Mikä mua vaivaa kun en pysty tanssimaa, en saa sitä jotain fiilistä. Noloa baarissa kun tuntuu että vaan hytkyy tyhmänä muitten keskellä. Olen käynyt latinotanssitunneilla ja osaisin kyllä liikkeitä mutta en saa tanssiin mitään tunnetta. Halu olla hyvä tanssija olisi kova.
en pysty tanssimaan!!
annaleena
152020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tanssiin halu ja ilo tulee ajattelemalla sen olevan naimista tai esileikkiä. Ei sen kummempaa.
Olet ihan väärillä jäljillä...Säälin Sinua jos et muuta tanssista saa.
Tanssiin tulee himo kuin toisilla tupakkaan, viinaan, juoksulenkkiin, se on verrattavissa parhaimmillaan urheilusuoritukseen ja voi sitä ihanuutta kun saa tanssia parempansa kanssa ja vielä pysyy mukana...ja hiki virtaa ja kestävyyskunto nousee...
Mies antaa naiselle tanssin josta nainen voi nauttia, voi olla sylikkäin ilman velvoitteita, kun musiikki loppuu eroamme vieraina, vain hetki tulkiten yhdessä musiikkia, siinä se jokin...
Tanssissa ei saa yrittää liikaa. Pitää vaan yrittää tehdä parhaansa ja lisätä taitojaan. Mikä tunne onkaan mahtavampi kun tuntea jonkun monta viikkoa harjoittelun alla olleen asian menevän hyvin!
Joillakin ei vaan ole sellaista intohimoa rytmin ja musiikin ilmaisemiseen liikkeillä. Sitähän se tanssi on. Oletko musikaalinen tai rytmitajuinen? Niillä ominaisuuksilla on vahva yhteys tanssista nauttimiseenkin.
sitähän mä ihmettelenkin kun minua on musiikintunnilla sanottu hyvinkin musikaaliseksi.......
ja rytmitajuakin löytyy ainakin normaalin verran jollei enemmän.
Lähde humpalle osaavan miehen vietäväksi. Saattaa se kipinä löytyä.
Tanssissa onkin tärkeää, että antaa mennä.
Olemme mieheni kanssa 61 ja 63 vuotiaita ja olemme tanssineet varmaan 15 vuotiaista saakka. Yhdessä olemmee tanssineet 37 vuotta.
Opettelimme kumpikin tahollamme nuorisoseuran tansseissa ja tanhuissa. Mitään kursseja emme ole käyneet. Tanssi sujuu meiltä hyvin, en tiedä onko askeleet oikein, kun en tiedä niitä, mutta koskaan ei askeleet sekoa, koskaan ei rytmi häviä. Valssi menee kahteensuuntaan, humppa vanhanaikaisena ja myös tavallisena humppana ja tango wau, se vasta jotain, varsinkin kun on tilaa. Hiittelyt jätämme väliin, täytyy olla rytmiä. Kerron tämän, koska tanssi on meille sitä, antaa mennä tyyliä ja kummasti ne askeleet aina löytyy, vaikka ei aina näistä nykyaikaisista tiedä mikä tanssin nimi edes on.
Meillä on vain joskus tansseihin lähdössä laiskuutta, mutta kun sinne pääsee ei malta lopettaa ennen kuin viimeinenkin valssi on tanssittu. Sitten onkin muutama päivä puoliksi invaliidi.
Onko täällä muita joilla on samanlaisia kokemuksia elämän mittaisesta tanssista?
Tanssiin täytyy olla fiilsitä.Tästä fiiliksestä
ei toinen ihminen osaa toiselle kertoa. Vaikka kuina osaisi tanssin askeleet niin se fiilis se saa vasta
tanssin tuntumaan ropassa ja myös näyttämään hyvältä. Itse olen tunneihminen, maanis-depressiivinen. Silloin kun olen masentunut
en osaa tanssia ollenkaan ja kun maaninen vaihe on päällä menoa ja monoa riittää.Osaamistani ei moiti kukaan.Vasta hiljattain nyt yli 60-kymmpisenä
olin naistentansseissa ja vientiä riitti. Näkivät taitoni enkä ollut masentunut.
Tanssi parantaa masennuksen, lääkkeet voi heittää hiiteen. Oletko samaa mieltä?
joo se se varmaan onkin että olen toisinaan vähän masentunut niin se fiilis ei tule. argh mitenköhän sen sais pois lopullisesti kun oon jo niin kauan ollut tällanen tosikko
Musta tuntuu et sua alkaa vähän jännittää ku sun pitää tanssii. Mulla on sama vika. Mun mielest sun pitäis vaan mennä tanssii, älä ajattele muitten mielipiteitä sun tanssist.
olen nuori ja tarkoitin lähinnä disco tanssimista, ja kun siinä pitää itse keksiä kuviot niin se tekee siitä inhottavaa.
Pelko joka laittaa miettimään ja ajattelemaan tanssinko oikein tai väärin. Olo tulee inhottavaksi.
Päätä jo pian ettet tanssi väärin ensinäkin ja kun tanssit niin haet keholle impulsseja musiikista ja luota itseesi sillä se kehittyy kokoajan tunnistaa musiikista rytmintuomat sykkeet. Liikuitpa miten tahansa sen mukaan tanssit oikein.
Harjoittele vaikka kävelyä musiikin mukana ,, lenkille vainkorvalaput ja mieleinen musiikki mukaan. Liiku joka suuntaan musiikin mukana ja hae rytmi askeleille.
Pian olet hyvä tansija sillä siitä on jatkoa heti kun tunnet että jalat liikkuu kehon alla sopusoinnussa musiikin rytmin antamalla sykkeella.
Anna mennä,,,,
Sama juttu minulla. Nuorempana en millään millään saanut fiiliksestä kiinni diskossa ja tanssiminen tuntui jotenkin väkisin vääntämiseltä ja sellaiselta robottimaiselta liikkumiselta joten unohdin tanssimisen yli 20 vuodeksi.
Nyt myöhemmällä iällä aloin opetella näitä perinteisiä tansseja ja edelleen oli sama juttu, väkisin vääntämistä. Menin yksityisopetukseen ja opin kyllä askeleet ja opettajan mukaan meni hyvin, mutta edelleen oli tunne että jotenkin väkisin vääntämistä.
Meinasin jo luopua toivosta mutta palasin vielä kerran lähtökuoppiin.
Aloin yksinkertaisesti kävellä musiikin rytmin mukaan unohtaen kaikki vaihtoaskeleet yms.
Yks kaks huomasin että aseleet osuivat tarkalleen rytmin mukaisesti (sadasosasekunnilleen) ja siinä tuli sellainen ahaa elämys.
Pikku hiljaa lisäilin aseliin muita jo opittuja elemenntejä ja homma toimi.
Jälkeenpäin mietinkin että oliko mulla liian hyvä rytmitaju, ei riittänyt sinne päin vaan pitää sattua tarkalleen kohdalleen.
Nyt kun vajaa vuosi on mennyt tuosta rytmin löytymisestä kykenen tanssimaan 6 perinteistä tanssia ja ei se diskokaan enään niin pahalta tunnu.
Eli minun vinkki, etsi jokin helppo kappale jossa rytmi on hyvin kuultavissa ja ala joko kävellä tai vaidella painoa jalalta toiselle ja etsi kohta jossa rytmi ja jalka kohtaavat, kyllä sinä sitten huomaat kun se sattuu kohdalleen.
Älä yritä kopioida muiden liikkeitä ennenkuin saat perusrytmin kohdalleen sen jälkeen voit tehdä mitä tahansa.