Olemme menneet vuosi sitten naimisiin ja meillä on todella kova vauvakuume. Ikää mimulla on 28. Tietysti kävi niin, että juuri kun lapsen hankinta tuli meille ajankohtaisesti, alettiin minulle töissä vihjailla erittäin kovasta ylennyksestä, joka tapahtuisi mahdollisesti reilun vuoden päästä. Mitään ei siis ole luvattu. Ja vaikka kuinka puhutaan, ettei raskaus saisi olla uralla etenemisen esteenä, tiedän, että raskautuminen nyt veisi minulta tämän ehkä ainutkertaisen mahdollisuuden. Onko siis hullua siirtää vauvahaaveita tällaisten puheiden takia? Mielipiteitä, kiitos!
Hullua siirtää lapsen hankintaa työn takia?
Vauvakuumeessa
81165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hmm, hankala paikka... Itse varmaan rupeaisin yrittämään joka tapauksessa, kun perhe menee kuitenkin kaiken edelle. Mut ylennyksen mukana tulis kuitenkin palkankorotus jne. Jospa ne on ruvennu just sen takia vihjailee, ku ootte menny naimisiin ja sulla ikääkin rupee olemaan just sen verran, et ois hyvä tehdä lapsia... Vaikee sanoo, ehkä joku täällä antaa hyviä neuvoja!
kysymys... Mielestäni työasiat eivät ole läheskään yhtä tärkeitä, kuin perheen perustaminen, mutta tuollainen tilanne on tietysti hankala.
Olet vielä siinä mielessä nuori, että kauheaa kiirettä ei periaatteessa pitäisi olla, riippuu tietysti kuinka suuren perheen haluat jne. Toisaalta on tullut huomattua, että edes nuorena perheenperustaminen ei ole aivan helppoa tai itsestäänselvää, että se edes onnistuu.
Entä, jos odottaisitte esim. reilu puoli vuotta ehkäisyn pois jättämiseen, jotta ehtisit saada ylennyksen ennenkuin raskaus tulisi ilmi? Ja onhan se aika pieni todennäköisyys, että raskaus alkaisi heti, kun ehkäisy jää pois. Mutta toisaalta, kysehän oli vain huhupuheista, joten tietysti harmittaa, jos tulee lykättyä asiaa "turhaan".
Mutta siis kysymykseesi vastaan, että mielestäni ei ole mitenkään hullua siirtää vauvahaaveita ylennysmahdollisuuden vuoksi, mutta itse en tiedä pystyisinkö siihen. Luultavasti en, koska emme mieheni kanssa pystyneet odottamaan, että saisimme edes opinnot loppuun.
Tehkää niinkuin hyvältä tuntuu! Toisaalta uskon, että jos päätätte antaa vauvalle luvan tulla, ja sitten kävisikin niin, että tärppäisi ennenkuin ehtisit saada sitä ylennystä, niin ette sitä tulisi ainakaan katumaan.:) Aina löytyy syitä, minkä takia kannattaisi odottaa, ja jos ei koskaan tartu toimeen, niin pian voi olla liian myöhäistä.
Kannattais vaan alkaa yrittää lasta, koska teillä on jo ikää ja vuodenkin odottelu on pitkä aika. Älä ota itseesi! Nykyaikana keskimääräinen synnytysikä on noussut 30 vuoteen ja varmaan kaikki lääkärit on sitä mieltä, että naiset lykkää lasten tekoa liian pitkään... kaikki muu menee aina edelle. Iän myötä lisääntyy kuitenkin myös raskauteen liittyvät riskit. Ota huomioon myös se, ettei se lapsi välttämättä tulekaan nappia painamalla, vaan luvassa voi olla kuukausien, ehkä jopa vuosien yritys! Liian monet varmasti elää siinä luulossa, että heti kun tekee päätöksen, että lapsi saa tulla, raskaus lähtee käyntiin.
Itse olen 27 v ja mulla on määräaikainen pesti vuoden loppuun asti. Kyse on projektityöstä, joka ei tule jatkumaan. Olen silti päättänyt, että nyt vauvahaave menee kaiken muun edelle. Jos tässä alkaisi uraa tekemään, niin olisiko vauvalle koskaan aikaa. On mahdollista, että joudun jopa olemaan työttömänä jonkun kuukauden ennen lapsen saantia, mutta en jaksa murehtia sitäkään. Asioilla on tapana järjestyä ja uskon, että työkuviotkin tulee tavalla tai toisella järjestymään.
Niin ja raskaushan ei saisi olla mikään este uralla etenemiselle. Jos sinut jätetään nimittämättä pelkästään raskauden vuoksi ja olisit muuten pätevä työhön, niin ei muuta kuin valitusta eteenpäin. Saat ainakin mojovat korvaukset. On näitä tapauksia ollut ennemminkin ja nämä on arkaluontoisia asioita yhteiskunnassa, jossa tasa-arvokysymykset ovat edelleen esillä. Ennakkotapausten valossa esimiehet ei välttämättä enää uskalla tehdä raskauden vuoksi näitä nimittämättäjättämispäätöksiä.
"Nykyaikana keskimääräinen synnytysikä on noussut 30 vuoteen ja varmaan kaikki lääkärit on sitä mieltä, että naiset lykkää lasten tekoa liian pitkään..."
Siis oletko oikeasti sitä mieltä, että naiset lykkäävät lasten tekoa liian pitkälle? Oletko tavannut paljonkin 2-kymppisiä miehiä, jotka ehdottomasti haluaisivat perustaa perheen, mutta nainen haraa vastaan? Kyllä minun käsitykseni mukaan se ovat miehet, jotka lapsen hankintaa lykkäävät. Tai vähintäänkin pariskunnat yhdessä, harvemmin naiset yksinään.
En ehkä ole oikea henkilö neuvomaan, vauvakuumetta kun ei ole vielä oikeasti ollut, lapsien kanssa toki tykkään puuhailla kun mahdollisuus on.
Itsekin olen tilanteessa että parisuhde löytyy ja valimiudet lasten hankkimiseen olisivat parhaimmat kuin koskaan aikaisemmin, molemmilla vakityö, ihan ok palkka, jotta äitiysrahaakin tulisi riittävästi. Töissä on myös esitetty mahdollisuuta 1-1,5 vuoden sisällä kehittyä ylempiin tehtäviin. Omalla kohdallani ongelmaa ei ole, sillä omia lapsia ei vielä tee mieli vaikka suuren perheen haluankin. Siispä katson työmahdollisuuteni, ulkomaan keikkaa on tiedossa ja kaikki näyttää toistaiseksi hyvältä.
Oliko tarkka tieto se että ylennys tapahtuu vuoden sisällä, viimeistään vuoden päästä? Vai onko 1,5 vuotta 2 vuotta mahdollinen jos jotain muita viivytyssyitä tulee? Vetoomuksia tilanteisiin, joista ei ota selvää ovatko oikeasti niin määrääviä kuin esimies sanoo olevan? Vain viivyttääkseen ja jallittaakseen sinua taas toisen vuoden? Luotatko työpaikkaasi, esimiehiisi, tai niihin jotka etenemisestäsi päättävät? Epäiletkö vedättämsitä, onko työpaikallanne muita raskaana olleita/olevia, millainen suhtautuminen heihin on?
Onko korotuksen hyöty riittävän suuri lapsiin nähden? Sehän todennäköisesti on aivan varmaa että ylennystä ei tule jos ehdit raskaaksi sitä ennen, ja jos sinulla ei ole mustaa valkealla ylennyslupauksista niin todella heikoilla olet, sana sanaa vastaan, jos aiot viedä asiaa eteen päin, sen varaan ei kannata laskea. Mikäli ala on vielä suppea niin saat leiman vaan nimeesi ja jos esimiehesi on täysi kusipää niin ei tule olemaan helppoa uuden työpaikan etsintä. Sana kiertää nopeasti, niin se vain on vaikka kuinka tasa-arvoisuuteen pyritään.
Työpaikan varaan ei silti missään tapauksessa voi laskea, se saattaa mennä altasi niin äitiysloman aikana kuin sen jälkeenkin. Jolloin kaikki työn eteen panostettu ja odotettu aika tuntuu niin turhalta. Perhe sentään on ja "säilyy". Toki nekin mahdollisuutensa voi ryssiä mutta jos nyt sitä ei pidetä kuitenkaan lähtökohtana...
Olen kuitenkin sitä mieltä että itse odottaisin puoli vuotta, siinä ehdit nähdä miten tilanne työpaikallasi kehittyy. 9 kk päästä viimeistään olet tilanteesta selvillä ja jos silloin epäilet mahdollisuuksiasi edetä töissä niin ei kun lapsi tulille. Ehdit olla vielä muutaman kuukauden ja jopa saada ylennyksen ennen kuin raskaus näkyy tai tarvitsee ilmoittaa raskaudesta (2 kk ennen äitiyslomalle jääntiä). Hyvällä tuurilla saat palata hyväpalkkaiseen, ylennettyyn työhösi lapsen kotihoidon jälkeen, eikä koulutus, kokemus, kaikki tähän asti tekemäsi aherrus ja valinnat, työhön panostaminen ja siinä eteneminen ole menneet hukkaan. Olet kuitenkin jo niin lähellä päämäärääsi (onko yleneminen päämääräsi?) jotta vielä 28 vuotiaanakaan 9kk:n lisäaika ei lastentekohankkeitanne kaada, ole sen suurempi riski terveydellisesti kuin tällä hetkelläkään jne. 9kk on pieni aika työelämässä, elämässä ylipäätään, kesälomia ja kaikkea tässä välissä vielä kaiken lisäksi.
Itse tekisin niin jos vauvaa haaveilisin. Se vain on totta nykyaikana että nainen joutuu laskelmoimaan työuransa suhteen, ja jos rähinöintiä ajattelet niin parmepi kuulua liittoon sen aikaa ainakin. Kovin epäilen että rähinöinnillä ei saa kuin huonoa mainetta, sen verran isommat vetää kuitenkin aina kotiin päin.
Eihän vauva-asiaa silti tarvitse unohtaa vaikka vielä lykkäisittekin, ei ole mielestäni tyhmää suunnitella sisustusta, tehdä hankintoja, miettiä nimiä, kasvatustapoja jne. etukäteen vaikka toista ei vielä ole. Onpahan sitten selvät sävelet ja toivottavasti yhtä mieltä kasvatustavoista kun arkeen astutaan. Ikävän monissa tapauksissa lapsi/lapset hankitaan sen enempää sopimatta ja keskustelematta ja sitten ensimmäisissä ongelmissa jotka vastaan tulee aletaan hiljaisesti syyttelemään toista kun ei mennytkään niin kuin oletettiin automaattisesti.
Hyvä esimerkki tuttavani sai lapsen, isä jäi isyyslomalle. No mitäpä teki isä kaksi viikkoa, ryyppäsi ja biletti kavereidensa kanssa. Kaverini kotona lapsen kanssa käämi kireällä. Tässä tilanteessa ei oikeasti muuta voinut kuin ihmetellä, että millaisen diilin te oikeasti lapsenne suhteen olette tehneet? Minkä vuoksi toiselle pitää sallia samat vapaudet kuin ennen lastakin ja toinen sitten on sidottuna lapseen kun eihän muuta voi. No se on heidän ratkaisunsa, mutta arvatkaa jaksanko kuunnella valitusta aiheesta?
asian voi vaan ratkaista sinä itse. Kyllä sä varmaan tunnet sisimmässäsi sen kumpaa toivot tähän tilanteeseen enemmän...lasta vai ylennystä.
Minä ajattelen itse niin että lapsi aika on erittäin lyhyt aika koko elämästä ja työtä kerkeän tehdä monta kymmentä vuotta lapsenteon jälkeenkin. Sulla tuntuu olevan "pullat" hyvin uunissa ammatin suhteen johon voi palata myöhemminkin. Toiseksi.... lapsenteossa ei välttämättä heti tärppää joten ehkäpä kerkeät saada sen ylennyksen...raskaushan ei voi olla syynä antamatta ylennystä jos se on sulle luvattu. Jos taas susta tuntuu että maltat odottaa vauvan suhteen niin eihän sulla vielä ikäraja tule vastaan vaikka odotatkin. Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla mihin ratkaisuun päädyitte.
"raskaushan ei voi olla syynä antamatta ylennystä jos se on sulle luvattu."
Sen verran liittojen ja työoikeuksien kanssa olen ollut tekemisissä, että jos se on sulle kirjallisesti luvattu. Muuten jäät todennäköisesti nuolemaan näppejäsi. Eli ei kannata olla sinisilmäinen sen asian suhteen.
Totta, ei tietenkään lapsia voi pitää itsestään selvyytenä että nyt tulee kun aletaan hommailemaan.
Tsemppiä, mitä päätätkin!
Jos käytät ehkäisypillereitä, sinuna jättäisin ne pois jo nyt ja siirtyisin käyttämään kondomia tai "varmoihin päiviin" perustuvaa ehkäisyä, kunnes toisin päätätte. Itse olen syönyt pillereitä kymmenen vuotta, kunnes jätin viime syksynä pois. Kuukautiset ovat olleet tosi epäsäännölliset sen jälkeen, ja ovulaatiota en ole löytänyt ennen kuin tästä kuluvasta kierrosta. Hormoonit olivat siis pitkään sekaisin. Kuukautiskierto on vasta nyt tasaantumaan päin. Itse olen 31 v.
Ja mitä työpaikkaan tulee, olen varma, että hyvät työntekijät ovat aina haluttuja ja takaisin toivottuja äitiysloman jälkeenkin. Jos työnantajasi arvostaa sinua, sinut halutaan kyllä pitää, ja motivoida jotta pysyt. Muutaman vuoden kulutta realisoituva voimakas eläköityminenkin luo kilpailua hyvistä työntekijöistä, joten Don't Worry. - Oikeesti