Treffeillä
Elettiin kaunista sunnuntaipäivää eräässä pienessä kaupungissa. Ilmassa ei ollut urheilujuhlan tuntua, ei edes kunnolla pakokaasuja kaupungin koon vuoksi. Se mitä ilmassa oli, oli binääristä rakkautta, jota Hotti69 deittipalsta oli luonut jo pelkällä olemassaolollaan. Palsta oli hyvin suosittu, niin suosittu, että kyseisen kaupungin asukkaista lähes puolet oli siellä etsimässä seuraa, kuka parempaa ja kuka vieläkin parempaa. Viisareiden nytkähdellessä tuskastuttavan hitaasti kohti puoltapäivää, astelee paikallisen kahvilan terassia kohti mieshenkilö hieman nilkuttaen. Kuinka ollakaan, samaan aikaan astelee terassia kohti myös pitkä ja laiha nainen, nuttura tiukasti takana.
- Pöytää vailla? tarjoilija hymyilee miehelle.
- Kyllä kiitos, sellainen rahamiehen pöytä.
- Nämä kaikki ovat maksaville asiakkaille, tarjoilijatyttö vastaa hymyillen.
- Otan tämän, tuo olut, mies vastaa ja istahtaa omituisen kolahduksen saattelemana pöytään.
Samassa pitkä nainen kerkeää paikalle ja katsoo kysyvästi pöydässä röhnöttävään mieheen. Mies kurtistaa kulmiaan ja pyörittelee vaistomaisesti päätään. Nainen jatkaa tuijottamista suu hieman auki, kuin olisi imitoinut happivajausta potevaa haukea.
- Anteeksi, olemmekohan me sopineet tänne tapaamisen? nainen aloittaa.
- No höh, enpä usko, mies tuhahtaa ja ottaa samalla vastaan tarjoilijan tuoman tuopin.
- Jotenkin minusta vaan tuntuu siltä, nainen jatkaa sinnikkäästi.
- En usko, jatka nyt vaan matkaa kukkakeppi, mies hoputtaa naista ja viittoilee kädellään.
- Vilpertti, sehän se nimi oli, nainen saa vihdoin nimen mieleensä.
- No vittu, et voi olla tosissasi?
- Saanko istua?
Nainen ei kuitenkaan odota vastausta, vaan tällää luisevan takapuolensa penkille ja tilaa suu hymyssä tilannetta seuranneelta tarjoilijalta kevytkolan. Tällä välin mies purskuttelee olutta suussaan ja yrittää vaivihkaa kasvaa pari senttiä lisää pituutta.
- Aulikki Neilikka, nainen ojentaa kättään miestä kohti.
- Vilpertti R. Kehveli, mies läpsäisee puolihuolimattomasti naisen kättä ja on kaataa samalla oluensa.
- Olet aika nuorekkaan oloinen, nainen puree hammasta ja katsoo miestä, joka vaikuttaa viisikymppiseltä.
- Puuuh, mies puhaltaa suullisen kaljaa pitkin pöytää.
- Paljonko sitä herralla oikein on ikää sen luvatun kolmevitosen sijaan?
- Köh, miten lienen kirjoitellut väärin, systerin syntymäajan taisin laittaa. Niin tuo, onhan sitä neljäkymmentä viisi ja rapiat päälle.
- Paljonko ne rapiat ovat?
- Seitsemän vuotta, mies mutisee ja viittoilee tarjoilijaa tuomaan toisen pitkän.
Nainen hymyilee hieman ja ottaa esiin muistikirjan. Hän selaa siellä sivulle kolmekymmentäseitsemän ja alkaa kirjoittaa deittiprofiilinimen kohdalle tekstiä. Muistikirjassa on jokaiselle miehelle sivu, jossa on ensin miehen kertomat asiat ja sitten toinen sarake mihin hän on kirjannut miten asiat todellisuudessa ovat.
- Mitä, kalenteriako täyttelet? mies havahtuu naisen kynäilyyn.
- Ki-kirkkokuorolle sanoittelen uusia lauluja, ei muuta.
- Tuota, sinäkö se sanoit olevasi ateisti?
- Niin, sanoinko että kirkkokuoron? tarkoitin kyllä, että kirjaa kuorottomasta kuorosta kirjoitan, nainen mumisee ja punastuu nutturaansa myöten.
Samassa ohitse kävelee kaksi hyvin seksikkäästi puettua naista, jotka vilkuttavat pöytää kohti. Mies vetää samassa vatsansa sisään ja heiluttaa naisille takaisin.
- Hei Aulikki, mennäänkö taas vetään perseet olalle ja tanssimaan pöydille, se viimekertainen oli hyvin avartava kokemus, toinen naisista huikkaa.
- Oih, se nyt vaan oli sellainen vahinko, Aulikki vastaa ja punastuu uudelleen.
- Mitä tapahtui? Vilpertti utelee naisten kadotessa kulman taakse.
- Minä tuota, ihan vaan vahingossa tanssin pöydällä ja iskin pääni toiseen pöytään. Takaraivo aukesi, mutta vain vähän.
- Ai niin, sinähän sanoit olevasi tanssija, mies höröttelee.
Nainen ryystää hetken aikaa kolaansa kiukusta puhisten. Miksi niiden tyttökavereiden piti juuri nyt kävellä ohitse?
- Olet aika lyhyt, nainen päättää hyökätä miestä vastaan.
- Se, se tuo netti venyttää yleensä lukuja, vika on noissa Suomen hitaissa yhteyksissä, mies keksii äkkiä.
- Muistaakseni kerroit olevasi absolutisti ja vapaa, nainen näpäyttää sormellaan miehen sormusta.
- Oho, tuota, tämä on vaan tällainen, öööh, ystävänlahja ystävältä, sellaiselta kaukaiselta ystävältä.
- Pistätkö minullekin sitten oluen, kun kerran näyttää maistuvan? Aulikki katsoo miestä silmiin.
- Eh tuota, minulla on nyt pikkaisen tiukkaa tällä hetkellä.
- Housuissa kenties?
- Äh, rahat vähissä, kun tuota piti maksaa äidin hammaslääkärilasku ja isän uuden auton käsiraha ja veljenpojan moottoripyörä.
Aulikki kaivaa käsilaukustaan satasen setelin ja tilaa tarjoilijalta kaksi olutta. Juomat saatuaan, hän työntää toisen miehen nenän eteen.
- Ki-kiitos, tämä tuli tarpeeseen, mies änkyttää ja kulauttaa siitä heti puolet.
- Kävitkö parturissa, en näe missään niitä pitkiä tummia hiuksia? Aulikki tutkailee deittiään.
- Juu, no se hiusjuttu oli sellainen heitto vaan siellä netissä. Miten muuten itse, kadotitko rinnat matkalla?
- Köh, nainen on tukehtua olueensa. – Minä tuota, siis olenhan minä naisellinen ja varsinkin teininä olin hyvin muodokas.
- Ei näy c-kuppia eikä pyöreätä perää, mies tiirailee nousevan humalan läpi naista.
Samassa miehen päässä syttyy himmeä tuikku, joka käskee häntä olemaan mies ja suuntaamaan ajatuksensa keskipisteeseen, eli pesälle pääsemiseen. Humalan luomalla nokkeluudella ja varsinkin puujalkansa tuomalla ketteryydellä hän poistaa toisesta jalasta kengän ja nostaa koiven naisen jalkoväliä kohti.
- Auts! Mikä helvetti se oli? nainen karjaisee ja nousee tuolista kuin vieteriukko.
- Istu vaan, kyllä minä sut hoitelen, mies mölisee.
- Pisti, ihan varmasti joku pisti, Aulikki tutkailee toista reittänsä.
- Khohta pistän vielä isommalla aseella, hähää, mies räkättää niin, että räkä tursuaa nenästä puserolle.
- Tikku, mistä helvetistä minun jalkaa iski tikku?
- Höylä, voi helvetti, se höylä! Vilpertti alkaa manailla kopinan säestyksellä.
- Mikä tuo ääni on? Aulikki kurkkaa pöydän alle.
- Puujalka, voi vittu ja perse. Minä unohdin höylätä sen ennen lähtöä. Kato, se on kuitenkin ihan uusi.
- Sinun piti olla parkettien partaveitsi ja terve kuin, hmmm…pukki.
- Eipä tuota neitikään ole juuri itseään laittanut tänne lähtiessä, vai onko tuo nykyisin meikkaamista kun vetää nutturan niin tiukalle, että naama pysyy punaisena koko treffien ajan?
- Olen minä meikannut, ihan varmasti kerran laitoin huulipunaa, eikä se ollut mitään Halpisladon tarjoushuulipunaa.
- No mistä se sitten oli? mies urahtaa.
- Alepasta.
Nainen nostaa nokkaansa ja kaataa mielenosoituksellisesti loput omasta kaljastaan pöydän viereen maahan. Häntä ketuttaa aivan suunnattomasti tuollainen deittikumppanin epärehellisyys. Hän itse oli vain hieman kaunistellut asioita, kun taas tuo vastapäätä istuva porsas oli valehdellut hänelle pokkana päin naamaa.
- Sano nyt vielä, että oletko tosiaan toimitusjohtaja ja sinkku, sekä onko sinulla se hirsilinna Saimaalla? nainen katsoo miestä, joka yrittää saada noukittua tuhkiksesta pitkää jämää.
- Häh, mitä, mökkikö?
- Niin, senhän piti olla oikein hirsilinna.
- Ei ole, kerran kävin eukon kanssa Helsingissä ja olimme yötä Rastilassa sellaisessa mökissä.
- Entä työt.
- Kuka niitä tekee, savolaiset, hähää. Mittee työ ja sitä rataa, hähähää.
Nainen ilmoittaa miehelle, ettei häntä jaksa kiinnostaa jatkaa tapaamista, sillä hänen mielestään heidän horoskoopit eivät ole balanssissa juuri tällä hetkellä. Mies katsoo naista hetken päätään raapien, ennen kuin avaa suunsa:
- Ei tollainen kyllä mistää munaa saa.
- Saanpas, kahdeltakin exältä, nainen tuhahtaa.
- Etkös sä just shanonut, ethä luurangot on siivottu khellareista, Vilpertti sönkkää.
- Kaapeista hyvä juopporenttu, kaapeista.
- Mene takaisin khaappiisi, sinä tuulen piiskaama vinkuheinä, mies saa sanottua ennen otsan kopsahtamista terassin pöytään.
- Mieluimmin minä nain vaikka henkarin kuin tuollaisen persaukisen pätkän kännikalan, Aulikki tokaisee sammuneelle deitilleen ja ottaa käsilaukkunsa.
Otettuaan kolme askelta, hän kääntyy vielä ympäri ja ääntään korottaen toteaa:
- Sitä paitsi, minä näin sinun naamassa yhden finnin, yök!
Elettiin kaunista sunnuntaipäivää eräässä pienessä kaupungissa. Ilmassa ei ollut urheilujuhlan tuntua, ei edes kunnolla pakokaasuja kaupungin koon vuoksi. Se mitä ilmassa oli, oli binääristä rakkautta, jota Hotti69 deittipalsta oli luonut jo pelkällä olemassaolollaan. Palsta oli hyvin suosittu, niin suosittu, että kyseisen kaupungin asukkaista lähes puolet oli siellä etsimässä seuraa, kuka parempaa ja kuka vieläkin parempaa. Viisareiden nytkähdellessä tuskastuttavan hitaasti kohti puoltapäivää, astelee paikallisen kahvilan terassia kohti mieshenkilö hieman nilkuttaen. Kuinka ollakaan, samaan aikaan astelee terassia kohti myös pitkä ja laiha nainen, nuttura tiukasti takana.
- Pöytää vailla? tarjoilija hymyilee miehelle.
- Kyllä kiitos, sellainen rahamiehen pöytä.
- Nämä kaikki ovat maksaville asiakkaille, tarjoilijatyttö vastaa hymyillen.
- Otan tämän, tuo olut, mies vastaa ja istahtaa omituisen kolahduksen saattelemana pöytään.
Samassa pitkä nainen kerkeää paikalle ja katsoo kysyvästi pöydässä röhnöttävään mieheen. Mies kurtistaa kulmiaan ja pyörittelee vaistomaisesti päätään. Nainen jatkaa tuijottamista suu hieman auki, kuin olisi imitoinut happivajausta potevaa haukea.
- Anteeksi, olemmekohan me sopineet tänne tapaamisen? nainen aloittaa.
- No höh, enpä usko, mies tuhahtaa ja ottaa samalla vastaan tarjoilijan tuoman tuopin.
- Jotenkin minusta vaan tuntuu siltä, nainen jatkaa sinnikkäästi.
- En usko, jatka nyt vaan matkaa kukkakeppi, mies hoputtaa naista ja viittoilee kädellään.
- Vilpertti, sehän se nimi oli, nainen saa vihdoin nimen mieleensä.
- No vittu, et voi olla tosissasi?
- Saanko istua?
Nainen ei kuitenkaan odota vastausta, vaan tällää luisevan takapuolensa penkille ja tilaa suu hymyssä tilannetta seuranneelta tarjoilijalta kevytkolan. Tällä välin mies purskuttelee olutta suussaan ja yrittää vaivihkaa kasvaa pari senttiä lisää pituutta.
- Aulikki Neilikka, nainen ojentaa kättään miestä kohti.
- Vilpertti R. Kehveli, mies läpsäisee puolihuolimattomasti naisen kättä ja on kaataa samalla oluensa.
- Olet aika nuorekkaan oloinen, nainen puree hammasta ja katsoo miestä, joka vaikuttaa viisikymppiseltä.
- Puuuh, mies puhaltaa suullisen kaljaa pitkin pöytää.
- Paljonko sitä herralla oikein on ikää sen luvatun kolmevitosen sijaan?
- Köh, miten lienen kirjoitellut väärin, systerin syntymäajan taisin laittaa. Niin tuo, onhan sitä neljäkymmentä viisi ja rapiat päälle.
- Paljonko ne rapiat ovat?
- Seitsemän vuotta, mies mutisee ja viittoilee tarjoilijaa tuomaan toisen pitkän.
Nainen hymyilee hieman ja ottaa esiin muistikirjan. Hän selaa siellä sivulle kolmekymmentäseitsemän ja alkaa kirjoittaa deittiprofiilinimen kohdalle tekstiä. Muistikirjassa on jokaiselle miehelle sivu, jossa on ensin miehen kertomat asiat ja sitten toinen sarake mihin hän on kirjannut miten asiat todellisuudessa ovat.
- Mitä, kalenteriako täyttelet? mies havahtuu naisen kynäilyyn.
- Ki-kirkkokuorolle sanoittelen uusia lauluja, ei muuta.
- Tuota, sinäkö se sanoit olevasi ateisti?
- Niin, sanoinko että kirkkokuoron? tarkoitin kyllä, että kirjaa kuorottomasta kuorosta kirjoitan, nainen mumisee ja punastuu nutturaansa myöten.
Samassa ohitse kävelee kaksi hyvin seksikkäästi puettua naista, jotka vilkuttavat pöytää kohti. Mies vetää samassa vatsansa sisään ja heiluttaa naisille takaisin.
- Hei Aulikki, mennäänkö taas vetään perseet olalle ja tanssimaan pöydille, se viimekertainen oli hyvin avartava kokemus, toinen naisista huikkaa.
- Oih, se nyt vaan oli sellainen vahinko, Aulikki vastaa ja punastuu uudelleen.
- Mitä tapahtui? Vilpertti utelee naisten kadotessa kulman taakse.
- Minä tuota, ihan vaan vahingossa tanssin pöydällä ja iskin pääni toiseen pöytään. Takaraivo aukesi, mutta vain vähän.
- Ai niin, sinähän sanoit olevasi tanssija, mies höröttelee.
Nainen ryystää hetken aikaa kolaansa kiukusta puhisten. Miksi niiden tyttökavereiden piti juuri nyt kävellä ohitse?
- Olet aika lyhyt, nainen päättää hyökätä miestä vastaan.
- Se, se tuo netti venyttää yleensä lukuja, vika on noissa Suomen hitaissa yhteyksissä, mies keksii äkkiä.
- Muistaakseni kerroit olevasi absolutisti ja vapaa, nainen näpäyttää sormellaan miehen sormusta.
- Oho, tuota, tämä on vaan tällainen, öööh, ystävänlahja ystävältä, sellaiselta kaukaiselta ystävältä.
- Pistätkö minullekin sitten oluen, kun kerran näyttää maistuvan? Aulikki katsoo miestä silmiin.
- Eh tuota, minulla on nyt pikkaisen tiukkaa tällä hetkellä.
- Housuissa kenties?
- Äh, rahat vähissä, kun tuota piti maksaa äidin hammaslääkärilasku ja isän uuden auton käsiraha ja veljenpojan moottoripyörä.
Aulikki kaivaa käsilaukustaan satasen setelin ja tilaa tarjoilijalta kaksi olutta. Juomat saatuaan, hän työntää toisen miehen nenän eteen.
- Ki-kiitos, tämä tuli tarpeeseen, mies änkyttää ja kulauttaa siitä heti puolet.
- Kävitkö parturissa, en näe missään niitä pitkiä tummia hiuksia? Aulikki tutkailee deittiään.
- Juu, no se hiusjuttu oli sellainen heitto vaan siellä netissä. Miten muuten itse, kadotitko rinnat matkalla?
- Köh, nainen on tukehtua olueensa. – Minä tuota, siis olenhan minä naisellinen ja varsinkin teininä olin hyvin muodokas.
- Ei näy c-kuppia eikä pyöreätä perää, mies tiirailee nousevan humalan läpi naista.
Samassa miehen päässä syttyy himmeä tuikku, joka käskee häntä olemaan mies ja suuntaamaan ajatuksensa keskipisteeseen, eli pesälle pääsemiseen. Humalan luomalla nokkeluudella ja varsinkin puujalkansa tuomalla ketteryydellä hän poistaa toisesta jalasta kengän ja nostaa koiven naisen jalkoväliä kohti.
- Auts! Mikä helvetti se oli? nainen karjaisee ja nousee tuolista kuin vieteriukko.
- Istu vaan, kyllä minä sut hoitelen, mies mölisee.
- Pisti, ihan varmasti joku pisti, Aulikki tutkailee toista reittänsä.
- Khohta pistän vielä isommalla aseella, hähää, mies räkättää niin, että räkä tursuaa nenästä puserolle.
- Tikku, mistä helvetistä minun jalkaa iski tikku?
- Höylä, voi helvetti, se höylä! Vilpertti alkaa manailla kopinan säestyksellä.
- Mikä tuo ääni on? Aulikki kurkkaa pöydän alle.
- Puujalka, voi vittu ja perse. Minä unohdin höylätä sen ennen lähtöä. Kato, se on kuitenkin ihan uusi.
- Sinun piti olla parkettien partaveitsi ja terve kuin, hmmm…pukki.
- Eipä tuota neitikään ole juuri itseään laittanut tänne lähtiessä, vai onko tuo nykyisin meikkaamista kun vetää nutturan niin tiukalle, että naama pysyy punaisena koko treffien ajan?
- Olen minä meikannut, ihan varmasti kerran laitoin huulipunaa, eikä se ollut mitään Halpisladon tarjoushuulipunaa.
- No mistä se sitten oli? mies urahtaa.
- Alepasta.
Nainen nostaa nokkaansa ja kaataa mielenosoituksellisesti loput omasta kaljastaan pöydän viereen maahan. Häntä ketuttaa aivan suunnattomasti tuollainen deittikumppanin epärehellisyys. Hän itse oli vain hieman kaunistellut asioita, kun taas tuo vastapäätä istuva porsas oli valehdellut hänelle pokkana päin naamaa.
- Sano nyt vielä, että oletko tosiaan toimitusjohtaja ja sinkku, sekä onko sinulla se hirsilinna Saimaalla? nainen katsoo miestä, joka yrittää saada noukittua tuhkiksesta pitkää jämää.
- Häh, mitä, mökkikö?
- Niin, senhän piti olla oikein hirsilinna.
- Ei ole, kerran kävin eukon kanssa Helsingissä ja olimme yötä Rastilassa sellaisessa mökissä.
- Entä työt.
- Kuka niitä tekee, savolaiset, hähää. Mittee työ ja sitä rataa, hähähää.
Nainen ilmoittaa miehelle, ettei häntä jaksa kiinnostaa jatkaa tapaamista, sillä hänen mielestään heidän horoskoopit eivät ole balanssissa juuri tällä hetkellä. Mies katsoo naista hetken päätään raapien, ennen kuin avaa suunsa:
- Ei tollainen kyllä mistää munaa saa.
- Saanpas, kahdeltakin exältä, nainen tuhahtaa.
- Etkös sä just shanonut, ethä luurangot on siivottu khellareista, Vilpertti sönkkää.
- Kaapeista hyvä juopporenttu, kaapeista.
- Mene takaisin khaappiisi, sinä tuulen piiskaama vinkuheinä, mies saa sanottua ennen otsan kopsahtamista terassin pöytään.
- Mieluimmin minä nain vaikka henkarin kuin tuollaisen persaukisen pätkän kännikalan, Aulikki tokaisee sammuneelle deitilleen ja ottaa käsilaukkunsa.
Otettuaan kolme askelta, hän kääntyy vielä ympäri ja ääntään korottaen toteaa:
- Sitä paitsi, minä näin sinun naamassa yhden finnin, yök!
Vastaukset 7
Vanhimmat
mää olen ihan nirvanassa.
Ensimmäinen kirjoitus kuukausi tolkkuihin tällä palstalla, joka kolahti.
Loppua olisin vielä hionut,muuten
9,5 , jos sopii?
No nyt on palstalla kerrankin teksti, joka
NAURATTAA
mua!
¤
Kiitos lukuelämyksestä!
Kirjoittelin tuon eilen pikaisesti erään toisen palstan asioita silmällä pitäen. Piti saada hieman "kommentoida" netin seuranhakua ja lähinnä sitä, miten paljon siellä on kaikkea epärehellisyyttä sekä monenkaltaista pinnallisuutta.
Lämmitti mieltä lukea, että huumoriksi tarkoitettu teksti oli onnistunut edes jotenkin.
Ehkä jos olisin lukenut tämän ensin, mutta ehkä ei sittenkään. Tässäkin tekstissä seisot liian isosti äänessä kertomuksen edessä.
Kokeilisit kertoa miehestä jolla on pienempi ego ja suurempi ymmärrys. Ei huumori välttämättä aina tarvitse olla näin viivasuoraa tosimiesmäistä ryyppäämistä.
Vitsisi ovat ehkä tuoreita, mutteivat yllätä. Naisvihasi kattaa kaiken kertomisen yli, mitä hauskaa siinä on että naiset ovat kammottavia, valehtelevia, itsekkäitä... lista on loputon.
Ei näissä henkilöissä ole tartunta pintaa, ei kukaan halua samaistua ainoaankaan näistä tyypeistä, kuka haluaa edes ymmärtää heitä? Mitä iloa on sormella osoittaa tyyppejä jotka ovat tyhmiä? juoppoja? seksistisiä? vailla mitään kosketusta todelliseen elämään.
Kannattaisi ehkä kännätä vähemmän ja elää enemmän, raittiiksi alettuani huomasin ihan yhtäkkiä yllättäin että totuus on sekin että puolet suomalaisista juovat sen toisen puolenkin vuosiannoksen. Tuo taas merkitsee sitä että puoli suomea elää raittiina, ilman mitään ongelmia, ilman jatkuvaa esittämistä, ilman yrittämistä mihinkään, onnellisina ja tasapainoisina, mutta todellakin ilman viinaa??
Voiko suomessa kirjoittaa huumoria ilman alkoholin osuutta asiaan?
Hienoa, huomasit pointin, eli isot moninaiset ongelmat ja iso ego, kaikki karrikoituina. Huomasit mistä oli kyse, mutta et tajunnut silti mitä näillä teksteillä ajoin takaa.
Kysymys ei ollut pelkästä huumorista, kysymys oli myös piikistä asian tiimoilta. Asian tai asioiden, joista en edes osaa kirjoittaa niin ikävästi, kuin mitä ne monesti tulevat esiin ihan elävässä elämässä.
Pitääkö tälläisiin henkilöhin samaistua? Mielestäni ei pidä, mutta silti heitä on.
Palautteesi mukaan olet kännännyt. Hienoa, jos olet päässyt sen yli. Minä en harrasta kännäämistä.
Huumoria voi kirjoittaa paljonkin ilman alkoholia. Kyse on vain aiheesta, mistä kirjoittaa. Jos haluaa kirjoittaa pettämisestä, huoraamisesta, kännäämisestä, isoista egoista, toisten kaltoin kohtelemisesta, väkivaltaisista ihmisistä - tule tekstistä sen näköistä.
Tämä aihe oli erinäisistä syistä tapetilla näiden kahden tekstin verran. Seuraavat ovat jotain muuta, kuten myös edelliset olivat.
Kiitos kommentistasi, se oli hyvä kannanotto.
Oman tyylilajinsa helmiä.
Ei tällä miehellä tarvitse olla pienempi ego ja suurempi ymmärrys tässä tyylilajissa.
Pata kattilaa... Panin otsikoksi, koska itselläsi ja tarinoittesi naisilla on suuri ego ja jotenkin tuntuu, että sinulla myös miesviha?
Miksi ihmeessä aina pitäisi samaistua johonkin kirjoitetun tarinan henkilöön. Kuka haluaa samaistua Uuno Turhapuroon? Huono esimerkki, minä ehkä haluaisin, kun sillä menee aina niin hyvin :)
On näillä karrikoiduilla tyypeillä yhteys todellisuuteen. Tätähän se on. (olen kuullut, en kokenut).
Treffipalstoilla hieman kaunistellaan omia piirteitä. Ylipäätään, mielestäni treffipalstojen kautta seuraa etsivät lienevät aika epätoivoisia, joten kai heidän on hieman vilunkia pelattavakin. Muuten jää vastaukset tulematta. Vastaisitko itse rehelliselle 160 cm pitkälle kaljulle äijälle, joka asuu äidin peräkammarissa?
Olettaen, että tällä tavoin seuraa hakisit.
Tuossa Satujoselle vastatessani kerroinkin oleellisen.
Luen juttujasi takaperin. Viimeksi tämän ensimmäisesi.
Laatukamaa. Osaat tämän tyylin. Ja minua hymyilytti. Se kai on kirjoittajan paras palkkio, kun saa lukijan hyvälle tuulelle, eikö?