Roinaa nurkissa

En edes tiedä,mitä kaikkea on ja mistä on tullut. Itte en myönnä ostaneeni enää vuosiin mitään muuta kuin ruokaa ja joskus vaatetta.
Olen myynyt kahmalokaupalla kirppiksellä ja aion taas mennä kun konttitorit aukeaa.
Ja se, mikä kiinnostaa minua, ei välttämättä kiinnosta mun perillistä,siis poispoispois!
Ja kun aikanaan muutan vanhainkotiin,ei sinne mittään mahu,on niin pienet luukut!
;D konttitorilla tavataan!

Jonkun jos pois heität, niin viimeistään ylihuomenna on pakko ostaa vastaava tilalle.
Mikä neuvoksi? Ihanko sitä pitäisi vain tylsänä istua paikallaan, ettei mitää tekisi ja tarvitsisi?
Kerrostaloonkin pitäisi joskus muuttaa, kun tulee vanhuus ja raihnaus, mutta eihän niissä ole mitään säilytystiloja!

Kun 7 vuotta sitten erosin miehestäni, otin mukaani vain henkilökohtaiset tavarani,vaatteet, korut ja lahjaesineeni.

Silloin päätin, että roinaa en enää kerää.....vaatteita ostan aika paljon,joten niitä on kyllä kaapit pullolaan.Niitä jo joutaisi kirppiksellekin vanhimmasta päästä, kun vaatekaapit pursuaa....

vaikka lapset on muuttaneet kotoa ei voi harkitakaan pienenpään muuttamista..pelkkä ajatus väsyttää olis siinä sellaset rulsjanssit ja kaatopaikka-ja kirpparikeikat..

Vähän isompaa asuntoo vois harkita..joku tyhjä vanha kyläkoulu olis ihan asiallinen paikka tälläsille hamstereille..

kerääjä meissä asuukin, liekö jäänteitä perimässämme, - jos se pula-aika sittenkin tulee.

Hauttaan ei saaha mittää..kaikki jää vain jälkeenjäävien riesaksi.

ainakin ulkovarasto.
Olen yrittänyt jättää varaston ovenkin auki siinä toivossa, että joku älyäisi viedä sieltä jotain, mutta turha toivo.

hyvin roinasta eroon kun muutin pienempään asuntoon perillisen lennettyä pesästä. Nyt on onneksi välttynyt roinan keruulta kun ei ole tilaa, kellarikoppikin tosi pieni.

kerääminen on kahjoa puuhaa, itselläni on kyllä paikat liiankin pullollaan kaikenlaista, mutta se kaikki on pelkästään hyvää ja käyttökelpoista tavaraa, ei romua, eikä roinaa.

sellainen taivaan lahja, jota todella kertyy. Aina tulee mieleen, jos tuota vielä joskus tarvitsisi ja nurkkiin jää.

Vanhoja vaatteitakin kymmenen vuotta pitämättä odottamassa, jos vaikka muoti taas palailisi.

Eniten joudun tappelemaan vanhojen lehtileikkeiden kanssa. Tapa keräillä ja sitten saa kantaa säkkikaupalla roskikseen, kun ei oleellista ollutkaan tai tieto jo vanhentunut.

Alavarastoon en ole edes uskaltanut enää mennä. Kanikoppi on niin täynnä roinaa, että päälle kaatuu, jos oven avaa. Onneksi tuovat kohta siirtolavan, johon saisi nostella. Kova pähkäily vain edessä, mikä sinne joutaa ja niin ovat kopit ja nurkat yhä täysiä.

riittää mutta ei sen takia kannata isompia tiloja hankkia!

Roina tulee, roina menee.

Yks on semmonen grillijuttu jossa saa avoimilla hiilillä lämmitellä tai paistaa, kai siinä halkojakin saa polttaa. Kylmällä ajalla tossa pihalla. Mutta laatikossa on edelleen. En sitä minä ostanut.

Ei kannata moinen hamstraus.Itse heitän pois tai annan jos joku huolii.
Eräskin rouva kävi "kirpiksellä"ostamassa vaatteita jätesäkillisen. Nyt valittaa kun kaikki paikat on täynnä,ja 2 eurolla sai kappale! minusta jos hikinen pusero maksaa 2 euroa,se on hölmö kun maksaa. Mutta kuitenkin oikeen hyvää sunnuntaita :))

Kyllä ne roinat ahdistaa minua, ja oikein pahasti ahistaakin! Niitä on kertynyt oikein kunnolla tähän ikään mennessä.

Tiedän että lapseni eivät niistä välitä, ja heittävät ne pois surutta.

Silti en pääse niistä eroon. Joka kerta kun aloitan katsomaan mitä voisi laittaa pois tai myydä kirppiksellä, NIIN...alkaa ihan heti LASKUTOIMITUS raksuttaa päässäni! Mietin: jos nyt myyn tämän eurolla, niin saatankin tarvita tällaista myöhemmin, ja se maksaa sitten uutena PALJON! Siihen tyssää AINA minun yritys päästä roinastani eroon.

AHISTAA NIIN PIRUSTI NE "ROINAT"!!! Kotioven kun aukaisee kotiin tullessa, niin iskee kamala AHDISTUS vastaan. Kotini ei ole linnani, vaan kaatopaikkani. Hohhoijaa tätä tällaista "tavaroiden rakastamista". Sairaus sekin, siinä missä joku muukin.