Juttu menee näin : takana ahdistava avoliitto. Yli vuoden nautin rauhasta ja konrollin tunteesta eron jälkeen. Monen vuoden tauon jälkeen erehdyin tanssiravintolaan bailaamaan. Ja vientiä oli, voi pyhät sylvit!!! Oli ihanaa olla kiinnostava, lähellä
miestä, flirttiä ym. Nyt pää ihan sekaisin. Kaipaan niin miehen syliin, että tekee ihan kipeää, ruoka ei maistu, itkettää. On hirveä ikävä, mutta sille ikävälle ei kohdetta. Olenko tulossa hulluksi, paraneekohan tästä aikanaan...
miestä, flirttiä ym. Nyt pää ihan sekaisin. Kaipaan niin miehen syliin, että tekee ihan kipeää, ruoka ei maistu, itkettää. On hirveä ikävä, mutta sille ikävälle ei kohdetta. Olenko tulossa hulluksi, paraneekohan tästä aikanaan...
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun vielä voit. Sehän on ihanaa, että vientiä on! Elä, nauti, anna mennä, mikä sua pidättelee! (Mutta silti yritä pitää järki päässä.)Tiedän tunteen- miehen ikävän- tanssiminen ja lähelläoleminen helpottaa!Ja pian löydät jonkun ihanan miehen, johon voit luottaa, kyllä!
täällä on niin helppo pamauttaa päin pläsiä ihan mitä tahansa, kun ei tarvitse seistä julkisesti sanojensa takana. Perheväkivalta on niin yleistä, ja siitä vaikenee, kunnes tulee se viimeinen tikku, mikä katkaisee aasinselän. Ja kyllä itseni aasiksi tunnenkin, kun en uskaltanut lopullista irti-ottoa aikaisemmin. jo edes lasten takia olisi pitänyt. Mutta se pelko, se pelko. Pelkäsin oikeasti hänen tappavan minut, jos jätän.
Niit' takana yhdellä jos toisellakin. Minullakin kesti yli 12 vuotta. Minä vain eräs päivä tein asiata julkisen,en enää keksinyt selityksiä vammoille,vaan sanoin jokaiselle kysyjälle,että mies hakkasi. Siihen loppui. Ei edes hiusta katkaissut sen jälkeen. Uhrin pitää olla rohkea,ei nykypäivänä tarvitse jäädä kotiin odottamaan tappoa,vaan on olemassa esim. turvakoteja. Se on omasta tahdosta kiinni.
"Ja vientiä oli, voi pyhät sylvit!!!"
siitä vaan uusi mies ja sitten taasen pääset miehiä moittimaan, ehdit vielä pitkälle.
Rumasti sanottu, mutta joskus pitää lyödä halolla,
herättää omista maailmoista,
jotta ihminen pystyy ajattelemaan järkevämin.
Ehkä kannattaisi katsoa peiliin.
No se onkin vissiin ainoa, millä ex ei ehtinyt turpiin antaa, hyvä kun huomasit.
kannattaa pysähtyä miettimään oikea syy,
eikä syyttää toista, yhtään ennen kuin on riidan alkusyy selvä.
Vaikka kuinka syyttäisit toista, siitä ei ole mitään hyötyä, ei kenellekään.
Teet vain pian seuraavan "samantyyppisen virheen",
jos et selvitä todellista syytä.
Useimmiten, aina on syyt molemmissa, ei yhdessä.
Usein nimitäin käy niin että se syyttämäsi henkilö perustaakin perheen ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka.
Ja se syyttäjä löytää kumppanin, jota hetken kuluttua alkaa syyttää,
aina vaan uuden jota syyttää kaikesta.
Niin se usean elämä menee,
meneekö sinun, valinnat on sinulla.
----------------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------------
Tietysti en ole täysin oikeassa,,,,,,,,,en voikaan olla, kun en sinua tunne,
mutta hyvin usein kirjoituksessani on sittenkin paljon totta.
Moni asia tuntuu hullulta tänään, kun sen elää, vasta ymmärtää,
mutta pitäisi ymmärtää edes muutama vuosi eteenpäin, ettei tekisi aina virheitä.
Pidä mielessä ja mieti siten kun on mahdollisuus katsoa elämää 36 v taaksepäin omaa rakkaustarinaasi,
ja 20 vuotta taaksepäin lapsieni rakkaustarinoita,
ja myös useiden naapurien, tuttavien rakkaustarinoita kymmeniltä vuosilta,
kuten minä katselen.
Et hyvät jatkot, et enempää vaivaa sinua.
itse olevan tuossa syyttelemisessä.
Minkä takia ivaat toisen onnea? Sehän on ihanaa kun saa huonon suhteen jälkeen taas tuntea olevansa elossa. Haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Mikä on tehnyt sinusta noin katkeran?
"Minkä takia ivaat toisen onnea? Sehän on ihanaa kun saa huonon suhteen jälkeen taas tuntea olevansa elossa. Haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Mikä on tehnyt sinusta noin katkeran?"
En ivaa, enkä karehdi toisen onnea, päinvastoin.
Haluaisin että jokainen AJATTELISI ja tulisi rakastetuksi loppuiäkseen.
Mutta on sitä kuullut ja nähnyt niin monta tarinaa,
onnesta ja pettymyksestä, joka muutamien kohdalle tulee useita kertoja elämän varrelle, kukaan sitä ei varmaan toivo.
Toiseksi,
Kaksi avioliittoa on saatu todennäköisesti kuntoon,
ovat ainakin kestäneet jo yli 20 vuotta,
siitä kun vaimoni kanssa selvitimme heille elämän tosiasioita,
sekä miehen ja naisen eroavaisuuksia, jne.
Ja pakotimme heidät puhumaan loputtomasti,
niin kauan kun asia jompaakumpaa mietityttää.
Ainakin molemmat parit ovat useaan kertaan meitä halineet ja kiittäneet.
Molemmissa juttu sai alkunsa,
kun lapset puhuivat meillä ollessaan vanhempien käytöksestä.
Ja yhden parin, jonka häissä olimme ja joka erosi 2 v kuluttua.
He menivät avioon uudelleen ja on sitä uutakin kestänyt jo 4 vuotta.
Hekin ovat kiittäneet ja ottaneet meidät mammoiksi ja papoiksi.
Heidän vanhempansa kun ovat suoraan sanottuna alkoholisteja.
-------------------------------------
En ole katkera, olen hyvin onnellinen, mutta kaikki perustuu vain hyvään tuuriin, kun löysin kaltaiseni, järkevän ja vaatimattoman kumppanin, v. 1974.
Suurta onnea ei ole ollut koskaan, mutta tasaista ylämäkeä ja turvallista elämää.
En huomannut hänen varsinaisesti syyttelevän ketään,vaan herättelevän tarkastelemaan myös itseään ja sitä kaikkea ikään kuin ulkoa päin,miksi kaikki johti mihinkin. Vihan kantaminen sisällään ja syyn vierittäminen vain toisen harteille ei takaa turvallista tai onnellista tulevaisuutta,vaan ihan jotain muuta.
Asiat pitää laittaa myllyn läpi ja sitten puida itselleen rehellisesti lopputulos. Siitä sitten hyvällä onnella eteenpäin. Mikään ei ole niin mustavalkoista kuin erotilanteessa syyllisen hakemista. Melkein ainahan kaikki"on sen toisen vika".
Biletyksen jälkitunnelmissahan tulee usein "sankari-olo" ja tunne,että kun noi kaikki vieraat pitää mua niin ihanana,sen entisen oli pakko olla oikee sika..................
Omista tuntemuksistasi. Aina kuitenkaan meitä kaikkia ihmisiä ei tuo järki vie eteenpäin. Valitettavasti monilla ihmisillä kovat ja julmat elämäntilanteet saavat tunteet peliin... Jos, olisit itse naisen asemassa saanut ns. tunnin turpaan mustasukkaiselta kumppanilta ja kärsinyt pelkoa ja alistusta pitkiäkin aikoja, uskon että itsetunto menee siinä kellä hyvänsä.
Itsetunnon saaminen takaisin kun ei ole niin helppoa ja nopeasti takaisin hankittu. Perheväkivalta kun jättää syviä arpia ja traumoja vuosienajaksi, kun niitä ei pysty käsittelemään kuitenkaan heti. Haluaa unohtaa pahan ja ottaa vastaan sitä hyvää... nainen kun luonnollisesti yleensä kaipaa myös hellyyttä ja TURVALLISUUDEN TUNNETTA! Saat tuntea edes hetken että olet ihminen jolla on lupa aloittaa vähitellen OMA UUSI ELÄMÄ. Jollakin tapaa sitä on pakko aloittaa ja kerätä itseäsi kasaan.
Katkeruuden ja vihan kanssa on vaikea elää ja on kovin raskasta. Kuitenkaan mennyttäkään ei niin vaan unohda. Itse huomasin että vuosien päästäkin se entinen elämä muistutti itsestään. Sitä kuitenkin tapaa niitä ihmisiä tuola kadulla jotka muistuttaa sinua menneistä, yhteisistä ystävistä ym. Omatkin virheet tulee vastaan valitettavasti, mutta sitten pääsee eteenpäin omassa uudessa elämässä.
olen yhden sortin erikoinen,
en halua kiitosta, siksi kai kun en itsekään ole kohtelias.
Ymmärrän mitä on perheväkivalta,
kun joku kadullakin lyö toista, se jää pitkäksi aikaa ikävä muisto.
Ja perheessä, ei uskalla oikein nukkuakaan,
ja uhria sattuu jokainen lyöminen, se on hyvin ikävää.
Ja siten ei voi heti lähteä, lasten vuoksi.
Mutta vaikka en ole eron kannattaja, suosittelen kuitenkin pikaista lähtemistä ja miehelle vakuuttamista, ettei vaimo varmasti hae uutta miestä,
että koti laitetaan kasaan varmasti jos mies rauhoittuu.
Ja vakuuttaa tätä yllä olevaa joka päivä uudelleen.
Mutta aina korostaisin,
parien pitäisi puhua, puhua samoista asioita niin kauan, kuin jompi kumpi haluaa.
Tietysti aina ei ole aikaa ja voimia, niitä ei yksinkertaisesti ole,
mutta silloin pitää puhua myöhemmin kun on aikaa ja voimia.
--------------------------------------------
Se joka sanoo, ”taasko siitä samasta aloitat”, tms. tuhoaa aina suhteensa.
Lyöminen on kamalaa, mutta kyllä kielen käyttökin on kamalaa.
--------------------------------------------------------------
Lähtökohtana lyömiselle ja kielenkäytölle on alla oleva asia.
Kun verrataan, kuinka helpolla ja nopeasti nainen saa kadulta sänkykaverin.
Verrattuna kuinka samanlainen vastaava mies saa samoilla puhelahjoillaan.
tai
Jos nainen laittaa ilmoituksen, kuka tulisi päiväkahville ilmaiseksi,
tulee tuhansia vastauksia.
Jos mies laittaa ei tue yhtään.
JOS TUOTA yllä olevaa ei ymmärrä ja osaa käyttäytyä oikealla tavalla,
voi olla että se seuraava suhde on vieläkin huonompi kuin ensimmäinen.
Tietysti tämä on vain yksi asia ja yksi näkökanta,
mutta luulen että on aika tärkeä, jos ei ymmärrä riitoja tulee ja syntyy sellainen soppa että sitä kukaan ei enää selvitä.
(onneksi saa tuntemattomana selittää, tao on tämäntapaisia joskus huudettukin)
Kävin terapiassa, miestä pyydettin mukaan. Useammankin kerran. Ei lähtenyt. Kaikkeni koetin. Ei. tämä tie käytiin loppuun. Turha syyllistää. Ja lapset ovat huojentuneita, kun kodissa on rauha. Eikö se nyt jo riitä? Mitä pitää vielä todistella, että olisin kelpo ihminen ?
miettiä riidan todellisia syitä, jotta ei tulisi toista edehdystä.
toiseksi, älä vaan sano kiukuttelevile lapsillesi koskaan,
"teillä on aivan isän luonne jne........"
Jep, kirjoitit asiaa elävästä elämästä. Ei tosin mulle tärkeästä aiheesta mutta näen kyllä kun joku on kirjoittanut muutakin kuin paskaa.
Toivottavasti joku tiukkis ei poistata tätä ja vaadi siirtoa suhteet ja tunteet-palstalle.... Nämä mulkerot täällä kun tykkäävät lokeroida kaikki viestit aiheiden mukaan eri palstoille....