Sen enempää yksityiskohtiin menemättä... menetin lapseni, jota en edes ikinä saanut kotiin..!
Mitä teen valmiille lastenhuoneelle? Mitä teen lapselle varatuille tavaroille?
Mieli on nyt aivan turta.
Hyvät ihmiset, en nyt sitten halua kuulla tarinoita:
- minullekin kävi... , sisareni on kokenut aivan ...
Minä en ole sisarenne, enkä te itse... tämä on minun suruni. En vain tiedä miten jaksan tämän!
Mitä teen valmiille lastenhuoneelle? Mitä teen lapselle varatuille tavaroille?
Mieli on nyt aivan turta.
Hyvät ihmiset, en nyt sitten halua kuulla tarinoita:
- minullekin kävi... , sisareni on kokenut aivan ...
Minä en ole sisarenne, enkä te itse... tämä on minun suruni. En vain tiedä miten jaksan tämän!
Vastaukset 7
Vanhimmat
aivan kamalaa! En osaa edes kuvitella, tällä hetkellä olevaa suruasi :( en osaa mitenkään lohduttaa, mutta hirvveää tuo on.. miten tämä sitten tapahtui? oliko vauva kenties sairas jotenkin vai oliko painossa tai jossain vikoja?? . :( Otan osaa
niitä harvemmin keskustelupalstalta, varsinkaan kaxneloselta löytyy. et selvästikään halua vertaistukea saman kokeneiltä ("älkää kertoko kuinka siskollenne tai itsellenne kävi..."). asiasta puhuminen on kuitenkin suuri osa surun purkamista ja kriisin läpikäymistä, turha hautoa asiaa sisällään. enemmän sinua huolettaa näköjään materiaalinen puoli ( valmiiksi kalustettu lastenhuone ja turhaan ostetut vauvanvaatteet)!! siis millaista apua oikein haluat? no, tässä käytännön neuvoni materian suhteen: jos et aio yrittää uudelleen raskaaksi (kuitenkin elämä jatkuu!!), niin myy tavarat esim. kirpputorilla, huutonetissä tai anna tutuille. lopuksi on pakko sanoa: minua pöyristyttää asenteesi, joka on selvästi materialistinen.
Mitä ihmettä... Miten voit vastata alkuperäisen viestiin näinkin ilkeästi??? Mikä tekee hänestä materialistin ja miten voit sanoa suurin piirtein että suree enemmän tavaroiden perään kuin vauvan? Itse olen nyt rv 28 ja makuuhuoneessa vauvan sänky ja hieman tavaroita valmiina, kyllä minullekin tulisi nopeasti mieleen, että mitä ihmettä minä niiden kanssa teen jne. Eikä ajatus liity mitenkään että asenne olisi materialistinen. Sinun asenne alkuperäistä kohtaan on pöyristyttävän törkeä! Ihme porukkaa täällä pyörii...
No jopas oli ruma vastaus kerrassaan... Olen seurannut erään (lapsettomuudesta kärsivän) ystävän lapsen menetystä, ja vaikeimpiin asioihin kuului juurikin tuo tavaroiden "hävittäminen". Ne kun olivat juuri sille tietylle lapselle ostetut ja rakkaudella hankitut. Vaikea niitä on alkaa myymäänkään.
Aloittajalle kovasti voimia! En tiedä miten lohduttaa, niin kovin raskasta asiaa käyt nyt läpi. Aika se on mikä parantaa...
tavarat esim. vanhemmillesi tai jollekin kuka ne voisi säilöä. Mielestäni niiden hävittäminen heti olisi hätiköityä. Otan osaa suureen suruusi ja toivottavasti joskus vielä tarvitsette tälle enkelilapselle aiotut tavarat käyttöön. Surutyö on varmaan helpompi tehdä, kun ei tarvitse niitä tavaroita tuijotella joka päivä. En voi myöskään olla vähättelemättä ammattiauttajan apua. Jaksamista itsellesi ja miehellesi!
asiallisesti vastanneille ja myötäeläjille. tilanteessa on niin paljon surua. Menetetty lapsi ( ihan viime hetkellä, sairaus, tieto siitä ettei koskaan voi saada lasta...
Miehelläni on ollut syöpä, joten adoptio ei tule kysymykseen. Aivankuin kaikki toivo ja elämäntarkoitus oisi viety!
Hei!
Rehellisesti en tiedä miltä teistä tuntuu, mutta sen tiedän, miltä tuntuu kun kärsii lapsettomuudesta ja siitä, että ei voi ikinä saada omaa lasta. Sulle nämä kaksi asiaa on ihan liikaa käsiteltäväksi, hae apua itsellesi ja miehellesi ammattiauttajalta mahdollisimman pian.
Eräälle ystävälleni kävi kuin sinulle ja hän sai apua päiväkirjan kirjoittamisesta ja puhumisesta.
Mitä sisustettuun huoneeseen tulee, ei tarkoita mitään materialismia, vaan onhan se raskasta katsoa valmiiksi sisustettua huonetta ilman vauvaa.
Otan osaa!!!