Prätkä on mukava harrastus. Joillekin se on nautinnollista ajamista kurveja nuollen, nopeata vaihtamista, jopa kumin polttamista ja keulimista. Jollekin se on pitkiä matkoja suomen tai euroopan suvessa, jopa säistä piittaamatta. Jollekin se on rauhallista cruisailua pieniä asfalttiteitä isolla ja vääntävällä pelillä. Jollekin enduron tuomia mahdollisuuksia poiketa kadulta pienelle hiekkatielle tai jopa metsäpolulle. Lisäksi vielä erilainen kisa- ja kerhotoiminta laitteiden kanssa värkkäämisineen ja kavereitten kanssa turisemisineen.
Niin on monenlaista prätkää ja monenlaista tapaa harrastaa. Prätkämiesten/naistenkin kesken tuppaa välillä syntymään kinaa siitä, mikä on se oikea tapa harrastaa. Yleensä jokainen yrittää puolustella omaa kantaansa järkisyillä, jokainen haluaa olla oikeassa rationaalisin perustein. Mutta eihän prätkäharrastus missään muodossa ole mitään logiikkaa, ei yleensäkään asioita harrasteta sen vuoksi, että se on järkevää. Ei edes urheilua jaksa harrastaa pelkästään kunnon vuoksi. Kyllä harrasteesta pitää nauttia, saada jotain tyydytystä. Niinpä prätkähommissakin taitaa melkein kaikilla olla pohjimmillaan kyse elämästä nauttimisesta, huvista ja mielihyvästä.
Niinpä kannattaisi ehkä jättää turhat perustelut pois siitä, mikä on oikea moottoripyörä, mikä oikea tapa harrastaa. Yleensä kärkevimmät mielipiteet tasoittuukin harrastevuosien karttuessa. Tai sitten kärkevimmät harrastajat luopuvat koko hommasta, kun eivät ole siitä tosissaan nauttineetkaan ja sitten pitää vikistä toisten harrastetavasta, kun on ikävä katsella niiden iloa harrasteensa parissa.
Muutama asia on kaikessa prätkäilyssä yhteistä. Prätkä on ajopelinä ihan omanlaisensa, täysin erilainen aparaatti mitä auto, vene tai lentokone. Varmaan myös määrätynlainen vapauden tunne on kaikille motoristeille yhteinen.
Tällä filosofisella pohdiskelulla saattelen itseni sekä teidät muut prätkähemmot kohti kevättä, samalla toivotellen turvallisia ja nautinnollisia ajokilometrejä. Nautitaan prätkäilystä eikä provosoiduta näilläkin palstoilla kirjoittelevien häiriköiden surkeista katkeruudenpurkauksista. Ja annetaan arvo kaikille harrastajille. Käsi pystyyn motoristit tien päällä, oli sitten alla mikä peli tahansa!
Niin on monenlaista prätkää ja monenlaista tapaa harrastaa. Prätkämiesten/naistenkin kesken tuppaa välillä syntymään kinaa siitä, mikä on se oikea tapa harrastaa. Yleensä jokainen yrittää puolustella omaa kantaansa järkisyillä, jokainen haluaa olla oikeassa rationaalisin perustein. Mutta eihän prätkäharrastus missään muodossa ole mitään logiikkaa, ei yleensäkään asioita harrasteta sen vuoksi, että se on järkevää. Ei edes urheilua jaksa harrastaa pelkästään kunnon vuoksi. Kyllä harrasteesta pitää nauttia, saada jotain tyydytystä. Niinpä prätkähommissakin taitaa melkein kaikilla olla pohjimmillaan kyse elämästä nauttimisesta, huvista ja mielihyvästä.
Niinpä kannattaisi ehkä jättää turhat perustelut pois siitä, mikä on oikea moottoripyörä, mikä oikea tapa harrastaa. Yleensä kärkevimmät mielipiteet tasoittuukin harrastevuosien karttuessa. Tai sitten kärkevimmät harrastajat luopuvat koko hommasta, kun eivät ole siitä tosissaan nauttineetkaan ja sitten pitää vikistä toisten harrastetavasta, kun on ikävä katsella niiden iloa harrasteensa parissa.
Muutama asia on kaikessa prätkäilyssä yhteistä. Prätkä on ajopelinä ihan omanlaisensa, täysin erilainen aparaatti mitä auto, vene tai lentokone. Varmaan myös määrätynlainen vapauden tunne on kaikille motoristeille yhteinen.
Tällä filosofisella pohdiskelulla saattelen itseni sekä teidät muut prätkähemmot kohti kevättä, samalla toivotellen turvallisia ja nautinnollisia ajokilometrejä. Nautitaan prätkäilystä eikä provosoiduta näilläkin palstoilla kirjoittelevien häiriköiden surkeista katkeruudenpurkauksista. Ja annetaan arvo kaikille harrastajille. Käsi pystyyn motoristit tien päällä, oli sitten alla mikä peli tahansa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jep, olen samaa mieltä.
Lapsellisuus saa koomisimmat piirteensä silloin, kun Japski-miehet kinaavat tosissaan kumpi on parempi Yamaha vai Suzuki.
Ei ole mitenkään harvinaista että kaksi 50 kollia kinaavat mikä merkki on se paras.
Virneellä heitetty legenda on ihan ok, mutta sitten kun ollaan vakavissaan...
" Lapsellisuus saa koomisimmat piirteensä silloin, kun Japski-miehet kinaavat tosissaan kumpi on parempi Yamaha vai Suzuki. "
Tai harrikka miehet keskenään, mikä on oikea harrikka.
Tai prätkämiehet keskenään siitä, millaiset äänet on oikeat tai saa olla tai mikä on moottoripyöräilyssä lapsellista ja mikä ei....
Tai mikä on oikea ajoasento ja mikä ei...
Lista on loputon. Jokainen nauttikoon omastaan ja vois lopettaa nenän nyrpistämisen ja juntteilun muiden puuhista. Ei ne äänet ole sen lapsellisempi juttu kuin tehojenkaan käyttö tai päinvastoin.. tai mikä muu tahansa.
Bikerman kirjoitti tosiaan asiaa.
Mielenkiintoista on lukea kommentteja hänen kirjoitukseensa eri palstoilla. Sanasta sanaan sama kirjoitus mutta - ah - niin perätierilaisia kommentteja, täällä hd-puolella vähiten asiallisia. Ovatko ne taas vain kateellisia provoilijoita siellä muilla osastoilla?
Mie vaan kysyn?