Prätkä on mukava harrastus. Joillekin se on nautinnollista ajamista kurveja nuollen, nopeata vaihtamista, jopa kumin polttamista ja keulimista. Jollekin se on pitkiä matkoja suomen tai euroopan suvessa, jopa säistä piittaamatta. Jollekin se on rauhallista cruisailua pieniä asfalttiteitä isolla ja vääntävällä pelillä. Jollekin enduron tuomia mahdollisuuksia poiketa kadulta pienelle hiekkatielle tai jopa metsäpolulle. Lisäksi vielä erilainen kisa- ja kerhotoiminta laitteiden kanssa värkkäämisineen ja kavereitten kanssa turisemisineen.
Niin on monenlaista prätkää ja monenlaista tapaa harrastaa. Prätkämiesten/naistenkin kesken tuppaa välillä syntymään kinaa siitä, mikä on se oikea tapa harrastaa. Yleensä jokainen yrittää puolustella omaa kantaansa järkisyillä, jokainen haluaa olla oikeassa rationaalisin perustein. Mutta eihän prätkäharrastus missään muodossa ole mitään logiikkaa, ei yleensäkään asioita harrasteta sen vuoksi, että se on järkevää. Ei edes urheilua jaksa harrastaa pelkästään kunnon vuoksi. Kyllä harrasteesta pitää nauttia, saada jotain tyydytystä. Niinpä prätkähommissakin taitaa melkein kaikilla olla pohjimmillaan kyse elämästä nauttimisesta, huvista ja mielihyvästä.
Niinpä kannattaisi ehkä jättää turhat perustelut pois siitä, mikä on oikea moottoripyörä, mikä oikea tapa harrastaa. Yleensä kärkevimmät mielipiteet tasoittuukin harrastevuosien karttuessa. Tai sitten kärkevimmät harrastajat luopuvat koko hommasta, kun eivät ole siitä tosissaan nauttineetkaan ja sitten pitää vikistä toisten harrastetavasta, kun on ikävä katsella niiden iloa harrasteensa parissa.
Muutama asia on kaikessa prätkäilyssä yhteistä. Prätkä on ajopelinä ihan omanlaisensa, täysin erilainen aparaatti mitä auto, vene tai lentokone. Varmaan myös määrätynlainen vapauden tunne on kaikille motoristeille yhteinen.
Tällä filosofisella pohdiskelulla saattelen itseni sekä teidät muut prätkähemmot kohti kevättä, samalla toivotellen turvallisia ja nautinnollisia ajokilometrejä. Nautitaan prätkäilystä eikä provosoiduta näilläkin palstoilla kirjoittelevien häiriköiden surkeista katkeruudenpurkauksista. Ja annetaan arvo kaikille harrastajille. Käsi pystyyn motoristit tien päällä, oli sitten alla mikä peli tahansa!
Niin on monenlaista prätkää ja monenlaista tapaa harrastaa. Prätkämiesten/naistenkin kesken tuppaa välillä syntymään kinaa siitä, mikä on se oikea tapa harrastaa. Yleensä jokainen yrittää puolustella omaa kantaansa järkisyillä, jokainen haluaa olla oikeassa rationaalisin perustein. Mutta eihän prätkäharrastus missään muodossa ole mitään logiikkaa, ei yleensäkään asioita harrasteta sen vuoksi, että se on järkevää. Ei edes urheilua jaksa harrastaa pelkästään kunnon vuoksi. Kyllä harrasteesta pitää nauttia, saada jotain tyydytystä. Niinpä prätkähommissakin taitaa melkein kaikilla olla pohjimmillaan kyse elämästä nauttimisesta, huvista ja mielihyvästä.
Niinpä kannattaisi ehkä jättää turhat perustelut pois siitä, mikä on oikea moottoripyörä, mikä oikea tapa harrastaa. Yleensä kärkevimmät mielipiteet tasoittuukin harrastevuosien karttuessa. Tai sitten kärkevimmät harrastajat luopuvat koko hommasta, kun eivät ole siitä tosissaan nauttineetkaan ja sitten pitää vikistä toisten harrastetavasta, kun on ikävä katsella niiden iloa harrasteensa parissa.
Muutama asia on kaikessa prätkäilyssä yhteistä. Prätkä on ajopelinä ihan omanlaisensa, täysin erilainen aparaatti mitä auto, vene tai lentokone. Varmaan myös määrätynlainen vapauden tunne on kaikille motoristeille yhteinen.
Tällä filosofisella pohdiskelulla saattelen itseni sekä teidät muut prätkähemmot kohti kevättä, samalla toivotellen turvallisia ja nautinnollisia ajokilometrejä. Nautitaan prätkäilystä eikä provosoiduta näilläkin palstoilla kirjoittelevien häiriköiden surkeista katkeruudenpurkauksista. Ja annetaan arvo kaikille harrastajille. Käsi pystyyn motoristit tien päällä, oli sitten alla mikä peli tahansa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja asiaa puhut. Mopo mikä mopo. Pääasia että kulkee, itse tykkää ja fiilis on hyvä!
Hyvä Bikerman, puhut asiaa. Nää moto palstat on olleet ajoittain melko masentavaa luettavaa, mutta yritetään pitää mielessä että jokainen itse tietää parhaiten millaisella pyörällä ajaa.
Itselläni on custom ihan vaan sen takia, että tykkään leppoisasta kruisailusta. Joskus 70-luvulla nuorena motoristina piti kahva olla aina pohjassa ja adrenaliinia suonet pullollaan.
Viime kesänä, kun aloitin harrastuksen uudelleen, niin ensimmäinen havainto oli että vauhti ei enää ole se nautinnon lähde. Niin se elämä vaan muuttaa miestä, ja ehkä sitä paremmin ymmärtää muitakin, kun elämään on tullut perspektiiviä.
Eikä sitten muuta kuin lapa pystyyn, oli sitten alla mikä pyörä tahansa.
Olisipa noin järkevästi ajattelevia enemmän tien päällä !!Mukavia ajoreissuja toivotellen !
Tulipas sieltä asiallista tekstiä, mukava tietää, että muutkin ajattelee asiasta meidän kanssa samanlaisella tavalla! Ei muuta ku kädenojennus sivusuuntaan tuli mimmonen hässäkkä tahansa vastaan! Kevättä rintaan!