Mulla/meillä tällainen tilanne..
Olemme uusio perhe n. neljän vuoden ajan. Kolme kuukautta sitten meille syntyi tytär. Entuudestaan miehelläni on ex-suhteesta 8-vuotias tytär joka on asunut meidän kanssa koko suhteemme ajan koska oikea äiti ei ehdi/halua/jaksa tytärtään hoitaa. Kalja maistuu paremmin ja uusi 20 vuotta nuorempi miesystävä kiinnostavampi. Nyt vajaa vuoden ajan kun tuo tytärpuoli käy mummolla (äidin äidillä) niin kotiin tullessa aina itkee äiti ikävää. Puhuu suureen ääneen kuinka äiti ja isi olisi hyvä pari ja voisi minun ja tyttäreni luona kyläillä silloin tällöin. eli toisin sanoen hän yrittää savustaa minut ulos täältä! Ja äiti tilalle. Mummo puhuu viikonloppuisin hänelle isistä ja äitistä perheenä ja minä olen kaiken paha. Tuo äiti on pikku hiljaa pääsyt myös jaloilleen ja tytär puoli käy hänenkin luonaan useammin kuin koskaan. ja äiti on häntä pyytänytkin luokseen asumaan.
Eli kaikki tämä munankuoreen. Mummo puhuu tuon tytön pään sekaisin. ja äiti lisää vielä tytön tuskaa sillä ettei mukamas ehdi sen kanssa touhuamaan mutta kuitenkin pyytää luokseen asumaan.
Mitähän pitäisi tehdä?
Ollaan mieheni kanssa puhuttu kyllä kaikki asiat ja aina selvitetään asiat oikeaan järjestykseen kun tyttö palaa kotiin. Mummoon ja Äitiin on niin huonot välit isällä ja minulla ettei niille puhumaan voi ruveta tai sota syttyy.
Hirmu vaikea tilanne koska meidän arkielämä kärsii hirmuisesti koska tyttö yrittää omia isän itselleen. suuttuu jos meillä on jotain kanssa käymistä halia tai suukkoa ym..
tytön pää on oikeasti niin sekaisin että sen koulun käynti kärsii paljon koska miettii asioita.. minä paha, äiti tilalle, muuttaisko äitille, koti ikävä, äiti ikävä ym.. jos ei näitä asioita saada muuttumaan jollain tavalla on tyttö pian hullu.
Ja minä kärsin hirmuisesti myös kun minua syyllistetään eroista ym kun uuden lapsen tein. tuo tytär on minun esikoiseni ja todella toivottu perheen jäsen. maidontuotantoni on hiipunut kokonaan kun jatkuvasti stressaan sitä että koska minut tosiaan jätetään ja lähdetään jatkamaan perhettä ex-akan kans koska esikoistytär isältä niin pyytää.. mieheni kyllä on minun puolellani ollut kokoajan asioissa mutta öisinkin nään painajaisia ja kaikki tuntuu niin todelta..
Tunnen itseni tosi epäonnistuneeksi. ja pikku hiljaa minusta on tainnut myös tulla mustasukkainen tuolle tytärpuolelleni koska hän omii mieheni itselleen. olen sanonut ääneen monesti miten pahaolo minun on mutta kaikki päivät vain pyuörii tuon tytär puolen ympärillä kunhan sillä vain on hyvä olla ja saa hellyyttä osakseen.
eihän voi olla normaalia että vain viikonloppuna minä saan hellyyttä (seksiä) joko perjantaina tai lauantaina. ja muuten koko viikko ei mitään helyyttä. ei siis yhtään mitään. olen vain kotiäitinä ja laitan tytärpuolen kouluun ja hoidan oman tytön ja kodin.. kun minusta on alkanut tuntumaan että miehelleni on todella tärkeää olla ensimmäisen tyttären kanssa eikä minulla ja uudella tytöllä ole väliä.. ja toisaalta minun päässä on mielikuva myös siintä että mieheni kaipaa helvetisti vanhan emännän luo vain sen takia että tytär niin haluaa.
en tiedä kait minä tässä hulluksi olen tulossa mutta sen tiedän että helvetin paha mun on olla. sattuu älyttömästi sisälle ja niin syvälle että ihan alkaa oksettaa kun ajattelen. toisaalta toivon että tuo tytär puoli muuttaisi äitilleen ja jättäisi meidät rauhaan mutta siinä on sellainen juttu sitten että miten isä voi elää ilman kullannuppuaan..
auttakaa jotenkin mua ennen kun hajoan ihan kokonaan.. :'(
Olemme uusio perhe n. neljän vuoden ajan. Kolme kuukautta sitten meille syntyi tytär. Entuudestaan miehelläni on ex-suhteesta 8-vuotias tytär joka on asunut meidän kanssa koko suhteemme ajan koska oikea äiti ei ehdi/halua/jaksa tytärtään hoitaa. Kalja maistuu paremmin ja uusi 20 vuotta nuorempi miesystävä kiinnostavampi. Nyt vajaa vuoden ajan kun tuo tytärpuoli käy mummolla (äidin äidillä) niin kotiin tullessa aina itkee äiti ikävää. Puhuu suureen ääneen kuinka äiti ja isi olisi hyvä pari ja voisi minun ja tyttäreni luona kyläillä silloin tällöin. eli toisin sanoen hän yrittää savustaa minut ulos täältä! Ja äiti tilalle. Mummo puhuu viikonloppuisin hänelle isistä ja äitistä perheenä ja minä olen kaiken paha. Tuo äiti on pikku hiljaa pääsyt myös jaloilleen ja tytär puoli käy hänenkin luonaan useammin kuin koskaan. ja äiti on häntä pyytänytkin luokseen asumaan.
Eli kaikki tämä munankuoreen. Mummo puhuu tuon tytön pään sekaisin. ja äiti lisää vielä tytön tuskaa sillä ettei mukamas ehdi sen kanssa touhuamaan mutta kuitenkin pyytää luokseen asumaan.
Mitähän pitäisi tehdä?
Ollaan mieheni kanssa puhuttu kyllä kaikki asiat ja aina selvitetään asiat oikeaan järjestykseen kun tyttö palaa kotiin. Mummoon ja Äitiin on niin huonot välit isällä ja minulla ettei niille puhumaan voi ruveta tai sota syttyy.
Hirmu vaikea tilanne koska meidän arkielämä kärsii hirmuisesti koska tyttö yrittää omia isän itselleen. suuttuu jos meillä on jotain kanssa käymistä halia tai suukkoa ym..
tytön pää on oikeasti niin sekaisin että sen koulun käynti kärsii paljon koska miettii asioita.. minä paha, äiti tilalle, muuttaisko äitille, koti ikävä, äiti ikävä ym.. jos ei näitä asioita saada muuttumaan jollain tavalla on tyttö pian hullu.
Ja minä kärsin hirmuisesti myös kun minua syyllistetään eroista ym kun uuden lapsen tein. tuo tytär on minun esikoiseni ja todella toivottu perheen jäsen. maidontuotantoni on hiipunut kokonaan kun jatkuvasti stressaan sitä että koska minut tosiaan jätetään ja lähdetään jatkamaan perhettä ex-akan kans koska esikoistytär isältä niin pyytää.. mieheni kyllä on minun puolellani ollut kokoajan asioissa mutta öisinkin nään painajaisia ja kaikki tuntuu niin todelta..
Tunnen itseni tosi epäonnistuneeksi. ja pikku hiljaa minusta on tainnut myös tulla mustasukkainen tuolle tytärpuolelleni koska hän omii mieheni itselleen. olen sanonut ääneen monesti miten pahaolo minun on mutta kaikki päivät vain pyuörii tuon tytär puolen ympärillä kunhan sillä vain on hyvä olla ja saa hellyyttä osakseen.
eihän voi olla normaalia että vain viikonloppuna minä saan hellyyttä (seksiä) joko perjantaina tai lauantaina. ja muuten koko viikko ei mitään helyyttä. ei siis yhtään mitään. olen vain kotiäitinä ja laitan tytärpuolen kouluun ja hoidan oman tytön ja kodin.. kun minusta on alkanut tuntumaan että miehelleni on todella tärkeää olla ensimmäisen tyttären kanssa eikä minulla ja uudella tytöllä ole väliä.. ja toisaalta minun päässä on mielikuva myös siintä että mieheni kaipaa helvetisti vanhan emännän luo vain sen takia että tytär niin haluaa.
en tiedä kait minä tässä hulluksi olen tulossa mutta sen tiedän että helvetin paha mun on olla. sattuu älyttömästi sisälle ja niin syvälle että ihan alkaa oksettaa kun ajattelen. toisaalta toivon että tuo tytär puoli muuttaisi äitilleen ja jättäisi meidät rauhaan mutta siinä on sellainen juttu sitten että miten isä voi elää ilman kullannuppuaan..
auttakaa jotenkin mua ennen kun hajoan ihan kokonaan.. :'(
Vastaukset 9
Vanhimmat
tosi ikävä tilanne! Ainoa mahdollisuus on että miehesi alkaa ottamaan enemmän tytön aikana sinut huomioon. Halii, suukottelee jne. Meillä oli alussa samanlaista, kun mies ottaa tyttärensä ja minut tasapuolisesti huomioon, kaikilla on hyvä olla. Ehdottomasti miehesi olisi nyt tajuttava miten paha olo sinulla on.
Lapset aina välistä toivovat omien vanhempien yhteenmuuttoa ja se on varmasti ihan normaalia. Meillä myös suunnilleen tai ei edes suunnilleen vaan juuri tokalla keskimäinen poika alkoi puhumaan, että ois ihana, jos iskä ja äiti asuis yhdessä. Minä sitten lapsille asia selvitin näin...Että sinä ajattelet nyt, että meidän elämä olisi samanlaista, kuin jos yyyy:n paikalla olisi iskä tai jos xxxx:n paikalla olisi äiti, mutta silloin se elämä olisi tyystin erilaista ja kerroin siitä mitä se oli koska poikamme ei muista sitä aikaa. (Hän oli 3 v, kun erosimme)Vanhempi poika joka erotessamme oli 6v muistaa ja hän sanoikin, että näin on parempi, kun ei tarvi pelätä meidän riitoja. Kysyin suoraan keskimäiseltä, että kumpi on kivempi, että isä ja äiti nauraa ja ovat onnellisia ja sinä olet onnellinen vai se että isä ja äiti aina riitelee ja sinä itket nurkassa, koska elämä ei olisi tällaista rauhallista elämää, jos esim. äiti menisi xxx:n paikalle. Vasta sitten poikamme ymmärsi mitä tarkoitan. Hänellä kun oli mielikuva, että olisi yhtä ihanaa kuin nytkin kun perheissä halataan ja eletään tasapainoisesti, että miksi ne ei vois elää niin yhdessä myös isä ja äiti. (kauheen vaikee kirjoittamalla selvittää)
Muutenkin muistelen, ettei meillä ainakaan ollut kovin helppoa silloin 8 vuotiaana kummankaan kanssa, kun alkaa kaverit oleen pikkuhiljaa tärkeitä ja samalla haluais olla vaan se pikkuinen siellä kotona suojassa.
Voisit myös sanoa miehellesi, että kaipaat myös muutakin hellyyttä, eikä vain seksiä kerran viikonloppuna. Ehkä miehesikin on väsynyt, jos tytär vaatii kaiken huomion hereillä ollessa..voisit muuten välistä jättää vauvan isälle ja tyttärelle ja lähteä vaikka lenkille tai hemmottlemaan itseäsi muutamaksi tunniksi, niin että osa arkirutiinista jäisi isän harteille..
Huomenna on jo parempi päivä, usko pois...voimia sinulle!
Ekaksikin älä nyt missään nimessä siitä stressaa, että mies exälle lähtisi. Hän on sinun kanssasi ja tulee olemaankin :) Ei sellaisista lapset päätä.
Tosi vaikea tilanne jos tähän isoäitiin on teilläkin tulehtuneet välit, lieneekö isoäiti tuollaisia puhunut kun toivoo tyttärelleen jotakuta muuta kuin sen miehen, jonka kanssa juopottelevat. Toivottavasti tuo on jokin vaihe ja siitä pääsette yli. En keksi juuri nyt mitään muuta keinoa, kuin juuri selvittää tytölle ettei sinusta ero johtunut ja isi haluaa olla juuri sinun kanssasi ja lapsen äiti jonkun toisen. Ja sitä olette jo tehneetkin. :( Mutta ainakin sen tiedän, että samassa tilanteissa olevia ihmisiä on, jotka osaavat neuvoa ja tukea sinua paljon paremmin.
http://uusionni.net/uusionni
Se mitä olen näistä tapauksista lukenut, niin tärkeintä olisi nyt ettet itseäsi stressaisi kun pieni lapsikin hoidettavana ja selvästi stressi jo siihen vaikuttanut. Yritä allokoida noita tilanteita mahdollisimman paljon miehellesi ja itse keskittyä iloitsemaan uudesta lapsukaisesta ja unohdat tuollaiset ero-jutut. Se on niitä lasten puheita, mutta vain ja ainoastaan hänen. Isoäidinkin olisi hyvä huomata miten vaan aiheuttaa lisästressiä myös sille lapsenlapselleen ruokkiessaan turhia haaveita, jotka eivät koskaan toteudu.
Voimia sinulle!
Niin ja ehdottomasti ette ala välttämään keskenäisiä hellyydenosoituksia; muuten saattekin sitten olla loppuelämänne varpaillaan lapsen siellä ollessa. Ja yritätte olla mahdollisimman huomioivia lapselle, mutta kuitenkin pidätte jalat maassa ja halailette ihan rauhassa ja korjaatte aina nuo savustus-puheet. Enemmin tai myöhemmin lapsen on huomattava ettette eroa. Ja ehkä myöhemmin huomaa myös sen ettei se elämä välttämättä mitään niin herkkua olisikaan vaikka hänen vanhempansa olisivat yhdessä.
Harmittaa todella paljon tilanteesi - toivottavasti tulevaisuus on valoisampi.
"hormoonimyrskyn kourissa", joten älä hätäile.
Tuntuu myös, että kuohuu myös läheistesi keskuudessa, sillä uudessa tilanteessa kaikkien elämän rytmi on muuttunut, joten aikansa se vie.
Minäkin toivon, että jaksaisit ottaa asiat rennommin, keskustella miehesi kanssa avoimesti tunteistasi.
Vanhempien välinen suhde on lapsen koti, teillä on nyt kaksi lasta, mutta onneksi kaksi aikuistakin.
Kyllä se tästä, ota päivä kerrallaan, nauti äityidestä täysin siemauksin. Mutta muista myös oma lepo ja oikeuskin siihen.
Rukoilen perheesi puolesta, että saisitte rauhan perheeseenne.
että sinä ja miehesi välitätte tytöstä aidosti. Usko pois joku päivä tyttö näkee sen ja osaa arvostaa sitä. On luonnollista, että tyttö haaveilee isän ja äidin yhteenpalusta, mutta ei todellakaan oikein, että toiset aikuiset tekevät sinusta syntipukin.
Mitäpä jos ottaisit välillä kahdenkeskistä aikaa tytärpuolesi kanssa? Menisitte vaikkapa vaateostoksille tai elokuviin. Muista myös nauttia vauvasta. Onneksi sinä olet tytärpuolelle hyvän naisen malli kun äiti ja mummo eivät siihen pysty. Tsemppiä
Ihana huomata etten ole yksin asian kanssa. Kiitos teille vastanneille. Ihan itku tulee kun lukee teidän kannustus viestejä. Minä yritän olla hyvä äiti ja äitipuoli molemmille tytöille. Yritettävä levätä enempi ja jutella miheni kanssa enemmän asiasta. Eiköhän tämä asia tästä johonkin suuntaan käänny. Yritettävä vaan itse olla ja ymmärtäväisempi tytärpuolta kohtaan. Eilenä just tuon vietin kirjoittamisen jälkeen puhuin mieheni kanssa ja se sanoi ettei minulla ole mitään hätää. hän rakastaa ja pysyy minun rinnallani vaikka mikä tulisi. sanoin myös hänelle tuosta että kun tyttö omii häntä itselleen ja minä tunnen itseni hyvin yksinäiseksi. lupasi hän ottaa myös minut enempi huomioon. =D josko tämä tästä iloksi vielä muuttuisi.. Haluaisin ehdottaa miehelleni myös avioitumista mutta uskallanko jos jotain pahaa sattuu tapahtumaankin? Minä olen kyllä täysillä tässä meidän liitossa mukana enkä tosiaan olisi lasta alkanut tekemään ellen haluaisi elämääni mieheni kanssa jakaa. Ehkä pitää vielä odottaa ja katsoa mihin suuntaan tuon tytärpuolen asiat menee.
Kiitos rakkaat ystävät ja Hyvää kesän odotusta teille kaikille!!!
Niin sympatiseeraan.Mulla 8 vuotias poikapuoli ja asuu meillä kans.Ennen mun tuloa ei äitiä kiinnostanut poika ja ollaan siis 4 vuotta oltu yhessä.Aloitti tapaamiset kunme isän kanssa tapasimme.Eronneet olivat kun poika oli 2,5 v.
Täällä ollut samanlaista,poika piirsi tarhassa oman perheen,siitä minä jäin "vahingossa" pois.Äiti ja isi olivat,sekä äidin lapsi vanhasta suhteesta ja mun lapsi.
Meille syntyi 2 v sitten tyttö ja selkeesti oli mustis siitä.
Mä sanoisin että anna ajan kulua.Tee kuten tähänkin asti ja aikaa myöten tyttö huomaa miten asiat oikein ovat.
Kertoa että on teille tärkeä,uskon että hakee sitä huomiota äidiltä ja mummolta.
Sitä ihan spesiaalihuomiota.
VOithan joskus tehä sellasia kivoja hetkiä teille,sanot että saunotaan ihan tyttöjen kesken esim ja sitten hyvät mehut saunaan ja saunahunajaa sekä muuta kivaa..
Taikka meette kampaajalle yhessä ja teet tällasia teidän isojen tyttöjen hetkiä,jotta tyttö tajuaa että hänkin on sulle tärkeä eikä vain pikkusisko.
Sama juttu isän kanssa.Isäkin vois tehä jotain ihan kaksin,vaikka päätätte jonkun illan jolloin toinen on toisen tytön kanssa vain ja ainoastaa.
Meillä tehtiin joka muksulle oma hetki,ihan vaikka kauppareissu ja se oli meidän aikaa.
Pienen syntymä on iso juttu lapsillekin.
Mutta mitenkään ei ole sun vika.
Meillä on rauhoittunut elämä jo,toinen yhteinen vauva on tulossa.Saa nähdä repeekö taas hommelit,mutta toivon että vähemmän kuitenkin.
VOimia ja jaksamisia sulle!!
tytärpuolesi äiti on toipumassa. Ehkä tytärpuolesi voisi muttaa äitinsä luo ja kävisi teillä vain isäänsä ja sisaruspuoliaan tapaamassa. Minusta tuo olisi hyvä ratkaisu. Kouluikäisen lapsen hoitaminen ei ole yhtä raskasta kuin pienten lasten, joten mieshesi ex-vaimo selviää varmasti siitä.
Yleensä lasten on vaikea hyväksyä vanhempiensa avioeroa ja he yrittävät saattaa heidät takaisin yhteen, joten senkin takia on parempi, että tytärpuolesi muuttaa äitinsä luokse eikä asu enää teillä.
Tee miehellesi selväksi, että teillä on nyt oma yhteinen lapsi ja ehkä tulee vielä lisääkin, te olette nyt hänen perheensä, joten hänen tulee huolehtia ennen kaikkea heistä. Ex-vaimolle taas tekisi hyvää, jos hänen äitiyttään tuettaisiin ja tyttö voisi muttaa hänen luokseen. Näin asiat olisivat luonnollisemmalla tolalla.