toivoton

Ei sun varmaan kannata luottaa siihen että sun synnytyskeikkasi olisi juuri samanlainen kuin ne hirveät jutut, mitä olet lukenut.

Itse olen käynyt sen yhden ja ensimmäisen kerran synnyttämässä päksissä eikä siinä nyt mitään järjettömän suurta dramatiikkaa ollut vaikka ei kyllä kovin symppistäkään porukkaa osunut vuoroon juuri silloin (kaksi eri lääkäriä ja kolme kätilöä kerkes vaihtaa vuoroa sinä aikana). Riippuu tietysti vähän kuinka herkkä luonne on kyseessä synnyttäjällä. Ehkä voisit jutustella asiasta vaikka jo ennakkoon neuvolantätisi kanssa ja vielä jos aikaa on niin sitten paikan päällä kätilösi ja/tai lääkärisi kanssa, toivot etteivät esim. kätilöt "tsemppaa" sinua ponnistustilanteessa liian napakasti..? Rohkeasti vaan kerrot toiveistasi jo ennakkoon ja muistutat vielä mennessäsi vastaanottamaan elämäsi maailman parhaalla tavalla mullistavaa pientä ihmistä :)

Muistathan myös sen, että noita kauhutarinoita kerrotaan herkemmin kuin hyviä kokemuksia.

Eikä tossa sun jutussa ole mitään tyhmää, mun synnytyksestä on puoli vuotta aikaa ja on vielä tuoreessa muistissa kaikki omat sekavat ajatukset ennen synnytystä :)

Oikein paljon tsemppiä tulevaan urakkaan, synnytys on joo kauheeta se kuuluu asiaan mutta kun huomaat miten käsittämättömän onnen vauveli tuo sinulle, tekisit todennäköisesti sen vielä mielelläsi uudelleen :)

kerron, niin toivottavasti olosi helpottuu. Synnytin itse marraskuussa kyseisessä sairaalassa ja kokemus oli Tosi hyvä. Kukaan ei todellakaan tiuskinut minulle tai ollut muutenkaan töykeä. Ei synnytysosastolla eikä vuodeosastolla. Päinvastoin. Kaikki anestesialääkäristä lastenhoitajiin olivat tosi mukavia ja ammattitaitoisia!

Ja voin kertoa, että olet varmasti hyvissä käsissä. Phks:sa synnytysten kulkua seurataan huolella ja jos hätä tulee, niin sektioon mennään nopeasti. Esimerkiksi, silloin kun varaudutaan imukuppisynnytykseen, niin leikkaussali saa tiedon valmistautua sektioon. Päksissä ei todellakaan yritetä imukuppisynnytystä kuin kerran ja jos se ei onnistu, niin sitten mennään nopeasti saliin. Eli vauvan turvallisuudesta on huolehdittu tosi hyvin.

Ja sen sanon, että joka sairaalasta kulkee kaikenlaisia juttuja. Ja epäonnistumiset ym. huonot kokemukset kuuluvat paljon kauemmaksi kuin hyvät kokemukset, joita varmasti on enemmän.

Ja muistathan, että kätilöt ja lääkärit tekevät työtä, jossa heidän vastuullaan on niin sinun kuin syntyvän vauvasi hyvinvointi, terveys ja jopa henki. Eli aina voi tulla tilanteita jolloin synnyttävälle äidille on sanottava ohjeita napakkaan äänensävyyn, jotta asiat menisivät perille ja synnytys päättyisi hyvin. Kukaan tuskin tahallaan tiuskii. Mutta tietysti niin lääkäreillä kuin hoitajallakin voi olla huonoja päiviä. Minulle sanottiin neuvolassa, että on aivan oikeutettua vaihtaa kätilöä, jos tuntuu etteivät kemianne toimi ollenkaan. Se on varmasti viisasta, jos on pitkä synnytys ja kätilön kanssa ei yhteistyö ota sujuakseen. Kyse on kuitenkin meille äideille ainutlaatuisesta ja herkästä kokemuksesta ja kätilöt kyllä ymmärtävät tällaisen toiveen.

Eli rohkeasti vaan synnyttämään. Olet varmasti hyvissä käsissä! Minulle jäi ainakin tosi hyvät muistot ja parin kotonaolo päivän jälkeen ilmoitin, että haluaisin mennä takaisin sinne synnyttäneiden vuodeosastolle, jossa apu ja tuki oli napinpainalluksen päässä=)