Olemme olleet yhdessä noin vuoden, hän on 18 ja minä 19. Minulla on pari suhdetta takana, hänelle olen ensimmäinen. Riitoja on ollut melko paljonkin, mutta olemme niistä selvinneet tähän asti... Aiheet eivät ole olleet kovinkaan vakavia, lähinnä pieniä näkemyseroja jne.
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Nyt on kuitenkin niin, että olemme pitäneet hieman taukoa saadaksemme rakoa riitoihin ja kerätäksemme voimia. Yhteen palattuamme kaikki lähti sujumaan paremmin, paitsi rakkauselämä joka ei ottanut palatakseen ennalleen. Fyysinen läheisyys rajoittui lähinnä pusuihin ja haleihin.
Siispä kysäisin mistä kiikastaa. Lopulta selvisi, että häntä stressaa melko paljon. Tauon jälkeen kaikki oli hetken hyvin, mutta sen jälkeen mielessä on pyörinyt runsaasti ikäviä ja masentavia ajatuksia... Liekkö sitten koulukiireiden, stressin tai jonkun muun vastaavan takia, en tiedä.
Hän on ollut huolissaan ja epätyytyväinen itseensä eikä tykkää kun ajatukset pyörivät näissä aihessa:
0) Ei arvosta minua niin kuin pitäisi, olen hyvin kiltti ja ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta hän ei anna samalla mitalla takaisin koska ei vain osaa eikä pysty.
1) Haluaa sitä mitä hänellä ei ole, mutta kun saa se menettää merkityksensä. Tämän jälkeen ei osaa antaa arvoa saamalleen...
2) Purkaa kiukkunsa helposti minuun negatiivisella tavalla, esim. ärsyyntymällä ilman syytä
3) Tuntuu että haluaa kyllä olla kanssani, mutta toisaalta taas kaipaa sinkun vapautta. Tietää kuitenkin että katuisi jos eroaisimme.
4) Pelkää, ettei meidän suhteesta tule pitemmän päälle mitään ja välillä tuntuu että seurustelumme saattaa mennä hukkaan.
Mielestäni hieman outoja ajatuksia. Mistä moiset voivat johtua, miksei hän vain voi olla onnellinen kanssani? Olemme puhuneet asioista mutta hän ei osannut sanoa tarkemmin! Mitä muut mieltä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos hän on menettäny luottamuksensa miehiin ja pitää kaikkia miehiä sovinistisikoina ja naisia halventavina. jos hällä onkin ollu jotain lyhyitä suhteita aiemmin joissa on käynyt hänen kannalta huonosti ja häntä on nöyryytetty. jos hän puolestaan haluaa olla miesmäinen ja ilkeä miehille ja halventaa miehiä. kuka tietää?
kun aloin lukea sun tekstiä, jäi vaan suu auki.. pelkäsin jo hetken että mun poikaystävä ois kirjottanu tän. :o meillä on aivan samanlainen tilanne, paitsi että ollaan oltu yhdessä kohta 2 v, eikä oo taukoa ollut välissä. ja tuo "rakkauselämä" sujuu, mutta tuo tyttö josta kirjoitit, kuulostaa aivan minulta.. :/ aivan samat lähtökohdat ja kaikki. jätkällä suhteita takana, mulle tää on eka.
en oikein tiedä mitä tähän sit sanoisi.. tollasia pieniä riitoja tulee meilläkin koko ajan, ja suurimmaks osaks ihan syyttä. välillä kun oon huonolla tuulella, puran vaan suuttumustani poikaystävääni. ainakin mulla se johtuu vaan siitä, että hän nyt sattuu olemaan siinä lähellä, "huutoetäisyydellä". jälkeenpäin aina tuntuu tosi kurjalta kun oon hänelle mennyt huutamaan.. ja anteeksi olen pyydellyt monia kertoja. liian monia..
välillä tulee ihan hulluja itkukohtauksia, esim kun ollaan nukkumaan menossa ja oon poikaystävän kainalossa tj. jotenkin ahdistaa kummasti, mutta sit kun alkaa miettimään et millasta elämä olis ilman häntä, tajuaa ettei se olis mitään. :/ samoin joskus seksin aikana saattaa alkaa vaan itkettää aivan kamalasti. oon aina saanut kyllä peitettyä sen niin ettei hän oo tajunnut, pelkään että jos hän näkisi hän luulisi että se johtuu hänestä tai jostain mitä hän tekee, vaikka pohjimmiltaan se tulee vaan minusta..
ollaan koitettu näistä puhua välillä, mutta mä en oikein osaa selittää näitä tuntemuksiani, kun en oikein itsekään tiedä että mistä nää johtuu. :S
tunnen sua kohtaan suurta myötätuntoa, koska mulle tulee välillä tosi paha mieli siitä miten oon kohdellut mun poikaystävää, ja näen välillä miten häntä sattuu. en vain osaa oikein itse käsitellä tunteitani tai löytää niiden alkuperää..
toivotan sulle jaksamisia.
niin ja mustakin tuntuu välillä siltä, että menee tavallaan hukkaan koko suhde, kun mä oon hakemassa opiskelemaan eri paikkakunnalle kuin hän eikä ole mitään tietoa siitä, miten meille käy.. oon yrittänyt pojalle puhua tästä, mutta hänen mielestä tässä ei oo mitään keskusteltavaa kun ei tiedä vielä mitä tapahtuu.
mut koska sitten on aika keskustella? sitten kun ilmoitan että pääsin opiskelemaan sinne 200 kilometrin päähän hänestä? sittenkö tästä vasta aletaan puhua?? tää tulevaisuus ahdistaa mua kans todella paljon.. :/
mutta pohjimmiltaan en vaan osaa selittää mistä mun käytös johtuu. paskamaista se on, eikä ollenkaan oikeutettua, sen myönnän ihan suoraan.. välillä oon koittanu tietoisesti olla räjähtämättä tai tiuskimatta, mutta aina se ei vaan onnistu..
turhauttavaa tää on, sekä mun että varmasti myös hänen kannalta..