Potilasasiakirjojen salaisuus?

Kysymykseni kuuluu: Kuinka salaisia ovat asiakirjat, jotka koskevat potilaita?

Kävin eilen vanhainkodissa tapaamassa isääni. Kun menin kansliaan kysymää isäni vointia, törmäsin näkyyn, jota en olisi halunnut nähdä. Sairaala-apulainen nojasi mopinvarteensa ja selaili jonkun potilaan asiakirjoja samalla kun hoitaja annosteli vieressä lääkkeitä lääkekaapista! Ihmeellistä tilanteessa oli, ettei potilaspapereiden pläräily loppunut läsnäolostani huolimatta.

Asun melko pienessä kaupungissa, jossa monet ihmiset tulevat tutuksi ainakin kasvoiltaan. Tämä sairaala-apulainen ei ole pitkään työskennellyt hoitokodissa. Hänen kasvonsa on tullut tutuksi vuosien varrella mm kaupan kassalla.

En ymmärrä, mihin sairaala-apulainen tarvitsee työssään potilashistorioiden selaamista. En haluaisi kuitenkaan ottaa asiaa puheeksi osastonhoitajan kanssa, koska en haluaisi kenellekään vaikeuksia. Olen saanut osastonhoitajasta ja muusta hoitohenkilökunnasta yleensä miellyttävän ja asiansa osaavan vaikutelman.

Mitä mieltä olette? Ylireagoinko vai onko kyseessä huolettomuus potilasasiakirjojen käsittelyssä.
303304
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 30

Vanhimmat

Ei mitään potilassalaisuutta ole olemassakaan.

Äänestä
  • saa lukea potilaspapereita ja he tietävät sen myös itse.

    Äänestä

Potilasasiakirjat eivät kuulu kenellekään muulle kuin hoitoon osallistuville. Kertomassasi tapauksessa sairaala-apulainen ei osallistu potilaan hoitoon mitenkään! Kyseisessä tapauksessa hoitopaikassa rikottiin potilassalaisuutta eli siis rikottiin lakia. Mielestäni olisi ihan aiheellista huomauttaa osastonhoitajalle asiasta. Ei niitä papereita saa mennä edes uteliaisuuttaan lukemaan. Ihmettelen, ettei sairaala-apulaiselle ole näin perusasiaa opetettu ja teroitettu. Potilasta koskevien asioiden salassapitovelvollisuus pitäisi olla yksi ensimmäisistä asioista, joita työntekijöille pitäisi painottaa. Koskien sitä, ettei niitä papereita lueta, jos ei potilasta ole hoitamassa!!

Äänestä
  • mistä tiedätte, ettei tämän sairaala-apulaisen työhön kuulu myös hoitotyö? Meidän vanhainkodissa laitoshuoltajatkin osallistuvat yhtälailla hoitotyöhön, vaikka välillä siivoavatkin. Heillä on oikeus lukea asiakirjoja. Joten luulempa, että tässä on samanlainen tilanne.

    Äänestä

  • mistä tiedätte kirjoitti:

    mistä tiedätte, ettei tämän sairaala-apulaisen työhön kuulu myös hoitotyö? Meidän vanhainkodissa laitoshuoltajatkin osallistuvat yhtälailla hoitotyöhön, vaikka välillä siivoavatkin. Heillä on oikeus lukea asiakirjoja. Joten luulempa, että tässä on samanlainen tilanne.

    Niin minäkin arvelin heti. Sairaala-aåulainen/hoito-apulainen osallistuu ehkä ruuanjakoon ja joutuu tarkistamaan esim. ruokavaliot. Samoin eristykset ja tartuntavaarat sun muut on hänen tiedettävä. Myös kylvetysasiat ja vatsantoiminnat hän voi joutua tarkistamaan ja myöskin ehkä merkitsemään ne potilasasiakirjoihin.

    Äänestä

  • mistä tiedätte kirjoitti:

    mistä tiedätte, ettei tämän sairaala-apulaisen työhön kuulu myös hoitotyö? Meidän vanhainkodissa laitoshuoltajatkin osallistuvat yhtälailla hoitotyöhön, vaikka välillä siivoavatkin. Heillä on oikeus lukea asiakirjoja. Joten luulempa, että tässä on samanlainen tilanne.

    samaa minä ajattelin.

    Äänestä

  • Niin ja sitten tämä utelias sairaala-apulainen, tai-mikä-lie, lukee myös kirran ja sisätautien lehdet ym. "IHAN VAAN" tarkistaakseen, mikä ruokavalio potilaalla on... Joo, ei mene täydestä! Oikeus on kyllä tarkistaa ruokavalio, mutta se toki löytyy kansiosta hoitajien lehdeltä johon myös kerätään muut hoitotiedot esim. verenpaineet ym. Luulis, ettei sen ruokavalion tarkistukseen mene niin kauaa, että ehtii norkoilla lukemassa kunnolla kaikki paperit...

    Äänestä

  • arvelin kirjoitti:

    Niin minäkin arvelin heti. Sairaala-aåulainen/hoito-apulainen osallistuu ehkä ruuanjakoon ja joutuu tarkistamaan esim. ruokavaliot. Samoin eristykset ja tartuntavaarat sun muut on hänen tiedettävä. Myös kylvetysasiat ja vatsantoiminnat hän voi joutua tarkistamaan ja myöskin ehkä merkitsemään ne potilasasiakirjoihin.

    näkyä muuallakin kuin pelkästään potilasasiakirjoissa.

    Äänestä

  • Puuppinen kirjoitti:

    Niin ja sitten tämä utelias sairaala-apulainen, tai-mikä-lie, lukee myös kirran ja sisätautien lehdet ym. "IHAN VAAN" tarkistaakseen, mikä ruokavalio potilaalla on... Joo, ei mene täydestä! Oikeus on kyllä tarkistaa ruokavalio, mutta se toki löytyy kansiosta hoitajien lehdeltä johon myös kerätään muut hoitotiedot esim. verenpaineet ym. Luulis, ettei sen ruokavalion tarkistukseen mene niin kauaa, että ehtii norkoilla lukemassa kunnolla kaikki paperit...

    ruokalistassa, mitä kuljetetaan mukana kun ruokia jaetaan? Se sama jossa näkyy että ottaako kahvia tai teetä, mitä ruokajuomaksi jne.

    Äänestä

  • Voit ilman muuta tehdä asiasta valituksen esim. toimipaikan ylilääkärille.

    Tämä on tärkeä syy siihen, miksi sähköisen sairaskertomuksen käyttöönotto on iso parannus entiseen: siellä ei luvatta papereita lueskella koska kaikesta jää elektroninen sormenjälki. Papereiden lukemista myös näytetään todella valvova isoissa sairaaloissa.

    Ihmisten uteliaisuus on rajaton...

    Äänestä

Tiedän erään duuni paikan jossa katsottiin työkavereiden tietoja/hoitoja koneelta.. Naureskeltiin salaa. Kenellä oli otettu mitäkin klamydia kokeita, kuka oli ollut sairaslomalla masennuksen takia yms..

Kukaan ei ole vielä tarkastanut tietoja että kuka on katsonut ja kenen tietoja ja milloin, onko ollut edes aihetta..

Arkea tämäkin..

Äänestä
  • mahdollista. Siis tai on, mutta siitä jää kunkin kävijän käyntijälki. Jos joku siitä tekee kyselyn, että kuka on tietoja katsellut ilman hoitosuhdetta, joutuu siitä vastaamaan oikeudessa ja rapsut tulee.

    Äänestä

  • ole enää kirjoitti:

    mahdollista. Siis tai on, mutta siitä jää kunkin kävijän käyntijälki. Jos joku siitä tekee kyselyn, että kuka on tietoja katsellut ilman hoitosuhdetta, joutuu siitä vastaamaan oikeudessa ja rapsut tulee.

    ...> Siis tai on, mutta siitä jää kunkin kävijän käyntijälki.

    Minkäslainen jälki jää, ja kukas näitä jälkiä sitten jäljittää?

    Äänestä

  • potilas. kirjoitti:

    ...> Siis tai on, mutta siitä jää kunkin kävijän käyntijälki.

    Minkäslainen jälki jää, ja kukas näitä jälkiä sitten jäljittää?

    Jokainen kirjautuu omilla tunnuksillaan katsomaan sähköisiä potilaskertomuksia ja nämä käyttäjätunnukset tallentuvat tiedostoon, josta näkee kaikki potilastietoja selanneet ihmiset.

    ATK-puolen ihminen nämä sitten pystyy purkamaan sieltä.

    Äänestä

  • potilas. kirjoitti:

    ...> Siis tai on, mutta siitä jää kunkin kävijän käyntijälki.

    Minkäslainen jälki jää, ja kukas näitä jälkiä sitten jäljittää?

    omat atk-tunnukset, ja ne jää tiedostoon kun käyt tietoja katsomassa.

    Äänestä

  • :.: kirjoitti:

    Jokainen kirjautuu omilla tunnuksillaan katsomaan sähköisiä potilaskertomuksia ja nämä käyttäjätunnukset tallentuvat tiedostoon, josta näkee kaikki potilastietoja selanneet ihmiset.

    ATK-puolen ihminen nämä sitten pystyy purkamaan sieltä.

    Jos potilas haluaa tarkistaa tietonsa ja niiden käyttäjät, niin voiko hän kääntyä tämän ATK-ihmisen puoleen ja saada haluamansa tiededot?

    Äänestä

  • on? kirjoitti:

    Jos potilas haluaa tarkistaa tietonsa ja niiden käyttäjät, niin voiko hän kääntyä tämän ATK-ihmisen puoleen ja saada haluamansa tiededot?

    Jos haluaa tietää, kuka tietoja on käynyt katsomassa, tulee kääntyä ylilääkärin puoleen. Hän antaa luvan printata ulos listan tietoja katsomassa käyneistä henkilöistä. Ihan huvikseen niitä toki ei printtailla vaan pitää olla perusteena esim. potilaan uskomus, että tietoja on käynyt ns. ulkopuoliset katsomassa. Näinhän tietysti voi aina sanoa, jos vaan uteliaisuuttaankin haluaa käyttäjälistan nähdä...

    Äänestä

onkos se käytäntö muuttunut jo noin vapaamieliseksi? Aikaisemmin sai tehdä temppuja, että pääsi lukemaan omia papereitaan.


http://koti.mbnet.fi/pwtv

Äänestä
  • Olin harjoittelemassa tk.ssa ja siellä eräällä vastaanottoavustajalla oli tapana näyttää siivoojalle tietoja jättäen koneen auki samalla kun itse kirjautui sisään potilaspaperihin. Siivooja oli utelias ja huomasin hänen usein olevan kurkkimassa potilastietoja. Vastaanottoavustaja antoi tarvittaessa hänelle ihmisten syntymäaikoja ym..

    Jouduin myös aika outoon tilanteeseen toisessa tk.ssa, Nimittäin minun tunnuksellani oli käyty lääkärin huoneessa erään asiakkaan tiedoissa, sormenjälkeni näkyyivät. Syy asiakaspapereiden penkomisesta sain kai minä, koska ei ole enää tarvittu palveluitani. Harmittaa juttu kovasti mutta millä todistat syyttömyytesi, en edes tiedä kenen paperita on pengottu ja tiesin että niin ei saa tehdä joten miksi edes olisin riskeerannut työpaikkani. Asiakas asui vielä eripaikkakunnalla joten en muualtamuuttaneena edes tuntisi koko henkilöä joten temppu tuntui siltäkin osin tehdyltä. Jäi arvitukseksi miten se tapahtui, sitä ei kai koskaan saatu selville. Ajattelisin että jos joku haluaa ilkeillä niin tunnuksen voi kurkkia toisen seläntakaa kun kiireellä on päästävä koneelle Luottamus pitäisi olla siihen ettei työkaveri joka seisoo seläntakana käytä tilaisuutta hyväksi urkkiaksesen tunnustasi ... mutta olen huomannut että työelässä kaikki on mahdollista.

    Mielestäni asiakaspalvelutyötä tekevät eivät varmaan ole edes kiinnostuneita selaamaan huvikseen kenenkään paperita, saavat varmaan ihan tarpeekseen niitä lukea joten ei vähempää vois kiinnostaa kenenkään sairaudet. Itseäni ei kiinnosta tippaakaan kenenkään sairaskertomukset, mitä niillä tekisinkään minulla on onneksi omakin elämä : )

    Äänestä

Sairaala-apulainenhan on allekirjoittanut vaitiolovelvollisuuden työsopimusta tehdessään, joten kaikesta mitä kuulee ja näkee on vaitiolovelvollinen. Sen sijaan asiakirjojen levittely sinne ja tänne on kyllä sairaanhoitajien ja osastonhoitajan vastuulla. Jos otat asian puheeksi nimenomaan osastonhoitaja on ko. asiassa vastuussa toimistaan, ei sairaala-apulainen.

Äänestä
  • Yleisesti:
    - Mitä asioita vaitiolovelvollisuus koskee?
    - Minkälaatuisia asioita allekirjoitettu lupaus ei missään tapauksessa velvoita?
    - Onko se kansalaistottelemattomuutta vai kansalaisvelvollisuutta kun vaitiolovelvollinen tuo julki esimiehensä väärinkäytökset joista saattaa tulla vakavia seuraamuksia?

    Ymmärrän hyvin että oma arvokkuutemme estää meitä aiheetta vahinkoittamasta ketään. Mutta! Pahan suunnittelija on paljastettava oli sen tiedon haltija sitten esim. pappi, hoitohenkilö tai kukatahansa muu.

    Irvokkain tapaus saattaisi olla:
    Pedofiili ripillä papille: "Mulla oli taas eilen
    mähis. Sain nuorta."
    Pappi: "Niinpä. Oliko se nyt kolmas kerta tässä kuussa?"
    Pedofiili: "Oli. Mutta suahan sitoo se lupaus.
    Pappi: Niinpä. Pahoittelen."

    Tai hoitoalalla.
    "Kuule! Mä meinaan tehdä joitain kokeita tuolle Virtaskalle. Katotaan josko tuo kehitteillä oleva menetelmä auttaisi. Eihän kerrota kelleen. Eihän?"
    "Ai se Virtaska! No se edellinen koe ei auttanut sen tilaa ollenkaan. Ei kerrota. Niin olenhan allekirjoittanut velvollisuuden."

    Tosielämästä karrikoituja tapauksia!

    Äänestä

  • tosielämästä kirjoitti:

    Yleisesti:
    - Mitä asioita vaitiolovelvollisuus koskee?
    - Minkälaatuisia asioita allekirjoitettu lupaus ei missään tapauksessa velvoita?
    - Onko se kansalaistottelemattomuutta vai kansalaisvelvollisuutta kun vaitiolovelvollinen tuo julki esimiehensä väärinkäytökset joista saattaa tulla vakavia seuraamuksia?

    Ymmärrän hyvin että oma arvokkuutemme estää meitä aiheetta vahinkoittamasta ketään. Mutta! Pahan suunnittelija on paljastettava oli sen tiedon haltija sitten esim. pappi, hoitohenkilö tai kukatahansa muu.

    Irvokkain tapaus saattaisi olla:
    Pedofiili ripillä papille: "Mulla oli taas eilen
    mähis. Sain nuorta."
    Pappi: "Niinpä. Oliko se nyt kolmas kerta tässä kuussa?"
    Pedofiili: "Oli. Mutta suahan sitoo se lupaus.
    Pappi: Niinpä. Pahoittelen."

    Tai hoitoalalla.
    "Kuule! Mä meinaan tehdä joitain kokeita tuolle Virtaskalle. Katotaan josko tuo kehitteillä oleva menetelmä auttaisi. Eihän kerrota kelleen. Eihän?"
    "Ai se Virtaska! No se edellinen koe ei auttanut sen tilaa ollenkaan. Ei kerrota. Niin olenhan allekirjoittanut velvollisuuden."

    Tosielämästä karrikoituja tapauksia!

    Tosiaankin vieraantunut tosielämästä...

    Kai sinä edellinen kirjoittaja tiedät, että Suomen lain mukaan jokainen ihminen, oli sitten kyse tavallisesta pulliaisesta tai vaitiolovelvollisesta ihmisestä, on velvoitettu ilmoittamaan poliisille tai lastensuojeluun jos tulee tietoon lapsiin kohdistuvaa väärin kohtelua? Ammatti-ihminen on jopa velvoitettu ilmoittamaan, tavallinen ihminen kun saa itse päättää ilmoittaako vai ei. Et ilmeisestikään ollut tietoinen, koska tälläisen "tosielämän" tapauksen vedit esiin...

    Ja sitä edelliselle kirjoittajalle:
    "Jos otat asian puheeksi nimenomaan osastonhoitaja on ko. asiassa vastuussa toimistaan, ei sairaala-apulainen." Ahaa, siis että vaikka tietää, että jotain asiaa ei saa tehdä, sen voi tehdä jos mahdollisuus tulee? Voin siis varastaa lukitsemattoman pyörän, koska "eihän se mun vikani ole, sehän on pyörän omistajan syy koska jätti pyöränsä lukitsematta!". Voi hyvää päivää näitä ruudinkeksijöitä täällä palstalla!

    Äänestä

  • Kkols kirjoitti:

    Tosiaankin vieraantunut tosielämästä...

    Kai sinä edellinen kirjoittaja tiedät, että Suomen lain mukaan jokainen ihminen, oli sitten kyse tavallisesta pulliaisesta tai vaitiolovelvollisesta ihmisestä, on velvoitettu ilmoittamaan poliisille tai lastensuojeluun jos tulee tietoon lapsiin kohdistuvaa väärin kohtelua? Ammatti-ihminen on jopa velvoitettu ilmoittamaan, tavallinen ihminen kun saa itse päättää ilmoittaako vai ei. Et ilmeisestikään ollut tietoinen, koska tälläisen "tosielämän" tapauksen vedit esiin...

    Ja sitä edelliselle kirjoittajalle:
    "Jos otat asian puheeksi nimenomaan osastonhoitaja on ko. asiassa vastuussa toimistaan, ei sairaala-apulainen." Ahaa, siis että vaikka tietää, että jotain asiaa ei saa tehdä, sen voi tehdä jos mahdollisuus tulee? Voin siis varastaa lukitsemattoman pyörän, koska "eihän se mun vikani ole, sehän on pyörän omistajan syy koska jätti pyöränsä lukitsematta!". Voi hyvää päivää näitä ruudinkeksijöitä täällä palstalla!

    Arvoisa Kkols. Älä nyt väärin ymmärrä tai pahastu.

    Ensinmäinen karrikoitu esimerkki on muutama päivä sitten television ajankohtaisohjelmasta.

    Toinen muutaman vuoden takaa.

    Sitähän asianomaiset haluaisivat; Etten olisi tietoinen. Mutta kun olen.

    Äänestä

  • Kkols kirjoitti:

    Tosiaankin vieraantunut tosielämästä...

    Kai sinä edellinen kirjoittaja tiedät, että Suomen lain mukaan jokainen ihminen, oli sitten kyse tavallisesta pulliaisesta tai vaitiolovelvollisesta ihmisestä, on velvoitettu ilmoittamaan poliisille tai lastensuojeluun jos tulee tietoon lapsiin kohdistuvaa väärin kohtelua? Ammatti-ihminen on jopa velvoitettu ilmoittamaan, tavallinen ihminen kun saa itse päättää ilmoittaako vai ei. Et ilmeisestikään ollut tietoinen, koska tälläisen "tosielämän" tapauksen vedit esiin...

    Ja sitä edelliselle kirjoittajalle:
    "Jos otat asian puheeksi nimenomaan osastonhoitaja on ko. asiassa vastuussa toimistaan, ei sairaala-apulainen." Ahaa, siis että vaikka tietää, että jotain asiaa ei saa tehdä, sen voi tehdä jos mahdollisuus tulee? Voin siis varastaa lukitsemattoman pyörän, koska "eihän se mun vikani ole, sehän on pyörän omistajan syy koska jätti pyöränsä lukitsematta!". Voi hyvää päivää näitä ruudinkeksijöitä täällä palstalla!

    Kklos, ole ystävällinen äläkä ymmärrä nyt väärin.
    Luin sen edellisen myös. Kirjoittajalla oli selkeä näkemys mutta sinun ymmärryksessäsi ei.
    Toinen puhuu potilastietojen heitteille jätöstä niin sinä polkupyöristä. Saahan kukatahansa katsoa ympäristössään kierittelevät paperit.
    Jos suorittaisit yökierrokset kunnolla, etkä istuisi näpelöimässä tyhmiä viestejäsi, niin se olisi turvallisempaa potilaille ja sinulle itsellesi. Traani ei täyttäisi koko aivokoppaa.
    Niinpä se niin! Tosielämä on tarua ihmeellisempi.
    Kun heräät iltapäivällä niin huomaat että on taas sama päivä - pulliainen.

    Äänestä

Potilaspaperit ovat äärimmäisen salaisia. Kaikilla, joilla on oikeus käsitellä potilaspapereita on myös salassapitovelvollisuus. Käytännössä potilaspapereihin saavat tutustua kaikki potilaan hoitoon osallistuvat.

Äänestä
  • Voin itse laitoshuoltajana sanoa että en tiedä yhtään kollegaa, joka huvikseen lukisi sairauskertomuksia. Potilaista ei ikinä puhuta työn ulkopuolella ja erittäin harvoin työssäkään ja jos puhutaan, niin asiallisesti ja syystä.

    Olen itse hakeutumassa terveydenhuoltoalalle ja kyselen ja yritän oppia töissä. Laitoshuoltajana on usein kiinteä osa hoitoketjua, eikä vaan "pelkkä siivooja." Sairaala todella kirjaimellisesti hukkuisi siihen itseensä ilman meitä. Me myös jaamme ruokaa, pakkaamme potilaan tavaroita, sijaamme sänkyjä ja autamme potilaita muutenkin.

    Muille kuin sairaalan ulkopuolisille ihmisille toisten sairauksissa voi ehkä olla jotain kiinnostavaa, vaikea sanoa, mutta meille jotka päivittäin työmme kautta näemme kymmeniä tai satoja potilaita -- EVVK kenelle on mikäkin sairaus tai tilanne. Useamman kerran minä olen siis tehnyt juuri tämän mitä alkuperäinen kirjoittaja kritisoi: katsonut potilaspapereita. Minua on pyydetty etsimään kansiosta esim. potilaan henkilötunnus, jota tarvitsen "siivoojan" työssäni, joka siís ei ole pelkkää siivoamista. Joskus olen tarkistanut miksi potilas on erityksessä tai onko hän huumaavien aineiden vaikutuksen alainen tai ehkä veri-infektiopotilas. Minua on ajoittain suorastaan pyydetty katsomaan papereita.

    Monissa tilanteissa -- siivotessa ja ylipäätään potilaan kanssa asioidessa -- sairaala-apulaisen on todella tärkeää tietää millainen potilaan terveydentila on, milloin käytetään eri suojavälineitä (hanskat, maskit jne.) ja mitä siivousvälineitä ja -aineita valitaan. Siivoaminen ei ole pelkkää lattioiden luuttuamista.

    Minua itseäni kiinnostaa vain 1) suojata omaa turvallisuuttani (ei tubieristykseen ilman hengityssuojaa, ei käsiä huumepotilaan housuntaskuihin, ei kosketa syyhyisiin lakanoihin ilman täysvarustusta, ei pyyhitä infektioeritteistä sänkyä pelkällä normaalilla puhdistusaineella jne.) 2) olla avuksi potilaalle.

    Äänestä

  • Laitoshuoltaja kirjoitti:

    Voin itse laitoshuoltajana sanoa että en tiedä yhtään kollegaa, joka huvikseen lukisi sairauskertomuksia. Potilaista ei ikinä puhuta työn ulkopuolella ja erittäin harvoin työssäkään ja jos puhutaan, niin asiallisesti ja syystä.

    Olen itse hakeutumassa terveydenhuoltoalalle ja kyselen ja yritän oppia töissä. Laitoshuoltajana on usein kiinteä osa hoitoketjua, eikä vaan "pelkkä siivooja." Sairaala todella kirjaimellisesti hukkuisi siihen itseensä ilman meitä. Me myös jaamme ruokaa, pakkaamme potilaan tavaroita, sijaamme sänkyjä ja autamme potilaita muutenkin.

    Muille kuin sairaalan ulkopuolisille ihmisille toisten sairauksissa voi ehkä olla jotain kiinnostavaa, vaikea sanoa, mutta meille jotka päivittäin työmme kautta näemme kymmeniä tai satoja potilaita -- EVVK kenelle on mikäkin sairaus tai tilanne. Useamman kerran minä olen siis tehnyt juuri tämän mitä alkuperäinen kirjoittaja kritisoi: katsonut potilaspapereita. Minua on pyydetty etsimään kansiosta esim. potilaan henkilötunnus, jota tarvitsen "siivoojan" työssäni, joka siís ei ole pelkkää siivoamista. Joskus olen tarkistanut miksi potilas on erityksessä tai onko hän huumaavien aineiden vaikutuksen alainen tai ehkä veri-infektiopotilas. Minua on ajoittain suorastaan pyydetty katsomaan papereita.

    Monissa tilanteissa -- siivotessa ja ylipäätään potilaan kanssa asioidessa -- sairaala-apulaisen on todella tärkeää tietää millainen potilaan terveydentila on, milloin käytetään eri suojavälineitä (hanskat, maskit jne.) ja mitä siivousvälineitä ja -aineita valitaan. Siivoaminen ei ole pelkkää lattioiden luuttuamista.

    Minua itseäni kiinnostaa vain 1) suojata omaa turvallisuuttani (ei tubieristykseen ilman hengityssuojaa, ei käsiä huumepotilaan housuntaskuihin, ei kosketa syyhyisiin lakanoihin ilman täysvarustusta, ei pyyhitä infektioeritteistä sänkyä pelkällä normaalilla puhdistusaineella jne.) 2) olla avuksi potilaalle.

    Vielä sen verran että nimenomaan juuri vanhussairaaloissa on tärkeää tietää eristyksistä (MRSA, VRE, ESBL jne.), kun sairaalabakteerien leviämisen riski on olemassa; näistä tartunnoista tai altistuksista mainitaan potilaspapereissa. Vanhuksilla voi olla myös muita tarttuvia sairauksia, joista laitoshuoltajan voi olla tärkeä tietää, jos hän toimii potilaan apuna tai eritteiden kanssa (esim. hepatiitit.) Joku mainitsi allergiat; tämä on toinen tärkeä asia, jos osallistuu ruoan jakamiseen.

    Voisi kuvitella että hoitajat kertoisivat sairaala-apulaisille/laitoshuoltajille näistä asioista, tai että heiltä voisi kysyä, mutta aina näin ei ole. Itse asiaan ei läheskään aina ole näin. Työssä on paljon keikkalaisia ja se saattaa vaikuttaa tiedonkulkuun.

    Me kaikki olemme vaitiolovelvollisia, enkä tiedä ketään, joka silkasta mielenkiinnosta katsoisi potilastietoja ("lukemisesta" ei voi puhua.)

    Äänestä

  • Laitoshuoltaja kirjoitti:

    Voin itse laitoshuoltajana sanoa että en tiedä yhtään kollegaa, joka huvikseen lukisi sairauskertomuksia. Potilaista ei ikinä puhuta työn ulkopuolella ja erittäin harvoin työssäkään ja jos puhutaan, niin asiallisesti ja syystä.

    Olen itse hakeutumassa terveydenhuoltoalalle ja kyselen ja yritän oppia töissä. Laitoshuoltajana on usein kiinteä osa hoitoketjua, eikä vaan "pelkkä siivooja." Sairaala todella kirjaimellisesti hukkuisi siihen itseensä ilman meitä. Me myös jaamme ruokaa, pakkaamme potilaan tavaroita, sijaamme sänkyjä ja autamme potilaita muutenkin.

    Muille kuin sairaalan ulkopuolisille ihmisille toisten sairauksissa voi ehkä olla jotain kiinnostavaa, vaikea sanoa, mutta meille jotka päivittäin työmme kautta näemme kymmeniä tai satoja potilaita -- EVVK kenelle on mikäkin sairaus tai tilanne. Useamman kerran minä olen siis tehnyt juuri tämän mitä alkuperäinen kirjoittaja kritisoi: katsonut potilaspapereita. Minua on pyydetty etsimään kansiosta esim. potilaan henkilötunnus, jota tarvitsen "siivoojan" työssäni, joka siís ei ole pelkkää siivoamista. Joskus olen tarkistanut miksi potilas on erityksessä tai onko hän huumaavien aineiden vaikutuksen alainen tai ehkä veri-infektiopotilas. Minua on ajoittain suorastaan pyydetty katsomaan papereita.

    Monissa tilanteissa -- siivotessa ja ylipäätään potilaan kanssa asioidessa -- sairaala-apulaisen on todella tärkeää tietää millainen potilaan terveydentila on, milloin käytetään eri suojavälineitä (hanskat, maskit jne.) ja mitä siivousvälineitä ja -aineita valitaan. Siivoaminen ei ole pelkkää lattioiden luuttuamista.

    Minua itseäni kiinnostaa vain 1) suojata omaa turvallisuuttani (ei tubieristykseen ilman hengityssuojaa, ei käsiä huumepotilaan housuntaskuihin, ei kosketa syyhyisiin lakanoihin ilman täysvarustusta, ei pyyhitä infektioeritteistä sänkyä pelkällä normaalilla puhdistusaineella jne.) 2) olla avuksi potilaalle.

    Vielä loppukaneetiksi noihin viesteihin, joissa kyseltiin että "no eikö se ja se näy sieltä ja täältä" tai "eihän se näin mene" -- käytännöt eivät vain ole kaikkialla samat. Jossain käytetään sellaisia koodeja, ettei niitä tiedä ellei opeteta (eikä kukaan opeta jos viivyt päivän tai kaksi, etkä ehkä ole ehtinyt oppia jos olet ollut työssä vasta vähän aikaa); toisaalla eristykset näkee vain potilaspapereista. Mitä useammin vaihtaa kohdetta, sen paremmin sen huomaa. Joka toimipisteessä on vähän eri tapa toimia.

    Luin alkuperäisen kirjoittajan viestin uudelleen ja loukkaannuin hieman tuosta "mopinvarteen nojailusta" mitä hän kuvaili. Minun vastaukseni siihen että ylireagoiko hän on vahva "kyllä."

    Ehkä tämä on nipottamista, mutta mitä "pahaa" on siinä että ko. sairaala-apulainen on aiemmin ollut kaupan kassa? Se on rehellistä työtä. Ja miksi olisi hienompaa istua vaikka toimistossa tekemässä ...jotain? Vaikka politiikkaa? Millä tavalla se tekisi ihmisestä "luotettavamman"? Kaupan kassakin näkee yllättävän paljon: kuka ostaa tupakkaa ja kaljaa, kuka paketeittain keksejä, kondomeja tai aikuisviihdettä. Eiköhän siinäkin olisi kerrottavaa ja tulkittavaa, mutta ketä se oikeasti kiinnostaa?

    Toinen aiempi kirjoittaja on täysin oikeassa: kun päivät pitkät katselee ihmisten tapauksia, niin paperien turha katsominen ei voisi vähempää kiinnostaa. En haluaisi myöskään joutua vastakkain jonkun tutun tai hänen papereittensa kanssa töissä, eli se kiinnostaa vielä vähemmän; näin kävi kerran ja pyysin siksi päiväksi muita töitä. Mitä minulle ei kerrota, sitä en halua tietää; joskus en sitäkään mitä on pakko kuunnella tai tietää oman turvallisuuden tähden!

    Näin siis minulla. Ehkä omaiset pelkäävät että ihmiset levittelevät juttuja jossain. No, joka ammattikunnassa on ehkä tietty promille ihmisiä, jotka tekevät sellaisen virheen että toimivat ammattietiikkaansa vastaan. Mutta useimmat meistä eivät.

    Kyllä huomaa että tämä on minulle sydämen asia, kun jaksan pauhata. Nyt laitetaan piste.

    Äänestä

  • Laitoshuoltaja kirjoitti:

    Voin itse laitoshuoltajana sanoa että en tiedä yhtään kollegaa, joka huvikseen lukisi sairauskertomuksia. Potilaista ei ikinä puhuta työn ulkopuolella ja erittäin harvoin työssäkään ja jos puhutaan, niin asiallisesti ja syystä.

    Olen itse hakeutumassa terveydenhuoltoalalle ja kyselen ja yritän oppia töissä. Laitoshuoltajana on usein kiinteä osa hoitoketjua, eikä vaan "pelkkä siivooja." Sairaala todella kirjaimellisesti hukkuisi siihen itseensä ilman meitä. Me myös jaamme ruokaa, pakkaamme potilaan tavaroita, sijaamme sänkyjä ja autamme potilaita muutenkin.

    Muille kuin sairaalan ulkopuolisille ihmisille toisten sairauksissa voi ehkä olla jotain kiinnostavaa, vaikea sanoa, mutta meille jotka päivittäin työmme kautta näemme kymmeniä tai satoja potilaita -- EVVK kenelle on mikäkin sairaus tai tilanne. Useamman kerran minä olen siis tehnyt juuri tämän mitä alkuperäinen kirjoittaja kritisoi: katsonut potilaspapereita. Minua on pyydetty etsimään kansiosta esim. potilaan henkilötunnus, jota tarvitsen "siivoojan" työssäni, joka siís ei ole pelkkää siivoamista. Joskus olen tarkistanut miksi potilas on erityksessä tai onko hän huumaavien aineiden vaikutuksen alainen tai ehkä veri-infektiopotilas. Minua on ajoittain suorastaan pyydetty katsomaan papereita.

    Monissa tilanteissa -- siivotessa ja ylipäätään potilaan kanssa asioidessa -- sairaala-apulaisen on todella tärkeää tietää millainen potilaan terveydentila on, milloin käytetään eri suojavälineitä (hanskat, maskit jne.) ja mitä siivousvälineitä ja -aineita valitaan. Siivoaminen ei ole pelkkää lattioiden luuttuamista.

    Minua itseäni kiinnostaa vain 1) suojata omaa turvallisuuttani (ei tubieristykseen ilman hengityssuojaa, ei käsiä huumepotilaan housuntaskuihin, ei kosketa syyhyisiin lakanoihin ilman täysvarustusta, ei pyyhitä infektioeritteistä sänkyä pelkällä normaalilla puhdistusaineella jne.) 2) olla avuksi potilaalle.

    Henkilötunnus näkyy kyllä kansiosta päältä, samoin verieristyksen merkkinä oleva keltainen kolmio mustalla pyörylällä... Että olipas taas asiantuntevaa kommentointia!!

    Äänestä

  • huoh kirjoitti:

    Henkilötunnus näkyy kyllä kansiosta päältä, samoin verieristyksen merkkinä oleva keltainen kolmio mustalla pyörylällä... Että olipas taas asiantuntevaa kommentointia!!

    Huoh: olipa ärsyttävän piilovihaisesti kirjoitettu.

    Pointti oli se että toimintaympäristöt ja protokollat ovat erilaisia ja vaitiolovelvollisuus = kultaa.

    Nyt desaan käteni tästä kinastelusta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Huolestunut omainen kirjoitti:

Kysymykseni kuuluu: Kuinka salaisia ovat asiakirjat, jotka koskevat potilaita?

Kävin eilen vanhainkodissa tapaamassa isääni. Kun menin kansliaan kysymää isäni vointia, törmäsin näkyyn, jota en olisi halunnut nähdä. Sairaala-apulainen nojasi mopinvarteensa ja selaili jonkun potilaan asiakirjoja samalla kun hoitaja annosteli vieressä lääkkeitä lääkekaapista! Ihmeellistä tilanteessa oli, ettei potilaspapereiden pläräily loppunut läsnäolostani huolimatta.

Asun melko pienessä kaupungissa, jossa monet ihmiset tulevat tutuksi ainakin kasvoiltaan. Tämä sairaala-apulainen ei ole pitkään työskennellyt hoitokodissa. Hänen kasvonsa on tullut tutuksi vuosien varrella mm kaupan kassalla.

En ymmärrä, mihin sairaala-apulainen tarvitsee työssään potilashistorioiden selaamista. En haluaisi kuitenkaan ottaa asiaa puheeksi osastonhoitajan kanssa, koska en haluaisi kenellekään vaikeuksia. Olen saanut osastonhoitajasta ja muusta hoitohenkilökunnasta yleensä miellyttävän ja asiansa osaavan vaikutelman.

Mitä mieltä olette? Ylireagoinko vai onko kyseessä huolettomuus potilasasiakirjojen käsittelyssä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu