Näillä erityistarveyleistyksillä haluytaan adoptiolapsille leima otsaan. Jotta tarvitaan muka erityistä osaamista adoptiolasten kanssa. lapsen kasvuvaiheet ovat samanlaiset jokaisella. Ihmisen kehitykseen ei vaikuta onko ihminen adoptoitu vai ei.
Adoptiolapsille halutaan leima otsaan
Juupajuu...
251628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
TOISTEN IHMISTEN LAPSIA tarvitaan erityisosaamista. Tämä koskee lastenhoitajia, opettajia sijais- ja adoptiovanhempia. Omaa lastaan naisella on valmius osata hoitaa, mutta ensimmäistä lastaan hoitava biologinen äitikin tarvitsee tietysti neuvontaa. Ei adoptio- tai sijaisvanhemmiksi voi valita ketä hyvänsä törppöjä suoraan pystymetsästä.
Oikein. Juuri toisten lapsissa tarvitaankin erityisosaamista. Ja juuri siksi adoptiovanhemmuutta on tarkasteltava suurennuslasilla.
Ei adoptiolapsille haluta leimaa otsaan. Samanlaisia lapsukaisia ovat kuten muutkin, lapsena ja vartuttuaankin.
erotuksella että huoltajan ja vanhempien asemaa hoitaa sijaisvanhemmat.
Oletko kokeillut kasvaa Suomessa värillisenä adoptiolapsena 90% valkoisessa yhteisössä?
Kuinka monta prosenttia suomen väestöstä on romaaneja, somaleita ja muita eri kulttuurin edustajia? siis muita kuin adoptiolapsia.
Nyt on uusi vuosituhat ja käsitteetvapautuneet,ei olla enää niin tiukkapipoja toiseen kulttuuriin kuin aiempina vuosikymmeninä.
Tietysti poikkeustapauksia löytyy mutta ne ovat marginaalisesti niin vähäisiä että niitä ei kannata edes huomioida.
Samanlaisia poikkeustapauksia nimittäin löytyy muidenkin maiden ulkomaalaistilastoista.
"Kuinka monta prosenttia suomen väestöstä on romaaneja, somaleita ja muita eri kulttuurin edustajia? siis muita kuin adoptiolapsia."
Kuten aiemmin totesin, noin 10% Sanotaan, että homma on jo aika paljon edistynyt, kun se tuosta nousee esim 33%, mutta sitä ennen en kyllä alkaisi hurraamaan kuinka iki-ihanan "monikulttuurinen" ja "suvaitsevainen" Suomi on!
"Nyt on uusi vuosituhat ja käsitteetvapautuneet,ei olla enää niin tiukkapipoja toiseen kulttuuriin kuin aiempina vuosikymmeninä."
Helppoa se sinun on sanoa! Kerro se lapselle, joka kokee rasismia koulussa ja kaveripiirissä käytännössä päivittäin. Päinvastoin kuin aikuinen, lapsei ei esim voi vaihtaa työ tai asuinpaikkaa! Itse eräänä päivänä päätin ratkaista ongelman viemällä leipäveitsen kouluun. Minun "rakastavat" adoptiovanhemmat kuitenkin saivat minut kiinni, leimasivat minut(kuten tavallista)sairaaksi ja pistivät terapiaan. Ongelma oli(kuten tavallista)minussa, EI YMPÄRISTÖSSÄNI!
"Tietysti poikkeustapauksia löytyy mutta ne ovat marginaalisesti niin vähäisiä että niitä ei kannata edes huomioida."
Kyllä semmoisenkin marginaalitapauksen huomio aika helposti, kun ne esim polttavat autosi!
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/04/521447
"Samanlaisia poikkeustapauksia nimittäin löytyy muidenkin maiden ulkomaalaistilastoista."
Aivan, koska emme ole Natsi-Saksa, Etelä-Afrikka tai "syvä etelä" niin meillä ei ole ongelmaa! Niin kauan kun ketään ei suoraan tapeta, ongelmia ei ole, vaikka omaisuus menee rikki, psyyke järkkyy, ja luut rikoutuvat! Tulee aivan mieleen tuosta Joensuun ja Lapuan Poliisin kertosäe;"Ei meillä ole mitään rasismiongelmaa. Tässä on kyse vain yksittäistapauksesta..."
Jos olisit valkoinen, sinua olisi silti kiusattu. Valkoiset kiusaavat myös toisiaan, ei vain sinua, kouluissa, työpaikoilla, naapureita ym ja osa kiusatuista päätyy itsemurhaan.
Turha selittää mistään prosenteista. Sillä ei ole mitään tekemistä yksilön elämän kannalta. Elämää pitäisi rakentaa eikä tilastoja.
Ne prosentit kyllä ihan käytännön elämässä tarkoittavat sitä, että jos koululuokassa on vaikkapa 20 oppilasta, niin se adoptiolapsi kuuluu 10% vähemmistöön, ja jakaa sen ehkä yhden Romani tai Somalioppilaan kanssa. Minä tiedän miltä se tuntuu! Meidän luokalla amiksessa oli toinen Somali, joka oli HYVIN pidetty! Hän oli ns "cool" (päinvastoin kuin minä)Pojat kunnoittivat häntä, tytöt ihailivat.
Näin oli alkukuukaudet. Toisena vuonna pojan takana alettiin supista takanapäin. Minulle itselleni sitä tehtiin niin paljon, etteivät enää vain supisseet, vaan jo ihan HUUTELIVAT käytävillä! Mutta aina kun tämä "suosittu" Somalipoika lähti luokasta, niin hänen luokkatoverinsa alkoivat haukkua häntä apinaksi. Häntä ei sitten enää näkynytkään kolmantena vuonna amiksessa. Miksiköhän?
Voitko mennä tuosta takuuseen? Oletko esim palvellut rykmentissä, jossa olet sen ensimmäinen värillinen alokas? Suosittelen, niin saisit nuo turhat kuvitelmat päästäsi!
Taustani ja olemukseni vuoksi olen ollut kiusattu koulussa, työpaikalla. Olen siis aina tiennyt, että ihmisten julmuus on käsittämätön. Kiusaamisesta suojaantuneenkin pitäisi se nähdä seuraamalla miten ihmiset kohtelevat eläimiä tai sodassa toisiaan ja vaikka niitä edelleen käytössä olevia armeijatoimintoja, joista myös osa valtaväestön pojista joutuu kärsimään, normaalista poikkeavia eivät hekään saa olla. Joka alokasluokasta muutama tekee itsemurhan alokasaikana, hyppää katolta kun pitäisi palata ensimmäiseltä lomalta tms. Suosittelen sivaria jokaiselle "poikkeavalle".
ja käy lukemassa tätä palstaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&subcat=837
Jos et pysty perustelemaan ja yksilöimään kantaasi, niin älä edes esitä sitä täällä.
Värillisenä olet tässä maassa käytännössä AINA toisen luokan kansalainen! Nyt on kyse hieman eri jutusta, kuin satunnalaisesta työpaikka tai koulukiusaamisesta! Nyt on kyse siitä, että olet AINA toisen luokan kansalainen! Tämä koskee sellaisiakin vähemmistöjä kuin Romansisukuja, vaikka jotkut suvut ovat asuneet täällä SATOJA vuosia ennen Suomen itsenäisyyttä! Et tiedä millaista se on, joten minusta sinulla ei ole myöskään varaa kommentoida! Tekopyhät adomammat ja sedät täällä vain kertovat meille että se on "oma vikamme" kun koemme syrjintää, tai meitä kohdellaan kuin napanyöhtää! Et kai luule, että uskoisin moista PASKAA!? Minä, kaikista maailman ihmisistä todella TIEDÄN, miltä se tuntuu! Sinä ET!!!
Eikös sitä perusteetonta erityisyyttä ole jatkuvasti pidetty jonakin perusteena. Älä kuule viitsi yrittää saada selvitystä sonnalle mitä itse olet pihallesi levittänyt. On kuule näyttöä terveistä adoptiolapsista ennen "erityisyyden" keksimistä.
Et tiedä lapsenkehityspsykologiasta yhtään mitään, jos väität, etteikö muka adoptio vaikuta lapsen kehitykseen. Oletko kenties kuullut puhuttavan kiintymyssuhteesta ja sen häiriöistä ja mitä se merkitsee ihmisen kehitykselle?
JA miten vanhempi voi tukea adoptiolapsen emotionaalista kehitystä mahdollisimman suotuisaksi tilanteessa, jossa lapsella on takanaan traumaattinen ero- ja hylkäämiskokemus.
En jaksa alkaa tappelemaan noin naurettavaa väitettä vastaan tämän enempää, sivistä itseäsi ihminen. Hae tietoa hakusanoilla varhainen vuorovaikutus, turvaton/organisoitumaton kiintymyssuhde, kiintymyssuhteen vauriot.
Toivottavasti sinulla ei ole mitään tekemistä adoptiolasten kanssa, niin tietämättömältä vaikutat.
Kun vanhemmille iskostetaan ennakkoasenne että adoptoitu lapsi on joku friikki jota ei hoideta ja kasvateta tavalliseen tapaan, niin kyllä se pilaa sen hyvän kasvatustuloksen alkuunsa. Se on vähän niinkuin "mynchausen syndrooma", että aiheutetaan itse se vamma siihen lapseen että saadaan antaa erityishoitoa. Adoptiovanhemmista tehdään epävarmoja kasvattajia ja kyllä lapsi sen teennäisyyden huomaa. Aiheettomista huostaanotoista ei samojen psykiatrien lausuntojen mukaan aiheudu lapsille mitään traumattista, niin kuinkas sitten muka vauvana adoptoitavaksi annetulle lapselle aiheutuisi jotakin. Vaimon sisko on adoptoitu leikki-ikäisenä, eikä hänellä ole ollut mitään traumaattisia juttuja. Tosin mitkään astronautin koulutuksen saaneet eivät häntä adoptoineet vaan ihan tavalliset duunarit. Myös sisareni paras ystävä on adoptoitu, eikä hänelläkään ole ollut mitään traumoja. Sisareni parhaan ystävän adoptoivat Marttakerholainen kotiäiti ja duunari joka ei paljoa kotona viihtynyt. Jos ne traumat sitten tosiaan johtuu jostakin adoptiojärjestöjen avaruustutkimuksesta...
enää "tiivistää" kuin sanomasi? Noin juuri on asianlaita. Ongelmattomasta tehdään ongelmainen ennakkokäsityksillä ja oletuksilla ja yleistyksillä.
Se on niin helppo sanoa, kun ei tiedä mistä puhuu!
Juu eipä tietenkään se, että vuoden pari viettää lastenkodissa, jossa on satakunta lasta ja pari hoitajaa elämänsä aluksi vaikuta MITENKÄÄN lapseen.
Toki ovat AIVAN SAMANLAISIA lapsia. Turha lähteä leimaamaan. Erittäin asiantunteva kommentti. Hoh hoijaa...
Se yksisilmäinenkin on erilainen. Voi hitsi ettei sitäkään tiedä. Onhan niitä ääritapauksia, mutta kun kaikista tehdään niitä ääritapauksia. Millätavalla pieni vauva kotimaisessa adoptiossa olisi erityislapsi. Sitähän on myös väitetty. Vaikuttaa valheisiin perustuvalta koko toiminta.
Vanhemmat jotka kelpaisivat vammaisen lapsen vanhemmiksi eivät kelpaa terveen lapsen vanhemmiksi? Mutta kerrottakoon että näitä lastenkodeissa vuosia eläneitähän saa suhtkoht helpostikkin ilman suurempaa syyniä, mutta näiden "parempien" lasten kohdalla jotka ovat helpommin sopeutuvia uuteen kotiin ja uusiin vanhempiin ollaankin tarkempia ja niitä saa vaan kaverit. Selitäs se???
sivuuttaa tai unohtaa alkuperänsä ja siihen johtaneet syyt tuosta noin vain. Entä uskotko, että vanhemmat salaavat lapselta hänen taustansa? Varmasti haastava tilanne, jos lapsi on esimerkiksi raiskauksen seurauksena syntynyt...Ei taida olla biologisessa perheessä aivan jokapäiväistä käsiteltävää.
taas! Tiedätkö että herjaamisesta voi saada syytteen?
Ainoastaan täysi kusipää menee lapselle selittämään raiskausalkuperästä. Kyse on sellaisesta asiasta joka on kyllä käsiteltävä aikuisena. Kaksi minun tuttavaani olivat koko lapsuuden tietämättömiä oikeasta biologisesta alkuperästään ja vasta aikuisiän kynnyksellä toinen henkilöistä sai vihiä ja naimisissa ollessaan vasta selvitti täydellisesti oman biologisen taustansa joka ei myöskään olisi ollut lapsen korville hyvä. Toiselle selvisi oma biologinen taustansa vasta adoptiovanhemman hautajaisissa kun biologinen vanhempi saapui tilaisuuteen ja kertoi. Eivät kyllä olleet saaneet mitään adoptioneuvontaa, että olisivat hoksanneet lapsen ajatukset sotkea niinkin tärkeillä ajatuksilla. No olihan ne lapset onnellisia vaikkeivät asiasta tienneetkään.
Ei herjata ei, mutta en minä tiennyt ettei saisi kerto että minun ystävääni kehoitettiin adoptoimaan vammainen kun eivät kriteerit terveen adoptoimiseen riittäneet. Ei kai se minun vika ole. Mistä minä tiesin että kyse oli jostakin valtionsalaisuudesta.