Hei!
Taiteen ystävänä, en ammattitaiteilijana, haluaisin nostaa keskusteluun aiheen nykytaiteen tilasta. Olen viime vuosien aikana käynyt lukuisissa taidenäyttelyissä ympäri Suomea ja aina sama vanha näkökulma nostaa sinnikkäästi päätään. Sama ilmiö tulee vastaan kirjaston hyllyjen välissä, kun selaa kirjoja nykyisistä ja menneistä taiteilijoista ja heidän töistään.
En siis voi kuin ihmetellä sitä sisäsiittoisuutta ja wannabe luovuutta, jota ns. nykytaide sisältää. Missä on taito? Missä on näkemys? Missä on ajatus?
Nykytaide on alkanut elää ihan omaa elämäänsä ja täysin vailla yhteyttä muuhun yhteiskuntaan. Taiteella ei tunnu olevan enää muuta tarkoitusta, kuin kuvastaa taiteilijan omaa subjektiivista pahoinvointia.
Suurin osa nykytaiteilijoista ei osaa edes kertoa, mitä he yrittävät taiteellaan viestittää. Asian voisi kai käsittää niin, ettei tuota tunneperäistä sanomaa voi helposti pukea sanalliseen, rationaaliseen muotoon, mutta itse käsitän sen niin, ettei heillä yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa - on vain halu olla taiteilijoita ja elää vapaata taiteilijaelämää. Taiteilijuus on noussut hattuun.
On siis aivan oikein, ettei nykytaide myy hyvin. Kukaan järkevä ihminen ei halua maksaa toisen tunteellisista töherryksistä tai lastulevyille naulatuista rukkasista satoja euroja, vaan kaipaa rahalleen vastinetta. Ehkä tämä kaupallinen reaalitodellisuus saa suunnan muuttumaan, ja taiteeseen palaavat taas käden taito ja omaa napaa laajempi näkökulma.
Missä ovat ne nykytaiteilijat, joilla olisi meille ei-taiteilijoille muutakin annettavaa, kuin "luova" töherrys seinälle?
Taiteen ystävänä, en ammattitaiteilijana, haluaisin nostaa keskusteluun aiheen nykytaiteen tilasta. Olen viime vuosien aikana käynyt lukuisissa taidenäyttelyissä ympäri Suomea ja aina sama vanha näkökulma nostaa sinnikkäästi päätään. Sama ilmiö tulee vastaan kirjaston hyllyjen välissä, kun selaa kirjoja nykyisistä ja menneistä taiteilijoista ja heidän töistään.
En siis voi kuin ihmetellä sitä sisäsiittoisuutta ja wannabe luovuutta, jota ns. nykytaide sisältää. Missä on taito? Missä on näkemys? Missä on ajatus?
Nykytaide on alkanut elää ihan omaa elämäänsä ja täysin vailla yhteyttä muuhun yhteiskuntaan. Taiteella ei tunnu olevan enää muuta tarkoitusta, kuin kuvastaa taiteilijan omaa subjektiivista pahoinvointia.
Suurin osa nykytaiteilijoista ei osaa edes kertoa, mitä he yrittävät taiteellaan viestittää. Asian voisi kai käsittää niin, ettei tuota tunneperäistä sanomaa voi helposti pukea sanalliseen, rationaaliseen muotoon, mutta itse käsitän sen niin, ettei heillä yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa - on vain halu olla taiteilijoita ja elää vapaata taiteilijaelämää. Taiteilijuus on noussut hattuun.
On siis aivan oikein, ettei nykytaide myy hyvin. Kukaan järkevä ihminen ei halua maksaa toisen tunteellisista töherryksistä tai lastulevyille naulatuista rukkasista satoja euroja, vaan kaipaa rahalleen vastinetta. Ehkä tämä kaupallinen reaalitodellisuus saa suunnan muuttumaan, ja taiteeseen palaavat taas käden taito ja omaa napaa laajempi näkökulma.
Missä ovat ne nykytaiteilijat, joilla olisi meille ei-taiteilijoille muutakin annettavaa, kuin "luova" töherrys seinälle?
Vastaukset 71
Vanhimmat
alkaa samasta asiasta kirjoittelu kun edellisistäkin on vielä näkyvissä ainakin kaksi ketjua. Mikset jatka niitä, ei tässä jaksa koko ajan samoja kantoja kirjoittaa uudestaan. Sieltä löydät perusteltujakin mielipiteitä, ei niissä muutosta ole muutamassa päivässä tapahtunut.
että miksi kuvata pahoinvointia kun nykymaailma on pahoinvointia tulvillaan? Ketä kiinnostaa jonkun korvien välin pimeys kun samaa tavaraa tulee esim uutisista joka päivä.
Olen myös samaa mieltä siinä että joskus on aivan liian läpinäkyvää olla muka kommentoimatta teoksia, kun ei siihen ole sanoja, ja kuva kertoo enemmän kuin yksikään sana, blaa blaa...ei vain taida olla mitään mistä kertoa.
Jos kaipailet ihan kunnon tauluja seinille, löytyy niidenkin tekijöitä. Ihan ammattitaiteilijoita. On joku ihme harha että vain rahan perässä juoksevat taiteilijat (eivät siis voi olla oikeita taiteilijoita) tekevät ns sisustukseen sopivaa taidetta (taidehan ei saisi myydä, hah...).
Suomessa kulttuuri on niin älyttömän nuorta ettei täällä mitään perinteitä edes älytä arvostaa. Hirsituvista nykytaiteen ystäviksi...jee XD
Suoraan sanoen toi on vääryyttä. Ja monien tekotaiteilijoitten tai sen kannattajien päät ei ole ainakaan kovin helpolla käännettävissä.
Mulla ei riitä enää energiaa kytätä näitä foorumeita ja tulittaa joka ikistä joka selittää jotain nonsense soosia taiteesta.
Ainoa vaihtoehto oikeastaan on että joko keskittyy oman taiteensa tekemiseen ja etsii kunnollisia kirjoja, näyttelyitä, artisteja jne. Ja unohtaa tämän yleisen kiasma, emma ding dong sonnan. Tulee ainakin tehtyä jotain ja keskityttyä siihen oleelliseen. Koska todellakaan omalla räyhäämisellä ja vittuilulla ei voi muuttaa yleistä tai taide-eliitin mielipidettä.
Jos ei itse tee taidetta, eikä ole niin valistunut kaikesta, asia on huonompi. Silloin ei voi oikeastaan tehdä muuta kuin käydä niissä parissa järjellisessä näytelyssä mitä kerran vuoteen yleensä järjestetään. Taidekirjat on tilattava ulkomailta kalliilla. Originellajakaan ei varmaan tule kovin usein myyntiin. Kannattaa katsastaa Jussi Pöyhösen, Paula Rubinon ja Ninni Heldtin näyttelyitä aina kun niitä tulee.
Jussi Pöyhönen
http://www.galleriat.net/works.asp?cid=828
Paula Rubino
http://www.annlongfineart.com/artists/rubino/
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2006-05-09,104:5:377267,1:0:0:0:0:0:
Ninni Heldt
http://www.moreon.fi/More On/Taide/Ninni Heldt
Kaikki kolme ovat opiskelleet Florence academy of artissa, joka on tämän hetken ykkös kouluja klassiseen taiteeseen.
http://www.florenceacademyofart.com/Home2.html
nykytaiteella? Oletko käynyt Helsingin TM galleriassa? Entä Jyväskylän galleria Beckerissä?
Mites Tampereen Mältinranta?
Mielestäni niissä on tasokkaista töitä esillä...
http://www.artists.fi/painters/tmgalleria/nyt.html
Tosi tasokkaita onkin. Vertaappa tota sotkua vaikkapa:
http://www.jacobcollinspaintings.com/
http://www.danielgraves.com/
http://www.benlongfineart.com/
http://www.edwardminoff.com/
http://www.katelehman.net/
http://www.adriangottlieb.com/
esimerkkisi oli vain YKSI TM:n taiteilijoista! On siellä ( ja mainitsemissani gallerioissa ) ollut paljon tasokkaampaakin...
Käypä tutkimassa taiteilijat v. 2000 eteenpäin. VARMASTI löytyy hyviä töitä.....!!!!
nykytaiteella pääosin sotien jälkeen syntynyttä taidetta, mutta erityisesti uudempaa taidetta - siis valtaosaltaan sitä, mitä taidenäyttelyissä tulee vastaan, kun taiteilija on sotien jälkeen syntynyt. Helsingin TM galleriassa, enkä Jyväskylän Beckerissä en ole käynyt, mutta viimeisen vuoden sisään ainakin Kiasmassa, Retretissä, Mältinrannassa, Salmelassa, sekä ainakin Tampereen, Kuopion, Mikkelin, Oulun, Hämeenlinnan ja Aineen taidemuseoissa.
Minusta tuntuu, että koko nykyajan taidemaailmasta puuttuu taidon, osaamisen arvostus ja taide on vain pienen sisäpiiriin päässeiden ihmisten tunne-elämän kuvausta, ja sitäkin hyvin vaikeasti käsitettävällä tavalla.
Nykytaiteesta puuttuu katsojan arvostus. Kuvitellaan kai, että katsoja sulattaa ihan mitä tahansa taiteena ja jos ei sulata, niin vika on vain hänen rajallisessa ymmärryksessään. Taide ei tunnu tarvitsevan enää yleisöä, ja se on mielestäni vakava virhe. Taiteen tulisi olla ihmisiä varten, ei toisinpäin.
En siis tarkoita, että ihmisiä pitäisi miellyttää, mutta ihmisille pitäisi tarjota jotain sellaista uutta, mistä paistaa läpi tekijän ammattitaito - osaaminen, ja jossa katsojaa ei halveksuta. Ehkä olennainen tekijä on se, että jos katsojalle jää fiilis, että hän itse piirtäisi tai maalaisi tai valokuvaisi paremmin, on (ammatti)taiteilija epäonnistunut työssään.
Liekö syynä tähän kansainväliset trendit, varsin sisäsiittoinen apurahajärjestelmä vai vain nykyajan pikavoittoasenne, jossa mahdollisimman pienellä opiskelulla pitää saada mahdollisimman suuri huomio - en tiedä.
Ja toki poikkeuksiakin on, mutta puhun nyt pääsäännöstä. En ole niinkään etsimässä mieluisia taiteilijoita, joita toki aika ajoin tulee vastaan, vaan kritisoin taiteen yleistä tilaa. En ymmärrä, mitä mieltä on tehdä taidetta, jota kukaan ei tunnu ymmärtävän, usein eivät edes itse tekijät.
pitää "ymmärtää" taidetta? Taiteenhan tulee vedota tunteisiin, ei järkeen. Järjellä ei voi kokea taidetta, järki analysoi näkemäänsä ja kokemaansa. Taide ole mikään pulma, joka on ratkaistava vaan elämys, joka on koettava.
Jos abstrakti taide ei kolahda niin silloin on hyväksyttävä se, että on siltä kohtaa tunneköyhä. Myös esittävän taiteen kohdalla pätee usein sama silloin, kun teos näyttää huonosti tehdyltä (mikä sinsänsä on subjektiivinen näkemys).
Taideteos on täyttänyt tehtävänsä, jos se herättää tunteita, samantekevää ovatko ne myönteisiä tai kielteisiä. Teos ei saisi jättää kokijaansa kylmäksi, siitä pitäisi aina jäädä jokin jälki.
"Jos abstrakti taide ei kolahda niin silloin on hyväksyttävä se, että on siltä kohtaa tunneköyhä. "
Jep eli taas mentiin. "Jos mielestäsi abstrakti taide on suurilta osin paskaa, vika on sinussa"
Minä en saa määritellä taidetta, mutta muut tottakai saavat. Kunhan se määritelmä on jotain tälläistä: "taide on tunnetta"
"taiteessa pitää olla joku piilotettu viesti, mieluiten yhteiskunta kriittinen"
"taide ei saa olla pelkästään esteettistä"
"isot taulut ovat parempia kuin pienet, kaikki harjotelmat on tehtävä vähintään 50cmx50cm kokoon"
"treenaaminen on väärin, tekninen taito on todella huono ominaisuus artistissa. Oikea taiteen opiskelu on jotain suurien filosofioitten ja design sommittelun, väriopin, taidehistorian opetelemisa(näitä viimeisiäkin korkeintaan ehkä puoli viikkoa per aihe). Näistä sitten syntyy taiteilija jonka taidot ovat samat kuin lähtöpisteessä, mutta päähän on istutettu vahvasti nyt se millaista on se oikea eliitti taide"
noin koville tunnustaa vajaavaisuutensa jonkin asian kohdalla? Kukaan ei ole täydellinen, jos se tieto yhtään sinua tunneköyhyydessäsi lohduttaa. Jos nykytaide ei sinulle kolahda niin paskanko väliä sillä on, sitä ei ole pakko katsoa sen enempää kuin kuunnella musiikkia, josta et pidä. Kaltaisiasi on miljoonia muitakin kuten on myös niitä, joille se kolahtaa.
En ole määritellyt taidetta enkä ole vielä kuullut tai lukenut kenenkään muunkaan pystyneen sitä koskaan tekemään. Tulkitset tekstiäni kuin piru raamattua etkä ymmärrä suomen kieltä. Olen todennut, että taide pitää tuntea, ei analysoida sitä järjellä ja se on aivan eri asia kuin että "taide on tunnetta". Pirun valitettavaa, että kouluissa opetetaan vain lukemaan mutta ei ymmärtämään lukemaansa.
kattava ole. Tunne kuin tunne, oli se sitten negatiivinen tai positiivinen? Ei kuule riitä mihinkään. Koiranpaska kadulla herättää jo tunteita.
Tuo ajatusmaailma on jo valitettavasti aikansa elänyt. Kokeiltu, nähty ja koettu käytännössä.
Ja esittävän-abstraktin taiteen vastakkainasettelu on jo niiiiiin vanhanaikaista...
tarvitsekaan aina järjellä ymmärtää, mutta ymmärtää silti millä tavalla teos haluaa puhutella katsojaa.
Jos taiteen määrittelee vain tunteiden herättäjänä, on aika lailla turha edes määritellä sitä. Kaikki ympärillämme herättää tunteita. Jos jätän koirani paskat korjaamatta puistossa, ja nimitän tuota läjää taiteeksi, onko se taidetta? Ainakin se herättää voimakkaitakin tunteita.Voin vedota siihen, että tarkoitukseni on havainnollistaa nykycityihmisen välinpitämätömyyttä kanssaihmisten viihtyvyydestä.
Juuri tämä VAIN tunteisiin vetoaminen on eräs nykytaiteen ongelma. Taiteessa pitäsi olla myös taitoa, sekä tekijällä selkeä käsitys, mitä teoksella halutaan viestittää.
> Jos abstrakti taide ei kolahda niin silloin on > hyväksyttävä se, että on siltä kohtaa
> tunneköyhä.
Olen mielelläni tunneköyhä monilta osin, mitä tulee nykytaieeseen. Se, ettei jokainen kankaalle räkäisty väriläiskä herätä ihmisessä suuria tunteita, osoittaa vain, että hän on järjisssään ja osaa erottaa joutavan wannabe-taiteen oikeasta taidokkaasta ja sanomallisesta taiteesta.
Oikea taide on sellaista, jossa tekijä huomio myös katsojan, ja näkee vaivaa saadakseen teoksen vaikuttamaan katsojassa. Selitys, että kukin kokee teoksen tavallaan, on katsojan älykkyyden aliarvioimista
sitkeästi perustella taiteen kokemisen ja ehkä se kohdallasi niin onkin. Järkeä tosin vaaditaankin, että osaa erottaa toisistaan koiranpaskan ja kankaalle oksentamisen taiteesta. Kaikille sekään ei onnistu.
Kuka on sanonut, että VAIN tunteella koetaan taideteokset? Katsoessaan taideteosta ihminen näkee siinä pienen kokonaisuuden, joka on lukemattomien osatekijöiden summa. Aivot rekisteröivät automaattisesti, tahdonvastaisesti, esim. maalauksessa niin muodot, värit, komposition, ristiriidat, symmetriat ja niiden puutteen jne.
Mitä enemmän taidetta on nähnyt, ja vielä parempi jos on tehnyt, sitä enemmän tuo automatiikka paljastaa. Mutta se ei ole järjen käyttöä vaan välitöntä regointia. Ja sen reagoinnin mukana tulee tunne nähdystä. Järki tulee aina jälkijunassa.
Niin nykytaide kuin kaikki entinenkin sisältää sekä hyviä että huonoja töitä. Ajan saatossa vanhasta taiteesta vain ovat pahimmat epäonnistuneet autuaasti hävinneet/hävitetty. Siten se näyttää kokonaisuutena tasokkaammalta kuin nykytaide, jonka surkeudetkin ovat yhä esillä, sitä enemmän mitä tuoreempia ne ovat.
Mutta että leimataan koko nykytaide roskaksi ja paskaksi on todella kaiken taiteen aliarvioimista. Jostakin syystä, jääköön sanomatta mistä, osalla ihmisistä on sellainen käsitys, että vain he kokevat, tai kuten sinun tapauksessa ilmeisesti ymmärtävät ("Oikea taide on sellaista,...), taiteen oikein. Mutta kun taide ei ole standardisoitua eikä kukaan voi sitä määritellä.
"Selitys, että kukin kokee teoksen tavallaan, on katsojan älykkyyden aliarvioimista."
Älykkyydestä, tai järjestä, et näy todella pääsevän eroon edes yksilöiden kokemusten erojen selittäjänä. Tuo lauseesi ei osoita kovin suurta ihmistuntemusta jos todella uskot, että ihmiset kokevat saman asian samalla tavalla. Niin ei todellakaan ole, jokainen kokee jokaisen asian aivan omalla tavallaan eikä yksi tapa ole toista parempi.
Toinen outo piirre kommentissasi on se, että taideteoksen pitäisi sisältää viesti katsojalle. Sellaistakin on mutta se luokitellaan yleensä propagandan teoksi ja lähes poikkeuksetta tulos on onneton. Esimerkkinä mm. pääosa ns. sosialistisesta realismista. On toki muitakin, poikkeuksia, mm. Goyan tietyt työt saattoi omana aikanaan luokitella viesteiksi tai kannanotoiksi mutta jälkipolvi näkee ne puhtaasti taiteena ilman arvovarauksia.
> Järkeä tosin vaaditaankin, että osaa erottaa
> toisistaan koiranpaskan ja kankaalle
> oksentamisen taiteesta. Kaikille sekään ei
> onnistu.
.. on kyse, ja juuri tuo on nykytaiteessa varsin hankalaa. Ja mielestäni vika ei ole katsojissa, vaan siinä, että nykytaide on isolta osin kankaalle oksentamista. Nykytaiteessa ei olennaista ole tekemisen taito, estetiikka tai sanoma, vaan erottuminen muista, ja mielellään vielä mahdollisimman huomiotaherättävästi. Väittäisin jopa, että nykytaidetta tehdään pääasiassa taidepiireille, jotka tietävät, missä alalla mennään, ja jotka päättävät kuka saa apurahaa - ei siis yleisölle, joka kaipaisi taide-elämyksiä.
Nuo pissa- ja kakkaleikit tuntuvat olleet aika ajoin varsin suosittuja. Jossain näyttelyssä näin videon, jossa mies vain istui paikoillaan kyykyssä nurkassa allaan paskakikkare, ja Kiasmassa oli taannoin lumeen jääneiden kusireikien valoksia. Ehkä olen asiassa konservatiivi, mutta tällainen täysin naurettava ihmisen eritteillä leikkiminen ei ole hyvää taidetta, tai ainakaan sellaista, jota maksullisissa näyttelyissä tulisi olla.
Jos nykytaidetta yrittäisi verrata kirjallisuuteen, joukossa olisi paljon teoksia, joissa sanat ja kirjaimet ovat mielivaltaisessa järjestyksessä ja teoksen kokeminen, ei sen sanoman ymmärtäminen olisivat pääosassa. Olisi vaikea kuvitella kirjailijaa, joka kirjoittaa kirjaa, mutta ei tiedä, mitä sillä haluaisi lukijalleen viestittää. Taiteessa tällainen tietämättömyys tuntuu olevan pääsääntö.
En tarkoita, että taide pitäisi ymmärtää järjellä, vaan että siinä pitäisi olla jotain sanomaa - jokin viesti, tunne, ajatus tai idea, jonka taiteilija haluaisi työn katsojalle siirtää.
En myöskään ymmärrä, mitä mieltä on taiteessa, jossa ei ole sanomaa ja jonka idea on, että jokainen kokee niin kuin kokee. Mihin tuollaista taidetta tarvitaan, kun samoja subjektiivisia elämyksiä on maailma pullollaan muutenkin.
> Niin nykytaide kuin kaikki entinenkin sisältää
> sekä hyviä että huonoja töitä. Ajan saatossa
> vanhasta taiteesta vain ovat pahimmat
> epäonnistuneet autuaasti hävinneet/hävitetty.
Varmaan myös totta. Ja sekin, että nykyään taidetta tehdään paljon enemmän kuin ennen. Ennen se oli vain rikkaiden huvi, mutta nykyään koko kansan harrastus.
Eräs tekijä lienee myös työmäärä. Perinteisen esittävän maalauksen tekeminen on paljon työläämpää kuin jätelavaromulla tehty installaatio. Ehkä on koko nykyajan ongelma, että kaikki pitää olla valmista heti, ja tämä näkyy myös taiteessa.
> Mutta että leimataan koko nykytaide roskaksi ja > paskaksi on todella kaiken taiteen
> aliarvioimista.
En ole tarkoittanut leimata koko nykyhetken taidetuotantoa huonoksi, vaan kritiikkini kohdistuu siitä vain osaan. Ikävä kyllä tälle osalle ei ole mitään selkeää nimeä, jota voisin nykytaiteen sijaan käyttää.
"Selitys, että kukin kokee teoksen tavallaan, on katsojan älykkyyden aliarvioimista."
> Älykkyydestä, tai järjestä, et näy todella
> pääsevän eroon edes yksilöiden kokemusten erojen > selittäjänä.
En ole yrittänytkään selittää yksilöllisiä kokemuksia, vaan kritisoin sitä, että kun teoksen syntyyn, syihin tai tarkoitukseen ei osata mitään vastata, annetaan vakiovastaus, että se on jokaisen koettava itse. Mihin ihmeeseen tarvitaan koulutettua taiteilijaa, kun kuka tahansa osaa tehdä teoksen, jonka idea on vain tulla koetuksi.
> Toinen outo piirre kommentissasi on se, että
> taideteoksen pitäisi sisältää viesti katsojalle.
> Sellaistakin on mutta se luokitellaan yleensä
> propagandan teoksi ja lähes poikkeuksetta tulos > on onneton.
Voihan se toki olla propagandaa, mutta myös hyvää yhteiskunnalista kritiikkiä, tiettyjen arvojen tukemista, halua kertoa kauniista asioista, halua saada ihmiset ajattelemaan tai jotain muuta sellaista. Taiteen sisältäman viestin näkeminen vain propagandana on varsin yksioikoista.
ei mielestäni kuulu kuvataiteen ideaan, sanoman tai viestin sisällyttäminen siihen on vieras elementti. Kuva on kuva ja sellaisena nähtävä, kuvan sanallinen selittäminen taas suorastaan hölmöä. Olemme täysin eri mieltä asiasta ja that´s it.
Kuvataiteen vertaaminen/rinnastaminen kirjallisuuteen ei mielestäni liioin toimi. Jos rinnastuksen haluaa hakea niin mieluimmin musiikista. Senkään "ymmärtäminen" ei ole tarpeen eikä onnistukaan, musiikki on musiikkia ja itsekukin saa hakea siitä mitä hyvänsä sisältöjä.
Musiikki sopii muutenkin rinnastukseksi, koska senkin osalta nykymusiikkia syytetään vain musiikkipiireille tarkoitetuksi ja vaikeatajuiseksi. Rinnastus nykytaiteeseen on täydellinen. Suurin osa ihmisistä haluaa sitä samaa vanhaa ja tuttua, kaikki uusi on outoa ja - kuten muista yhteyksistä tiedetään - jopa pelottavaa.
Miksi muuten tämä nykytaiteesta mariseminen jatkuu ja jatkuu vuosikymmenestä toiseen? Se on yksi - ja suuri - osa taidekenttää mutta ei suinkaan kaikki. Erilaista esittävää ja ehkä sanomankin sisältävää taidetta tehdään edelleen paljon vaikka vähemmän kuin ennen klassisella perinteisellä tavalla. Ei siitäkään marista, että tehdään vanhanaikaista, taiteen vapaus on todella suuri, jokaiselle riittää jotakin.
Omalta osaltani olen saanut esittävän taiteen katsomisesta tarpeekseni, sitä on maailman museot pullollaan eikä yli sataan vuoteen sillä rintamalla ole tapahtunut mitään uutta. Nykyään liikun ja etsin maailmalla vain nykyajan taiteen vuoksi. Moderni, tai nykytaide, uusiutuu koko ajan, siinä tapahtuu jatkuvaa muuntumista ja uuden esille tuloa. Se tarjoaa huimia yllätyksiä mutta myös täyttä roskaa - siis minun mielestäni.En silti marise sellaisesta taiteesta, joka ei enää, tai vielä, kolahda. Miksi se minua häiritsisi enkä siksi tajua, miksi jotkut jaksavat marista nykytaiteesta. Miksi se niin häiritsee, eihän siitä tarvitse välittää vaan sen voi jättää omaan arvoonsa.
otat kritiikkini marinana. Toki voin sen lopettaa, ja sitten käy niin kuin tälle keskustelupalstalle - ei ole mitään keskusteltavaa, kun mistään ei saa olla mitään mieltä. Keskustelut ovat lyhyitä ja tyhjänpaäiväisiä, kun kaikki kritiikki vesitetään sanomalla, ettei saa marista, pitää vain ymmäretää ja hyväksyä.
Mielestäni minulla kumminkin on oikeus kritiikkiin ja kahdesta syytä. Ensimmäinen on se, että käyn paljon taidenäyttelyissä ja haluan osaltani vaikuttaa taiteen kehitykseen. Toinen on se, että nykytaiteen tukemiseen käytetään yhteiskunnan varoja, ja tämän yhteiskunnan jäsenenä minulla on täysi moraalinen oikeus ottaa niiden käyttämiseen kantaa. Jos joku oksentelee kankaalle omalla ajallaan, on se täysin hänen oma asiansa, mutta apurahataide, julkiset näyttelyt, museot ja muu yhteiskunnan tukema kulttuuritarjonta ei ole vain tekijän oma asia.
Mielestäsi sanoma ei sisälly taiteeseen. Miten tulkitset Gallen-Kallelan Kalevala-aiheet, Hugo Simbergin pirut, Picasson Guernican, tai uudemmasta tarjonnasta Teemu Mäen kissantapon, tai vaikka Kalervo Palsan Vapautumisen.
Nuo ovat esimerkkejä töistä, joissa on taustalla vahva sanoma. Aina se ei toki ole välttämätön, ja taide voi olla vain esteettinen kokemus, mutta yleensä sanoma teoksen taustalla antaa sille paljon enemmän syvyyttä, ja joskus jopa monitasoista tulkittavuutta.
> Kuva on kuva ja sellaisena nähtävä, kuvan
> sanallinen selittäminen taas suorastaan hölmöä.
En ole vaatinut, enkä vaadi kuvalle sanallista selitystä, vaan näen viestinnän paljon sanallista ilmaisua laajempana käsitteenä. Esim. halu luoda kauneutta, on vahvaa viestintää, ja kannanottoa kauneuden puolesta.
Musiikki lienee parempi rinnastus nykytaiteeseen, mutta se vain ei ole oikein minun juttuni. Jos vertaisin nykytaidetta musiikkiin, mieleeni tulee lähinnä tietoinen nuotin vierestä soittaminen (selityksenä, että ahtaat säännöt kahlitsevat ilmaisun vapautta) ja kakofoninen mölinä. Ja ihminen, jota tuollainen mölinä häiritsee, luokitellaan ymmärtämättömäksi juntiksi, joka on jäänyt kiinni menneisyyteensä.
> Miksi muuten tämä nykytaiteesta mariseminen
> jatkuu ja jatkuu vuosikymmenestä toiseen?
Loistava kysymys - mietipä sitä! Miksi jostain asioista valitetaan vuodesta toiseen? Vuosikymmenestä toiseen! Syy on varmaan siinä, etteivät valittajat ole vielä oivaltaneet, mikä heille on parasta.
...tai ehkä siinä, että nykytaide ei juuri tyydytä ihmisten kaipuuta, vaan se koetaan pinnalliseksi ja sisäsiittoiseksi toiminnaksi. Nykytaide on liian kaukana tavallisesta ihmisestä.
Harvasta hyvästä asiasta maristaan vuosikymmeniä. Luulisi tuon marinan määränkin jo kertovan sen kohteesta jotain.
> Omalta osaltani olen saanut esittävän taiteen
> katsomisesta tarpeekseni, sitä on maailman
> museot pullollaan eikä yli sataan vuoteen sillä
> rintamalla ole tapahtunut mitään uutta.
Onko vika siis taiteen esittävyydessä? Ehkäpä aiheet vain eivät ole enää nykypäivää. Hieman kuin kirjallisuus ei enää miellyttäisi, niin pitäisi kieltä vaihtaa.
Minäkin siis kerron näkökantani.
Kuvitelkaa lapsi museossa. Hän menee ensimmäisen taulun luokse. Kuvassa on selkeitä esineitä, jotka lapsikin ymmärtää.
Mennessään seuraavan taulun luo hän näkee vain värejä sekoitettuna epämääräisesti toisiinsa.
Ehkä hän kotona sitten sanoo: "Näin yhden tosi hienon taulun, joka oli niin tarkka että se näytti ihan valokuvalta. Ja sitten oli yks semmonen sotku josta ei saanu mitään selvää."
Tai sitten vaihtoehtoisesti: "Näyttelyssä oli joku tylsä taulu vanhoista esineistä. Mutta sitten siellä oli iloisen värinen taulu, josta tykkäsin! Sen aiheen sai ihan itse kuvitella."
Kumpi loppu on, sitä tarina ei kerro. Jokainen voi valita mieleisen vaihtoehdon.
No niin, asiaan: pyrin tällä siihen, että tietysti molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta todennäköisempi luultavasti ensimmäinen. Lapsihan ei osaa sinänsä hahmottaa nykytaiteen ajatusta. Kun hän menee jonkun taulun eteen, niin hän ajattelee jonkun maalanneen sen jonkun asian takia. Hän on maalannut siihen tilanteen tai asian, jolla hän haluaa viestittää jotain. Mutta nähdessään vain oksennuksen hän ei voi tietää mikä tarkoitus sillä on.
Tästä taas pääsemme kuvitelmaan, jossa pitää rinnastaa lapsi yksinkertaisuuteen. Pitääkö taiteen olla niin monimutkaista, että ihminen joka on tullut rentoutumaan joutuu kenties noloon tilanteeseen (kaikkien mielestä oksennus tai uloste ei ole soveliasta eikä viihdyttävää taidetta) tai rasittamaan itseään lisää sillä, että taiteilijan oma sanoma ei tule esille. Ainoa esille tuleva asia on, että jos ei ymmärrä, niin on sitten jälkeenjäänyt idiootti. Ja mitä hän sai taidenäyttelystä? Huonommuudentunteita ja ymmärtämättömyyttä, eikö vain?
Jos taas ajatellaan nykytaiteessa olevia hyviä asioita, niin mielestäni siinä on hyvää se, että kenties hieman tavallisemmatkin ihmiset syventyvät ajattelemaan enemmän ja syvällisemmin. Ehkä he edes kerran pysähtyvät ja ajattelevat miksi joku on maalannut sellaisen taulun. Ei pelkästään koristetaulun, vaan jotain ihan uutta. Ehkä värit aiheuttavat hänessä reaktion, joka saa hänet jopa säpsähtämään.
Yhteenveto siis tästä: mielestäni nykytaide on huonossa tilassa. Kuten muistaakseni keskustelun alussa joku sanoikin, niin osaaminen ei ole enää tärkeää.
Jos osaaminen ei ole tärkeää, niin kuka tahansa voi olla ammattitaiteilija suoraan vain. Oksentaa paperille tai ottaa kuvia itsestään vessassa.
Ja mitäs sitten kävikään: oikeat taiteilijat eivät saa ansaitemaansa arvostusta. Tauluja alkaa olla jo samanlaisia niin paljon, että koko idea menee siihen. Kuin rahaa olisi liikaa eikä sitä voisi erottaa. Kohta pelkästään suhteilla ansaittu taiteilijanimi merkitsee mitään. Ja sellaistako haluamme?
Asiallisia kannanottoja tähänkin, kiitos!
"Miksi muuten tämä nykytaiteesta mariseminen jatkuu ja jatkuu vuosikymmenestä toiseen? Se on yksi - ja suuri - osa taidekenttää mutta ei suinkaan kaikki. Erilaista esittävää ja ehkä sanomankin sisältävää taidetta tehdään edelleen paljon vaikka vähemmän kuin ennen klassisella perinteisellä tavalla. Ei siitäkään marista, että tehdään vanhanaikaista, taiteen vapaus on todella suuri, jokaiselle riittää jotakin."
Suomessa ei kyllä kovinmontaa ole jotka tosissaan tekisivät klassista realistista taidetta. Suomessa ei ole todellakaan mitenkään tasavertainen asema klassisen ja ei esittävän taiteen kesken. Vai oletko joskus kuullut että esim. hesari olisi puhunut näistä artisteista tai että täälä olisi realistisen taiteen koulua?
"Omalta osaltani olen saanut esittävän taiteen katsomisesta tarpeekseni, sitä on maailman museot pullollaan eikä yli sataan vuoteen sillä rintamalla ole tapahtunut mitään uutta"
Millaista olisi tarvinnut tapahtua. Mun mielestä realistissa taiteessa on tapahtunut kaikenlaista. Toisaalta voi olla että etsit jotain toisenlaista uutta, jota realistisessa taiteessa ei tule koskaan edes tapahtumaan. Se ei pyri väkisin muuttumaan. Klassinen taide ei pyri keksimään uusia kaiken kyseenalaistavia teoksia tai tyylisuuntia. Se pyrkii ainoastaan kuvaamaan luontoa kauniilla muodoilla.
Näköhavaintotekniikkaan on tullut uutta, katsoppa esim. amerikkalaista new york/minneapolis realismia http://www.classicist.org/grandcentralacademy/instructors.html tai aika pitkälti sight sizeen ja sen muunelmiin perustuvaa firenzeläistä realismia: http://www.florenceacademyofart.com/Alumni Gallery.htm
aika uudenlaista vanhoilla metdoeilla mutta paljon tiukempaa ja erilailla luonnon muotoja yleistävää realismia kuin vaikkapa 1800 luvun samantyyppinen akateminen realismi.
......
Mua vituttaa nykytaide lähinnä sen takia että se on pienen-eliitin oma keksimää paskaa. Oikea taide ei pääse kukoistamaan kun tällästä roskaa viljellään yleisessä mediassa. Oikeita kouluja ei pääse koskaan tulemaan koska kaikki suuret koulut ovat tämän pienen eliitin hallinassa. En puhu mistään salaliitto eliitistä jotka kokoontuvat jossain kellarissa pitämään salaisia kokouksiaan. Vaan puhun vaikutusvaltaisista henkilöistä joilla on tietyt asenteet ja aatteet, ja jotka valittu näitten asenteiden ja aatteitten perusteella joskus aikoinaan virkoihinsa.
ei ole marinaa, kritiikki pureutuu tarkasteltavaan kohtaan analyyttisesti ja asiallisesti olipa se sitten kiittävää tai kielteistä. Hyvään kritiikkiin tulee aina kuulua rakentava ote.
Marina ei pureudu mihinkään vaan vain valittaa vallitsevista asioista ilman vähäisintäkään rakentavaa ajatusta. Kun jokin ei satu miellyttämään niin pitäähän siitä valittaa, onhan se sentään niin väärin!
"Miten tulkitset Gallen-Kallelan Kalevala-aiheet, Hugo Simbergin pirut, Picasson Guernican, tai uudemmasta tarjonnasta Teemu Mäen kissantapon, tai vaikka Kalervo Palsan Vapautumisen."
Gallén käytti Kalevalaa sekä aiheen että inspiration lähteenä eikä niissä töissä ole sen kummempaa sanomaa. Piruja ja saatanoita maailman taidehistoria on täynnä. Jos joku haluaa nähdä niissä sanoman niin aika outo on ajatusmaailmansa mikä sitten sanoma lieneekin.
Picasson Guernica syntyi reaktiona sanotun kaupungin pommitukseen; se oli spontaani reaktio, aihe ja inspiratio kaikki yhdessä. Totta kai se sillon tulkittiin sekä kommunistin poliittiseksi että yleiseksi sodan vastaiseksi sanomaksi. Moniko asiaa tuntematon tänään näkee siinä jonkin sanoman, jollei sitä erikseen tuputeta?
Mäen kissantappovideo kuuluu samaan kategoriaan kuin veren, virtsan ja sperman sekoittaminen näyttelyesineeksi ja Jumalan teatterin paskanheitto yleisön päälle. Kaikki ovat kypsymättömien ihmisten lapsellisia isänmurhan versioita. Kaikki olivat puhtaita provokatioita ja sellaisina ne myös pysyvät, ne herättivät yhden hetken huomiota eivätkä ansaitse jatkuvaa esillä pitämistä edes keskustelussa.
Palsan teoksista pidän, en kaikista, sillä töiden taso heitteli liikaa. Hän oli kuitenkin vakavissaan töissään ja provosoi tarkoituksella. Onko provokaatio sanomaa? Jos sitä sellaisena pidetään niin Palsan sanoma kai oli, että hänellä ja ympäristöllä oli sovittamaton yhteensopimattomuus.
".. apurahataide, julkiset näyttelyt, museot ja muu yhteiskunnan tukema kulttuuritarjonta ei ole vain tekijän oma asia."
Demokraattiseen yhteiskuntaan ei kuulu taiteen alistaminen noudattamaan sen ohjeita ellei kyseessä ole tilaustyö tai ehtoja erikseen perustellusta syystä aseteta. Jokainen viime vuosikymmenet elänyt muistaa kyllä missä ja miten taiteilijat alistettiin yhteiskunnan määräysvaltaan. Siellä ei ollut todellista taidetta, vapaata ja kahlitsematonta. Sitäkö haikailet takaisin? Sinne sopii moraalista puhuminen muttei nyky-Suomeen eikä moralismia taiteeseen pidä sotkea kuten ei elämään yleensäkään.
"...tai ehkä siinä, että nykytaide ei juuri tyydytä ihmisten kaipuuta, vaan se koetaan pinnalliseksi ja sisäsiittoiseksi toiminnaksi. Nykytaide on liian kaukana tavallisesta ihmisestä."
Yleistäminen on yllättävän yleistä, sitä esiintyy nykyään kaikessa keskustelussa. Arvellaan, että jos minä ja muutama tuttuni ovat jotakin mieltä niin se pätee kaikkiin. Kaikkiin taiteisiin (viihde on erikseen) pätee se, että vain jokin prosentti tai sen osa ihmisistä on todella kiinnostunut niistä, loput vähät välittävät, asia on täysin yhdentekevä. Turha on kuitenkin yrittää esittää mielipiteillään edustavansa laajaa yleistä mielipidettä, oman persoonan pitäisi hyvin riittää.
Nykytaide on valtavirtaa ja taiteen tuntijat ja ystävät pitävät sitä yllä. Siten heitä on todennäköisesti ainakin yhtä merkittävä osa kuin nykytaiteeseen kielteisesti suhtautuvia. Eikä kummankaa pitäisi toista puolta nimitellä; tässäkin pätee: tunne oma arvosi ja anna arvo toisellekin.
"Kritiikki ei ole marinaa, kritiikki pureutuu tarkasteltavaan kohtaan analyyttisesti ja asiallisesti olipa se sitten kiittävää tai kielteistä. Hyvään kritiikkiin tulee aina kuulua rakentava ote."
...onnistunut esittämään hyvää kritiikkiä. En ole haukkunut koko taide-elämää paskaksi, vaan pyrkinyt kertomaan, mikä minua nykytaiteessa häiritsee.
"Gallén käytti Kalevalaa sekä aiheen että inspiration lähteenä eikä niissä töissä ole sen kummempaa sanomaa. "
Gallen-Kallela oli vahvasti kansallisaatteen takana ja venäläisvastainen. Gallen-Kallelan Kalevala-töillä oli vahva kannanotto itsenäisen Suomen puolesta. Simbergin maalaukset käsittelevät kuolemaa. Picasso taas halusi työllään viestittää sodan mielettömyydestä, Teemu Mäen video (jonka tosin itsekin tuomitsen) oli vahva kannanotto eläinten hyötykäyttöä vastaan, ja suurin osa Palsan töistä sisältää hyvinkin selkeän sanoman.
Ihme ettet osaa nähdä noiden töiden takana taiteilijan halua sanoa jotain. Jos taiteilijalla ei ole mitään ideaa työnsä taustalla, kyse on joko terapiasta tai viihteestä.
"".. apurahataide, julkiset näyttelyt, museot ja muu yhteiskunnan tukema kulttuuritarjonta ei ole vain tekijän oma asia.""
"Demokraattiseen yhteiskuntaan ei kuulu taiteen alistaminen noudattamaan sen ohjeita ellei kyseessä ole tilaustyö tai ehtoja erikseen perustellusta syystä aseteta."
Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu, että yhteiskunnan varoja käytetään sinne, missä ne parhaiten palvelevat ihmisten tarpeita. Taidetta ei alisteta, mutta sellaista taidetta, joka ei ihmisiä kiinnosta, ei kannata tukea. Nuo vähät määrärahat tulisi kanavoida hyvän taiteen tekijöille, ei erikoisuuksia tavoitteleville kankailleoksentajille.
"Jokainen viime vuosikymmenet elänyt muistaa kyllä missä ja miten taiteilijat alistettiin yhteiskunnan määräysvaltaan. Siellä ei ollut todellista taidetta, vapaata ja kahlitsematonta. Sitäkö haikailet takaisin?"
Ihan höpöjä puhut. Jos malttaisit lukea, mitä olen kirjoittanut, et kyselisi näin typeriä.
"Yleistäminen on yllättävän yleistä, sitä esiintyy nykyään kaikessa keskustelussa."
Yleistäminen on sinun tapasi suhtautua teksteihini, ja aika säälittävää keskustelutekniikkaa. Et halua ymmärtää, mitä yritän sanoa, vaan vetoat johonkin yleistämisiin. Olen yrittänyt kertoa hyvinkin tarkkaan, mikä nykytaiteessa minua häiritsee, enkä suinkaan summamutikassa tuominnut kaikkea nykytaidetta huonoksi. Jos et halua käsittää, mitä osaa nykytaiteesta tarkoitan, vika ei ole minun. Tuolle osalle ei ole olemassa omaa termiä.
"Nykytaide on valtavirtaa ja taiteen tuntijat ja ystävät pitävät sitä yllä."
Nykytaidetta pitää yllä pieni sisäpiiri, joka toinen toistaan tukien pitää koneiston käynnissä. Jos nykytaiteen tukeminen oikeasti alistettaisiin yleisön päätettäväksi, tulos saattaisi olla hyvinkin toisenlainen, kun se on nyt.
...parikin tärkeää asiaa.
Taiteen tulee myös minun mielestäni olla helposti ymmärrettävää - oli tuo ymmärrys sitten rationaalista tai ei. Nykytaide vaatii, että on seurattava trendejä ja tapahtumia, jotta asiasta pääsisi kärryille.
Toinen ongelma on tuo hukkuminen. Hyvääkin taidetta vielä on, mutta se hukkuu kovin helposti tuon erikoisuuden tavoittelun alle, ja moni sellainen taiteilija, jolla olisi intoa tehdä katsojaystävällistä taidettaa jää ilman julkisuutta ja apurahoja. Ja ilman niitä ei taidetta voi kovin vakavasti tehdä.
Eräs tie parempaan taiteeseen voisi olla täydellinen remontti koko apurahajärjestelmässä - tuo sisäpiiri tulisi purkaa, ja yleisön vaikutus rahojen jakamisessa tulisi olla nykyistä suurempi.
pitkällä jeremiadilla ja sitten kone pentele vei koko tekstin bittiavaruuteen. Se taisi olla merkki siitä, että keskenään eri kieltä puhuvien kommunikointi ei onnistu.
Työt kutsuvat enkä ehdi aloittaa uudestaan mutta palaan asiaan. Vahvistelkaa te samaa mieltä olevat sillä aikaa uskoanne, palaan asiaan. Ja voisit myös katsoa vaikka Nykysuomen sanakirjasta mitä minä tarkoitan sanalla yleistää.
varsin hyvin, mitä sana yleistää tarkoittaa. Mutta ilman yleistystä ei mistään ilmiöstä tai yhtä nimettyä työtä laajemmasta asiasta voisi edes puhua. Yleistys on välttämätön paha, jota ei voi välttää. Se on kielellinen ilmiö.
Sinä puolestasi yrität vesittää perusteluni sillä, että vain yleistän liikaa. Pyrkisit edes kumoamaan niitä argumentteja, jotka olen väitteeni tueksi esittänyt, etkä tarttuisi muotoseikkoihin. Olet aivan oikeassa, ettei kritiikkini ole joka työn kohdalla oikeutettua, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi monen työn kohdalla sitä.
On täysin päivänselvää, että nykytaide sisältää myös korkeatasoisia töitä, mutta nyt en puhu niistä, vaan siitä toisesta puoliskosta. Yleistän myös siksi, että lukuisten taidenäyttelyiden perusteella olen huomannut noiden mielestäni huonojen töiden edustavan jo valtaosaa nykytaiteesta. Tämä ei siis ole mikään tieteellisesti tutkittu asia ja siihen ei kannatta takertua. Toki voi, jos ei osaa fiksumpaakaan sanoa.
työt tulivat siihen vaiheeseen, että saavat kuivua yön yli ennen kuin voin jatkaa.
Ihan aluksi totean, että taidekäsityksemme poikkeavat radikaalisti toisistaan. Olen saanut hyvän kuvan sinun käsityksestäsi ja luulisin antaneeni vastaavasti omastani, siinä yö kohtaa päivän (ilman sivumerkityksiä!). Jatkan nyt kuitenkin vaikkapa debatoinnin ilosta.
Kun tämä on osa keskustelua, jota käytiin jo tuolla Taide&kulttuuri-palstalla niin tavallaan jatkan sitä. Sieltä on peräisin tuo "nykytaide on paskaa"-herja, ei sinun kirjoituksistasi. Se on vain niin provosoiva ja toistettu, että vaikuttaa yhä.
Tuosta Gallén ym jutussa tulee esille yksi syvällinen ero näkemyksissämme. Minua ei kiinnosta tippakaan se, mitä taiteilija mahdollisesti on ajatellut teosta tehdessään ja mahdollisesti yrittänyt viestittää, vain lopputulos on ratkaiseva. Katselen tavallaan jälkimaailman silmin teoksia eli oman aikansa taiteen edustajina: tällaista tehtiin silloin.
Kyse ei ole siis siitä, mitä osaan niissä nähdä vaan siitä, mitä en halua niissä nähdä, se ei kiinnosta vähimmässäkään määrin. On saman tekevää onko taiteen tekeminen taiteilijalle terapiaa tai viihdettä tai vakavaa työtä, lopputulos eli teoksen laatu on ainoa, jolla on merkitystä.
Sinulla teoksella pitää olla sanoma ja viesti, sinulle taide on ohjelmallista, mitä minä kammoan. Sinä kytket teokset yhteiskunnalliseen kontekstiin, taiteilijan pitää olla tiedostava. Värisyttää vieläkin 60- ja 70-luvun tiedostava taideilmapiiri, onneksi se kuoli nopeasti pois ja taiteesta ja taiteilijoista tuli taas vapaita.
Kytket vahvasti yhteen taiteen ja yhteiskunnan ("Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu, että yhteiskunnan varoja käytetään sinne, missä ne parhaiten palvelevat ihmisten tarpeita.") Minulle taiteilijalla on rajaton vapaus toimia miten haluaa riippumatta siitä, mistä hän saa rahaa taiteensa harjoittamiseen.
"..vähät määrärahat tulisi kanavoida hyvän taiteen tekijöille.."
Kuka määrittelee, mitä on hyvä taide? Järjestetäänkö kansanäänestys vai vedetäänkö arpaa? Arvanvedolla saadaan varmasti tuetuksi myös hyvää taidetta mutta kansanäänestyksellä jäisi varmasti hyvää taidetta tukematta.
"Yleistäminen on sinun tapasi suhtautua teksteihini, ja aika säälittävää keskustelutekniikkaa."
Niin, entä tämä
"Nykytaide on liian kaukana tavallisesta ihmisestä."
ja tämä
"..ei siis yleisölle, joka kaipaisi taide-elämyksiä."
Tällaisissa yhteyksissä minä en voi puhua muiden kuin itseni puolesta, jos minulla ei ole sen enempää valtuuksia kuin tutkittua tukeakaan yleistäville väitteille. Sanalla "mielestäni" tai "minusta" vältän yleistämään omaa näkemystäni. Olen pahoillani, jos tapani puuttua mielestäni yleistyksiin on loukannut sinua, enhän voi näet tietää mitä kanssakirjoittajat tietävät sellaista mitä minä en. Yritän vastaisuudssa muistaa kysyä mistä mielestäni yleistys on peräisin.
"Nykytaidetta pitää yllä pieni sisäpiiri, joka toinen toistaan tukien pitää koneiston käynnissä. Jos nykytaiteen tukeminen oikeasti alistettaisiin yleisön päätettäväksi, tulos saattaisi olla hyvinkin toisenlainen, kun se on nyt."
Suomi on Euroopan pussinperä monessa suhteessa. Vain muutaman kympin ja tunnin takana on jo kaksi kaupunkia, joissa näkee mitä taidetta nyt tehdään, Tukholma ja Pietari. Jotta asiasta saisi yleiskuvaa pitää kuitenkin liikua myös muualla katsomassa biennaaleja, suurkatselmuksia ja gallerioita. Ja, yllätys yllätys, suomalainen nykytaide on hyvin valtavirrassa mukana, se "sisäpiiri" on osannut hoitaa asiansa.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jos taiteen suunnan saisi "alistaa yleisön päätettäväksi" se muuttuisi. Olisin myös valmis lyömään kohtuuttoman suuren vedon siitä, että jäisimme kauas eurooppalaisesta valtavirrasta. Olisiko se taiteelle hyväksi vai pahaksi, siitä en sano mitään.
laajentamaan näyttelykokemuksiasi. Jos olet VAIN vuoden sisällä käynyt tietyissä gallerioissa, niin entä jos juuri edellisenä vuona on ollut hyvä nättely. Entä Heinola, Varkaus, Pori... nimenomaan Helsingin TM ja Jyväskylän Becker...
Entä Lahti...taidemuseo monta galleriaa...
Entä Helsingissä Design Museo...
Maalmaan mahtuu paljon erilaista ja eritasoista taidetta.. laajennapa näkemystäsi,,,
ps. netin kauttakin voi vierailla ko. gallerioissa ja museoissa...
...kiitos viestisi asiallisesta sävystä. Täällä anonyymipalstoilla mopo karkaa varsin helposti käsistä ja sitten mennäänkin jo lujaa henkilökohtaisuuksiin.
Taidekäsityksemme saattavat toki poiketa paljonkin, mutta sen verran korjaan, etten ole vaatimassa taiteelta mitään filosofista tai yhteiskuntakriittistä otetta, vaan lähinnä vain laatua.
No mikä sitten on laatua?
Ensinnäkin se on taitoa. Taideteoksesta pitää käydä ilmi, että sen on tehnyt ihminen, joka hallitsee teoksessa käytetyn tekniikan.
Toiseksi se on näkemystä. Teoksessa pitää olla taiteilijan omaperäinen näkemys, jonka hän haluaa tuoda esille. Teoksen pitää olla siis persoonallinen, eikä esim. trendien kopio. Persoonallisuuden lisäksi, taiteilijan oma kulttuuri saa näkyä.
Kolmanneksi sen pitää olla tehty enemmän katsojaa kuin taidepiirejä arvostaen. Taidetta ei tarvitse (tai oikeastaan ei saa) tehdä katsojien miellyttämiseksi, mutta sellaiset tekniikat (esim. nuo eritteet), joiden tarkoitus on vain herättää hämmennystä, ovat tasottomia ja mauttomia. Hyvässä taiteessa on aina tyyliä.
Neljänneksi teoksen taustalla pitää olla "sanoma". Jokin syy teoksen tekemiseen aina on, ja mitä paremmin taiteilija osaa tuon viestin katsojalle välittää, sitä paremmin teos avautuu katsojalle. Taide ei saisi olla vain yhden ihmisen (taiteilijan) tunteiden purkukanava, vaan siinä tulisi olla jotain yleisemmin kaikkia ihmisiä koskettavaa.
(Nämä olivat siis täysin omia mielipiteitäni siitä, millainen taide on laadukasta)
"Tuosta Gallén ym jutussa tulee esille yksi syvällinen ero näkemyksissämme. Minua ei kiinnosta tippakaan se, mitä taiteilija mahdollisesti on ajatellut teosta tehdessään ja mahdollisesti yrittänyt viestittää, vain lopputulos on ratkaiseva."
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että iso osa Gallen-Kallelan Kalevala-taulujen viehätysvoimaa liittyy Kalevalan mytologiaan ja kansallisromanttiseen aatteeseen. Voi ne toki nähdä vain esteettisinä kuvina, mutta mielestäni sellainen katsontatapa vain latistaa noita teoksia. Taiteilijan teokseen sisällyttämät viestit lisäävät työn monikerroksellisuutta ja kiinnostavuutta - hieman kuin Juicen sanoitukset.
"Kytket vahvasti yhteen taiteen ja yhteiskunnan ("Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu, että yhteiskunnan varoja käytetään sinne, missä ne parhaiten palvelevat ihmisten tarpeita.") Minulle taiteilijalla on rajaton vapaus toimia miten haluaa riippumatta siitä, mistä hän saa rahaa taiteensa harjoittamiseen. "
En todellakaan kytke taidetta ja yhteiskuntaa, vaan julkisen rahoituksen ja yhteiskunnan. Etkö ymmärrä eroa?
"("..vähät määrärahat tulisi kanavoida hyvän taiteen tekijöille..")
Kuka määrittelee, mitä on hyvä taide?"
Tällä hetkellä sen määrittelee taidemaailman sisäpiiri - museojohtajat, virkamiehet, ammattitaiteilijat, taidekoulujen johtajat, jne. Mielestäni tuossa määrityksessä saisi kuulua enemmän yleisön ääni. Nykyaikaan kuuluu, että maksava asiakas huomioidaan.
"Olisin myös valmis lyömään kohtuuttoman suuren vedon siitä, että jäisimme kauas eurooppalaisesta valtavirrasta. Olisiko se taiteelle hyväksi vai pahaksi, siitä en sano mitään."
Miksi et sano? Eikö sinulla ole käsitystä hyvästä ja huonosta taiteesta, kun et noin perustavanlaatuiseen kysymykseen vastaa?
Mielestäni se olisi ehdottoman hyväksi. Suomalaisten olisi jo korkea aika nostaa itsetuntonsa suosta ja lakata leikkimästä europellejä. Suomalaisuudessa on paljon hienoja piirteitä, joista taide voisi ammentaa paljonkin, mutta nyt kumarretaan niin syvään kun selkä antaa myöden kaiken maailman biennaaleihin, ja samalla pyllistetään omalle kulttuurillemme.
Se, että halutaan jatkuvasti menestyä kansainvälisillä foorumeilla viimeistään osoittaa nykytaiteen mädännäisyyden. Menestys ja maine ovat sittenkin ne tärkeimmät motiivit, ja taiteen sisältö tulee vasta toisena. Ja tämä kehitys näkyy nykytaiteessa.
...näyttelykäyntejä voi aina lisätä, kun jollain sopivalla paikkakunnalla vierailee. Nettiä olen myös käyttänyt tähän jonkin verran, mutta ei se ihan aidoille töille pärjää. Pidän taidemuseoiden hiljaisesta ja avarasta tunnelmasta, ja se nettikatselusta puuttuu.
"Maalmaan mahtuu paljon erilaista ja eritasoista taidetta.. laajennapa näkemystäsi,,, "
Kuten olen jo useaan otteeseen sanonut, en väitä, että kaikki nykytaide olisi huonoa, vaan että niin suuri osa siitä on, että se häiritsee.
Ja moni nykytaiteen ystäväkin voisi laajentaa näkemystään ja aidosti pohtia noita epäkohtia joita täällä olen tuonut esille.
on tullut jo aiemmin hyvin selväksi, mitään uutta ei tässä tullut esille. Vastaan kuitenkin pariin kohtan.
Kaikki mitä nyt sanot taiteen laadusta pätee niin perinteiseen kuin nykytaiteeseen. Jokainen vain näkee sen omalla tavallaan, auktoriteetteja ei pidä olla eikä ole.
"Olisin myös valmis lyömään kohtuuttoman suuren vedon siitä, että jäisimme kauas eurooppalaisesta valtavirrasta. Olisiko se taiteelle hyväksi vai pahaksi, siitä en sano mitään."
"Miksi et sano? Eikö sinulla ole käsitystä hyvästä ja huonosta taiteesta, kun et noin perustavanlaatuiseen kysymykseen vastaa?"
Taiteen laatuun voi vastata vasta sitten, kun se on nähtävissä.
Mistä sinä tiedät mikä minun tavassani arvottaa taidetta latistaa sitä? Näen varmasti enemmän siinä pelkkänä taiteena kuin erilaisten filosofisten ja ideologisten tekijöiden raskauttamana.
Julkinen rahoitus on osa yhteiskunnan toimintaa. Siitä päättävät enemmän tai vähemmän demokraatisesti valitut edustajat. Siinä on vahvasti mukana maksajan ääni. (Olisi muuten hyvä, jos luopuisit oppimestarimaisesta asenteesta kun et tiedä keskustelukummpanistasi yhtään mitään.)
Kansallisuusaate on länsimaissa vanhentunut ja eltaantunut, sen seurakset ovat (olleet) liian pelottavia. Maailma toimii tänään globaalisti ja siinä on prempaa aatetta ja enemmän kuin kansallisessa napaan tuijottamisessa. Jokainen taiteilija kuitenkin on sisäistänyt oman maansa kulttuuriperimän, näkyipä tai sitten ei miten hyvänsä hänen taiteessaan.
Niin no yleisesti ottaen siitä mitä taidetta opetetaan ja mille annetaan rahoitusta päättää aika pieni eliitti. Joka tuskin on millään kansanäänestyksellä sinne johtoon on valittu.
Mulle on oikeastaan ihan sama mitä taidetta tehdään tai mistä pidetään. Mutta olisi jo jotenkin tasa-arvon nimissä suotavaa että suomessa voisi myös opiskella/treenata realistista kuvataidetta. Ja että ehkä media, museot ja galleriat noteeraisivat hieman enemmän sitäkin tahoa.
"Kaikki mitä nyt sanot taiteen laadusta pätee niin perinteiseen kuin nykytaiteeseen."
... mutta kysymys kuuluu, onko nykytaide noiden laatukriteerien mukaista. Mielestäni iso osa siitä ei ole.
"Jokainen vain näkee sen omalla tavallaan, auktoriteetteja ei pidä olla eikä ole."
Eikö halu menestyä eurooppalaislla tai maailmanlaajuisilla foorumeilla on tavallaan auktoriteetti. Sehän määrää pitkälti taiteen suunnan, vaikka taiteen pitäisi olla vapaata. Se on ehkä vapaata ulkoisista auktoriteeteista, mutta ei sisäisistä.
"Mistä sinä tiedät mikä minun tavassani arvottaa taidetta latistaa sitä?"
Tiedän hyvin mikä minun mielestäni latistaa sitä. Vain siitä olen puhunut.
"Näen varmasti enemmän siinä pelkkänä taiteena kuin erilaisten filosofisten ja ideologisten tekijöiden raskauttamana. "
No kerro minulle, mitä on pelkkä taide? Mitä jää jäljelle, jos siitä poistetaan kaikki viestit ja sanomat.
"Julkinen rahoitus on osa yhteiskunnan toimintaa. Siitä päättävät enemmän tai vähemmän demokraatisesti valitut edustajat. Siinä on vahvasti mukana maksajan ääni."
Olisi mukava kuulla miten taiteen rahoituksessa kuuluu (veron)maksajan ääni?
"Jokainen taiteilija kuitenkin on sisäistänyt oman maansa kulttuuriperimän, näkyipä tai sitten ei miten hyvänsä hänen taiteessaan."
Mitä merkitystä on kultturiperimällä, jos se ei näy? Sinulla tuntuu olevan suuri halu asettaa taide kaiken kritiikin ulkopuolelle. Ikään kuin taide olisi aina oikeaa, oli se sitten mitä tahansa.
Nykytaiteen vikana on juuri tämä "ideoloogittomuus". Kaikki on sallittua, hyväksyttyä ja jopa toivottua. Kaikki kritiikki tuomitaan taiteen vapauden vähentämisenä ja haluna palata johonkin vanhaan kontrolloituun järjestelmään.
...että on netti. Sieltä näkee jo suoraan, missä EI kannata käydä.
TM-gallerian nykyinen näyttely (Maaria Oikarinen) on juuri noita sotkuja, joita (nyky)taiteeksi kutsutaan. Oikein värien vimmaa!
http://www.artists.fi/painters/tmgalleria/nyt.html
Tuo Bekcerin gallerian nykyinen näyttely (Kaisu Lundelin) saattaisi olla jo hieman parempi.
http://www.jkltaiteilijaseura.net/nayttelyt/07lundelin.htm
"No kerro minulle, mitä on pelkkä taide? Mitä jää jäljelle, jos siitä poistetaan kaikki viestit ja sanomat."
Jäljelle jää itse taide, puhtaana ja kuonasta puhdistettuna.
"Olisi mukava kuulla miten taiteen rahoituksessa kuuluu (veron)maksajan ääni?"
Julkinen rahoitus on osa yhteiskunnan toimintaa. Siitä päättävät enemmän tai vähemmän demokraattisesti valitut edustajat. Siinä on vahvasti mukana maksajan (eli meidän) ääni.
"Sinulla tuntuu olevan suuri halu asettaa taide kaiken kritiikin ulkopuolelle. Ikään kuin taide olisi aina oikeaa, oli se sitten mitä tahansa."
Johtopäätöksesi ovat perin kummallisia, missään en ole kiistänyt kritiikin tarpeellisuutta, sehän on välttämätöntä. Kritiikki kuuluu kaiken taiteen olemukseen. Kysymys oikeasta taiteesta liittyy olennaisesti kritiikkiin ja sehän tunnetusti sekä hyväksyy että hylkää - jopa samoja teoksia. Auktoriteetteja ei ole kertomaan mikä on oikeaa taidetta ja mikä ei, jokainen on oma auktoriteettinsa ja sen kanssa on vain elettävä.
"Kaikki kritiikki tuomitaan taiteen vapauden vähentämisenä ja haluna palata johonkin vanhaan kontrolloituun järjestelmään."
Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla kuin, että et seuraa taidekritiikkiä, niin pahasti väittämäsi on hakoteillä.
P.S.
Hesarin kulttuuriosastossa on tänään Markku Valkosen arvio Anna Kortelaisen ja Hannu Mäkelän kirjasta Pöytä kahdelle - ikkunan ääreltä. Jos kuvataiteen kritiikki kiinnostaa niin kannattaa vilkaista, siinä on muutama kiinnostava ajatus.
on kaikki taide, jota nykyään tehdään.
Tuo suomenkielinen sana on vain vinoutunut siten, että sillä aika yleisesti ymmärretään vain osaa taiteen kentästä, lähinnä abstrakteja töitä. Näin ei ole esimerkiksi nykymusiikin kohdalla vaan se kattaa kaiken uuden musiikin. Vastaava englanninkielinen termi on contemporay mutta vieraskielisenä sitä ei oikein tohdita käyttää.
("No kerro minulle, mitä on pelkkä taide? Mitä jää jäljelle, jos siitä poistetaan kaikki viestit ja sanomat.")
"Jäljelle jää itse taide, puhtaana ja kuonasta puhdistettuna."
... ihan ympäripyöreää sanahelinää. Et sanonut oikeastaan yhtään mitään.
Omasta mielestäni, jos taiteesta poistetaan kaikki aatteellisuus, jäljelle jää vain koristeita ja viihdettä.
"Julkinen rahoitus on osa yhteiskunnan toimintaa. Siitä päättävät enemmän tai vähemmän demokraattisesti valitut edustajat. Siinä on vahvasti mukana maksajan (eli meidän) ääni."
Toinen ympäripyöreä sanahelinä. Kysyn uudelleen, miten veronmaksajien ääni kuuluu taiteen julkisesta rahoituksesta päätettäessä? Käsittääkseni näihin päätöksiin ei osallistu yksikään demokraattisesti valittu elin, pl. ehkä eduskunta budjettia tehdessään, mutta sekään ei olta kantaa yksityiskohtiin, vaan laajempiin kokonaisuuksiin.
"Johtopäätöksesi ovat perin kummallisia, missään en ole kiistänyt kritiikin tarpeellisuutta, sehän on välttämätöntä."
Etko huomaa, että vaatimasi täydellinen taiteen vapaus ei salli mitään kritiikkiä. Täydellisesti vapaa toiminta on aina oikeaa toimintaa ja kun viitekehyksiä ei ole, on kritiikki mahdotonta.
"Etko huomaa, että vaatimasi täydellinen taiteen vapaus ei salli mitään kritiikkiä. Täydellisesti vapaa toiminta on aina oikeaa toimintaa ja kun viitekehyksiä ei ole, on kritiikki mahdotonta."
on absurdi. Siinä on kolme täysin paikkansa pitämätöntä väitettä, joissa yhdessäkään ei ole mitään logiikkaa. Niitä ei voi edes kommentoida.
sokeita ja pussi päässä kulkevia. Samaa voi sanoa sinusta.
okei tällä blogilla on nytten sotkettu klassista taidetta ja modernia yhteen... jee.. ehka kaikki taiteilijat tekevät samaa kamaa kun sumalainen maku on hieman samalainen ja koulut jossa sitä vähäistä opetusta tarjoaa on todella kiven alla. jos ei miellytä osta taulusi ulkomaillta tai te itse uutta ja todista olevasi erillainen. kaikki taide ei edes ole esilla joten uutta taidetta ett välttämättä ole edes nähnykkään. ja taide merkitsee jokaiselle eri asioita jotkut haluaa miellyttää, ärsyttää, rauhoittaa, raivostuttaa, on myös älykästä taidetta ja sitten ymmärtämätöntä taidetta. taide on todella laaja käsite ehkä sinun pitäisi laajentaa taide etsintöjäsi pienempiin paikkoihin ja nuorempiin ihmisiin. :)
tämän palstan otsikko ole kuvataide - ja mielestäni se sisältää niin klassisen, kuin moderninkin taiteen.
Juuri tuo käsitys, että kaikki on taidetta, on tämän kritiikin alkuperäinen idea. Kaikki ei ole taidetta, vaikka monet wannabe-taiteilijat haluavat niin uskotella.
Kaikki on taidetta -ajatuksen taustalla lymyilee varsin usein oma lehmä ojassa - kun ei jakseta nähdä vaivaa opiskella ja syventyä asioihin, niin oikaistaan tiellä ja halutaan kaikki heti. Nimittämällä kaikkea taiteeksi, ovat omatkin töherrykset sujuvasti taidetta, jonka kritisoijat voi sitten jo sujuvasti hakkua ahdasmielisiksi ja ymmärtämättömiksi, kun eivät kerran ymmärrä tuota luovuuden räiskyntää.
Oikean taiteilijan erottaa näistä wannabe-taiteilijoista siitä, ettei hän päästä käsistään hutiloitua työtä (paitsi ehkä joskus tarkoituksella) julkisuuteen. Oikea taiteilija arvostaan työtään sinänsä - itseisarvona, eikä vain menestyksen välikappaleena.
"Oikeaa taidetta" on vähän, koska se alkaa olla nykypäivän pikaruokamaailmassa taloudellisesti kannattamatonta puuhaa. Uskoakseni uuden polven taiteilijat ovat taloudellisestikin pakotettuja luomaan pikataidetta, ainakin jos sillä yrittävät elää.
Itse esitän tuntemattoman taiteilijan kohdalla usein itselleni kysymyksen - miksi tämä työ on tehty? Vastauksia on pääasiassa kahdenlaisia - siksi, että sen tekijä halusi sillä jotain minulle, katsojalle viestittää. Tai siksi, että sen tekijä kaipaa nimeä, julkisuutta, apurahoja ja haluaa olla taiteilija. Edellinen ilmentää halua luoda, jälkimmäinen halua olla sisäpiiriläinen ja etuoikeutettu. Edellistä arvostan, jälkimmäistä en.
että
"Itse esitän tuntemattoman taiteilijan kohdalla usein itselleni kysymyksen - miksi tämä työ on tehty? Vastauksia on pääasiassa kahdenlaisia - siksi, että sen tekijä halusi sillä jotain minulle, katsojalle viestittää. Tai siksi, että sen tekijä kaipaa nimeä, julkisuutta, apurahoja ja haluaa olla taiteilija."
niin tuosta puuttuu yksi olennainen vastaus: koska se piti tehdä. Sisäinen pakko ajaa tekemään, kokeilemaan, tutkimaan mahdollisuuksia ilman, että haluaa viestittää kenellekään yhtään mitään tai pyrkii mihinkään muuhun kuin nähdäkseen toimiiko ajatus ja mihin se johtaa.
Näin ovat tehneet lukuisat jopa maailmanmaineen saavuttaneet taiteilijat. Tunnetuin näistä lienee Cezanne, joka kuolemaansa saakka lähes seitsemänkymmenvuotiaana yhä etsi sitä oikeaa tapaa maalata. Hänenkin taiteensa oli aluksi tätä "wannabe-taiteilijan" puskemista ja hänestä tuli modernin maalauksen lähtökohta, jonka töherryksistää nyt maksetaan kymmeniä miljoonia.
Kannattaa olla varovainen kun alkaa julistaa "oikean taiteen" sanomaa ja panee töhertäjiä paikalleen. Taiteessa ei ole auktoriteetteja mutta läjittäin kyllä sellaisina esiintyviä.
itse asiassa puutu tuo vastaus, vaan se sisältyy juuri tuohon tekijän viestityshaluun. Pakko tehdä taidetta on hyvin lähellä halua ilmaista jotakin omaa - tuoda teos ulos itsestään ja maalata se kankaalle.
Teosta tehdessään tekijä ei ehkä juuri katsojaa ajattele, mutta juuri katsojaa varten hän sen esille galleriaan tai museoon raahaa (tai joku raahaa). Ongelma on siis lähinnä siinä, ettei kaikkea mitä sisäinen pakko sanoo tehtäväksi, tarvitse raahata taidenäyttelyihin ja nimittää taiteeksi.
Kannattaa toki olla huolellinen taiteen arvioinnissa, ja erityisesti kannattaa huomioida, ettei taidetta voi mitenkään arvioida taidekaupan kautta. Taidekaupalla on ihan oma logiikkansa, jolla ei ole juurikaan tekemistä taideteoksen hyvyyden kanssa. Salvador Dalin signeeraamat tyhjät taulut saattavat olla kalliitakin, mutta kuvataidetta ne eivät ole.
väitettä sinulla:
"Taidekaupalla on ihan oma logiikkansa, jolla ei ole juurikaan tekemistä taideteoksen hyvyyden kanssa. Salvador Dalin signeeraamat tyhjät taulut saattavat olla kalliitakin, mutta kuvataidetta ne eivät ole."
Ilmeiseti et ole seurannut, mitä suurten kansainvälisten taidehuutokauppojen saleissa myydään ja millä hinnoilla. Mitä parempi maalaus, sitä korkeammat hinnat. Miljoonilla siellä vaihtavat omistajaa jopa pohjoismaisten taiteilijoiden työt suurista kansainvälisistä mestareista puhumattakaan.
Dali signeerasi vedostamattomia lehtiä, joihin jälkikäteen muut kopioivat tai jäljittelivät Dalin töitä. Ne ovat samalla tavalla kuvataidetta kuin Dalin itse tekemät mutta feikkeinä arvottomia. Kaikista niistä edes asiantuntijat eivät pysty varmuudella sanomaan ovatko ne aitoja vai väärennettyjä. Eikä kai käy kiistäminen, etteikö Dali olisi ollut korkean tason kuvataiteilija.
ja onttoja.
Taidekauppa ei todellakaan ole hyvän taiteen mittari. Toki daleja ja van gogheja myydään miljoonahintaan, mutta se ei tarkoita, että jokainen heidänkään työnsä olisi kovin korkeatasoinen. Taidekaupassa ratkaisee nimi, eivät teoksen taiteelliset arvot.
Sinä yrität kovasti kumota kaikki havaintoni ja väitteeni nykytaiteen rappiosta tarjoamalla tilalle väitettä, että taide pitää itse kokea ja ymmärtää. Ja että hyvää tai oikeaa taidetta ei voi määritellä, vaan että sekin on subjektiivinen asia.
Kuitenkin nyt väität, että kansainvälinen taidekauppa tai tunnettu nimi ovat kriteereinä taiteen hyvyydelle - täytyyhän sen olla taidetta, kun Dali sen teki, tai täytyyhän sen olla taidetta, kun miljoonan maksoi. Missä nyt on oman kokemisen rintaääni?
pitää osata paitsi lukea myös ymmärtää lukemansa sisältö. Kirjoitit
"Taidekaupalla on ihan oma logiikkansa, jolla ei ole juurikaan tekemistä taideteoksen hyvyyden kanssa."
Kun osoitin, että laadusta maksetaan niin nyt kirjoitat
".. väität, että kansainvälinen taidekauppa tai tunnettu nimi ovat kriteereinä taiteen hyvyydelle - täytyyhän sen olla taidetta, kun Dali sen teki, tai täytyyhän sen olla taidetta, kun miljoonan maksoi. Missä nyt on oman kokemisen rintaääni"
Missään en ole tuollaista koskaan väittänyt. Se, että hyvistä maalauksista maksetaan paljon, ei kerro yhtään mitään muuta kuin sen, että hyvästä maksetaan. Tuo tekstilainaus yllä on ihan ikiomaa kuivitelmaasi, ei minun sanomaani. Miten ihmeessä teitä toisten suuhun sanojen panijoita riittää joka keskusteluun?
Jos olet yhtään lukenut aiempia kommenttejani niin sieltä pitäisi ilmetä, että mielestäni kaikessa taiteessa kaikilla tekijöillä on myös huonoja, jopa arvottomia töitä. Jos joku niistäkin haluaa maksaa maltaita niin sehän tiedetään, että ei se ole hullu, joka pyytää liikaa vaan se, joka suostuu sen maksamaan.
Kun nyt niin kovasti vaahtoat tuon "hyvän taiteen" puolesta niin kerro nyt ihmeessä kuka sen määrittelee ja millä mittarilla. Ethän vain ole don Quijote?
ole mitenkään osoittanut, että laadusta maksetaan. Juuri tuota johtopäätöstä taidekaupasta ei saa tehdä, koska siellä ei makseta laadusta, vaan odotusarvosta. Ja tuo odotusarvo voi perustua laadun lisäksi myös nimeen, muotiin tai johonkin muuhun yhteiskunnalliseen ilmiöön. Suurin virhe on pitää niitä töitä huonoina, joista ei taidekaupassa makseta. Tästä on historia pullollaan esimerkkejä. Vaikka nyt tuo van Gogh - ei hänkään juuri elinaikanaan myynyt, ja eivät nuo taulut ole hänen jälkeensä juuri muuttuneet. 1800-luvun lopun taidekauppa ei vain niitä oikein ymmärtänyt, mutta ehkäpä me ymmärrämme.
En ala kinaamaan kanssasi mitä olet sanonut, mutta olen saanut jutuistasi sen kuvan, että taide on mielestäsi lähinnä subjaktiivinen kokemus, ja sen hyvyys on vain katsojan silmissä. Siksi tuntuu aika ristiriitaiselta, että nyt yrität perustella taiteen hyvyyttä, tuon aiemman subjektiivisuuden sijaan taidekaupalla.
"Kun nyt niin kovasti vaahtoat tuon "hyvän taiteen" puolesta niin kerro nyt ihmeessä kuka sen määrittelee ja millä mittarilla. Ethän vain ole don Quijote?"
Taide ei liene rationaalisesti määriteltävissä, ja siksi sen määrittelijöitäkään ei toki voi määritellä. Mutta sen sijaan monia aika yleipäteviä kriteereitä hyvälle taiteelle voi asettaa. Mielestäni on niitä jo ketjun alussa esittänyt, mutta kerrataan nyt vielä:
- Taiteen tulee olla taidokasta. Jos katsojalle jää tunnelma, että meidän saara 5v piirtää paremmin, ei taito juuri vakuuta. Tai jos itse tuntee pystyvänsä parempaa, ei sekään oiekin vakuuta. Taidon pitää olla niin hyvää, että sitä voi arvostaa.
- Taiteen tulee olla lähtöisin tekijästään, eli se ei saa olla tehty katsojien miellyttämiseksi, vaan sen on ilmennettävä jotain kaupallista intressiä "jalompaa".
- Taiteen tulee kertoa, viestittää jotakin. Sen taustalla voi olla selkeä sanoma; Joko poliittinen (Eetu Iston "hyökkäys"), kansallistunne (gallen-kallela), yksilön tunne (Särestöniemi), kauneus, rumuus, inho (Palsa) tai jokin muu vieti. Taide ilman viestiä (ei välttämättä siis rationaalista) on kuvitusta ja piirustusta.
- Taiteen tulee kunnioittaa katsojaa, perinteitä ja tyylejä. Se toki saa rikkoa niitä vaikka kuinka paljon, mutta jonkin rikkomiseen (vaikka nyt perspektiivin) pitäisi olla syy. Kaiken menneen kieltäminen vain kieltämisen halusta on keskenkasvuisten uhmaa, ei mitään taidetta.
- Taide ei saa olla tehty tekijänsä henkilökohtaisen menestyksen takia (esim. provokaatiolla haettava julkisuus)
Tässä nyt jotain (omia) määrityksiäni. Jos taideteos täyttää em. kriteerit, sitä voi mielestäni sanoa hyväksi taiteeksi, vaikka itse ei siitä aina niin pitäisikään.
suomalainen sanonta, joka pätee kaikkeen: yksi pitää äidistä, toinen tyttärestä. Eikä kumpikaan ole toistaan huonompi.
analogia nykytaiteeseen olisi osuva, tuohon vanhaan sanontaan pitäisi lisätä ainakin vielä isät, pojat, eläimet, pumpattavat, kuolleet ja virtuaaliset. Ja sitten sitä toki kutsuttaisiin kehitykseksi.
Mistä muuten johtuu sellainen ilmiö, että kaikkialla muualla yhteiskunnassa (tieteessä, teknologiassa, urheilussa) osaamisen taso koko ajan nousee, mutta taiteissa se tuntuu laskevan?
on katsojan silmissä.
Jäi korvissa soimaan yksi siteeraamasi aiempi ajatukseni eli
"..että hyvää tai oikeaa taidetta ei voi määritellä, vaan että sekin on subjektiivinen asia."
Jos taidetta ei koe subjektiivisena niin vaihtoehtona on vain kollektiivinen kokeminen eli olla massan mukana kokemassa. Kyllä niinkin kai jokuset voivat kokea, kuten natsit Nürnbergin puoluepäivillä marssi- ja valospektaakkelit tai kukkaiskansa Woodstockin rock- ja huumepäivillä. Ja miksei euroviisufanit Hartwall-areenalla muutaman päivän kuluttua. Siellähän voitte kokea kollektiivisesti viihdettä.
kaksi olennaista asiaa - sen mitä taide on ja sen miten ihmiset kokevat asioita.
Jos kaikki se, minkä voi kokea subjektiivisesti olisi taidetta, niin kaikki ympärillämme on taidetta - niin Rembrantin maalaukset, VR:n vaunujen kykien tagit kuin mökkipuuceen paskasaavikin. Kaikki nuo herättävät katsojassa subjektiivisen kokemuksen. Eli pelkkä subjektiivinen kokemus ei tee asiasta taidetta.
Vastauksesi "vika on katsojan silmissä" on kyllä itseriittoisuuden huippu. Taidetta ei voi määritellä, se on subjektiivinen kokemus,ja huonoa taidetta ei ole olemassa, koska vika on aina katsojassa. Kumminkin tällaista taidetta pitäisi rahoittaa yhteiskunnan varoilla. Miksi ihmeessä?
"Sekoitat kaksi olennaista asiaa - sen mitä taide on ja sen miten ihmiset kokevat asioita.
Jos kaikki se, minkä voi kokea subjektiivisesti olisi taidetta, niin kaikki ympärillämme on taidetta.."
niin nyt et ainoastaan pane omia sanojasi suuhuni vaan myös omia ajatuksiasi minun päähäni. Väite on niin absurdi, että sitä ei voi edes kommentoida muuten kuin kieltämällä sen.
"Vastauksesi "vika on katsojan silmissä" on kyllä itseriittoisuuden huippu."
Sanan itseriittoisuus näymme ymmärtävän eri tavalla eikä se ole ensimmäinen sellainen. Mitä tulee tuohon katsojan silmään niin se on vastaus tekstiisi "Mistä muuten johtuu sellainen ilmiö, että kaikkialla muualla yhteiskunnassa (tieteessä, teknologiassa, urheilussa) osaamisen taso koko ajan nousee, mutta taiteissa se tuntuu laskevan?"
Jos tuntuu siltä, että taiteen taso laskee niin kai se on subjektiivinen näkökanta eli katsoja kokee tason laskevan. Se ei kuitenkaan ole yleinen käsitys vai voitko osoittaa miten yleisesti tällainen käsitys on vallalla? Ainakaan julkinen kritiikki ei väitettä ole esittänyt vaan päin vastoin katsoo taiteessamme olevan paljon hyvää ja kiinnostavaa tarjolla. Ja totta kai sellaista tuetaan, huonoa taidetta ei missään nimessä pidä tukea eikä nähdäkseni ole tuettukaan.
"Jos tuntuu siltä, että taiteen taso laskee niin kai se on subjektiivinen näkökanta eli katsoja kokee tason laskevan."
En puhunut taiteen tasosta, vaan osaamisen, tekemisen taidon, käsityön tasosta.
"Se ei kuitenkaan ole yleinen käsitys vai voitko osoittaa miten yleisesti tällainen käsitys on vallalla?"
Mielestäni on varsin yleinen käsitys, ettei nykytaiteen tekemiseen tarvita samaa taidollista osaamista, kun vaikka perinteisten maalausten.
"Ainakaan julkinen kritiikki ei väitettä ole esittänyt vaan päin vastoin katsoo taiteessamme olevan paljon hyvää ja kiinnostavaa tarjolla. Ja totta kai sellaista tuetaan, huonoa taidetta ei missään nimessä pidä tukea eikä nähdäkseni ole tuettukaan."
Olen käsittänyt, että sinun mielestäsi se, onko taide hyvää vai huonoa on lähinnä subjektiivinen kysymys (Korjaa, jos olen väärässä). Tuollaisella kriteerillä mitattuna kaikki taide on hyvää (ja huonoa), joten mikä on sitä huonoa taidetta, jota ei tulisi tukea? Kuka sen määrittelee?
(miksiköhän edellinen kirjoitukseni ei näkynyt? No, tämä on uusintapainos, jos raapustin kahteen kertaan)
Olen lukenut tähän asti käydyn keskustelun melko mielenkiinnolla. Olen jonkin verran ammattini puolesta seurannut Suomen taiteen nykytilaa ja melkolailla samaa mieltä kuin provox. Ei esittävälle, abstraktille taiteelle on selkeä paikkansa taidekentässä. Se ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä taidemuoto mistä pitäisi suurissa medioissa puhua, mille pitäisi syötää apurahoja.
Mielestäni Suomalaisen taiteen tasoa pitäisi olla nostamassa paremmalla koulutuksella ja jakamalla apurahoja niille, ketkä haluavat syventyä hyvään jälkeen, opiskella vanhoja tekniikoita sekä kehitellä niitä eteenpäin. Puhun esittävän, "työläisten" taiteen puolesta.
Koulutuksen tason ja suuntauksen nopean tarkistuksen voi tehdä Suomen varmasti parhaimpana pidetyn koulun päättötyönäyttelystä. http://www.kuva.fi/portal/kuvagalleria/ Jos joku tietää suomesta koulun mistä tulee parempaa jälkeä niin haluan mielelläni tutustua siihen. Nuo esillä olevat työt ovat siis valmistuneiden päättötyöt, eli niiden pitäisi olla parhaimmat työt mihin he kykenevät. En kauheasti lähtisi kehumaan koulutuksen tasoa jos tuollaisilla töillä pääsee maisteriksi. Toki opiskeluun liittyy muutakin, mutta mielestäni taidekoulun oppilaiden pitäisi osata valmistuessaan taiteen tekeminen.
Omasta puolestani olen yrittänyt nostaa Suomalaisen taiteen tasoa. Tiedän ongelmat joita tällä tiellä kohtaa. Suurin on raha. Jos keskityn maalaamiseen niin loppuu leipä, jos rahan tekemiseen niin maalaamisesta ei tule mitään. Yritän koko ajan kehittää itseäni (Suomalaisiin kouluihin en ihan heti enää lähde) opiskelemalla ja työskentelemällä. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä. Uskon itseeni niin paljon, että tiedän joskus saavuttavani tilanteen jossa tulen toimeen taiteen tekemisellä. Tällä hetkellä vain nyppii kun apurahat menevät vierestä ihmisille jotka eivät tuloksesta päätellen keskity itsensä kehittämiseen vaan jatkavat hömppälinjaa valtion kustannuksella.
Kuviani ja mahdollista kehitystäni voi käydä katsomassa www.taidetaivas.com
Minua saa sanoa "suuren kansan nuoleskelijaksi", "taidetta ymmärtämättömäksi" tai ihan miksikä vain huvittaa. Lähtökohtani taiteen tekemiseen on kuitenkin se, että ihmiset saavat siitä iloa. Ammattiylpeyteni kavahtaisi tilannetta jossa joku möläyttäisi "tuollaiseen kykenee minun neljävuotias tyttäreni" ja joutuisin sydämessäni olemaan samaa mieltä sanojan kanssa.
Speden ajatusta lainatakseni:
haastattelija: miksi teet tuollaisia elokuvia mihin et edes saa apurahaa?
Spede: minulla on kymmenen kertaa enemmän katsojia kuin noilla apurahojen varassa eläjillä. Teen tätä tavallisille ihmisille. Enemmän minua mietityttää miksi nuo toiset tekevät elokuviaan.
edelliselle kirjoittajalle sinulla on samanlaista kamaa tolla nettisivulla mitä muutkin suomalaiset tekee.. en nostaisi sinua erikoiseksi taiteen tekiäkdi joten miksi samaa kuin muut. käytär samoja värejä, tekniikoita yms.. joka maassa on tietty tyyli ja harma muutama jotka poikkeavat siitä. siihen on montaa syyta esim. kysyntä? oma maku? ja missä asuu? ympäristön vaikutteet? (en tarkouta luontoa. suomalaisella ostajalla on myös makunsa eli suomalainen sisustus eli mihin laittaa taulu? eli monta tekiää mitkä vaikuttaa suomalaiseen taiteeseen! ja sekin että suomessa on todella harvassa opiskella kunnolla kuvataidetta on tyyliin vain yksi paikka siihen ei ihme etta kaikki vääntää samoja aiheita
Olen pahoillani, suomen kieleni on niin vajaavaista etten ehkä osaa vastata niihin kysymyksiin mitä esitit.
Käytän samoja värejä ja tekniikoita mitä muutkin. Olen ymmärtänyt, että hyvän taiteen tekemiseen tarvitaan tekniikoiden hiomista. En ole niin nero, että osaisin kehittää kuvataidetta opiskelematta ensin miten aikaisemmin on tehty. En pidä itseäni tällä hetkellä minään erikoisena taiteen tekijänä, en läheskään niin taitavana mitä haluaisin olla.
Taitamattomuuteni johtuu omasta mielestäni kahdesta asiasta. Ensinnäkin suomesta en ole löytänyt yhtään niin tasokasta koulua jossa kokisin oppivani sille tasolle mihin haluan. Ulkomaille minulla ei ole kalliiden koulujen, eikä perheasioiden takia. Toinen ongelma on se, että joudun normaaliin tapaan elättämään itseäni jotenkin, enkä näin pysty maalaamaan/harjoittelemaan niin paljon kuin olisi tarvetta.
Samat ongelmat on varmasti monella toisellakin taiteilijalla ja joudumme sen takia tyytymään siihen tasoon mitä tällä hetkellä on tarjolla. Jotenkin tuntuu, että olisin miettinyt tätä asiaa hieman aikaisemminkin *hih*
nuo kuvataideakatemian nettikuvat, joita ei ollut kuin pieni osa päättötöistä ja niistäkin enimmäkseen muita kuin maalauksia. Ennen kuin "tasosta" voi sanoa mitään pitäisi käydä katsomassa kaikki työt livenä, mikä on mahdollista.
Olen säännöllisesti käynyt noissa lopputyönäyttelyissä ja tämänvuotiset eivät nettikuvien perusteella näy poikkeavan aiemmista. Niistä ei kuitenkaan voi vielä paljon sanoa, tekijät ovat vielä kovin nuoria eivätkä edes uransa alussa vielä. Ajan henkeä ne kuitenkin edustavat eivätkä mitenkään huonosti.
Ihmettelen kovasti ei-esittävän taiteen saamaa nurjaa kritiikkiä ja puhetta "oikeasta taiteesta", jota olen hiukan löytävinäni sinunkin kirjoituksestasi. Taiteen kenttä on sadassa vuodessa laajentunut monikymmenkertaiseksi ja ennen valtavirtana ollut perinteinen esittävä realistinen taide on enää pienen pieni osa koko kenttää. On melko luonnollista, että opiskelijat kulkevat nykyisen valtavirran mukana ja tietysti se heijastuu tekemisessä.
Arvostan kaikensorttista taidetta jos teokset mielestäni ovat lajissaan hyviä, olivatpa ne sitten mitä -ismia tai tyyliä hyvänsä. Kuvantarkka realismi ei ole yhtään sen parempaa kuin täysabstrakti tai mikä hyvänsä muu tyyli, kaikissa on (subjektiivisesti katsoen) niin hyviä, keskinkertaisia kuin täysin surkeita. Kaikki on kuitenkin tehty enemmän tai vähemmän vakavalla, taiteen tekemisen mielellä.
mielenkiintoisen alueen: koulutuksen.
Itse en ole kuvataidekouluja käynyt, joten niiden sisältöön en osaa paljoa kommentoida.
Mutta minua häiritsevät suuresti termit "taiteen maisteri" ja "taiteen tohtori". Maisteri ja tohtori ovat yliopistollisia, tieteellisiä tutkintoja. En lainkaan ymmärrä millä logiikalla taiteesta voi tehdä väitöskirjan, jos itse taidetta ei voida edes määritellä. Tieteessä taas likimain kaikki on alistettu määritelmille.
Kyse onkin siis kokonaan hienostelusta. Noilla akateemisen maailman termeillä halutaan arvostusta ja hienoa titteliä, jolla voi sitten päteä. Mitään taiteellista ei maisteriudessa ole.
Taidekoulutuksen tulisikin olla osa nykyistä ammattitutkintojärjestelmää, jolloin taiteen tekeminen rinnastettaisiin opiskelun puolesta käsityölaisyyteen. Tällöin esim. kuvataiteilijan ammattitutkinnon voisi suorittaa jossain koulussa tai itseopiskellen näyttötutkinnon avulla - mikä kenellekin parhaiten sopii. Vaatimustaso olisi kummin valtakunnallisesti yhtenäinen, ja takasi edes kohtalaiset taiteen tekemisen taidot.
Sisällöllisesti opetuksen pitäisi painottua taitoihin, ei näkemyksiin. Toki näkemys on tärkeää, mutta sitä ei juuri voi opiskella, vaan näkemykset kehittyvät elämänkokemuksen myötä. Taitoa taas voi opiskella, ja mielestäni juuri siitä on huutava pula. Itse asiassa kritisoimain nykytaiteen olemus on juuri jotain sellaista, että mietitään hirveästi tuota teoksen sisältöä, mutta ei omata juurikaan taitoa toteuttaa sitä - ainakaan kovin tyylikkäästi.
tai ehkä sinulla ei vaan ole lahjoja maalaamiseen? ja koulut eivät varmaan sinua auttaisi?
no eikö "taiteen maisteri" ja "taiteen tohtori" sitten ole kunnona ammatti eli opettaja ja tutkija ? esim taiteen tutkija taide alan opettaja, he analysoivat ja ennustavat tulevia trendeja ja vaikutuksia, kirjottavat asiantuntia artikkeleita. taiteen masterin sisalla on montaa suuntausta ei välttämättä maalaus vaan teollisuuteen suuntautuvia aloja kuten tuotemuotoilu yms. taiteen maisteri ei välttämättä ole maalaileva hippi. huomaa että et oikein ymmärrä näitä asioita pitäisiköhän sinun tehdä hieman tausta tutkimusta noista "taiteen maisteri" ja "taiteen tohtori" titteleistä kun kerta meni pieleen ja pahasti :)
ja p.s jonkun pitää suunnitella mitä ne käsityoläiset tekee eli niin se homma pyörii
ehkä, ehkä.
Nostin itseni vain yhdeksi esimerkiksi, koska se on minulle helpompi tapa esittää asioita. Pystyn näin kertomaan jotain konkreettisempaa teorioiden sijaan.
On minun tilanteeni mikä tahansa, niin suomessa ei silti ole mahdollisuutta opiskella kansanomaisesti sanottuna "esittävää taidetta", eivätkä apurahat omien tietojeni mukaan mene tällaisille maalareille. En pidä absraktia taidetta millään tavalla huonompana, tärkeätä sekin. Haluaisin vain nostaa esille, että esittävän taiteen koulutus ja apurahat pitäisi olla samalla tasolla kuin ei esittävän taiteen.
itse varmaan paremmin? Heitähän joku linkki töihisi, niin voimme vertailla.
ymmärrä mitä eroa on taiteen tekemisellä, ja sen akateemisella tutkimisella.
Kerropa minulle yksikin taiteen väitöskirja, joka edes auttavasti täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerit?
Tämä keskustelu on oiva esimerkki siitä, miten veteen piirrettyjä viivoja käsitykset taiteesta ovat, eikä tällaisten määritelmien pohjalle voi mitenkään tehdä tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta. Ennen kuin noin voimakkaasti kritisoit, otapa selvää, mitä titteleitä maisteri ja tohtori oikesti ovat.
Vielä kun opettelet - edes auttavasti - välimerkit, yhdyssanat ja isot kirjaimet, niin joku voisi ottaakin sinun mielipiteesi ihan vakavasti.
mene kuules taikin sivule ja tutustu asioihin! :) et itsekkään kirjota yhtään sen kummemmin.
tuossa avauksessa jotain tiettyä perää... huom. puhen on SUOMEN nykytaiteen puutteellisuudesta / sisäsiittoisuudesta / yksipuolisuudesta.
Olen käynyt mm. Tate Modern -museossa Lontoossa ja täytyy sanoa että olen nähnyt siellä todella loistaavaa, älykästä, taitavaa ja monipuolista nykytaidetta. On vaarallista sanoa että kaikki nykytaide on vähä-älyistä. Jos siis matkustatte nykytaidenäyttelyihin Suomen ulkopuolelle niin kertokaa toki uudelleen kokemuksistanne.
yksi nykytaiteen huippuja tänään illalla kun TV1:ssä esitetään klo 23,05 dokumentti Jackson Pollockista, yhdestä amerikkalaisen uusexpressionismin suurista nimistä. Se esitettiin vain muutama viikko sitten YLETeemalla, jolloin katsoin sen. Huikeaa!
Ja lisää ja vähintään yhtä hyvää on tulossa kesäkuun alussa, kun modernin taiteen museo EMMAssa Tapiolassa aukeaa Antoni Tapieksin komea nättely, jonka EMMA on onnistunut samaan Suomeen.
Vaikka Suomi tuntuu olevankin nykytaiteen takapiha niin saadaanhan sentään edes nähdä, mitä se taide on parhaimmillaan.
vihjeestä. Taisin lukea näitä viestejä aika sopivasti, kun kello on 22:59. Täytynee vääntää TV auki, vaikka se nykyään on pääosin kiinni - etenkin näiden euroveisujen ajan.
elokuva pahasti alkoholisoituneen ja henkisesti keskenkasvuisen ihmisen elämästä.
Itse elokuvasta ei voine juuri vetää johtopäätöksiä Pollockin taiteesta, mutta kovasti ihmettelen, jos tuo on nykytaiteen huippua. Mielestäni kyse oli enemmän taideterapiasta kuin taiteesta.
Yksi elokuvan mielenkiintoisimmista piirteistä oli, että se paljasti taidepiirien todellisuuden. Taide on hyvää, vasta kun siitä on kirjoitettu tarpeeksi arvovaltaisessa lehdessä ja sen jälkeen kukaan ei sitä uskalla kritisoida. Tosin tämä ilmiö toimii ihan hyvin myös klassisemmankin taiteen piirissä.
Jos jotain Pollockin maalauksista sanoisin, niin mielestäni ne alkuajan hieman picassomaiset taulut, jotka eivät saavuttaneet menestystä olivat paljon paremman oloisia kuin ne loppuajan maaliroiskutukset, joiden avulla hän julkisuuteen nousi. Pitäisi kai nähdä nuo livenä, niin voisi sanoa jotain varmempaa.
"Ihan hauska elokuva pahasti alkoholisoituneen ja henkisesti keskenkasvuisen ihmisen elämästä."
niin muistin yhden alustuksesi otsikon "Onko hyvä taide sairautta".
Pollockin kohdalla lienee melko selvää, että kysymyksesi on aiheellinen, hän ei ollut pelkästään alkoholisoitunut. Käytät myös sanaa keskenkasvuinen, joka minun mielestäni ei sovi Pollockin tapaukseen, hän oli asosiaalinen.
Niin se vain on, että Pollock on nykytaiteen huippuja ja aivan sen alkuvuosilta puolen vuosisadan takaa. Taiteen laadusta puhuessa pitää aina muistaa sen ajankohta ja ilmapiiri, jossa se tehdään. Tänään samanlaisilla töillä ei enää saavutettaisi kummoistakaan nimeä, samantapaisia maalataan yhä ja aina niistä tulee vahva deja vu-tunne. Olen nähnyt hänen töitään useasti näyttelyissä ja kokoelmissa ja minun mieleastäni hän on (oli) loistava taiteilija.
"Taide on hyvää, vasta kun siitä on kirjoitettu tarpeeksi arvovaltaisessa lehdessä...)
Jos viittaat tällä erityisesti Pollockiin niin hänen saamansa kritiikki ei suinkaan ollut riidatonta. Hänen asemansa vakiintui oikeastaan vasta aikaisen kuoleman jälkeen, kuten usein hyvien taiteilijoiden kohdalla käy. Mutta oli hänellä toki alusta alkaen hänen töitään arvostavia ja häneen vahvasti uskovia, ilman niitä ei hyvien gallerioiden tiloja olisi saanut.
Edessä on sitten vielä Tapies, jonka näyttely EMMAssa avautuu 6.6. ja kestää 26.8. saakka. Yhtä juhlaa!
Pollockista nimeä keskenkasvuinen, koska tuon elokuvan perusteella hän oli juuri sitä. Fyysisesti aikuinen ihminen, joka eli omassa maailmassaan ja ei juuri kyennyt itsestään huolehtimaan. Hän otti yhden vaimon äidikseen ja heti uuden (nuoren) naisen, kun vain mahdollista. No joo, tämä on toki vain minun mielipiteeni.
Viittasin tuolla arvovaltaisella lehdistöllä siihen yleiseen munattomuuteen, joka taidemaailmassa (ja toki muuallakin) piilee. Kuunnellaan trendejä, aistitaan tuulia ja tutkitaan mitä on tulossa, mutta koskaan ei oteta selkeästi kantaa hyvän tai huono taiteen puolesta. Tulee mieleen, että koko ajan pitää olla valmis muuttamaan mielipidettään, ettei väärin arvatessaan joutuisi oppositioon. Ja toki samalla, ettei näillä trendipelleillä ole mitään omaa käsitystä taiteesta - jonkun pitää se heille kertoa.
Tuo Pollockin (oletettu) sairaus on toki asia joka kiinnostaa. Siinä voi olla yhtymäkohtia ajatukseen, jonka aiemmin esitin, että sairas mieli tavoittaa jotain sellaista, jota terve mieli ihailee, mutta tietämättään miksi. Pitänee tutustua Pollockiin, kun joskus tulee vastaan, tai sitten lentää pitkäksi viikonlopuksi NYKkiin tällä verukkeella :)
olen sekä Pollockista että esittämästäsi tulkinnasta taidemaailman munattomuudesta ja kantaa ottamattomuudesta. Mutta siinä ei ole mitään uutta, on hyvä, että mielipiteet poikkeavat toisistaan ja jopa päinvastaisina. Aina saa uutta näkökulmaa asioihin.
Mutta missä ovat muut keskustelijat, siis sehän porukka tässä on munatonta. Olisihan keskustelu kokonaan toisenlaista jos siinä olisi useampia näkökantoja kuin meidän kahden. Missä vika?
Edelliselle vastaajalle: Missä muut keskustelijat?.. no jos muita ei oteta huomioon tai porukkaa ei kuunnella, kiinnostaa vain oma näkökulma niin vaikee ylläpitää laajaa keskustelua. Minulle polloc ei ole kauhean mullistava mutta kun ottaa huomioon aika jolloin han teki tuota taidetta se oli uutta, samoin picasso ei nykyään ole kauhean uutuus arvoinen mutta aikanaan picassson tauluja pidettiin erillaisena. Monet taitelijat nousevat isoiksi nimiksi kuoleman jälkeen, suomessa taide mailma on aika "uutta" siinä mielessä että sitä ei harjoiteta yhtä laajasti kuin muissa maissa. Taide on katsojan silmassa minä pidän älykkäästä taiteesta joka on oivaltavaa pidän myös tunteita herättävästä taiteesta. Monet tykkä kaunis/ruma periaatteella. Voisitteki nimetä joitakin taiteilijoita mistä te pidätte? Ulkomaisia ja kotimaisia saa nimetä vapaasti. Minä pidän Frida Kahlon tauluista koka mielestäni hän osaa kuvata vahvaa tunnetta erittäin hyvin, Edward munch ei minun mielestä pysty samaan tunteen luomiseen. Hugo simberg on maalannut kauniita tauluja jossa on myös tunnetta esim: The Wounded Angel on mielestäni onnistunut hyvin. Värit ovat todella suomalaisen taiteen oloisia luonnon värejä. Vaikka Kata Kärkkäinen ei virallisesti ole kuvataiteilija ammatilltaan pidän hänen töistään mielestäni ne on massavirrasta erottuvia. Olen nähnyt paljon ulkomaalaisia kuulusia näyttelyitä ja pidän siitä että suomalainen taide on tunnistettavissa puhtaana taiteena. Kertokaa omat mielipiteenne?? :)
Käsitän nykytaiteesta puhuttaessa taidoksi kyvyn välittää tunnetilaa kuvan kautta tai provosoida katsojassa voimakkaita tuntemuksia suuntaan tai toiseen.
Minullekaan sitä eivät lastulevyyn naulatut rukkaset tee :D mutta joskus sitä näkee töitä joihin todella on latautunut jotain erinomaista. Harvemmin vain. Onkohan tämä makuasia ja yksilökysymys vai jotain laajempaa?
Teennäistä mukaluovuutta katsoessa iskee vian myötähäpeä. Mietinkin, näkeeköhän joku toinen samaa työtä katsoessaan jotain suurempaa? Onko hänelle teoksella jokin viesti joka minulta pakenee? Onko hän taiteilijan kanssa samalla aaltopituudella?
Vai onko meillä kaikilla jossain takaraivossa ymmärrys tiettyihin harmonioihin jotka vain... toimivat? Tunnistaako taidon kun sellaisen näkee?
***