kerron kokemastani teille, olen jo 11 vuotta ollut avokkini kanssa yhdessä, emme ole kihloissa/avioliitossa koska en ole ollut valmis. en tiedä vaikuttaako asiaan vanhempieni riitaisa avioliitto kun en uskalla sitoutua vai mikä? haluaisin kyllä sitoutua, mutta joku outo tunne laittaa minut aina vetäytymään ja ottamaan etäisyyttä. :( jos vastaavia kokemuksia niin miten pääsitte eteenpäin?
nainen ja
sitoutumisenpelkoko?
2637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No mitä sitä ehjää korjaamaan. Ollaan avoliitossa tahoillamme - vai tuntuuko siltä että pitäisi avioitua? Käskeekö joku?
Ainahan sitä voi mennä maistraattiin sitoutumaan. Ei tarvitse käyttää sormuksia eikä vaihtaa nimeä eikä kertoa kenellekään. Virallinen puoli olisi kuitenkin hoidettu! Mitä se muuttaisi?
Muista, että saat sellaisen suhteen, kuin itse haluat. Saat rakastavan, hellän ja kestävän liiton, jos sellaista toivot. Jokainen pari tekee omat ratkaisunsa, kaikille eivät samat mallit sovi.
Hyvä kysymys onkin, että miksi sinusta tuntuu, että olet sitoutumispelkoinen? Olet jo ollut sitoutunut 11 vuotta! Kirjoitit haluavasi sitoutua, mutta haluatko naimisiin? Se ei ole sama asia...
Haluaako miehesi virallistaa suhteen? Mieti, mistä tuo selvästi kokemasi "paine" tulee. Ovatko sukulaiset/ystävät vihjanneet jotakin? Sillä sinä ja miehesi olette jo perhe, yksikkö. Te kaksi tiedätte, mikä on parasta teille. Käy läpi rehellisesti itsesi kanssa, että onko sinulla aiemminkin ollut tilanteita, joissa vetäydyt ja otat etäisyyttä kun on lähetymisen aika?
Varmasti vaikuttaa, että vanhempasi riitelevät, mutta ovatko he silti omasta mielestään liitossaan onnellisia? Jos et tiedä, ota siitä selvää, sillä osa pareista kommunikoi tyytyväisenä tavalla, joka saa muiden hiukset pystyyn! Vanhempasi voivat olla mielettömän onnellisia.
Mutta muista, että sinä luot itse omat suhteesi. Jos haluat onnellisesti naimisiin, niin se toteutuu! Mieti, että mitä ennakkoluuloja ja tuhoisia uskomuksia sinulla on avioliittoa kohtaan. Onko lähipiirissäsi eroja, jotka saavat sinut pelkäämään että avoliiton hyvä suhde tuhoutuukin avioliitossa? Arjen kannalta avioliitto ei muuta mitään: yhtä lailla jonkun täytyy käydä kaupassa ja viedä roskat.Se voi tuoda sinulle varmuutta ja lisää onnea, iloa ja rakkautta.
Kirjoitit haluavasi sitoutua, joten mikset pikku hiljaa aloittaisi matkan sitä kohti? Ota joku leikkisormus ja laita se itse sormeesi. Kokeile, miltä se tuntuu. Oletko kauhuissasi? Innoissasi? Pelottaako? Kirjoita ne tunteet vaikka ylös. Juttele miehesi kanssa sitoutumisesta, avioliitosta, häistä. Käykää läpi, mitä ne teille merkitsevät.Olkaa rehellisiä ja miettikää, että mitä te haluatte.
Muista, että vaikka kaikki muut maailman parit olisivat naimisissa/kihloissa/sitoutuneet siinä mielessä kuin sen koet, sinun ei tarvitse niin tehdä. Mutta sinun kannattaa rehellisesti miettiä nyt, että kuinka paljon annat pelon haitata sinua saavuttamasta jotakin, jota kuitenkin haluat. Rakkaus ja pelko eivät mahdu samaan mieleen, muista se. Mieti, että kun haluat ottaa etäisyyttä, millainen se tilanne tarkemmin oli ja analysoi ja jos haluat voittaa sen tilanteen ja tunteen, sinun on tyynesti vain kohdattava se.
Voihan se olla, että olet joskus päättänyt, ettet koskaan sitoudu vanhempiesi mallin takia tai että olet laittanut onnellisen liiton niin korkealle jalustalle, ettet uskalla sinne pääseväsi. Muista, että 11 vuodessa olet oppinut tuntemaan kumppanisi erinomaisesti. Samanlaisia suuria yllätyksiä joita 2v tai alle toisensa tunteneitten liitoissa tulee ei ole luvassa - olette ne jo kohdanneet. Oikeastaan parasta sinulle olisi, että unohdat pakot, pelot, paineet ja mietit, miksi koet kihlauksen ja avioliiton pelottavina asioina? Kihlaus kun on itseasiassa avoliitto sormus ja avioliitto on avoliitto seremonia. Nykyisin eroaminenkin on helpompaa kuin koskaan, joten siinäkään mielessä sinun ei pitäisi hätääntyä. Voit oikeastaan vain voittaa, jos sitoutuminen on sydämesi toive; jotain, mitä todella, todella haluat.