Näin hänet Helsingissä joitakin viikkoja sitten. Olin siellä työn merkeissä ja hän oli siellä paneelikeskustijana eräästä aiheesta.Jossakin vaiheessa katseemme kohtasivat ja sen jälkeen olen jäänyt katseeseensa kiinni. En saa häntä mielestäni, vaikka en häntä oikeasti tunne. Huomasin hänen katseensa kun käänsin pääni heidän suuntaansa, jotka olivat meihin kuulijoihin päin. Se katse oli niin suora, ettei siitä oikein (kai) voi erehtyä. Se katse tavoitti katseeni.
Älytöntä tässä iässä ihastua ihmiseen, jota ei tunne ja jonka vain kerran on nähnyt. Niin ja sormuskin hänellä oli. Mikä toisissa ihmisissä on, että heihin saattaa jäädä kiinni, vaikka ei ole heidän kanssaan edes jutellut? Vai olenko ainoa outo, jolle näin käy?
Älytöntä tässä iässä ihastua ihmiseen, jota ei tunne ja jonka vain kerran on nähnyt. Niin ja sormuskin hänellä oli. Mikä toisissa ihmisissä on, että heihin saattaa jäädä kiinni, vaikka ei ole heidän kanssaan edes jutellut? Vai olenko ainoa outo, jolle näin käy?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vastaanottavaisessa tilassa kun näin kävi?
mieleen kun luin sun tekstin.Joskus kun etsii tai haluaa elämäänsä tietosesti tai tiedostamattaan rakkautta ja hormoonit sattuvat tilaa suosimaan, niin voi käydä noin.Ihastuu ja rakastuu johonkin.Mietippä olisiko tossa ajatusta?
En tajua miten tämmöstä voi tapahtua. Enkä varmaan koskaan tule tajuamaankaan. Hormonit saa monet sekasin. Mutkin näköjään;) Palaillaan!