Tää on vaan tällänen lyhyt, nopeasti kirjoitettu tekstin pätkä, mutta jos joku vaivautuu kertomaan mielipiteensä tästä niin olisin tosi kiitollinen.
-----
TÄNÄ YÖNÄ
Makaan sängylläni ja kuuntelen alakerrasta kuuluvia vaimeita huutoja. Kuulen miehen raivokasta huutoa, naisen kimeitä kiljahduksia ja hysteeristä itkua. Menen lattialle makaamaan ja laitan korvani kiinni lattiaan.
Itku jatkuu hetken aikaa, kunnes tulee aivan hiljaista. Työnnän korvaani lattiaan päin, mutta en kuule mitään.
Nousen ylös ja sammutan valot huoneestani. Kävelen ikkunan luokse ja katson ulos. Ulkona on pimeää, vain muutama korkea katulamppu valaisee mustaa asvalttia.
Kävelen eteiseen ja puen päälleni vanhan ruskean villapaidan. Seison peilin edessä ja tuijotan itseäni silmiin.
Kävelen alas portaita ja astun ulos ovesta viileään yöhön. On aivan hiljaista, vain välillä jostain kuuluu hiljaista moottorin ääntä.
Menen läheisen päiväkodin pihalle ja istahdan keinuun. Katson ylös, viereisen kerrostalon yhdelle parvekkeelle.
Näen siellä hahmon, mutta en saa selvää miltä hän näyttää. Hän heittää poltetun tupakan alas parvekkeelta ja menee takaisin sisälle.
Hetken päästä talon ovi avautuu. Ulos astuu nuori mies, pitkä ja komea. Hän avaa päiväkodin pihan portin ja kävelee luokseni. Hän istuu viereiseen keinuun ja tarjoaa minulle tupakkaa. Otan tupakan, vaikka en edes polta. Hän sytyttää sen ja ottaa sitten yhden itselleenkin. Laitan tupakan huulilleni ja vedän syvään henkeä. Alan yskiä.
Poika hymyilee, mutta ei sano mitään. Poltan tupakan loppuun ja nousen sitten ylös. Säikähdän, kun poika ottaa kiinni kädestäni. Hän vetää minut istumaan vierellensä. ”Eikö sinulla ole kylmä? Olet aivan märkä” poika sanoo ja riisuu takkinsa. Hän levittää sen päälleni ja vetää minut tiukasti kiinni itseensä. Nyt vasta huomaan, että taivaalta sataa vettä. ”Etkö tahtoisi tulla luokseni lämmittelemään? Teen sinulle lämmintä kaakaota jos tahdot”, poika ehdottaa. Kerron asuvani lähellä ja sanon meneväni mielummin kotiin.
Poika saattaa minut taloni ovelle. ”Nähdään”, sanon ja avaan oven. Poika jää seisomaan sateeseen ja katsoo haikeana perääni.
Kotona seison taas peilin edessä ja katson kuinka vesi valuu hiuksistani. Päällä minulla on pojan sininen takki.
-----
TÄNÄ YÖNÄ
Makaan sängylläni ja kuuntelen alakerrasta kuuluvia vaimeita huutoja. Kuulen miehen raivokasta huutoa, naisen kimeitä kiljahduksia ja hysteeristä itkua. Menen lattialle makaamaan ja laitan korvani kiinni lattiaan.
Itku jatkuu hetken aikaa, kunnes tulee aivan hiljaista. Työnnän korvaani lattiaan päin, mutta en kuule mitään.
Nousen ylös ja sammutan valot huoneestani. Kävelen ikkunan luokse ja katson ulos. Ulkona on pimeää, vain muutama korkea katulamppu valaisee mustaa asvalttia.
Kävelen eteiseen ja puen päälleni vanhan ruskean villapaidan. Seison peilin edessä ja tuijotan itseäni silmiin.
Kävelen alas portaita ja astun ulos ovesta viileään yöhön. On aivan hiljaista, vain välillä jostain kuuluu hiljaista moottorin ääntä.
Menen läheisen päiväkodin pihalle ja istahdan keinuun. Katson ylös, viereisen kerrostalon yhdelle parvekkeelle.
Näen siellä hahmon, mutta en saa selvää miltä hän näyttää. Hän heittää poltetun tupakan alas parvekkeelta ja menee takaisin sisälle.
Hetken päästä talon ovi avautuu. Ulos astuu nuori mies, pitkä ja komea. Hän avaa päiväkodin pihan portin ja kävelee luokseni. Hän istuu viereiseen keinuun ja tarjoaa minulle tupakkaa. Otan tupakan, vaikka en edes polta. Hän sytyttää sen ja ottaa sitten yhden itselleenkin. Laitan tupakan huulilleni ja vedän syvään henkeä. Alan yskiä.
Poika hymyilee, mutta ei sano mitään. Poltan tupakan loppuun ja nousen sitten ylös. Säikähdän, kun poika ottaa kiinni kädestäni. Hän vetää minut istumaan vierellensä. ”Eikö sinulla ole kylmä? Olet aivan märkä” poika sanoo ja riisuu takkinsa. Hän levittää sen päälleni ja vetää minut tiukasti kiinni itseensä. Nyt vasta huomaan, että taivaalta sataa vettä. ”Etkö tahtoisi tulla luokseni lämmittelemään? Teen sinulle lämmintä kaakaota jos tahdot”, poika ehdottaa. Kerron asuvani lähellä ja sanon meneväni mielummin kotiin.
Poika saattaa minut taloni ovelle. ”Nähdään”, sanon ja avaan oven. Poika jää seisomaan sateeseen ja katsoo haikeana perääni.
Kotona seison taas peilin edessä ja katson kuinka vesi valuu hiuksistani. Päällä minulla on pojan sininen takki.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä tuo on..=).. aiotko kenties jatkoa kirjoittaa?=).. olisin kiitollinen jos niin tekisit..=)..
Toi oli tollanen nopeesti kirjotettu enkä oikeestaan ajatellu yhtään että kirjottaisin jatkoa, mutta kun siitä nyt kuitenkin tuli positiivista palautetta niin voishan sitä jotain yrittää keksiä =)
kiitos palautteesta!
Pidin novellisi alusta... se oli jotenkin mieleenpainova, mutta sitten novellisi lähti kulkemaan alaspäin. en väitä, etteikö se olisi ollut hyvä, mutta selvää laskua tapahtui mielestäni. Ja muuten, kannattaa hioa oikein kunnolla niitä novelleja, ennen kun pistää ne nettiin, silloin on parempi mieli kritiikistä. :)
mutta joo... tsemppii.. :)
Tykkäsin alusta, idea ihan kiva, tunnelma tosiaankin latistu loppua kohden. Mutta sen verran tuosta ulkoasusta, en tiedä, huomasko muut, mutta mun mielestä se ei oikein ollut "novellitekstiä", vaan lauseet hieman töksähteli. Jos saisit sitä sujuvammaksi, niin mä voisin sanoa, että todella hyvä. Mutta tämä on siis vaan mun mielipiteeni.