Prätkä on mukava harrastus. Joillekin se on nautinnollista ajamista kurveja nuollen, nopeata vaihtamista, jopa kumin polttamista ja keulimista. Jollekin se on pitkiä matkoja suomen tai euroopan suvessa, jopa säistä piittaamatta. Jollekin se on rauhallista cruisailua pieniä asfalttiteitä isolla ja vääntävällä pelillä. Jollekin enduron tuomia mahdollisuuksia poiketa kadulta pienelle hiekkatielle tai jopa metsäpolulle. Lisäksi vielä erilainen kisa- ja kerhotoiminta laitteiden kanssa värkkäämisineen ja kavereitten kanssa turisemisineen.
Niin on monenlaista prätkää ja monenlaista tapaa harrastaa. Prätkämiesten/naistenkin kesken tuppaa välillä syntymään kinaa siitä, mikä on se oikea tapa harrastaa. Yleensä jokainen yrittää puolustella omaa kantaansa järkisyillä, jokainen haluaa olla oikeassa rationaalisin perustein. Mutta eihän prätkäharrastus missään muodossa ole mitään logiikkaa, ei yleensäkään asioita harrasteta sen vuoksi, että se on järkevää. Ei edes urheilua jaksa harrastaa pelkästään kunnon vuoksi. Kyllä harrasteesta pitää nauttia, saada jotain tyydytystä. Niinpä prätkähommissakin taitaa melkein kaikilla olla pohjimmillaan kyse elämästä nauttimisesta, huvista ja mielihyvästä.
Niinpä kannattaisi ehkä jättää turhat perustelut pois siitä, mikä on oikea moottoripyörä, mikä oikea tapa harrastaa. Yleensä kärkevimmät mielipiteet tasoittuukin harrastevuosien karttuessa. Tai sitten kärkevimmät harrastajat luopuvat koko hommasta, kun eivät ole siitä tosissaan nauttineetkaan ja sitten pitää vikistä toisten harrastetavasta, kun on ikävä katsella niiden iloa harrasteensa parissa.
Muutama asia on kaikessa prätkäilyssä yhteistä. Prätkä on ajopelinä ihan omanlaisensa, täysin erilainen aparaatti mitä auto, vene tai lentokone. Varmaan myös määrätynlainen vapauden tunne on kaikille motoristeille yhteinen.
Tällä filosofisella pohdiskelulla saattelen itseni sekä teidät muut prätkähemmot kohti kevättä, samalla toivotellen turvallisia ja nautinnollisia ajokilometrejä. Nautitaan prätkäilystä eikä provosoiduta näilläkin palstoilla kirjoittelevien häiriköiden surkeista katkeruudenpurkauksista. Ja annetaan arvo kaikille harrastajille. Käsi pystyyn motoristit tien päällä, oli sitten alla mikä peli tahansa!
Niin on monenlaista prätkää ja monenlaista tapaa harrastaa. Prätkämiesten/naistenkin kesken tuppaa välillä syntymään kinaa siitä, mikä on se oikea tapa harrastaa. Yleensä jokainen yrittää puolustella omaa kantaansa järkisyillä, jokainen haluaa olla oikeassa rationaalisin perustein. Mutta eihän prätkäharrastus missään muodossa ole mitään logiikkaa, ei yleensäkään asioita harrasteta sen vuoksi, että se on järkevää. Ei edes urheilua jaksa harrastaa pelkästään kunnon vuoksi. Kyllä harrasteesta pitää nauttia, saada jotain tyydytystä. Niinpä prätkähommissakin taitaa melkein kaikilla olla pohjimmillaan kyse elämästä nauttimisesta, huvista ja mielihyvästä.
Niinpä kannattaisi ehkä jättää turhat perustelut pois siitä, mikä on oikea moottoripyörä, mikä oikea tapa harrastaa. Yleensä kärkevimmät mielipiteet tasoittuukin harrastevuosien karttuessa. Tai sitten kärkevimmät harrastajat luopuvat koko hommasta, kun eivät ole siitä tosissaan nauttineetkaan ja sitten pitää vikistä toisten harrastetavasta, kun on ikävä katsella niiden iloa harrasteensa parissa.
Muutama asia on kaikessa prätkäilyssä yhteistä. Prätkä on ajopelinä ihan omanlaisensa, täysin erilainen aparaatti mitä auto, vene tai lentokone. Varmaan myös määrätynlainen vapauden tunne on kaikille motoristeille yhteinen.
Tällä filosofisella pohdiskelulla saattelen itseni sekä teidät muut prätkähemmot kohti kevättä, samalla toivotellen turvallisia ja nautinnollisia ajokilometrejä. Nautitaan prätkäilystä eikä provosoiduta näilläkin palstoilla kirjoittelevien häiriköiden surkeista katkeruudenpurkauksista. Ja annetaan arvo kaikille harrastajille. Käsi pystyyn motoristit tien päällä, oli sitten alla mikä peli tahansa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhut tosi asiaa. aloittelin pyöräilyn viime kesänä ja on mahtava tunne kun vastaantuleva pyöräilijä tervehtii oli alla minkälainen prätkä tahanasa. ostin uuden pyörän täksi kesäksi ja harrastukseni jatkuu jo pelkästään siksi että saa huomiota toisilta pyöräilijöiltä. kokeilkaa kaikki muutkin pyöräilyä
skootteripojille. Heistä kasvaa motoristeja ja näin toivotamme myös heidät pariimme.
usein vedän kättä lippaan, siis suoritan armeija tervehdyksen nähdessäni classic bikeja, kunniotan miesten tekemää kovaa työtä.
Heitän lapasen pystyyn myös Harrikoille, osa ei tervehdi, mutta suurin osa kyllä. Ne jotka eivät, ovat todennäköisesti henkilöitä, joille itsemurhan tekeminen hyppäämällä oman egonsa reunalta ei tuottaisi vaikeuksia.
Tämä kesä taitaa mennä polkupyörän kanssa Väinön rikkouduttua, mutta elän vielä toivossa. Onhan tuo syyskuukin vielä kesää.
Hyviä kilometrejä,
Pekka
Jep. juts näin, osa niistä on luuseri-lestinheittäjä- pikkupelle rikollisia.
samoin ajattelen ns. oikeasta moottoripyörästä.
sehän selviää rekisteriotteesta, siellä lukee onko ajopelisi, -pelini oikea moottoripyörä.
käsi pystyyn kaikille.