Minusta olisi mukava lukea kertomuksia paikoista;
syntymäkunta, asuinkunta joku muu mieleenjäänyt rakas paikka. Kuvailisit Sinulle rakasta paikkaa ja kertoisit muistojasi sieltä. Minäkin kerron myöhemmin vaikka Saimaan rannan muistoja.
Kotipaikka......................
onkkelis
17
1748
Vastaukset
- Vieras mies
Asuntomme oli aivan kosken partaalla ja joen ylle oli kaartunut iso puu. Siinä oli mukava kalastella ja ainakin isoja lahnoja tarttui koukkuun. Ja se kosken pauhina kuului sisälle saakka, sen pauhuun oli mukava nukahtaa.
on ehdottomasti Helsinki..Vietin lapsuuteni ja
nuoruuteni siellä..On todella kaunis kaupunki..
On jäänyt mieleen mukavat muistot lapsuudesta siellä..Talon lasten kanssa ,menimme porukalla,
Seurasaareen ja olimme siellä koko päivän.
Välillä suuntasimme Suomenlinnaan..oli kaikkea jännää siellä. Moottoriveneellä pääsimme Mustikkamaalle uimaan tai kävelimme Hietaniemen
uimarannalle ..Siinä aika lähellä oli Humallahden uimala myös. Helsinki on täynnä ihania paikkoja..
Pasilakaan ei ollut silloin vielä rakennettu,joten teimme eväsretkiä sinne. Vallilan tavara-asemalla
välillä leikimme ja hypimme niissä junavaunuissa,,
sattui monasti ,että jouduimme jäämään kyytiin,,kun tavarajuna lähti..sitten kävelimme rataa pitkin takaisin..olihan ne seikkailuja..
Vantaankoskelle menimme katsomaan,jäidenlähdön aikaan,kun jäälautat menivät putouksesta.oli hienon näköistä.no,,tästä tulisi liian pitkä,
joten totean vain ,että rakastan Helsinkiä.
Nyt asun Espoossa,ei ole mitään oikeaa tunnelmaa,,puuttuu sellainen kaupungin syke.
Käyn Helsingissä tosi usein,kun vain vähänkin ennätän.Mukavaa kevättä kaikille..t,Irkku- Kirveli
Virtasen Jukka on tehnyt sellaisenkin laulun että : "Minä kaipaan Espalle takaisin'. Niin olen minäkin kaivannut. Kyllä sitä voi Hesaankin kiintyä kun siellä vuosikymmenet asusteli. Nyt lähdenkin kohta takaisin lähiseudulle asumaan.
Mutta on paljon mukavia muistoja muualtakin. - Hintriika1
Kirveli kirjoitti:
Virtasen Jukka on tehnyt sellaisenkin laulun että : "Minä kaipaan Espalle takaisin'. Niin olen minäkin kaivannut. Kyllä sitä voi Hesaankin kiintyä kun siellä vuosikymmenet asusteli. Nyt lähdenkin kohta takaisin lähiseudulle asumaan.
Mutta on paljon mukavia muistoja muualtakin.Mikähän vika minussa on, etten lähes 40 vuoden aikana oppinut pitämään Helsinkiä kotiseutunani? Koko ajan tunsin olevani vain käymässä. Asunto oli välillä kyllä Hesan ulkopuolellakin, mutta silloinkin työpaikka oli Hesassa.
Ehkä minä jo lapsena työnsin juureni niin syvälle Pohjois-Suomen multiin, että ne eivät irronneet millään! Enhän minä koskaan oppinut puhumaankaan niin kuin hesalaiset. Kotimurretta vain väänsin, paitsi virallisissa tilanteissa tietenkin yleiskieltä.
Siitäkin tosin moni tunnisti juureni. Puheen rytmi ja leveä ääntäminen eivät katoa mihinkään, vaikka kuinka on puhuvinaan virallista kieltä!
Tässä Perämeren rannikolla olen noin 100 km:n matkaa seilannut lapsena/nuorena edestakaisin. Siinä minun oikea kotiseutuni, mutta lukkarinrakkautta tunnen koko Pohjois-Suomea kohtaan. Kainuu, Koillismaa ja Pohjois-Lappi liittyvät muistoihin yhtälailla.
Muuttaessani tänne takaisin soi mielessäni "on ihmeen hyvä kotiin tulla taas..." - Hintriika1
Hintriika1 kirjoitti:
Mikähän vika minussa on, etten lähes 40 vuoden aikana oppinut pitämään Helsinkiä kotiseutunani? Koko ajan tunsin olevani vain käymässä. Asunto oli välillä kyllä Hesan ulkopuolellakin, mutta silloinkin työpaikka oli Hesassa.
Ehkä minä jo lapsena työnsin juureni niin syvälle Pohjois-Suomen multiin, että ne eivät irronneet millään! Enhän minä koskaan oppinut puhumaankaan niin kuin hesalaiset. Kotimurretta vain väänsin, paitsi virallisissa tilanteissa tietenkin yleiskieltä.
Siitäkin tosin moni tunnisti juureni. Puheen rytmi ja leveä ääntäminen eivät katoa mihinkään, vaikka kuinka on puhuvinaan virallista kieltä!
Tässä Perämeren rannikolla olen noin 100 km:n matkaa seilannut lapsena/nuorena edestakaisin. Siinä minun oikea kotiseutuni, mutta lukkarinrakkautta tunnen koko Pohjois-Suomea kohtaan. Kainuu, Koillismaa ja Pohjois-Lappi liittyvät muistoihin yhtälailla.
Muuttaessani tänne takaisin soi mielessäni "on ihmeen hyvä kotiin tulla taas..."Tuosta luettelosta jäi pois varsinainen syntymäpaikkani - Oulu lähiseutuineen. Pohjois-Suomella tarkoitan aluetta, joka rajoittuu Oulun läänin etelärajan ja Lapin läänin päälaen väliin. Ja sehän onkin lähes puoli Suomea!
- Hesa sitä
Hintriika1 kirjoitti:
Mikähän vika minussa on, etten lähes 40 vuoden aikana oppinut pitämään Helsinkiä kotiseutunani? Koko ajan tunsin olevani vain käymässä. Asunto oli välillä kyllä Hesan ulkopuolellakin, mutta silloinkin työpaikka oli Hesassa.
Ehkä minä jo lapsena työnsin juureni niin syvälle Pohjois-Suomen multiin, että ne eivät irronneet millään! Enhän minä koskaan oppinut puhumaankaan niin kuin hesalaiset. Kotimurretta vain väänsin, paitsi virallisissa tilanteissa tietenkin yleiskieltä.
Siitäkin tosin moni tunnisti juureni. Puheen rytmi ja leveä ääntäminen eivät katoa mihinkään, vaikka kuinka on puhuvinaan virallista kieltä!
Tässä Perämeren rannikolla olen noin 100 km:n matkaa seilannut lapsena/nuorena edestakaisin. Siinä minun oikea kotiseutuni, mutta lukkarinrakkautta tunnen koko Pohjois-Suomea kohtaan. Kainuu, Koillismaa ja Pohjois-Lappi liittyvät muistoihin yhtälailla.
Muuttaessani tänne takaisin soi mielessäni "on ihmeen hyvä kotiin tulla taas..."minulle, Stadin kundille, antaa juuri sen saman tunteen.
Stadin slangia en osaa, sillä kotonani oli jyrkkä ja ankara suhtautuminen kieleen: slangia ei puhuttu!
Kotiaresti opetti kyllä viimeistään sen. Vanhempien mielestä kotimme oli kulttuurikoti.
Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. - ulpukka33
Hesa sitä kirjoitti:
minulle, Stadin kundille, antaa juuri sen saman tunteen.
Stadin slangia en osaa, sillä kotonani oli jyrkkä ja ankara suhtautuminen kieleen: slangia ei puhuttu!
Kotiaresti opetti kyllä viimeistään sen. Vanhempien mielestä kotimme oli kulttuurikoti.
Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.Minä olen syntynyt ja kasvanut Heinävedellä
Kermankylässä, Heinäveden ehkä tiedätte luostareista, siellä kulki ja varmaan kulkee edelleenkin laivareitti Kuopion ja Savonlinnan välillä ja Kermassa oli laituri ja myöskin kanava.
Kotoani oli laiturille puolikilometriä ja kanavalle 1kilom.sanottiin että menään laivan passuulle, sine ei päässyt ilman vanhempien lupaa ja yleensä arkisin piti joko kitkeä vihannesmaata tai kastella ja vasta sitten voi mennä, joskus oli tosi jännää kun vietiin lehmiä ja sonneja laivaan ja kyllähän ne hanttiin laittoi, sunnuntaina menimme koko perhe pyhä vaatteissa kanavalle ja tulimme laivassa laiturille, ulkomaalaiset vilkuttivat ohi mennessään ja joskus kulkivat kanotilla sen reitin heitä oli paljon ja erimaan liput oli kanotin perässä. Se oli ihanaa aikaa. ulpukka33 kirjoitti:
Minä olen syntynyt ja kasvanut Heinävedellä
Kermankylässä, Heinäveden ehkä tiedätte luostareista, siellä kulki ja varmaan kulkee edelleenkin laivareitti Kuopion ja Savonlinnan välillä ja Kermassa oli laituri ja myöskin kanava.
Kotoani oli laiturille puolikilometriä ja kanavalle 1kilom.sanottiin että menään laivan passuulle, sine ei päässyt ilman vanhempien lupaa ja yleensä arkisin piti joko kitkeä vihannesmaata tai kastella ja vasta sitten voi mennä, joskus oli tosi jännää kun vietiin lehmiä ja sonneja laivaan ja kyllähän ne hanttiin laittoi, sunnuntaina menimme koko perhe pyhä vaatteissa kanavalle ja tulimme laivassa laiturille, ulkomaalaiset vilkuttivat ohi mennessään ja joskus kulkivat kanotilla sen reitin heitä oli paljon ja erimaan liput oli kanotin perässä. Se oli ihanaa aikaa.Pohjoi-Savon ja Etelä -Savon väliin tulee minunkin juureni.
Täällä synnyin, täällä kuolen, hyvä on ollut asustaa.
Kouluni aloitin Viialassa, siis Hämeessä, sieltä kiersin Vuohijärven ja Mikkelin kautta takaisin nykyiseen asuinpaikkaani ja mihinkään en kaipaa.
Turvallinen ja kaunis on maisema tällä suunnalla ja mökkinikin sinne Saimaan yläpäähän asettuu.
Heinävesi ja Karvion kanava naapureina, hyvin Valamon(sen uuden) tunnen, monasti siellä on tullut käytyä.
Kyllä Itä- Suomi on kaunista maisemaa täynnä.
Saimaan koin suuremmin Mikkelissä Tuppurilanniemessä, siellä oli Kasino ja tanssilava, nyt varmaan muistoja nekin.
- onkkelis
Hyvin nuorena vietin joitakin aikoja Lauritsalassa ja siellä oli kaveri jonka kanootilla meloimme joskus jollekin luodolle, ne hetket muistuvat joskus mieleen kuin kauniina unena. Vietimme myös mieheni kanssa joitakin kesiä siellä silloin kun kaikki vielä oli hyvin.
Muistuu mieleen erikoisesti naku-uinnit hiljaisella luodolla, mutta kerran uintimatkalla näimme kyyn uivan ihan lähellä, silloin vähän pelästyttiin. Tulihan käärme paratiisiimme. Taisi kyllä pelästyä meitä yhtä paljon kun pakeni kiireesti.- Annukka **
minullakin Saimaan rannalta. Asuimme Lauritsalassa koko lapsuuteni ajan. Kesällä kesäkerhossa Sarviniemen rannalla, uimme Lakkosaareen,jonne oli olevinaa niin pitkä matka.
Kävin muutama vuosi sitten katselemassa näitä maisemia, kovasti on muuttuneet, en tuntenut paikkaa samaksi. - TYttö kanavalta
Annukka ** kirjoitti:
minullakin Saimaan rannalta. Asuimme Lauritsalassa koko lapsuuteni ajan. Kesällä kesäkerhossa Sarviniemen rannalla, uimme Lakkosaareen,jonne oli olevinaa niin pitkä matka.
Kävin muutama vuosi sitten katselemassa näitä maisemia, kovasti on muuttuneet, en tuntenut paikkaa samaksi.Lauritsalaan liittyy paljon muistoja: ensimmäinen elokuva Kino-Kuvissa
ensimmäinen poikakaveri Pontukselta
ensimmäinen yötelttailu Saimaan rannalla
ensimmäinen kesätyö Onnissa
ensimmäinen hammaslääkäri tri Laurila
ensimmäinen sairaalamatka Kaukaan sairaalassa
ensimmäinen jääkiekkopeli Montussa
---
---
jokivarsi, kapulalossi, sepänpaja, talot ja laitumet, lainehtivat viljavainiot,sodan aiheuttama köyhyys ei himmennä kotiseudun muistojen kauneutta.
Maaseudun muuttuminen oli niin nopea, yksitoikkoiseen nykyaikaan, luontaistalous on taaksejäänyttä.
Sitä samaa maiseman kauneutta lapsuuden jälkeen en ole siellä nähnyt.
Ikäiseni ihmiset muistuttaa entisajasta, iloitsen
siellä käydessäni heidän seurasta.- .........pirpana
Metsä on aina ollut kotini, kun muut kodit ovat olleet aika tilapäisiä, kuten ihmisetkin. Mutta aina on löytynyt metsä. Metsää rakastan sen eri muodoissa. Metsästä olen aina löytänyt tuttuutta ja ihme kyllä, tunnen olevani turvassa metsässä. Moni ei varmaan tunne.
- Likka321
Mietin, mikä on minulle todellinen sielunmaisema, lapsuudenkoti vai aikuiselämän kodeista joku, tämä nykyinenkö? En enää muuttaisi meren rannalta minnekään, minulla on nyt kaikki lapsenlapsetkin 30 kilometrin säteellä. Mutta aina kun käyn lapsuusmaisemassani,vahva kiintymys , onnen ja haikeuden tunne valtaa minut.Kertoilen lapsuudestani paljon myös lapsenlapsilleni ja he ovat usein käyneet lapsuudenkodissani.
Asuin synnyinkodissani opiskelemaan lähtöön asti sisäsuomalaisessa kirkonkylässä suuren vesistön varrella, oikeastaan saaressa. Talon kohdalla on kapea salmi ja uimme usein vastarannalle sileälle kalliopaadelle kuivattelemaan. Maisemaa avartavat vastarannan peltosarat, niiden takana havumetsän tumma vihreys.Länteen vesistö laajenee, idän puolella on virtoja ja koskia.
Tyttöjen huone oli yläkerrassa länteen päin ,näkymä sillalle,ja mieleen on syöpynyt tuhannet auringonlaskut . Elokuussa tulivat usvat ja kuutamot, talvella välkkyvä jää ja tähtikirkkaat illat,sitten kaivattu kevään valo ja jäitten lähtö. Tähän vuodenaikaan jyrkältä rantatörmältä solisi puro, kottaraiset pesivät hiirenkorvia lupailevissa koivuissa,tuomet saattoivat olla jo pienillä nupuilla,etsimme sinivuokkoja.Kevätkesällä ranta oli keltaisenaan rentukoita, myöhemmin sinisenään lemmikkejä, sitten huumaavasti tuoksuvia mesiangervoja.
Me naapuruston lapset elimme vahvasti luonnossa, leikimme suurena laumana hurjia vesi- ja metsäleikkejä, talvella lumesta hullaantuneina.
Lapsen ehyt mieli on tallettanut kaikki tuoksut, värit ja tunnelmat lähtemättömästi mieleen.Kunpa kaikilla nykylapsillakin olisi jokin "mansikkapaikka", johon voisi kiintyä.sitä ei voida ottaa pois.
Koskettavasti kerroit, tyttöjen huoneen ikkunasta länteen päin olin näkevinäni maiseman, suurten koivujen ja ison haavan reunustaman peltoaukean, ja kauempana metsän reunan ja syvässä uomassaan joen virtaamassa kohti merta.
Muistikuva on rakas, monet auringonlaskut kultaavat sen, mutta enää en voi siellä käydä.
Puutarhakaan ei enää ole, mutta unessa kuljen usein sen hiekkaisia käytäviä ja muistan kaikkien kasvien paikat, näen ne sieluni silmin, tunnen sireeniaidan tuoksun ja näen omenapuiden kukkivan.
että Suomi on vesistörikas maa, niin monet muistot näkyvät liittyvän järvi- tai merimaisemiin.
Itse olen täysin kuivan maan kasvatti, vettä oli vain kaivossa, pieni jokipahanen virtasi kylän läpi ja sekin kesäisin melkein kuiva.
Yhden kesän nuoruudessani olin Ahvenanmaalla kesäpiikana ja paikka sijaitsi pienellä saarella missä oli muutama talo.
Työtä oli, mutta se paikka on jäänyt mieleen kimaltavine meren selkineen.
Siitä on kohta viisikymmentä vuotta, jälkeen en ole siinä paikassa käynyt, vaikka Ahvenanmaalla olen jälkeen retkeillyt.
Olisi se kiva sinne vielä joskus päästä, nykyään se on niin helppoa, silloin ei ollut paljon autolauttoja!- kulkijalapsella
ollut. Sota vei kauas perheestä. Mutta monia ihania paikkoja on mieleen jäänyt. Sain asua monissa kartanoissakin, joihin meitä lapsia oli sijoitettu, esimerkiksi olen asunut ainakin Haikon kartanossa, Halikossa, Pyhärannassa; Aivan ihanilla paikoilla. Kaikki meren rannalla.
Sitten olin muutaman vuoden keskellä Suomea missä ei ollut vesistöjä lähimainkaa. Voi, että kaipasin merta.Myöhemmin olen asunut paljonkin vesistöjen lähellä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt2956902- 562128
- 331571
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että251371IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio711117- 1051073
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel329979- 15803
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin45786Miksei persut järjesteä koskaan miekkareita tai kulkueita?
Pelkäävätkö saavansa pataansa, ja sen vuoksi vain öyhöttävät netissä? Ei öyhöttämisellä muuteta maailmaa. Pitää olla ak274777