAn tutkakuvasta [Estonia oli uponnut].
Erikoinen episodi ennen Estonian viimeistä lähtöä
"[L]astiupseeri lisäsi käsin luetteloon [lastiluettelo, cargo manifest] ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka ilmeisesti viime minuuteilla oli tullut laivaan." - "Viisi vuotta onnettomuuden jälkeen saksalainen asiantuntija (...) Saksan tutkimusryhmästä, onnistui saamaan kopion Estonian lastiluettelosta. Ja siihen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näy ollenkaan Estlinen lastiluettelossa. Näissä molemmissa kuorma-autoissa oli todennäköisesti salakuljetustavaraa." - "On siis varmaa, että Estonian viimeisellä matkalla autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toista ei mainittu ollenkaan lastiluettelossa ja toinen oli lisätty siihen käsin ilman lisätietoja."
Arvokas lasti ja amerikkalainen [?] sotilassaattue
Mitä noiden kahden kuorma-auton lastina oli? Varmaa on, että lasti oli arvokas, sillä "sotilassaattue oli tuonut nämä kaksi kuorma-autoa laivalle, ja jopa autolla ajo Estlinen terminaaliin oli keskeytetty joksikin aikaa. Tämän lastin parissa oli ilmeisesti työskennellyt useampia salaisen palvelun miehiä (...)." - "(...) olemassa on Viron tullin valvontavideo, josta on selvästi havaittavissa, että laivaan ajettiin kaksi kuorma-autoa, joiden lastina on täytynyt olla jotain erikoista. Niillä oli nimittäin amerikkalainen [?] sotilassaattue."
Pelastustoimista ja haverin tutkinnasta
Syyskuun 28. päivä 2006:
Kello 01:57: Meripelastuskeskus Turussa ilmoittaa Tukoholman meripelastuskeskukselle, että se alkaa koordinoida pelastustöitä. - Kello 02:05: Suomen meripelastuskeskus nimeää SILJA EUROPAn kapteenin Esa Mäkelän hätäpelastustoimien koordinaattoriksi merellä. - Kello 02:12: MARIELLA näkee meressä valoja, pelastusliivejä, pelastusveneitä ja -lauttoja. - Kello 02:30: MARIELLA saapuu ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ja aloittaa pelastustyöt. Korkean alitansa ja kovan merenkäynnin vuoksi se voi kuitenkin pelastaa vain hyvin pienen määrän ihmisiä merestä. Ensimmäinen helikopteri lähtee Turusta.
Ruotsin pääministeri Carl Bildt saa kello 01:30 Ruotsin aikaa (kello 02:30 Suomen ja Viron aikaa) puhelun puolueensa juhlassa Ruotsin armeijan salaiselta palvelulta MUST, jolloin hänelle kerrotaan Estonian uppoamisesta. (Viron sisäministeri Heiki Arike tiesi onnettomuudesta "mitä suurimmalla todennäköisyydellä jo tuntia aikaisemmin".) (Viron liikenneministeri Andi Meister kirjoitti kirjassaan 'Keskeneräinen lokikirja' mm.: "Sisäministeri sai tiedon, että Estonia makasi kyljellään.") (Estonia oli todistettavasti kyljellään kello 01:30 maissa.)
Kello 02:36: Suomen rannikkovartiosto tajuaa onnettomuuden laajuuden ja pyytää apua Suomen ilmavoimilta. - Kello 02:43: Ensimmäinen pikauutinen Ruotsin tietotoimistolta TT:ltä: "Estonia kaatunut ja uponnut, meressä pelastusveneitä ja ihmisiä." - Kello 02:44: SILJA EUROPA tulee onnettomuuspaikalle. Seuraavien tuntien kuluessa saapuu muita aluksia, muun muassa FINNHANSA ja FINNJET. Kaikilla laivoilla on hyvin rajoitetut pelastusmahdollisuudet omien teknisten laitteidensa ja huonon sään takia. - Kello 03:00: Viron presidentti Lennart Meri saa tiedon uppoamisesta. - Kello 03:05: Ensimmäinen helikopteri Turusta saapuu onnettomuuspaikalle. - Kello 03:08: MARIELLAn miehistö pelastaa ensimmäiset kuusi ihmistä omalla pelastuslautallaan. Myöhemmin he pelastavat vielä toiset kuusi ihmistä. - Kello 04:38: Ensimmäinen Suomen ilmavoimien helikopteri, joka oli sijoitettuna Utön saarelle vain 15 minuutin päähän onnettomuuspaikasta, nousee ilmaan. - Kello 04:55: Suomen pääministerille Esko Aholle ilmoitetaan tapahtumasta, sen jälkeen koko Suomen hallitukselle. - Kello 05:00: Ensimmäinen lehdistökonferenssi Turun pelastuskeskuksessa. - Kello 06:00: Viron presidentti Lennart Meri allekirjoittaa asetuksen, jossa määrätään nimittämään heti virolainen tutkintakomissio tehtävänä tutkia onnettomuutta ja Viron valtion viranomaisia, siis hallituksen ja kaikkien virkamiesten ja valtion elinten toimia. - Kello 08:00: Venäjän hallitukselta tulee tarjous, että Venäjän laivasto voi tarjota apua sukellusveneillä, ja se määrätään heti valmiiksi lähtemään merelle. Tässä tarkoitetaan erityisesti sitä, että eloonjääneitä voi olla ilmataskuissa laivan sisällä ja Venäjän laivastolla on erikoiskulkuneuvoja ja työkaluja, joilla voisi pelastaa nämä ihmiset. Tätä tarjousta koskevassa TASSin julkaisemassa lausunnossa Venäjän hallitus on huolissaan ennen kaikkea kahdesta laivalla olleesta venäläisestä. - Kuinka Venäjän hallitus jo tähän aikaan tiesi, ennen kuin kukaan oli nähnyt matkustajaluetteloa, erityisesti kahdesta venäläisestä matkustajasta, on jäänyt selvittämättä. - Suomi ja Ruotsi torjuvat jyrkästi venäläisten avuntarjouksen. - Kello 08:13: SILJA EUROPA ilmoittaa, että siihen mennessä oli pelastettu noin 90 ihmistä. Useimmat kuljetettiin ensin Utön saarelle, muutamia oli MARIELLAlla, samoin SILJA EUROPAlla, ja pari oli viety sairaalaan Tukholmaan ja Turkuun.
Kello 09:00: Viimeinen hengissä pelastettu matkustaja viedään Utöhön; tämän jälkeen löydetään vain kuolleita. Tällöin eloonjääneiden lukumääräksi ilmoitetaan 146, mutta näistä vielä yksi kuolee myöhemmin Turun sairaalassa.
Mystisellä tavalla päivän kuluessa katoaa vielä kahdeksan (8) Estonian miehistön jäsentä, jotka ensiksi olivat eloonjääneiden listalla. Niiden joukossa oli myös toinen kapteeni Avo PIHT. - Viralliseksi eloonjääneiden luvuksi ilmoitetaan myöhemmin 137. - Illalla kyseisenä päivänä (28.9.1994) kuolleina löydettyjen määräksi ilmoitetaan 94 henkilöä.
Kello 11:00: Ensimmäinen, vahvistamaton, nimilista pelastetuista leviää uutistoimistojen kautta. Siinä mainitaan myös toinen kapteeni Avo Piht sekä seitsemän (7) miehistön jäsentä. - Myöhemmin heidän ilmoittamistaan pidetään virheenä. Noin kertoivat "suomalaiset poliisit Puhalainen ja Salonen haastattelussa Turussa keväällä 1996". Kuitenkin jatkotutkimusten aikana keväällä 1996 Tukholmassa Ruotsin pelastuskeskuksen johtava lääkäri ja samanaikaisesti Huddingen sairaalan johtaja tohtori Bo BRISMAR kertoi: "Meidän täytyi tarkistaa luettelot, ja minä voin taata teille, että nimet ja tiedot, jotka annettiin tiedotuskeskuksesta, olivat oikein. Ne tarkistettiin moneen kertaan ennen kuin ne julkistettiin."
Kello 12:00: Virolaisella radioasemalla, KUKU-radiolla, on erikoislähetys, jossa luetaan eloonjääneiden nimiluettelo. Lueteltujen joukossa on myös Avo Piht ja myöhemmin kadonneet seitsemän miehistön jäsentä. Tämän luettelon oli tehnyt ja vahvistanut Viron liikenneministeriö. Päivän kuluessa KUKU-radio lähettää Ruotsin Punaisen Ristin avustustyöntekijän haastattelun. Tämä oli ollut aikaisin aamulla pelastustoimissa yhdessä helikopterissa ja kertonut, että "hän oli henkilökohtaisesti keskustellut kapteeni Avo Pihtin kanssa". "Piht oli kertonut hänelle nimensä ja lisännyt, että hän oli toinen kapteeni. Keskustelussa hän oli myös maininnut, että hän oli kotoisin virolaiselta Hiuma-saarelta, missä hänen äitinsä yhä elää". "Keskipäivällä entiset kollegat sekä muutamat muut todistajat näkevät Avo Pihtin televisiossa. Nämä kuvat lähetetään vain kerran. Avo Pihtin ja seitsemän muun miehistön jäsenen mystisen katoamisen viranomaiset julistavat myöhemmin erehtymiseksi ja virheeksi, eikä sitä koskaan kunnolla tutkita."
Kello 15:00: Carl Bildt, Esko Aho ja Viron pääministeri Mart Laar tapaavat Turussa kolmen kesken. Tässä tapaamisessa päätetään, että onnettomuuden syyt annetaan yhteisen, suomalaisista, ruotsalaisista ja virolaisista asiantuntijoista muodostettavan komission (toimikunta) tutkittavaksi. "Tässä keskustelussa Carl Bildtin kerrotaan jo asettaneen etusijalle erityisesti mahdollisten rakenteellisten puutteiden tutkimisen." - Kello 23:00: Rannikkovartioston pelastuskeskus Turussa julkaisee ensimmäisen virallisesti vahvistetun eloonjääneiden luettelon. - Syyskuun 29. päivä 1994: Virallisen kansainvälisen tutkintakomission kokoonpano julkaistaan, ja komissio aloittaa työnsä. - Carl Bildt lupaa Ruotsin kansalle, että "kaikki mahdollinen tullaan tekemään onnettomuuden syiden selvittämiseksi, ruumiiden nostamiseksi ja mahdollisesti myös itse laivan nostamiseksi". - Syyskuun 30. päivä 1994: Estonian hylky löydetään, ensimmäiset kaikuluotainkuvat annetaan lehdistölle. "Näitä kuvia katsoessa näyttää siltä, että visiiri sijaitsisi melko lähellä laivaa. Tämän tutkintakomissio tulkitsee olevan metallilevy, vaikka sellaista metallilevyä ei koskaan löydetäkään. USA:n liittovaltion poliisi FBI lähettää Ruotsin hallitukselle faksin, jossa he tarjoavat apuun erikoisryhmää, joka sanatarkasti käännettynä 'voisi työskennellä tapahtumapaikalla useampia viikkoja'."
Lokakuun 2. päivä 1994: Kaksi suomalaista sukellusrobottikameraa kuvaa Estonian hylkyä. - "Visiiri ei enää ole Estonian luona, eikä myöskään enää sen edessä." Autoramppi edessä sekä oikean puolen takaramppi ovat hieman avatussa asennossa. Hylky makaa noin 80 metrin syvyydessä oikealla kyljellään noin 110-115 asteen vinossa asennossa. - "Tutkintakomission suomalainen jäsen (...) ilmoittaa yleisölle (...) väärän löytöpaikan" (ibid.). Näin ollen laivoilla Estonian hylylle matkustaneiden omaisten surujumalanpalvelukset tapahtuvat väärällä paikalla, siis ei uponneen lautan yläpuolella, vaan noin puoli merimailia siitä poispäin. "(...) ilmoittaa 11.1.1995 Suomen liikenneministeriölle lähettämässään anteeksipyyntöfaksissa: 'Olen todennäköisesti ylittänyt toimivaltuuteni, kun halusin eristää hylyn'." Minkä vuoksi hän sen teki, hän ei ole ilmoittanut julkisesti. Hylyn oikea sijaintipaikka on: 59 astetta 22' 9" pohjoista leveyttä ja 21 astetta 40' 9" itäistä pituutta.
Lokakuun 4. päivä 1994: Tutkintakomissio julkaisee ensimmäisen väliaikaisen raportin. Siinä kerrotaan: - onnettomuuden syynä oli veden kerääntyminen autokannelle; - vesi on tunkeutunut autokannelle etuaukon kautta; - visiiri oli jonkin aikaa aikaisemmin irronnut ja pohja- eli Atlanttilukko löydetty murtuneena.
Lokakuun 17. päivä 1994: Tutkintakomission toinen väliaikainen raportti julkaistaan Tallinnassa. Siinä todetaan muun muassa: - visiiri irtosi, kun laiva vielä oli liikkeessä; - vettä tunkeutui autokannelle autorampin kautta; - visiiri repeytyi irti laivasta kaikkien kolmen lukon pettämisen takia; - molemmat sivulukot pettivät hitsaussaumasta korvakkeen ja lattian välillä sekä Atlanttilukko korvakkeesta, joka kannatti pulttia; - pettämisen jälkeen merenkäynti oli avannut visiirin, 55 tonnia painavan visiirin hallitsemattomien liikkeiden johdosta murtuivat lopulta saranat keulakorokekannella, visiiriä piti paikallaan vain hydraulisylinteri; - visiiri liikkui eteenpäin, repi autorampin auki ja putosi eteenpäin mereen; - yhä edelleen täyttä vauhtia ajava laiva sai lyhyessä ajassa tuhansia tonneja vettä autokannelle, kaatui ja upposi.
"Tästä skenaariosta tutkintakomissio piti vasten parempaa tietoa kiinni loppuraporttiin asti. Tosin sitä paranneltiin lukituksen pettämissyiden osalta; tällöin kaikin keinoin todisteltiin, että lukitus oli murtunut 'alimitoituksen', siis telakan liian heikon rakentamistavan seurauksena."
Lokakuun 18. päivä 1994: Tutkintakomission raportin mukaan visiiri löydettiin paikasta 59 astetta 23' pohjoista leveyttä ja 21 astetta 39' itäistä pituutta. "Tämä paikka sijaitsee noin 1800 metriä hylystä lounaaseen. Vasta neljä viikkoa myöhemmin, 12.-19. marraskuuta 1994, visiiri nostettiin ja vietiin Hankoon."
Lukuisia pommiuhkauksia
Vuosina 1993 ja 1994 oli Tallinnasta liikennöiviä laivoja vastaan esitetty lukuisia pommiuhkauksia. "Ei vain Estoniaa ja siten Estlinea vastaan, vaan myös suomalaiseen Silja-varustamoon oli tullut useita pommiuhkauksia." - Estline-varustamo tiesi erittäin tarkasti kaikista pommiuhkauksista, kuten käy ilmi silloisen Estlinen johtajan Johan JOHANSSONin ja hänen varamiehensä Toivo NIINASin lausunnoista. "Estonian uppoamispäivänä molemmat olivat erittäin kauhistuneina ilmoittaneet, että hyökkäys oli sen taustalla. Myöhemmin he eivät enää halunneet antaa mitään tietoja siitä." - Ruotsin pelastusyhdistys (RITS) piti vuosina 1993 ja 1994 yhteensä neljä harjoitusta pommihälytyksen varalta eri laivoilla ja kaikkien mahdollisten skenaarioiden mukaan. Yksi suurimmista harjoituksista tapahtui Estonialla 2.2.1994. "Hämmästyttävää siinä on, että tämän harjoituksen skenaario on kuin tapahtumien kuvaus yöllä 27.-28.9.1994. Melkein tarkalleen sillä paikalla, missä tänään Estonian hylky makaa merenpohjassa, RITS simuloi pommiharjoituksen." Harjoituksen aikana "hälytys molemmille palonsammutusryhmille, jotka piti ohjata pelastamaan matkustajia autokannen alapuolelta, kuului: 'Mr Skylight One and Two', siis samoin kuin se toimintakäsky, joka todellisen uppoamisen aikana myöhemmin kuului kaiuttimista." Todellisen uppoamisen aikana kuulutuksen "Mr Skylight One and Two" antoi naisääni. Sen vuoksi on oletettava, että se annettiin info-tiskiltä, sillä vain sieltä voidaan lähettää kuulutuksia, jotka kaiutinjärjestelmän avulla kuuluvat koko laivassa. "Mutta koska joku nuori rouva info-tiskillä ei varmasti oma-aloitteisesti ole lähettänyt sellaista merkittävää kuulutusta, on lähdettävä siitä, että perämiehet komentosillalla ovat antaneet hänelle käskyn siihen."
Asiasta on tehty seuraava päätelmä: "komentosillalla perämiehet tietoisesti päättivät antaa tämän hälytyksen." - "Mikäli tuolla hetkellä olisi ollut kysymys vain veden tunkeutumisesta laivaan, kuten tutkintakomissio väittää, perämiesten olisi pitänyt antaa toisenlainen kooditettu kuulutus."- "Kaikkien käytettävissä olevien tosiasioiden asiallisen harkinnan jälkeen" on tultu siihen lopputulokseen, että "kuulutus 'Mr Skylight One and Two' annettiin, koska Estonialla oli tapahtunut räjähdys. Vain tällä edellytyksellä 'Mr Skylight One and Two' oli oikea käsky miehistölle, niin kuin sitä oli kokeiltu myös pelastusharjoituksissa."
Merikadetti Paavo Pruulin lausunnon mukaan "siihen aikaan oli niin paljon pommiuhkauksia, ettei niitä kaikkia yksittäisiä voinut mitenkään ottaa vakavasti". "Tästä on useampia vihjeitä, osaksi nimettömiä, mutta osaksi täysin avoimesti kerrottuja. Kiristyssumma piti siirtää virolaiselle osapuolelle ESCOn kirjanpitoasiakirjoihin, joka [ESCO] omisti puolet Estlinesta. Todisteiden tästä piti olla tukholmalaisen KPGU-yhtiön tilintarkastajan Peeter Riitin mukana onnettomuusyönä. Hän hukkui Estonian mukana, sillä hän oli myöhästynyt lennoltaan 27.9.1994 iltapäivällä, jolloin Estline oli majoittanut hänet lautalle." Nordic Consulting -nimisen firman omistajan Eugen JUSHTSHUKin saksalaiselle asiantuntijaryhmälle vuonna 1997 antaman lausunnon mukaan "varustamoa kiristettiin", kun "Estonialla tehtiin todella paljon rahaa". "Hän viittasi yhteyteen Venäjän mafian kanssa. Maksut suoritettiin kesään 1994 saakka säännöllisesti, kunnes Ruotsin ja Viron hallitukset suosittelivat maksujen lopettamista. Estline keskeytti maksut, minkä seurauksena kiristäjät ilmoittivat, että lautalle tapahtuisi jotain. Estline pysyi kovana, eikä maksanut enää."
Kadonneitten pelastettujen arvoitus
Toisen kapteenin Avo PIHTin ja seitsemän muun miehistön jäsenen katoaminen on yhä edelleen arvoitus.
"Aikaisina aamun tunteina 28. syyskuuta 1994 monta helikopterien pelastamaa eloonjäänyttä vietiin suomalaiselle sotilassaarelle Utölle. Kaikkein ensimmäisten sinne tuotujen haaksirikkoisten joukossa piti olla myös Avo Piht, Estonian toinen kapteeni." - "Näin kertoi ruotsalainen pelastaja muutamia tunteja myöhemmin erään radiotoimittajan mikrofoniin. Hän oli aivan varma, että hän oli henkilökohtaisesti jutellut Avo Pihtin kanssa, sillä hän [= Avo Piht] ei ollut kertonut pelkästään, että hän oli Estonian toinen kapteeni, vaan että hän oli kotoisin Hiumasta, eräältä mantereen edustalla sijaitsevalta saarelta, jossa hänen äitinsä yhä elää." - "Tämän haastattelun lähetti saman päivän kuluessa myös eräs virolainen radioasema, jolloin myös Sirje Piht, Avo Pihtin vaimo kuuli sen." - "Myös radiossa liikenneministeriön edustaja oli jo lukenut virallisen luettelon eloonjääneistä, eikä siitäkään ollut puuttunut hänen miehensä nimeä. Lisäksi yksi Avon kollega, Erich Moik, joka myös työskenteli Estlinella, oli puhelimitse ilmoittanut siitä." - "Sirje Piht meni 1. lokakuuta Estlinen toimistoon, missä hänelle näytettiin virallinen Suomesta tullut faksi, jossa hänen miehensä nimi oli aivan ylhäällä, eloonjääneeksi merkittynä. Mutta Avo Piht ei tullut enää koskaan kotiin."
"Monille omaisille kävi samoin kuin Sirje Pihtille. Estonian päämekaanikko Lembir Leiger, kaksi nuorta tanssijatarta esiintyjäryhmästä Hannely ja Hannika Veide, laivan lääkäri Victor Bogdanov, tax-free-kauppojen johtaja Tiina Müür, mekaanikko Agur Targama ja neljäs perämies Kaimar Kikas – yhteensä seitsemän perhettä sai tietoja sairaalahenkilökunnalta, pelastuspalvelusta ja poliisilta, että heidän omaisensa olivat elossa. Mutta kotiin he eivät kuitenkaan enää koskaan tulleet."
Viron pääministeri Mart Laar kävi Turun sairaalassa tavatakseen eloonjääneitä. "Hieman tämän käynnin jälkeen Mart Laarin työtoveri kertoi Viron uutistoimistolle Baltic News Servicelle, että Laar oli jo puhunut Pihtin kanssa ja että toisen kapteenin viittaukset onnettomuuden mahdollisesta terroristitaustasta otetaan erittäin vakavasti. Sen vuoksi BSN ilmoitti klo 13.42, että Piht oli pelastettu ja oli jo antanut lausunnon." - "Myös Ruotsissa vahvistettiin, että Piht eli. Uutislähetyksessä 29.9.1994 ilmoitettiin – taustalla kuva merenkulkuviraston turvallisuuspäälliköstä Bengt-Erik Stenmarkista – että tämä oli kertonut, että Piht eli ja oli jo antanut ensimmäiset lausunnot." - "Tästä antoi myös Reuters ilmoituksen 30.9.1994, jota [ilmoitusta] ei ole kumottu. Myös Virossa oli tällä välin ilmeisesti saatu tietoja Pihtistä, sillä Andi Meister sanoi TV-kameroiden edessä: 'Ne, jotka ovat piilottaneet Pihtin, tietäkööt saavansa rangaistuksen'." - "Myös kirjeenvaihdosta, joka tästä asiasta käytiin Ruotsin Tallinnan suurlähetystön ja Ruotsin ulkoministeriön välillä, käy ilmi, että Piht oli selvinnyt onnettomuudesta elossa. Tämä kirjeenvaihto tosin leimattiin heti 'salainen'-leimalla."
"Kuitenkin vain vähän myöhemmin Avo Pihtiä ei enää ollut olemassa, häntä ei koskaan ollut pelastettu ja kaikki, jotka olivat hänet nähneet, olivat erehtyneet." Vähän sen jälkeen, kun eräs tomittaja, joka oli "tavannut ja haastatellut Tallinnassa vielä yhtä Avo Pihtin televisiossa nähnyttä todistajaa, murtauduttiin hänen toimistoonsa Tallinnassa ja kalustus tuhottiin täydellisesti". - "Lisäksi kirves oli isketty seinään varoituksena, jota oli mahdoton käsittää väärin. Häntä lisäksi uhattiin puhelimitse: hänen olisi parempi pitää suunsa tukossa." Toimittajan tultua takaisin hotellihuoneeseensa, hän huomasi, että hänen tavaroitaan oli pengottu. Vasta seuraavana aamuna hän huomasi "hiustenkuivaajasta leimahtaneesta liekistä, että sen kaapelia oli leikelty". Sitten toimittaja sai elämänsä ensimmäisen tekstiviestin: "Varoitus nyt myös sinä." Viestin lähettäjän numerosta puuttuivat kolme viimeistä numeroa. "Mutta alkuosa oli yksiselitteinen: se oli Ruotsin puolustusministeriön numero." Kun toimittaja jatkoi matkaansa MARE BALTICUM -laivalla Tukholmaan, "muutama gangsterityyppi" lähestyi häntä "todella uhkaavasti". Toimittajaa kehotettiin lopettamaan tutkimuksensa viipymättä. Muutoin hän voisi "erittäin helposti pudota yli laidan".
Politiikkaa ja tiedustelujärjestöjä
Ymmärtääkseen mahdollisen attentaatin taustat ja käsittääkseen asioiden moninaisen yhteenpunoutumisen laajuuden on palautettava mieleen kansainvälispoliittinen tilanne vuonna 1994. Berliinin muurin luhistumisen ja sitä seuranneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailma oli murrostilassa. Kylmä sota näytti olevan lopussa, kartat piirrettiin uudelleen, uudet poliittiset puolueet ja johtajat saivat puheenvuoron ja länsimaille avautui uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Yhteisyrityksiä sekä läntisen ja itäisen omistajan muodostamia firmoja ilmestyi kuin sieniä sateella, mutta lakeja ja ohjesääntöjä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan tässä kommunismin jälkeisessä maailmassa, eikä ainakaaan ketään, joka olisi pystynyt niitä valvomaan. Tunnelma oli kuin villissä lännessä, sillä erotuksella, että maantieteellisesti villi länsi sijaitsi nyt idässä. - Monet suhtautuivat muutoksiin myönteisesti. Heillä oli suuria toiveita 'vapaudesta', 'demokratiasta' ja erityisesti henkilökohtaisesta osuudesta lännen rikkauksiin. Mutta oli myös "ryhmiä, jotka eivät olleet ollenkaan samaa mieltä tavasta ja tyylistä, jolla Boris Jeltsin johti maata kohti vapaata markkinataloutta" - "Erityisesti kovan linjan kannattajat hänen kriitikkojensa ja vastustajiensa joukossa syyttivät Jeltsiniä siitä, että hän harjoitti kerran niin ylpeän ja menestyskekkään Neuvostomaan loppuunmyyntiä ja että korruptio ja mafia levittäytyivät kaikkialle. Todellisuudessa erityisesti sotilashenkilöt kenraalitasolla solmivat suuren tyylin rikollisia sopimuksia. Kuten aina, todellista rikossyytettä tämän nopeasti kasvavan kenraalimafian ei tarvinnut pelätä." - "Paljon pyöri tavaroiden laittomassa myynnissä ja salakuljetuksessa: aseita, huumeita, alkoholia, malmeja, arvokkaita metalleja, radioaktiivisia materiaaleja; tavaroiden kirjo oli laaja. Tallinna, joka ennen vuotta 1991 yhdessä Latvian ja Liettuan kanssa oli ollut osa Neuvostoliittoa, tuli Suomen ja Ruotsin lauttayhteyksien takia tärkeäksi markkinapaikaksi." Suunnilleen kahdeksan eri mafiaryhmää harjoitti siellä kauppaa vuosina 1991-1993, kuten entinen poliisipäällikkö Ain Seppik on kertonut. "Kaikilla näillä ryhmillä oli venäläinen 'kummisetä', muutamat heistä olivat entisiä sotilaita ja vain muutamat käyttivät hyväkseen virolaisia 'työntekijöitä'." - "Kaiken kaikkiaan Tallinna oli (...) ihanteellinen temmellyskenttä kaikenlaiselle rikolliselle toiminnalle." - Venäjän presidentti Jeltsin allekirjoitti 26.6.1994 lännen massiivisen painostuksen alla sopimuksen joukkojen vetämisestä Virosta. Sopimuksen mukaan venäläisten tuli vetää joukkonsa Virosta 31.8.1994 mennessä. Viron armeijan ylipäälliköksi nimitettiin vuonna 1993 kenraali Aleksander Einseln, joka oli syntynyt Virossa mutta muuttanut nuorena vanhempiensa kanssa USA:han. - "Eräällä korkea-arvoisella saksalaisella sotilashenkilöllä oli 28.9.1994 tapaaminen Einselnin kanssa hänen toimistossaan Tallinnassa." - "Einseln vastaanotti hänet sanoin: '[...] Tämä hyökkäys tarkoittaa meitä.' Kenraali Einselnilla oli siis ilmeisesti jo muutama tunti matkustajalautan uppoamisen jälkeen tietoja, että kysymyksessä oli ollut hyökkäys." On mielenkiintoista, että "Einseln selvästi näki poliittiset tai sotilaalliset syyt Estonian uppoamisen taustalla". "Myös NATOssa on ESTONIAn uppoamisen täytynyt aiheuttaa neuvottomuutta, sillä 'sattumalta' se oli juuri se päivä, jolloin NATOn merivoimat aloittivat 'SACLANT'-operaation, ensimmäisen yhteisen merisotaharjoituksen Baltian maiden merivoimien kanssa Skagerrakissa."
On myös muita perusteita päätellä, että hyökkäys oli suoritettu poliittisista syistä. "Läheisessä yhteydessä siihen on Venäjän Baltian armeijan entinen ylipäällikkö kenraali Dzhohar Dudajev, tshetsheeni, joka myöhemmin ensimmäisessä Tshetshenian konfliktissa Venäjän kanssa esitti tärkeää osaa." - {Dzhohar Musajevitsh Dudajev (15.4.1944–21.4.1996) oli Tšetšenian ensimmäinen [separatistinen] presidentti ja johtaja. Neuvostoaikaan hän oli ilmavoimien kenraali ja strategisen pommituslentodivisioonan [ydinpommein] komentajana Viron Tartossa. Vuoden 1991 vallankaappauksessa Dudajev kieltäytyi tottelemasta käskyä lähettää joukkonsa Tartoon. Hän palasi Tshetsheniaan 1991 ja ryhtyi tshetsheenien johtajaksi. Hänet valittiin vapailla vaaleilla Tshetshenian presidentiksi 27.10.1991. Hänet surmattiin 1996 ilmaiskussa. Väitetään, että hänen sijaintinsa saatiin selville paikantamalla hänen käyttämänsä satelliittipuhelin. Häntä seurasi virkaatekevänä presidenttinä Zelimhan Jandarbijev ja vaalien jälkeen Aslan Mashadov.) - Dudajev oli "nopeasti huomannut, että Tallinnan kautta pystyisi järjestämään ensiluokkaisen kuljetusreitin huumeille, ja sitä hän käytti organisaatioineen tarmokkaasti hyväkseen" - "Yksi näistä salakuljetusreiteistä kulki Itämeren poikki ja käytti Estoniaa. Dudajev oli löytänyt hyvän rahoitusmahdollisuuden Tshetshenian sodalle Venäjää vastaan." - "Tämä ei (...) ollut jäänyt huomaamatta Venäjän salaiselta palvelulta." - Itse asiassa monet poliittiset syyt perustelivat venäläisten hyökkäyksen Estoniaa vastaan. "Näin oli mahdollista tappaa monta kärpästä yhdellä iskulla: virolaiset poliitikot ymmärtäisivät varoituksen, joka osoitti NATO-ponnistelujen suuntaan, ja tärkeä salakuljetusreitti olisi hajotettu, ainakin joksikin aikaa. Ja loppujen lopuksi amerikkalaisia olisi estetty (...) saamasta korkean teknologian ase- ja varustuslastiaan" (ibid.). Venäläiset saattoivat lisäksi olla "melko varmoja, että kukaan lännessä ei uskaltaisi syyttää heitä attentaatista, sillä silloin länsi ottaisi riskin vastakkainasettelusta tai mahdollisesta paluusta kylmän sodan aikaan". - "Sen lisäksi amerikkalaisten olisi pitänyt paljastaa 'kiinnostuksensa' avaruusaseisiin ja Ruotsin kertoa kuljetusavustaan". Kysymyksessä olikin – indisioiden valossa – täydellinen operaatio, jonka vain tiedustelupalvelut kykenevät toteuttamaan, tai ryhmittymät, joiden jäseniin kuuluu entisiä tiedustelupalvelun jäseniä. - Neuvostoliiton hajottua Jeltsin hajotti myös KGB:n. Sen seuraajaksi perustettiin MSB, joka tunnetaan nykyisin nimellä FSB. Sen palvelukseen siirrettiin vain ne KGB:n virkailijat, jotka suhtautuivat Jeltsiniin ystävällisesti. Tämä johti siihen, että vuonna 1991 päättyessä Moskovan pahamaineisessa Ljubjanka-rakennuksessa, KGB:n päämajassa, ja tietysti myös sen muissa toimipisteissä vallitsi pelko. Monet työntekijät alkoivat liputtaa Jeltsinin puolesta, vaikka he eivät oikeastaan kannattaneet hänen politiikkaansa. Taustalla kuohunta yhä jatkui, ja melko pian muodostettiin ryhmä Felix, joka oli nimetty KGB:n perustajan Felix Dzherzhinskin mukaan. Felix-ryhmä muodostui "aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä". - Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits. "Hän oli (...) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (...) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa [?] univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen."
Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen salakuunteluasiantuntija ja varatullipäällikkö Igor Kristapovits murhattiin suoraan asuntonsa edessä Tallinnassa "kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla".} -
Tapaus Estoniasta kerrotaan Ruotsin ulkoministeriössä olevan 500 huippusalaista asiakirjaa. Vähemmän salaiset paperit vapautettiin parlamentin päätöksellä syksyllä 2000. Näiden asiakirjojen joukossa on muutamia erittäin mielenkiintoisia papereita, esimerkiksi Ruotsin Tallinnan-lähetystön kirje ensimmäisiltä uppoamisen jälkeisiltä päiviltä, jossa on selvästi sanottu, että Virolle olisi katastrofi, mikäli tulisi julki, että miehistön virhe ei aiheuttanut uppoamista, vaan vieraat valtiot, mikä olisi vielä pahempaa. - RUOTSIN TALLINNAN-LÄHETYSTÖN KIRJEEN MUKAAN VIROLLE OLISI SIIS [OLLUT] KATASTROFI, MIKÄLI TULISI [= OLISI TULLUT] JULKI, ETTÄ ESTONIAN UPPOAMISEN AIHEUTTIVAT [= OLIVAT AIHEUTTANEET] VIERAAT VALTIOT. (Monet todistajat ja indisiot puhuvat sen puolesta, että USA vaati Ruotsia – kansallisen turvallisuuden nimissä - salaamaan katastrofin todellisen syyn. - Samoin tapahtui myös Ruotsin kuuluisassa DC-3 -tapauksessa, jossa totuus salattiin yli 50 vuotta.) - Bemis György
jatulintarha kirjoitti:
Estonian katastrofin 'aikataulusta'
Syyskuun 27. päivä 1994:
Estonia "lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19.15:n ja 19.35:n välillä, eikä tasan klo 19.00, kuten aikataulussa edellytettiin ja Estline-varustamo kauan väitti". Lähtöajalla on tärkeä merkitys esimerkiksi laivan nopeuden laskemiseksi. - Estonialla oli jo lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikekalle. "Sen syytä ei vielä ole täysin selvitetty." - "Pelastuneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä." - Saksalainen asiantuntijaryhmä on laskenut, että Estonialla oli oikealla puolella "noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino". "Tällöin kysymyksessä voi olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion takia laivan runkoon päässyt ja havaitsematta jäänyt vesimäärä." - "Se tosiasia, että kukaan päällystöstä ei millään tavalla reagoinut tähän ongelmaan, viittaa ehkä siihen, että sellaiseen oli jo totuttu. Joka tapauksessa kansainvälinen tutkintakomissio ei tutkinut, mikä aiheutti tämän alkavan oikean puolen kallistuman." - Noin kello 21:30 (Viron ja Suomen aikaa): Tuuli ja aallokko voimistuvat. - Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3-4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. "Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä." - Kello 22:00: Vahtimatruusi Silver LINDE aloittaa vuoronsa. Kapteeni Arvo Andresson tulee komentosillalle toisen kapteenin Avo Pihtin kanssa. (Pihtin tuli aamulla 28.9.1994 suorittaa luotsin tutkinto ajettaessa Söderarmin väylään Tukholman saariston pohjoisella tuloväylällä.) (Silver Linde pelastui haaksirikosta. Hänen lausuntonsa olivat tutkintakomissiolle ratkaisevia sen selvittäessä uppoamisen tapahtumia. "Kuitenkin tiedot 'kiristettiin' Silver Lindeltä, kuten hän kertoi eräässä haastattelussa toukokuussa 2001." - Kello 22:30: Kapteeni Andresson ilmestyy toisen kerran komentosillalle, nyt yksin. Hän käskee herättämään kapteeni Pihtin seuraavana aamuna kello 05:00. - Linde lähtee ensimmäiselle vahtikierrokselleen laivassa. - Kello 23:00 (Viron ja Suomen aikaa): Linde tulee takaisin komentosillalle. - Kello 23:30: Linde lähtee toiselle vahtikierrokselleen.
Syyskuun 28. päivä 1994:
Noin kello 00:20 (Viron ja Suomen aikaa): Linde tulee myöhässä toiselta tarkastuskierrokseltaan takaisin komentosillalle. - Kello 00:30: Päällystö muuttaa kurssin 262 asteesta 287 asteeseen, ja evävakaajat otetaan käyttöön.
"Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin"
Noin kello 00:50-00.55: "Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin keulan alueelta, jota seurasi voimakas vavahtelu, tärinä oli havaittavissa kaikkialla laivalla, minkä miehistön jäsenet ja matkustajat panevat merkille, kuten he myöhemmin yksimielisesti kertovat." - Vahtimatruusi Silver Linde yritti selvittää pamausten syytä autokannella, keulan alueella. Hän viipyi noin viisi minuuttia. "Autokannella hän ei huomannut mitään vesivuotoa." - Linde oli tuolloin autokannella. "Tärinää seuranneet pamaukset ovat niin voimakkaita, että Silver Lindekin alkoi hoiperrella." - Noin kello 00:58: Linde palaa komentosillalle. - Toinen perämies Tormi AINSALU ja neljäs perämies Kaimar KIKAS vapauttavat toisen ja kolmannen perämiehen. - Samoin kapteeni (Andresson) on läsnä ja toteaa, että laiva on jo tunnin myöhässä. - Noin kello 01:00 (Viron ja Suomen aikaa): "Toinen perämies Tormi Ainsalu saa puhelun. Matkustajat kannella 1 [sijaitsee autokannen, oikeastaan: autokansien = kannet 2-3, alapuolella] ovat kiihdyksissään kovien äänien vuoksi. Ainsalu lähettää Silver Linden vielä kerran autokannen keula-alueelle." - ("Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon.") - Noin kello 01:01: "Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Järjestelmämestari Henrik Sillaste juoksee konehuoneen valvomoon. Matkustajat pakenevat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutuu paineella kannelta 0 kannelle 1." [Kansi 1, jolla oli matkustajahyttejä, sijaitse siis autokannen alla. Kansi 0, jolla olivat laivan huoltotila, sauna- ja uima-allasosastot sekä yksi konferenssisali, sijaitsi puolestaan kannen 1 alapuolella.] - "Useimmat ajattelivat, että Estonia oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. Autokannen alapuolelta kannelta 1 pakeni nyt paljon ihmisiä, jotka olivat jo nähneet vettä käytävillä tai jotka kovat pamaukset olivat saaneet paniikkiin." - Kello 01:02: Laiva kallistuu noin 40-50 astetta oikealle mutta oikenee jälleen, kallistuu vielä kerran, oikenee taas noin 10 asteen kallistumaan, joka lisääntyy laivan kiertokeinunnan vuoksi. - Noin kello 01:05: Kallistuma oikealle lisääntyy hitaasti. - Noin kello 01:01-01:15: Pääkoneet pysähtyvät ja vähän myöhemmin pysähtyvät myös dieselit. - Noin kello 01:20: Neljäs perämies Kaimar Kikas kysyy konemestari Margus Treulta laivapuhelimella, voisiko tämä pumpata painovettä oikean puolen tankeista tai juomavettä muista tankeista vasemmalle puolelle. - Kello 01:22: "Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (MAYDAY) rekisteröidään." - Kello 01:24: "14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen Estonian hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille SILJA EUROPAlle ja MARIELLAlle. Radioliikenne Estonian ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti." Estonian kolmas perämies Andres Tammes puhuu 20-30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.
"Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella"
"On täysin mahdollista, että Estonian perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle." - "14 laivaa, jotka olivat lähellä Estonian sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa." - "Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystön oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen. Mutta pelkästään se ei ollut epätavallista."
"pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva"
"Kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti Estonian sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin; muutamat lähettyvillä olevien laivojen vahtiperämiehet näkivät tämän laivan tutkassa ja kertoivat myöhemmin, että tämä laiva katosi Estonian sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä."
"Kun hän [pelastunut matkustaja Thure Palmgren] jo oli eräällä pelastuslautalla, hän näki pienen laivan ilman valaistusta, [johon] aivan määrätietoisesti vedettiin pari ihmistä vedestä. Sen jälkeen laiva lähti onnettomuuspaikalta välittämättä muista ihmisistä, jotka myös uivat vedessä." - "Myös pelastunut matruusi Elmar Siegel teki samanlaisen havainnon. Hän jopa uskoi tunnistaneensa tässä laivassa Estonian pelastusveneen nro 1." - Noin kello 01:26-01:27: Estonialla on nyt kurssi käytännöllisesti katsoen pohjoiseen ja sen keula osoittaa Suomen suuntaan.
"Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa"
Kello 01:29: MARIELLA-lautta yrittää saada ULAlla yhteyttä Turun rannikkovartiostoon ja SILJA EUROPA yrittää tavoittaa Helsinki Radiota, mutta kumpikaan ei onnistu siinä. - Radioliikenteen häiriö tällä alueella estää kaikki yhteydet. - Rannikkovartiostossa Turussa vuorossa oleva vahtiupseeri luutnantti Kärppä on tällä välin rekisteröinyt hätäkutsun ja ilmoittanut esimiehilleen. Estonia kääntyy yhä enemmän itäänpäin ja kallistuu edelleen oikealle. - "Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa."
("Pelastunut saksalainen Georg Sörnsen muisteli: 'Kun Estonia makasi aivan kyljellään, sieltä kuului joku ääni. Viimeinenkin ilma purkautui ulos laivasta, se kuulosti aivan kuin kissan sihinältä.'" ("Myös tämä on todiste siitä, että Estonia oli täyttynyt vedellä alhaaltapäin, sillä mikäli vesi olisi tunkeutunut yksinomaan autokannen kautta, ei ilma olisi voinut niin nopeasti poistua sen alapuolella sijaitsevilta kansilta. Laiva olisi tosin menettänyt vakavuutensa, mahdollisesti jopa kääntynyt täysin ympäri köli ylöspäin, mutta sitten autokannen alapuolella olevalle alueelle jääneen ilman ansiosta kellunut vielä tunteja, jos ei jopa päiviä ennen uppoamistaan. Paras esimerkki tästä on JAN HEWELIUS, joka upposi Rügenin edustalla. Tällöin onnettomuuden syynä oli todella ollut autokannelle tunkeutunut vesi. Sitten laiva oli kaatunut ja ajelehtinut Itämerellä kaksi viikkoa [ylösalaisin]."
("Pelastunut Urban Lambertson kertoi poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen tähän aikaan potkurikone oli lähestynyt uppoavaa laivaa idästä, tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa.")
Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys Estonian ja SILJA EUROPAn välillä. Se päättyy sanoihin: Estonia: "Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä." SILJA EUROPA: "Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia." - Tämän jälkeen radioyhteys Estoniaan katkeaa.
Kello 01:35: Vettä syöksyy komentosillalle, laivan kello, joka on asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näyttää Greenwichin aikaa, pysähtyy kello 23:35. - MARIELLAn kapteeni Jan-Thure Thörnros kertoo, että hän näki kaukaa, kuinka Estonian valot hävisivät. - Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö saa hälytyksen ja vahvistaa sen.
Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä
Kello 01:42: SILJA EUROPA antaa hätäkutsun kännykällä Helsinki Radiolle. Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä.
Kello 01:45: Estonia on nyt köli melkein ylöspäin, laivan perä alkaa upota Itämereen. - Kello 01:48: Estonia häviää Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. - Kello 01:50: Helsinki Radio lähettää vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että jotakin epätavallista oli niiden reitillä]. -Kello 01:52: "Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle." - Kello 01:55: Estonian kaiku katoaa MARIELLAn ja SILJA EUROPAn tutkakuvasta [Estonia oli uponnut].
Erikoinen episodi ennen Estonian viimeistä lähtöä
"[L]astiupseeri lisäsi käsin luetteloon [lastiluettelo, cargo manifest] ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka ilmeisesti viime minuuteilla oli tullut laivaan." - "Viisi vuotta onnettomuuden jälkeen saksalainen asiantuntija (...) Saksan tutkimusryhmästä, onnistui saamaan kopion Estonian lastiluettelosta. Ja siihen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näy ollenkaan Estlinen lastiluettelossa. Näissä molemmissa kuorma-autoissa oli todennäköisesti salakuljetustavaraa." - "On siis varmaa, että Estonian viimeisellä matkalla autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toista ei mainittu ollenkaan lastiluettelossa ja toinen oli lisätty siihen käsin ilman lisätietoja."
Arvokas lasti ja amerikkalainen [?] sotilassaattue
Mitä noiden kahden kuorma-auton lastina oli? Varmaa on, että lasti oli arvokas, sillä "sotilassaattue oli tuonut nämä kaksi kuorma-autoa laivalle, ja jopa autolla ajo Estlinen terminaaliin oli keskeytetty joksikin aikaa. Tämän lastin parissa oli ilmeisesti työskennellyt useampia salaisen palvelun miehiä (...)." - "(...) olemassa on Viron tullin valvontavideo, josta on selvästi havaittavissa, että laivaan ajettiin kaksi kuorma-autoa, joiden lastina on täytynyt olla jotain erikoista. Niillä oli nimittäin amerikkalainen [?] sotilassaattue."
Pelastustoimista ja haverin tutkinnasta
Syyskuun 28. päivä 2006:
Kello 01:57: Meripelastuskeskus Turussa ilmoittaa Tukoholman meripelastuskeskukselle, että se alkaa koordinoida pelastustöitä. - Kello 02:05: Suomen meripelastuskeskus nimeää SILJA EUROPAn kapteenin Esa Mäkelän hätäpelastustoimien koordinaattoriksi merellä. - Kello 02:12: MARIELLA näkee meressä valoja, pelastusliivejä, pelastusveneitä ja -lauttoja. - Kello 02:30: MARIELLA saapuu ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ja aloittaa pelastustyöt. Korkean alitansa ja kovan merenkäynnin vuoksi se voi kuitenkin pelastaa vain hyvin pienen määrän ihmisiä merestä. Ensimmäinen helikopteri lähtee Turusta.
Ruotsin pääministeri Carl Bildt saa kello 01:30 Ruotsin aikaa (kello 02:30 Suomen ja Viron aikaa) puhelun puolueensa juhlassa Ruotsin armeijan salaiselta palvelulta MUST, jolloin hänelle kerrotaan Estonian uppoamisesta. (Viron sisäministeri Heiki Arike tiesi onnettomuudesta "mitä suurimmalla todennäköisyydellä jo tuntia aikaisemmin".) (Viron liikenneministeri Andi Meister kirjoitti kirjassaan 'Keskeneräinen lokikirja' mm.: "Sisäministeri sai tiedon, että Estonia makasi kyljellään.") (Estonia oli todistettavasti kyljellään kello 01:30 maissa.)
Kello 02:36: Suomen rannikkovartiosto tajuaa onnettomuuden laajuuden ja pyytää apua Suomen ilmavoimilta. - Kello 02:43: Ensimmäinen pikauutinen Ruotsin tietotoimistolta TT:ltä: "Estonia kaatunut ja uponnut, meressä pelastusveneitä ja ihmisiä." - Kello 02:44: SILJA EUROPA tulee onnettomuuspaikalle. Seuraavien tuntien kuluessa saapuu muita aluksia, muun muassa FINNHANSA ja FINNJET. Kaikilla laivoilla on hyvin rajoitetut pelastusmahdollisuudet omien teknisten laitteidensa ja huonon sään takia. - Kello 03:00: Viron presidentti Lennart Meri saa tiedon uppoamisesta. - Kello 03:05: Ensimmäinen helikopteri Turusta saapuu onnettomuuspaikalle. - Kello 03:08: MARIELLAn miehistö pelastaa ensimmäiset kuusi ihmistä omalla pelastuslautallaan. Myöhemmin he pelastavat vielä toiset kuusi ihmistä. - Kello 04:38: Ensimmäinen Suomen ilmavoimien helikopteri, joka oli sijoitettuna Utön saarelle vain 15 minuutin päähän onnettomuuspaikasta, nousee ilmaan. - Kello 04:55: Suomen pääministerille Esko Aholle ilmoitetaan tapahtumasta, sen jälkeen koko Suomen hallitukselle. - Kello 05:00: Ensimmäinen lehdistökonferenssi Turun pelastuskeskuksessa. - Kello 06:00: Viron presidentti Lennart Meri allekirjoittaa asetuksen, jossa määrätään nimittämään heti virolainen tutkintakomissio tehtävänä tutkia onnettomuutta ja Viron valtion viranomaisia, siis hallituksen ja kaikkien virkamiesten ja valtion elinten toimia. - Kello 08:00: Venäjän hallitukselta tulee tarjous, että Venäjän laivasto voi tarjota apua sukellusveneillä, ja se määrätään heti valmiiksi lähtemään merelle. Tässä tarkoitetaan erityisesti sitä, että eloonjääneitä voi olla ilmataskuissa laivan sisällä ja Venäjän laivastolla on erikoiskulkuneuvoja ja työkaluja, joilla voisi pelastaa nämä ihmiset. Tätä tarjousta koskevassa TASSin julkaisemassa lausunnossa Venäjän hallitus on huolissaan ennen kaikkea kahdesta laivalla olleesta venäläisestä. - Kuinka Venäjän hallitus jo tähän aikaan tiesi, ennen kuin kukaan oli nähnyt matkustajaluetteloa, erityisesti kahdesta venäläisestä matkustajasta, on jäänyt selvittämättä. - Suomi ja Ruotsi torjuvat jyrkästi venäläisten avuntarjouksen. - Kello 08:13: SILJA EUROPA ilmoittaa, että siihen mennessä oli pelastettu noin 90 ihmistä. Useimmat kuljetettiin ensin Utön saarelle, muutamia oli MARIELLAlla, samoin SILJA EUROPAlla, ja pari oli viety sairaalaan Tukholmaan ja Turkuun.
Kello 09:00: Viimeinen hengissä pelastettu matkustaja viedään Utöhön; tämän jälkeen löydetään vain kuolleita. Tällöin eloonjääneiden lukumääräksi ilmoitetaan 146, mutta näistä vielä yksi kuolee myöhemmin Turun sairaalassa.
Mystisellä tavalla päivän kuluessa katoaa vielä kahdeksan (8) Estonian miehistön jäsentä, jotka ensiksi olivat eloonjääneiden listalla. Niiden joukossa oli myös toinen kapteeni Avo PIHT. - Viralliseksi eloonjääneiden luvuksi ilmoitetaan myöhemmin 137. - Illalla kyseisenä päivänä (28.9.1994) kuolleina löydettyjen määräksi ilmoitetaan 94 henkilöä.
Kello 11:00: Ensimmäinen, vahvistamaton, nimilista pelastetuista leviää uutistoimistojen kautta. Siinä mainitaan myös toinen kapteeni Avo Piht sekä seitsemän (7) miehistön jäsentä. - Myöhemmin heidän ilmoittamistaan pidetään virheenä. Noin kertoivat "suomalaiset poliisit Puhalainen ja Salonen haastattelussa Turussa keväällä 1996". Kuitenkin jatkotutkimusten aikana keväällä 1996 Tukholmassa Ruotsin pelastuskeskuksen johtava lääkäri ja samanaikaisesti Huddingen sairaalan johtaja tohtori Bo BRISMAR kertoi: "Meidän täytyi tarkistaa luettelot, ja minä voin taata teille, että nimet ja tiedot, jotka annettiin tiedotuskeskuksesta, olivat oikein. Ne tarkistettiin moneen kertaan ennen kuin ne julkistettiin."
Kello 12:00: Virolaisella radioasemalla, KUKU-radiolla, on erikoislähetys, jossa luetaan eloonjääneiden nimiluettelo. Lueteltujen joukossa on myös Avo Piht ja myöhemmin kadonneet seitsemän miehistön jäsentä. Tämän luettelon oli tehnyt ja vahvistanut Viron liikenneministeriö. Päivän kuluessa KUKU-radio lähettää Ruotsin Punaisen Ristin avustustyöntekijän haastattelun. Tämä oli ollut aikaisin aamulla pelastustoimissa yhdessä helikopterissa ja kertonut, että "hän oli henkilökohtaisesti keskustellut kapteeni Avo Pihtin kanssa". "Piht oli kertonut hänelle nimensä ja lisännyt, että hän oli toinen kapteeni. Keskustelussa hän oli myös maininnut, että hän oli kotoisin virolaiselta Hiuma-saarelta, missä hänen äitinsä yhä elää". "Keskipäivällä entiset kollegat sekä muutamat muut todistajat näkevät Avo Pihtin televisiossa. Nämä kuvat lähetetään vain kerran. Avo Pihtin ja seitsemän muun miehistön jäsenen mystisen katoamisen viranomaiset julistavat myöhemmin erehtymiseksi ja virheeksi, eikä sitä koskaan kunnolla tutkita."
Kello 15:00: Carl Bildt, Esko Aho ja Viron pääministeri Mart Laar tapaavat Turussa kolmen kesken. Tässä tapaamisessa päätetään, että onnettomuuden syyt annetaan yhteisen, suomalaisista, ruotsalaisista ja virolaisista asiantuntijoista muodostettavan komission (toimikunta) tutkittavaksi. "Tässä keskustelussa Carl Bildtin kerrotaan jo asettaneen etusijalle erityisesti mahdollisten rakenteellisten puutteiden tutkimisen." - Kello 23:00: Rannikkovartioston pelastuskeskus Turussa julkaisee ensimmäisen virallisesti vahvistetun eloonjääneiden luettelon. - Syyskuun 29. päivä 1994: Virallisen kansainvälisen tutkintakomission kokoonpano julkaistaan, ja komissio aloittaa työnsä. - Carl Bildt lupaa Ruotsin kansalle, että "kaikki mahdollinen tullaan tekemään onnettomuuden syiden selvittämiseksi, ruumiiden nostamiseksi ja mahdollisesti myös itse laivan nostamiseksi". - Syyskuun 30. päivä 1994: Estonian hylky löydetään, ensimmäiset kaikuluotainkuvat annetaan lehdistölle. "Näitä kuvia katsoessa näyttää siltä, että visiiri sijaitsisi melko lähellä laivaa. Tämän tutkintakomissio tulkitsee olevan metallilevy, vaikka sellaista metallilevyä ei koskaan löydetäkään. USA:n liittovaltion poliisi FBI lähettää Ruotsin hallitukselle faksin, jossa he tarjoavat apuun erikoisryhmää, joka sanatarkasti käännettynä 'voisi työskennellä tapahtumapaikalla useampia viikkoja'."
Lokakuun 2. päivä 1994: Kaksi suomalaista sukellusrobottikameraa kuvaa Estonian hylkyä. - "Visiiri ei enää ole Estonian luona, eikä myöskään enää sen edessä." Autoramppi edessä sekä oikean puolen takaramppi ovat hieman avatussa asennossa. Hylky makaa noin 80 metrin syvyydessä oikealla kyljellään noin 110-115 asteen vinossa asennossa. - "Tutkintakomission suomalainen jäsen (...) ilmoittaa yleisölle (...) väärän löytöpaikan" (ibid.). Näin ollen laivoilla Estonian hylylle matkustaneiden omaisten surujumalanpalvelukset tapahtuvat väärällä paikalla, siis ei uponneen lautan yläpuolella, vaan noin puoli merimailia siitä poispäin. "(...) ilmoittaa 11.1.1995 Suomen liikenneministeriölle lähettämässään anteeksipyyntöfaksissa: 'Olen todennäköisesti ylittänyt toimivaltuuteni, kun halusin eristää hylyn'." Minkä vuoksi hän sen teki, hän ei ole ilmoittanut julkisesti. Hylyn oikea sijaintipaikka on: 59 astetta 22' 9" pohjoista leveyttä ja 21 astetta 40' 9" itäistä pituutta.
Lokakuun 4. päivä 1994: Tutkintakomissio julkaisee ensimmäisen väliaikaisen raportin. Siinä kerrotaan: - onnettomuuden syynä oli veden kerääntyminen autokannelle; - vesi on tunkeutunut autokannelle etuaukon kautta; - visiiri oli jonkin aikaa aikaisemmin irronnut ja pohja- eli Atlanttilukko löydetty murtuneena.
Lokakuun 17. päivä 1994: Tutkintakomission toinen väliaikainen raportti julkaistaan Tallinnassa. Siinä todetaan muun muassa: - visiiri irtosi, kun laiva vielä oli liikkeessä; - vettä tunkeutui autokannelle autorampin kautta; - visiiri repeytyi irti laivasta kaikkien kolmen lukon pettämisen takia; - molemmat sivulukot pettivät hitsaussaumasta korvakkeen ja lattian välillä sekä Atlanttilukko korvakkeesta, joka kannatti pulttia; - pettämisen jälkeen merenkäynti oli avannut visiirin, 55 tonnia painavan visiirin hallitsemattomien liikkeiden johdosta murtuivat lopulta saranat keulakorokekannella, visiiriä piti paikallaan vain hydraulisylinteri; - visiiri liikkui eteenpäin, repi autorampin auki ja putosi eteenpäin mereen; - yhä edelleen täyttä vauhtia ajava laiva sai lyhyessä ajassa tuhansia tonneja vettä autokannelle, kaatui ja upposi.
"Tästä skenaariosta tutkintakomissio piti vasten parempaa tietoa kiinni loppuraporttiin asti. Tosin sitä paranneltiin lukituksen pettämissyiden osalta; tällöin kaikin keinoin todisteltiin, että lukitus oli murtunut 'alimitoituksen', siis telakan liian heikon rakentamistavan seurauksena."
Lokakuun 18. päivä 1994: Tutkintakomission raportin mukaan visiiri löydettiin paikasta 59 astetta 23' pohjoista leveyttä ja 21 astetta 39' itäistä pituutta. "Tämä paikka sijaitsee noin 1800 metriä hylystä lounaaseen. Vasta neljä viikkoa myöhemmin, 12.-19. marraskuuta 1994, visiiri nostettiin ja vietiin Hankoon."
Lukuisia pommiuhkauksia
Vuosina 1993 ja 1994 oli Tallinnasta liikennöiviä laivoja vastaan esitetty lukuisia pommiuhkauksia. "Ei vain Estoniaa ja siten Estlinea vastaan, vaan myös suomalaiseen Silja-varustamoon oli tullut useita pommiuhkauksia." - Estline-varustamo tiesi erittäin tarkasti kaikista pommiuhkauksista, kuten käy ilmi silloisen Estlinen johtajan Johan JOHANSSONin ja hänen varamiehensä Toivo NIINASin lausunnoista. "Estonian uppoamispäivänä molemmat olivat erittäin kauhistuneina ilmoittaneet, että hyökkäys oli sen taustalla. Myöhemmin he eivät enää halunneet antaa mitään tietoja siitä." - Ruotsin pelastusyhdistys (RITS) piti vuosina 1993 ja 1994 yhteensä neljä harjoitusta pommihälytyksen varalta eri laivoilla ja kaikkien mahdollisten skenaarioiden mukaan. Yksi suurimmista harjoituksista tapahtui Estonialla 2.2.1994. "Hämmästyttävää siinä on, että tämän harjoituksen skenaario on kuin tapahtumien kuvaus yöllä 27.-28.9.1994. Melkein tarkalleen sillä paikalla, missä tänään Estonian hylky makaa merenpohjassa, RITS simuloi pommiharjoituksen." Harjoituksen aikana "hälytys molemmille palonsammutusryhmille, jotka piti ohjata pelastamaan matkustajia autokannen alapuolelta, kuului: 'Mr Skylight One and Two', siis samoin kuin se toimintakäsky, joka todellisen uppoamisen aikana myöhemmin kuului kaiuttimista." Todellisen uppoamisen aikana kuulutuksen "Mr Skylight One and Two" antoi naisääni. Sen vuoksi on oletettava, että se annettiin info-tiskiltä, sillä vain sieltä voidaan lähettää kuulutuksia, jotka kaiutinjärjestelmän avulla kuuluvat koko laivassa. "Mutta koska joku nuori rouva info-tiskillä ei varmasti oma-aloitteisesti ole lähettänyt sellaista merkittävää kuulutusta, on lähdettävä siitä, että perämiehet komentosillalla ovat antaneet hänelle käskyn siihen."
Asiasta on tehty seuraava päätelmä: "komentosillalla perämiehet tietoisesti päättivät antaa tämän hälytyksen." - "Mikäli tuolla hetkellä olisi ollut kysymys vain veden tunkeutumisesta laivaan, kuten tutkintakomissio väittää, perämiesten olisi pitänyt antaa toisenlainen kooditettu kuulutus."- "Kaikkien käytettävissä olevien tosiasioiden asiallisen harkinnan jälkeen" on tultu siihen lopputulokseen, että "kuulutus 'Mr Skylight One and Two' annettiin, koska Estonialla oli tapahtunut räjähdys. Vain tällä edellytyksellä 'Mr Skylight One and Two' oli oikea käsky miehistölle, niin kuin sitä oli kokeiltu myös pelastusharjoituksissa."
Merikadetti Paavo Pruulin lausunnon mukaan "siihen aikaan oli niin paljon pommiuhkauksia, ettei niitä kaikkia yksittäisiä voinut mitenkään ottaa vakavasti". "Tästä on useampia vihjeitä, osaksi nimettömiä, mutta osaksi täysin avoimesti kerrottuja. Kiristyssumma piti siirtää virolaiselle osapuolelle ESCOn kirjanpitoasiakirjoihin, joka [ESCO] omisti puolet Estlinesta. Todisteiden tästä piti olla tukholmalaisen KPGU-yhtiön tilintarkastajan Peeter Riitin mukana onnettomuusyönä. Hän hukkui Estonian mukana, sillä hän oli myöhästynyt lennoltaan 27.9.1994 iltapäivällä, jolloin Estline oli majoittanut hänet lautalle." Nordic Consulting -nimisen firman omistajan Eugen JUSHTSHUKin saksalaiselle asiantuntijaryhmälle vuonna 1997 antaman lausunnon mukaan "varustamoa kiristettiin", kun "Estonialla tehtiin todella paljon rahaa". "Hän viittasi yhteyteen Venäjän mafian kanssa. Maksut suoritettiin kesään 1994 saakka säännöllisesti, kunnes Ruotsin ja Viron hallitukset suosittelivat maksujen lopettamista. Estline keskeytti maksut, minkä seurauksena kiristäjät ilmoittivat, että lautalle tapahtuisi jotain. Estline pysyi kovana, eikä maksanut enää."
Kadonneitten pelastettujen arvoitus
Toisen kapteenin Avo PIHTin ja seitsemän muun miehistön jäsenen katoaminen on yhä edelleen arvoitus.
"Aikaisina aamun tunteina 28. syyskuuta 1994 monta helikopterien pelastamaa eloonjäänyttä vietiin suomalaiselle sotilassaarelle Utölle. Kaikkein ensimmäisten sinne tuotujen haaksirikkoisten joukossa piti olla myös Avo Piht, Estonian toinen kapteeni." - "Näin kertoi ruotsalainen pelastaja muutamia tunteja myöhemmin erään radiotoimittajan mikrofoniin. Hän oli aivan varma, että hän oli henkilökohtaisesti jutellut Avo Pihtin kanssa, sillä hän [= Avo Piht] ei ollut kertonut pelkästään, että hän oli Estonian toinen kapteeni, vaan että hän oli kotoisin Hiumasta, eräältä mantereen edustalla sijaitsevalta saarelta, jossa hänen äitinsä yhä elää." - "Tämän haastattelun lähetti saman päivän kuluessa myös eräs virolainen radioasema, jolloin myös Sirje Piht, Avo Pihtin vaimo kuuli sen." - "Myös radiossa liikenneministeriön edustaja oli jo lukenut virallisen luettelon eloonjääneistä, eikä siitäkään ollut puuttunut hänen miehensä nimeä. Lisäksi yksi Avon kollega, Erich Moik, joka myös työskenteli Estlinella, oli puhelimitse ilmoittanut siitä." - "Sirje Piht meni 1. lokakuuta Estlinen toimistoon, missä hänelle näytettiin virallinen Suomesta tullut faksi, jossa hänen miehensä nimi oli aivan ylhäällä, eloonjääneeksi merkittynä. Mutta Avo Piht ei tullut enää koskaan kotiin."
"Monille omaisille kävi samoin kuin Sirje Pihtille. Estonian päämekaanikko Lembir Leiger, kaksi nuorta tanssijatarta esiintyjäryhmästä Hannely ja Hannika Veide, laivan lääkäri Victor Bogdanov, tax-free-kauppojen johtaja Tiina Müür, mekaanikko Agur Targama ja neljäs perämies Kaimar Kikas – yhteensä seitsemän perhettä sai tietoja sairaalahenkilökunnalta, pelastuspalvelusta ja poliisilta, että heidän omaisensa olivat elossa. Mutta kotiin he eivät kuitenkaan enää koskaan tulleet."
Viron pääministeri Mart Laar kävi Turun sairaalassa tavatakseen eloonjääneitä. "Hieman tämän käynnin jälkeen Mart Laarin työtoveri kertoi Viron uutistoimistolle Baltic News Servicelle, että Laar oli jo puhunut Pihtin kanssa ja että toisen kapteenin viittaukset onnettomuuden mahdollisesta terroristitaustasta otetaan erittäin vakavasti. Sen vuoksi BSN ilmoitti klo 13.42, että Piht oli pelastettu ja oli jo antanut lausunnon." - "Myös Ruotsissa vahvistettiin, että Piht eli. Uutislähetyksessä 29.9.1994 ilmoitettiin – taustalla kuva merenkulkuviraston turvallisuuspäälliköstä Bengt-Erik Stenmarkista – että tämä oli kertonut, että Piht eli ja oli jo antanut ensimmäiset lausunnot." - "Tästä antoi myös Reuters ilmoituksen 30.9.1994, jota [ilmoitusta] ei ole kumottu. Myös Virossa oli tällä välin ilmeisesti saatu tietoja Pihtistä, sillä Andi Meister sanoi TV-kameroiden edessä: 'Ne, jotka ovat piilottaneet Pihtin, tietäkööt saavansa rangaistuksen'." - "Myös kirjeenvaihdosta, joka tästä asiasta käytiin Ruotsin Tallinnan suurlähetystön ja Ruotsin ulkoministeriön välillä, käy ilmi, että Piht oli selvinnyt onnettomuudesta elossa. Tämä kirjeenvaihto tosin leimattiin heti 'salainen'-leimalla."
"Kuitenkin vain vähän myöhemmin Avo Pihtiä ei enää ollut olemassa, häntä ei koskaan ollut pelastettu ja kaikki, jotka olivat hänet nähneet, olivat erehtyneet." Vähän sen jälkeen, kun eräs tomittaja, joka oli "tavannut ja haastatellut Tallinnassa vielä yhtä Avo Pihtin televisiossa nähnyttä todistajaa, murtauduttiin hänen toimistoonsa Tallinnassa ja kalustus tuhottiin täydellisesti". - "Lisäksi kirves oli isketty seinään varoituksena, jota oli mahdoton käsittää väärin. Häntä lisäksi uhattiin puhelimitse: hänen olisi parempi pitää suunsa tukossa." Toimittajan tultua takaisin hotellihuoneeseensa, hän huomasi, että hänen tavaroitaan oli pengottu. Vasta seuraavana aamuna hän huomasi "hiustenkuivaajasta leimahtaneesta liekistä, että sen kaapelia oli leikelty". Sitten toimittaja sai elämänsä ensimmäisen tekstiviestin: "Varoitus nyt myös sinä." Viestin lähettäjän numerosta puuttuivat kolme viimeistä numeroa. "Mutta alkuosa oli yksiselitteinen: se oli Ruotsin puolustusministeriön numero." Kun toimittaja jatkoi matkaansa MARE BALTICUM -laivalla Tukholmaan, "muutama gangsterityyppi" lähestyi häntä "todella uhkaavasti". Toimittajaa kehotettiin lopettamaan tutkimuksensa viipymättä. Muutoin hän voisi "erittäin helposti pudota yli laidan".
Politiikkaa ja tiedustelujärjestöjä
Ymmärtääkseen mahdollisen attentaatin taustat ja käsittääkseen asioiden moninaisen yhteenpunoutumisen laajuuden on palautettava mieleen kansainvälispoliittinen tilanne vuonna 1994. Berliinin muurin luhistumisen ja sitä seuranneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailma oli murrostilassa. Kylmä sota näytti olevan lopussa, kartat piirrettiin uudelleen, uudet poliittiset puolueet ja johtajat saivat puheenvuoron ja länsimaille avautui uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Yhteisyrityksiä sekä läntisen ja itäisen omistajan muodostamia firmoja ilmestyi kuin sieniä sateella, mutta lakeja ja ohjesääntöjä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan tässä kommunismin jälkeisessä maailmassa, eikä ainakaaan ketään, joka olisi pystynyt niitä valvomaan. Tunnelma oli kuin villissä lännessä, sillä erotuksella, että maantieteellisesti villi länsi sijaitsi nyt idässä. - Monet suhtautuivat muutoksiin myönteisesti. Heillä oli suuria toiveita 'vapaudesta', 'demokratiasta' ja erityisesti henkilökohtaisesta osuudesta lännen rikkauksiin. Mutta oli myös "ryhmiä, jotka eivät olleet ollenkaan samaa mieltä tavasta ja tyylistä, jolla Boris Jeltsin johti maata kohti vapaata markkinataloutta" - "Erityisesti kovan linjan kannattajat hänen kriitikkojensa ja vastustajiensa joukossa syyttivät Jeltsiniä siitä, että hän harjoitti kerran niin ylpeän ja menestyskekkään Neuvostomaan loppuunmyyntiä ja että korruptio ja mafia levittäytyivät kaikkialle. Todellisuudessa erityisesti sotilashenkilöt kenraalitasolla solmivat suuren tyylin rikollisia sopimuksia. Kuten aina, todellista rikossyytettä tämän nopeasti kasvavan kenraalimafian ei tarvinnut pelätä." - "Paljon pyöri tavaroiden laittomassa myynnissä ja salakuljetuksessa: aseita, huumeita, alkoholia, malmeja, arvokkaita metalleja, radioaktiivisia materiaaleja; tavaroiden kirjo oli laaja. Tallinna, joka ennen vuotta 1991 yhdessä Latvian ja Liettuan kanssa oli ollut osa Neuvostoliittoa, tuli Suomen ja Ruotsin lauttayhteyksien takia tärkeäksi markkinapaikaksi." Suunnilleen kahdeksan eri mafiaryhmää harjoitti siellä kauppaa vuosina 1991-1993, kuten entinen poliisipäällikkö Ain Seppik on kertonut. "Kaikilla näillä ryhmillä oli venäläinen 'kummisetä', muutamat heistä olivat entisiä sotilaita ja vain muutamat käyttivät hyväkseen virolaisia 'työntekijöitä'." - "Kaiken kaikkiaan Tallinna oli (...) ihanteellinen temmellyskenttä kaikenlaiselle rikolliselle toiminnalle." - Venäjän presidentti Jeltsin allekirjoitti 26.6.1994 lännen massiivisen painostuksen alla sopimuksen joukkojen vetämisestä Virosta. Sopimuksen mukaan venäläisten tuli vetää joukkonsa Virosta 31.8.1994 mennessä. Viron armeijan ylipäälliköksi nimitettiin vuonna 1993 kenraali Aleksander Einseln, joka oli syntynyt Virossa mutta muuttanut nuorena vanhempiensa kanssa USA:han. - "Eräällä korkea-arvoisella saksalaisella sotilashenkilöllä oli 28.9.1994 tapaaminen Einselnin kanssa hänen toimistossaan Tallinnassa." - "Einseln vastaanotti hänet sanoin: '[...] Tämä hyökkäys tarkoittaa meitä.' Kenraali Einselnilla oli siis ilmeisesti jo muutama tunti matkustajalautan uppoamisen jälkeen tietoja, että kysymyksessä oli ollut hyökkäys." On mielenkiintoista, että "Einseln selvästi näki poliittiset tai sotilaalliset syyt Estonian uppoamisen taustalla". "Myös NATOssa on ESTONIAn uppoamisen täytynyt aiheuttaa neuvottomuutta, sillä 'sattumalta' se oli juuri se päivä, jolloin NATOn merivoimat aloittivat 'SACLANT'-operaation, ensimmäisen yhteisen merisotaharjoituksen Baltian maiden merivoimien kanssa Skagerrakissa."
On myös muita perusteita päätellä, että hyökkäys oli suoritettu poliittisista syistä. "Läheisessä yhteydessä siihen on Venäjän Baltian armeijan entinen ylipäällikkö kenraali Dzhohar Dudajev, tshetsheeni, joka myöhemmin ensimmäisessä Tshetshenian konfliktissa Venäjän kanssa esitti tärkeää osaa." - {Dzhohar Musajevitsh Dudajev (15.4.1944–21.4.1996) oli Tšetšenian ensimmäinen [separatistinen] presidentti ja johtaja. Neuvostoaikaan hän oli ilmavoimien kenraali ja strategisen pommituslentodivisioonan [ydinpommein] komentajana Viron Tartossa. Vuoden 1991 vallankaappauksessa Dudajev kieltäytyi tottelemasta käskyä lähettää joukkonsa Tartoon. Hän palasi Tshetsheniaan 1991 ja ryhtyi tshetsheenien johtajaksi. Hänet valittiin vapailla vaaleilla Tshetshenian presidentiksi 27.10.1991. Hänet surmattiin 1996 ilmaiskussa. Väitetään, että hänen sijaintinsa saatiin selville paikantamalla hänen käyttämänsä satelliittipuhelin. Häntä seurasi virkaatekevänä presidenttinä Zelimhan Jandarbijev ja vaalien jälkeen Aslan Mashadov.) - Dudajev oli "nopeasti huomannut, että Tallinnan kautta pystyisi järjestämään ensiluokkaisen kuljetusreitin huumeille, ja sitä hän käytti organisaatioineen tarmokkaasti hyväkseen" - "Yksi näistä salakuljetusreiteistä kulki Itämeren poikki ja käytti Estoniaa. Dudajev oli löytänyt hyvän rahoitusmahdollisuuden Tshetshenian sodalle Venäjää vastaan." - "Tämä ei (...) ollut jäänyt huomaamatta Venäjän salaiselta palvelulta." - Itse asiassa monet poliittiset syyt perustelivat venäläisten hyökkäyksen Estoniaa vastaan. "Näin oli mahdollista tappaa monta kärpästä yhdellä iskulla: virolaiset poliitikot ymmärtäisivät varoituksen, joka osoitti NATO-ponnistelujen suuntaan, ja tärkeä salakuljetusreitti olisi hajotettu, ainakin joksikin aikaa. Ja loppujen lopuksi amerikkalaisia olisi estetty (...) saamasta korkean teknologian ase- ja varustuslastiaan" (ibid.). Venäläiset saattoivat lisäksi olla "melko varmoja, että kukaan lännessä ei uskaltaisi syyttää heitä attentaatista, sillä silloin länsi ottaisi riskin vastakkainasettelusta tai mahdollisesta paluusta kylmän sodan aikaan". - "Sen lisäksi amerikkalaisten olisi pitänyt paljastaa 'kiinnostuksensa' avaruusaseisiin ja Ruotsin kertoa kuljetusavustaan". Kysymyksessä olikin – indisioiden valossa – täydellinen operaatio, jonka vain tiedustelupalvelut kykenevät toteuttamaan, tai ryhmittymät, joiden jäseniin kuuluu entisiä tiedustelupalvelun jäseniä. - Neuvostoliiton hajottua Jeltsin hajotti myös KGB:n. Sen seuraajaksi perustettiin MSB, joka tunnetaan nykyisin nimellä FSB. Sen palvelukseen siirrettiin vain ne KGB:n virkailijat, jotka suhtautuivat Jeltsiniin ystävällisesti. Tämä johti siihen, että vuonna 1991 päättyessä Moskovan pahamaineisessa Ljubjanka-rakennuksessa, KGB:n päämajassa, ja tietysti myös sen muissa toimipisteissä vallitsi pelko. Monet työntekijät alkoivat liputtaa Jeltsinin puolesta, vaikka he eivät oikeastaan kannattaneet hänen politiikkaansa. Taustalla kuohunta yhä jatkui, ja melko pian muodostettiin ryhmä Felix, joka oli nimetty KGB:n perustajan Felix Dzherzhinskin mukaan. Felix-ryhmä muodostui "aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä". - Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits. "Hän oli (...) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (...) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa [?] univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen."
Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen salakuunteluasiantuntija ja varatullipäällikkö Igor Kristapovits murhattiin suoraan asuntonsa edessä Tallinnassa "kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla".} -
Tapaus Estoniasta kerrotaan Ruotsin ulkoministeriössä olevan 500 huippusalaista asiakirjaa. Vähemmän salaiset paperit vapautettiin parlamentin päätöksellä syksyllä 2000. Näiden asiakirjojen joukossa on muutamia erittäin mielenkiintoisia papereita, esimerkiksi Ruotsin Tallinnan-lähetystön kirje ensimmäisiltä uppoamisen jälkeisiltä päiviltä, jossa on selvästi sanottu, että Virolle olisi katastrofi, mikäli tulisi julki, että miehistön virhe ei aiheuttanut uppoamista, vaan vieraat valtiot, mikä olisi vielä pahempaa. - RUOTSIN TALLINNAN-LÄHETYSTÖN KIRJEEN MUKAAN VIROLLE OLISI SIIS [OLLUT] KATASTROFI, MIKÄLI TULISI [= OLISI TULLUT] JULKI, ETTÄ ESTONIAN UPPOAMISEN AIHEUTTIVAT [= OLIVAT AIHEUTTANEET] VIERAAT VALTIOT. (Monet todistajat ja indisiot puhuvat sen puolesta, että USA vaati Ruotsia – kansallisen turvallisuuden nimissä - salaamaan katastrofin todellisen syyn. - Samoin tapahtui myös Ruotsin kuuluisassa DC-3 -tapauksessa, jossa totuus salattiin yli 50 vuotta.)Missä olet hoidossa????
Merivartijan nimi esim. ei ole Kärppä....vaan.....
Olet ilmeisesti vahvempien lääkkeiden tarpeessa, asioista sulla ei ole hajuakaan, pikku suponmies!!!! - Jurputtaja
jatulintarha kirjoitti:
Estonian katastrofin 'aikataulusta'
Syyskuun 27. päivä 1994:
Estonia "lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19.15:n ja 19.35:n välillä, eikä tasan klo 19.00, kuten aikataulussa edellytettiin ja Estline-varustamo kauan väitti". Lähtöajalla on tärkeä merkitys esimerkiksi laivan nopeuden laskemiseksi. - Estonialla oli jo lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikekalle. "Sen syytä ei vielä ole täysin selvitetty." - "Pelastuneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä." - Saksalainen asiantuntijaryhmä on laskenut, että Estonialla oli oikealla puolella "noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino". "Tällöin kysymyksessä voi olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion takia laivan runkoon päässyt ja havaitsematta jäänyt vesimäärä." - "Se tosiasia, että kukaan päällystöstä ei millään tavalla reagoinut tähän ongelmaan, viittaa ehkä siihen, että sellaiseen oli jo totuttu. Joka tapauksessa kansainvälinen tutkintakomissio ei tutkinut, mikä aiheutti tämän alkavan oikean puolen kallistuman." - Noin kello 21:30 (Viron ja Suomen aikaa): Tuuli ja aallokko voimistuvat. - Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3-4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. "Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä." - Kello 22:00: Vahtimatruusi Silver LINDE aloittaa vuoronsa. Kapteeni Arvo Andresson tulee komentosillalle toisen kapteenin Avo Pihtin kanssa. (Pihtin tuli aamulla 28.9.1994 suorittaa luotsin tutkinto ajettaessa Söderarmin väylään Tukholman saariston pohjoisella tuloväylällä.) (Silver Linde pelastui haaksirikosta. Hänen lausuntonsa olivat tutkintakomissiolle ratkaisevia sen selvittäessä uppoamisen tapahtumia. "Kuitenkin tiedot 'kiristettiin' Silver Lindeltä, kuten hän kertoi eräässä haastattelussa toukokuussa 2001." - Kello 22:30: Kapteeni Andresson ilmestyy toisen kerran komentosillalle, nyt yksin. Hän käskee herättämään kapteeni Pihtin seuraavana aamuna kello 05:00. - Linde lähtee ensimmäiselle vahtikierrokselleen laivassa. - Kello 23:00 (Viron ja Suomen aikaa): Linde tulee takaisin komentosillalle. - Kello 23:30: Linde lähtee toiselle vahtikierrokselleen.
Syyskuun 28. päivä 1994:
Noin kello 00:20 (Viron ja Suomen aikaa): Linde tulee myöhässä toiselta tarkastuskierrokseltaan takaisin komentosillalle. - Kello 00:30: Päällystö muuttaa kurssin 262 asteesta 287 asteeseen, ja evävakaajat otetaan käyttöön.
"Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin"
Noin kello 00:50-00.55: "Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin keulan alueelta, jota seurasi voimakas vavahtelu, tärinä oli havaittavissa kaikkialla laivalla, minkä miehistön jäsenet ja matkustajat panevat merkille, kuten he myöhemmin yksimielisesti kertovat." - Vahtimatruusi Silver Linde yritti selvittää pamausten syytä autokannella, keulan alueella. Hän viipyi noin viisi minuuttia. "Autokannella hän ei huomannut mitään vesivuotoa." - Linde oli tuolloin autokannella. "Tärinää seuranneet pamaukset ovat niin voimakkaita, että Silver Lindekin alkoi hoiperrella." - Noin kello 00:58: Linde palaa komentosillalle. - Toinen perämies Tormi AINSALU ja neljäs perämies Kaimar KIKAS vapauttavat toisen ja kolmannen perämiehen. - Samoin kapteeni (Andresson) on läsnä ja toteaa, että laiva on jo tunnin myöhässä. - Noin kello 01:00 (Viron ja Suomen aikaa): "Toinen perämies Tormi Ainsalu saa puhelun. Matkustajat kannella 1 [sijaitsee autokannen, oikeastaan: autokansien = kannet 2-3, alapuolella] ovat kiihdyksissään kovien äänien vuoksi. Ainsalu lähettää Silver Linden vielä kerran autokannen keula-alueelle." - ("Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon.") - Noin kello 01:01: "Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Järjestelmämestari Henrik Sillaste juoksee konehuoneen valvomoon. Matkustajat pakenevat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutuu paineella kannelta 0 kannelle 1." [Kansi 1, jolla oli matkustajahyttejä, sijaitse siis autokannen alla. Kansi 0, jolla olivat laivan huoltotila, sauna- ja uima-allasosastot sekä yksi konferenssisali, sijaitsi puolestaan kannen 1 alapuolella.] - "Useimmat ajattelivat, että Estonia oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. Autokannen alapuolelta kannelta 1 pakeni nyt paljon ihmisiä, jotka olivat jo nähneet vettä käytävillä tai jotka kovat pamaukset olivat saaneet paniikkiin." - Kello 01:02: Laiva kallistuu noin 40-50 astetta oikealle mutta oikenee jälleen, kallistuu vielä kerran, oikenee taas noin 10 asteen kallistumaan, joka lisääntyy laivan kiertokeinunnan vuoksi. - Noin kello 01:05: Kallistuma oikealle lisääntyy hitaasti. - Noin kello 01:01-01:15: Pääkoneet pysähtyvät ja vähän myöhemmin pysähtyvät myös dieselit. - Noin kello 01:20: Neljäs perämies Kaimar Kikas kysyy konemestari Margus Treulta laivapuhelimella, voisiko tämä pumpata painovettä oikean puolen tankeista tai juomavettä muista tankeista vasemmalle puolelle. - Kello 01:22: "Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (MAYDAY) rekisteröidään." - Kello 01:24: "14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen Estonian hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille SILJA EUROPAlle ja MARIELLAlle. Radioliikenne Estonian ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti." Estonian kolmas perämies Andres Tammes puhuu 20-30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.
"Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella"
"On täysin mahdollista, että Estonian perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle." - "14 laivaa, jotka olivat lähellä Estonian sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa." - "Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystön oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen. Mutta pelkästään se ei ollut epätavallista."
"pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva"
"Kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti Estonian sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin; muutamat lähettyvillä olevien laivojen vahtiperämiehet näkivät tämän laivan tutkassa ja kertoivat myöhemmin, että tämä laiva katosi Estonian sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä."
"Kun hän [pelastunut matkustaja Thure Palmgren] jo oli eräällä pelastuslautalla, hän näki pienen laivan ilman valaistusta, [johon] aivan määrätietoisesti vedettiin pari ihmistä vedestä. Sen jälkeen laiva lähti onnettomuuspaikalta välittämättä muista ihmisistä, jotka myös uivat vedessä." - "Myös pelastunut matruusi Elmar Siegel teki samanlaisen havainnon. Hän jopa uskoi tunnistaneensa tässä laivassa Estonian pelastusveneen nro 1." - Noin kello 01:26-01:27: Estonialla on nyt kurssi käytännöllisesti katsoen pohjoiseen ja sen keula osoittaa Suomen suuntaan.
"Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa"
Kello 01:29: MARIELLA-lautta yrittää saada ULAlla yhteyttä Turun rannikkovartiostoon ja SILJA EUROPA yrittää tavoittaa Helsinki Radiota, mutta kumpikaan ei onnistu siinä. - Radioliikenteen häiriö tällä alueella estää kaikki yhteydet. - Rannikkovartiostossa Turussa vuorossa oleva vahtiupseeri luutnantti Kärppä on tällä välin rekisteröinyt hätäkutsun ja ilmoittanut esimiehilleen. Estonia kääntyy yhä enemmän itäänpäin ja kallistuu edelleen oikealle. - "Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa."
("Pelastunut saksalainen Georg Sörnsen muisteli: 'Kun Estonia makasi aivan kyljellään, sieltä kuului joku ääni. Viimeinenkin ilma purkautui ulos laivasta, se kuulosti aivan kuin kissan sihinältä.'" ("Myös tämä on todiste siitä, että Estonia oli täyttynyt vedellä alhaaltapäin, sillä mikäli vesi olisi tunkeutunut yksinomaan autokannen kautta, ei ilma olisi voinut niin nopeasti poistua sen alapuolella sijaitsevilta kansilta. Laiva olisi tosin menettänyt vakavuutensa, mahdollisesti jopa kääntynyt täysin ympäri köli ylöspäin, mutta sitten autokannen alapuolella olevalle alueelle jääneen ilman ansiosta kellunut vielä tunteja, jos ei jopa päiviä ennen uppoamistaan. Paras esimerkki tästä on JAN HEWELIUS, joka upposi Rügenin edustalla. Tällöin onnettomuuden syynä oli todella ollut autokannelle tunkeutunut vesi. Sitten laiva oli kaatunut ja ajelehtinut Itämerellä kaksi viikkoa [ylösalaisin]."
("Pelastunut Urban Lambertson kertoi poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen tähän aikaan potkurikone oli lähestynyt uppoavaa laivaa idästä, tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa.")
Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys Estonian ja SILJA EUROPAn välillä. Se päättyy sanoihin: Estonia: "Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä." SILJA EUROPA: "Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia." - Tämän jälkeen radioyhteys Estoniaan katkeaa.
Kello 01:35: Vettä syöksyy komentosillalle, laivan kello, joka on asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näyttää Greenwichin aikaa, pysähtyy kello 23:35. - MARIELLAn kapteeni Jan-Thure Thörnros kertoo, että hän näki kaukaa, kuinka Estonian valot hävisivät. - Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö saa hälytyksen ja vahvistaa sen.
Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä
Kello 01:42: SILJA EUROPA antaa hätäkutsun kännykällä Helsinki Radiolle. Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä.
Kello 01:45: Estonia on nyt köli melkein ylöspäin, laivan perä alkaa upota Itämereen. - Kello 01:48: Estonia häviää Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. - Kello 01:50: Helsinki Radio lähettää vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että jotakin epätavallista oli niiden reitillä]. -Kello 01:52: "Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle." - Kello 01:55: Estonian kaiku katoaa MARIELLAn ja SILJA EUROPAn tutkakuvasta [Estonia oli uponnut].
Erikoinen episodi ennen Estonian viimeistä lähtöä
"[L]astiupseeri lisäsi käsin luetteloon [lastiluettelo, cargo manifest] ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka ilmeisesti viime minuuteilla oli tullut laivaan." - "Viisi vuotta onnettomuuden jälkeen saksalainen asiantuntija (...) Saksan tutkimusryhmästä, onnistui saamaan kopion Estonian lastiluettelosta. Ja siihen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näy ollenkaan Estlinen lastiluettelossa. Näissä molemmissa kuorma-autoissa oli todennäköisesti salakuljetustavaraa." - "On siis varmaa, että Estonian viimeisellä matkalla autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toista ei mainittu ollenkaan lastiluettelossa ja toinen oli lisätty siihen käsin ilman lisätietoja."
Arvokas lasti ja amerikkalainen [?] sotilassaattue
Mitä noiden kahden kuorma-auton lastina oli? Varmaa on, että lasti oli arvokas, sillä "sotilassaattue oli tuonut nämä kaksi kuorma-autoa laivalle, ja jopa autolla ajo Estlinen terminaaliin oli keskeytetty joksikin aikaa. Tämän lastin parissa oli ilmeisesti työskennellyt useampia salaisen palvelun miehiä (...)." - "(...) olemassa on Viron tullin valvontavideo, josta on selvästi havaittavissa, että laivaan ajettiin kaksi kuorma-autoa, joiden lastina on täytynyt olla jotain erikoista. Niillä oli nimittäin amerikkalainen [?] sotilassaattue."
Pelastustoimista ja haverin tutkinnasta
Syyskuun 28. päivä 2006:
Kello 01:57: Meripelastuskeskus Turussa ilmoittaa Tukoholman meripelastuskeskukselle, että se alkaa koordinoida pelastustöitä. - Kello 02:05: Suomen meripelastuskeskus nimeää SILJA EUROPAn kapteenin Esa Mäkelän hätäpelastustoimien koordinaattoriksi merellä. - Kello 02:12: MARIELLA näkee meressä valoja, pelastusliivejä, pelastusveneitä ja -lauttoja. - Kello 02:30: MARIELLA saapuu ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ja aloittaa pelastustyöt. Korkean alitansa ja kovan merenkäynnin vuoksi se voi kuitenkin pelastaa vain hyvin pienen määrän ihmisiä merestä. Ensimmäinen helikopteri lähtee Turusta.
Ruotsin pääministeri Carl Bildt saa kello 01:30 Ruotsin aikaa (kello 02:30 Suomen ja Viron aikaa) puhelun puolueensa juhlassa Ruotsin armeijan salaiselta palvelulta MUST, jolloin hänelle kerrotaan Estonian uppoamisesta. (Viron sisäministeri Heiki Arike tiesi onnettomuudesta "mitä suurimmalla todennäköisyydellä jo tuntia aikaisemmin".) (Viron liikenneministeri Andi Meister kirjoitti kirjassaan 'Keskeneräinen lokikirja' mm.: "Sisäministeri sai tiedon, että Estonia makasi kyljellään.") (Estonia oli todistettavasti kyljellään kello 01:30 maissa.)
Kello 02:36: Suomen rannikkovartiosto tajuaa onnettomuuden laajuuden ja pyytää apua Suomen ilmavoimilta. - Kello 02:43: Ensimmäinen pikauutinen Ruotsin tietotoimistolta TT:ltä: "Estonia kaatunut ja uponnut, meressä pelastusveneitä ja ihmisiä." - Kello 02:44: SILJA EUROPA tulee onnettomuuspaikalle. Seuraavien tuntien kuluessa saapuu muita aluksia, muun muassa FINNHANSA ja FINNJET. Kaikilla laivoilla on hyvin rajoitetut pelastusmahdollisuudet omien teknisten laitteidensa ja huonon sään takia. - Kello 03:00: Viron presidentti Lennart Meri saa tiedon uppoamisesta. - Kello 03:05: Ensimmäinen helikopteri Turusta saapuu onnettomuuspaikalle. - Kello 03:08: MARIELLAn miehistö pelastaa ensimmäiset kuusi ihmistä omalla pelastuslautallaan. Myöhemmin he pelastavat vielä toiset kuusi ihmistä. - Kello 04:38: Ensimmäinen Suomen ilmavoimien helikopteri, joka oli sijoitettuna Utön saarelle vain 15 minuutin päähän onnettomuuspaikasta, nousee ilmaan. - Kello 04:55: Suomen pääministerille Esko Aholle ilmoitetaan tapahtumasta, sen jälkeen koko Suomen hallitukselle. - Kello 05:00: Ensimmäinen lehdistökonferenssi Turun pelastuskeskuksessa. - Kello 06:00: Viron presidentti Lennart Meri allekirjoittaa asetuksen, jossa määrätään nimittämään heti virolainen tutkintakomissio tehtävänä tutkia onnettomuutta ja Viron valtion viranomaisia, siis hallituksen ja kaikkien virkamiesten ja valtion elinten toimia. - Kello 08:00: Venäjän hallitukselta tulee tarjous, että Venäjän laivasto voi tarjota apua sukellusveneillä, ja se määrätään heti valmiiksi lähtemään merelle. Tässä tarkoitetaan erityisesti sitä, että eloonjääneitä voi olla ilmataskuissa laivan sisällä ja Venäjän laivastolla on erikoiskulkuneuvoja ja työkaluja, joilla voisi pelastaa nämä ihmiset. Tätä tarjousta koskevassa TASSin julkaisemassa lausunnossa Venäjän hallitus on huolissaan ennen kaikkea kahdesta laivalla olleesta venäläisestä. - Kuinka Venäjän hallitus jo tähän aikaan tiesi, ennen kuin kukaan oli nähnyt matkustajaluetteloa, erityisesti kahdesta venäläisestä matkustajasta, on jäänyt selvittämättä. - Suomi ja Ruotsi torjuvat jyrkästi venäläisten avuntarjouksen. - Kello 08:13: SILJA EUROPA ilmoittaa, että siihen mennessä oli pelastettu noin 90 ihmistä. Useimmat kuljetettiin ensin Utön saarelle, muutamia oli MARIELLAlla, samoin SILJA EUROPAlla, ja pari oli viety sairaalaan Tukholmaan ja Turkuun.
Kello 09:00: Viimeinen hengissä pelastettu matkustaja viedään Utöhön; tämän jälkeen löydetään vain kuolleita. Tällöin eloonjääneiden lukumääräksi ilmoitetaan 146, mutta näistä vielä yksi kuolee myöhemmin Turun sairaalassa.
Mystisellä tavalla päivän kuluessa katoaa vielä kahdeksan (8) Estonian miehistön jäsentä, jotka ensiksi olivat eloonjääneiden listalla. Niiden joukossa oli myös toinen kapteeni Avo PIHT. - Viralliseksi eloonjääneiden luvuksi ilmoitetaan myöhemmin 137. - Illalla kyseisenä päivänä (28.9.1994) kuolleina löydettyjen määräksi ilmoitetaan 94 henkilöä.
Kello 11:00: Ensimmäinen, vahvistamaton, nimilista pelastetuista leviää uutistoimistojen kautta. Siinä mainitaan myös toinen kapteeni Avo Piht sekä seitsemän (7) miehistön jäsentä. - Myöhemmin heidän ilmoittamistaan pidetään virheenä. Noin kertoivat "suomalaiset poliisit Puhalainen ja Salonen haastattelussa Turussa keväällä 1996". Kuitenkin jatkotutkimusten aikana keväällä 1996 Tukholmassa Ruotsin pelastuskeskuksen johtava lääkäri ja samanaikaisesti Huddingen sairaalan johtaja tohtori Bo BRISMAR kertoi: "Meidän täytyi tarkistaa luettelot, ja minä voin taata teille, että nimet ja tiedot, jotka annettiin tiedotuskeskuksesta, olivat oikein. Ne tarkistettiin moneen kertaan ennen kuin ne julkistettiin."
Kello 12:00: Virolaisella radioasemalla, KUKU-radiolla, on erikoislähetys, jossa luetaan eloonjääneiden nimiluettelo. Lueteltujen joukossa on myös Avo Piht ja myöhemmin kadonneet seitsemän miehistön jäsentä. Tämän luettelon oli tehnyt ja vahvistanut Viron liikenneministeriö. Päivän kuluessa KUKU-radio lähettää Ruotsin Punaisen Ristin avustustyöntekijän haastattelun. Tämä oli ollut aikaisin aamulla pelastustoimissa yhdessä helikopterissa ja kertonut, että "hän oli henkilökohtaisesti keskustellut kapteeni Avo Pihtin kanssa". "Piht oli kertonut hänelle nimensä ja lisännyt, että hän oli toinen kapteeni. Keskustelussa hän oli myös maininnut, että hän oli kotoisin virolaiselta Hiuma-saarelta, missä hänen äitinsä yhä elää". "Keskipäivällä entiset kollegat sekä muutamat muut todistajat näkevät Avo Pihtin televisiossa. Nämä kuvat lähetetään vain kerran. Avo Pihtin ja seitsemän muun miehistön jäsenen mystisen katoamisen viranomaiset julistavat myöhemmin erehtymiseksi ja virheeksi, eikä sitä koskaan kunnolla tutkita."
Kello 15:00: Carl Bildt, Esko Aho ja Viron pääministeri Mart Laar tapaavat Turussa kolmen kesken. Tässä tapaamisessa päätetään, että onnettomuuden syyt annetaan yhteisen, suomalaisista, ruotsalaisista ja virolaisista asiantuntijoista muodostettavan komission (toimikunta) tutkittavaksi. "Tässä keskustelussa Carl Bildtin kerrotaan jo asettaneen etusijalle erityisesti mahdollisten rakenteellisten puutteiden tutkimisen." - Kello 23:00: Rannikkovartioston pelastuskeskus Turussa julkaisee ensimmäisen virallisesti vahvistetun eloonjääneiden luettelon. - Syyskuun 29. päivä 1994: Virallisen kansainvälisen tutkintakomission kokoonpano julkaistaan, ja komissio aloittaa työnsä. - Carl Bildt lupaa Ruotsin kansalle, että "kaikki mahdollinen tullaan tekemään onnettomuuden syiden selvittämiseksi, ruumiiden nostamiseksi ja mahdollisesti myös itse laivan nostamiseksi". - Syyskuun 30. päivä 1994: Estonian hylky löydetään, ensimmäiset kaikuluotainkuvat annetaan lehdistölle. "Näitä kuvia katsoessa näyttää siltä, että visiiri sijaitsisi melko lähellä laivaa. Tämän tutkintakomissio tulkitsee olevan metallilevy, vaikka sellaista metallilevyä ei koskaan löydetäkään. USA:n liittovaltion poliisi FBI lähettää Ruotsin hallitukselle faksin, jossa he tarjoavat apuun erikoisryhmää, joka sanatarkasti käännettynä 'voisi työskennellä tapahtumapaikalla useampia viikkoja'."
Lokakuun 2. päivä 1994: Kaksi suomalaista sukellusrobottikameraa kuvaa Estonian hylkyä. - "Visiiri ei enää ole Estonian luona, eikä myöskään enää sen edessä." Autoramppi edessä sekä oikean puolen takaramppi ovat hieman avatussa asennossa. Hylky makaa noin 80 metrin syvyydessä oikealla kyljellään noin 110-115 asteen vinossa asennossa. - "Tutkintakomission suomalainen jäsen (...) ilmoittaa yleisölle (...) väärän löytöpaikan" (ibid.). Näin ollen laivoilla Estonian hylylle matkustaneiden omaisten surujumalanpalvelukset tapahtuvat väärällä paikalla, siis ei uponneen lautan yläpuolella, vaan noin puoli merimailia siitä poispäin. "(...) ilmoittaa 11.1.1995 Suomen liikenneministeriölle lähettämässään anteeksipyyntöfaksissa: 'Olen todennäköisesti ylittänyt toimivaltuuteni, kun halusin eristää hylyn'." Minkä vuoksi hän sen teki, hän ei ole ilmoittanut julkisesti. Hylyn oikea sijaintipaikka on: 59 astetta 22' 9" pohjoista leveyttä ja 21 astetta 40' 9" itäistä pituutta.
Lokakuun 4. päivä 1994: Tutkintakomissio julkaisee ensimmäisen väliaikaisen raportin. Siinä kerrotaan: - onnettomuuden syynä oli veden kerääntyminen autokannelle; - vesi on tunkeutunut autokannelle etuaukon kautta; - visiiri oli jonkin aikaa aikaisemmin irronnut ja pohja- eli Atlanttilukko löydetty murtuneena.
Lokakuun 17. päivä 1994: Tutkintakomission toinen väliaikainen raportti julkaistaan Tallinnassa. Siinä todetaan muun muassa: - visiiri irtosi, kun laiva vielä oli liikkeessä; - vettä tunkeutui autokannelle autorampin kautta; - visiiri repeytyi irti laivasta kaikkien kolmen lukon pettämisen takia; - molemmat sivulukot pettivät hitsaussaumasta korvakkeen ja lattian välillä sekä Atlanttilukko korvakkeesta, joka kannatti pulttia; - pettämisen jälkeen merenkäynti oli avannut visiirin, 55 tonnia painavan visiirin hallitsemattomien liikkeiden johdosta murtuivat lopulta saranat keulakorokekannella, visiiriä piti paikallaan vain hydraulisylinteri; - visiiri liikkui eteenpäin, repi autorampin auki ja putosi eteenpäin mereen; - yhä edelleen täyttä vauhtia ajava laiva sai lyhyessä ajassa tuhansia tonneja vettä autokannelle, kaatui ja upposi.
"Tästä skenaariosta tutkintakomissio piti vasten parempaa tietoa kiinni loppuraporttiin asti. Tosin sitä paranneltiin lukituksen pettämissyiden osalta; tällöin kaikin keinoin todisteltiin, että lukitus oli murtunut 'alimitoituksen', siis telakan liian heikon rakentamistavan seurauksena."
Lokakuun 18. päivä 1994: Tutkintakomission raportin mukaan visiiri löydettiin paikasta 59 astetta 23' pohjoista leveyttä ja 21 astetta 39' itäistä pituutta. "Tämä paikka sijaitsee noin 1800 metriä hylystä lounaaseen. Vasta neljä viikkoa myöhemmin, 12.-19. marraskuuta 1994, visiiri nostettiin ja vietiin Hankoon."
Lukuisia pommiuhkauksia
Vuosina 1993 ja 1994 oli Tallinnasta liikennöiviä laivoja vastaan esitetty lukuisia pommiuhkauksia. "Ei vain Estoniaa ja siten Estlinea vastaan, vaan myös suomalaiseen Silja-varustamoon oli tullut useita pommiuhkauksia." - Estline-varustamo tiesi erittäin tarkasti kaikista pommiuhkauksista, kuten käy ilmi silloisen Estlinen johtajan Johan JOHANSSONin ja hänen varamiehensä Toivo NIINASin lausunnoista. "Estonian uppoamispäivänä molemmat olivat erittäin kauhistuneina ilmoittaneet, että hyökkäys oli sen taustalla. Myöhemmin he eivät enää halunneet antaa mitään tietoja siitä." - Ruotsin pelastusyhdistys (RITS) piti vuosina 1993 ja 1994 yhteensä neljä harjoitusta pommihälytyksen varalta eri laivoilla ja kaikkien mahdollisten skenaarioiden mukaan. Yksi suurimmista harjoituksista tapahtui Estonialla 2.2.1994. "Hämmästyttävää siinä on, että tämän harjoituksen skenaario on kuin tapahtumien kuvaus yöllä 27.-28.9.1994. Melkein tarkalleen sillä paikalla, missä tänään Estonian hylky makaa merenpohjassa, RITS simuloi pommiharjoituksen." Harjoituksen aikana "hälytys molemmille palonsammutusryhmille, jotka piti ohjata pelastamaan matkustajia autokannen alapuolelta, kuului: 'Mr Skylight One and Two', siis samoin kuin se toimintakäsky, joka todellisen uppoamisen aikana myöhemmin kuului kaiuttimista." Todellisen uppoamisen aikana kuulutuksen "Mr Skylight One and Two" antoi naisääni. Sen vuoksi on oletettava, että se annettiin info-tiskiltä, sillä vain sieltä voidaan lähettää kuulutuksia, jotka kaiutinjärjestelmän avulla kuuluvat koko laivassa. "Mutta koska joku nuori rouva info-tiskillä ei varmasti oma-aloitteisesti ole lähettänyt sellaista merkittävää kuulutusta, on lähdettävä siitä, että perämiehet komentosillalla ovat antaneet hänelle käskyn siihen."
Asiasta on tehty seuraava päätelmä: "komentosillalla perämiehet tietoisesti päättivät antaa tämän hälytyksen." - "Mikäli tuolla hetkellä olisi ollut kysymys vain veden tunkeutumisesta laivaan, kuten tutkintakomissio väittää, perämiesten olisi pitänyt antaa toisenlainen kooditettu kuulutus."- "Kaikkien käytettävissä olevien tosiasioiden asiallisen harkinnan jälkeen" on tultu siihen lopputulokseen, että "kuulutus 'Mr Skylight One and Two' annettiin, koska Estonialla oli tapahtunut räjähdys. Vain tällä edellytyksellä 'Mr Skylight One and Two' oli oikea käsky miehistölle, niin kuin sitä oli kokeiltu myös pelastusharjoituksissa."
Merikadetti Paavo Pruulin lausunnon mukaan "siihen aikaan oli niin paljon pommiuhkauksia, ettei niitä kaikkia yksittäisiä voinut mitenkään ottaa vakavasti". "Tästä on useampia vihjeitä, osaksi nimettömiä, mutta osaksi täysin avoimesti kerrottuja. Kiristyssumma piti siirtää virolaiselle osapuolelle ESCOn kirjanpitoasiakirjoihin, joka [ESCO] omisti puolet Estlinesta. Todisteiden tästä piti olla tukholmalaisen KPGU-yhtiön tilintarkastajan Peeter Riitin mukana onnettomuusyönä. Hän hukkui Estonian mukana, sillä hän oli myöhästynyt lennoltaan 27.9.1994 iltapäivällä, jolloin Estline oli majoittanut hänet lautalle." Nordic Consulting -nimisen firman omistajan Eugen JUSHTSHUKin saksalaiselle asiantuntijaryhmälle vuonna 1997 antaman lausunnon mukaan "varustamoa kiristettiin", kun "Estonialla tehtiin todella paljon rahaa". "Hän viittasi yhteyteen Venäjän mafian kanssa. Maksut suoritettiin kesään 1994 saakka säännöllisesti, kunnes Ruotsin ja Viron hallitukset suosittelivat maksujen lopettamista. Estline keskeytti maksut, minkä seurauksena kiristäjät ilmoittivat, että lautalle tapahtuisi jotain. Estline pysyi kovana, eikä maksanut enää."
Kadonneitten pelastettujen arvoitus
Toisen kapteenin Avo PIHTin ja seitsemän muun miehistön jäsenen katoaminen on yhä edelleen arvoitus.
"Aikaisina aamun tunteina 28. syyskuuta 1994 monta helikopterien pelastamaa eloonjäänyttä vietiin suomalaiselle sotilassaarelle Utölle. Kaikkein ensimmäisten sinne tuotujen haaksirikkoisten joukossa piti olla myös Avo Piht, Estonian toinen kapteeni." - "Näin kertoi ruotsalainen pelastaja muutamia tunteja myöhemmin erään radiotoimittajan mikrofoniin. Hän oli aivan varma, että hän oli henkilökohtaisesti jutellut Avo Pihtin kanssa, sillä hän [= Avo Piht] ei ollut kertonut pelkästään, että hän oli Estonian toinen kapteeni, vaan että hän oli kotoisin Hiumasta, eräältä mantereen edustalla sijaitsevalta saarelta, jossa hänen äitinsä yhä elää." - "Tämän haastattelun lähetti saman päivän kuluessa myös eräs virolainen radioasema, jolloin myös Sirje Piht, Avo Pihtin vaimo kuuli sen." - "Myös radiossa liikenneministeriön edustaja oli jo lukenut virallisen luettelon eloonjääneistä, eikä siitäkään ollut puuttunut hänen miehensä nimeä. Lisäksi yksi Avon kollega, Erich Moik, joka myös työskenteli Estlinella, oli puhelimitse ilmoittanut siitä." - "Sirje Piht meni 1. lokakuuta Estlinen toimistoon, missä hänelle näytettiin virallinen Suomesta tullut faksi, jossa hänen miehensä nimi oli aivan ylhäällä, eloonjääneeksi merkittynä. Mutta Avo Piht ei tullut enää koskaan kotiin."
"Monille omaisille kävi samoin kuin Sirje Pihtille. Estonian päämekaanikko Lembir Leiger, kaksi nuorta tanssijatarta esiintyjäryhmästä Hannely ja Hannika Veide, laivan lääkäri Victor Bogdanov, tax-free-kauppojen johtaja Tiina Müür, mekaanikko Agur Targama ja neljäs perämies Kaimar Kikas – yhteensä seitsemän perhettä sai tietoja sairaalahenkilökunnalta, pelastuspalvelusta ja poliisilta, että heidän omaisensa olivat elossa. Mutta kotiin he eivät kuitenkaan enää koskaan tulleet."
Viron pääministeri Mart Laar kävi Turun sairaalassa tavatakseen eloonjääneitä. "Hieman tämän käynnin jälkeen Mart Laarin työtoveri kertoi Viron uutistoimistolle Baltic News Servicelle, että Laar oli jo puhunut Pihtin kanssa ja että toisen kapteenin viittaukset onnettomuuden mahdollisesta terroristitaustasta otetaan erittäin vakavasti. Sen vuoksi BSN ilmoitti klo 13.42, että Piht oli pelastettu ja oli jo antanut lausunnon." - "Myös Ruotsissa vahvistettiin, että Piht eli. Uutislähetyksessä 29.9.1994 ilmoitettiin – taustalla kuva merenkulkuviraston turvallisuuspäälliköstä Bengt-Erik Stenmarkista – että tämä oli kertonut, että Piht eli ja oli jo antanut ensimmäiset lausunnot." - "Tästä antoi myös Reuters ilmoituksen 30.9.1994, jota [ilmoitusta] ei ole kumottu. Myös Virossa oli tällä välin ilmeisesti saatu tietoja Pihtistä, sillä Andi Meister sanoi TV-kameroiden edessä: 'Ne, jotka ovat piilottaneet Pihtin, tietäkööt saavansa rangaistuksen'." - "Myös kirjeenvaihdosta, joka tästä asiasta käytiin Ruotsin Tallinnan suurlähetystön ja Ruotsin ulkoministeriön välillä, käy ilmi, että Piht oli selvinnyt onnettomuudesta elossa. Tämä kirjeenvaihto tosin leimattiin heti 'salainen'-leimalla."
"Kuitenkin vain vähän myöhemmin Avo Pihtiä ei enää ollut olemassa, häntä ei koskaan ollut pelastettu ja kaikki, jotka olivat hänet nähneet, olivat erehtyneet." Vähän sen jälkeen, kun eräs tomittaja, joka oli "tavannut ja haastatellut Tallinnassa vielä yhtä Avo Pihtin televisiossa nähnyttä todistajaa, murtauduttiin hänen toimistoonsa Tallinnassa ja kalustus tuhottiin täydellisesti". - "Lisäksi kirves oli isketty seinään varoituksena, jota oli mahdoton käsittää väärin. Häntä lisäksi uhattiin puhelimitse: hänen olisi parempi pitää suunsa tukossa." Toimittajan tultua takaisin hotellihuoneeseensa, hän huomasi, että hänen tavaroitaan oli pengottu. Vasta seuraavana aamuna hän huomasi "hiustenkuivaajasta leimahtaneesta liekistä, että sen kaapelia oli leikelty". Sitten toimittaja sai elämänsä ensimmäisen tekstiviestin: "Varoitus nyt myös sinä." Viestin lähettäjän numerosta puuttuivat kolme viimeistä numeroa. "Mutta alkuosa oli yksiselitteinen: se oli Ruotsin puolustusministeriön numero." Kun toimittaja jatkoi matkaansa MARE BALTICUM -laivalla Tukholmaan, "muutama gangsterityyppi" lähestyi häntä "todella uhkaavasti". Toimittajaa kehotettiin lopettamaan tutkimuksensa viipymättä. Muutoin hän voisi "erittäin helposti pudota yli laidan".
Politiikkaa ja tiedustelujärjestöjä
Ymmärtääkseen mahdollisen attentaatin taustat ja käsittääkseen asioiden moninaisen yhteenpunoutumisen laajuuden on palautettava mieleen kansainvälispoliittinen tilanne vuonna 1994. Berliinin muurin luhistumisen ja sitä seuranneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailma oli murrostilassa. Kylmä sota näytti olevan lopussa, kartat piirrettiin uudelleen, uudet poliittiset puolueet ja johtajat saivat puheenvuoron ja länsimaille avautui uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Yhteisyrityksiä sekä läntisen ja itäisen omistajan muodostamia firmoja ilmestyi kuin sieniä sateella, mutta lakeja ja ohjesääntöjä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan tässä kommunismin jälkeisessä maailmassa, eikä ainakaaan ketään, joka olisi pystynyt niitä valvomaan. Tunnelma oli kuin villissä lännessä, sillä erotuksella, että maantieteellisesti villi länsi sijaitsi nyt idässä. - Monet suhtautuivat muutoksiin myönteisesti. Heillä oli suuria toiveita 'vapaudesta', 'demokratiasta' ja erityisesti henkilökohtaisesta osuudesta lännen rikkauksiin. Mutta oli myös "ryhmiä, jotka eivät olleet ollenkaan samaa mieltä tavasta ja tyylistä, jolla Boris Jeltsin johti maata kohti vapaata markkinataloutta" - "Erityisesti kovan linjan kannattajat hänen kriitikkojensa ja vastustajiensa joukossa syyttivät Jeltsiniä siitä, että hän harjoitti kerran niin ylpeän ja menestyskekkään Neuvostomaan loppuunmyyntiä ja että korruptio ja mafia levittäytyivät kaikkialle. Todellisuudessa erityisesti sotilashenkilöt kenraalitasolla solmivat suuren tyylin rikollisia sopimuksia. Kuten aina, todellista rikossyytettä tämän nopeasti kasvavan kenraalimafian ei tarvinnut pelätä." - "Paljon pyöri tavaroiden laittomassa myynnissä ja salakuljetuksessa: aseita, huumeita, alkoholia, malmeja, arvokkaita metalleja, radioaktiivisia materiaaleja; tavaroiden kirjo oli laaja. Tallinna, joka ennen vuotta 1991 yhdessä Latvian ja Liettuan kanssa oli ollut osa Neuvostoliittoa, tuli Suomen ja Ruotsin lauttayhteyksien takia tärkeäksi markkinapaikaksi." Suunnilleen kahdeksan eri mafiaryhmää harjoitti siellä kauppaa vuosina 1991-1993, kuten entinen poliisipäällikkö Ain Seppik on kertonut. "Kaikilla näillä ryhmillä oli venäläinen 'kummisetä', muutamat heistä olivat entisiä sotilaita ja vain muutamat käyttivät hyväkseen virolaisia 'työntekijöitä'." - "Kaiken kaikkiaan Tallinna oli (...) ihanteellinen temmellyskenttä kaikenlaiselle rikolliselle toiminnalle." - Venäjän presidentti Jeltsin allekirjoitti 26.6.1994 lännen massiivisen painostuksen alla sopimuksen joukkojen vetämisestä Virosta. Sopimuksen mukaan venäläisten tuli vetää joukkonsa Virosta 31.8.1994 mennessä. Viron armeijan ylipäälliköksi nimitettiin vuonna 1993 kenraali Aleksander Einseln, joka oli syntynyt Virossa mutta muuttanut nuorena vanhempiensa kanssa USA:han. - "Eräällä korkea-arvoisella saksalaisella sotilashenkilöllä oli 28.9.1994 tapaaminen Einselnin kanssa hänen toimistossaan Tallinnassa." - "Einseln vastaanotti hänet sanoin: '[...] Tämä hyökkäys tarkoittaa meitä.' Kenraali Einselnilla oli siis ilmeisesti jo muutama tunti matkustajalautan uppoamisen jälkeen tietoja, että kysymyksessä oli ollut hyökkäys." On mielenkiintoista, että "Einseln selvästi näki poliittiset tai sotilaalliset syyt Estonian uppoamisen taustalla". "Myös NATOssa on ESTONIAn uppoamisen täytynyt aiheuttaa neuvottomuutta, sillä 'sattumalta' se oli juuri se päivä, jolloin NATOn merivoimat aloittivat 'SACLANT'-operaation, ensimmäisen yhteisen merisotaharjoituksen Baltian maiden merivoimien kanssa Skagerrakissa."
On myös muita perusteita päätellä, että hyökkäys oli suoritettu poliittisista syistä. "Läheisessä yhteydessä siihen on Venäjän Baltian armeijan entinen ylipäällikkö kenraali Dzhohar Dudajev, tshetsheeni, joka myöhemmin ensimmäisessä Tshetshenian konfliktissa Venäjän kanssa esitti tärkeää osaa." - {Dzhohar Musajevitsh Dudajev (15.4.1944–21.4.1996) oli Tšetšenian ensimmäinen [separatistinen] presidentti ja johtaja. Neuvostoaikaan hän oli ilmavoimien kenraali ja strategisen pommituslentodivisioonan [ydinpommein] komentajana Viron Tartossa. Vuoden 1991 vallankaappauksessa Dudajev kieltäytyi tottelemasta käskyä lähettää joukkonsa Tartoon. Hän palasi Tshetsheniaan 1991 ja ryhtyi tshetsheenien johtajaksi. Hänet valittiin vapailla vaaleilla Tshetshenian presidentiksi 27.10.1991. Hänet surmattiin 1996 ilmaiskussa. Väitetään, että hänen sijaintinsa saatiin selville paikantamalla hänen käyttämänsä satelliittipuhelin. Häntä seurasi virkaatekevänä presidenttinä Zelimhan Jandarbijev ja vaalien jälkeen Aslan Mashadov.) - Dudajev oli "nopeasti huomannut, että Tallinnan kautta pystyisi järjestämään ensiluokkaisen kuljetusreitin huumeille, ja sitä hän käytti organisaatioineen tarmokkaasti hyväkseen" - "Yksi näistä salakuljetusreiteistä kulki Itämeren poikki ja käytti Estoniaa. Dudajev oli löytänyt hyvän rahoitusmahdollisuuden Tshetshenian sodalle Venäjää vastaan." - "Tämä ei (...) ollut jäänyt huomaamatta Venäjän salaiselta palvelulta." - Itse asiassa monet poliittiset syyt perustelivat venäläisten hyökkäyksen Estoniaa vastaan. "Näin oli mahdollista tappaa monta kärpästä yhdellä iskulla: virolaiset poliitikot ymmärtäisivät varoituksen, joka osoitti NATO-ponnistelujen suuntaan, ja tärkeä salakuljetusreitti olisi hajotettu, ainakin joksikin aikaa. Ja loppujen lopuksi amerikkalaisia olisi estetty (...) saamasta korkean teknologian ase- ja varustuslastiaan" (ibid.). Venäläiset saattoivat lisäksi olla "melko varmoja, että kukaan lännessä ei uskaltaisi syyttää heitä attentaatista, sillä silloin länsi ottaisi riskin vastakkainasettelusta tai mahdollisesta paluusta kylmän sodan aikaan". - "Sen lisäksi amerikkalaisten olisi pitänyt paljastaa 'kiinnostuksensa' avaruusaseisiin ja Ruotsin kertoa kuljetusavustaan". Kysymyksessä olikin – indisioiden valossa – täydellinen operaatio, jonka vain tiedustelupalvelut kykenevät toteuttamaan, tai ryhmittymät, joiden jäseniin kuuluu entisiä tiedustelupalvelun jäseniä. - Neuvostoliiton hajottua Jeltsin hajotti myös KGB:n. Sen seuraajaksi perustettiin MSB, joka tunnetaan nykyisin nimellä FSB. Sen palvelukseen siirrettiin vain ne KGB:n virkailijat, jotka suhtautuivat Jeltsiniin ystävällisesti. Tämä johti siihen, että vuonna 1991 päättyessä Moskovan pahamaineisessa Ljubjanka-rakennuksessa, KGB:n päämajassa, ja tietysti myös sen muissa toimipisteissä vallitsi pelko. Monet työntekijät alkoivat liputtaa Jeltsinin puolesta, vaikka he eivät oikeastaan kannattaneet hänen politiikkaansa. Taustalla kuohunta yhä jatkui, ja melko pian muodostettiin ryhmä Felix, joka oli nimetty KGB:n perustajan Felix Dzherzhinskin mukaan. Felix-ryhmä muodostui "aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä". - Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits. "Hän oli (...) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (...) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa [?] univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen."
Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen salakuunteluasiantuntija ja varatullipäällikkö Igor Kristapovits murhattiin suoraan asuntonsa edessä Tallinnassa "kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla".} -
Tapaus Estoniasta kerrotaan Ruotsin ulkoministeriössä olevan 500 huippusalaista asiakirjaa. Vähemmän salaiset paperit vapautettiin parlamentin päätöksellä syksyllä 2000. Näiden asiakirjojen joukossa on muutamia erittäin mielenkiintoisia papereita, esimerkiksi Ruotsin Tallinnan-lähetystön kirje ensimmäisiltä uppoamisen jälkeisiltä päiviltä, jossa on selvästi sanottu, että Virolle olisi katastrofi, mikäli tulisi julki, että miehistön virhe ei aiheuttanut uppoamista, vaan vieraat valtiot, mikä olisi vielä pahempaa. - RUOTSIN TALLINNAN-LÄHETYSTÖN KIRJEEN MUKAAN VIROLLE OLISI SIIS [OLLUT] KATASTROFI, MIKÄLI TULISI [= OLISI TULLUT] JULKI, ETTÄ ESTONIAN UPPOAMISEN AIHEUTTIVAT [= OLIVAT AIHEUTTANEET] VIERAAT VALTIOT. (Monet todistajat ja indisiot puhuvat sen puolesta, että USA vaati Ruotsia – kansallisen turvallisuuden nimissä - salaamaan katastrofin todellisen syyn. - Samoin tapahtui myös Ruotsin kuuluisassa DC-3 -tapauksessa, jossa totuus salattiin yli 50 vuotta.)kannattais pistellä näitä juttujasi tuonne salaliittopalstalle, siellä saat lähes kritiikittömät lukijat ja runsaasti ihastelua nettisalapoliisin työstäsi...
"Syyskuun 27. päivä 1994:
Estonia "lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19.15:n ja 19.35:n välillä, eikä tasan klo 19.00, kuten aikataulussa edellytettiin ja Estline-varustamo kauan väitti". Lähtöajalla on tärkeä merkitys esimerkiksi laivan nopeuden laskemiseksi."
Itse olen ollut eri linjoilla aikataulun mukaisessa liikenteessä ja harva se kerta lähdettiin myöhässä...nyt kannataisi panostaa tutkintaan siitä, mikä myöhästyttää silloin tällöin Ruotsin ja Saksan laivoja...Niidenkin "edellytetään" lähtevän aikataulun puitteissa mutta jatkuvasti löytyy syitä että miksi eivät lähde...Ja todettakoon vielä että ei se aikataulu ole näillä laivoilla mikään kiveen hakattu juttu, ei maailman kirjat millään lailla sekoa jos joku laiva aina silloin tällöin lähtee myöhässä, ei tule maanjäristyksiä, ei tulvia, ei heinäsirkkaparvia eikä maailmanloppua.
"Lähtöajalla tärkeä merkitys laivan nopeuden laskemiseksi"?
Siis mikä hemmetin juttu tämä on, millä lailla liittyy todisteena laivan upottamiseen tai räjäyttämiseen?
Tämä kuulostaa "Raben todisteelta",hahhaahaa!!
Käytätkö muuten jotain aineita...?
"Estonialla oli jo lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikekalle. "Sen syytä ei vielä ole täysin selvitetty." - "Pelastuneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä.""
No voi perse sentään, että ihan 1-2 asteen selittämätön kallistuma?
Ajatteleppa jospa se olikin se räjähdyspanos joka painollaan jo alusta kallisti?
Ihan oikeasti, ei ole ensimmäinen eikä viimoinen kerta kun laiva lähtee kallistuneena satamasta..syitä riittää:
-Ammattitaidottomasti pelattu painolastitilanne
-Lastauksessa ennakoitu painolastilanne joka on tarkoitus korjata laivan olessa lastissa(Vanha laiva, vanhat hitaat pumput)
-Pumppuhäiriö
-Jne jne, luonnollisia mahdollisuuksia riittää
Tämä perusteella Saksalainen "Asiantuntijaryhmä" on laskenut sitten jotain selittämätöntä?
Ei prkle...Kuule, sakslainen telakka laskee vaikka housuihinsa jos vain selviää sillä syytöksistä, etkö näe yhteyttä asiaan?
Sokea?
"Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3-4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. "Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä.""
Kuulehan teoreetikko, noissa olosuhteissa ei painella 18 solmua ja jopa laivalla jossa ei ole keulaporttia, vedetään kiltisti kahvaa pystyyn päin...Tämmöisessä kelissä Silja ja Viiking hidastavat 10-12 solmun tietämille ettei paikat laivassa hajoa...
Taas "Raben todisteita"?
Kiesus sentään...
"Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella"
Siinä ei ole mitään outoa, jos takavuosina ei illan aikana vähintäänkin yhden kerran ollut jäänyt joltain laivalta tangentti jumiin kanavalla 16 niin se oli melkoinen ihme.
Ja mitä tämä tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä että tangentin jumittajan ympäristö kanavan kantoalueella on käyttökelvoton, eli lähetys on päällä ja mikään ei pelitä koska on kyse simplex-liikenteestä.
Ei perkele, nyt saa kommentointi riittää, juttusi ei ole muuta kuin kopiota paskakirjailija raben teksteistä, et itse pysty siis ajattelemaan mitään, omaksut kaiken mitä tarjotaan ja mitä enemmän mielikuvitusta kutkuttavaa niin sitä varmemmin pidät sitä totena?
Ihan oikeasti, koita palata todelliseen elämään. - kokemusta(kin)
jatulintarha kirjoitti:
Estonian katastrofin 'aikataulusta'
Syyskuun 27. päivä 1994:
Estonia "lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19.15:n ja 19.35:n välillä, eikä tasan klo 19.00, kuten aikataulussa edellytettiin ja Estline-varustamo kauan väitti". Lähtöajalla on tärkeä merkitys esimerkiksi laivan nopeuden laskemiseksi. - Estonialla oli jo lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikekalle. "Sen syytä ei vielä ole täysin selvitetty." - "Pelastuneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä." - Saksalainen asiantuntijaryhmä on laskenut, että Estonialla oli oikealla puolella "noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino". "Tällöin kysymyksessä voi olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion takia laivan runkoon päässyt ja havaitsematta jäänyt vesimäärä." - "Se tosiasia, että kukaan päällystöstä ei millään tavalla reagoinut tähän ongelmaan, viittaa ehkä siihen, että sellaiseen oli jo totuttu. Joka tapauksessa kansainvälinen tutkintakomissio ei tutkinut, mikä aiheutti tämän alkavan oikean puolen kallistuman." - Noin kello 21:30 (Viron ja Suomen aikaa): Tuuli ja aallokko voimistuvat. - Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3-4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. "Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä." - Kello 22:00: Vahtimatruusi Silver LINDE aloittaa vuoronsa. Kapteeni Arvo Andresson tulee komentosillalle toisen kapteenin Avo Pihtin kanssa. (Pihtin tuli aamulla 28.9.1994 suorittaa luotsin tutkinto ajettaessa Söderarmin väylään Tukholman saariston pohjoisella tuloväylällä.) (Silver Linde pelastui haaksirikosta. Hänen lausuntonsa olivat tutkintakomissiolle ratkaisevia sen selvittäessä uppoamisen tapahtumia. "Kuitenkin tiedot 'kiristettiin' Silver Lindeltä, kuten hän kertoi eräässä haastattelussa toukokuussa 2001." - Kello 22:30: Kapteeni Andresson ilmestyy toisen kerran komentosillalle, nyt yksin. Hän käskee herättämään kapteeni Pihtin seuraavana aamuna kello 05:00. - Linde lähtee ensimmäiselle vahtikierrokselleen laivassa. - Kello 23:00 (Viron ja Suomen aikaa): Linde tulee takaisin komentosillalle. - Kello 23:30: Linde lähtee toiselle vahtikierrokselleen.
Syyskuun 28. päivä 1994:
Noin kello 00:20 (Viron ja Suomen aikaa): Linde tulee myöhässä toiselta tarkastuskierrokseltaan takaisin komentosillalle. - Kello 00:30: Päällystö muuttaa kurssin 262 asteesta 287 asteeseen, ja evävakaajat otetaan käyttöön.
"Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin"
Noin kello 00:50-00.55: "Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin keulan alueelta, jota seurasi voimakas vavahtelu, tärinä oli havaittavissa kaikkialla laivalla, minkä miehistön jäsenet ja matkustajat panevat merkille, kuten he myöhemmin yksimielisesti kertovat." - Vahtimatruusi Silver Linde yritti selvittää pamausten syytä autokannella, keulan alueella. Hän viipyi noin viisi minuuttia. "Autokannella hän ei huomannut mitään vesivuotoa." - Linde oli tuolloin autokannella. "Tärinää seuranneet pamaukset ovat niin voimakkaita, että Silver Lindekin alkoi hoiperrella." - Noin kello 00:58: Linde palaa komentosillalle. - Toinen perämies Tormi AINSALU ja neljäs perämies Kaimar KIKAS vapauttavat toisen ja kolmannen perämiehen. - Samoin kapteeni (Andresson) on läsnä ja toteaa, että laiva on jo tunnin myöhässä. - Noin kello 01:00 (Viron ja Suomen aikaa): "Toinen perämies Tormi Ainsalu saa puhelun. Matkustajat kannella 1 [sijaitsee autokannen, oikeastaan: autokansien = kannet 2-3, alapuolella] ovat kiihdyksissään kovien äänien vuoksi. Ainsalu lähettää Silver Linden vielä kerran autokannen keula-alueelle." - ("Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon.") - Noin kello 01:01: "Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Järjestelmämestari Henrik Sillaste juoksee konehuoneen valvomoon. Matkustajat pakenevat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutuu paineella kannelta 0 kannelle 1." [Kansi 1, jolla oli matkustajahyttejä, sijaitse siis autokannen alla. Kansi 0, jolla olivat laivan huoltotila, sauna- ja uima-allasosastot sekä yksi konferenssisali, sijaitsi puolestaan kannen 1 alapuolella.] - "Useimmat ajattelivat, että Estonia oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. Autokannen alapuolelta kannelta 1 pakeni nyt paljon ihmisiä, jotka olivat jo nähneet vettä käytävillä tai jotka kovat pamaukset olivat saaneet paniikkiin." - Kello 01:02: Laiva kallistuu noin 40-50 astetta oikealle mutta oikenee jälleen, kallistuu vielä kerran, oikenee taas noin 10 asteen kallistumaan, joka lisääntyy laivan kiertokeinunnan vuoksi. - Noin kello 01:05: Kallistuma oikealle lisääntyy hitaasti. - Noin kello 01:01-01:15: Pääkoneet pysähtyvät ja vähän myöhemmin pysähtyvät myös dieselit. - Noin kello 01:20: Neljäs perämies Kaimar Kikas kysyy konemestari Margus Treulta laivapuhelimella, voisiko tämä pumpata painovettä oikean puolen tankeista tai juomavettä muista tankeista vasemmalle puolelle. - Kello 01:22: "Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (MAYDAY) rekisteröidään." - Kello 01:24: "14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen Estonian hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille SILJA EUROPAlle ja MARIELLAlle. Radioliikenne Estonian ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti." Estonian kolmas perämies Andres Tammes puhuu 20-30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.
"Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella"
"On täysin mahdollista, että Estonian perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle." - "14 laivaa, jotka olivat lähellä Estonian sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa." - "Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystön oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen. Mutta pelkästään se ei ollut epätavallista."
"pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva"
"Kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti Estonian sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin; muutamat lähettyvillä olevien laivojen vahtiperämiehet näkivät tämän laivan tutkassa ja kertoivat myöhemmin, että tämä laiva katosi Estonian sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä."
"Kun hän [pelastunut matkustaja Thure Palmgren] jo oli eräällä pelastuslautalla, hän näki pienen laivan ilman valaistusta, [johon] aivan määrätietoisesti vedettiin pari ihmistä vedestä. Sen jälkeen laiva lähti onnettomuuspaikalta välittämättä muista ihmisistä, jotka myös uivat vedessä." - "Myös pelastunut matruusi Elmar Siegel teki samanlaisen havainnon. Hän jopa uskoi tunnistaneensa tässä laivassa Estonian pelastusveneen nro 1." - Noin kello 01:26-01:27: Estonialla on nyt kurssi käytännöllisesti katsoen pohjoiseen ja sen keula osoittaa Suomen suuntaan.
"Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa"
Kello 01:29: MARIELLA-lautta yrittää saada ULAlla yhteyttä Turun rannikkovartiostoon ja SILJA EUROPA yrittää tavoittaa Helsinki Radiota, mutta kumpikaan ei onnistu siinä. - Radioliikenteen häiriö tällä alueella estää kaikki yhteydet. - Rannikkovartiostossa Turussa vuorossa oleva vahtiupseeri luutnantti Kärppä on tällä välin rekisteröinyt hätäkutsun ja ilmoittanut esimiehilleen. Estonia kääntyy yhä enemmän itäänpäin ja kallistuu edelleen oikealle. - "Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa."
("Pelastunut saksalainen Georg Sörnsen muisteli: 'Kun Estonia makasi aivan kyljellään, sieltä kuului joku ääni. Viimeinenkin ilma purkautui ulos laivasta, se kuulosti aivan kuin kissan sihinältä.'" ("Myös tämä on todiste siitä, että Estonia oli täyttynyt vedellä alhaaltapäin, sillä mikäli vesi olisi tunkeutunut yksinomaan autokannen kautta, ei ilma olisi voinut niin nopeasti poistua sen alapuolella sijaitsevilta kansilta. Laiva olisi tosin menettänyt vakavuutensa, mahdollisesti jopa kääntynyt täysin ympäri köli ylöspäin, mutta sitten autokannen alapuolella olevalle alueelle jääneen ilman ansiosta kellunut vielä tunteja, jos ei jopa päiviä ennen uppoamistaan. Paras esimerkki tästä on JAN HEWELIUS, joka upposi Rügenin edustalla. Tällöin onnettomuuden syynä oli todella ollut autokannelle tunkeutunut vesi. Sitten laiva oli kaatunut ja ajelehtinut Itämerellä kaksi viikkoa [ylösalaisin]."
("Pelastunut Urban Lambertson kertoi poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen tähän aikaan potkurikone oli lähestynyt uppoavaa laivaa idästä, tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa.")
Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys Estonian ja SILJA EUROPAn välillä. Se päättyy sanoihin: Estonia: "Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä." SILJA EUROPA: "Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia." - Tämän jälkeen radioyhteys Estoniaan katkeaa.
Kello 01:35: Vettä syöksyy komentosillalle, laivan kello, joka on asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näyttää Greenwichin aikaa, pysähtyy kello 23:35. - MARIELLAn kapteeni Jan-Thure Thörnros kertoo, että hän näki kaukaa, kuinka Estonian valot hävisivät. - Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö saa hälytyksen ja vahvistaa sen.
Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä
Kello 01:42: SILJA EUROPA antaa hätäkutsun kännykällä Helsinki Radiolle. Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä.
Kello 01:45: Estonia on nyt köli melkein ylöspäin, laivan perä alkaa upota Itämereen. - Kello 01:48: Estonia häviää Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. - Kello 01:50: Helsinki Radio lähettää vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että jotakin epätavallista oli niiden reitillä]. -Kello 01:52: "Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle." - Kello 01:55: Estonian kaiku katoaa MARIELLAn ja SILJA EUROPAn tutkakuvasta [Estonia oli uponnut].
Erikoinen episodi ennen Estonian viimeistä lähtöä
"[L]astiupseeri lisäsi käsin luetteloon [lastiluettelo, cargo manifest] ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka ilmeisesti viime minuuteilla oli tullut laivaan." - "Viisi vuotta onnettomuuden jälkeen saksalainen asiantuntija (...) Saksan tutkimusryhmästä, onnistui saamaan kopion Estonian lastiluettelosta. Ja siihen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näy ollenkaan Estlinen lastiluettelossa. Näissä molemmissa kuorma-autoissa oli todennäköisesti salakuljetustavaraa." - "On siis varmaa, että Estonian viimeisellä matkalla autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toista ei mainittu ollenkaan lastiluettelossa ja toinen oli lisätty siihen käsin ilman lisätietoja."
Arvokas lasti ja amerikkalainen [?] sotilassaattue
Mitä noiden kahden kuorma-auton lastina oli? Varmaa on, että lasti oli arvokas, sillä "sotilassaattue oli tuonut nämä kaksi kuorma-autoa laivalle, ja jopa autolla ajo Estlinen terminaaliin oli keskeytetty joksikin aikaa. Tämän lastin parissa oli ilmeisesti työskennellyt useampia salaisen palvelun miehiä (...)." - "(...) olemassa on Viron tullin valvontavideo, josta on selvästi havaittavissa, että laivaan ajettiin kaksi kuorma-autoa, joiden lastina on täytynyt olla jotain erikoista. Niillä oli nimittäin amerikkalainen [?] sotilassaattue."
Pelastustoimista ja haverin tutkinnasta
Syyskuun 28. päivä 2006:
Kello 01:57: Meripelastuskeskus Turussa ilmoittaa Tukoholman meripelastuskeskukselle, että se alkaa koordinoida pelastustöitä. - Kello 02:05: Suomen meripelastuskeskus nimeää SILJA EUROPAn kapteenin Esa Mäkelän hätäpelastustoimien koordinaattoriksi merellä. - Kello 02:12: MARIELLA näkee meressä valoja, pelastusliivejä, pelastusveneitä ja -lauttoja. - Kello 02:30: MARIELLA saapuu ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ja aloittaa pelastustyöt. Korkean alitansa ja kovan merenkäynnin vuoksi se voi kuitenkin pelastaa vain hyvin pienen määrän ihmisiä merestä. Ensimmäinen helikopteri lähtee Turusta.
Ruotsin pääministeri Carl Bildt saa kello 01:30 Ruotsin aikaa (kello 02:30 Suomen ja Viron aikaa) puhelun puolueensa juhlassa Ruotsin armeijan salaiselta palvelulta MUST, jolloin hänelle kerrotaan Estonian uppoamisesta. (Viron sisäministeri Heiki Arike tiesi onnettomuudesta "mitä suurimmalla todennäköisyydellä jo tuntia aikaisemmin".) (Viron liikenneministeri Andi Meister kirjoitti kirjassaan 'Keskeneräinen lokikirja' mm.: "Sisäministeri sai tiedon, että Estonia makasi kyljellään.") (Estonia oli todistettavasti kyljellään kello 01:30 maissa.)
Kello 02:36: Suomen rannikkovartiosto tajuaa onnettomuuden laajuuden ja pyytää apua Suomen ilmavoimilta. - Kello 02:43: Ensimmäinen pikauutinen Ruotsin tietotoimistolta TT:ltä: "Estonia kaatunut ja uponnut, meressä pelastusveneitä ja ihmisiä." - Kello 02:44: SILJA EUROPA tulee onnettomuuspaikalle. Seuraavien tuntien kuluessa saapuu muita aluksia, muun muassa FINNHANSA ja FINNJET. Kaikilla laivoilla on hyvin rajoitetut pelastusmahdollisuudet omien teknisten laitteidensa ja huonon sään takia. - Kello 03:00: Viron presidentti Lennart Meri saa tiedon uppoamisesta. - Kello 03:05: Ensimmäinen helikopteri Turusta saapuu onnettomuuspaikalle. - Kello 03:08: MARIELLAn miehistö pelastaa ensimmäiset kuusi ihmistä omalla pelastuslautallaan. Myöhemmin he pelastavat vielä toiset kuusi ihmistä. - Kello 04:38: Ensimmäinen Suomen ilmavoimien helikopteri, joka oli sijoitettuna Utön saarelle vain 15 minuutin päähän onnettomuuspaikasta, nousee ilmaan. - Kello 04:55: Suomen pääministerille Esko Aholle ilmoitetaan tapahtumasta, sen jälkeen koko Suomen hallitukselle. - Kello 05:00: Ensimmäinen lehdistökonferenssi Turun pelastuskeskuksessa. - Kello 06:00: Viron presidentti Lennart Meri allekirjoittaa asetuksen, jossa määrätään nimittämään heti virolainen tutkintakomissio tehtävänä tutkia onnettomuutta ja Viron valtion viranomaisia, siis hallituksen ja kaikkien virkamiesten ja valtion elinten toimia. - Kello 08:00: Venäjän hallitukselta tulee tarjous, että Venäjän laivasto voi tarjota apua sukellusveneillä, ja se määrätään heti valmiiksi lähtemään merelle. Tässä tarkoitetaan erityisesti sitä, että eloonjääneitä voi olla ilmataskuissa laivan sisällä ja Venäjän laivastolla on erikoiskulkuneuvoja ja työkaluja, joilla voisi pelastaa nämä ihmiset. Tätä tarjousta koskevassa TASSin julkaisemassa lausunnossa Venäjän hallitus on huolissaan ennen kaikkea kahdesta laivalla olleesta venäläisestä. - Kuinka Venäjän hallitus jo tähän aikaan tiesi, ennen kuin kukaan oli nähnyt matkustajaluetteloa, erityisesti kahdesta venäläisestä matkustajasta, on jäänyt selvittämättä. - Suomi ja Ruotsi torjuvat jyrkästi venäläisten avuntarjouksen. - Kello 08:13: SILJA EUROPA ilmoittaa, että siihen mennessä oli pelastettu noin 90 ihmistä. Useimmat kuljetettiin ensin Utön saarelle, muutamia oli MARIELLAlla, samoin SILJA EUROPAlla, ja pari oli viety sairaalaan Tukholmaan ja Turkuun.
Kello 09:00: Viimeinen hengissä pelastettu matkustaja viedään Utöhön; tämän jälkeen löydetään vain kuolleita. Tällöin eloonjääneiden lukumääräksi ilmoitetaan 146, mutta näistä vielä yksi kuolee myöhemmin Turun sairaalassa.
Mystisellä tavalla päivän kuluessa katoaa vielä kahdeksan (8) Estonian miehistön jäsentä, jotka ensiksi olivat eloonjääneiden listalla. Niiden joukossa oli myös toinen kapteeni Avo PIHT. - Viralliseksi eloonjääneiden luvuksi ilmoitetaan myöhemmin 137. - Illalla kyseisenä päivänä (28.9.1994) kuolleina löydettyjen määräksi ilmoitetaan 94 henkilöä.
Kello 11:00: Ensimmäinen, vahvistamaton, nimilista pelastetuista leviää uutistoimistojen kautta. Siinä mainitaan myös toinen kapteeni Avo Piht sekä seitsemän (7) miehistön jäsentä. - Myöhemmin heidän ilmoittamistaan pidetään virheenä. Noin kertoivat "suomalaiset poliisit Puhalainen ja Salonen haastattelussa Turussa keväällä 1996". Kuitenkin jatkotutkimusten aikana keväällä 1996 Tukholmassa Ruotsin pelastuskeskuksen johtava lääkäri ja samanaikaisesti Huddingen sairaalan johtaja tohtori Bo BRISMAR kertoi: "Meidän täytyi tarkistaa luettelot, ja minä voin taata teille, että nimet ja tiedot, jotka annettiin tiedotuskeskuksesta, olivat oikein. Ne tarkistettiin moneen kertaan ennen kuin ne julkistettiin."
Kello 12:00: Virolaisella radioasemalla, KUKU-radiolla, on erikoislähetys, jossa luetaan eloonjääneiden nimiluettelo. Lueteltujen joukossa on myös Avo Piht ja myöhemmin kadonneet seitsemän miehistön jäsentä. Tämän luettelon oli tehnyt ja vahvistanut Viron liikenneministeriö. Päivän kuluessa KUKU-radio lähettää Ruotsin Punaisen Ristin avustustyöntekijän haastattelun. Tämä oli ollut aikaisin aamulla pelastustoimissa yhdessä helikopterissa ja kertonut, että "hän oli henkilökohtaisesti keskustellut kapteeni Avo Pihtin kanssa". "Piht oli kertonut hänelle nimensä ja lisännyt, että hän oli toinen kapteeni. Keskustelussa hän oli myös maininnut, että hän oli kotoisin virolaiselta Hiuma-saarelta, missä hänen äitinsä yhä elää". "Keskipäivällä entiset kollegat sekä muutamat muut todistajat näkevät Avo Pihtin televisiossa. Nämä kuvat lähetetään vain kerran. Avo Pihtin ja seitsemän muun miehistön jäsenen mystisen katoamisen viranomaiset julistavat myöhemmin erehtymiseksi ja virheeksi, eikä sitä koskaan kunnolla tutkita."
Kello 15:00: Carl Bildt, Esko Aho ja Viron pääministeri Mart Laar tapaavat Turussa kolmen kesken. Tässä tapaamisessa päätetään, että onnettomuuden syyt annetaan yhteisen, suomalaisista, ruotsalaisista ja virolaisista asiantuntijoista muodostettavan komission (toimikunta) tutkittavaksi. "Tässä keskustelussa Carl Bildtin kerrotaan jo asettaneen etusijalle erityisesti mahdollisten rakenteellisten puutteiden tutkimisen." - Kello 23:00: Rannikkovartioston pelastuskeskus Turussa julkaisee ensimmäisen virallisesti vahvistetun eloonjääneiden luettelon. - Syyskuun 29. päivä 1994: Virallisen kansainvälisen tutkintakomission kokoonpano julkaistaan, ja komissio aloittaa työnsä. - Carl Bildt lupaa Ruotsin kansalle, että "kaikki mahdollinen tullaan tekemään onnettomuuden syiden selvittämiseksi, ruumiiden nostamiseksi ja mahdollisesti myös itse laivan nostamiseksi". - Syyskuun 30. päivä 1994: Estonian hylky löydetään, ensimmäiset kaikuluotainkuvat annetaan lehdistölle. "Näitä kuvia katsoessa näyttää siltä, että visiiri sijaitsisi melko lähellä laivaa. Tämän tutkintakomissio tulkitsee olevan metallilevy, vaikka sellaista metallilevyä ei koskaan löydetäkään. USA:n liittovaltion poliisi FBI lähettää Ruotsin hallitukselle faksin, jossa he tarjoavat apuun erikoisryhmää, joka sanatarkasti käännettynä 'voisi työskennellä tapahtumapaikalla useampia viikkoja'."
Lokakuun 2. päivä 1994: Kaksi suomalaista sukellusrobottikameraa kuvaa Estonian hylkyä. - "Visiiri ei enää ole Estonian luona, eikä myöskään enää sen edessä." Autoramppi edessä sekä oikean puolen takaramppi ovat hieman avatussa asennossa. Hylky makaa noin 80 metrin syvyydessä oikealla kyljellään noin 110-115 asteen vinossa asennossa. - "Tutkintakomission suomalainen jäsen (...) ilmoittaa yleisölle (...) väärän löytöpaikan" (ibid.). Näin ollen laivoilla Estonian hylylle matkustaneiden omaisten surujumalanpalvelukset tapahtuvat väärällä paikalla, siis ei uponneen lautan yläpuolella, vaan noin puoli merimailia siitä poispäin. "(...) ilmoittaa 11.1.1995 Suomen liikenneministeriölle lähettämässään anteeksipyyntöfaksissa: 'Olen todennäköisesti ylittänyt toimivaltuuteni, kun halusin eristää hylyn'." Minkä vuoksi hän sen teki, hän ei ole ilmoittanut julkisesti. Hylyn oikea sijaintipaikka on: 59 astetta 22' 9" pohjoista leveyttä ja 21 astetta 40' 9" itäistä pituutta.
Lokakuun 4. päivä 1994: Tutkintakomissio julkaisee ensimmäisen väliaikaisen raportin. Siinä kerrotaan: - onnettomuuden syynä oli veden kerääntyminen autokannelle; - vesi on tunkeutunut autokannelle etuaukon kautta; - visiiri oli jonkin aikaa aikaisemmin irronnut ja pohja- eli Atlanttilukko löydetty murtuneena.
Lokakuun 17. päivä 1994: Tutkintakomission toinen väliaikainen raportti julkaistaan Tallinnassa. Siinä todetaan muun muassa: - visiiri irtosi, kun laiva vielä oli liikkeessä; - vettä tunkeutui autokannelle autorampin kautta; - visiiri repeytyi irti laivasta kaikkien kolmen lukon pettämisen takia; - molemmat sivulukot pettivät hitsaussaumasta korvakkeen ja lattian välillä sekä Atlanttilukko korvakkeesta, joka kannatti pulttia; - pettämisen jälkeen merenkäynti oli avannut visiirin, 55 tonnia painavan visiirin hallitsemattomien liikkeiden johdosta murtuivat lopulta saranat keulakorokekannella, visiiriä piti paikallaan vain hydraulisylinteri; - visiiri liikkui eteenpäin, repi autorampin auki ja putosi eteenpäin mereen; - yhä edelleen täyttä vauhtia ajava laiva sai lyhyessä ajassa tuhansia tonneja vettä autokannelle, kaatui ja upposi.
"Tästä skenaariosta tutkintakomissio piti vasten parempaa tietoa kiinni loppuraporttiin asti. Tosin sitä paranneltiin lukituksen pettämissyiden osalta; tällöin kaikin keinoin todisteltiin, että lukitus oli murtunut 'alimitoituksen', siis telakan liian heikon rakentamistavan seurauksena."
Lokakuun 18. päivä 1994: Tutkintakomission raportin mukaan visiiri löydettiin paikasta 59 astetta 23' pohjoista leveyttä ja 21 astetta 39' itäistä pituutta. "Tämä paikka sijaitsee noin 1800 metriä hylystä lounaaseen. Vasta neljä viikkoa myöhemmin, 12.-19. marraskuuta 1994, visiiri nostettiin ja vietiin Hankoon."
Lukuisia pommiuhkauksia
Vuosina 1993 ja 1994 oli Tallinnasta liikennöiviä laivoja vastaan esitetty lukuisia pommiuhkauksia. "Ei vain Estoniaa ja siten Estlinea vastaan, vaan myös suomalaiseen Silja-varustamoon oli tullut useita pommiuhkauksia." - Estline-varustamo tiesi erittäin tarkasti kaikista pommiuhkauksista, kuten käy ilmi silloisen Estlinen johtajan Johan JOHANSSONin ja hänen varamiehensä Toivo NIINASin lausunnoista. "Estonian uppoamispäivänä molemmat olivat erittäin kauhistuneina ilmoittaneet, että hyökkäys oli sen taustalla. Myöhemmin he eivät enää halunneet antaa mitään tietoja siitä." - Ruotsin pelastusyhdistys (RITS) piti vuosina 1993 ja 1994 yhteensä neljä harjoitusta pommihälytyksen varalta eri laivoilla ja kaikkien mahdollisten skenaarioiden mukaan. Yksi suurimmista harjoituksista tapahtui Estonialla 2.2.1994. "Hämmästyttävää siinä on, että tämän harjoituksen skenaario on kuin tapahtumien kuvaus yöllä 27.-28.9.1994. Melkein tarkalleen sillä paikalla, missä tänään Estonian hylky makaa merenpohjassa, RITS simuloi pommiharjoituksen." Harjoituksen aikana "hälytys molemmille palonsammutusryhmille, jotka piti ohjata pelastamaan matkustajia autokannen alapuolelta, kuului: 'Mr Skylight One and Two', siis samoin kuin se toimintakäsky, joka todellisen uppoamisen aikana myöhemmin kuului kaiuttimista." Todellisen uppoamisen aikana kuulutuksen "Mr Skylight One and Two" antoi naisääni. Sen vuoksi on oletettava, että se annettiin info-tiskiltä, sillä vain sieltä voidaan lähettää kuulutuksia, jotka kaiutinjärjestelmän avulla kuuluvat koko laivassa. "Mutta koska joku nuori rouva info-tiskillä ei varmasti oma-aloitteisesti ole lähettänyt sellaista merkittävää kuulutusta, on lähdettävä siitä, että perämiehet komentosillalla ovat antaneet hänelle käskyn siihen."
Asiasta on tehty seuraava päätelmä: "komentosillalla perämiehet tietoisesti päättivät antaa tämän hälytyksen." - "Mikäli tuolla hetkellä olisi ollut kysymys vain veden tunkeutumisesta laivaan, kuten tutkintakomissio väittää, perämiesten olisi pitänyt antaa toisenlainen kooditettu kuulutus."- "Kaikkien käytettävissä olevien tosiasioiden asiallisen harkinnan jälkeen" on tultu siihen lopputulokseen, että "kuulutus 'Mr Skylight One and Two' annettiin, koska Estonialla oli tapahtunut räjähdys. Vain tällä edellytyksellä 'Mr Skylight One and Two' oli oikea käsky miehistölle, niin kuin sitä oli kokeiltu myös pelastusharjoituksissa."
Merikadetti Paavo Pruulin lausunnon mukaan "siihen aikaan oli niin paljon pommiuhkauksia, ettei niitä kaikkia yksittäisiä voinut mitenkään ottaa vakavasti". "Tästä on useampia vihjeitä, osaksi nimettömiä, mutta osaksi täysin avoimesti kerrottuja. Kiristyssumma piti siirtää virolaiselle osapuolelle ESCOn kirjanpitoasiakirjoihin, joka [ESCO] omisti puolet Estlinesta. Todisteiden tästä piti olla tukholmalaisen KPGU-yhtiön tilintarkastajan Peeter Riitin mukana onnettomuusyönä. Hän hukkui Estonian mukana, sillä hän oli myöhästynyt lennoltaan 27.9.1994 iltapäivällä, jolloin Estline oli majoittanut hänet lautalle." Nordic Consulting -nimisen firman omistajan Eugen JUSHTSHUKin saksalaiselle asiantuntijaryhmälle vuonna 1997 antaman lausunnon mukaan "varustamoa kiristettiin", kun "Estonialla tehtiin todella paljon rahaa". "Hän viittasi yhteyteen Venäjän mafian kanssa. Maksut suoritettiin kesään 1994 saakka säännöllisesti, kunnes Ruotsin ja Viron hallitukset suosittelivat maksujen lopettamista. Estline keskeytti maksut, minkä seurauksena kiristäjät ilmoittivat, että lautalle tapahtuisi jotain. Estline pysyi kovana, eikä maksanut enää."
Kadonneitten pelastettujen arvoitus
Toisen kapteenin Avo PIHTin ja seitsemän muun miehistön jäsenen katoaminen on yhä edelleen arvoitus.
"Aikaisina aamun tunteina 28. syyskuuta 1994 monta helikopterien pelastamaa eloonjäänyttä vietiin suomalaiselle sotilassaarelle Utölle. Kaikkein ensimmäisten sinne tuotujen haaksirikkoisten joukossa piti olla myös Avo Piht, Estonian toinen kapteeni." - "Näin kertoi ruotsalainen pelastaja muutamia tunteja myöhemmin erään radiotoimittajan mikrofoniin. Hän oli aivan varma, että hän oli henkilökohtaisesti jutellut Avo Pihtin kanssa, sillä hän [= Avo Piht] ei ollut kertonut pelkästään, että hän oli Estonian toinen kapteeni, vaan että hän oli kotoisin Hiumasta, eräältä mantereen edustalla sijaitsevalta saarelta, jossa hänen äitinsä yhä elää." - "Tämän haastattelun lähetti saman päivän kuluessa myös eräs virolainen radioasema, jolloin myös Sirje Piht, Avo Pihtin vaimo kuuli sen." - "Myös radiossa liikenneministeriön edustaja oli jo lukenut virallisen luettelon eloonjääneistä, eikä siitäkään ollut puuttunut hänen miehensä nimeä. Lisäksi yksi Avon kollega, Erich Moik, joka myös työskenteli Estlinella, oli puhelimitse ilmoittanut siitä." - "Sirje Piht meni 1. lokakuuta Estlinen toimistoon, missä hänelle näytettiin virallinen Suomesta tullut faksi, jossa hänen miehensä nimi oli aivan ylhäällä, eloonjääneeksi merkittynä. Mutta Avo Piht ei tullut enää koskaan kotiin."
"Monille omaisille kävi samoin kuin Sirje Pihtille. Estonian päämekaanikko Lembir Leiger, kaksi nuorta tanssijatarta esiintyjäryhmästä Hannely ja Hannika Veide, laivan lääkäri Victor Bogdanov, tax-free-kauppojen johtaja Tiina Müür, mekaanikko Agur Targama ja neljäs perämies Kaimar Kikas – yhteensä seitsemän perhettä sai tietoja sairaalahenkilökunnalta, pelastuspalvelusta ja poliisilta, että heidän omaisensa olivat elossa. Mutta kotiin he eivät kuitenkaan enää koskaan tulleet."
Viron pääministeri Mart Laar kävi Turun sairaalassa tavatakseen eloonjääneitä. "Hieman tämän käynnin jälkeen Mart Laarin työtoveri kertoi Viron uutistoimistolle Baltic News Servicelle, että Laar oli jo puhunut Pihtin kanssa ja että toisen kapteenin viittaukset onnettomuuden mahdollisesta terroristitaustasta otetaan erittäin vakavasti. Sen vuoksi BSN ilmoitti klo 13.42, että Piht oli pelastettu ja oli jo antanut lausunnon." - "Myös Ruotsissa vahvistettiin, että Piht eli. Uutislähetyksessä 29.9.1994 ilmoitettiin – taustalla kuva merenkulkuviraston turvallisuuspäälliköstä Bengt-Erik Stenmarkista – että tämä oli kertonut, että Piht eli ja oli jo antanut ensimmäiset lausunnot." - "Tästä antoi myös Reuters ilmoituksen 30.9.1994, jota [ilmoitusta] ei ole kumottu. Myös Virossa oli tällä välin ilmeisesti saatu tietoja Pihtistä, sillä Andi Meister sanoi TV-kameroiden edessä: 'Ne, jotka ovat piilottaneet Pihtin, tietäkööt saavansa rangaistuksen'." - "Myös kirjeenvaihdosta, joka tästä asiasta käytiin Ruotsin Tallinnan suurlähetystön ja Ruotsin ulkoministeriön välillä, käy ilmi, että Piht oli selvinnyt onnettomuudesta elossa. Tämä kirjeenvaihto tosin leimattiin heti 'salainen'-leimalla."
"Kuitenkin vain vähän myöhemmin Avo Pihtiä ei enää ollut olemassa, häntä ei koskaan ollut pelastettu ja kaikki, jotka olivat hänet nähneet, olivat erehtyneet." Vähän sen jälkeen, kun eräs tomittaja, joka oli "tavannut ja haastatellut Tallinnassa vielä yhtä Avo Pihtin televisiossa nähnyttä todistajaa, murtauduttiin hänen toimistoonsa Tallinnassa ja kalustus tuhottiin täydellisesti". - "Lisäksi kirves oli isketty seinään varoituksena, jota oli mahdoton käsittää väärin. Häntä lisäksi uhattiin puhelimitse: hänen olisi parempi pitää suunsa tukossa." Toimittajan tultua takaisin hotellihuoneeseensa, hän huomasi, että hänen tavaroitaan oli pengottu. Vasta seuraavana aamuna hän huomasi "hiustenkuivaajasta leimahtaneesta liekistä, että sen kaapelia oli leikelty". Sitten toimittaja sai elämänsä ensimmäisen tekstiviestin: "Varoitus nyt myös sinä." Viestin lähettäjän numerosta puuttuivat kolme viimeistä numeroa. "Mutta alkuosa oli yksiselitteinen: se oli Ruotsin puolustusministeriön numero." Kun toimittaja jatkoi matkaansa MARE BALTICUM -laivalla Tukholmaan, "muutama gangsterityyppi" lähestyi häntä "todella uhkaavasti". Toimittajaa kehotettiin lopettamaan tutkimuksensa viipymättä. Muutoin hän voisi "erittäin helposti pudota yli laidan".
Politiikkaa ja tiedustelujärjestöjä
Ymmärtääkseen mahdollisen attentaatin taustat ja käsittääkseen asioiden moninaisen yhteenpunoutumisen laajuuden on palautettava mieleen kansainvälispoliittinen tilanne vuonna 1994. Berliinin muurin luhistumisen ja sitä seuranneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailma oli murrostilassa. Kylmä sota näytti olevan lopussa, kartat piirrettiin uudelleen, uudet poliittiset puolueet ja johtajat saivat puheenvuoron ja länsimaille avautui uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Yhteisyrityksiä sekä läntisen ja itäisen omistajan muodostamia firmoja ilmestyi kuin sieniä sateella, mutta lakeja ja ohjesääntöjä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan tässä kommunismin jälkeisessä maailmassa, eikä ainakaaan ketään, joka olisi pystynyt niitä valvomaan. Tunnelma oli kuin villissä lännessä, sillä erotuksella, että maantieteellisesti villi länsi sijaitsi nyt idässä. - Monet suhtautuivat muutoksiin myönteisesti. Heillä oli suuria toiveita 'vapaudesta', 'demokratiasta' ja erityisesti henkilökohtaisesta osuudesta lännen rikkauksiin. Mutta oli myös "ryhmiä, jotka eivät olleet ollenkaan samaa mieltä tavasta ja tyylistä, jolla Boris Jeltsin johti maata kohti vapaata markkinataloutta" - "Erityisesti kovan linjan kannattajat hänen kriitikkojensa ja vastustajiensa joukossa syyttivät Jeltsiniä siitä, että hän harjoitti kerran niin ylpeän ja menestyskekkään Neuvostomaan loppuunmyyntiä ja että korruptio ja mafia levittäytyivät kaikkialle. Todellisuudessa erityisesti sotilashenkilöt kenraalitasolla solmivat suuren tyylin rikollisia sopimuksia. Kuten aina, todellista rikossyytettä tämän nopeasti kasvavan kenraalimafian ei tarvinnut pelätä." - "Paljon pyöri tavaroiden laittomassa myynnissä ja salakuljetuksessa: aseita, huumeita, alkoholia, malmeja, arvokkaita metalleja, radioaktiivisia materiaaleja; tavaroiden kirjo oli laaja. Tallinna, joka ennen vuotta 1991 yhdessä Latvian ja Liettuan kanssa oli ollut osa Neuvostoliittoa, tuli Suomen ja Ruotsin lauttayhteyksien takia tärkeäksi markkinapaikaksi." Suunnilleen kahdeksan eri mafiaryhmää harjoitti siellä kauppaa vuosina 1991-1993, kuten entinen poliisipäällikkö Ain Seppik on kertonut. "Kaikilla näillä ryhmillä oli venäläinen 'kummisetä', muutamat heistä olivat entisiä sotilaita ja vain muutamat käyttivät hyväkseen virolaisia 'työntekijöitä'." - "Kaiken kaikkiaan Tallinna oli (...) ihanteellinen temmellyskenttä kaikenlaiselle rikolliselle toiminnalle." - Venäjän presidentti Jeltsin allekirjoitti 26.6.1994 lännen massiivisen painostuksen alla sopimuksen joukkojen vetämisestä Virosta. Sopimuksen mukaan venäläisten tuli vetää joukkonsa Virosta 31.8.1994 mennessä. Viron armeijan ylipäälliköksi nimitettiin vuonna 1993 kenraali Aleksander Einseln, joka oli syntynyt Virossa mutta muuttanut nuorena vanhempiensa kanssa USA:han. - "Eräällä korkea-arvoisella saksalaisella sotilashenkilöllä oli 28.9.1994 tapaaminen Einselnin kanssa hänen toimistossaan Tallinnassa." - "Einseln vastaanotti hänet sanoin: '[...] Tämä hyökkäys tarkoittaa meitä.' Kenraali Einselnilla oli siis ilmeisesti jo muutama tunti matkustajalautan uppoamisen jälkeen tietoja, että kysymyksessä oli ollut hyökkäys." On mielenkiintoista, että "Einseln selvästi näki poliittiset tai sotilaalliset syyt Estonian uppoamisen taustalla". "Myös NATOssa on ESTONIAn uppoamisen täytynyt aiheuttaa neuvottomuutta, sillä 'sattumalta' se oli juuri se päivä, jolloin NATOn merivoimat aloittivat 'SACLANT'-operaation, ensimmäisen yhteisen merisotaharjoituksen Baltian maiden merivoimien kanssa Skagerrakissa."
On myös muita perusteita päätellä, että hyökkäys oli suoritettu poliittisista syistä. "Läheisessä yhteydessä siihen on Venäjän Baltian armeijan entinen ylipäällikkö kenraali Dzhohar Dudajev, tshetsheeni, joka myöhemmin ensimmäisessä Tshetshenian konfliktissa Venäjän kanssa esitti tärkeää osaa." - {Dzhohar Musajevitsh Dudajev (15.4.1944–21.4.1996) oli Tšetšenian ensimmäinen [separatistinen] presidentti ja johtaja. Neuvostoaikaan hän oli ilmavoimien kenraali ja strategisen pommituslentodivisioonan [ydinpommein] komentajana Viron Tartossa. Vuoden 1991 vallankaappauksessa Dudajev kieltäytyi tottelemasta käskyä lähettää joukkonsa Tartoon. Hän palasi Tshetsheniaan 1991 ja ryhtyi tshetsheenien johtajaksi. Hänet valittiin vapailla vaaleilla Tshetshenian presidentiksi 27.10.1991. Hänet surmattiin 1996 ilmaiskussa. Väitetään, että hänen sijaintinsa saatiin selville paikantamalla hänen käyttämänsä satelliittipuhelin. Häntä seurasi virkaatekevänä presidenttinä Zelimhan Jandarbijev ja vaalien jälkeen Aslan Mashadov.) - Dudajev oli "nopeasti huomannut, että Tallinnan kautta pystyisi järjestämään ensiluokkaisen kuljetusreitin huumeille, ja sitä hän käytti organisaatioineen tarmokkaasti hyväkseen" - "Yksi näistä salakuljetusreiteistä kulki Itämeren poikki ja käytti Estoniaa. Dudajev oli löytänyt hyvän rahoitusmahdollisuuden Tshetshenian sodalle Venäjää vastaan." - "Tämä ei (...) ollut jäänyt huomaamatta Venäjän salaiselta palvelulta." - Itse asiassa monet poliittiset syyt perustelivat venäläisten hyökkäyksen Estoniaa vastaan. "Näin oli mahdollista tappaa monta kärpästä yhdellä iskulla: virolaiset poliitikot ymmärtäisivät varoituksen, joka osoitti NATO-ponnistelujen suuntaan, ja tärkeä salakuljetusreitti olisi hajotettu, ainakin joksikin aikaa. Ja loppujen lopuksi amerikkalaisia olisi estetty (...) saamasta korkean teknologian ase- ja varustuslastiaan" (ibid.). Venäläiset saattoivat lisäksi olla "melko varmoja, että kukaan lännessä ei uskaltaisi syyttää heitä attentaatista, sillä silloin länsi ottaisi riskin vastakkainasettelusta tai mahdollisesta paluusta kylmän sodan aikaan". - "Sen lisäksi amerikkalaisten olisi pitänyt paljastaa 'kiinnostuksensa' avaruusaseisiin ja Ruotsin kertoa kuljetusavustaan". Kysymyksessä olikin – indisioiden valossa – täydellinen operaatio, jonka vain tiedustelupalvelut kykenevät toteuttamaan, tai ryhmittymät, joiden jäseniin kuuluu entisiä tiedustelupalvelun jäseniä. - Neuvostoliiton hajottua Jeltsin hajotti myös KGB:n. Sen seuraajaksi perustettiin MSB, joka tunnetaan nykyisin nimellä FSB. Sen palvelukseen siirrettiin vain ne KGB:n virkailijat, jotka suhtautuivat Jeltsiniin ystävällisesti. Tämä johti siihen, että vuonna 1991 päättyessä Moskovan pahamaineisessa Ljubjanka-rakennuksessa, KGB:n päämajassa, ja tietysti myös sen muissa toimipisteissä vallitsi pelko. Monet työntekijät alkoivat liputtaa Jeltsinin puolesta, vaikka he eivät oikeastaan kannattaneet hänen politiikkaansa. Taustalla kuohunta yhä jatkui, ja melko pian muodostettiin ryhmä Felix, joka oli nimetty KGB:n perustajan Felix Dzherzhinskin mukaan. Felix-ryhmä muodostui "aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä". - Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits. "Hän oli (...) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (...) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa [?] univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen."
Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen salakuunteluasiantuntija ja varatullipäällikkö Igor Kristapovits murhattiin suoraan asuntonsa edessä Tallinnassa "kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla".} -
Tapaus Estoniasta kerrotaan Ruotsin ulkoministeriössä olevan 500 huippusalaista asiakirjaa. Vähemmän salaiset paperit vapautettiin parlamentin päätöksellä syksyllä 2000. Näiden asiakirjojen joukossa on muutamia erittäin mielenkiintoisia papereita, esimerkiksi Ruotsin Tallinnan-lähetystön kirje ensimmäisiltä uppoamisen jälkeisiltä päiviltä, jossa on selvästi sanottu, että Virolle olisi katastrofi, mikäli tulisi julki, että miehistön virhe ei aiheuttanut uppoamista, vaan vieraat valtiot, mikä olisi vielä pahempaa. - RUOTSIN TALLINNAN-LÄHETYSTÖN KIRJEEN MUKAAN VIROLLE OLISI SIIS [OLLUT] KATASTROFI, MIKÄLI TULISI [= OLISI TULLUT] JULKI, ETTÄ ESTONIAN UPPOAMISEN AIHEUTTIVAT [= OLIVAT AIHEUTTANEET] VIERAAT VALTIOT. (Monet todistajat ja indisiot puhuvat sen puolesta, että USA vaati Ruotsia – kansallisen turvallisuuden nimissä - salaamaan katastrofin todellisen syyn. - Samoin tapahtui myös Ruotsin kuuluisassa DC-3 -tapauksessa, jossa totuus salattiin yli 50 vuotta.)...tahtoo kanssa samanlaisia pillereitä! *naurua* Ovat meinaan varmasti parempia kuin Repeskon vastaavat... *virne*
Jurputtaja kirjoitti:
kannattais pistellä näitä juttujasi tuonne salaliittopalstalle, siellä saat lähes kritiikittömät lukijat ja runsaasti ihastelua nettisalapoliisin työstäsi...
"Syyskuun 27. päivä 1994:
Estonia "lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19.15:n ja 19.35:n välillä, eikä tasan klo 19.00, kuten aikataulussa edellytettiin ja Estline-varustamo kauan väitti". Lähtöajalla on tärkeä merkitys esimerkiksi laivan nopeuden laskemiseksi."
Itse olen ollut eri linjoilla aikataulun mukaisessa liikenteessä ja harva se kerta lähdettiin myöhässä...nyt kannataisi panostaa tutkintaan siitä, mikä myöhästyttää silloin tällöin Ruotsin ja Saksan laivoja...Niidenkin "edellytetään" lähtevän aikataulun puitteissa mutta jatkuvasti löytyy syitä että miksi eivät lähde...Ja todettakoon vielä että ei se aikataulu ole näillä laivoilla mikään kiveen hakattu juttu, ei maailman kirjat millään lailla sekoa jos joku laiva aina silloin tällöin lähtee myöhässä, ei tule maanjäristyksiä, ei tulvia, ei heinäsirkkaparvia eikä maailmanloppua.
"Lähtöajalla tärkeä merkitys laivan nopeuden laskemiseksi"?
Siis mikä hemmetin juttu tämä on, millä lailla liittyy todisteena laivan upottamiseen tai räjäyttämiseen?
Tämä kuulostaa "Raben todisteelta",hahhaahaa!!
Käytätkö muuten jotain aineita...?
"Estonialla oli jo lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikekalle. "Sen syytä ei vielä ole täysin selvitetty." - "Pelastuneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä.""
No voi perse sentään, että ihan 1-2 asteen selittämätön kallistuma?
Ajatteleppa jospa se olikin se räjähdyspanos joka painollaan jo alusta kallisti?
Ihan oikeasti, ei ole ensimmäinen eikä viimoinen kerta kun laiva lähtee kallistuneena satamasta..syitä riittää:
-Ammattitaidottomasti pelattu painolastitilanne
-Lastauksessa ennakoitu painolastilanne joka on tarkoitus korjata laivan olessa lastissa(Vanha laiva, vanhat hitaat pumput)
-Pumppuhäiriö
-Jne jne, luonnollisia mahdollisuuksia riittää
Tämä perusteella Saksalainen "Asiantuntijaryhmä" on laskenut sitten jotain selittämätöntä?
Ei prkle...Kuule, sakslainen telakka laskee vaikka housuihinsa jos vain selviää sillä syytöksistä, etkö näe yhteyttä asiaan?
Sokea?
"Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3-4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. "Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä.""
Kuulehan teoreetikko, noissa olosuhteissa ei painella 18 solmua ja jopa laivalla jossa ei ole keulaporttia, vedetään kiltisti kahvaa pystyyn päin...Tämmöisessä kelissä Silja ja Viiking hidastavat 10-12 solmun tietämille ettei paikat laivassa hajoa...
Taas "Raben todisteita"?
Kiesus sentään...
"Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella"
Siinä ei ole mitään outoa, jos takavuosina ei illan aikana vähintäänkin yhden kerran ollut jäänyt joltain laivalta tangentti jumiin kanavalla 16 niin se oli melkoinen ihme.
Ja mitä tämä tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä että tangentin jumittajan ympäristö kanavan kantoalueella on käyttökelvoton, eli lähetys on päällä ja mikään ei pelitä koska on kyse simplex-liikenteestä.
Ei perkele, nyt saa kommentointi riittää, juttusi ei ole muuta kuin kopiota paskakirjailija raben teksteistä, et itse pysty siis ajattelemaan mitään, omaksut kaiken mitä tarjotaan ja mitä enemmän mielikuvitusta kutkuttavaa niin sitä varmemmin pidät sitä totena?
Ihan oikeasti, koita palata todelliseen elämään.Estonialla oli tietojeni mukaan tarkoitus bunkrata Tukholmassa johtuen bunkkerin alemmasta hinnasta siellä. Bunkkeritankit eivät olleet tasan, eivätkä vaivautuneet oikaisemaan ballastilla ennen lähtöä. Parin asteen slaagsiida ei nyt mitään meinaa, kuten ammatti-ihmiset tietävät. Tangentin jumiutumisasia on hyvinkin tavallista ja miltei jokapäiväistä, merenkulkijat tietävät tämänkin. On todella ihmeellistä, että salaisuudella olisi noinkin monia tietäjiä, jotka eivät ole tuoneet konkreettisia faktoja ja todisteita esiin. Usa:sakin selvitettiin jopa Watergate-skandaali, mutta tämä on salattu??
Joku tuossa väitti, että raivaajasukeltajille olisi annettu vaitiolovelvollisuus. Miten tämä väittäjä sitten voi tietää tämän, ellei hän sitten itse ole se sukeltaja. Silloinhan hän rikkoo sitä vaitiolovelvollisuutta. Kukaan ei ole vielä pystynyt todistamaan sitä, ettei tutkintaselostus olisi todenmukainen.- Milloin
styyri kirjoitti:
Estonialla oli tietojeni mukaan tarkoitus bunkrata Tukholmassa johtuen bunkkerin alemmasta hinnasta siellä. Bunkkeritankit eivät olleet tasan, eivätkä vaivautuneet oikaisemaan ballastilla ennen lähtöä. Parin asteen slaagsiida ei nyt mitään meinaa, kuten ammatti-ihmiset tietävät. Tangentin jumiutumisasia on hyvinkin tavallista ja miltei jokapäiväistä, merenkulkijat tietävät tämänkin. On todella ihmeellistä, että salaisuudella olisi noinkin monia tietäjiä, jotka eivät ole tuoneet konkreettisia faktoja ja todisteita esiin. Usa:sakin selvitettiin jopa Watergate-skandaali, mutta tämä on salattu??
Joku tuossa väitti, että raivaajasukeltajille olisi annettu vaitiolovelvollisuus. Miten tämä väittäjä sitten voi tietää tämän, ellei hän sitten itse ole se sukeltaja. Silloinhan hän rikkoo sitä vaitiolovelvollisuutta. Kukaan ei ole vielä pystynyt todistamaan sitä, ettei tutkintaselostus olisi todenmukainen.Mr. Styyri
Minulla itselläni ei ole kokemusta noista vaitiolovelvoitteista. Mutta käsitykseni on että kaikista asioista ei pidä vaieta. Vaikka olisi allekirjoittanutkin sopimuksen.
Styyri aloitahan uusi keskustelu aiheesta. Nimittäin vaitiolovelvollisuutta käytetään usein väärin. - mites....
Milloin kirjoitti:
Mr. Styyri
Minulla itselläni ei ole kokemusta noista vaitiolovelvoitteista. Mutta käsitykseni on että kaikista asioista ei pidä vaieta. Vaikka olisi allekirjoittanutkin sopimuksen.
Styyri aloitahan uusi keskustelu aiheesta. Nimittäin vaitiolovelvollisuutta käytetään usein väärin.Siinä kävi, löytyyko mukanaolleita ?????
- sitten..
styyri kirjoitti:
Estonialla oli tietojeni mukaan tarkoitus bunkrata Tukholmassa johtuen bunkkerin alemmasta hinnasta siellä. Bunkkeritankit eivät olleet tasan, eivätkä vaivautuneet oikaisemaan ballastilla ennen lähtöä. Parin asteen slaagsiida ei nyt mitään meinaa, kuten ammatti-ihmiset tietävät. Tangentin jumiutumisasia on hyvinkin tavallista ja miltei jokapäiväistä, merenkulkijat tietävät tämänkin. On todella ihmeellistä, että salaisuudella olisi noinkin monia tietäjiä, jotka eivät ole tuoneet konkreettisia faktoja ja todisteita esiin. Usa:sakin selvitettiin jopa Watergate-skandaali, mutta tämä on salattu??
Joku tuossa väitti, että raivaajasukeltajille olisi annettu vaitiolovelvollisuus. Miten tämä väittäjä sitten voi tietää tämän, ellei hän sitten itse ole se sukeltaja. Silloinhan hän rikkoo sitä vaitiolovelvollisuutta. Kukaan ei ole vielä pystynyt todistamaan sitä, ettei tutkintaselostus olisi todenmukainen.Muutamien vuosikymmenten kuluttua joku pelastunut kirjoittaa kirjan, ja paljastaa lopullisen totuuden tästäkin tapauksesta.
sitten.. kirjoitti:
Muutamien vuosikymmenten kuluttua joku pelastunut kirjoittaa kirjan, ja paljastaa lopullisen totuuden tästäkin tapauksesta.
Mikäs estää sitä kirjaa nyt kirjoittamasta, jos kerran omaa tietoja, jotka eivät vielä ole julkisuudessa? Pelkoko siitä, että CIA tai FSB rankaisevat???
Kaikenlaisia kirjoja on jo nyt kirjoitettu, mutta enempi ovat olleet mielikuvitukseen ja olettamuksiin perustuvia.- väistämättä
styyri kirjoitti:
Mikäs estää sitä kirjaa nyt kirjoittamasta, jos kerran omaa tietoja, jotka eivät vielä ole julkisuudessa? Pelkoko siitä, että CIA tai FSB rankaisevat???
Kaikenlaisia kirjoja on jo nyt kirjoitettu, mutta enempi ovat olleet mielikuvitukseen ja olettamuksiin perustuvia.Heti mieleen Finclipperin ja neukkujen sukellusveneen ihmeelliset seikkailut. 44 vuoden kuluttua tarina pantiin mielikuvituksella ja salaamisteorialla siivitettynä paperille. Törmäys oli jo kuitenkin julkistettu Suomen isommissa lehdissä heti seuraavana päivänä.
- kirjojakin on
sitten.. kirjoitti:
Muutamien vuosikymmenten kuluttua joku pelastunut kirjoittaa kirjan, ja paljastaa lopullisen totuuden tästäkin tapauksesta.
Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportin kriitikot väittävät, ettei JAIC ole tutkinut tai tutkituttanut niiden tutkijoiden ja tutkimuslaitosten tutkimuksia ja lausuntoja, jotka ovat tutkineet G. Bemisin sukellusretkellä Estonian rungosta polttoleikkaamalla irrotettuja metallikappaleita (kaksi metallipalasta).
Mainitut tutkijat ja tutkimuslaitokset ovat päätyneet tutkimusten jälkeen johtopäätökseen, jonka mukaan kyseisissä kappaleissa oli jälkiä räjähdyksestä. Tämä viittaa siihen, että Estonialla oli tapahtunut räjähdys tai räjähdyksiä.
Sanotunlaisia tutkijoita ovat olleet ainakin räjähdysaine- ja räjäytysasiantuntija B. Braidwood, dosentti L. Ekbom ja tutkija M.G. Fellows. Mainitunlaisia tutkimuslaitoksia, -instituutteja tai -laboratorioita ovat olleet ainakin Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling Dr Neubert GmbH; Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg (Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg) ja Southwest Research Institute (San Antonio). Sanottujen tutkijoiden ja tutkimuslaitosten lausunnot ja raportit on julkaistu ainakin Sven Anérin tietokirjassa 'Estonia sprängdes' (Estonia räjäytettiin) (2004).
Lausunnot ja raportit ovat seuraavat: (1) Braidwood, B.H.L.: Investigation Report. The sinking of the car/passenger ferry Estonia in the Baltic Sea on the 28th September 1994; (2) Braidwood, Brian H.L.: Supplementary Investigation Report; (3) Ekbom, Lars: Rapport rörande metallprover tagna från MS Estonia (10.1.2001); (4) Examination Report No. 1.3/00/3664. Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg [Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg]; (5) Fellows, Michael G.: A Second Opinion on the Explosion Damage Report On the Car / Passenger Ferry Estonia by Brian H.L. Braidwood. May 2000; (6) Report: X-Ray Microstructure Investigations on Two Specimens of Shipbuilding Plates (12.9.2000 Report-no: 20130-03). Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling Dr Neubert GmbH; (7) Southwest Research Institute Project No. 18.04042.01.109 ”Examination of Metal Samples for Evidence of Shock Loading”. Final Report.
- siitä syystä
että ajettiin liian suurella nopeudella (koneteholla) väkisin päin vastamerta jolloin heikkorakenteinen keulaportti petti ja valtava vesimäärä pääsi autokannelle kaataen laivan. Piste. Tämän käsittää jokainen kokemusta omaava ammattimerenkulkija, kaikki muu selitys on täyttä sontaa ja amatöörien spekulointia.
Meren voima on uskomattoman suuri ja siitä saa joka "maakrapukin" kalpean aavistuksen katsomalla vanhemman laivan "luurankomaista" keulaa jossa paksu teräslevy on painunut kaarien välistä "kuopalle" vasta-aallokon voimasta.
Luulisin että nämä paljon puhutut Estonian matkustajien puheet jopa "räjähdysäänistä" ovat vain "normaaleja" ääniä ja laivan rungon tärähtelyjä keulan iskiessä kunnolla vasta-aaltoon. Tietysti väkisin puskettaessa nämä ovat vielä pahempaa kuultavaa kuin hiljaisellakin nopeudella ko. tilanteessa syntyvät äänet ja laivan rungon tärähtelyt.Ja kaikenlaiset hörinät pienlentokoneista ja helikoptereista, tulitaisteluista brygällä Kalashnikovien kanssa voi jättää omaan arvoonsa. Kuka meistä , jotka emme ole olleet paikalla, voi edes tietää tämmöisiä asioita.
- Jurputtaja
Silloin kun Saksan linjalla olin ja jonkun verta matkustajiakin toisinaan mukana niin ei ollut kerta eikä kaksi kun huolestuneita matkustajia ilmestyi näiden "Räjähdysten" vuoksi brygalle kyselemään...Eli kun sopivasti sortuvaan aaltoon laiva sattui.
Kunnon teoreetikot eivät tietenkkän tämmöistä tunnusta tapahtuvan...tai jos tunnustavat niin juuri nämä Estonia matkustajat olivat niitä jotka osasivat erottaa tarkalleen räjähdyksen äänen sortuvan aallon iskusta...Hiukka hämäräksi on jäänyt se että kun eri räjähdysaineet päästävät erillaisen kumauksen niin missään ei löydy kuitenkaan yksilöintiä äänestä että "Selkeästi oli semtexiä,on nämä niin tuttuja juttuja..." - Nyt salat paljastuvat tipoi...
Jurputtaja kirjoitti:
Silloin kun Saksan linjalla olin ja jonkun verta matkustajiakin toisinaan mukana niin ei ollut kerta eikä kaksi kun huolestuneita matkustajia ilmestyi näiden "Räjähdysten" vuoksi brygalle kyselemään...Eli kun sopivasti sortuvaan aaltoon laiva sattui.
Kunnon teoreetikot eivät tietenkkän tämmöistä tunnusta tapahtuvan...tai jos tunnustavat niin juuri nämä Estonia matkustajat olivat niitä jotka osasivat erottaa tarkalleen räjähdyksen äänen sortuvan aallon iskusta...Hiukka hämäräksi on jäänyt se että kun eri räjähdysaineet päästävät erillaisen kumauksen niin missään ei löydy kuitenkaan yksilöintiä äänestä että "Selkeästi oli semtexiä,on nämä niin tuttuja juttuja..."Kirjassaan 'The Hole [Reikä]: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994' (2006) toimittaja-kirjailija Drew Wilson toteaa Estonian uponneen noin 35 minuutissa eli nopeammin kuin kolmen torpedon Itämeren pohjaan upottama saksalaisalus Wilhelm Gustloff tammikuussa 1945. (Wilhelm Gustloffin uppoaminen meren pohjaan kesti noin 50 minuuttia.)
Wilson osoittaa kirjassaan, miten 1900-luvulla ennen Estoniaa uponneista laivoista kaikki ne, jotka olivat uponneet vajaassa tunnissa (= vähemmässä kuin 60 minuutissa), olivat törmänneet johonkin esineeseen (Empress of Ireland vuonna 1914, Don Juan 1980, European Gateway 1982, Admiral Nakhimov 1986, Jupiter 1988, Salem Express 1991, Royal Pacific 1992) tai niissä oli tapahtunut räjähdys (Brittanic vuonna 1916) tai ne oli torpedoitu meren syvyyksiin (Lusitania vuonna 1915 ja Wilhelm Gustloff 1945).
Drew Wilsonin selvitysten mukaan ainoa alle tunnissa uponnut alus, jonka osalta virallisesti väitetään, ettei se törmännyt mihinkään esineeseen (esimerkiksi sukellusvene) tai ettei siinä tapahtunut räjähdystä tai ettei sitä torpedoitu, olisi – mikäli mainitut väitteet pitäisivät Estonian osalta paikkansa – Estonia.
Wilsonin selvitysten mukaan kahdeksan (8) autokannen (= kannet 2-3) alapuolisella matkustajahyttikannella (kansi 1) oleskellutta matkustajaa on kertonut kannen 1 käytävälle tunkeutuneesta vedestä. Kukaan heistä ei kertonut, että vesi olisi tunkeutunut kannelle (siis kannelle 1) autokannelta eli kansilta 2-3. [Kannelle 1 tunkeutuneen veden oli siten ollut tultava kannen 1 alapuolelta eli kannelta 0.]
Wilsonin kirjan huhtikuussa 2006 päivätyn esipuheen mukaan kirjan peruslähtökohta on yksinkertainen: Estonian rungossa oli vesilinjan alapuolella aukko (a breach of integrity), joka helpotti pikaista uppoamista Itämeren pohjaan. Esipuheessaan Wilson toistaa keskeisen väittämänsä mahdollisimman yksiselitteisesti: ”The Estonia had a hole.” (Estoniassa oli reikä.)
Wilsonin kirjassa on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivtystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvalisuudelle ("to vause serious damage to the national security"). (Mikäli Estonian tapaus olisi ollut tavallinen onnettomuus, Estonian uppoamisesta olisi tuskin laadittu USA:n viranomaisten toimesta erittäin salaisiksi leimattuja asiakirjoja, joista ei vielä edes tammikuussa 2004 voitu antaa tietoja Estonian katastrofista kirjaa kirjoittavalle toimittajalle (= Drew Wilson).
*
Katastrofien oikean laidan salaaminen ei ole maailmanhistoriassa tavatonta. Totuus Ruotsin ilmavoimien DC-3 -(vakoilu)koneen tapauksesta (kone ammuttiin alas vuonna 1952) salattiin yli 40 vuotta niin katastrofissa kuolleiden omaisilta kuin suurelta yleisöltä. Itse asiassa suurelle yleisölle kerrottiin tapauksen yksityiskohdista vasta 2000-luvun alussa. Kyseinen kone oli liikkeellä vakoilutehtävissä ja koneessa oli yhdysvaltalainen vakoilulaitteisto. Kysymyksessä oli USA:n ja Ruotsin yhteinen vakoiluprojekti.
*
Estonian tapauksessa tiedetään vasta nyt (yli 10 vuotta Estonian uppoamisen jälkeen) - hovioikeuden presidentti Hirschfeldtin 21.1.2005 päivätyn muistion kautta - virallisesti, että Estonialla kuljetettiin syyskuussa 1994 Ruotsin puolustusvoimien toimesta sotamateriaalia Virosta Ruotsiin. (Kysymyksessä väitetään olleen venäläinen huipputeknologinen sotamateriaali, josta ainakin osa lienee varastettu. Ruotsi toimi jälleen kerran USA:n apurina.) - ja kun..
Nyt salat paljastuvat tipoi... kirjoitti:
Kirjassaan 'The Hole [Reikä]: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994' (2006) toimittaja-kirjailija Drew Wilson toteaa Estonian uponneen noin 35 minuutissa eli nopeammin kuin kolmen torpedon Itämeren pohjaan upottama saksalaisalus Wilhelm Gustloff tammikuussa 1945. (Wilhelm Gustloffin uppoaminen meren pohjaan kesti noin 50 minuuttia.)
Wilson osoittaa kirjassaan, miten 1900-luvulla ennen Estoniaa uponneista laivoista kaikki ne, jotka olivat uponneet vajaassa tunnissa (= vähemmässä kuin 60 minuutissa), olivat törmänneet johonkin esineeseen (Empress of Ireland vuonna 1914, Don Juan 1980, European Gateway 1982, Admiral Nakhimov 1986, Jupiter 1988, Salem Express 1991, Royal Pacific 1992) tai niissä oli tapahtunut räjähdys (Brittanic vuonna 1916) tai ne oli torpedoitu meren syvyyksiin (Lusitania vuonna 1915 ja Wilhelm Gustloff 1945).
Drew Wilsonin selvitysten mukaan ainoa alle tunnissa uponnut alus, jonka osalta virallisesti väitetään, ettei se törmännyt mihinkään esineeseen (esimerkiksi sukellusvene) tai ettei siinä tapahtunut räjähdystä tai ettei sitä torpedoitu, olisi – mikäli mainitut väitteet pitäisivät Estonian osalta paikkansa – Estonia.
Wilsonin selvitysten mukaan kahdeksan (8) autokannen (= kannet 2-3) alapuolisella matkustajahyttikannella (kansi 1) oleskellutta matkustajaa on kertonut kannen 1 käytävälle tunkeutuneesta vedestä. Kukaan heistä ei kertonut, että vesi olisi tunkeutunut kannelle (siis kannelle 1) autokannelta eli kansilta 2-3. [Kannelle 1 tunkeutuneen veden oli siten ollut tultava kannen 1 alapuolelta eli kannelta 0.]
Wilsonin kirjan huhtikuussa 2006 päivätyn esipuheen mukaan kirjan peruslähtökohta on yksinkertainen: Estonian rungossa oli vesilinjan alapuolella aukko (a breach of integrity), joka helpotti pikaista uppoamista Itämeren pohjaan. Esipuheessaan Wilson toistaa keskeisen väittämänsä mahdollisimman yksiselitteisesti: ”The Estonia had a hole.” (Estoniassa oli reikä.)
Wilsonin kirjassa on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivtystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvalisuudelle ("to vause serious damage to the national security"). (Mikäli Estonian tapaus olisi ollut tavallinen onnettomuus, Estonian uppoamisesta olisi tuskin laadittu USA:n viranomaisten toimesta erittäin salaisiksi leimattuja asiakirjoja, joista ei vielä edes tammikuussa 2004 voitu antaa tietoja Estonian katastrofista kirjaa kirjoittavalle toimittajalle (= Drew Wilson).
*
Katastrofien oikean laidan salaaminen ei ole maailmanhistoriassa tavatonta. Totuus Ruotsin ilmavoimien DC-3 -(vakoilu)koneen tapauksesta (kone ammuttiin alas vuonna 1952) salattiin yli 40 vuotta niin katastrofissa kuolleiden omaisilta kuin suurelta yleisöltä. Itse asiassa suurelle yleisölle kerrottiin tapauksen yksityiskohdista vasta 2000-luvun alussa. Kyseinen kone oli liikkeellä vakoilutehtävissä ja koneessa oli yhdysvaltalainen vakoilulaitteisto. Kysymyksessä oli USA:n ja Ruotsin yhteinen vakoiluprojekti.
*
Estonian tapauksessa tiedetään vasta nyt (yli 10 vuotta Estonian uppoamisen jälkeen) - hovioikeuden presidentti Hirschfeldtin 21.1.2005 päivätyn muistion kautta - virallisesti, että Estonialla kuljetettiin syyskuussa 1994 Ruotsin puolustusvoimien toimesta sotamateriaalia Virosta Ruotsiin. (Kysymyksessä väitetään olleen venäläinen huipputeknologinen sotamateriaali, josta ainakin osa lienee varastettu. Ruotsi toimi jälleen kerran USA:n apurina.)Autokannelle tulee avoimesta keulasta valtavan suuri vesimassa, niin se kaataa laivan hyvin nopeasti. Mikäli keulaportti on " räjäytetty" irti, niin se onkin jo toinen asia..
- Totuutta kohti
ja kun.. kirjoitti:
Autokannelle tulee avoimesta keulasta valtavan suuri vesimassa, niin se kaataa laivan hyvin nopeasti. Mikäli keulaportti on " räjäytetty" irti, niin se onkin jo toinen asia..
Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian
Julkaistu: 6:51
Päivitetty: 10:10
helsingin sanomat
Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian
TUKHOLMA. Räjähdystä ei voi sulkea pois autolautta Estonian uppoamissyynä 1994, kertoo Ruotsin radion Eko-ohjelma. Onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä.
Asiaa tutkii parhaillaan kaksi eri Ruotsin hallituksen nimittämää tutkijaryhmää,
saksalainen ja ruotsalainen.
(...)
Laivalla olleet henkiin jääneet ihmiset ovat koko ajan puhuneet räjähdyksestä, sanoo ruotsalaisen tutkijaryhmän johtaja, professori Olle Rutgersson.
Mahdollisesti laivan pohjassa on reikä.
Selitettävä on kuitenkin myös se, miten laivan keulan visiiri irtosi, sehän löytyi eri paikasta kuin laivan hylky.
Nyt on todettu jo, että vesi virtasi laivaan nopeasti, koska sitä pääsi sisään venttiiliaukoista jo 45 asteen kulmassa, ja koska useat ikkunat rikkoutuivat.
Tutkimusten valmistuttua todennäköistä on, että esitetään vaatimus Estonian hylkyä koskevan hautarauhan purkamisesta, Rutgersson sanoo. Luuultavasti osoittautuu tarpeelliseksi mennä meren pohjalle tutkimaan hylky tarkasti, hän lisää.
Muualla verkossa:
Ruotsin radion Estonia-uutinen (ruotsiksi)
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ruotsin radio R%E4j%E4hdys saattoi upottaa Estonian/1135227144514 - guda hyssorna
Totuutta kohti kirjoitti:
Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian
Julkaistu: 6:51
Päivitetty: 10:10
helsingin sanomat
Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian
TUKHOLMA. Räjähdystä ei voi sulkea pois autolautta Estonian uppoamissyynä 1994, kertoo Ruotsin radion Eko-ohjelma. Onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä.
Asiaa tutkii parhaillaan kaksi eri Ruotsin hallituksen nimittämää tutkijaryhmää,
saksalainen ja ruotsalainen.
(...)
Laivalla olleet henkiin jääneet ihmiset ovat koko ajan puhuneet räjähdyksestä, sanoo ruotsalaisen tutkijaryhmän johtaja, professori Olle Rutgersson.
Mahdollisesti laivan pohjassa on reikä.
Selitettävä on kuitenkin myös se, miten laivan keulan visiiri irtosi, sehän löytyi eri paikasta kuin laivan hylky.
Nyt on todettu jo, että vesi virtasi laivaan nopeasti, koska sitä pääsi sisään venttiiliaukoista jo 45 asteen kulmassa, ja koska useat ikkunat rikkoutuivat.
Tutkimusten valmistuttua todennäköistä on, että esitetään vaatimus Estonian hylkyä koskevan hautarauhan purkamisesta, Rutgersson sanoo. Luuultavasti osoittautuu tarpeelliseksi mennä meren pohjalle tutkimaan hylky tarkasti, hän lisää.
Muualla verkossa:
Ruotsin radion Estonia-uutinen (ruotsiksi)
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ruotsin radio R%E4j%E4hdys saattoi upottaa Estonian/1135227144514Voi hyvät hyssykät: Jutta Rabe- fenit taas vauhdissa.Teidän olisi varmaan viisainta antaa sen ruumisarkun levätä rauhassa vainajineen ja keskittyä sen sijaan asioihin, joista jotain tiedättekin.
- goda hyssorna
Totuutta kohti kirjoitti:
Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian
Julkaistu: 6:51
Päivitetty: 10:10
helsingin sanomat
Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian
TUKHOLMA. Räjähdystä ei voi sulkea pois autolautta Estonian uppoamissyynä 1994, kertoo Ruotsin radion Eko-ohjelma. Onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä.
Asiaa tutkii parhaillaan kaksi eri Ruotsin hallituksen nimittämää tutkijaryhmää,
saksalainen ja ruotsalainen.
(...)
Laivalla olleet henkiin jääneet ihmiset ovat koko ajan puhuneet räjähdyksestä, sanoo ruotsalaisen tutkijaryhmän johtaja, professori Olle Rutgersson.
Mahdollisesti laivan pohjassa on reikä.
Selitettävä on kuitenkin myös se, miten laivan keulan visiiri irtosi, sehän löytyi eri paikasta kuin laivan hylky.
Nyt on todettu jo, että vesi virtasi laivaan nopeasti, koska sitä pääsi sisään venttiiliaukoista jo 45 asteen kulmassa, ja koska useat ikkunat rikkoutuivat.
Tutkimusten valmistuttua todennäköistä on, että esitetään vaatimus Estonian hylkyä koskevan hautarauhan purkamisesta, Rutgersson sanoo. Luuultavasti osoittautuu tarpeelliseksi mennä meren pohjalle tutkimaan hylky tarkasti, hän lisää.
Muualla verkossa:
Ruotsin radion Estonia-uutinen (ruotsiksi)
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ruotsin radio R%E4j%E4hdys saattoi upottaa Estonian/1135227144514Voi hyvät hyssykät: Jutta Rabe- fenit taas vauhdissa.Teidän olisi varmaan viisainta antaa sen ruumisarkun levätä rauhassa vainajineen ja keskittyä sen sijaan asioihin, joista jotain tiedättekin.
- Pannaan sanoi paavi
Järkyttävää, miten ihminen voi olla noin typerä. Kyllä meistä jokainen on tuon höpötyksen on kuullut kymmeniä kertoja, ei sitä tässä kaivattu. Järkevät ihmiset ovat asialla, eivätkä todella ole väärässä penkoessaan tätä satua uppoamisen syystä. Kyllä se siitä vielä selviää, mutta salaiset paperit vain ovat pannassa.
- Alan opiskelija
Mikä teillä on jurputtaja, styyri ja kumppanit motiivina, kun koitatte koko ajan hiekottaa mahdollista totuuden selvittämistä. Viestissä on otteita JAIC:n tutkintaraportista ja niitäkin te mustamaalaatte ja silti väitätte että JAIC:n tutkintaraportti pitää sisällään totuuden ja piste.
Olisi kaikkien kannalta parempi, että asia tutkittaisiin oikeasti uusiksi, kerta niin paljon on asian tiimoilta tapahtunut vuoden 1997 jälkeen (tutkintaraportin julkistamisen). Tutkinta voitaisiin varmasti suorittaa nyt tehokkaammin kun teknologia on kehittynyt ja lamakausi ohitettu. Jos onnettomuus todella tapahtui niin kuin raportissa väitetään, siihenkin saataisiin varmuus. Asian ympärillä on liian paljon hämärää ja selittämätöntä tapahtunut, ja Ruotsin valtion vastahakoisuus kaikkeen ihmetyttää eniten. Rabe on lyönyt journalisteille ominaisella tavalla yli ja pistänyt salaliittoteoriat käyntiin, mutta parempi sekin kuin totaalinen kaiken kieltäminen. Pitäisi saada julkista painetta valtioiden suuntaan, jotta tutkinta saataisiin uudelleen käyntiin.
Tutkinta tulisi totta kai maksamaan paljon rahaa, mutta hinta tulisi silti olemaan marginaalinen verrattuna siihen, kuinka paljon Suomessa, Virossa ja Ruotsissa syynätään rahaa epäilyttäviin bisneksiin ja mielestäni yleisen turvallisuuden ja ennen kaikkea matkustamisturvallisuuden eteen tehtävällä työllä ei ole rahallista hintaa.- kritikoi JAICin raporttia v...
Saksalaisen asiantuntijaryhmän päivitys marraskuulta 2006 saman ryhmän raporttiin toukokuulta 2000 - Update to the Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German ‘Group of Experts’ (GGE).
”(...) the evidence indicating the existence of a large hole in the starboard hull [todistusaineisto, joka osoittaa laajan rei'än olemassaolon laivan rungossa oikealla puolella] at the forepart of the cardeck has been confirmed by the scientific evaluation of the respective video footage by a soil expert.”
The Conclusions drawn by this Group of Experts in May 2000 and presented in Chapter 43 of its Report stand. No amendment or alteration is necessary. In this Update we have shown that in the course of the past six years - and in particular after the disclosure of Lennart Henriksson in November 2004 - the attitude of the Governments in Sweden and Estonia seemed to have changed to more openness and transparency whilst in Finland taciturnity remained to be the dominant attitude, when it came to the foundering of the ESTONIA.
Nevertheless some of the evidence, which has been established and reported by this Group of Experts many years ago was finally accepted officially in the societies of Sweden, Finland and Estonia at its actual value.
This refers for example to the video footage produced by the Finnish ROV on 02.10.94, i.e. 4 days after the sinking. Here one can see – as we have pointed out repeatedly – that the rails of bow ramp were cut-off and that the preventer wires were detached from the bow ramp. Since the rails and preventer wires had been attached to the bow ramp upon departure of the vessel from Tallinn and as both are not accessible at sea, they must have been cut off respectively detached after the sinking and before 02.10.94 by divers. We have brought this conclusion to the attention of the JAIC, the Governments, the media and the public in our Report, during the AgnEf Seminar and elsewhere – as did the Independent Fact Group – the only ones who picked it up after 5 years were the Swedish Parliament member Lars Ångström and the Estonian prosecutor Margus Kurm. Ångström presented it to the entire Parliament and to Transportminister Mona Sahlin, whilst in Estonia it became part of the Kurm Report.
There is, however, other evidence which still waits to be acknowledged at its value and importance such as the orange cube at the portside bow ramp coaming, which was years ago identified by different experts to be an explosive charge. It had not been there on 02.10.94, but it is clearly visible on the videos of 09.10.94. No doubt it must have been placed there during the days between the 2 and 9 October 1994 by divers. Considering the damages at the starboard side created by an explosion what other conclusion can be drawn from this fact, but that this explosive charge failed to detonate, when the one at the other side of the vessel did ?
There must also have been other activities around and at the wreck between May 1996 to August 2000 as the videos of the Rabe/Bemis divers show. Since the Swedish Government curtailed the order of investigation given to the National Laboratory of Forensic Science to the timespan from 02.10.94 – 06.12.94 these activities will not be further investigated yet.
On the other hand the evidence indicating the existence of a large hole in the starboard hull at the forepart of the cardeck has been confirmed by the scientific evaluation of the respective video footage by a soil expert. Furthermore the detailed evaluation of the entries into the logbooks of the Finnish Coast Guard vessel “Tursas” for the relevant days did reveal, that the reason for the endless search cannot have been the unability of the detection of the visor but that the search was most likely conducted for another object, a rather small one and therefore difficult to find. It must have been thrown or fallen over board from the sinking “Estonia” and was - and possibly still is - of considerable importance to the Swedish Armed Forces. Which other reason could there have been for the presence of the Swedish Commander Tönnström onboard of the “Tursas” ? Apparently the “Tursas” did not find it, because after the visor had been found “officially”, “Tursas” was withdrawn and three Swedish mine hunters continued the search by means of their sophisticated sonar noses.
Also the evaluation of the video footage available of the “finding” of the visor and subsequently after the lifting of the visor does indicate that the visor had been moved before the “official finding” because
a) there is respective damage at the visor, and
b) it has been proven that the visor remained attached to the vessel until she was almost upside down.
The various examinations of the metal samples cut off of the starboard front bulkhead carried out by different institutes do prove that there had been an explosion (...). [Eri insituuttien suorittamat tutkimukset aluksen oikealta puolelta etulaipiosta leikatuista metallinäytteistä osoittavat räjhdyksen tapahtuneen.]
By means of the brilliant video footage produced by the Rabe/Bemis divers it was for the first time possible to explore the actual condition of the front bulkheads and the bow ramp much better and in much greater detail. By combination of this material with the already existing visor photos and repeated evaluation of same it has been shown that the visor had – most probably – been pushed up by an explosion [... visiiri oli – mitä todennäköisimmin – saatu nousemaan räjähdyksellä]. This fact seems to be known by surviving crew members from Estonia. [Tämän tosiseikan näyttävät tuntevan Estonian eloonjääneet miehistön jäsenet.]
The joint evaluation of the Finnish ROV – videos with the police and a member of the JAIC revealed irregularities, namely that most of the videos had been manipulated and at least one was missing. It also revealed an absurd method of filing of important material in “hobby archives” of government agents. In this context we note with interest, that the Finnish JAIC states in writing, that they have 20 videos of the Smit/Rockwater divings in December 1994 in their possession whilst the Swedish JAIC states that only 17 videos do exist. It remains to be seen what the SKL-inquiry will produce, although Sjöfartsverket Director Johan Fransson did already tell the media about “the really unfortunate disappearance” of certain video films.
As stated above all this was started by the Lennart Henriksson interview. The reason for the tremendous importance of this interview seems to be the fact, that the Swedish public for the first time had to realize that their Government had not only lied to them but had deliberately concealed crucial facts, which, in all probability, had relevance for the causes of the sinking of the “Estonia”. The resulting pressure from a large and increasing number of Swedish citizens on their Government forced the Hirschfeldt Inquiry. But here again an established pattern functioned: The inquiry brought no result because it apparently should not do so. Simultaneously the Estonian Government, however, decided to have a new investigation on all the circumstances related to the sinking – including the role of the JAIC - and appointed the young prosecutor Margus Kurm as head of an expert team with far reaching authorities. In addition, the Estonian Parliament appointed an own Committee of Investigation to ascertain the circumstances related to the export of military equipment by means of the ferry “Estonia”.
The preliminary Kurm Report was classified after the Minister of Justice had read it and only parts were published several weeks later.
The Report by the Parliament Committee of Investigation was published after last minute changes, however, signed by 5 of 6 Committee members only. The 6th member, who refused to sign the Report was Evelyn Sepp, who subsequently published a dissenting opinion referring to the role of the former Foreign Minister and Committee member Trivimi Velliste. He had at first stated to the Committee that the transport of military equipment onboard the “Estonia” had been known to all Government members and subsequently did withdraw this statement.
The above seems to allow the conclusion that Evelyn Sepp and Margus Kurm have apparently set their minds to the accomplishment of their tasks with disregard to the interest of others as well as to political considerations, however, there are obviously still forces within the Estonian Government not yet prepared to disclose the full truth. It remains to be seen whether Margus Kurm’s and Evelyn Sepp’s honourable intentions will come to fruition by the publication of the complete results of their further work.
This Group of Experts will follow the further developments. It needs to be stressed, however, that it’s members will restrict their efforts to the investigation of the technical reasons for the accident of MV ESTONIA.
Hamburg, November 2006
*
THE GERMAN 'GROUP OF EXPERTS' (GGE)
Appointment
The German 'Group of Experts' was formed in the beginning of February 1995 (...).
Chairman
Dr. Peter Holtappels, marine lawyer and senior partner of the law firm Ahlers & Vogel, Hamburg.
Members
Captain Werner Hummel, marine consultant and managing director of Marine Claims Partner (Germany) GmbH, Hamburg. Captain Håkan Karlsson († February 1997), former master of MV VIKING SALLY, SILJA STAR and WASA KING from June 1980 - October 1992.
Prof.-Dr. mult. Eike Lehmann, Technical University of Hamburg-Harburg until 30.06.95 (at which time Prof. Dr. Lehmann was appointed CEO of the Board of Germanischer Lloyd, Hamburg and became thus unable to participate in the ongoing investigation). Dipl.-Ing. Tomas Wilkendorf, naval architect employed by Messrs. Jos. L. Meyer GmbH, Papenburg.
Experts
Prof. Dr.-Ing. Hans Hoffmeister, of the University of the Armed Forces, Hamburg.
Prof. Dr.-Ing. Walter Abicht, Institute for Shipbuilding of the University of Hamburg.
Prof. Dr.-Ing. Hansjörg Petershagen, Institute for Shipbuilding of the University of Hamburg.
Dr.-Ing. Zenon Hirsch, naval architect, Hamburg.
Captain Peter Jansson, Helsinki/Finland.
Veli-Matti Junnila, stability expert, Turku/Finland.
Swedish observer - Captain Erland von Hofsten, chairman of the Swedish
Sailor's Foundation, Gothenburg/Sweden.
Bryan E.W. Roberts - reconnaissance expert, Churchgate/UK.
Brian Braidwood - diving and explosives expert, Weymouth/UK.
Jonathon Bisson - video expert, Axminster/UK.
GGE:n raportin toukokuulta 2000 osio 41.3 Yhteenveto; otteita
(...)
2. The Report of The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden
(...)
The casualty scenario is not convincing. It is indisputable that the ramp is still fixed to the wreck. Had the ship indeed steamed against the sea with her ramp resting on the forepeak deck, the ramp would no doubt have been torn off by one of the first waves hitting it in that status.
The Report furthermore reveals an astonishing lack of basic knowledge of seafaring. A vessel of 14,5 years of age which has been subjected to substantial strain, as ferries are, does nowhere in its structure show the same criteria it had as a newbuilding. Fatigue and corrosion are every vessels worst enemies. And furthermore: No shipping expert puts much weight on the statements of crew members after a collision or other accident for which the faulty party is being sought.
There are however other problems with the JAIC Report which actually render it worthless:
The first such problem is the composition of the JAIC. Member of same was Mr Neidre. Mr Neidre was the head of the Navigation Department of ESCO still at the time of his participation in the investigation. The investigation of the activities of precisely this department in conjunction with ESTONIA was one of the tasks of JAIC. Neidre therefore did indeed investigate his own doings. And he kept doing so even after his dismissal, tolerated by the other members of the JAIC. One of the few principles that are generally accepted in democratic states is that no judge or civil servant is allowed to make a decision in the exercise of the public powers vested into him/her which concerns himself. Any violation of this principle renders such decision invalid and subject to removal by the judiciary.
The second problem are the methods chosen by the JAIC for the treatment of evidence. The destruction, manipulation and suppression of vital evidence by public servants in the execution of their duties constitutes a behaviour totally unacceptable in democratic societies and usually subjects the offender to criminal prosecution. The evidence presented by the German 'Group of Experts' for such treatment of evidence vital to the investigation into the causes for the ESTONIA catastrophe is - unfortunately - overwhelming.
The two flaws in the Report of the JAIC described above disclose a third, namely sloppiness. Whether the JAIC had instructions to perform an investigation with predefined outcome - as is indicated by remarks of Mr. Meister and Mr. Stenström - or whether they did not adhere to such instructions or - finally - whether they were never given to them is irrelevant because by application of due diligence owed by public servants to society the Report would have been flawless in any case. As matters stand now the Report of the JAIC can best be described by repetition of one phrase used by Justice Sheen in his Court Report: From top to bottom the Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden was infested with the disease of sloppiness. It is however appropriate to add here the words "and dishonesty", because the members of the JAIC knew or must have known that their sloppiness would result in harm to all those affected by the catastrophe who had put such great hopes on the due fulfilment of their duties by the members of the JAIC.
Despite the lack of excuse for sloppiness and dishonesty of the magnitude found here, two persons bear special responsibility for the failure of the investigation of the JAIC: Mr. Olof Forssberg and Mr. Kari Lehtola [kaksi henkilöä kantavat erityisen vastuun JAICin tutkinnan epäonnistumisesta: Olof Forssberg ja Kari Lehtola]. Both are trained legal minds and have been the appointed chairmen of the official accident investigation bodies in their respective countries. It seems inconceivable that they could permit the work of the JAIC to be stained with the flaws described. Whatever their duties were, they have both completely failed in their execution. [Mitkä tahansa heidän tehtävänsä olivatkin, he ovat molemmat täysin epäonnistuneet niiden suorittamisessa.] - totuus paljastuu ?
kritikoi JAICin raporttia v... kirjoitti:
Saksalaisen asiantuntijaryhmän päivitys marraskuulta 2006 saman ryhmän raporttiin toukokuulta 2000 - Update to the Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German ‘Group of Experts’ (GGE).
”(...) the evidence indicating the existence of a large hole in the starboard hull [todistusaineisto, joka osoittaa laajan rei'än olemassaolon laivan rungossa oikealla puolella] at the forepart of the cardeck has been confirmed by the scientific evaluation of the respective video footage by a soil expert.”
The Conclusions drawn by this Group of Experts in May 2000 and presented in Chapter 43 of its Report stand. No amendment or alteration is necessary. In this Update we have shown that in the course of the past six years - and in particular after the disclosure of Lennart Henriksson in November 2004 - the attitude of the Governments in Sweden and Estonia seemed to have changed to more openness and transparency whilst in Finland taciturnity remained to be the dominant attitude, when it came to the foundering of the ESTONIA.
Nevertheless some of the evidence, which has been established and reported by this Group of Experts many years ago was finally accepted officially in the societies of Sweden, Finland and Estonia at its actual value.
This refers for example to the video footage produced by the Finnish ROV on 02.10.94, i.e. 4 days after the sinking. Here one can see – as we have pointed out repeatedly – that the rails of bow ramp were cut-off and that the preventer wires were detached from the bow ramp. Since the rails and preventer wires had been attached to the bow ramp upon departure of the vessel from Tallinn and as both are not accessible at sea, they must have been cut off respectively detached after the sinking and before 02.10.94 by divers. We have brought this conclusion to the attention of the JAIC, the Governments, the media and the public in our Report, during the AgnEf Seminar and elsewhere – as did the Independent Fact Group – the only ones who picked it up after 5 years were the Swedish Parliament member Lars Ångström and the Estonian prosecutor Margus Kurm. Ångström presented it to the entire Parliament and to Transportminister Mona Sahlin, whilst in Estonia it became part of the Kurm Report.
There is, however, other evidence which still waits to be acknowledged at its value and importance such as the orange cube at the portside bow ramp coaming, which was years ago identified by different experts to be an explosive charge. It had not been there on 02.10.94, but it is clearly visible on the videos of 09.10.94. No doubt it must have been placed there during the days between the 2 and 9 October 1994 by divers. Considering the damages at the starboard side created by an explosion what other conclusion can be drawn from this fact, but that this explosive charge failed to detonate, when the one at the other side of the vessel did ?
There must also have been other activities around and at the wreck between May 1996 to August 2000 as the videos of the Rabe/Bemis divers show. Since the Swedish Government curtailed the order of investigation given to the National Laboratory of Forensic Science to the timespan from 02.10.94 – 06.12.94 these activities will not be further investigated yet.
On the other hand the evidence indicating the existence of a large hole in the starboard hull at the forepart of the cardeck has been confirmed by the scientific evaluation of the respective video footage by a soil expert. Furthermore the detailed evaluation of the entries into the logbooks of the Finnish Coast Guard vessel “Tursas” for the relevant days did reveal, that the reason for the endless search cannot have been the unability of the detection of the visor but that the search was most likely conducted for another object, a rather small one and therefore difficult to find. It must have been thrown or fallen over board from the sinking “Estonia” and was - and possibly still is - of considerable importance to the Swedish Armed Forces. Which other reason could there have been for the presence of the Swedish Commander Tönnström onboard of the “Tursas” ? Apparently the “Tursas” did not find it, because after the visor had been found “officially”, “Tursas” was withdrawn and three Swedish mine hunters continued the search by means of their sophisticated sonar noses.
Also the evaluation of the video footage available of the “finding” of the visor and subsequently after the lifting of the visor does indicate that the visor had been moved before the “official finding” because
a) there is respective damage at the visor, and
b) it has been proven that the visor remained attached to the vessel until she was almost upside down.
The various examinations of the metal samples cut off of the starboard front bulkhead carried out by different institutes do prove that there had been an explosion (...). [Eri insituuttien suorittamat tutkimukset aluksen oikealta puolelta etulaipiosta leikatuista metallinäytteistä osoittavat räjhdyksen tapahtuneen.]
By means of the brilliant video footage produced by the Rabe/Bemis divers it was for the first time possible to explore the actual condition of the front bulkheads and the bow ramp much better and in much greater detail. By combination of this material with the already existing visor photos and repeated evaluation of same it has been shown that the visor had – most probably – been pushed up by an explosion [... visiiri oli – mitä todennäköisimmin – saatu nousemaan räjähdyksellä]. This fact seems to be known by surviving crew members from Estonia. [Tämän tosiseikan näyttävät tuntevan Estonian eloonjääneet miehistön jäsenet.]
The joint evaluation of the Finnish ROV – videos with the police and a member of the JAIC revealed irregularities, namely that most of the videos had been manipulated and at least one was missing. It also revealed an absurd method of filing of important material in “hobby archives” of government agents. In this context we note with interest, that the Finnish JAIC states in writing, that they have 20 videos of the Smit/Rockwater divings in December 1994 in their possession whilst the Swedish JAIC states that only 17 videos do exist. It remains to be seen what the SKL-inquiry will produce, although Sjöfartsverket Director Johan Fransson did already tell the media about “the really unfortunate disappearance” of certain video films.
As stated above all this was started by the Lennart Henriksson interview. The reason for the tremendous importance of this interview seems to be the fact, that the Swedish public for the first time had to realize that their Government had not only lied to them but had deliberately concealed crucial facts, which, in all probability, had relevance for the causes of the sinking of the “Estonia”. The resulting pressure from a large and increasing number of Swedish citizens on their Government forced the Hirschfeldt Inquiry. But here again an established pattern functioned: The inquiry brought no result because it apparently should not do so. Simultaneously the Estonian Government, however, decided to have a new investigation on all the circumstances related to the sinking – including the role of the JAIC - and appointed the young prosecutor Margus Kurm as head of an expert team with far reaching authorities. In addition, the Estonian Parliament appointed an own Committee of Investigation to ascertain the circumstances related to the export of military equipment by means of the ferry “Estonia”.
The preliminary Kurm Report was classified after the Minister of Justice had read it and only parts were published several weeks later.
The Report by the Parliament Committee of Investigation was published after last minute changes, however, signed by 5 of 6 Committee members only. The 6th member, who refused to sign the Report was Evelyn Sepp, who subsequently published a dissenting opinion referring to the role of the former Foreign Minister and Committee member Trivimi Velliste. He had at first stated to the Committee that the transport of military equipment onboard the “Estonia” had been known to all Government members and subsequently did withdraw this statement.
The above seems to allow the conclusion that Evelyn Sepp and Margus Kurm have apparently set their minds to the accomplishment of their tasks with disregard to the interest of others as well as to political considerations, however, there are obviously still forces within the Estonian Government not yet prepared to disclose the full truth. It remains to be seen whether Margus Kurm’s and Evelyn Sepp’s honourable intentions will come to fruition by the publication of the complete results of their further work.
This Group of Experts will follow the further developments. It needs to be stressed, however, that it’s members will restrict their efforts to the investigation of the technical reasons for the accident of MV ESTONIA.
Hamburg, November 2006
*
THE GERMAN 'GROUP OF EXPERTS' (GGE)
Appointment
The German 'Group of Experts' was formed in the beginning of February 1995 (...).
Chairman
Dr. Peter Holtappels, marine lawyer and senior partner of the law firm Ahlers & Vogel, Hamburg.
Members
Captain Werner Hummel, marine consultant and managing director of Marine Claims Partner (Germany) GmbH, Hamburg. Captain Håkan Karlsson († February 1997), former master of MV VIKING SALLY, SILJA STAR and WASA KING from June 1980 - October 1992.
Prof.-Dr. mult. Eike Lehmann, Technical University of Hamburg-Harburg until 30.06.95 (at which time Prof. Dr. Lehmann was appointed CEO of the Board of Germanischer Lloyd, Hamburg and became thus unable to participate in the ongoing investigation). Dipl.-Ing. Tomas Wilkendorf, naval architect employed by Messrs. Jos. L. Meyer GmbH, Papenburg.
Experts
Prof. Dr.-Ing. Hans Hoffmeister, of the University of the Armed Forces, Hamburg.
Prof. Dr.-Ing. Walter Abicht, Institute for Shipbuilding of the University of Hamburg.
Prof. Dr.-Ing. Hansjörg Petershagen, Institute for Shipbuilding of the University of Hamburg.
Dr.-Ing. Zenon Hirsch, naval architect, Hamburg.
Captain Peter Jansson, Helsinki/Finland.
Veli-Matti Junnila, stability expert, Turku/Finland.
Swedish observer - Captain Erland von Hofsten, chairman of the Swedish
Sailor's Foundation, Gothenburg/Sweden.
Bryan E.W. Roberts - reconnaissance expert, Churchgate/UK.
Brian Braidwood - diving and explosives expert, Weymouth/UK.
Jonathon Bisson - video expert, Axminster/UK.
GGE:n raportin toukokuulta 2000 osio 41.3 Yhteenveto; otteita
(...)
2. The Report of The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden
(...)
The casualty scenario is not convincing. It is indisputable that the ramp is still fixed to the wreck. Had the ship indeed steamed against the sea with her ramp resting on the forepeak deck, the ramp would no doubt have been torn off by one of the first waves hitting it in that status.
The Report furthermore reveals an astonishing lack of basic knowledge of seafaring. A vessel of 14,5 years of age which has been subjected to substantial strain, as ferries are, does nowhere in its structure show the same criteria it had as a newbuilding. Fatigue and corrosion are every vessels worst enemies. And furthermore: No shipping expert puts much weight on the statements of crew members after a collision or other accident for which the faulty party is being sought.
There are however other problems with the JAIC Report which actually render it worthless:
The first such problem is the composition of the JAIC. Member of same was Mr Neidre. Mr Neidre was the head of the Navigation Department of ESCO still at the time of his participation in the investigation. The investigation of the activities of precisely this department in conjunction with ESTONIA was one of the tasks of JAIC. Neidre therefore did indeed investigate his own doings. And he kept doing so even after his dismissal, tolerated by the other members of the JAIC. One of the few principles that are generally accepted in democratic states is that no judge or civil servant is allowed to make a decision in the exercise of the public powers vested into him/her which concerns himself. Any violation of this principle renders such decision invalid and subject to removal by the judiciary.
The second problem are the methods chosen by the JAIC for the treatment of evidence. The destruction, manipulation and suppression of vital evidence by public servants in the execution of their duties constitutes a behaviour totally unacceptable in democratic societies and usually subjects the offender to criminal prosecution. The evidence presented by the German 'Group of Experts' for such treatment of evidence vital to the investigation into the causes for the ESTONIA catastrophe is - unfortunately - overwhelming.
The two flaws in the Report of the JAIC described above disclose a third, namely sloppiness. Whether the JAIC had instructions to perform an investigation with predefined outcome - as is indicated by remarks of Mr. Meister and Mr. Stenström - or whether they did not adhere to such instructions or - finally - whether they were never given to them is irrelevant because by application of due diligence owed by public servants to society the Report would have been flawless in any case. As matters stand now the Report of the JAIC can best be described by repetition of one phrase used by Justice Sheen in his Court Report: From top to bottom the Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden was infested with the disease of sloppiness. It is however appropriate to add here the words "and dishonesty", because the members of the JAIC knew or must have known that their sloppiness would result in harm to all those affected by the catastrophe who had put such great hopes on the due fulfilment of their duties by the members of the JAIC.
Despite the lack of excuse for sloppiness and dishonesty of the magnitude found here, two persons bear special responsibility for the failure of the investigation of the JAIC: Mr. Olof Forssberg and Mr. Kari Lehtola [kaksi henkilöä kantavat erityisen vastuun JAICin tutkinnan epäonnistumisesta: Olof Forssberg ja Kari Lehtola]. Both are trained legal minds and have been the appointed chairmen of the official accident investigation bodies in their respective countries. It seems inconceivable that they could permit the work of the JAIC to be stained with the flaws described. Whatever their duties were, they have both completely failed in their execution. [Mitkä tahansa heidän tehtävänsä olivatkin, he ovat molemmat täysin epäonnistuneet niiden suorittamisessa.]YLE:n Teksti-TV:n uutinen sunnuntaina 27.5.2007:
"Estonia-tutkimukset puutteelliset" - Johtaja Johan Franson Ruotsin merenkulun tarkastuslaitoksesta myöntää puutteellisiksi sukeltajien tutkimukset Estonia-hylyssä laivan upottua. - Sukeltajien piti tutkia, ovatko laiva ja uhrit nostettavissa sekä vahvistaa kansainvälisen tutkijalautakunnan teoria uppoamisen syystä. - Franson vastasi tuolloin sukelluksista. Hänen mukaansa tutkimukset olisi tehty tarkemmin, jos aikanaan olisi esitetty kaikki avoimet kysymykset. - Uusin tutkimus selvittää yhdeksää teoriaa turman syystä, mm. sitä miksi alus upposi niin nopeasti. (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P138_01.html)
*
Muutama lisätieto:
Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) meriturvallisuusjohtaja Johan Franson toimi Estonian uppoamisen aikaan saman laitoksen pääjuristina (chefsjurist). Estonian katastrofia koskevan virallisen selityksen epäilijät pitävät Fransonia totuuden 'pääpimittäjänä'. Hän johti yhdessä Börje Stenströmin kanssa Estonian hylylle 2.-4.12.1994 suoritettuja sukelluksia. Franson oli liikkeelle paneva voima sen Eettisen neuvoston (Etiska rådet) taustalla, jonka tehtävänä oli antaa totuuden pimittäjille eettinen selkänoja. (Ko. neuvostoon ei otettu yhtäkään uhrien omaista.) - Eräässä kokouksessa Estonian uhrien omaisten ja journalistien kanssa joulukuussa 1994 Fransonilta kysyttiin, oliko Estonian oikeassa kyljessä reikä. Franson vastasi myöntävästi: ”Ja, det var ett hål på styrbords sida, men jag vet ingenting om den saken. Nästa fråga” (Kyllä, oikealla puolella kyljessä oli reikä, mutta minä en tiedä mitään siitä asiasta. Seuraava kysymys.). - Rolf Sörman esitti saman kysymyksen eräässä myöhemmässä tilaisuudessa – kokouksessa, jonka oli järjestänyt Ruotsin Psykologisen puolustuksen hallitus – ja sai Fransonilta saman vastauksen: ”Ja” (kyllä). - Kun Viron hallituksen asiantuntijaselvittäjä, valtakunnansyyttäjä Margus Kurm keväällä 2006 halusi kuulla Estonia-sukeltajia, se estettiin vetoamalla Fransonin sukeltajille asettamaan vaitiolovelvollisuuteen. - SIPERIA OPETTAA
N 10.7.1993 VENÄLÄISEN SUKELLUSVENEEN MIEHISTÖN JÄSEN KERTOI:
---8 VUOTTA OLEN SEILANNUT SUKELLUSVENEELLÄ RUOTSIN JA SUOMEN VÄLILLÄ-----
----OIKEASTIHAN KUKAAN OLE SIELLÄ VIRALLISESTI MUTTA SIELLÄ OLEN OLLUT JA KAUAN....
----NYT OLET MILIISINÄ ? KYLLÄ TÄSSÄ ( .....KAUPUNGISSA)
----TEILLÄ ON POIKA ? EI SE ON VAIMON...
----KUVAAN MILIISIN LUVAN SAATUANI.....
.........KUVAT TALLESSSA...
.........................
JOTENKIN KOKO ESTONIA: ON TÄYSIN MUUTAKUIN KANSOILLE ON SYÖTETTTY.......
..........................VALITETTAVASTI.................
- Pivo Aht
Aloitetaanpa tämän oikean totuuden etsiminen siitä, että osoitetaan todeksi kaikki "Olen kuullut huhun, että uutislähetyksen kuvanauhalla Avo Piht kävelee muiden pelastuneiden kanssa sisään TYKSiin. Myöhemmissä uutislähetyksissä juuri se kohta on editoitu pois" -väittämät. Esim. tuonaikaiset sanoma- ja aikakauslehdet löytyvät jokaisesta suuremmasta kirjastosta. Kun alkuperäiset lähteet (ei siis internetin ihmemaassa olevat linkit parinkymmenen sekunnin juutuubipätkiin) on kaivettu esiin, voidaan mennä eteenpäin.
- huulet raollaan
En tiedä tästä tarinasta mitään enkä tee itsestäni pelleä yrittämällä keksiä hämäriä juttuja, mutta sen muistan että jollain takavuosien ruotsinlaivalla vai olisko ollut finnjetillä oli keulavisiiri kulussa aika auki. Se oli ehkä 70-80-luvulla, silloin sai autokannelle mennä ja minähän tietty pikkukölvinä tutkin kaikki paikat ja bongasin hienoimmat autot. Samalla huomasin että keulavisiiri (ylöspäin aukeava) oli henkilöauton mentävällä raolla. Epäilemättä tuulettelivat tai sitten ei vaan mennyt kiinni.
- Raollaan?
Mielenkiintoista. Muistaako kukaan, mikä käytäntö noissa visiireissä on ennen Estoniaa ollut. Suljettiinko ne aina ihan tiiviisti vai voiko tosiaan olla että jostain syystä on ajeltu visiiri hiukan avoimena, ja jos niin kuinka paljon ja miksi?
- JanneK
Olen jutellut viiden tai kuuden Estoniaan sukeltaneen (1994) kanssa. Mikään ei viitannut törmäykseen tai räjähdykseen. Näiden sukeltajien kanssa on tullut juotua viinaakin aika paljon, joten jos asia ei olisi niin kuin esitetty niin olisin asiasta luottamuksella varmasti kuullut. Rakenteellinen heikkous (BV), liian kova vauhti, "väärä jiiri" paapuuriin ja huonosti ylläpidetty lukitusmekanismi. Onnettomuus on monen asian summa kuten tässäkin
- ...
Älä jauha trolli paskaa. Niitä sitoo vaitiolovelvollisuus, etkä tuskin edes tunne, kunhan puhut paskaa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1694849
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1244413- 262871
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa291928"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231784Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151699Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221690Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1041675Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301603Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181541