Olemme olleet yhdessä noin vuoden, hän on 18 ja minä 19. Minulla on pari suhdetta takana, hänelle olen ensimmäinen. Riitoja on ollut melko paljonkin, mutta olemme niistä selvinneet tähän asti... Aiheet eivät ole olleet kovinkaan vakavia, lähinnä pieniä näkemyseroja jne.
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulisin, että kiikastaa siitä, ettei tyttöystäväsi enää välitä sinusta, mutta ei kuitenkaan uskalla olla yksinkään, koska ehkä pelkää, ettei saa ketään muuta. Luultavasti junnaatte samassa tilanteessa siihen asti, että tyttösi löytää toisen ja lähtee tämän matkaan.
Jos vuoden seurustelun jälkeen tuossa iässä lässähtää seksi eikä rakkaus enää kukoista, silloin se suhde ei vain ole tarkoitettu kestämään, eikä sitä väkisin saa parantumaan. Vuosi on kuitenkin todella lyhyt aika, eikä siinä ehdi alkuhuumakaan kokonaan kadota.
Voi myös olla, että tyttöystäväsi haluaa pitää sinusta kiinni siksi, että olet hänen ensimmäinen. Ensimmäinen on aina tärkeä ja kulkee ajatuksissa mukana loppuun asti, mutta todella harvoin ensimmäinen on myös oikea (en tarkoita sitä ainoaa oikeaa vaan lähinnä sellaista, jonka kanssa suhde toimisi).
Jos seurustelun alkutaipaleella toinen sanoo: "En nyt usko, että me ikuisesti ollaan yhdessä" tai jonkun ton variaation, se tarkoittaa käytännössä sitä, että suhde on jo siinä vaiheessa tuhoon tuomittu.
Sinä selvästi haluaisit suhteeseen panostaa, mutta ei taloa kasata huterille perustuksille. Onneton suhde myös tekee kummastakin osapuolesta katkeran ja lopulta siitä jää vain huono maku suuhun. Suosittelisin pitempää taukoa tai lopullista eroa vielä, kun välit ovat suhteellisen hyvät. Silloin kumpikin voi muistella suhdettanne lämmöllä ja ehkä yhteen palaaminen myöhemmin (kun tyttösi on kokeillut muita suhteita ja opetellut seurustelemaan) voi tulla kysymykseen. Todennäköisesti se ei kuitenkaan tule.
Jos todella välitätte toisistanne, päästäkää irti. Tuosta tuo ei valitettavasti parene.
Ole reippaasti homo ^^ ne ovat suloisia.