aloitin syksyllä uudessa koulussa enkä ole saanut sieltä vieläkään ystäviä. joskus juttelen joidenkin koulukavereiden kanssa, joihin olen tutustunut, mutta yleensä istun tunnilla yksin, välitunneilla luen kirjaa tai teen läksyjä ja ruokalassakin olen yksin. en periaatteessa ole yksinäinen muuta kuin koulussa, sillä vanhoja ystäviä näen vapaa-ajalla.
olen siis melko helppo saalis, mutta kukaan ei halua kalastaa. en mielestäni ole mitenkään luotaantyöntävän ruma tai pelottava, mutta kukaan ei halua tehdä tuttavuutta kanssani vapaaehtoisesti. minä olen siis aina se, joka menee juttelemaan jne, enkä nykyään edes jaksa kamalasti nähdä vaivaa tutustuakseni koulussani oleviin ihmisiin. niillä kaikilla on omat kaverinsa, ne on jotenkin omaa, eri maata kuin minä. tunnen itseni ihan marsilaiseksi.
joten pojat varsinkin, mitä mieltä olette yksinäisistä tytöistä?
olen siis melko helppo saalis, mutta kukaan ei halua kalastaa. en mielestäni ole mitenkään luotaantyöntävän ruma tai pelottava, mutta kukaan ei halua tehdä tuttavuutta kanssani vapaaehtoisesti. minä olen siis aina se, joka menee juttelemaan jne, enkä nykyään edes jaksa kamalasti nähdä vaivaa tutustuakseni koulussani oleviin ihmisiin. niillä kaikilla on omat kaverinsa, ne on jotenkin omaa, eri maata kuin minä. tunnen itseni ihan marsilaiseksi.
joten pojat varsinkin, mitä mieltä olette yksinäisistä tytöistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ootko -92 ja helsingist ? btw itse kiinnostun hiljaisista ja yksinaisist tytoist
no joo, en ole -92 enkä helsingistä. :D
Nii mun kouluys on yks yksinäinen tyttö, se must vaikuttaa ihan mukavalt ja se on must aika nättiki mut sitä kait syrjitää sen persoonallisen tyylin vuoks, et mä en ite nää yksinäisissä tytöissä mitää vikaa
Yleensä ajattelen välitunnilla läksyjä tekevistä ihmisistä, etteivät he sillä hetkellä kaipaa seuraa ja en kehtaa mennä keskeyttämään toisen läksyjen tekoa jostain ihan turhasta syystä. Samaa koskee kirjojen lukemista. Jos toinen on uppoutunut johonkin tuommoiseen tekemiseen, on hyvin hankala mennä juttelemaan silloin.
Jos haluaisin oikeasti tutustua, niin tuntuisi silti tyhmältä mennä juttelemaan vaikka jostain kokeista, jos näkisin, että tuo toinen lukee kirjaa, kiinnostaisiko sitä edes minun seurani. Tosi monille tulee kaveri ongelmia, kun he vaihtavat koulua ja pitäisi tutustua ihan uusiin ihmisiin. Tuommaisiahan tulee sitten joskus uusilla työpaikalla ym.
Ovatko ne ihmiset ennestään toisille ihan tuttuja? Koska sillähän on paljon merkitystä. Mutta ehkä sieltä luokalta löytyisi yksi tai kaksi ihmistä, jotka olisivat enemmän sinun tyylisiä... ihmisiä on niin erilaisia, ehkäpä jotkut ihan erilaisetkin voisivat olla mukavia, kun tutustuisi.
Millä tavalla sinä sitten poikkeat muista, muuten, kuin sinulla ei tällähetkellä ole koulussa kavereita?
periaatteessa ihan totta, mutta musta tuntuu, että näyttäisin vieläkin yksinäisemmältä ja apaattiselta, jos en tekis jotain. ja joskus kun istun yksinäni tekemättä mitään, niin en tiedä oikein, että pitäskö kattoo seinän kulumista, kengän kärkiä vai seurata ihmisiä. joten tyydyn sitten aina lukemaan tai tekemään läksyjä.
"Ovatko ne ihmiset ennestään toisille ihan tuttuja?"
joo, suurin osa. eikä siellä oo mulle oikein mitään kaveriporukkaa. en vaan oikein tunne viihtyväni siellä. en osaa selittää.
"Millä tavalla sinä sitten poikkeat muista, muuten, kuin sinulla ei tällähetkellä ole koulussa kavereita?"
no en mä tiedä poikkeenko niinkään suuresti toisista, mutta jos noin yleisesti katotaan, niin kyllähän mä pukeudun eri tavalla ja yritän erottua hyödykseni. toisaalta mun luonteenpiirteet on tosi ristiriidassa, koska oon aika puhelias ja seurallinen, mutta koulussa ei ole ketään kenelle jutella enkä enää jaksa tunneillakaan viitata. johonkin jouluun asti olin aika aktiivinen tunneilla, mulla oli enempi juttukavereita ja silmäpeliäkin yhen pojan kanssa, mutta nykyään en enää ees jaksa olla niin aloitteellinen. tuntuu että oisin koko aika tyrkyllä, kun kukaan ei oo kiinnostunut tutustumaan muhun vaan pitää aina mennä jonnekin pyörimään kolmanneks pyöräks.