APUA!!!! onko kenelläkään kokemuksia estrelanvuoristokoirista. Ollaan hankkimassa sellaista meille (?) ja haluasin kuulla muiden kokemuksia. Olen lukenut kirjallisuutta, mutta ystäväni sanoi, että ei missään nimessä kannata ottaa???? Meillä on lapsia kaksi 4 ja 8 vuotiaat ja mahdollisuus tarhaan. Kiinnostuneena odottelen vastauksia.... Ymmärrän kyllä, ettei mikään sylikoira enkä sellaista haluakaan.
estrelanvuoristokoirasta....
annemari74
4368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka ja miksi joku on sanonut sinulle sanonut ettei kannata hankkia estrelaa? En tiedä tilannettasi ja kokemustaustaasi, mutta pelkäänpä että henkilö, joka tuolla tavalla sanoi ei ole kokenut koiranomistaja tai ei muuten tiedä mitään rodusta ja on äärimmäisen ennakkoluuloinen.
Ehdotan, että tutustut rotuun rauhassa, vierailet kasvattajien luona kotona katsomassa rotua, luet koirakirjoja ja opiskelet koirankouluttamista sekä tutustut laumanvartijoista kertovaan kirjallisuuteen.
Sitten mietit asuinaluettasi ja perhettäsi. Tuon kokoluokan koira kuin estrela kuuluu ehdottomasti maalle tai ainakin isoon taloon, jossa on ympärillä tilaa.
Perheessä ainakin jollakin täytyy olla kokemusta eläinten hoidosta ja kouluttamisesta, lapset täytyy opettaa pienestä pitäen kohtaamaan koira oikealla otteella, rauhallisesti ja johdonmukaisesti. Mitään koiraahan ei oteta leikkikaluksi, vaikka estrelakin on pentuna kovin söötti ja leikkikaluksi helposti näkönsä puolesta kelpaisi :) Leikki sikseen, pahoittelen muuten jos kuulostan kovin paasaavalta.
Sitten omiin kokemuksiini: Perheessämme ei ole vielä lapsia, mutta rotu kyllä soveltuu lapsiperheeseen. Hetkeäkään en ole katunut rotuvalintaani. Isona ja itsenäisenä rotuna se vaatii kuitenkin omistajaltaan aikaa ja keskittymistä.
Heti ensi kuukausista lähtien aloitimme sosiaalistamisen kaikkeen mahdolliseen ja nyt poika on 'pikkukoululainen'. Eli käyn sen kanssa aktiivisesti koirakoulussa, jotta siitä tulee ja se säilyy yhteiskuntakelpoisena yksilönä.
Kotioloissa se on rauhallinen, huumorintajuinen, hoivaviettinen ja hakeutuu herkästi kainaloon :) Kotipihalla se on vartiointielementissään ja on herkkä haukkumaan. Siihen on varauduttava, joten ei sovellu liian taajaan asuttuun kylään. Lenkeillä se on rauhallinen ja hyvin koulutettuna mukava ja rimpuilematon kumppani myös syrjäisemmilläkin lenkkipoluilla.
Mikäli uskot kykyihisi koirankasvattajana, osaat etsiä tietoa ja päivittää koulutustaitojasi sekä mahdollisissa ongelmatilanteissa et pelkää etsiä apua niin siitä vaan hakkimaan ko. rotua. Mikään kiire teillä ei varmaan ole, mutta jos rotuun päädytte niin tsemppiä! Hieno rotu, ei todellakaan mikään sylikoira, pitää sinusta ja perheestäsi huolen, voi olla isona hurjannäköinen, mutta sisältä niin suloisen herkkä :)
Haluaisit varmaan kuulla myös ihan käytännön jutuistakin kokemuksia, hoitamisesta yms. Turkinhoito helppoa, estrelalla on vuohenkarvaa muistuttava karva. Se jännästi myös hylkii vettä, ei tarkkuunnu herkästi, mutta toki kaipaa normaalin harjaamisen ja pesun. Pihalla turkkinsa ja olemuksensa puolesta pystyy olemaan hyvin. Karva ei pöllyä ainakaan meillä. Vaan harjaamisen yhteydessä tulee karvapalloja, jotka on helppo irrottaa harjasta ja heittää roskiin.
Kynsien leikkaaminen kannattaa opettaa pienestä pitäen hyvin, isolta koiralta on hankala pakolla leikata kynnet.
Meidän estrela ei ole ahmatti ruoan suhteen, muista en tiedä. Luulisin, että ovat yleensä aika vähäruokaisia.
Muuta ei tule nyt mieleen, toivottavasti näistä muutamista asioista oli apua.
kiitos sulle. Olen joo lukenut estreloista ja katsonut netistä, mutta halusin käytännön tietoa. Lähinnä ajattelin lasten kannalta, kun niistä saattaa irrota jonkinsortin mekkalaa. Eli miten koira reagoi koviin ääniin. Ilmeisesti arkuus on yleistä rodulla??? No meille on tulossa 1.5 vuotias. koiran entinen omistaja on sairastunut ja päättänyt luopua koirasta. Omistaja kertoi, että kyseessä on mammanpoika ja kiltti yksilö, mutta saattaa olla arka. Sosialistamista se tietysti vaatii, mutta mutta. Ollaan menossa katsomaan otusta ja katsotaan sitten miten käy. Mahdollinen ottaminen vasta toukokesäkuun vaihteessa. Mielestäni parempi katsoa kuin katua ja haluan tietää mahdollisimman paljon asioista yleensäkin....
Hei.... henkilö, joka minulle kertoi omia kokemuksiaan koirasta, oli omasta mielestään varsin tietäväinen. on varmasti lukenut jostain tms. No en usko kaikkea mitä kuulee, mutta tietävästi mielenkiinto heräsi, josko totta toinen puoli.
Tietysti eläin tai ihminen vaatii aikaa ja huolenpitoa - tarkoitus koirasta tulla perheenjäsen, mutta pysyä kuitenkin koirana.
Kotona meillä on ( nuorena tyttönä) ollut koiria ja pentukoiria. Aikuisiällä ei ole. Eläimistä kuitenkin maalla asuneena on kokemusta, vaikka eläinlääkäri en olekaan.
Työskelen ongelmanuorten kanssa tällä hetkellä ja mielenterveysalaa opiskelen eli kertooko se jotain. Ikinä ei kuitenkaan voi olla eläimestä satavarma, niin kuin ei ihmisestäkään. Tarvitsevat molemmat rajoja ja sitä rakkautta, että olo on turvallinen....