" Miksi pitäisi rakastaa, kun ei voi omistaa ? En tajunnut sitä silloin mutta tajuan sen nyt kaiken sen jälkeen. Tuska kipu. Onnettoman rakkauden muisto kädessäni ja ikuisesti sydämessäni. Tajuatko mitä teit ? Tajuatko kuinka petit luottamukseni ? Sinulle omistin sydämeni ja jos jotain annan en ota takaisin "
" Miten annoinkaan sydämeni ja elämäni sinun valheillesi. Miten laskin kaiken sen onnettoman rakkauden varaan. Sinulla oli se avain sydämeeni. Sinä yritit avata mutta jätit puolitiehen. Omistin sen sinulle mutta mitä sinä annoit minulle = tyhjän lupauksen. Valheita. Mutta minä olin sinun. Sinä et minun "
" Rakkaus on kuin joki, joka jatkaa kulkuaan. Kunnes yhtyy toiseen rakkauden jokeen ja näin ne jatkavat kulkua. Yhdessä "
Nämä ovat tyttäreni kirjoittamia runoja. Nämä perustuivat hänen elämäänsä. sen tähden hän teki kauheaa itselleen.
Tyttäreni muistolle.
" Miten annoinkaan sydämeni ja elämäni sinun valheillesi. Miten laskin kaiken sen onnettoman rakkauden varaan. Sinulla oli se avain sydämeeni. Sinä yritit avata mutta jätit puolitiehen. Omistin sen sinulle mutta mitä sinä annoit minulle = tyhjän lupauksen. Valheita. Mutta minä olin sinun. Sinä et minun "
" Rakkaus on kuin joki, joka jatkaa kulkuaan. Kunnes yhtyy toiseen rakkauden jokeen ja näin ne jatkavat kulkua. Yhdessä "
Nämä ovat tyttäreni kirjoittamia runoja. Nämä perustuivat hänen elämäänsä. sen tähden hän teki kauheaa itselleen.
Tyttäreni muistolle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisikohan syytä koulussa, rippikoulussa, vanhempien, ystävien valistaa jo nuorena ettei ketään voi "omistaa"!
Muutenkin parinmuodostusta voisi tutkia ja jotenkin ohjeistaa, vai onko joisain kulttuureissa oleva tapa parempi: "Vanhemmat valitsevat"?
Jälkiviisautta....tai ei...eikä mahda mitään...
ja jotkut elävät vain toisella aivopuoliskolla = tunteella...
tehoaisiko lääkehoito ennakkoon?
Kyynelten virta halki poskeni punan. Runossasi tunsin lähes kohtaloni oman. Niin paljon voi antaa saamatta takaisin mitään, olettaen palkkion piilevän jossakin siten. Lopulta huomaa ettei käteen jäänyt sitäkään, alla jalkojen tyhjyys ja sielussa myrkky. Myrkky tappaa sielusi, ja mikä pahinta, aivan turhaan. Eikä apua anna sanat, nuole haavasi omat. Se pienen enkelin särkee armotta kivilattiaan, eikä siivet valkeat enää särkyneenä kanna.. Ei särjetty rakkaus lohtua anna. Niin monta jotka välittää, päätäsi kipeää pehmein käsin silittää. Mutta silti kerralla kaikki hajoaa, kaikelta siltä pohja putoaa. Millään ei enää mitään väliä ja alastomuutta vain pelko peittoaa. Pelko menetyksen tuskan, pelko elämän-- eikä sitä pese pois kyyneleet, ei surkeat säälin katseet. Olet yksin keskellä joukkoja, kykenemättä huutaamaan apua ja ellei kätesi jaksa kaiteesta puristaa, syöksyt väistämättä kierteellä kuolemaan.
Siellä kerran olin, manalan portailta palasin. Sanoi Pietari mietiskellen "Mene rakas tyttö pieni takaisin. Elämäsi niin kesken, miksi ovellein koputit. Miksi ihmeessä vaivauduit elämälle sanomaan hyvästit. Jos nyt maailmalle näytät, että pienikin pinnistää. Se sinut kullalla, timantilla palkitsee sinnistä.. tulet näkemään, aina ei voi sataa. Ei elämä voi aina mennä aina samaa rataa. Saat vielä hymyn, takaisin sielusi korjatun- ja arvet kokemuksia. Opit paikantamaan sen yhden syvän montun, voit kiertää sen tyylikkäästi kompuroimatta, kompastuaksesi sitten siihen seuraavaan. Mutta kokemus auttaa sinua nousemaan, nauramaan itsellesi ja hiekat pois kasvoiltasi pyyhkäisemään. Kaikella on tarkoituksensa ja täällä kohtalotovereitasi monta. Katsoo maanpäällistä saippuaoopperaa loputonta. Toivoen rakkailleen vain kaikkea hyvää, kuiskaten ajatuksiisi ymmärrystä syvää ja tapaat heidät siellä. Ajatusmaailmasi mutkikkaalla tiellä..
Jokainen hetki on kultaa ja kaikella tarkoituksensa on. Älä suremaan jää, vaan elä luovuttajienkin puolesta. Silloin voivat he toimiasi seurata ylpeydellä, saippuaoopperaa maustettuna rajattomalla jännityksellä.. "