Vaikka teksti ei ole tältä vuodelta, on asia aivan yhtä ajankohtainen kuin vuosi sitten ja liittyy täällä juuri käsiteltyihin aiheisiin:
-------------
Kommenttipuheenvuoro Suomen Oikeusapulakimiehet ry.
KD:n kevätseminaari 25.3.2006 VT Leeni Ikonen
ERITYISTÄ SUOJAA TARVITSEVAT LAPSET
Lasten ja nuorten syrjäytymistä ja lastensuojelun asiakkuuden syntymistä voidaan
tarkastella kysyen, mikä tuottaa lastensuojelulle asiakkaita ja kuinka lastensuojeluviranomainen
hankkii itse itselleen asiakkaita.
Lastensuojelun asiakkaina voi olla tänä päivänä jokainen perhe taustoistaan riippumatta.
Huostaanottoperheet eivät ole vain päihde- tai mielenterveysongelmaisia perheitä, vaan
monella huostaanotetulla lapsella on ehjä perhe ja huolehtivat vanhemmat, jotka ovat
hakeneet lapselleen apua.
Koulu on merkittävä ja tärkeä asia lapsen ja perheen elämässä. Tiedossa on, että kuntien
panostus perusopetukseen ja sen laatuun ovat hyvinkin erilaisia eri kunnissa, niin myös
koulujen tapa toimia (vrt STAKES / oppilashuoltoa koskevat tutkimukset). Erityinen riski
joutua lastensuojelun asiakkaaksi on oppimisongelmaisella lapsella (mm. ADHD -,
Asperger-lapset, lukihäiriöstä kärsivät, dysfaatikot ym.). Kuntien ongelmana on, ettei
päteviä erityisopettajia ole saatavilla, epäpätevät taasen voivat käyttää opetus- ja
kasvatusmenetelmiä, jotka saavat aikaan lapsessa huonoa käytöstä. Yläluokkien
aineopettajakoulutuksessa on ilmeisiä puutteita pedagogisen valmiuden osalta. Erilaiselle
oppijalle olisi usein paras tuki rauhallinen ja pieni luokka.
Oppimisen ongelmat johtavat usein käytöshäiriöihin. Perusopetuslain mukaan koulun ja kodin tulee toimia yhteistyössä lapsen asioissa. Mikäli koulun toimintatapana on
perusopetuslain säännösten vastainen menettely, aletaan vanhempien tietämättä ja
heidät sivuuttaen neuvotella lapsen asiasta oppilashuoltoryhmissä. Sen sijaan, että lasta
tuetaan oppimisessa, opettaja tekeekin lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Murrosiässä
käytöshäiriöt voivat lisääntyä, mikäli oppimisen ongelmia ei ole hoidettu. Murrosikäisen
perhe pääseekin helposti lastensuojelun asiakkaaksi. Erityisenä ryhmänä mainittakoon
adoptiolapset ja maahanmuuttajien lapset. Viranomaisella ei ole useinkaan ole tietoa
erityisryhmistä eikä myöskään halua ottaa tietoa vastaan. Adoptiolasten murrosikä voi olla
kovin hankala lapsen yhä uudelleen kerratessa hylkäämiskokemustaan. Hän voi päätyä
näpistelyyn, karkailuun, epäsosiaaliseen seuraan. Viranomaisen ratkaisu asiaan on
huostaanotto ja vanhempien syyllistäminen kasvatustyön epäonnistumisesta. Pahimmassa
tapauksessa viranomainen asettuu vanhempiaan vastaan kapinoivan murrosikäisen
puolelle lapsen vanhempia vastaan.
Sekä kouluissa että sosiaalitoimessa on havaittavissa vanhempien syyllistämisen kulttuuri.
Lapsen ongelmat ovat vanhempien syytä ja aiheuttamia, vaikka kyse voi olla
neurologisesta vammasta tai siitä, ettei lapsen oppimisympäristöä ole osattu järjestää
kuntoon ja asianmukaiseksi. Kuntien päättäjien ja opetusalan ammattilaisten tulisi tutkia,
onko kaikki tehty lapsen kohdalla. Murrosiässä vaikeudet voivat johtaa rikollisuuteen ja
päihteiden pariin. Ratkaisua haetaan huostaanotosta, mutta valitettavan usein lapsi jatkaa ”laillisesti” laitoksessa epäsosiaalista käytöstään.
Erityiskiitos annettakoon kristillisille kansaopistoille, jotka ovat 10 luokkalaisista
huolehtiessaan ohjanneet monen nuoren syrjäytymisen tieltä pois ja saaneet uuden alun
elämälleen.
Sosiaalitoimi toimii usein yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Se tuottaa lääkäreille asiakkaita, mutta myös lääkärin luona asiointi voi tuottaa lastensuojelun asiakkuuden.
Nykypäivän toimintatapana on medikalisointi. Kaikki lapsessa lääketieteellistetään, vaikka mm lapsen oikeuksien yleissopimus kieltää lapsen leimaamisen mielivaltaisesti sairaaksi.
Lastenpsykiatrien määrä on maassamme kansainvälisesti arvioiden huippuluokkaa.
Kaikkea lapsessa ja perheessä arvioidaan lastenpsykiatrien voimin. Käytöshäiriöiset lapset
toimitetaan lastenpsykiatrien tutkimuksiin. Koulupelkoinen lapsi leimataan kärsivän
äitisymbioosista (sen sijaan että koulukiusaamiseen puututaan), samoin arka ja ujo lapsi.
Mustasukkaisuus ei enää ole mustasukkaisuutta. Uuden vauvan syntymästä
mustasukkainen isoveli leimataan vakavasti traumatisoituneeksi lapseksi, kun äiti osoittaa
tätä kohtaan kielteisiä tunteita. Siis perusteet huostaanottoon.
Keskussairaaloidemme tutkimustavat ja -menetelmät tulee saattaa arvioinnin kohteeksi,
kun lääkärit ovat katsoneet oikeudekseen antaa hoitosuosituksia, joilla lapsi sijoitetaan
pitkäaikaisesti laitokseen tai hänen oikeuttaan tavata vanhempiaan ankarasti rajoitetaan.
Oikeusapulain puutteiden takia, ei kansalainen voi saada oikeusapua ja lakimiestä
neuvotteluihin jotka edeltävät huostaanottoa. Valtion kustantamaa oikeusapua voi saada
vasta valitettaessa sosiaalilautakunnan huostaanottopäätöksestä hallinto-oikeuteen.
Lastenpsykiatrit keskittävät voimavaransa todistaakseen vanhemmat epätieteellisen
menetelmin kykenemättömiksi huolehtimaan lapsistaan. Miksi he eivät keskity avohoidon
kehittämiseen ja ennalta ehkäisevään tutkimustyöhön?
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä kehotti jokin aika sitten kuntia panostamaan
avohuollon tukitoimien käyttämiseen ja huostaanottojen määrän vähentämiseen.
Lastensuojelulain mukaan kaikki mahdolliset tukitoimet tulee käyttää ennen kuin
huostaanottoon viime sijaisena keinona päädytään. Suomessa on tehty hienoja
suunnitelmia ja hankkeita perheiden tukemiseksi. Kakki suunnitelmat ja niiden toteutus on
viranomaislähtöistä. Missään hankkeissa ei ole aidosti kuultu vanhempia ja perheitä.
Lastensuojelusta puuttuu kokonaan laadun tarkkailu ja asiakkaan tarpeiden huomioon
ottaminen.
Avohuollon tukitoimien käyttämistä leimaa keinottomuus Huolitutkimukset ovat
aikaansaaneet tilanteen, jossa viranomainen määrittelee avun tarpeen. Lastensuojelun
työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten
huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan.
Sosiaalitoimen nykyiset työtavat ovat murroksessa, ne eivät vastaa nykypäivän
asiakaskunnan tarpeisiin. Tulisi kiireesti suunnitella ja toteuttaa sellaisia hankkeita, joilla voidaan vastata perheiden tarpeisiin. Kyse on loppujen lopuksi kovin yksinkertaisista,
vaikkakin syvälti yhteiskunnan rakenteisiin liittyvistä asioista.
Parasta avohuollon tukea on
lapselle pätevät opettajat, erityisopettajat, pienet luokat, koulunkäyntiavustajat,
murrosikäisille ns. valmentajat (vrt ADHD järjestöjen coach -toiminta), murrosikäisten
vanhemmille vanhempainohjausta, vanhempainkouluja, vertaisryhmiä, harrasterahaa,
virkistys- ja lomatoimintaa.
Esitämme todellisen ja vakavan huolen siitä kulttuurista, jossa sosiaalitoimi elää.
Lastensuojelun asiakas joutuu usein uhkailun, alistamisen ja ihmisarvoa loukkaavan
käytöksen kohteeksi. Näin ei pidä menetellä oikeusvaltiossa. Yhteiskunnassamme on jokin
pahasti vialla, kun kansalainen tarvitsee lakimiestä asioidessaan opettajan, lääkärin tai
sosiaalityöntekijän luona.
Hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus ovat perinteisesti hyväksyneet sosiaalitoimen
menettelytavat, huostaanottoselvitykset monine puutteineen, sosiaalilautakuntien
päätökset ja viranomaisen selvitykset avohuollon tukitoimien käytöstä (vaikkei niitä ole
käytetty). Se, että näin on tehty, ei merkitse sitä, että sosiaalitoimen työ olisi
hyvänlaatuista. Tämä osoittaa lähinnä oikeuslaitoksemme puutteita, joihin mm
oikeusturva-asiain neuvottelukunta, samoin kuin yhdistyksemme, on kiinnittänyt huomion
esittäessään huostaanottoasioiden käsittelyn siirtämistä käräjäoikeuksille.
Sosiaalitoimen tapa toimia vanhempien selän takana ja siihen pesiytynyt syyllistämisen
kulttuuri saa kysymään, onko edes luotavissa sellaisia tukimuotoja joihin perheet voivat
luottaa. Sosiaalitoimella on ainakin pitkä tie kuljettavanaan kulttuurimuutokseen. Erilaiset
hyvää tarkoittavat hankkeet, kuten esim perhekeskukset, sisältävät vaaran
viranomaisvallan lisäämisestä kun perheistä hankitaan ja rekisteröidään arkaluonteistakin
tietoa vauvasta vaarin. Jo nyt on selkeästi havaittavissa ns paremman perheen
hankkimisen suuntaus ohi oma perheen, vaikka kyse on perusoikeuksista , oikeudesta
perhe-elämään ja yksityisyyteen. Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja perheellä
oikeus nauttia julkisen vallan erityistä suojelua.
Tällä hetkellä Suomessa on yli 15 000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lastemme
laitostaminen on kansallinen häpeä ja huostaanottojen käsittelytapa tällä hetkellä vakavin oikeusturvaongelma. Lapsen läheiset huomioiden asia koskee valtavaa määrää kansalaisia.
Huostaanotto ja siihen liittyvät tapaamisrajoitukset vammauttavat kymmeniä tuhansia kansalaisia. Vanhemmat ja läheiset jäävät usein huostaanoton jälkeen kokonaan vaille
tukea ja apua.
1.1.2006 voimaan tullut lainmuutos kuntien valtionavusta kannustaa kuntia
huostaanottoihin, ei perheiden tukemiseen. Valtavia euromääriä siirretään
yhteiskunnassamme lastenpsykiatriaan, sijaisperheille ja erilaisille järjestöille, jotka ylläpitävät tätä vinoutunutta kehitystä. Raha-automaattiyhdistyksen varoin tuetaan mm
Pelastaa Lapset ry.tä, jonka lakimiehet avustavat kuntia saamaan lapsia huostaan ja
samalla yhdistys hoitaa mittavaa sijaisperhetoimintaa. Jokainen voi laskea, mitä perheelle saataisiin 300-400 vrk-taksan hinnalla, mikäli raha käytettäisiin perheiden hyväksi avohuollon tukiin.
Lastensuojelulain uudistaminen on vireillä ja työryhmä saanee mietintönsä lähiaikoina
valmiiksi. Työryhmän työskentelyaika on ollut lyhyt. Emme usko, että huostaanottoon ja
sen taustalla oleviin laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä on ehditty kaikilta osin pohtia.
Haluan esittää kiitokset siitä, että yhdistyksemme sai kutsun tänne kevätseminaariin.
Erityiset kiitokset esitän kirkon diakoniatyölle, joka jatkuvasti saa hyvää palautetta.
Diakoniatyön hengen, vilpittömän auttamisen, tukemisen ja rohkaisun henki, soisi
siirtyvän kaikille lasten asioissa toimiville.
-------------
Kommenttipuheenvuoro Suomen Oikeusapulakimiehet ry.
KD:n kevätseminaari 25.3.2006 VT Leeni Ikonen
ERITYISTÄ SUOJAA TARVITSEVAT LAPSET
Lasten ja nuorten syrjäytymistä ja lastensuojelun asiakkuuden syntymistä voidaan
tarkastella kysyen, mikä tuottaa lastensuojelulle asiakkaita ja kuinka lastensuojeluviranomainen
hankkii itse itselleen asiakkaita.
Lastensuojelun asiakkaina voi olla tänä päivänä jokainen perhe taustoistaan riippumatta.
Huostaanottoperheet eivät ole vain päihde- tai mielenterveysongelmaisia perheitä, vaan
monella huostaanotetulla lapsella on ehjä perhe ja huolehtivat vanhemmat, jotka ovat
hakeneet lapselleen apua.
Koulu on merkittävä ja tärkeä asia lapsen ja perheen elämässä. Tiedossa on, että kuntien
panostus perusopetukseen ja sen laatuun ovat hyvinkin erilaisia eri kunnissa, niin myös
koulujen tapa toimia (vrt STAKES / oppilashuoltoa koskevat tutkimukset). Erityinen riski
joutua lastensuojelun asiakkaaksi on oppimisongelmaisella lapsella (mm. ADHD -,
Asperger-lapset, lukihäiriöstä kärsivät, dysfaatikot ym.). Kuntien ongelmana on, ettei
päteviä erityisopettajia ole saatavilla, epäpätevät taasen voivat käyttää opetus- ja
kasvatusmenetelmiä, jotka saavat aikaan lapsessa huonoa käytöstä. Yläluokkien
aineopettajakoulutuksessa on ilmeisiä puutteita pedagogisen valmiuden osalta. Erilaiselle
oppijalle olisi usein paras tuki rauhallinen ja pieni luokka.
Oppimisen ongelmat johtavat usein käytöshäiriöihin. Perusopetuslain mukaan koulun ja kodin tulee toimia yhteistyössä lapsen asioissa. Mikäli koulun toimintatapana on
perusopetuslain säännösten vastainen menettely, aletaan vanhempien tietämättä ja
heidät sivuuttaen neuvotella lapsen asiasta oppilashuoltoryhmissä. Sen sijaan, että lasta
tuetaan oppimisessa, opettaja tekeekin lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Murrosiässä
käytöshäiriöt voivat lisääntyä, mikäli oppimisen ongelmia ei ole hoidettu. Murrosikäisen
perhe pääseekin helposti lastensuojelun asiakkaaksi. Erityisenä ryhmänä mainittakoon
adoptiolapset ja maahanmuuttajien lapset. Viranomaisella ei ole useinkaan ole tietoa
erityisryhmistä eikä myöskään halua ottaa tietoa vastaan. Adoptiolasten murrosikä voi olla
kovin hankala lapsen yhä uudelleen kerratessa hylkäämiskokemustaan. Hän voi päätyä
näpistelyyn, karkailuun, epäsosiaaliseen seuraan. Viranomaisen ratkaisu asiaan on
huostaanotto ja vanhempien syyllistäminen kasvatustyön epäonnistumisesta. Pahimmassa
tapauksessa viranomainen asettuu vanhempiaan vastaan kapinoivan murrosikäisen
puolelle lapsen vanhempia vastaan.
Sekä kouluissa että sosiaalitoimessa on havaittavissa vanhempien syyllistämisen kulttuuri.
Lapsen ongelmat ovat vanhempien syytä ja aiheuttamia, vaikka kyse voi olla
neurologisesta vammasta tai siitä, ettei lapsen oppimisympäristöä ole osattu järjestää
kuntoon ja asianmukaiseksi. Kuntien päättäjien ja opetusalan ammattilaisten tulisi tutkia,
onko kaikki tehty lapsen kohdalla. Murrosiässä vaikeudet voivat johtaa rikollisuuteen ja
päihteiden pariin. Ratkaisua haetaan huostaanotosta, mutta valitettavan usein lapsi jatkaa ”laillisesti” laitoksessa epäsosiaalista käytöstään.
Erityiskiitos annettakoon kristillisille kansaopistoille, jotka ovat 10 luokkalaisista
huolehtiessaan ohjanneet monen nuoren syrjäytymisen tieltä pois ja saaneet uuden alun
elämälleen.
Sosiaalitoimi toimii usein yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Se tuottaa lääkäreille asiakkaita, mutta myös lääkärin luona asiointi voi tuottaa lastensuojelun asiakkuuden.
Nykypäivän toimintatapana on medikalisointi. Kaikki lapsessa lääketieteellistetään, vaikka mm lapsen oikeuksien yleissopimus kieltää lapsen leimaamisen mielivaltaisesti sairaaksi.
Lastenpsykiatrien määrä on maassamme kansainvälisesti arvioiden huippuluokkaa.
Kaikkea lapsessa ja perheessä arvioidaan lastenpsykiatrien voimin. Käytöshäiriöiset lapset
toimitetaan lastenpsykiatrien tutkimuksiin. Koulupelkoinen lapsi leimataan kärsivän
äitisymbioosista (sen sijaan että koulukiusaamiseen puututaan), samoin arka ja ujo lapsi.
Mustasukkaisuus ei enää ole mustasukkaisuutta. Uuden vauvan syntymästä
mustasukkainen isoveli leimataan vakavasti traumatisoituneeksi lapseksi, kun äiti osoittaa
tätä kohtaan kielteisiä tunteita. Siis perusteet huostaanottoon.
Keskussairaaloidemme tutkimustavat ja -menetelmät tulee saattaa arvioinnin kohteeksi,
kun lääkärit ovat katsoneet oikeudekseen antaa hoitosuosituksia, joilla lapsi sijoitetaan
pitkäaikaisesti laitokseen tai hänen oikeuttaan tavata vanhempiaan ankarasti rajoitetaan.
Oikeusapulain puutteiden takia, ei kansalainen voi saada oikeusapua ja lakimiestä
neuvotteluihin jotka edeltävät huostaanottoa. Valtion kustantamaa oikeusapua voi saada
vasta valitettaessa sosiaalilautakunnan huostaanottopäätöksestä hallinto-oikeuteen.
Lastenpsykiatrit keskittävät voimavaransa todistaakseen vanhemmat epätieteellisen
menetelmin kykenemättömiksi huolehtimaan lapsistaan. Miksi he eivät keskity avohoidon
kehittämiseen ja ennalta ehkäisevään tutkimustyöhön?
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä kehotti jokin aika sitten kuntia panostamaan
avohuollon tukitoimien käyttämiseen ja huostaanottojen määrän vähentämiseen.
Lastensuojelulain mukaan kaikki mahdolliset tukitoimet tulee käyttää ennen kuin
huostaanottoon viime sijaisena keinona päädytään. Suomessa on tehty hienoja
suunnitelmia ja hankkeita perheiden tukemiseksi. Kakki suunnitelmat ja niiden toteutus on
viranomaislähtöistä. Missään hankkeissa ei ole aidosti kuultu vanhempia ja perheitä.
Lastensuojelusta puuttuu kokonaan laadun tarkkailu ja asiakkaan tarpeiden huomioon
ottaminen.
Avohuollon tukitoimien käyttämistä leimaa keinottomuus Huolitutkimukset ovat
aikaansaaneet tilanteen, jossa viranomainen määrittelee avun tarpeen. Lastensuojelun
työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten
huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan.
Sosiaalitoimen nykyiset työtavat ovat murroksessa, ne eivät vastaa nykypäivän
asiakaskunnan tarpeisiin. Tulisi kiireesti suunnitella ja toteuttaa sellaisia hankkeita, joilla voidaan vastata perheiden tarpeisiin. Kyse on loppujen lopuksi kovin yksinkertaisista,
vaikkakin syvälti yhteiskunnan rakenteisiin liittyvistä asioista.
Parasta avohuollon tukea on
lapselle pätevät opettajat, erityisopettajat, pienet luokat, koulunkäyntiavustajat,
murrosikäisille ns. valmentajat (vrt ADHD järjestöjen coach -toiminta), murrosikäisten
vanhemmille vanhempainohjausta, vanhempainkouluja, vertaisryhmiä, harrasterahaa,
virkistys- ja lomatoimintaa.
Esitämme todellisen ja vakavan huolen siitä kulttuurista, jossa sosiaalitoimi elää.
Lastensuojelun asiakas joutuu usein uhkailun, alistamisen ja ihmisarvoa loukkaavan
käytöksen kohteeksi. Näin ei pidä menetellä oikeusvaltiossa. Yhteiskunnassamme on jokin
pahasti vialla, kun kansalainen tarvitsee lakimiestä asioidessaan opettajan, lääkärin tai
sosiaalityöntekijän luona.
Hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus ovat perinteisesti hyväksyneet sosiaalitoimen
menettelytavat, huostaanottoselvitykset monine puutteineen, sosiaalilautakuntien
päätökset ja viranomaisen selvitykset avohuollon tukitoimien käytöstä (vaikkei niitä ole
käytetty). Se, että näin on tehty, ei merkitse sitä, että sosiaalitoimen työ olisi
hyvänlaatuista. Tämä osoittaa lähinnä oikeuslaitoksemme puutteita, joihin mm
oikeusturva-asiain neuvottelukunta, samoin kuin yhdistyksemme, on kiinnittänyt huomion
esittäessään huostaanottoasioiden käsittelyn siirtämistä käräjäoikeuksille.
Sosiaalitoimen tapa toimia vanhempien selän takana ja siihen pesiytynyt syyllistämisen
kulttuuri saa kysymään, onko edes luotavissa sellaisia tukimuotoja joihin perheet voivat
luottaa. Sosiaalitoimella on ainakin pitkä tie kuljettavanaan kulttuurimuutokseen. Erilaiset
hyvää tarkoittavat hankkeet, kuten esim perhekeskukset, sisältävät vaaran
viranomaisvallan lisäämisestä kun perheistä hankitaan ja rekisteröidään arkaluonteistakin
tietoa vauvasta vaarin. Jo nyt on selkeästi havaittavissa ns paremman perheen
hankkimisen suuntaus ohi oma perheen, vaikka kyse on perusoikeuksista , oikeudesta
perhe-elämään ja yksityisyyteen. Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja perheellä
oikeus nauttia julkisen vallan erityistä suojelua.
Tällä hetkellä Suomessa on yli 15 000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lastemme
laitostaminen on kansallinen häpeä ja huostaanottojen käsittelytapa tällä hetkellä vakavin oikeusturvaongelma. Lapsen läheiset huomioiden asia koskee valtavaa määrää kansalaisia.
Huostaanotto ja siihen liittyvät tapaamisrajoitukset vammauttavat kymmeniä tuhansia kansalaisia. Vanhemmat ja läheiset jäävät usein huostaanoton jälkeen kokonaan vaille
tukea ja apua.
1.1.2006 voimaan tullut lainmuutos kuntien valtionavusta kannustaa kuntia
huostaanottoihin, ei perheiden tukemiseen. Valtavia euromääriä siirretään
yhteiskunnassamme lastenpsykiatriaan, sijaisperheille ja erilaisille järjestöille, jotka ylläpitävät tätä vinoutunutta kehitystä. Raha-automaattiyhdistyksen varoin tuetaan mm
Pelastaa Lapset ry.tä, jonka lakimiehet avustavat kuntia saamaan lapsia huostaan ja
samalla yhdistys hoitaa mittavaa sijaisperhetoimintaa. Jokainen voi laskea, mitä perheelle saataisiin 300-400 vrk-taksan hinnalla, mikäli raha käytettäisiin perheiden hyväksi avohuollon tukiin.
Lastensuojelulain uudistaminen on vireillä ja työryhmä saanee mietintönsä lähiaikoina
valmiiksi. Työryhmän työskentelyaika on ollut lyhyt. Emme usko, että huostaanottoon ja
sen taustalla oleviin laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä on ehditty kaikilta osin pohtia.
Haluan esittää kiitokset siitä, että yhdistyksemme sai kutsun tänne kevätseminaariin.
Erityiset kiitokset esitän kirkon diakoniatyölle, joka jatkuvasti saa hyvää palautetta.
Diakoniatyön hengen, vilpittömän auttamisen, tukemisen ja rohkaisun henki, soisi
siirtyvän kaikille lasten asioissa toimiville.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Nykypäivän toimintatapana on medikalisointi. Kaikki lapsessa lääketieteellistetään, vaikka mm lapsen oikeuksien yleissopimus kieltää lapsen leimaamisen mielivaltaisesti sairaaksi. "
Onko lapsen oikeuksien yleissopimuksen rikkominen rikos? Vai onko se vain kaunis suositus? Voiko nostaa rikossyytteen lääkäriä vastaan, joka leimaa mielivaltaisesti lapset säännönmukaisesti paljon sairaammaksi kuin mitä he todellisuudessa ovat?
"Mikäli koulun toimintatapana on
perusopetuslain säännösten vastainen menettely, aletaan vanhempien tietämättä ja
heidät sivuuttaen neuvotella lapsen asiasta oppilashuoltoryhmissä. Sen sijaan, että lasta
tuetaan oppimisessa, opettaja tekeekin lapsesta lastensuojeluilmoituksen."
Perusopetuslaki lupaa erityisopetusta, koulunkäyntiavustajat ym, tukea sitä tarvitseville oppilaille. Oman perheemme elämässä olemme tänä talvena törmänneet siihen, että koulu sanoo jyrkän 'ein' koulunkäyntiavustajan saamiselle.
Kuka rikkoo tässä lakia?
Yhteiskunta?
Koulu?
"Keskussairaaloidemme tutkimustavat ja -menetelmät tulee saattaa arvioinnin kohteeksi,
kun lääkärit ovat katsoneet oikeudekseen antaa hoitosuosituksia, joilla lapsi sijoitetaan
pitkäaikaisesti laitokseen tai hänen oikeuttaan tavata vanhempiaan ankarasti rajoitetaan. "
Kuka saattaa ne arvioinnin kohteeksi?
Onko niin tehty?
"Oikeusapulain puutteiden takia, ei kansalainen voi saada oikeusapua ja lakimiestä
neuvotteluihin jotka edeltävät huostaanottoa. Valtion kustantamaa oikeusapua voi saada
vasta valitettaessa sosiaalilautakunnan huostaanottopäätöksestä hallinto-oikeuteen. "
Tässä meille taas mallikasta todellisen oikeusvaltion asioiden hoitoa.
"Lastenpsykiatrit keskittävät voimavaransa todistaakseen vanhemmat epätieteellisin
menetelmin kykenemättömiksi huolehtimaan lapsistaan. Miksi he eivät keskity avohoidon
kehittämiseen ja ennalta ehkäisevään tutkimustyöhön? "
Nimenomaan!
Mitä tuo tuollainen tiede on, joka käyttää epätieteellisiä menetelmiä ja tähtää vain perheiden rikkomiseen ja vanhempien syyllistämiseen?
"Lastensuojelusta puuttuu kokonaan laadun tarkkailu ja asiakkaan tarpeiden huomioon
ottaminen. "
:D Lastensuojeluun laadun tarkkailua! Kuulostaa niin vitsikkäälle, että sossujen työtä oikein tarkkailtaisiin, että ei voi olla nauramatta! He touhuavat, mitä touhuavat, vaikka näkisivät työkaverin tekevän rikoksen asiakasta kohtaan, se on asiakkaan ongelma, ei työyhteisön!
lapselle pätevät opettajat, erityisopettajat, pienet luokat, koulunkäyntiavustajat,
murrosikäisille ns. valmentajat (vrt ADHD järjestöjen coach -toiminta), murrosikäisten
vanhemmille vanhempainohjausta, vanhempainkouluja, vertaisryhmiä, harrasterahaa,
virkistys- ja lomatoimintaa. "
Tätä olen tuhanteen kertaan kirjoittanut joka puolelle! Miksi näitä ei järjestetä ilman muuta? Miksi jopa avohuollon tukia vastustetaan? Käsittämätöntä!
huostaanottajat ei saa liksaa jos ei huostia duunata tasaseen tahtiin. muista se.
kaikesta täällä lukemastani, että nyt on pakko pitää taukoa palstalaiset, huh huh.
Todella hyvä puhe/kirjoitus ja siihen oli selkeällä kielellä kiteytetty niitä samoja asioita, joita täälläkin on käsitelty.
Mutta nyt rakkaat siskot ja veljet, joudun ottaa hieman välimatkaa, koska nää jutut on alkaneet vaivaa todellakin, vaikka itse en siinä tilanteessa olekaan.
Voimia kaikille lastensa puolesta ja oikeudesta omiin vanhempiin taistelette:)
mieltä, sanoit niin vilpittömän tuntuisesti!
Voimia tässä tarvitaan;
ja samoin voimaa sinulle omaan elämääsi!
"1.1.2006 voimaan tullut lainmuutos kuntien valtionavusta kannustaa kuntia
huostaanottoihin, ei perheiden tukemiseen. "
Tästä on ollut puhetta täälläkin ja aina löytyy joku, joka yrittää kieltää tämänkin.
"Valtavia euromääriä siirretään
yhteiskunnassamme lastenpsykiatriaan, sijaisperheille ja erilaisille järjestöille, jotka ylläpitävät tätä vinoutunutta kehitystä. "
Voi halvatun kuustoista! Mihin ne lastenpsykiatrian rahat käytetään? Olisi se nyt kiva veronmaksajana tietää tällaisista pienistä yksityiskohdista, jos ne nyt kerran niin valtavia euromääriä ovat.
"Raha-automaattiyhdistyksen varoin tuetaan mm
Pelastaa Lapset ry.tä, jonka lakimiehet avustavat kuntia saamaan lapsia huostaan ja
samalla yhdistys hoitaa mittavaa sijaisperhetoimintaa. Jokainen voi laskea, mitä perheelle saataisiin 300-400 taksan hinnalla, mikäli raha käytettäisiin perheiden hyväksi avohuollon tukiin. "
Se on taattu yhteiskunnassa monella tavalla, että lapsia saadaan tehokkaasti ja sokeasti huostaan. Perheiden tuet ovat niin ja näin, tai olemattomat.
kohtaan, kuten tuo "Huostaanotto ja siihen liittyvät tapaamisrajoitukset vammauttavat kymmeniä tuhansia kansalaisia. Vanhemmat ja läheiset jäävät usein huostaanoton jälkeen kokonaan vaille tukea ja apua. "
Koko operaatio voi olla täysin laiton, lapsi reväistään irti läheisistään ja tapaamiset estetään. Saa siinä sitten ihmetellä, että "kun nämä lapset niin kumman usein ovat lojaaleja vanhemmilleen". Ja sekin nähdään pääsääntöisesti vain pahana asiana.
Lääkärin luona käynti tuotti poliisille töitä, tein lääkärin lapseeni kohdistamasta väkivallasta rikosilmoituksen,
lääkärit ovat kaikin tavoin vaarallisia, siksipä menenkin niiden luokse nykyään rautaputki käsilaukussa.
kunnon "paukku" suurelle yleisölle.
Niin kauan kuin huostaanotto antaa hirvittävän häpeän leiman lapselle ja hänen perheelleen,
niin kauan siitä voidaan puhua
aina julkisuudessa "sossulan tätien suulla"
vain alkoholistiperheille ja päihdeperheille tehtävänä "äärimmäisenä toimenpiteenä"!
PEILISTÄHÄN sen jo näkee jos on selvinpäin katsoja ite!
halusit sanoa?
Aika yksisilmäistä asioiden tarkastelua...
Käytännössä suurempi ongelma on ettei huostaanottoa tehdä tarpeeksi ajoissa, vaan vanhempia yritetään pahimmassa tapauksessa kuntouttaa ja auttaa vuositolkulla lasten mahdollisuuksien sinä aikana huvetessa olemattomiin. Sitten kun huostaanotto lopulta tehdään ollaan monesti jo niin suurten ongelmien kanssa tekemisissä, ettei lasta enää pystytä auttamaan ja huostaanoton tarkoitus jää täyttymättä.
Ihan vain esimerkkinä tekstin vääristyneestä sävystä lainaan yhtä kohtaa joka ei voisi olla kauempana totuudesta:
"Lastensuojelusta puuttuu kokonaan laadun tarkkailu ja asiakkaan tarpeiden huomioon
ottaminen."
Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Laatua kehitetään lastensuojelussa kuumeisesti ja laatu kriteereitä täyttäviä lastenkoteja ja sijaishuoltopaikkoja metsästetään ammattitaitoisella porukalla. Nykypäivänä sijaishuollon paikoista ei ole puute, mikä on johtanut alalla kovaan kilpailuun laadulla.
mieltä ja siksi esim. sijaisperheiden värväysoperaatiot ovat käsittämättömiä.
Vai kovaan kilpailuun laadulla! Vai niin.
Kukas ne laatukriteerit muut määrittää kuin sijaishuoltopaikka itse, itsensä mainostamiseen heidän taitonsa kyllä riittää, vaikka lasten auttamiseen ja ammattitaitoiseen kohteluun ei enää riitäkään.
Yksisilmäistä ei Ikosen tarkastelu ole koskaan ollut, ei tuossakaan tekstissä. Mutta eniten se kalahtaakin aina niiden nilkkaan, jotka saavat elantonsa nykyisestä lastensuojelubisneksestä. Kilpailua kyllä on ja teollisuuden raaka-ainetta hankitaan keinoja kaihtamatta.
Ongelmien tärkeysjärjestykseen laittaminen tuntuu asiattomalle ottaen huomioon, että liian myöhään tehty huostaanotto vammauttaa lasta todennäköisesti yhtä paljon kuin aiheetonkin huostaan ottaminen tai minkä tahansa huostan loputon turha jatkaminen.
Onko lapsiasiakkaan tarpeiden huomioimista sitten se, että häneltä kielletään sosiaalitoimessa asianmukainen kuntoutus ja hoito? Voidaan ihmetellä myös tuollaista ammattikuntaa, joka on suostunut vuosia työskentelemään olosuhteissa, joissa ei voi lakia noudattaa! Ja sitten iljetään vielä kirkkain otsin vastustaa epäkohtiin puuttujia.
Mihinkähän sossut olisivat lopulta tyytyväisiä? Entisen menon jatkumiseen vai?
?ammattitaitoisella! porukalla!
Todella suurta vitsiä koko sosiaalialan ammattilaisuus suomalaisessa sosiaalihuollossa!!!
Sossuko se on Suomessa se ammattitaitoinen laadunkehittelijä; sossulan oma porukkakin on sosiaalihuollossa eräilläkin alueilla vain 19% ammatillisesti päteviä.
Puhumattakaan että edes puulaakin pomollakaan olisi lainmukainen ammatillinen pätevyys hoitaa työtehtävänsä!
Helsingin Sanomat tänään:
"......Hallinto-oikeuden mukaan Voutilainen ei ole kelpoinen sosiaalijohtajaksi, koska hänellä ei ole virkaan vaadittavaa tutkintoa......Voutilainen on suorittanut sairaanhoitajan tutkinnon, diakonian virkatutkinnon ja teologian kandidaatin tutkinnon. Lisäksi hänellä on kesken sosiaali- ja terveysjohtamisen MBA-tutkinnon suorittaminen, joka valmistunee tänä vuonna.
Oikeuden mukaan Voutilaisen teologian kandidaatin tutkinto luetaan ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi, mutta se ei vastaa sisällöltään lain ja kaupungin sosiaalitoimen johtosäännön vaatimuksia. Tutkintoon ei sisälly sosiaalityön eikä talous- ja henkilöstöhallinnon hoitamisen kannalta merkityksellisiä opintoja...."
"http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Hallinto-oikeus+kumosi+Voutilaisen+valinnan+Helsingin+sosiaalijohtajaksi/1135226796549
Ja sinun mielestäsi Leeni Ikosen kirjoitus on yksipuolista tekstiä, kun lapsia ja nuoria ja heidän perheitään koskevia epäkohtia nostetaan julkisuuteen!
Pitäisikö sinun mielestäsi lapsia ja nuoria koskevista yhteiskunnan taholta "järjestetyistä" epäkohdista, epäoikeudenmukaisuuksista ja jopa laittomuuksista vaieta?
Saako sinun mielestäsi lapsia ja nuoria ja samalla heidän vanhempiaan kohdella miten tahansa, jopa laittomastikin, suomalaisen LASTEN SUOJELU viranomaisen taholta?
Oletko todella tätä mieltä?
huostaanottoja tehtailemassa, ns hoidollisen huostan kehittelijä nähtävästi. ei koulutusta alalle? no sen huomaa.
Käyppä vastaanottokodissa
yleensä lähes 100% siellä olevista lapsista sanoo vanhempiensa eronneen. Kun käräjäoikeus määrää lapset sille vanhemmalle, jolta tapaamisoikeudet toteutuvat, lasten tahdosta ja lasten siihen astisesta päähuoltajasta välittämättä niin kyllä lastensuojelulle saadaan asiakkaita. Tapaamisoikeus pitäisi olla lasten oikeus. Lapsille pitää myös antaa mahdollisuus vaikuttaa omaan asuinpaikkaansa ja valita lähivanhempansa.
mutta kun viranomaisen oikeus on ylitse kaiken muun. Jos viranomaisesta sattuu tuntumaan, että asia on toisinpäin kuin lapsi toivoo, silloin tämä "ei ole kypsä arvioimaan vielä omaa etuaan" ja näin ollen lapsen mielipiteestä ei tarvitse välittää.
Sosuulle asiakkaita tuottaa se, että sossulla ei ole "lupa" välittää tietoa lasten tahdosta käräjäoikeuteen. Sossun työntekijät saavat sanoa oikeudessa vain "ei ole lastensuojelun tarvetta" ja kun oikeuden tuomariksi sattuu Helsinkin tyhmin akka lastensuojelun tarvekin alkaa välittömästi.
"Huostaanottoperheet eivät ole vain päihde- tai mielenterveysongelmaisia perheitä, vaan
monella huostaanotetulla lapsella on ehjä perhe ja huolehtivat vanhemmat, jotka ovat
hakeneet lapselleen apua.
Koulu on merkittävä ja tärkeä asia lapsen ja perheen elämässä. Tiedossa on, että kuntien
panostus perusopetukseen ja sen laatuun ovat hyvinkin erilaisia eri kunnissa, niin myös
koulujen tapa toimia (vrt STAKES / oppilashuoltoa koskevat tutkimukset). Erityinen riski
joutua lastensuojelun asiakkaaksi on oppimisongelmaisella lapsella (mm. ADHD -,
Asperger-lapset, lukihäiriöstä kärsivät, dysfaatikot ym.). Kuntien ongelmana on, ettei
päteviä erityisopettajia ole saatavilla, epäpätevät taasen voivat käyttää opetus- ja
kasvatusmenetelmiä, jotka saavat aikaan lapsessa huonoa käytöstä. Yläluokkien
aineopettajakoulutuksessa on ilmeisiä puutteita pedagogisen valmiuden osalta. Erilaiselle
oppijalle olisi usein paras tuki rauhallinen ja pieni luokka.
Oppimisen ongelmat johtavat usein käytöshäiriöihin. Perusopetuslain mukaan koulun ja kodin tulee toimia yhteistyössä lapsen asioissa. Mikäli koulun toimintatapana on
perusopetuslain säännösten vastainen menettely, aletaan vanhempien tietämättä ja
heidät sivuuttaen neuvotella lapsen asiasta oppilashuoltoryhmissä. Sen sijaan, että lasta
tuetaan oppimisessa, opettaja tekeekin lapsesta lastensuojeluilmoituksen. Murrosiässä
käytöshäiriöt voivat lisääntyä, mikäli oppimisen ongelmia ei ole hoidettu. Murrosikäisen
perhe pääseekin helposti lastensuojelun asiakkaaksi. Erityisenä ryhmänä mainittakoon"
Samat asiat pätee yhäkin....
Mielenkiintoista olisi tietää mitä "Ammattikasvattaja" Näihin asioihin vastaa?
"Lasten ja nuorten syrjäytymistä ja lastensuojelun asiakkuuden syntymistä voidaan tarkastella kysyen, mikä tuottaa lastensuojelulle asiakkaita ja kuinka lastensuojeluviranomainen hankkii itse itselleen asiakkaita.
Lastensuojelun asiakkaina voi olla tänä päivänä jokainen perhe taustoistaan riippumatta. Huostaanottoperheet eivät ole vain päihde- tai mielenterveysongelmaisia perheitä, vaan monella huostaanotetulla lapsella on ehjä perhe ja huolehtivat vanhemmat, jotka ovat hakeneet lapselleen apua."
"Sekä kouluissa että sosiaalitoimessa on havaittavissa vanhempien syyllistämisen kulttuuri.
Lapsen ongelmat ovat vanhempien syytä ja aiheuttamia, vaikka kyse voi olla
neurologisesta vammasta tai siitä, ettei lapsen oppimisympäristöä ole osattu järjestää kuntoon ja asianmukaiseksi. Kuntien päättäjien ja opetusalan ammattilaisten tulisi tutkia, onko kaikki tehty lapsen kohdalla. Murrosiässä vaikeudet voivat johtaa rikollisuuteen ja päihteiden pariin. Ratkaisua haetaan huostaanotosta, mutta valitettavan usein lapsi jatkaa ”laillisesti” laitoksessa epäsosiaalista käytöstään."
"Lastenpsykiatrit keskittävät voimavaransa todistaakseen vanhemmat epätieteellisen menetelmin kykenemättömiksi huolehtimaan lapsistaan. Miksi he eivät keskity avohoidon kehittämiseen ja ennalta ehkäisevään tutkimustyöhön?"
"Mustasukkaisuus ei enää ole mustasukkaisuutta. Uuden vauvan syntymästä
mustasukkainen isoveli leimataan vakavasti traumatisoituneeksi lapseksi, kun äiti osoittaa tätä kohtaan kielteisiä tunteita. Siis perusteet huostaanottoon."
"Missään hankkeissa ei ole aidosti kuultu vanhempia ja perheitä.
Lastensuojelusta puuttuu kokonaan laadun tarkkailu ja asiakkaan tarpeiden huomioon ottaminen."
"Esitämme todellisen ja vakavan huolen siitä kulttuurista, jossa sosiaalitoimi elää. Lastensuojelun asiakas joutuu usein uhkailun, alistamisen ja ihmisarvoa loukkaavan käytöksen kohteeksi. Näin ei pidä menetellä oikeusvaltiossa. Yhteiskunnassamme on jokin pahasti vialla, kun kansalainen tarvitsee lakimiestä asioidessaan opettajan, lääkärin tai sosiaalityöntekijän luona."
"Huostaanotto ja siihen liittyvät tapaamisrajoitukset vammauttavat kymmeniä tuhansia kansalaisia. Vanhemmat ja läheiset jäävät usein huostaanoton jälkeen kokonaan vaille tukea ja apua."
No, mitä mieltä nyt huonon sijaishuoltopaikan ammattilaiset ovat yleensäkään totuuden puhumisesta?
Eihän sitä siedetä ollenkaan, se on heille punainen vaate.
Ja sen takia totuuden torvet leimataan "valehtelijoiksi" ja omasta kokemuksestaan kertovat ovat "trolleja".
Tätä palstaa mollataan, mutta niin tärkeä se heille kuitenkin on, että täällä pitää roikkua joka tapauksessa. Ristiriitaista kieltämättä, mutta niinhän edellä mainitsemani ammattikunnan henkilöiden asenne on huostaanottoihin sisältyviä laittomuuksia kohtaan:
Valehteleva, hyökkäävä, salaileva ja toisia kohtaan sairaan epäluuloinen ja tuomitseva.
Ja Ikonenhan nyt on saanut ihan erikoisaseman siinä mielessä, että hänen kirjoituksensa ovat kuulema "mainoksia". Jos Ikonen pääsisi päättämään näistä asioista, hän menettäisi osan potentiaalisesta asiakaskunnastaan niin, että sellaista mainosta hänen kirjoituksensa ovat. Mutta huonojen sijaishuoltopaikkojen edustajat eivät pidä totuuden puhumisesta, kuten sanottua.