Johan tässä on jo ainakin puoli vuotta saanut olla rauhassa kaikenlaisilta ihastumissotkuilta, mutta näin keväällä "luonnon" herätessä alkavat nämäkin tunteet taas nousta pintaan.
Ensinnäkin masentaa se että ikää on mittarissa jo 19 eikä minkäänlaista kokemusta seurustelusta/seksistä. Asiaa tietysti vaikeuttanut sekin että en ole edes aktiivisesti seuraa hakenut, sillä en todellakaan usko että netistä löytyisi ketään kiinnostavia. Ja ne joihin olen törmännyt niin ovat kaikki olleet jollain tavalla niin erilaisia kuin minä ja kaikki onkin jäänyt monen kanssa vain pariin juttelukertaan. Sekin lannistaa että ei nuokaan ole edenneet mihinkään.
Olen pahus vielä niin valikoiva, että minua kiinnostaa vain tietyt piirteet pojissa (niin kuin oikeastaan kyllä tytöissäkin, mitä olen huomannut). Tämän takia vaikuttaa olevan entistä vaikeampaa löytää ketään kiinnostavaa kun en oikein usko että kukaan minustakaan oikein syttyisi. :/ Aina tämä kurja kuvio toistuu vaan: ihastun johonkin poikaan eikä se oikein johda mihinkään. Ja kun niitä aidosti kiinnostavia on ehkä yksi tuhannesta tai jotain sitä luokkaa.
Pääasiassa tässä masentaa se että olen jo näin vanha ja täysin kokematon. Ja vielä kaiken lisäksi sekin kun tämä on niin perhanan vaikeaa löytää sellaista kiinnostavaa ihmistä joka tuntisi vetoa myös minuun.
Olisi tosiaan mukava vaihtaa vähän kokemuksia jos kellään edes samanlaisia on. Eipä tässä juuri mikään muu autakaan kuin tuuri. Kaikki on henkimaailman käsissä ilmeisesti. =/
Ensinnäkin masentaa se että ikää on mittarissa jo 19 eikä minkäänlaista kokemusta seurustelusta/seksistä. Asiaa tietysti vaikeuttanut sekin että en ole edes aktiivisesti seuraa hakenut, sillä en todellakaan usko että netistä löytyisi ketään kiinnostavia. Ja ne joihin olen törmännyt niin ovat kaikki olleet jollain tavalla niin erilaisia kuin minä ja kaikki onkin jäänyt monen kanssa vain pariin juttelukertaan. Sekin lannistaa että ei nuokaan ole edenneet mihinkään.
Olen pahus vielä niin valikoiva, että minua kiinnostaa vain tietyt piirteet pojissa (niin kuin oikeastaan kyllä tytöissäkin, mitä olen huomannut). Tämän takia vaikuttaa olevan entistä vaikeampaa löytää ketään kiinnostavaa kun en oikein usko että kukaan minustakaan oikein syttyisi. :/ Aina tämä kurja kuvio toistuu vaan: ihastun johonkin poikaan eikä se oikein johda mihinkään. Ja kun niitä aidosti kiinnostavia on ehkä yksi tuhannesta tai jotain sitä luokkaa.
Pääasiassa tässä masentaa se että olen jo näin vanha ja täysin kokematon. Ja vielä kaiken lisäksi sekin kun tämä on niin perhanan vaikeaa löytää sellaista kiinnostavaa ihmistä joka tuntisi vetoa myös minuun.
Olisi tosiaan mukava vaihtaa vähän kokemuksia jos kellään edes samanlaisia on. Eipä tässä juuri mikään muu autakaan kuin tuuri. Kaikki on henkimaailman käsissä ilmeisesti. =/
Vastaukset 3
Vanhimmat
et sinä mikään vanha ole! todella hatunnostoinen asia, että jollakin on edes jotain periaatteita, eikä kenen tahansa kanssa hypitä miten sattuu.
lakkaa etsimästä ketään, kyllä se kohdalle osuu. itsellä kävi juuri näin myös kun lopetin miettimästä asiaa niin kappas sitä huomasiki, että "oho, taidanpa olla ihastunut pahan kerran".
itselläni oli juuri sinun ikäisenä ensimmäinen seksikokemus, ja en pitänyt itseäni vanhana, en ainakaan muista näin ajatelleeni. olen avoin persoona, joten tiedän, että on ihmisiä jotka luulevat, että mulla on ollut enemmänkin, mutta syytönhän mä heidän vilkkaaseen mielikuvitukseen olen.
pointti siis on, et tosiaan ole vanha ja lakkaa stressaamasta asialla itseäsi (easier said than done..)
anna asioiden mennä omalla painollaan omaa vauhtiansa niin kyllä se siitä, joskus se todellakin on se paras ratkaisu.
Minusta on ihan normaalia ihastua vain harvoin. Tosin on kyllä totta, että se hankaloittaa kummasti kumppanin löytämistä. Minulla ainakin on ollut vain vähän suhteita. Et muuten ole lainkaan vanha, katsele rauhassa mitä elämään ilmaantuu. Olen kyllä myös sitä mieltä, että voihan sitä aktiivisemminkin etsiä, jos ei luonnostaan ala löytymään. Mutta sekin voi olla aika raskasta ja voimia vievää.
..Mitään hätää.
Lisätään tuohon ikään muutama vuos lisää, ja täältä löytyy vastaavassa tilanteessa oleva tyyppi.
Ja vielä, kun sitten ei löydy sitä kanttia koittaa kepillä jäätä, et oliko ne "merkit" toisessa omia tulkintoja (tyyliin näkee, mitä haluaa nähdä), vai oikeasti jotain.
Mut hyvin hiljalleen sitä näköjään yli pääsee, tämän "edellisen" tyypin kohdannut viimeeks puolisen vuotta sitten, ja hitaasti fiilikset laimenee. Hyvin hitaasti.