Syytinki kuollessa

Voiko sisarukset vaatia syytinkiä korvattavaksi siihen oikeutetun kuoltua?
Tapahtunut... Maatilalla asui isä, jolla oli kolme lasta. Kauppakirjoihin oli n. v. 1974 merkitty vanhalle isännälle syytinki. Kaksi sisarusta muutti jo omiin talouksiin perheineen ja maatilaa/taloa jäi asuttamaan vanha isäntä, vanhin sisaruksista vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Vanha isäntä pakotettiin ulos talosta tappouhkausten saattelemana ja vain päällysvaatteet päällään. Syytingistä luopumisesta ei ole sovittu, ei kirjallisesti eikä suullisesti. Eikä muualla asumista ole korvattu millään tavalla.
V. 2002 maatila/talo siirtyi sukupolvenvihdoksella vanhimman sisaruksen pojalle (luultavimmin vain nimelliseen hintaan).
Vanha isäntä kuoli nyt huhtikuussa.

Onko syytinkiä vaadittava pantavaksi voimaan vain siihen oikeutetun allekirjoituksella, ts. hänen vielä eläessä? Vai onko mitään tehtävissä, että oikeus tapahtuisi? Perunkirjoitukset ovat tulossa ja silloin olisi hyvä tietää jo jotain...

Kiitos jo jotain asiasta tietäville!
226469
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

syytinkiläisen kuolemaan tai hautajaisiin jos ne on mainittu syytinkiin kuuluviksi. Vainajille ei Suomen lain mukaan makseta korvauksia ja muuthan ovat kyseisessä asiassa ulkopuolisia.

Äänestä

kuolemaan, riippuu tietysti mitä on sovittu syytinkia laadittaessa, mutta nehän näkyy papereissa. Yleensä syytinki päättyy kuolemaan ja hautajaisten järjestämiseen.

Äänestä
  • Onko syytinki maakaaressa MK:14.1:n vai MK:14.1,2:n kuuluva? Tuossa ensimmäisessä se pitää olla kirjattuna kiinteistörekisteriin ja toisessa se on kirjautumaton erityisoikeus jota ei saa kirjata kiinteistörekisteriin.se ei silloin näy rasitustodistuksessa.MK:14.1.2:n jos syytinki on tehty kiinteistötoimituksessa viranomaisten hyväksymänä ja se on voimassa oleva sopimus sitä ei saa kirjata kiinteistörekisteriin,on siksi kirjaamaton erityisoikeus joka sitoo myös uutta omistajaa vaikka hän ei tiennyt siitä ,se syytinki näkyy kyllä lainhuutotodistuksessa mikä myyjällä on.Syytinkiä on vaikea kiertää omistajan vaihdossa,voihan sitä kokeilemalla sanoa että ei tiennyt siitä,mutta kun ne on aina merkitty johonkin paperiin,syytinki on jo tekoaikana tullut rasiteoikeudeksi syytinkiläiselle. Ei kannata lähteä leikkimään tietämättömyyttä maksujen edessä ettei saa syytettä vielä kavalluksesta,se onkin sitten vielä linnareissu edessä!

    Äänestä

JA VAATIKAA PERINTÖÄ LISÄÄ ITSELLENNE!-NIIN MINUNKIN SISKONI LASKETUTTI ISÄNI JOKA SUUPALAN ASIANAJAJAN VÄLITYKSELLÄ -JA VETI VESIPERÄN.
PS.ANTAKAA KUOLLEITTEN JO OLLA RAUHASSA!

Äänestä

Ajattelitkos sinä ruvetaan nauttimaan jo kuolleen syytinkiä?
Eikö olisi ollut hieman fiksumpaa vaatia papalle syytinkiä jo hänen eläessään?
Onko tuleva perintö pettymys, etkö saakkaan sitä kulutuslainaa maksuun?
Ihmisten ahneudella ei todellakaan ole mitään rajaa!!!!

Äänestä

tullut tässä. Alkuperäinen käsittääkseni hakee jälkikäteen oikeutta. Isällä on ilmeisesti ollut syytinkioikeus osana tilan kauppahintaa, isä on häädetty talosta ja tuskin syytinkiin velvoitettu on maksanut isän uuden asuinpaikan vuokria.

Jos asia on noin mennyt, niin vääryyttähän siinä on tehty ja on ihan oikein, että epäkohta otetaan esiin. Tilan uusi omistaja on vääryydellä saanut ehkä hyvinkin huomattavan edun.

Äänestä
  • Syytinki on eläke, joka päättyy eläkkeensaajan kuolemaan. Ei sitä jaeta perillisille, vaikka siitä osa olisi mahdollisesti jäänytkin käyttämättä. Syytingistä sovitaan aina kiinteistön kaupan yhteydessä myyjän ja ostajan kesken. He voivat toki myöhemmin sopia siitä jotakin muutakin, jos olosuhteet niin vaativat. Se on heidän keskinäinen asia, josta muut eivät välttämättä tiedä mitään. Näin on varmaankin tehty kysyjänkin tapauksessa. Ja lopputulos on kaikesta päätellen ollut hyvä kaikkien osapuolten kannalta (vanha isäntä on päässyt kunnolla eläkkeelle ja elänyt todella pitkän elämän vielä eläkkeelläkin ollessaan ja tilakin on menestynyt, koska sille on vielä löytynyt jatkajakin). Ehkä perukirjaan tulee nyt vähän pienempi loppusumma, kuin jos syytingistä olisi pidetty kynsin hampain viimeiseen pilkkuun asti kiinni. Mutta on kunkin oma asia, mitä haluaa jättää perinnöksi. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin oma elämä itse kullekin. Ja kyseinen vanha isäntä on sen kyllä ansainnut.

    Äänestä

  • syytingistä kirjoitti:

    Syytinki on eläke, joka päättyy eläkkeensaajan kuolemaan. Ei sitä jaeta perillisille, vaikka siitä osa olisi mahdollisesti jäänytkin käyttämättä. Syytingistä sovitaan aina kiinteistön kaupan yhteydessä myyjän ja ostajan kesken. He voivat toki myöhemmin sopia siitä jotakin muutakin, jos olosuhteet niin vaativat. Se on heidän keskinäinen asia, josta muut eivät välttämättä tiedä mitään. Näin on varmaankin tehty kysyjänkin tapauksessa. Ja lopputulos on kaikesta päätellen ollut hyvä kaikkien osapuolten kannalta (vanha isäntä on päässyt kunnolla eläkkeelle ja elänyt todella pitkän elämän vielä eläkkeelläkin ollessaan ja tilakin on menestynyt, koska sille on vielä löytynyt jatkajakin). Ehkä perukirjaan tulee nyt vähän pienempi loppusumma, kuin jos syytingistä olisi pidetty kynsin hampain viimeiseen pilkkuun asti kiinni. Mutta on kunkin oma asia, mitä haluaa jättää perinnöksi. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin oma elämä itse kullekin. Ja kyseinen vanha isäntä on sen kyllä ansainnut.

    Suuremman perinnön toivossa.Meillä oli sama juttu,että appivanhemmat lähtivät ja ilmoittivat,
    etteivät he tarvitse korvausta syytingistä,koska pärjäävät paremmin (appi sotainvalidi )jokatapauksessa kuin me tilalle jääneet.

    Äänestä

  • syytingistä kirjoitti:

    Syytinki on eläke, joka päättyy eläkkeensaajan kuolemaan. Ei sitä jaeta perillisille, vaikka siitä osa olisi mahdollisesti jäänytkin käyttämättä. Syytingistä sovitaan aina kiinteistön kaupan yhteydessä myyjän ja ostajan kesken. He voivat toki myöhemmin sopia siitä jotakin muutakin, jos olosuhteet niin vaativat. Se on heidän keskinäinen asia, josta muut eivät välttämättä tiedä mitään. Näin on varmaankin tehty kysyjänkin tapauksessa. Ja lopputulos on kaikesta päätellen ollut hyvä kaikkien osapuolten kannalta (vanha isäntä on päässyt kunnolla eläkkeelle ja elänyt todella pitkän elämän vielä eläkkeelläkin ollessaan ja tilakin on menestynyt, koska sille on vielä löytynyt jatkajakin). Ehkä perukirjaan tulee nyt vähän pienempi loppusumma, kuin jos syytingistä olisi pidetty kynsin hampain viimeiseen pilkkuun asti kiinni. Mutta on kunkin oma asia, mitä haluaa jättää perinnöksi. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin oma elämä itse kullekin. Ja kyseinen vanha isäntä on sen kyllä ansainnut.

    Syytinki ei ole testamentti,syytinkiläisen perivät hänen perilliset!ja perilliset tai kuolinpesä ei maksa hautaus ym kuluja jos sopimuksessa sanotaan että hautauskulut kuuluu syytinkiin. Syytingin antajakin voi olla perillinen jos hän sattuu olemaan perillinen. Syytinki on tilan kauppa,siinä ostetaan tila toisilta perintöä vastaan,syytinkiläinen antaa perintöosuutensa tilasta ostajalle niin saa asua ilmaiseksi loppuelämän samassa taloudessa ostajan kanssa. Tietysti hinta pudotetaan alas jos siihen sopimukseen laitetaan muitakin ehtoja kuin pelkkä asuminen,niitä syytinkiläisiä voi olla enemmänkin kuin yksi,esim molemmat vanhemmat. Mutta muut perilliset,muistakaa pitää tämä kauppakirja tiedossa kun syytinkiläinen kuolee,muuten käy niin että maksatte itse syytinkiläisen hoito ja hautauskulut vaikka toisin on sopimuksessa sovittu. Voi käydä että tuota kauppakirjaa ei enää perunkirjoituksessa löydy,tai uudessa lainhuudatuksessa.

    Äänestä

tuo tilanteenne. En osaa neuvoja antaa, mutta tsemppaan täysin, sillä itselle on käynyt samansuuntaisesti.

Me vanhemmat sisarukset olimme jo omillamme, kun nuorin veli osti kotitilan. Syytinki laski kauppahintaa ja se sopi meille muille ihan hyvin, kiva että joku jäi kotitilaa pitämään. No, sitten pikkuveli löysi naisen itselleen ja menivät naimisiin. Ihan kiva sekin, aluksi, mutta vuoden sisään miniä käenpoikasinenn savusti äidin ulos. Isä oli tässä vaiheesa jo kuollut. Äiti muutti vuokra-asuntoon,jonka vuokran pienestä eläkkeestään maksaa. Rahaa hänellä ei muutenkaan paljoa ole, koska veli ei kuulemma maksanut vanhemmilleen talosta mitään. Tämän äiti kertoi vasta ihan äskettäin.

Asiasta keskustelu ei onnistu, miniä on kääntänyt veljenkin meitä vastaan. Jotenkin on sellainen olo, ettei tämä nyt kovin oikeudenmukaisesti ole mennyt. Niinpä olen myös tuuminut, että mahdollinen äidin jälkeinen perunkirjoitus on ainoa tilaisuus edes mainita vääryyksistä. Korjaaminen ei onnistu, eihän äidiltä paljoa jaettavaa jää.

No, ehkäpä tämä on vain kateellisen valitusta siitä, että toiset osaavat päästä halvalla ja vähällä. Menin itsekin nimittäin miniäksi maataloon. Tilan ostettuamme maksoimme kaikille osapuolille pennilleen mitä pitikin. Syytinkiläiset, miehen molemmat vanhemmat, asuivat tässä 20 vuotta ja myös hoidimme heidät ihan viimeisiä kuukausia lukuunottamatta kotona, toki miehen sisaret loppuaikoina kävivät auttamassa.

Niin että ymmärrän kyllä täysin Uteliaan Ullan mieliharmin, tsemppiä!

Äänestä
  • Minusta raja menee siinä, että syytinkiläisen eläessä asioihin tulisi puuttua, mutta kuoleman jälkeen vaatimukset haiskahtavat aika ikävästi oman edun tavoittelulta!

    Äänestä

  • Paalinpyörittäjä kirjoitti:

    Minusta raja menee siinä, että syytinkiläisen eläessä asioihin tulisi puuttua, mutta kuoleman jälkeen vaatimukset haiskahtavat aika ikävästi oman edun tavoittelulta!

    Olen läpikäynyt perinnönjaon,jolloin laskettiin joka suupala,jonka isä olisi saanut kuluttaa,koska hoidin isän asioita lähes 20 vuotta.-Senjälkeen en ole ollut missään tekemisessä siskooni,vaikka hänen metakkansa ei tuottanutkaan vähennystä perintöosuuteeni-kuten hän kai etukäteen oletti.-Kyllä vanhemmilla on oikeus hallita omia raha ynnä muita asioitaan-ilman toisten sisarusten neuvomistakin.

    Äänestä

  • Paalinpyörittäjä kirjoitti:

    Minusta raja menee siinä, että syytinkiläisen eläessä asioihin tulisi puuttua, mutta kuoleman jälkeen vaatimukset haiskahtavat aika ikävästi oman edun tavoittelulta!

    Syytinki on tarkoitettu eläkeläiselle, ei sisaruksille. Kuoleman jälkeen on liian myöhäistä, sillä vain saadaan sisarusten välit pilalle.

    Äänestä

  • on sellainen muutos, jolloin myös syytikijärjestelyt on syytä ottaa uudelleen tarkasteluun. Jos päätetään jatkaa entisellään, se on silloin yhteinen päätös, myös tämä uusi perheenjäsen on siinä mukana. Muussa tapauksessa saattaa olla seurauksena varsinainen perhehelvetti, joita täällä on niin ansiokkaasti kuvailtu.

    Äänestä

  • syytinkiä ei mainittu muille pesän jäsenille puuttui perunkirjasta saako jälkikäteen vaatia korvauksia

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    syytinkiä ei mainittu muille pesän jäsenille puuttui perunkirjasta saako jälkikäteen vaatia korvauksia

    kyllä vääryydentekijät linnaan

    Äänestä

ei kun raotellaan linnan ovea

Äänestä

linnaan vaan

Äänestä
  • kuka linnaan? Eipä nämä "asijantuntiat" taida tietää millaisessa mielensäpahoittajan hellvetissä sitä työskentelee.

    Äänestä

Syytinkiläinen luovuttaa yleensä oman osuuden perinnöstä syytinkiä vastaan,siihen kauppakirjaan on mainittu mitä se pitää sisällään.tämä kauppakirja tai lainhuuto jossa rasite on mainittu pitäis olla syytinki vainahan perukirjoituksessa mukana. Syytinkiläinen on voitu laittaa vanhusten kotiin vuosiksi ja ne maksut on tuhansia,samoin hautauskulut kuuluu myös maksaa vastapuolen. Jos sopimuksessa lukee elinikäinen asumisoikeus,sairaskulut,hautaamiskulut,perintöä vastaan niin se on elinikäinen jos ei ole purettu jossain vaiheessa,näitä syytinkisopimuksia on tehty monesti henkisesti sairaalle lapselle,ja niitten sopimusten teko tai purku vaatii aina käräjäoikeuden päätöksen ja vajaavaltaisen asioita hoitaa ulkopuolinen huoltaja.kyllä.valitettavasti näitä syytinkiläisiä on aina käytetty taloudellisesti hyväksi,saatu perintö halvalla ja sitten pidetty piikana/renkinä näitä henkilöitä.mutta kuuluuko syytinkiläisen perintö(säästöt) vielä tälle talolle mille hän perintönsä luovutti syytinkiä vastaan.tuntuisi oudolta jos ensin talo saaadaan halvalla piikapalkalla ja sitten vielä perintörahat valuu syytinkiläiseltä kuollessaan takaisin syytinkitaloon?

Äänestä

Syytinkitalon omistaja kun hävittää tuon kauppakirjan niin pääsee nostamaan myös syytinkiläisen perintöä vaikka se on hänelle jo kerran luovutettu,lainhuudossa kun ei saa näkyä mitään mokomasta sopimuksesta niin se on helppoa.jos kaikki osapuolet asuu vielä samassa taloudessa niin se on helppo tehdä muilta salassa,vanhat sopimukset löytyvät kuitenkin kansallisarkistosta jos vähänkin on epäilyksiä että olis syytinki olemassa.huom,muistakaa että tuota kauppakirjaa ei saa näkyä lainhuudoissa koskaan koska se on käräjäoikeuden tekemä päätös ja sopimus sinänsä joka pätee ihmisen hautaamiseen asti.lainhuudothan saa kuka vain tarkistaa maamittauslaitokselta,ja kauppakirjathan ei ole julkisia papereita joten ne on vain niillä jotka ne on keskenään tehnyt,mutta ne on arkistoitu ja vanhat löytyy kansallistosarkistosta.

Äänestä
  • Syytinki näkyy rasitustodistuksella.

    Kansallisarkistossa tuskin on enää voimassa olevia syytinkisopimuksia.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Utelias Ulla kirjoitti:

Voiko sisarukset vaatia syytinkiä korvattavaksi siihen oikeutetun kuoltua?
Tapahtunut... Maatilalla asui isä, jolla oli kolme lasta. Kauppakirjoihin oli n. v. 1974 merkitty vanhalle isännälle syytinki. Kaksi sisarusta muutti jo omiin talouksiin perheineen ja maatilaa/taloa jäi asuttamaan vanha isäntä, vanhin sisaruksista vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Vanha isäntä pakotettiin ulos talosta tappouhkausten saattelemana ja vain päällysvaatteet päällään. Syytingistä luopumisesta ei ole sovittu, ei kirjallisesti eikä suullisesti. Eikä muualla asumista ole korvattu millään tavalla.
V. 2002 maatila/talo siirtyi sukupolvenvihdoksella vanhimman sisaruksen pojalle (luultavimmin vain nimelliseen hintaan).
Vanha isäntä kuoli nyt huhtikuussa.

Onko syytinkiä vaadittava pantavaksi voimaan vain siihen oikeutetun allekirjoituksella, ts. hänen vielä eläessä? Vai onko mitään tehtävissä, että oikeus tapahtuisi? Perunkirjoitukset ovat tulossa ja silloin olisi hyvä tietää jo jotain...

Kiitos jo jotain asiasta tietäville!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu