Elikkäs miten ootte saaneet miehenne suostumaan lapsettomuus tutkimuksiin? Meillä kun se sanoo vielä et ovat niin kalliita ja ei oo kiire.
Meinaan et jotain häikkää jossain on ku kohta kolme vuotta niin toivottu omaa vauvaa... Kiitos vastaajille jo etukäteen!
Meinaan et jotain häikkää jossain on ku kohta kolme vuotta niin toivottu omaa vauvaa... Kiitos vastaajille jo etukäteen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
"meillä kun ne sanoo...." hih, kuinkas monta niitä on?
siis ei yhtään mitään...
terveisin lukihäiriöinen ööpsi
Mies, niin kyllä hän lähtee.
Yhdessä täytyy kuitenkin sopia asiat. Ja mitä ennemmin sitä parempi.
Jos todella haluaa lasta, niin tekee kaikkensa sen eteen. Rakkaus toista kohtaan saa sen aikaan.
Juu, meillä se taisi olla mies innostuneempi lähtemään tutkimuksiin, kuin minä itse. Ehkä hän vaan on malttamattomampi :)
Ellei mies halua tutkimuksiin, ehkei hän ole vielä valmis isäksi. Olettehan puhuneet asiasta, että molemmat haluavat sitä lasta? Moni mies myös kokee miehuutensa jotenkin uhatuksi eikä siksi halua tutkimuksiin. Että jos se vika onkin hänessä.
Kuitenkin, jos molemmat ovat yhtälailla tosissaan mukana vauvantekoprojektissa, niin kai se on melko luonnollista, että tutkimuksiin lähdetään, ellei vauvaa yrityksistä huolimatta kuulu. Ei siinä ole kyse syyttelystä, että kenen "vika" se on, ettei vauvaa tule. Lapsettoomuus on parin yhteinen ongelma. Kai se on tärkeintä, että löydettäisiin syy lapsettomuuteen ja tehtäisiin asialle jotain.
Piti vielä siitä hinnasta sanoa, ettei ne tutkimukset julkisella puolella mitään maksa. Siemennestetutkimus taisi muutaman kympin maksaa. Että ei se rahastakaan varmaan oikeasti voi kiinni olla.
mieheni panttasi spermanäytteen viemistä joitakin kuukausia ja muutenkaan ei ollut kovin innokas lähtemään hoitoihin. Uskon, että oli juuri tuota pelkoa, että jos vika on minussa ja ottaa miehisyyteen koville. Minulla on myös pco, joten ei minullakaan ihan "puhtaat paperit" ole. No hän kuitenkin rohkaistua ja siittiöt eivät olleet hyviä, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi ivf. Puhuimme paljon asiasta ja päätimme jo tietenkin alussa, ettemme lähde toisiamme syyttelemaan, emmekä ole niin toiminetkaan. Nyt tuntuu, että mieheni on innokkaampi osapuoli jatkamaan hoitoja, vaikka jo vuosi on ivf hoidossa mennyt. Uskon, että sinunkin miehesi vielä rohkaistuu ja puhukaa avoimesti mistä se johtuu, ettei miehesi halua lähteä tutkimuksiin.
Voimia!
Minä ainaki haluan lapsen ja mieheni haluaa myös. EI minunkaan mielestä oikeesti ole rahasta kiinni. Kai sitä jännittää eniten viedä se siemennestenäyte. Olen sanonmut sille et käydään tutkimukset et tiedetään et saadaanko edes luonnolisesti. et mietitään sitten niitä vaihtoehtoja. Mä alan oleen kohta ihan rikki. En jaksais yksin miettiä ja pähkäillä ja pettyä joka kuukausi kun menkat alkaa. Itse olen käyny papa kokeessa, gynellä, vatsan ultrassa ja minussa ei mitään vikaan , ainakaan nuista ei löytynyt. Mun täytyy mennä, jatkan paremmalla ajalla...
Sano miehellesi, ettei julkisella hoidot maksa kovinkaan paljon, ei läheskään netissä esitettyjä yksityisten hintoja. Jos mietit jonojen pituutta niin voit kuulutella tällä palstalla samalta suunnalta olevia. Helsingissä meillä kesti oman terveysaseman lähetteestä 2kk päästä eteenpäin kätilöopistolle. Se 2kk on pitkä aika odottaa kun yksityiselle voit kävellä miltei heti huomenna periaattella. Tosin se 2 kk on lyhyempi aika odotella kuin se 6v, joka meilläkin on selittämätöntä tutkimatonta lapsettomuutta takana. Nyt kaduttaa, ettei tullut lähdettyä hoitoihin ja tutkimuksiin aiemmin. Ikää on 30 , joten seur 5v:n kuluessa alkaa hedelmälisyys laskea roimasti, ainenkin jos lääketiedettä ja perintötekijöitä on uskominen.
voiko esim nainen mennä yksin hoitoihin ja kartuttamaan ensin oman tilansa? osaatteko sanoa?
vai täytyykö aina pariskunnan mennä ensin kahdestaan?
mitä siellä ensimmäisellä käynnillä tapahtuu?
Tästä Oulun lähettyviltä olen, joten Ouluun ois tarkoitus mennä kunhan saan miehen kans puhuttua lapsettomuus tutkimukset selville!
Meillä mies odotteli kärsivällisesti monta vuotta että minä saisin rohkeutta lähteä tutkimuksiin.
Kun vihdoin sen päätöksen tein niin miehestä on ollut suuri tuki ja turva minulle. Ihan mielellään ja reippaasti hoiti omat osuutensa.
Ei se miehellekkään helppoa ole ollut, ihan pyyti apua suoritukseen. Mies on jotenkin niin herkkis, kylmä suoritushan se yksin on purkkiin vänätä.
Ja monesti mies sen tehdä saakin.
Mutta kauaa ei meillä onneksi kestänyt, 2 kuukautta tutkimusten aloittamisesta saimme positiivisen tuloksen.
Reippaasti nyt vain molemmat tutkimuksiin. Kyllähän siinä rahaakin menee mutta se on vain rahaa. Meillä taisi siinä aikana mennä ehkä korkeintaan noin 500 euroa.
Mies ei ensin meinannut millään suostua simppatestiin. Kyselin syytä varovasti ja sehän se oli että hän pelkäsi tulosta. Ja sitä että miten se vaikuttaisi mieskuntoon jos tulos olisi huono. Hän ei suostunut lähtemään vastaanotolle roplattavaksi mutta suostui lopulta näytteen antoon. Minussa se "vika" sitten oli eli pco. Ensi viikolla inssi kun clomit ei tehonnut aiemmin. Kyllä se sun mies vielä suostuu=)