Kiva olen saanut ruotsista matikasta ja enkusta 10, ja nyt kun valtakunnalliset tuli ja menin paniikkiin kokeiden aikana niin olen saanut ruotsista 6, matikssta 6 ja enkkua en ole saanut. Miten voi olla mahdollista? Aika on tuntunut loppuvan kesken enkä mitenkään muistanut enää laskutapoja matikassa. Olisihan mun pitänyt osata. Opettajakin sanoi sen minulle päin naamaa! Olin purshkahtaa melkein itkuun. Se sano että numero laskee päästötodituksessa varmasti. EN ehitnyt kirjoittaa ruotsin siihen kirjoittamistehtävään kuin kaksi lausetta 8/20 pistettä. Menetin pisteitä ihan liikaa.
Sitten nyt pelottaa fyssa kauheesti, mut hallitsen sen yleensä aika hyvin ja kemia pelottaa vielä enemmän. Jos saan niistäkin huonoja numeroita, olen kipeä 2.6 joten en ole hakemassa todistusta joka on paska. Onneksi sentään edes muutama kurssi kymppi niin ei näytä surkeudet pahalta. Mutta mistäs sitä tietää jos opettajat keksii että muitakin numeroita on laskettava. Täällä on kova vaatimustaso. 7. luokan alussa huomasin että luokkamme oli jaoteltu sillä tavalla että "älykkäät" pääsivät yhteen hiku c-luokkaan (jossa minä olen huonoimpien joukossa) ja sitten siitä huonommat b-luokkaan ja surkeimmat tupakan polttajat ja viinan juojat a-luokkaan. Ironiaako että A-alkoholisoituneet? Luokkamme parhaan keskiarvo on 9,9, sitten 9,5 ja 9,3. Itse en kuulu noihin parhaimpiin. (8,8) ja olo on aika kurja kun luokassa huomoidaan vain 10 suoritukset ja ne huonoimmat 7 ja 6. Keskitasoiset ovat keskitasoisia, eli ei mitään. Nyt on niin kunniaa saaneet nämä tosi älyköt kun yksi sai matikasta 10- (en ole varma mutta niin kuulin), toinen ruotsista 9 1/2 ja enkusta 10-. Loistavaa kerta kaikkiaan.
Olen aina yrittänyt päästä edes kolmen parhaan joukkoon mutta en pääse. Ainoastaan heitä palvotaan ja heillä on suurin kaveriporukka. Minä olen eristäytynyt koska en jaksa kuunnella sitä ainaista "mä sain kympin" raukutusta. Olen alkanut ryypätä ja käyttämään lääkkeitä väärin tarkoituksessa tämän viikon aikana. Älyttömät paineet ja minua huijattiin näyttämään koetulokseni ja nyt kun kaikki tietävät 6 ja 7 arvot niin entistä mukavempi. Tässä vaiheessa sen näkee kuka oikeasti on älykkö ja kuka jaksaa ja kestää. Voi olla että päästötodistus on jotain muuta. Minulla oli niin kovat paineet että peruin valintakoe hakemukseni "hienojen lukioon" ja en ole menossa minnekkään nyt syksyllä.
Eli haen kai amikseen ensi vuonna ja olisi ollut kiva jos todistus olisi ollut miellyttävä. Itkeäkkö vai nauraakko? En tiedä mutta joudun jäämään kotiin ensivuodeksi. En halua mihinkään vitun lukioon enkä todellakaan mihinkään vitun supertietokoneaivojen IP-lukioon jossa en pärjäisi kuitenkaan. Keskiarvonikin ja osaamiseni on keskitasoa. EN halua olla aina sillä surkealla tasolla. Ei voi korottaa kun ei jaksa kun pelkästään tällä tasolla pysyminen kuluttaa voimani.
On niin nuutunut, väsynyt, stressaantunut olo että ryyppy murheeseen toinen tarpeeseen niin kuin meillä päin sanotaan. Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille!
Sitten nyt pelottaa fyssa kauheesti, mut hallitsen sen yleensä aika hyvin ja kemia pelottaa vielä enemmän. Jos saan niistäkin huonoja numeroita, olen kipeä 2.6 joten en ole hakemassa todistusta joka on paska. Onneksi sentään edes muutama kurssi kymppi niin ei näytä surkeudet pahalta. Mutta mistäs sitä tietää jos opettajat keksii että muitakin numeroita on laskettava. Täällä on kova vaatimustaso. 7. luokan alussa huomasin että luokkamme oli jaoteltu sillä tavalla että "älykkäät" pääsivät yhteen hiku c-luokkaan (jossa minä olen huonoimpien joukossa) ja sitten siitä huonommat b-luokkaan ja surkeimmat tupakan polttajat ja viinan juojat a-luokkaan. Ironiaako että A-alkoholisoituneet? Luokkamme parhaan keskiarvo on 9,9, sitten 9,5 ja 9,3. Itse en kuulu noihin parhaimpiin. (8,8) ja olo on aika kurja kun luokassa huomoidaan vain 10 suoritukset ja ne huonoimmat 7 ja 6. Keskitasoiset ovat keskitasoisia, eli ei mitään. Nyt on niin kunniaa saaneet nämä tosi älyköt kun yksi sai matikasta 10- (en ole varma mutta niin kuulin), toinen ruotsista 9 1/2 ja enkusta 10-. Loistavaa kerta kaikkiaan.
Olen aina yrittänyt päästä edes kolmen parhaan joukkoon mutta en pääse. Ainoastaan heitä palvotaan ja heillä on suurin kaveriporukka. Minä olen eristäytynyt koska en jaksa kuunnella sitä ainaista "mä sain kympin" raukutusta. Olen alkanut ryypätä ja käyttämään lääkkeitä väärin tarkoituksessa tämän viikon aikana. Älyttömät paineet ja minua huijattiin näyttämään koetulokseni ja nyt kun kaikki tietävät 6 ja 7 arvot niin entistä mukavempi. Tässä vaiheessa sen näkee kuka oikeasti on älykkö ja kuka jaksaa ja kestää. Voi olla että päästötodistus on jotain muuta. Minulla oli niin kovat paineet että peruin valintakoe hakemukseni "hienojen lukioon" ja en ole menossa minnekkään nyt syksyllä.
Eli haen kai amikseen ensi vuonna ja olisi ollut kiva jos todistus olisi ollut miellyttävä. Itkeäkkö vai nauraakko? En tiedä mutta joudun jäämään kotiin ensivuodeksi. En halua mihinkään vitun lukioon enkä todellakaan mihinkään vitun supertietokoneaivojen IP-lukioon jossa en pärjäisi kuitenkaan. Keskiarvonikin ja osaamiseni on keskitasoa. EN halua olla aina sillä surkealla tasolla. Ei voi korottaa kun ei jaksa kun pelkästään tällä tasolla pysyminen kuluttaa voimani.
On niin nuutunut, väsynyt, stressaantunut olo että ryyppy murheeseen toinen tarpeeseen niin kuin meillä päin sanotaan. Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
amatsussa ei ole mitään vikaa pääset nopeammin työelämään ja tienaamaan rahaa, kuin lukiolaiset. ainahan voi vaihtaa linjaa jos tuntuu pahalta.
suosittelen amatsua lämpimästi kädentaidot siinä näkyy eniten, mutta päätäkin vaaditaan.
Käsittääkseni valtakunnallisilla katsotaan vain kaikkien oppilaiden osaamista yleisesti.
Ei pitäisi vaikuttaa MITENKÄÄN päästötodistukseen.
Niin minäkin luulin ettei se vaikuta, meni huonosti ja vaikutti keskiarvoon vaikka olin koko loppuvuoden aktiivinen ja sain testeistä 8 ja 9 ja 10. Kylä se jotain tekee.
"Ei pitäisi vaikuttaa MITENKÄÄN päästötodistukseen."
meillä muinoin vaikuttivat yhden kurssin verran päättöarvosanaan.
Tiedätkö, kuulostaa harvinaisen tutulta. Mulla tuo tuli kuitenkin vasta lukion toisena vuotena. Peruskoulussa oli aivan mielettömät paineet (erikoiskoulu), meni aivan sairaaksi jo. Mutta vedin sen läpi kunnialla ja valmistuin koko peruskoulun parhaana oppilaana. Tasonhan pitää säilyä, vai mitä?
Lukion eka vuosi meni leikiten, koska se nyt periaatteessa oli pelkkää samaa kuin yläaste. Tokana vuonna olisi pitänyt jo alkaa lukeakin. Siinä iski stoppi. En jaksanut enää tunneilla kuunnella, en jaksanut tehdä läksyjä. En oikeasti vain enää jaksanut. Aloin myös juoda jonkun verran, lintsasin niin paljon, että siitä tuli ongelma. En vain yksinkertaisesti uskaltanut mennä kouluun, koska pelkäsin niin älyttömästi sitä stressiä ja niitä paineita. Oli helppoa vain pysyä poissa ja pitää mieli tyhjänä.
Opettajathan alkoivat suhtautua minuun kuin johonkin huligaaniin, vaikka en edes sellainen ollut. En kehdannut asiasta kellekään puhua, sehän oli noloa, koska lukiohan on lastenkoulu. Tenttimällä pääsin sitten kurssit läpi, kun en tunneilla pystynyt olemaan. Yo-kirjoituksiin en lukenut riviäkään, mutta ihme kyllä pääsin niistäkin läpi ja hyvillä arvosanoilla. L:n paperit olisin saanut helposti, jos olisin kurssit käynyt kunnolla ja lukenut. Nyt sain tyytyä E:hen ja M:ään. Harmittaa, mutta mielestäni oma terveys ja jaksaminen tulee aina ensin.
En sitten tiedä, mikä tuohon auttaisi. Jos joku kertoo, kuulisin mielelläni :) Pääsin haluamaani amk:hon, ensimmäinen vuosi meni erinomaisesti, mutta sitten alkoi sama kierto. En enää voinut mennä edes sisälle kouluun, alkoi huimata ja oksettaa ja pelottaa ne paineet uudestaan. Pidän väkisin nyt välivuotta ja syksyllä pitäisi mennä takaisin ja vain päättää, että teen kaiken kunnolla ja ilman stressiä.
Hassua sinäänsä, että olen pystynyt tekemään kahta työtä samaan aikaan (ensimmäinen 8-16, toinen 16.30-22), kävin kotona vain nukkumassa, eikä stressistä ollut ripaustakaan. Mutta koulu, jonka pitäisi olla kevyttä ja helppoa ja jonka prkl vielä osaisin hoitaa kunnolla, vetää jalat alta.
Mitä sinulle nyt voin sanoa on, että anna itsellesi hetki aikaa. Älä kuuntele opettajia, et sinä heitä varten opiskele (sitä paitsi opettajalla ei ole oikeutta sanoa koetuloksia luokan edessä, oli numero hyvä tai huono). Kuuntele omaa kehoasi ja jaksamistasi, älä stressaa. Ja anna aikaa myös itsellesi.
En oikein ymmärrä sun pointtias. Miks sä annat elämäs valua hukkaan vuodella, kun sulla on hieno todistus? Mä oon lukiossa ekaa vuotta, lähdin tänne ysin keskiarvolla. Mun ei oo tosin tarvinnu koskaan tehdä hirveesti töitä koulun eteen, että olis kai k.a. korkeempikin voinu olla. Muuten keskitason k.a on noin 7, että kyllä sä oot yli keskitason tolla 8,8 keskiarvolla.
Miks sen pitäis olla joku "hieno lukio"? Mitä tarkoitat hienolla lukiolla? Itse olen lukiossa, jonne tarvitsi keskiarvon olla yli 7. Jos asut kaupungissa, niin siellä on varmasti monia lukioita, joissa opetuksen taso on yhtä hyvä kuin jossain "hienossa lukiossa". Itse asun maalla, joten valinnan varaa 30 km:n säteellä ei ollut kuin tämä yksi lukio. Jos kyselet kesällä jäljelle jääneitä paikkoja lukioista, niin aivan varmasti pääset sisään!
Miksi pitäisi olla kolmen parhaan porukassa kokeitten tuloksissa? Mitä väliä sillä on miten muut menestyvät? Mitä saavutat sillä? Eikö se ole tärkeintä, että on itse tyytyväinen suoritukseensa? Kavereita ei hankita todistusarvosanoilla! Tai jos niitä niin saa, niin ne eivät ole todellisia ystäviä!
Opettajasi käytös oli kyllä hyvin tökeröä! Älä jatka ryyppäämistä tai lääkkeiden käyttöä. Mun elämässäni tapahtui kaiken näköistä kamalaa muutamia vuosia sitten. Olen ollut iloinen, että itsetuntoni on niin vahva, että en alkanu ryyppään tai muulla lailla tuhoamaan elämääni. Mun on pakko myöntää, että ajattelin joskus vähän ton tapasesti kuin säkin, mutta sit elämä tuli laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ei sunkaan tarvii olla mikään huippu! Sä oot hyvä ihminen just noin! tsemppiä sulle! Muuten, mistä päin Suomea olet?
"Olen aina yrittänyt päästä edes kolmen parhaan joukkoon mutta en pääse. Ainoastaan heitä palvotaan ja heillä on suurin kaveriporukka."
Kylläpä kaverisuhteet olisivat helppoja, jos riittäisi, että olisi kolmen parhaan joukossa kouluarvosainoissa, niin saisi hirveästi kavereita. Ketä ihmisiä voisi kiinnostaa alkaa jonkun kaveriksi siksi, että se käyttää paljon aikaansa koulunkäyntiin ja saa hyviä numeroita? Siis sen syyn takia. Tietenkin kaverit saa opiskella niin paljon kuin haluaa, eihän siinä mitään, mutta eipä se minua paljoa liikuta, mitä arvosanoja ne saavat. Eikä ainakaan niin, että yrittäisin saada ystävikseni parhaiten pärjääviä:D
Ehkä sinä ajattelit vähän muuta kuin kirjoitit, koska tuosta oikeasti sai sen kuvan, että silloin saa kavereita, jos saa kokeista parhaan, toisiksi parhaan tai kolmanneksi parhaan numeron. Tai siis jos tokarin keskiarvo on kolmen parhaan joukossa. Voihan se olla totta, että näillä henkilöillä on kavereita, jos he ovat sosiaalisia, mukavia ja tulevat hyvin toimeen ihmisten kanssa. Mutta luultavasti se enemmän ärsyttää muita, jos he kehuskelevat numeroillaan. Mutta olisi se aika töykeää todeta, ettei kiinnosta sinun numerot. Siksipä pitää "ihastella ja kehua", vaikka mielessä pyörisikin, että eikö tuo tajua, miten tyhmää on kehuskella omilla koulunumeroilla.
Ja jos sanot, että muut palvovat heitä. Eiväthän he silloin voisi mitenkään olla kavereita. Tuo menee aika ristiin. Kaverit ovat samanarvoisia. Hyvissä kaverisuhteissa kumpikaan ei ole mitenkään ylempänä tai alempana. Eli noilla kolmella henkilöllä ei siis olisi oikein kavereita...
Et voi ajatella noin. Valinta on sinun, mutta varmasti tulet pääsemään jonnekin lukioon, vaikka et olisi hakenutkaan. Peruutuksia tulee aina. Lisäksi on ihan sama, minkä lukion olet käynyt. Nimimerkillä yhdestä Suomen huonoimmasta lukiosta yo:ksi valmistunut ja yhdessä suomen suurimmista yliopistoista opiskeleva.
Yläasteen numerot eivät merkitse yhtään mitään. On yhdentekevää, millaisia arvosanoja saat, koska pääset tuolla keskiavolla todella hyvin lukioon. Eikä lukion tarvitse olla mikään snobilukio. Luultavasti sinun on paljon helpompi olla huippu, kun ei tarvitse ottaa jatkuvia paineita jossain hienostolukiossa, jossa kenelläkään ei ole muuta elämää kuin koulunkäynti.
Nyt itseä niskasta kiinni. Lopeta tuollainen höpötys. Aina ei tarvitse olla paras kaikessa. Riittää, että sinä olet oppinut jotain! Tulokset eivät ole itsetarkoitus. Ja ehdottomasti lukioon tuolla keskiarvolla. Ei amikseen kannata mennä vain, jos ajattelee, että siellä on helpompaa. Kuuntele itseäsi!
Moikka muut hyvät oppilaa!
Muistakahaan kaikki opiskelijat aina MIKSI te opiskelette. Hyvien arvosanojen tavoittelulle täytyy olla myös hyvä syy ellet oikeasti halua uuvuttaa itseäsi koulutöillä ja saada huonoa omatuntoa huonoista numeroista.
Itse tavoittelin hyvää keskiarvoa peruskoulun päästötodistukseeni (lopulta keskiarvioni oli 9,3), koska halusin päästä Helsingin luonnontiedelukioon (erikoislukio, jonne silloin keskiarvon piti olla yli 9). Kirjoituksissa tavoittelin mahdollisimman hyviä arvosanoja realista ja matikasta KOSKA niistä sai hyvin pisteitä yliopiston hakuprosessissa.
Motivaationi hyviin arvosanoihin koko peruskoulun ja lukion ajan oli unelmani päästä lukemaan biologiaa yliopistolle. Karsinta yliopistoon on kovaa, joten pääsykokeessan on loistettava. Ja pääsin kovan työni ansiosta ensimmäisellä yritämällä yliopistolle sisään.
Yliopistossakin saa arvosanoja mutta niillä ei ole enää merkitystä. Nyt opiskelen vain oppiakseni itseäni varten. Ihan sama miten muuta arvottavat oppimiseni laatua.
Pääasia on että sinä olet onnellinen ja että saat tehdä elämässäsi sitä mitä haluat.
Oletko ajatellut mitä varten opiskelit eli mitä haluaisit tehdä "isona"?
Älä pilaa elämääsi liialla työnteolla (=opiskelulla) ilman kunnon syytä!
Hyvän ihmisen ei tarvitse olla kaikkein paras!
Tarkoitan siis sellaista juoksemista, jossa oma itsetunto on pelkästään hyvien numeroiden varassa. Sellaista, jossa maailma ja itsetunto romahtaa huonosta numerosta. Itse olin sellainen ala-asteella, yläasteella ja lukiossa. Peruskoulun ka 9.8, lukiossa 9.9. Muuta elämää ei tietenkään ollut kuin koulu. Kehuja ja stipendejä sateli, joten mä jotenkin "humalluin" niistä. Ja muut alkaa jo odotaa sitä tiettyä tasoa, joka pitää sitten yrittää säilyttää tai parantaa. Itsensä rääkkäämistä ja perfektionismia, jolla ei oo enää paljonkaan tekemistä niiden opiskeltavien asioiden kanssa.
Tällä hetkellä yritän rakentaa itsetuntoani muiden asioiden varaan. Koulu ei saa olla elämän ja kuoleman kysymys. Oon uuvuttanu itseni siinä puhki, älkää tehkö samaa. Ei huithapeliksi ryhtymistäkään, mutta kultaista keskitietä. Lopeta heti lääkkeiden käyttö vääriin tarkoituksiin.