Talven myrskyinen yö.
Minä polun varrella,
Matkalla luoksesi.
Odotan myrskyn laantumista,
Seisoen autiotalon portailla.
Sävelmä, jota hyräilit minulle,
Tuli mieleeni.
Se lämmitti, eniten sydäntäni.
Myrsky alkoi vaieta,
Nyt vain sataa tasaisesti
Suuria lumihiutaleita.
Ja käteen pienoiseen,
Otin lumihiutaleen.
Vaan se ei sulanut..
Kuten ei sula myöskään
Meidän rakkaus,
Onnellisuuden ikiroudasta.
Se pysyy,
Ikuisesti.
Minä Rakastan Sinua,
Kultaseni.
Minä polun varrella,
Matkalla luoksesi.
Odotan myrskyn laantumista,
Seisoen autiotalon portailla.
Sävelmä, jota hyräilit minulle,
Tuli mieleeni.
Se lämmitti, eniten sydäntäni.
Myrsky alkoi vaieta,
Nyt vain sataa tasaisesti
Suuria lumihiutaleita.
Ja käteen pienoiseen,
Otin lumihiutaleen.
Vaan se ei sulanut..
Kuten ei sula myöskään
Meidän rakkaus,
Onnellisuuden ikiroudasta.
Se pysyy,
Ikuisesti.
Minä Rakastan Sinua,
Kultaseni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
runo ystäväni..:)
Kiitos ystäväiseni :)
Olihan se...=)
Olet erittäin taitava:)
*Kiittää ja kumartaa*
toi oli NIIN ihana runo..kosketti tosi läheltä mun omaa elämää ja mun elämäntilannetta..
Tosi ihana....=)
Kiitos vain sullekin, ja kaikille muillekin kommentin antajille.. *halipusuttaa kaikki tädit&sedät&kalat* varsinkin -angel-:in :)