vain yksi sormus

Itselläni ja kahdella ystävälläni sekä pomollani on ollut vain yhdet sormukset. Meillä ei ollut mieheni kanssa kihlasormuksia, vaan ainoastaan vihkisormukset. Sama käytäntö ystävillä. Kihlasormuksen voi käydä vaikka etukäteen kultasepänliikkeessä puhdistuttamassa ja kiillottamassa hääpäivää varten, niin se näyttää ihan uudelta. Kihlasormuksen voi varmasti pujottaa uudelleen sormeen vihkimisen yhteydessä.

Meille tulee vain vihkisormukset. Eli joku saattaapi ajatella, että olemme vain kihloissa. Mutta sillä ei ole mitään väliä mulle ainakaan. En mitenkään tietysti asiaa salaile, mutta ei mun tarvitse sitä mainostaakkaan. Mulle on ihan sama tietääkö joku mun olevan naimisissa vai ei. Ja itsekään en ole kyllä kysellyt työkavereilta yms. ovatko he naimisissa tai menossa naimisiin. Mitäs minä sillä tiedolla teen?

Mutta kysymykseen vastaus, että yksi riittää ja naimisiin voi mennä vaikka ei olisi lainkaan sormusta. Ei kihla eikä vihki.

pakollinen kirjoitti:

Meille tulee vain vihkisormukset. Eli joku saattaapi ajatella, että olemme vain kihloissa. Mutta sillä ei ole mitään väliä mulle ainakaan. En mitenkään tietysti asiaa salaile, mutta ei mun tarvitse sitä mainostaakkaan. Mulle on ihan sama tietääkö joku mun olevan naimisissa vai ei. Ja itsekään en ole kyllä kysellyt työkavereilta yms. ovatko he naimisissa tai menossa naimisiin. Mitäs minä sillä tiedolla teen?

Mutta kysymykseen vastaus, että yksi riittää ja naimisiin voi mennä vaikka ei olisi lainkaan sormusta. Ei kihla eikä vihki.

Lue lisää

Pitkään sinkkuna eläneenä, nyt jo onnellisena vaimona, sanoisin, että on sillä väliä, onko ihmisellä sormus vai ei. Kun olin sinkku, suhtauduin sormuksettomiin miehiin kuin vapaaseen riistaan - enhän alussa tiennyt, olivatko he naimisissa. Ja ikävä kyllä aika moni sormukseton ukkomies halusikin pitää puolison olemassaolon mahdollisimman pitkään piilossa...

Itse käytän siis kahta sormusta ja odotan, että mieheni käyttää sormusta aina, kun työ ei sitä estä.

Joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun vanhempani menivät naimisiin, oli homma näin: vähävaraisena pariskuntana menivät vihittyttämään itsensä vain todistajien läsnäollessa ( ei mitään suuria juhlia) ja sormus oli ollut ehdoton. Kun ei sellaista ollut, niin olivat sitten lainanneet jostakin monta kokoa liian ison sormuksen, joka oli papin aamene yhteydessä pujotettu sormeen ja palautettu myöhemmin omistajalleen takaisin.

Eli vihillä käytiin sormuksen kanssa, mutta 30 vuotta avioliitossa pelkillä budjettikihloilla...