heipsan! tääläisestä asiasta kirjoittelen kuin, että minulla on hirveä vauvakuume ja mieheni kanssa siitä keskustelin.. hän sanoi että haluaa lapsia , mutta ei vielä.. ja se ahdistaa minua ihan hirveästi.. onko miuta samassa tilanteessa..?? jos on niin millaisia kokemuksia/ neuvoja teillä olisi.. jos vaikka saisin tämän vauvakuumeen laantumaan joksikin aikaa... tai sitten miehen haluaan lapsi?? ;D no ei toista voi pakottaaa.....
neuvoja??
kuumeilija
8638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse kuuntelin samaa laulua kolmisen vuotta...
Siis aivan sama homma täällä!!! Minkä ikäsiä te ootte? Mä 23v. ja mies 24v. Itse en kyllä miestä lähde vaihtamaan, koska kihloissa ollaan ja asiaa on jo sen verran puitu, että kyllä niitä lapsia varmaan tässä vuoden sisään ruvetaan yrittämään. Mutta kun en millään enää jaksa odottaa, kun vauvakuumettakin on ollut ainakin vuoden verran!!! Ottaa päähän niin suunnattomasti välillä... Onhan sitä tullu kokeiltua vaikka minkälaisia eri taktiikoita, et sais miehen haluamaan yhtä paljon kuin minä, mut vieläkään en oo täysin onnistunut. Sen verran ollaan kuitenkin edetty, et kaks viikkoo sitten lopetin pillerit. Kortsua kuitenkin käytetään, vaik mä en enää haluais... Odottavan aika on pitkä... Ja vauvakuumeeseen on vain yksi lääke: vauva. :)
Jep täällä myös huomattavissa vauvakuumetta ja rankalla kädellä, mutta mies ei vielä ole valmis. Pakottamaan en toista ala että kai sitä tässä vielä odotellaan.
Asiasta on puhuttu ja reilun vuoden päästä voisi vauvan yritys alkaa.
Ikää meillä minä 23 mies 26. Eihän tässä kiirettä ole mutta kun kuume on niin se on :) Ymmärrän kyllä että mukavaa on vielä olla ihan kaksistaan ja rakentaa tulevaisuutta paremmaksi. Onhan meillä kyllä oma koti ja molemmilla vakkari työt.
Millä tätä kuumetta saisi hieman laskettua?
Oon itekin miettiny, et miten kuumetta sais hillittyä... No ainakin sen päätöksen oon tehny, et Vauva-lehteä en lue pitkään aikaan (se on tullu mulle viime kesästä asti), ku se vaan saa ajatukset pyörimään vauvaojen ympärillä. Sit jossakin välissä mietin, et pitäis lopettaa näillä sivuilla käynti, mut eipä oo onnistunu, ainakaan vielä...
Yhtään ei helpota myöskään se, et näen vuoden ikäistä kummmityttöä joka viikko ja joskus jopa päivittäin. Myös kaverilla on pieni lapsi, jota näen suht usein. Mut niitten näkemistä en kyl ala rajoittamaan yhtään!
Eli toisin sanoen mulla ei oo yhtään hyvää neuvoa, miten vauvakuumetta vois helpottaa... Kai se vaa pitää yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Mut sehän ei onnistu kovin helpolla. Ai niin, yhessä välissä mulla oli älytön hääkuume, mut nyt taas vauvakuume on vieny voiton...
Tuolla joku kirjoittelikin tuosta, et pitäis yrittää olla puhumatta miehelle vauvoista koko ajan. Niin mä oon tehnykin, mut asia on taas vaihteeks päässy ryöstäytymään käsistä. Nytpä siis päätänkin olla puhumatta vauva-asioista miehelle ja suostun mukisematta kortsun käyttöön...
Tahdonvoimaa kaikille "yrittämisen odottajille"! :) Kyl ne miehet vielä joku päivä pääsee samoille linjoille meiän kanssa!
Kannattee nuorena hankkia lapset vielä kun siihen on hyvät mahdollisuudet. Minä tein nuorena kaikkea mitä halusi. Kävin kouluja hain ammatin ja uran. Nyt on kaikki muu paitsi se lapsi jota tuskin enää nelikymppisenä saadaan. Yritä puhua miehellesi ettei aika ja muut asiat aja lapsi toiveiden ohi. Toivotaan että saat miehesi ajattelemaan tulevaa, kaikki ei ole aina itsestään selvää, lapsia ei välttämättä saadakaan aina kun halutaan.
Mies ei oikeen ollut vielä minkäänlaisessa vauvakuumeessa ja ei ollut asiaa pohtinut ja minä kun olin ihan tohkeissani vauvakuumeeni kanssa. Puhuttuamme ja vietettyämme paljon ystävä pariskunnan kanssa jolla on lapsi niin sitten mieheni kanssa meinattiin että kokeillaan sit tärppäiskö. No vieläkin tiesin että mies ei ollut täysin mukana ja itse en kuitenkaan suostunut asiaa näkemään näin ja muutaman kuukauden tuloksetta.
Kunnes mieheni yhtenä päivänä ilmoitti että ei ole tyytyväinen suhteeseemme ja ei oikeen tiedä haluaako jatkaa suhdetta jne...Otimme viikonlopun ajaksi etäisyyttä ja mieheni palasi kotiin ja minä tivasin vastausta kaiken aikaan , että haluaako olla kanssani?? Ja tiesin että sillä ajaisin vain mieheni luota pois. Kunnes aika kului ja osasin antaa mieheni rauhassa miettiä ja sitten juteltuamme halusimme tai mies halusi vielä jatkaa, minähän en missään vaiheessa ajatellut haluavani erota. Ja samaan aikaan kun suhteemme oli vaakalaudalla, minulle tuli tieto että sairastan, joka on hoidettavissa lääkkellä ja ei mitään vakavaa. No sitten jatkoimme ja lapsi asiat vain jäivät kun oli kaikkea muuta. Nyt tämän vuoden puolella Olemme nyt YHDESSÄ kummatkin sitä mieltä että vanhemmiksi haluamme ja kova tohina käy peittojen välissä=) Jopa mieheni on pienessä vauvakuume rumpassa=) hassua nähdä mies selaisena..hi...
Eli siis anna miehellesi aikaa, miehillä kestää kypsyttää ajatusta lapsesta hiukan kauemmin kuin meillä naisilla. Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja kovasti odotetaan että joku päivä se plussa tulisi. Ja itse huomasin että minun ns. painostuksesta ja höösämisestä kaikki kriisimme sai alkunsa ja en antanut miehelleni aikaa ja saatikaan valinnan mahdollisuutta....Ja pienellä vauvahösöllä vain asia ahdisti häntä enemmän kun en antanut rauhassa miettiä.
Joten tiedän millaista on olla vauvakuumeessa, se on aivan kamalaa jos mies ei vielä ole innostunut. Välillä tuntuu et tukehtuu. Mutta koita hiukan puhua miehellesi tästä vauvajutusta että olet ihan tosissasi ja sen jälkeen odota 3-4 viikkoa kun et sanallakaan mainitse vauvasta(tiedän vaikeeta) ja sitten taas pikkuhiljaa alat puhella ja kysellä mieheltäsi vauvoista. Näin saat miehesi pään raksuttamaan vähän nopemmmin=) heh.....Meillä meinaan mies nyt täysillä mukana jutussa=)
No mutta voimia sulle ja luultavasti se mieskin kohta rupee kasvamaan ajatukseen!!!
Luin viestisi ja toivon, että teitä onnistaa =).
Oma kuumeeni ei ole vielä edennyt sille asteelle, että olisin ihan vakavissani puhunut kumppanini kanssa asiasta, koska aika ei ole selvästikään vauvalle oikea. Kuumeelle ei mitään voi... =)
Sain viestistäsi paljon apua omaan tilanteeseeni. Aionkin olla painostamatta kumppaniani asiasta ja annan ajan kulua tässä vaiheessa.
Minulla on sama tilanne, tosin lievempänä. =) Minulla kuume tulee ja menee. Avomieheni tuumii, että lapset olisi kiva lisä suhteeseemme "sitten joskus". Hänen mielestään on vielä paljon nähtävää ja koettavaa sitä ennen. Totuus on kuitenkin se, että koska kumpikin lähestyy 3-kymppiä, olemme matkustelleet ja kokeneet kaikenlaisia asioita yhdessä ja erikseen, niin minun kohdallani aika tulee loppumaan nopeammin kuin hänellä. Juuri nyt kuitenkin juttu on se, että valmistun kohta ja etsin työtä, mieheni miettii uuden työpaikan etsimistä. Aika ei ole oikea, mutta jo mietityttää, että onko aika "oikea" koskaan?