teidän mielestänne seksi on? Mitä ajattelette sellaisista naisista jotka eivät ole kovin seksuaalisia, eivät siis ole kovin kiinnostuneita seksistä?
Kuinka tärkeä osa parisuhdetta
Villikeiju
495376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Tämä on varmaan tosi yksilökohtaista riippuen ihmisistä ja parisuhteesta yleensäkin. Mulle seksi - rakastelu - on tärkeää ja olen hyvin seksuaalinen ihminen. Muutenkin olen ihminen, joka tykkää olla paljon lähekkäin ja jakaa (ja myös saada) koko ajan fyysisia hellyydenosoituksia. Varmaaan ahdistaisin ihmistä, joka haluaisi pitää enemmän kiinni omasta fyysisestä reviiristään.
Tähän asti jokaisessa mun suhteessani on käynyt niin, että olen ollut se seksuaalisempi osapuoli. Se ei ole mua häirinnyt, mutta joskus saanut naisystävät ahdistumaan. Heille on ehkä tullut asiasta paineita, vaikken ole seksiin painostanut millään tavalla ja asioita on pyritty purkamaan keskustelemalla.
Seksi on mulle erittäin tärkeä asia parisuhteessa, sillä mun mielestäni se on parisuhteen punainen lanka tai kruunu, tai miten asiaa nyt haluaa kuvailla. Suhteeseen kuuluu tietenkin valtavasti muitakin elementtejä, mutta olisi vaikea kuvitella suhdetta, jossa seksi ei toimisi. En usko, että kykenisin lopultakaan elämään sellaisessa suhteessa. Se olisi jo henkisestikin todella raskasta, sillä tietenkin toivon, että naisellani on hyvä olla myös seksiin liittyvien asioiden suhteen.
Ehkä kysymys kuuluisi, kuinka kiinnostunut toinen on seksistä. Itselleni seksi on luonnollinen tapa ilmaista toiselle omia rakkauden tunteitani. Luulen, että mun olisi todella vaikea löytää tasapainoa naisen kanssa, joka ei ole kovinkaan kiinnostunut seksistä. Tiedän että se kuulostaa julmalta, mutta silloin ehkä joutuisin ikään kuin tukahduttamaan osan itsestäni, enkä usko että olisin pidemmän päälle onnellinen, jos tulisin jatkuvasti torjutuksi.
Mut tietenkin toivon, ettei suhde ihmiseen jota rakastaisin, koskaan kaatuisi seksiin. Eli viimeiseen asti varmasti yrittäisin.
sellaisia etteivät painosta toisiaan seksiin vaikka olisi erilaiset tarpeet? Tarkoitan että eivät samalla tavalla vaadi omien seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämistä koko ajan kuin miehet? Tämä on nyt tällainen yleistys, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
tavalla seksiä kuin miehetkin oli sitten kysymys hetero- tai homosuhteesta. Sen olen huomannut omasta käyttytymisestäni ja ystävieni touhuista. :)
Tarkoitin lähinnä, että painostavatko naiset vähemmän toisiaan seksiin kuin miehet naisia? Siis sillä tavalla itsekkäästi toisen oloa huomioon ottamatta. Ajattelin vaan, kun naiset eivät ainakaan painosta miehiä yleensä, niin arvelin, että se koskisi myös naissuhteita. Ehkä olen aivan väärässä tässä.
samalla tavalla kuin miehetkin. Painostamisella tarkoitan vihjailuja seksistä ja suuttumista ja turhautumista, jos sitä ei saa.
Naiset ei oo mitään pyhimyksiä, eikä lesbosuhteet eroa paljoakaan heterosuhteista. Kun kaksi naista on yhdessä, ei se tarkoita, että heidän välillään vallitsisi totaalinen yhteisymmärrys ja epäitsekkyys, vaikka he samaa sukupuolta olisivatkin.
Hyvä tietää toikin asia.
nenään, jos kumppani ei lauantaina saunanpäälle välitä tulla mun kaas sänkyhommiin.
Meen hiljaseks enkä puhu sanaakaan ennenkun hän saa ehdotettua,että oltaisko sillai.
Jos ei ehdota,oon sanaton vaikka maailman tappiin asti. Jos ei kohtuullisessa ajassa ehdota, niin menen vieraaseen petiin.
Kummallista, ja sitten kehtaat vielä vetää herneet neniin ja pian vieraaseen petiin, jos kumppani ei tee aloitetta. Melko laiskaa ja epätasapuolista, en totisesti haluaisi olla kanssasi.
Lähes kaikki toisiaan rakastavat pitävät siitä, että saavat ajoittan olla heränneen halun vastaanottajana ja ajoittain aloittajana, se viestii molemminpuolisesta tunteenpalosta, joka on tasapainossa. Sellainen vahvistaa tunnesidettä, yksipuolisuus herättää epäilystä ja kumuloi vähitellen jopa katkeruutta.
kun ei tullut petiin lauantaina saunan jälkeen vaikka pyysin. Lauantaihan se on varsinainen nainti-ilta saunan jälkeen.
Siitä mä loukkaannun ja vedän herneet nenään.
Jos hän kieltäytyy, niin kieltäytyjän velvollisuus on purkaa kielto ja pyytää petiin. Muuten ei mykkäkoulu lopu ikinä.
kuulostaa aika kaavamaiselta, vai pilailetko vaan? Minkä kumppanisi sille voi, jos ei aina juuri lauantaina halua seksiä :)
ihan noin lapsellisen hölömösti käyttäydytään.
Epäilen vahvasti taas poikalapsen leikkivän tyttöjen hiekkalaatikolla....
'nimetön' ei ole koskaan tullut mitään järkevää kommenttia.
mutta kun joku toinen vastasi tuolle kirjoittajalle, niin oletin, että hän on joku vakikirjoittaja täällä. Kun minä olen uusi kirjoittaja, enkä tunne täällä ketään.
Suhtaudu varauksella kaikkiin joilla ei ole rekattu nimimerkki!
Kuka tahansa voi esim.nytkin pistää sun nikillä kommenttia,joten paas rekaten nimimerkkisi...
juuri kellään ole rekattua nimimerkkiä, tai muuta vakinimmaria ollenkaan. Aina siksi erityisesti ilahdun, kun näen Catsy_666:n, Tinni Tunnin tai jonkun muun tutun kivan hahmon täällä. Itsellä ei ikävä kyllä siviilirohkeus riitä nikkiin. (Tämä oli eka viestini tässä keskustelussa)
Sinähän siis teit aloitteen. Ensimmäisestä kommentistasi sai käsityksen, että odotat aina lauantaisin poimijaa kuin tatti. Kannattaa olla tarkka sanomisissaan, virheelliset mielikuvat voivat tuottaa tylyjä palautteita (joita näytät saaneen).
Ymmärrän mielipahan, olet ehkä vieläkin loukkaantunut? Lähtö vieraisiin ei kuitenkaan ole ratkaisu mihinkään, mikäli välität kumppanistasi. Lopeta murjotus, olkaa hyviä toisillenne, ja jutelkaa kaikesta, mikä hiertää. Ajoissa. Ero on vasta keinovalikoiman loppupäässä, jos muu ei auta. Taidat olla kovin nuori, kyllä se siitä.
nimimerkkiäni, mutta yritän kirjoittaa tänne aina tällä samalla Villikeiju-nimimerkillä. Ja jos joku provoilija "lainaa" nikkiäni, niin tiedätte sen siitä, että minä en koskaan kirjoita mitään ääliöjuttuja.
Vastaan vähän kysymyksen vierestä, mutta oma kokemukseni on nainen vs. mies kumppanina, että naisen kanssa tuntuu paremmin pääsevän kiireettömään ja sitä kautta rentoutuneempaan ja vapautuneempaan läheisyyteen... Siinä mielessä minä näkisin "painostuseron" sukupuolten välillä. Naisen kanssa jaettu läheisyys ei pääty huipulle vaan yhtä kiireettömästi palataan maan pinnalle ;) If you know what I mean...
että voi olla oma itsensä?
Jesh, sitäpä juuri tarkoitin ja siis myöskin sitä, että pystyy vapautumaan kaikista olettamuksista, malleista ja kaavoista ja antautumaan tunteelle, joka sitten ohjaa fysiikkaa ;)
Mallit ja kaavat ovat vastenmielisiä.
Tärkeää suhteessa ainakin minulle. En voisi kuvitella sellaista suhdetta jossa ei olisi tilaa erotiikalle ja seksille. Minusta on hienoa antaa toiselle nautintoa ja tuntea sitä itsekkin. Erotiikkahan on paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Pidän hellyydestä ja kosketuksesta, enkä kyllästy siihen koskaan. Olettaen että, suhde on toimiva ja kaikki palaset kohdallaan. Rakkautta ja intohimoa unohtamatta. Yksilöllistä todellakin, jokainen meistä on rakennettu omanlaisekseen. Mikäli kumppani olisi vähemmän seksuualinen, niin siitä on sitten vain puhuttava ja tehtävä kompromisseja. Ei se sentään maailman tärkein asia ole eikä suhde saa perustua pelkkään seksiin -- on minun mielipiteeni :)
niin jyrkästi ettei ollenkaan seksiä :) Ilmeisesti aloituksestani tuli jotenkin sellainen kuva. Ajattelin vaan sitä, kun ihmisillä on niin erilaiset seksuaaliset halut. Jotkut haluavat vain harvoin seksiä, vaikka ilmeisesti sitä "kuuluisi" nykyään haluta jatkuvasti.
Totta, kaikesta on oikeastaan tehty seksuuaalista. Se on pinnalla joka paikassa.
Onhan tietysti hyvä että, se on aihe siinä missä muutkin ja luonnollista. Tunnen ja tiedän kuitenkin ihmisiä, joille se ei merkitse yhtään mitään. Se on heidän oma ratkaisunsa ja ovat tyytyväisiä ihmisiä silti.Sitä vain toivoo että, kumppani olisi suurinpiirtein samoilla haluilla varustettu.
Ei suhteesta varmaan tule mitään, jos on erilaiset seksuaaliset halut. Varsinkin kun se tuntuu olevan useimmille kovin keskeinen asia.
sellainen, joka ei pahemmin seksistä välitä. Läheisyyttä ja hellyttää annan ja tarvitsen, halauksia ja hyväilyjä, mutta muuten suhteeni ovat perustuneet toisenlaiselle henkilökemialle.
Eipä ole turhan helppoa ollut kumppanin löytäminen.. Kovin moni ei halua parikseen erakkoluonnetta (tarvitsen paljon yksinoloa) ja seksistä vähän välittävää tyttöä.. Kauniin ulkokuoren olen saanut vanhemmiltani, joten kiinnostuneita on, valitettavasti vain tämän päälle päin näkyvän takia, mutta kumppanin löytäminen on siis todella hankalaa..
olet? Minäkin tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta ei aina ole hyvä olla yksinkään.... Mitä harrastat? Minä olen 40 ja harrastan liikuntaa, musiikkia, matkailua, lukemista jne.
27 v. Ulkomailla asustan ja opiskelen, muutama vuosi täällä vielä vierähtänee.. Suht liikunnallinen ja lapsenmielinen tapaus, eläinrakas, luettua tulee opiskelujen puolesta, elokuvista ja keskustelusta pitävä..
asut? Olen itsekin opiskellut ulkomailla, USA:ssa. Siitä on kyllä melkein 20 vuotta... Mitä alaa opiskelet?
Meksikossa ja valtio-oppia opiskelen.
Oletko koskaan onnistunut löytämään pidempiaikaista suhdetta ja jos, millainen persoona kumppani on ollut?
Itsekään en seksistä välitä rehellisesti sanoen ollenkaan. Itsekin olen myös aika erakkoluonteinen ja lisäksi myös valtavan ujo ja estynyt muutenkin.
Pidän kaikenlaisesta muusta läheisyydestä ja kaipaankin sellaista tosi paljon, mutta seksi on asia, josta en ole kiinnostunut yhtään. Minua ei kiinnosta ne puuhat edes "omin voimin".
Ehkä minulla on tähän syitä ja käyn psykologillakin, mutta tässä yhteydessä en halua tarkemmin kertoa niistä.
Tuo on totta, että tällaisena kumppanin löytäminen on todella vaikeaa. Ensiksikin valtaosa kuitenkin on heteroita ja toisekseen siitä pienestä määrästä pitäisi vielä onnistua löytämään toinen kaltaisensa. Tällä hetkellä en seurustele ollenkaan. Kaipaisin erittäin paljon suhdetta ja jopa oman perheen perustamista, mutta kyllä tämä vain on asia, joka tuo hankaluuksia. Miten sovittaa toiveet yhteen. Ymmärrän kyllä hyvin, että joku ei voi olla suhteessa, jossa ei ole seksiä. Mutta itselleni seksi on niin suuri ongelma, että tällaisessa suhteessa olisi toisen pakko tukahduttaa tunteensa tai toisen vastoin tahtoaan (olipa karski ilmaisu) harrastaa sitä.
Ymmärrän, että muille seksuaalisuus on merkittävä osa suhdetta, mutta koska itse olen tästä poikkeava, niin todellakin tuo hankaluuksia seurustelussa.
Siksi en seurustele tällä hetkellä. Olen jopa jo hyväksynyt ajatuksen, että elän erakkona tästäkin eteenpäin , mutta kaipaan silti omaa rakasta, jos vain löytäisin jostain toisen aseksuaalisen ihmisen.
Otan osaa, on takuulla kamalan vaikeaa löytää ketään, jos ei ollenkaan halua seksiä, koska se on vaikeaa jo silloinkin kun haluaa harvoin. Se on varmaan aika harvinaistakin, ainakaan minä en tunne ketään sellaista, siis tietääkseni. Voisikohan vaikka perustaa yhdistyksen sellaisille ihmisille, jotka eivät ole seksuaalisia, niin siellä voisi tutustua ja jakaa ajatuksia.
ajattelin , että rakasteleminen on vähemmän tärkeetä ja kuvittelin seurustelemisen joksikin
lähinnä henkiseksi jutuksi yms.
No sitten , kun aloin seurustelemaan , huomasin ettei mitään niin ihanaa olekkaan olemassa , kuin rakasteleminen.
Sitä ei voi sanoin kuvata.
Mutta se vaatii tietynlaisen kumppanin.
Ja jos rakasteleminen on molemmille ihana kokemus, sen määrä tuppaa lisääntymään suhteessa, jos taas toiselle ei tule positiivisia kokemuksia , siinä tuppaa käymään niin, että toisen innostus rakastelemista kohtaan vähenee.
Minusta ei pitäisi huolehtia tuollaisesta asiasta.
Sitä ei voi koskaan tietää, millainen itsestä tulee suhteessa.
Mullekkin kerran yksi ihquliini ilmoitti suhteen alussa veret seisauttavasti, ettei hän o koskaan saanut, mutta ei sillä oo niin väliäkään.
No siin sit kävi niin, että hänestä tulikin villeistä villein.
Koskaan ei voi tietää...
voi, kun oli hyvin sanottu :-)
Kiitos ihanasta viestistäsi. Kaikkea hyvää Sinulle! Olet varmasti inspiroivaa seuraa. Toivottavasti saat kohdata yhtä ihania ihmisiä kuin itse olet.
niin ajattelin minäkin rakastelemisesta ettei se ole tärkeeät(intä). Sitten vaan sattui löytymään se kumppani jonka kanssa kaikki natsasi kamarin puolella, ero johtuikin muista syistä.
Hän oli omalta osaltaan ymmällään siitä miten tuntee minua kohtaan ja taas itse olin ensimmäisen naiskumppanin kohdalla itsestäni ymällään. Mutta kaikki mitä kamarissa oli kummankin yhteinen tahto ja halu.
Mitä sitten muuten tulee niin erilaiset sekusaaliset halut joihin sitten myöhemmässä vaiheessa itsekijn kohtasin onkin oma ongelmansa ja haaste.
Mitä tulee tuohon painostamisasiaan, niin eipä ole ainakaan mun suhteissani ilmennyt seksiin painostamista puoleen eikä toiseen. Toisaalta, suhteet ovatkin toimineet hyvin seksin osalta, joten ehkä sellaista tilannetta ei ole päässyt syntymään.
Mutta eikö sellainen painostus olisi suhteelle todella rasittavaa? Eikö siitä tulisi todella onnettomaksi? Mä ainakin tuntisin itseni roistoksi, jos painostaisin naistani seksiin. Ja miltä sellainen seksi sitten tuntuisi, johon toinen on pitänyt puolipakottamalla komentaa? En mä ainakaan nauttisi sellaisesta kokemuksesta, että mua pidetään hyvänä vain koska olen painostanut.
Toisaalta en tavallaan oikein edes ymmärrä sitä, miksi pitäisi jättää kumppani ilman seksiä, jollei itseä sillä hetkellä huvita. Aina on mahdollisuus olla toiselle hyvä, ja tätä mahdollisuutta on käytetty ainakin omissa parisuhteissani. Ei kai toisen hyvänäpitäminen sentään vastenmielistä ole, vaikka omat halut olisivatkin pienemmät? Vai onko se?
Jos nyt ajattelen suhdetta, jossa toisen kiinnostus seksiin olisi ratkaisevasti pienempi, eikä hän olisi valmis tekemään minkäänlaisia kompromisseja - nimenomaan vaikkapa pitämään mua hyvänä, vaikka itsellään ei kiinnostaisikaan - oloni taitaisi aika lyhyessä vaiheessa tulla todella turhautuneeksi ja onnettomaksi. Ja se jatkuva torjuminen olisi itsetunnolle todella kova paikka.
Onhan se noinkin, että partneristakin se riippuu. Toisaalta kyllähän ihmisillä on erilainen seksuaalivietti ihan luonnostaan. Minä olen seurustellut muutaman ihmisen kanssa, mutta en ole kenenkään kanssa halunnut seksiä kovin usein. Mutta eihän sitä tosiaan koskaan tiedä :)
Siis kyllä joskus voi olla vastenmielistä pitää toista hyvänä seksuaalisesti, jos itseä ei huvita. Silloin on ärsyttävää jos pitää jatkuvasti "olla seksin kanssa tekemisissä". Voi myös tuntea, että olemassa vaan "sen takia". Toisaalta välillä se voi olla ihan ok, jos toinen pysyy siinä sovitussa ettei ala tekemään itselle mitään kesken kaiken. Eikä minusta pidä tuntea itseään torjutuksi, jos toinen ei aina halua seksiä, koska sehän on sen ihmisen ominaisuus, eikä kumppanista johtuvaa. Ei sellaista tarvitse ottaa henkilökohtaisesti.
seksiin vastentahtoisesti ryhtyminen ei ole mukavaa.
Rakasteleminen onkin sitten asia erikseen, mutta seksistähän oli puhe.
Jotenkin se varmaan menee niin että epätyydyttävässä suhteessa aletaan katselemaan muuta tarjontaa joka sitten olisi molemmille sopivassa suhteessa kaikkea.
Seksistähän voi ja pitääkin keskustella kumppanin kanssa, ja omalla kohdalla (tän hetkinen tilanne) asiaan on tuonut helpotusta ja ymmärrystä kun on kertonut ettei kaikki johdu hänestä vaan vika on minussa itsessä ettei pysty.
Kyllä keskustelemalla voi päästä johonkin ratkaisuun. Pidemmän päälle se ei silti oikein auta, ainakaan minun kokemukseni mukaan.
Minä muuten olen tässä ketjussa koko ajan puhunut seksistä tarkoittaen rakastelua, mitäpä muutakaan se tarkoittaisi, en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit niiden erottelulla. Minusta mihinkään siihen asiaan kuuluvaan ei pitäisi kenenkään ryhtyä vastentahtoisesti.
tuolla seeksin ja rakastelun erolla sitä että seksillä ymmärrän enemmänkin sitä halua ja rakastelu on kaikkea mahdollista mitä voi olla kahden ihmisen välillä ja tunne tahto halut kaikki on yhteistä. mitä ikinä voikaan toiselle tarjota.
niinhän siinä on itsellekin käynyt että umpikujaan on jutut menny eikä ainakaan se ole auttanut asiaa ettei sitä täysin yhteistä säveltä ole löytynyt kamariin, ja katsonut parhaaksi lopettaa jutut.
puhuminen auttaa mutta omalla kohdalla se johtaa useastikin jossain vaiheessa eroon.
seksi kun sujuu on se 10 prosenttia parisuhteesta, kun ei suju niin 90 prosenttia.
näin jostain olen lukenut kenties täällä ollut puhetta ja yhdyn täysin noihin lukuihin.
erittäin seksuaalinen, olen sitten parisuhteessa tai sinkkuna. Toisille seksi on tärkeämpää kuin toisille. Onnekseni Naiselleni rakastelu on yhtä tärkeää kuin minulle. Luulen, etten oikein pärjäisi suhteessa, jossa toisella ei olisi kiinnostusta seksiin. Tosin, en varmaan muodostaisi parisuhdettakaan henkilön kanssa, joka ei olisi seksin(kin) suhteen samalla aaltopituudella kanssani.
"Mene sä nukkumaan. Mä jatkankin tästä yksin." :DD
Meillä seksi oli erittäin tärkeä osa suhdetta vuosikausia. Sitten exä muuttui kylmäksi, eikä osannut sanoa mitään syytä, ei puhunut asiasta, eikä halunnut hakea apua. Se johti siihen, että minä tunsin itseni loukatuksi, vastenmieliseksi ym.
Loppujenlopuksi päädyimme eroon. Hän löysi itselleen uuden naisen, jonka kanssa hädintuskin edes pystyy harrastamaan seksiä.
Aika syvältä koko homma, rakastan häntä vieläkin - erostakin aikaa jo vuosia.
Niin... Vaikka tuossa yllä puhuinkin seksistä nimellä seksi, niin kyllä parisuhteessa kutsun seksiä rakasteluksi, aina. Seksi on minulle yksi tapa osoittaa rakkautta.
Mielenkiintoisia vastauksia teillä. En ole vilpittömästi tullut koskaan ajatelleeksi, että rakasteleminen voi oikeasti olla vastenmielistä. "Olla seksin kanssa tekemisissä" vai miten se nyt menikään.
En myöskään oikein ymmärrä, miten voi saada sellaisen tuntee että kokee olevansa olemassa vain seksin takia - eikö silloin suhteessa ole jotain muutakin vikaa?
Ei sitä torjumista varmaan pitäisi ottaa henkilökohtaisesti, enkä otakaan henkilökohtaisesti satunnaisia torjumisia. En myöskään kiukuttele, mökötä, tai käyttäydy muutenkaan negatiivisesti jollei kumppani haluakaan rakastella. Se on mielestäni sitä henkistä painostamista, eikä tuo suhteeseen mitään hyvää. Mutta pidemmällä tähtäimellä, jos tulisin yhä uudestaan ja uudestaan torjutuksi, olisi sitä mahdotonta olla ottamatta henkilökohtaisesti. Mulle tulisi sellainen olo, etten kykene tarjoamaan naiselleni jotain mitä hän tarvitsee.
Ehkä toiset vain yksinkertaisesti kokevat tämän asian niin eri tavoin kuin toiset, että on mahdotonta edes täysin ymmärtää toisen tunteita.
Ilmeisesti ihmiset eroavat tuossa asiassa hyvin dramaattisesti toisistaan. Parasta olisi olla kumppanin kanssa, joka kokee lähes samoin kuin itse, eihän siitä kai muuten mitään tule.
Toi "seksin kanssa tekemisissä oleminen" oli vähän hassusti sanottu, mutta en löytänyt siihen muuta ilmaisua. Tarkoitin siis että ei välttämättä halua harrastaa seksiä missään muodossa, jos itse ei ole "sillä tuulella". Voi todellakin tympäistä koko juttu. Ja kyllä sitä tuntee helposti olevansa olemassa vain seksin takia, jos kumppani on kimpussa koko ajan kuin takiainen. Ei se ole kivaa :(
avioliittoon? Aika pitkä vieteri pitää olla jos tyytyy.
seksistä ja toinen on koko ajan paikat märkänä, niin lopahtaahan se suhde ja se halukkaampi lähtee vieraisiin ennemmin tai myöhemmin.