ihmisillä mitään arvoa`? Aina, aina puhutaan miten elämä jatkuu lapsissa, miten lapset ovat ainoa elämä ja ainoa rikkaus. Entä jos ei ole lapsia, omasta halusta tai sairauden takia, silloin on yhteisön silmissä jotenkin vajaa.
Onko lapsettomilla
en valinnut
792532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
ihmisellä on ihan oma arvonsa. Ei sitä voi toisiin verrata. Meitä lapsettomia on vain muita vähemmän, joten luulemme olevamme muita huonompia.
Meillä on tapana olla hiljaa, kun muut julistavat lapsionneaan.
Emme ole yhtään huonompia kuin muut, niin uskon.
ihmisen arvo ei ole hänen lapsissaan, vaan hänessä itsessään.
että jokaisella ihmisellä on oma arvonsa.
Mikä arvo ylettyy enää jälkeentuleviin? Hehän ovat ihan omia yksilöitään, jotka luovat omat arvonsa.
mutta kun ihmisiltä kysytään mitä hyvää he ovat saaneet aikaan, he vastaavat "lapset". Ikään kuin he olisivat tehneet jonkun sankariteon. Geeniperimällä, kasvatuksella on toki merkitys, en sitä kiellä. Mutta loput.. sanoit sen viimeisessä lauseessasi, he itse luovat omat arvonsa.
toistaa ikivanhoja, historian hyviksi havaitsemia korulauseita.
Meidän on oltava luovia. :)
vaikka niissä ei olisi päätä ei häntää. ja aina löytyy lause toisen kumoamaan. Olen iloinen että tähän keskusteluun tuli näin paljon vastauksia, asia varmasti kosketti monia mutta on vaiettu aihe, en ainakaan muista että tällä palstalla olisi asiaa käsitelty. Kirjoitan ilman rekattua nikkiä, ei tarvitse ihmetellä syytä. :D
syy on sama.
herra meitä lapsettomia varjelkoon, jos tämän sanoisimme rekatuilla nikeillä. Yksi- ja monisynnyttäjät tai siippansa piikittelisivät joka toisessa ketjussa, hienovaraisesti. Ollaan kuitenkin laulun arvoisia, se on hieno juttu. Kiitos keskustelusta kaikille.
En ole kuuna päivänä nähnyt täällä,enkä kuullut missään muuallakaan jonkun ihmisen piikittelevän lapsettomuudesta...???Taidat kuvitella !
Ei edes hienovaraisesti..Jos lapsen saanti SINUN
mielestä nostaa IHMIS-ARVOA,niin kyllä kehitysmaissa
on sitten arvokkaita ihmisiä.
Enkä edes ajattele,että joku adoptoi lapsen saadakseen itselleen arvoa lisää..Voivoi,sinun ajatustasi.
Mielestäni ELÄMÄ on arvokasta !
Kerroppa mitä sinä minuna vastaisit.Minulla on kaksi
lasta ja viisi lastenlasta.Velaton talo ja uudehko auto.Jos minulta kysytään:mikä parasta elämässä?
Vastaisin LAPSET.En taloa,en autoa,en työtä,enkä edes terveyttä,mikä ei olekkaan edes kehuttava.
Ps.Sinulla on huono itsetunto !
eivätkö ihmiset kehitysmaissa sitten ole arvokkaita?
Sinähän väität ihmisten pitävän "olevansa arvokkaampia"....kun on lapsia.Siellä niitä syntyy naiselle tyyliin yksi vuodessa,mutta ruokaa niille ei ole.
Ihan vaan esimerkki siitä IHMIS-ARVOSTA.
Tietysti elämä jatkuu lapsesta etenpäin ja suku mutta ei lapsottomuus tarkoita että ei ole minkään arvonen,jos omia lapsia ei saa niin sille ei voi mitään,sehän olis sitten ihan ko sanois että lapsokaiset lastenkodissa jolla ei ole vanhempia eikö nekään sitte olis minkään arvoisia?Kaikki ihmiset on arvoisia lapsettomat ,orpolapset,kodittomat,kaikki!!Niin paljon ko on kodittomiakin lapsia ympäri maailmaa että kyynelin ajattelen heitä usiasti,jos sinulla olis mahollisuus adoptoida niin tekisitkö sen??Sinullakin on arvoa!!
otit esiin hienon näkökannan, lasten kannalta. En voi ikäni puolesta adoptoida, mutta jos laki sallisi, ehkä tekisin sen. Mutta pitää ajatella pitemmälle, sitä minkä ikäinen olisin kun lapsi kasvaa jne. Vaikka eipä biologiset vanhemmat sitä ajattele, eikä kukaan siihen puutu, vaikka heillä ikää olisi.
olisivat sen huonompia kuin muutkaan, eikös joka ihminen ole yksilö?
Kaikki eivät välttämättä edes halua lapsia ja miksi
PITÄISI?
miksi pitäisi. Joku on sanonut että hän ei pidä itseään niin erinomaisena että tarvitsisi jatkajan. Mutta lapsen haluaminen ei varmasti ole siitä kiinni, se on myötäsyntyinen??? halu jatkaa sukua, hankkia perhe. Mutta kun se ei kaikille luonnistu, sitten ei enää olekaan mitään yhteisön silmissä. Se on näin, vaikka kuinka mitä puhuttaisiin.
minun silmissäni.
En ole koskaan pitänyt lapsettomia mitenkään erilaisina.
Joillekin se on valintakysymys ja toisille pakon sanelema, siis lapsettomuus.
Kaikki eivät halua tai saa lapsia ja sivistyneen yhteisön tulisi hyväksyä se.
sivistyneessä yhteisössä, jossa esim. sinkkuus on aivan yleinen käsite. Mutta kun olet sinkku ja äiti, olet piirun verran parempi kuin vain sinkku. Näin se menee vaikka ei saisi, ikävä kyllä.
Ja menepäs lapsettomana ojentamaan esim. naapurin lasta jolla ei ole käytöstapoja…
Aikoinaan minullakin oli tuo ongelma. Silloin syötiin ns yhdistelmäpillereitä ja lasta ei heti kuulunut. Naapurin inhottva isäntä sanoi , että mene baariin illalla, niin alkaa teilläkin tapahtua jotain lapsirintamalla. Itkin tosi katkerasti ja mieheni otti raskaasti, kun ei onnistunut raskaus heti.
Voin ymmärtää tuskan.
Minulla on monia nais ystäviä, joilla ei ole lapsia.Monet ei halua synnyttää tai eivät ole löytäneet miestä, kenen kanssa tehdä lasta.
Minun mielestä kenelläkään ei ole velvollisuutta selitellä/ puolustella miksi ei ole lasta. Se on vähän niinkuin lesbolla tai homolla, että jokaisen sexuaalisuus on oma asia, eikä siitä tarvitse puhua kenellään.
Minun mielestä kenenkään ei tarvi kärsiä siitä, että ei ole lapsia. Sanot vain , että ei onnisu ja sillä sipuli !!!
asia ei ole ongelma, mutta (selittelyn makua) ottaa päähän monien puolesta. Itse en saanut lapsia sairauden takia, mutta en kärsi siitä, kävi niinkuin kävi ja sillä selvä. Siitä kärsin, että monelle nuorelle lapsettomalle töksäytellään päin naamaa että eikä jo ala kuulua ja missä on vika ja ei elämä ole mitään ilman lapsia. Ei mitään? Haloo!
kovan "työn" kautta päädytty siihen "lapsellisten" joukkoon.
Mikään ei ole itsestään selvää, ei myöskään lasten saaminen. Omalla kohdalla se ei ollut itsestäänselvyys ja sivusta olen joutunut seuraamaan kokonaan lapsettomaksi jäämistäkin.
Ja kun lasta oikein haluaa, niin eihän se varmasti helppoa ole, jäädä ilman. Mutta jos jää ilman. se vaan on hyväksyttävä.
Mutta "lapsellinen" tai ei. Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Niinhän Veikko Lavikin lauloi.
monella se on niin, että kun oikein lasta haluaa niin ei tapahdu mitään, mutta kun lakkaa haluamasta ja vaikka adoptoi, niin saakin oman lapsen. Ja sitten on meitä joille ei käy kumpikaan. Kiva kum ollaan kuitenkin laulun arvoisia.
ottaa tämän asian esille...
Itse rakastan lapsia, en voi synnyttää biologisia ( sairaus esteenä ) , en voi adoptoida ( sairaus esteenä ).Silti olen lääkäreiltä saanut "terveen paperit"... siis kyseessä on joskus aikaisemmin sairastetut asiat...
Joka joulu itken, joka äitienpäivä itken...
minä en sairauden takia saanut nuorempana lapsia, ja nyt on jo ikää liikaa. Mutta en anna, en ole koskaan antanut, asian hallita elämääni. Niin käy kuin on käydäkseen, eikä siinä itkut auta, vaikka kuinka kovalta kuulostaa. Älä anna elämäsi pyöriä tämän asian ympärillä. Minusta ihmisen arvo on hänessä itsessään, siinä mitä hän sanoo, tekeem, nimenomaan miten vaikuttaa ympäristöönsä ja muihin ihmisiin. Ei siinä, onko hän tehnyt lapsen. Otin tämän asian esille erään ikävän välikotauksen takia, joka ei kohdistunut itseeni vaan erääseen lapsettomaan pariskuntaan.
Tämä kosketti syvältä että itket joka joulu ja äitienpäivä,vaikka minulla on lapsia niin ymmärrän sinua jos itket,huomaan että olet ihminen joka todella rakastaa lapsia ja haluaisit oman,ja nämä juhlapäivät varmaan laittaa pahalle mielelle ko varsinki näkkee ja kuulee kuinka äidit lastensa kanssa puuhaa jouluna jne
Jokainen on tärkeä omana yksilönä, ainutlaatuisena persoonana. Jokainen antaa tähän yhteisöön oman persoonansa vaikutukset sellaisena kuin kukin on. Tämä yhteisö ei olisi sama ilman jokaista vaan se olisi jotenkin vajaa. Ihmistä pitää arvostaa yksilönä muiden joukossa, eikä sillä saa olla ihmisarvoa alentavaa vaikutusta onko saanut lapsia tai ei. Se valinta ei ole omissa käsissä tai tahdossa, kuitenkin ihmisyksilö on usein tärkeämpi jollekin toiselle lapselle tai aikuiselle vaikka ei sen biologinen vanhempi olekaan. On ehkä esim. sukulainen, kummi, tai naapurin täti/setä, tai aivan tuntematon joka kulkee aina hiekkalaatikon ohi ja tervehtii ystävällisesti.
on sinut. Sinä lohdutat, opastat ja kehut kaikki meidät lohduttomat.
Paljon puuttuisi, jos et meidän ystävämme olisi.
olet upeimpia persoonia mitä olen palstolla tavannut. Kirjoitat mielestäni rehellisesti omia tuntojasi ja en ymmärrä, mitä olen seurannut, sitä mollausta mitä olet saanut välillä osaksesi. Näet vaivaa ja mietit ennen kuin laitat avauksesi. Muotoilit taas hienosti ajatuksesi, kiitos vaikka ei ollut suoraan avaukseeni tarkoitettu. Kiitos myös toivekonsertista. :)
Kyllä usea voi valita, haluaako lapsia vai ei. Esimerkkinä vanhin tyttäreni, joka kysyi minulta pari vuotta sitten: Tuleeko sulle paha olla jos en tee susta mummua. Hämmästyin kysymystä ja vastasin: Olisi typerää tehdä lapsi vain siksi, että minä olisin sitten mummu. Lapsikulta, maailmassa on niin paljon lapsia ettei sinun tarvitse tietenkään lapsia hankkia jos et halua.
Minä halusin aikoinaan lapsia, mutta jotkut tuttavani eivät halunneet ja se oli heidän valintansa. Ei aina itsekkyydestä johtuva vaan jotkut eivät yksinkertaisesti ole lapsirakkaita ja silloin olisi hölmöä tehdä lapsi vain siksi, että pääsisi turhista utelemisista.
Onneksi nykyään ei enää udella (ainakaan paljon), ei syyllistetä jos ei ole lapsia.
Surullista on, että on lapsia haluavia, jotka eivät voi saada lapsia ja sitten niitä, jotka saisivat, mutteivat halua. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.
vaikka arjessa onkin oma sisältönsä ( en siis ryve itsesäälissä) niin mm. äitienpäivä on päivä, jolloin aina "joku" joutuu olemaan töissä. Onhan se itsestäänselvä, että se olen minä, - lapseton...!
Välillä yritän unohtaa koko asian ( ja unohdankin), mutta viimeksi eilen kävi niin, että yksi, pieni ( aivan vieras) 2-vuotias tyttö tuli ja käpertyi syliini. Olin onnesta mykkyrällä. Ja kotona pääsi itku...
tuollainen ajatusmaailma antaa voimia eteenpäin. Onhan minulla toki oma panokseni tässä yhteiskunnassa. Silti, olisi se niin kiva peitellä joku nukkumaan iltaisin....
lapseton joutaa tekemään pyhävuorot, iltavuorot, äitienpäivät. Hän voi siirtää lomiaan että perheeelliset pääsee yhtä aikaa. Lapsettomalla ei ole mitään niin tärkeää, hän voi joustaa. Jos et jousta… auta armias.
oli jonkin ajan suuri ongelma. Kumpikin tutkittiin, eikä mitään vikaa kummastakaan löydetty.
Nyt kun asia on kaukainen, jo historiaa, sanon ihan sydämeni kyllyydestä. Yläkerran Isäntä ymmärsi, että tämä oli meidän kahden parhaaksi. Tiesi tulevat tapahtumat.
Ja olen siitä nyt todella kiitollinen.
uskon että jossain suurissa sfääreissä päätetään elämämme kulku. Toisille lapsia jalkapallojoukkueen verran, toisille ei yhtään. Kun muksuja ei ole, ei tiedä mistä on jäänyt vaille. Mutta kyllä "lapselliset" sen mieluusti kertovat.
"lapsellisten" elämää, eipä sekään ole aina mitään juhlakulkuetta.
Näin kaksin olleena uskon myös muutenkin, että ei ainakaan lasten takia ole pitänyt yhdessä olla.
Eipä myöskään kokea muutosta, kun tässä iässä yhtäkkiä jäädäänkin kahden. Ainakin me kaksi olemme olleet toisillemme kaikki, niin ihanan miehen minä sain.
Ihan kyynel meinaa poskelle vierähtää.
Aika etenee ja me sen mukana. Olen lapseton lääkärin virheen vuoksi. En syytä muttalääkärien vastuunottoa ei ole.
Kollegiaalisia heikkoja ihmisinä, hävetkööt :)
Hävetkööt paskiaiset !
Minulla on lapsia mutta moni lapsi tarvitsee minua. En ole itsekäs siten että minun pitäisi jatkua, riittää että lapsia on. Olen siis apuna niille jota uupuvat, joiden ei ehkä olisi pitänyt ollenkaan tehdä lapsia, jos ilmaisen totuuden.
Vaan ihminen erehtyy, elämä muuttuu, unelmat katoavat.
Olen arvokas tiedän sen. Lapsia on maailmassa jo liikaakin. Teen elämässä osani vaikka yhteiskunta noteeraakin vaan perheet :)))
sanoa että olisin jäänyt jostain paitsi. Miten voisin kaivata jotain mitä ei ole koskaan ollut? En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, kolmenkympin kriisiä tai mitään. Asiat menevät niin kuin ovat mennäkseen. Mutta se loukkaa, mitä vanhemmat ihmiset pitävät oikeutenaan sanoa, nimitellä vaikka mahoksi. Minulle on kerran sanottu. Minulla ja miehelläni on ylä- ja alamäkiä kuten jokaisessa liitossa, lapsettomuusasia on kuitenkin puitu aikoja sitten ja olemme sinut sen kanssa. Silti joskus ympäristön lausahdukset… ne loukkaavat.
yhteiskunta noteeraa vain perheet. Ja se, että kaikki vanhemmat eivät totisesti ansaitse lastaan. Päädyin kerran hoitamaan lasta, jolle oli laitettu lauantaimakkaraa kuppiin lattialle kuin koiralle. Lapsi tuli heti sen luo joka oli selvin päin. Sijaiskotiin sieltä, ja äiti vielä yritti myöhemmin saada lasta takaisin. Mutta hän oli sentään Äiti, synnyttänyt lapsen, ja siten piirun verran minun yläpuolellani, eikö?
minäkin sain aikoinani anopiltani. Milloin minulle oli tehty abortti, vaikka tosiasiassa olin lapsettomuustutkimuksissa.
Onneksi sain aina tukea mieheltäni.
Muu maailma saisikin katsoa peiliin siitä, miten he meihin lapsettomiin suhtautuvat. Samalla, kun ilman mitään seulaa toisille saa syntyä vaikka kuinka monta lasta, me jäimme ilman sitä ainoaakaan.
Siltikään en ymmärrä, miksi jotkut antavat tämän asian myrkyttää koko elämänsä. Sehän on loppujen lopuksi yksi, tärkeä tietenkin, asia avioliitossa.
etteikö lapsi muuttaisi maailmankuvaa. En väitä vastaan, koska en ole sitä kokenut. On vanhempia jotka välittävät lapsistaan, haluavat heille parasta mahdollista ja on vanhempia, jotka viis veisaavat. Mitään ei voi yleistää. Varmastikaan ei ole olemassa yleispäteviä kasvatusoppaita, miten lasta kasvatetaan. Mutta kun näen nelivuotiaan, joka terrorisoi huonetta eikä vanhemmat tee yhtään mitään, tekisi mieli… mutta en voi, koska minulla ei ole lapsia. Enhän silloin ymmärrä mitään, enkä voi puuttua asiaan. Paitsi että, kyllä puutun jos se tapahtuu omassa kodissani. Voi sitä parkua, isoilta ja pieniltä.
on ihmisarvo. Lapsia saaneet vain ottavat omakseen lisäarvon, jonka he luulevat lapsiltaan saaneen.
Nyt sen hoksasin.
oli vastattava. Hienosti hoksattu, lisäarvo. :D Ilman omia ansioita.
Olisko vain lapsettomien mielikuvituksessaan ja omassa oman lapsen kaipuussaan luomaa, tuo "lisäarvo". Itse voin kuvitella ihmisen ansaitsevan "lisäarvoa" vain olemalla hyvä ihminen kaikkia muita kohtaan, oli kyse sitten lapsettomista, lapsellisista, lapsista tai aikuisista ja oli itse lapseton tai ei. Valitettavasti kaikki vain eivät osaa olla niitä hyviä ihmisiä.
niitä hyviä ihmisiä, joilla on hyviä ajatuksia toisistakin ihmisista. Ei vain itsestään.
Kauniisti osaa toisista puhua vain kaunis ihminen.
olin jo nukkumaan menossa, mutta yllätyin aika lailla tämän keskustelun saamasta suosiosta. Lisäarvo? ” lapsettomien mielikuvituksessaan ja omassa oman lapsen kaipuussaan luomaa, tuo "lisäarvo".
Niinpä niin, ehkä kuvittelen, herkkänahkaisuudessani, sanoisi joku, ehkä en, mutta hiukan alentava huomautus. Lapsettomien mielikuvitus ja oman lapsen kaipuun luomaa… Oletko aivan varma että kaikki lapsettomat ”kaipaavat” omaa lasta? Ja mielikuvittelevat kaikenlaista. Kun ei elämässä muutakaan ole, vai?
kommenttisi alku viesti aivan selvää halveksuntaa lapsettomia kohtaan, ehkä et sitä tarkoittanut mutta sellaiisen käsityksen sain. Loppuosasta olen samaa mieltä, ihminen voi saada arvon vain omana itsenään eikä lastensa saati kenenkään muun ihmisen kautta. Tuosta ihan lopusta voisin sanoa, että kukaan meistä ei taida olla hyvä ihminen, se pitäisi kait ensin määritellä? Ehkä Raamatun ajatus ”tee kuten haluaisit itsellesi tehtävän” olisi hyvä ohjenuora. Pätee myös sanoihin, puhuttuihin ja kirjoitettuihin.
aina niin helppoa ilmaista lyhyesti niin, että lukija saa juuri sen oikean käsityksen. Missään nimessä tarkoitus ei ollut esittää minkäänlaista halveksuntaa lapsettomia kohtaan.
"Lapsia saaneet vain ottavat omakseen lisäarvon, jonka he luulevat lapsiltaan saaneen."
Yhtä lailla tuon ajatuksen sitten voisi tulkita halveksivan lapsen saaneita.
Hyvänä ihmisenä olemisessa ollaan jo pitkällä, jos pyritään kohtelemaan muita kuten halutaan itseämme kohdeltavan.
kaikki lapsettomat eivät kaipaa omaa lasta, monet eivät edes haluaisi lasta. Mutta monille lapsettomille oma lapsettomuus on suuri pettymys ja hyvin kipeä asia.
Kaikki me kuvittelemme monenlaisia asioita, vaikka todellisuus onkin toista. Lapsettomuudesta kärsivä voi ajatella jonkun lapsia saaneen pitävän itseään arvokkaampana ihmisenä vanhemmuuden vuoksi, vaikka näin ei olisi.
Toisaalta, varmasti on olemassa niitäkin lapsia saaneita ihmisiä, jotka pitävät itseään lapsettomia arvokkaampina.
että verorahat kelpaavat valtiolle. Ikinä kukaa politikko ei ole meitä missään puheissan muistanut eikä maininnut.
joskus oli vanhanpiian ja pojan vero, oliko näin? Pieni rangaistus siitä ettei ollut päässyt naimisiin. Nykyään siitä rangaistaan paljon hienovaraisemmin, sekä lain puitteissa että yhteisön keskellä.
yrittää meille langettaa syyn siitä, ettemme ole synnyttäneet uusia veronmaksajia.
No, emmepä uusia tukien saajiakaan.
sanottiin että kyllä se nyt yksi lapsi ainaskii pitää tehdä.
Niimpä niin,Luojamme järjesti toisin,sairaus vei"lapsilykyn",silloin se tuntui pahalta,nyt en täältä perspektiivistä katsottuna enää haluaisikaan!
Rakastan lapsia valikoidusti,jotkut lapset vievät heti kättelyssä sydämen ja toiset sitten taas ei liikauta mitään...silti odotan kuumeisesti nytkin että koskahan rakas sisarentyttäreni putkauttaa ilmoille ensimmäisensä!
On parhaillaan telakalla.....
Mulla on lapset. Kun ne saan isoiksi, se mitä minulle jää, on omaani, siis aika ja miten sen käytän.
Lasten saaminen oli helppoa, mutta niiden kasvattaminen vaikeaa.
Voitaisiinko ajatella, että useimilla ihmisillä on tarve jatkaa sukua ja hoitaa lapsia. Jos tämä ei toteudu, saako ihminen surra?
Minun mielestäni saa. Paljon muutakin suremista on elämässä kuin lapsettomuus. Jokaiselle kyllä joku aihe löytyy.
Ehkä jotkut katkeroituvat siitä kuinka vaikeaa on lasten kasvattaminen ja kuinka helposti se kasvatus voi epäonnistua tai siitä että elämässä ei ole mitään muuta, millä korottaa itseään muiden yläpuolelle.
Silloin voi näyttää helppolta ja rikkaalta lapsettomien elämä.
Nämä ovat kyllä tyyppejä, joiden mielipiteille ei kenenkään kannata antaa arvoa. Joillakin on taito löytää ystävän ja myös tuttavan kipeä kohta.
Niitä ei ole minulle suotu enkä tiedä suodaanko koskaan? Aika sen näyttää.
vain omissa ajatuksissasi olet luonut mielikuvan että olisit, tai lapsettomat olisivat, jotenkin vajaita, - niinkuin asian ilmaisit?
Ja onhan biologinen tosiasia, että vain lapsissa perimämme siirtyy eteenpäin, tai suku jatkuu, - ei kai sen kummempaa.
en todellakaan ole luonut päässäni mitään mielikuvia. "vajaa" on suoraan ympäristöstä tullutta palautetta, tavalla tai toisella.
Minun perimäni ei tarvitse jatkua, eikä minun kauttani jatkukaan.
ihmiset sanovat tuollaisen asian, että lapsettomat ovat vajaita, aika ajattelematonta kanssa ihmisiltä, - jos se noin on :/
Minusta lapsenteko on jokaisen oma asia, - itse en pidä heitä vajaina.
Olen nähnyt hyvin läheltä naisen epätoivoisen yrityksen tulla raskaaksi, ja minua säälitti suunattomasti kun tiesin/huomasin ettei yritys ollut taaskaan onnistunut. :(
Tuosta perimänsä siirtämisestä, ja esn tärkeydestä yleensä,, - tuskin ihmiset ensisjaisesti ajattelevatkaan sitä seikkaa lasta halutessaan/tehdessään.
Lapsi ja perhe on muutenvain tärkeä, ja varmasti olisin tosi onneton lapsettomana, luulenkin että olisin ottanut otto- tai adoptiolapsia/sen ellen olisi omia saanut.
Mutta niinkuin sanottu, asia on jokaisen ihmisen oma, en halua moralisoida ketään.
On käytävä läpi monet asiat, ennenkuin lasta haluava hyväksytään hakijaksi. Lisäksi siinä on tultava molemmat aviopuolisot hyväksytyksi, ei vaan toinen. Aiemmassa adoptiokeskustelussa mainitsit että miehesi ei koskaan ole hoitanut eikä kasvattanut lapsianne... olet yksin tehnyt sen. Mitä olisi mahdollinen adoptiovanhemmuus...
kuinka sitten olisi ollut jos lapset eivät olisikaan olleet itsestään selvyys.
on oikea normisellainen. Joka asialle on omat norminsa. Kun et niitä täytä, olet erilainen, vajaakin. Ei sen tiedostaminen ole mitään huonoa itsetuntoa, kuten joku tuolla ylempänä kirjoitti.
Se, paljonko sen antaa vaikuttaa, onkin sitten eri asia.
moraalikysymys?
Kaikki lapset ovat arvokkaita, hankkivat he sitten
lapsia tai ei aikuistuttuaan.
Enpä ole koskaa ajatellut että lapsen saatuaa ihminen saisi jotakin ylimääräistä arvoa.
Itselläni lapsia "silppukorillinen" joillakin ystävilläni ei yhtään. Joidenkin kanssa ole tehnyt
surutyötä silloin kun toiveena olisi ollut lapsi.
Lapsettomuus on mielestäni aihe mistä tulisi avoimesti puhua. Läheiset voisivat silloin lohduttaa, kun asia on arimillaan. Turhat utelutkin sitten jäisivät pois.
Ihmisen arvo ei millään tavoin riipu siitä, onko hänellä lapsia vai ei. Jokainen ihminen on itsessään arvokas.
Rakkain tätini, isäni sisko, oli lapseton. Hän oli lempeä ja huumorintajuinen, aina toisia ajatteleva ihminen. Hän ottikin meidät sisarustensa lapset kuin omikseen ja huolehti meistä viimeiseen asti. Hän olikin sukumme suuresti arvostettu keulakuva viisautensa ja lämpimän sydämensä ansiosta.
Ehkä tätini ansiosta en osaa pitää lapsettomia ihmisiä arvottomina tai toisen luokan kansalaisina. Jokainen ihminen luo oman arvostuksensa tavalla tai toisella, lisääntymiskyky ei ole ominaisuuksista tärkein.
ettei lapsen saaminen /saamattomuus ole esim. minulle ainoastaan sitä, etten minä pysty "lisääntymään" tai siirtämään geenejäni eteenpäin. En pysty sairauden ( aikaisemmin sairastettu syöpä) vuoksi edes adoptoimaan ( sitä yritettiin ). Olisimme halunneet antaa rakkauttamme, aikaamme pienelle ihmiselle. Mihin käytän kaiken tämän hellyyden mitä minulla olisi vaikka muille jakaa...?
...kohteen/kohteita löytyvän. Sisarusten lapset, lastenlapset olet varmasti käynyt läpi. Sitten, olisiko mahdollista ottaa sijaislapsi, näitä on monien kuntien /kaupunkien sos.toimissa tarjota enemmän kuin vastaanottajia. Tai jos ei enää niin sitovaa kasvattamista, niin myös viikonloppulapsia on sos.toimilla tarjolla hyviin perheisiin. Antaisit/tte laatuaikaanne sellaisille lapsille, joilla ei esm vanhempien vaikeuksien/varattomuuden takia ole mahdollista tehdä ja harrastaa. Veljeni ja hänen vaimonsa, asuvat maalla, ova tarjonneet kotiaan monille tälläisille lapsille, kun heidän omat lapset ovat jo muuttaneet kotoa pois.
Vielä, myös kummitoiminta antaa jotain sellaista itselle, mitä ei rahassa voi mitata. Vaikka minulla on onni ollut saada omia lapsia, niin monien vuosien harkinnan jälkeen otin itselleni Plan-kummilapsen. Hänen kasvuaan ja kehitystä on ilo seurata, saan vuosittain hänestä virallisen raportin, lisäksi itse laitan hänelle ihan pienen pieniä muistamisia,(säännöt tarkkoja) ja saan häneltä takaisin muutamann rivin sisältävän kiitoskirjeen. Kyllä mahdollisuuksia löytyy, kun rohkenet ottaa niistä selvää, kaikkea hyvää sinulle!
ensinnäkin KIITOS vastauksestasi. Toiseksi sukulais- ja kummilapsia ei juuri ole, joten siltä osin ei löydy "hellittäviä". Plan kummilapsi on ollut mietinnässä, mutta kirje kerran vuodessa ei oikein innosta.
Sijais-/ viikonloppulapsi-asiaa olemme miettineet. Meillä on tilaa, oma talo ja piha...
Jotenkin koti tuntuu tyhjältä ilman pienten jalkojen tepsutusta ( toki koirat pitää huolen siitä ettei koti ihan tyhjä ole...)
että kaksi ainoaa lasta menevät avioon, eikä omia lapsia saadakaan. Joten ne muut sukulaislapsetkin ovat jo aika kaukaisia, muissa maisemissa, kaukana.
juuri näin, suku voi olla pieni, lapsia ei juuri ole lähipiirissä...
Rakkautta olisi jakaa vaikka kuinka paljon.
Voiko joku ymmärtää, että ihminen voi "näivettyä" myös siihen, ettei voi jakaa rakkauttaan!!!
Eiköhän sitten ole aika tehdä jo jotain, ajattelun sijaan tai jatkeeksi. Plan-kummius ei ole suinkaan kirje vuodessa, saat toki kirjoittaa ja ilahduttaa kummilasta niin usein kuin haluat. ja sinun vähäinen ilo onkin siellä jo moninkertaisesti suuri ilo. Sitähän voi aloittaa vähäpätöiseltäkin tuntuvasta asiasta, jos ei rohkene tehdä reippaampia muutoksia...Yleensä pieneltä tuntuva teko voi viedä sydämen mennessään...
olen jopa lapsilleni tuota yhtenä vaihtoehtona puhunutkin.
Mutta jos on lapseton, ei saa eristäytyä,
pitää olla vähän kiinnostunut muiden lapsista ja perheistä,
ei kukaan aikuinen pidä lapsettomia mitenkään erilaisena.
ainoa joka vähän karehdin,
on kun he saavat käyttää saman rahan aivan aina omiin menoihinsa.
ennen oli eri veroluokat, niin pitäisi olla nytkin.
lapsilisät eivät korvaa edes yhtä asiaa lasten kuluissa.
huonetta ja sen kuluja,
harrastuskuluja,
vaatekuluja,
ruokaa.
lapsilisät pitäisi yli viisinkertaistaa.
lapsettomia, kenenkään ei ole pakko tehdä lapsia...!
Toiseksi, kyllä minullekin on sanottu, etten ymmärrä lapsia, koska itselläni ei niitä ole... Tekeekö lapsettomuus minusta idiootin?
Minulle on sanottu, etten tiedä mitä on olla OIKEA nainen, koska en ole ollut raskaana, synnyttänyt, imettänyt...
Kyllä sitä kuule saa kuulla varmaan lopunelämäänsä, tästä "vammasta".
Sitäpaitsi, antaisin toki hellyyttä sukulaislapsille, jos niitä olisi!
sanottu noin. Vihjaillen, ja myös suoraan. Tässä ketjussa on sanottu, että lapseton kuvittelee, että hänellä on huono itsetunto, että luulee ”mielikuvituksessaan ja kaipuussaan” kaikenlaista. Kadehditaan, kun hänellä jää palkkarahat omaan käyttöön. Kommenteista suurin osa, kuitenkin, on ollut fiksuja ja syvästi inhimillisiä. Kiitos siitä.
Tässä yhden hullun mielipide, hulluja on 99 erilaista.
Olen muuten sitä mieltä pitkälle,
kyllä toisten on pakko tehdä lapsi, kun tule ns. lapsikuume.
Tuo on aivan samanlainen kuin uhmaiät, murrosikä, vaihdevuodet ym.
Luonto vie ja ihminen vikisee,,,eikä ihminen voi mitään.
Jos ”et ymmärrä”, kysele lasten kouluista harrastuksista ja asioita,
niiltä lapsellisilta, vaikka useampi kertakin samoista asioista.
Ja tietysti myös perheestä, missä asuu missä ovat työssä, ym.
Ei lapsia tarvis erityisemmin ymmärtää, hyökyy vai ne kuten muutkin ihmiset,
eikä ole mitään syytä tunneta erilaisuutta, jos ei ole lapsia.
Tietysti kaikkea ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee,
oli kyse läheisen kuolemasta, työttömyydestä, jokapäiväisistä säryistä,
tai muista.
Minäkään ymmärtänyt lapsista ja lasten harrastuksista yhtään mitään,
ennen kun vein ne 4-5 vuotiaana esim. jääkiekkoon.
Koko jääkiekkomaailmasta en ymmärtäisi mitään, mitä se todella on.
Kun siellä vietti 2-3 iltaa viikossa 3-4 tuntia kerallaan.
Kävi joka vuosi 4 kertaa eri paikkakunnalla viikonloppu ”turnauksissa”,
eli oli 2 yötä hotellissa kerrallaan lasten ja usean vanhemman kanssa.
Lisäksi joka toinen viikonloppu lähikaupungissa pelimatkoilla linja-autolla,
alkoi hieman ymmärtämää.
Sitten 12v tuli Virolaisia ja Eestiläisiä Suomen ja majoittuivat koteihin,
meilläkin oli heitä joka kerta ja vieläkin lapset ovat yhteydessä heihin.
Lisäksi loppuhuipentuma, pakkasi perheen kolme kertaa Kanadan matkalle,
kun yksi lapsi pelasi siellä 12–14 päivän matkalla.
Eli ken ei ole kokenut, ei tiedä Jääkiekosta mitään.
-------------------------------------------------------------------------------------------
”Minulle on sanottu, etten tiedä mitä on olla OIKEA nainen, koska en ole ollut raskaana, synnyttänyt, imettänyt... ”
OMPA RUMASTI kyllä sanottu, tosi rumasti, mutta eihän kaikkea tarvis tietääkään.
Mutta et tietysti tiedäkään, mitä on synnyttää yksi ja sitten 1v2kk kuluttua kaksi,
sitten 1v 6 kk kuluttua vielä yksi.
syöttää niitä, ”ei käy kuten kuvissa kahta yhtä aikaa”,
kun saa syötettyä, on vaipanvaihdon aika, kun on vaipat vaihdettu,
nukkuvat yhtä aikaa 1-2 tuntia,
sitten alkaa taasen syöttämien, vaipanvaihto jne.
-----------------------------------
MUTTA minä neuvoisin, että jos on yksinäinen,
ei pidä vetää koko ajan jotain Show :ta, muutamilla yksinäisillä joita tunnen, on kuin aina johonkin kiire.
Eräskin mies ei ehtinyt koskaan juttelemaan,
piti mennä ”maalamaan porttia”, ”lämmittämään saunaa”, ym. kun avioitui 50v ekan kerran, siten löytyi sitä aikakin.
Olette aivan hyviä sellaisena
tavallisena pulliaisena, ei tarvitse mitään yrittää.
Mutta yksi hyvä on jos osaisitte kuunnella ja ymmärtää,
ei se aina oman jutun kertominen ole tärkeintä.
sitä olen minäkin ja omasta mielestäni ymmärrän lapsia joskus paremmin kuin heidän omat vanhempansa! Pystynhän katsomaan tilanteita "ulkopuolisen" silmin.
JA mitä siihen vauvakuumeeseen tulee, usko nyt, kaikki eivät VOI saada lapsia vaikka olisi millainen vauvakuume. mm. minulta on poistettu kohtu, joten biologisia en voi saada, Syöpä on sairastettu, joten en voi adoptoida! Nämä seikat eivät kuitenkaan poista vauvakuumettani...!
Enkä voi ymmärtää miksi te lapselliset teette niin paljon, usein lapsia... jos se kerta on niin rankkaa...?
Ja mitä naisellisuuteen tulee, te lapselliset ette tiedä miltä lapsettomuus tuntuu, tekeekö se minusta vähemmän naisen?
Ymmärrä, että eivät kaikki ole pahoja, jotkut ovat vain tyhmiä! Valitse seurasi.
Toivon, että surusi joskus paranee.
sain tänään kuulla, etä emme kelpaa enää edes sijaisvanhemmiksi. Että se siitä " osoita hellyytesi jonnekin muualle!"... Olisin voinut rakastaa toisenkin synnyttämää lasta...
pääsisitkö kehitysvammaisille lapsille sijaisvanhemmaksi, tällä sektorilla on todella pula tekijöistä.
rajoittaneet lapsen "terveydentilaa". Emme vain yksinkertaisesti kelpaa sijaisvanhemmiksi, koska elämässämme on ollut liikaa vastoinkäymisiä!!! Luulisi, että olisimme monta kokemusta rikkaampia ja siksi vahvempia, mutta Pelan näkemys on toinen!
"määrittää" oman arvonsa itse.