Olen painiskellut vuosikymmeniä anteeksiantamisen ja unohduksen tiellä: mutta ei näytä tulevan sen valmiinpaa. Olen monta kertaa antanut isälleni anteeksi hyväksikäytön. Mutta ei! Asia ei unohdu, se pulpahtelee pintaan oltuaan jonkin aikaa poissa mielestä. Nytkin tulin vihaiseksi, kun ajattelin omaa lapsuuttani: Mikä oikeus jollain on pilata lapsensa lapsuus? Lapsi tuntee olevansa "likainen" ja erilainen. Lapsuus itseasiassa loppuu siihen. Miksi mokomat perverssit eivät käytä sellaisia naisia, jotka haluaa seksiä?
Istutin isäni haudalle valkoisia kukkia anteeksiantamisen merkiksi. Mutta. On vaikea unohtaa. Toki hän oli paljon muutakin kuin hyväksikäyttäjä ja sekin oli satunnaista. Tämä kokemus on niinkuin rikkinäinen astia: vaikka se liimataan, siinä on särö. Miten voin kohdata isäni tuonpuoleisessa, jonne olen pian menossa? (Vakavasti sairas) Tätä pohdiskelen.
Sanni
Istutin isäni haudalle valkoisia kukkia anteeksiantamisen merkiksi. Mutta. On vaikea unohtaa. Toki hän oli paljon muutakin kuin hyväksikäyttäjä ja sekin oli satunnaista. Tämä kokemus on niinkuin rikkinäinen astia: vaikka se liimataan, siinä on särö. Miten voin kohdata isäni tuonpuoleisessa, jonne olen pian menossa? (Vakavasti sairas) Tätä pohdiskelen.
Sanni
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitäpaitsi asia ei ole pelkkä hyväksikäyttö. Luulen, että se vaikutti epäedullisesti koko persoonallisuuteni kehitykseen. Jouduin valehtelemaan suojellakseni häntä. Nyt minulla on koko ikäni ollut uskottavuusongelma: sanon mitä tahansa, sanon sen siten kuin se ei olisi totta. Minun piti aina suojella itseäni: niinpä nytkin olen yksikseni, vaikka mulla on elinaikaa 1/2-2 vuotta. Olen siis luonut muurin ympärilleni.
Sen lisäksi olen taakkojen kasaaja. Keksin ja löydän vaikka mistä ja vaikka mitä taakkoja kannettavakseni. Käyttäydyn päinvastoin kuin muut ihmiset ja kasaan sitenkin taakkoja. Esim. työssä osaan aina saattaa itseni mitä epäedullisempaan valoon.
Tämä hyväksikäyttäjä teki minusta vielä valehtelijan, kun kerroin läheisilleni hänen tekosensa. Tämä on vielä kasvattanut ja lyönyt kiilaa läheisieni ja minun väliin.
Kun isäni sairastui, en käynyt häntä katsomassa kuin kerran. Hän soitti ja toivoi että toisin tupakkaa. - En mennyt. Sitten hän kuoli. Omatuntoni on tuominnut minut armottomana ihmisenä, pahenpana kuin hän. Mutta ajattelin silloin, että se oli pahinta, että hän vielä teki minusta valehtelijan peittääkseen tekosiaan. Kun uskalsi kajota tyttäreensä, olisi ollut edes kerrankin reilu, ja tunnustanut.
Sanni
Et saa missään nimessä syyllistää itseästi isäsi tekemistä rikoksista!
Olen hyvin pahoillani että olet tuossa tilanteessa nyt..joten en voi kaiketi sanoa että voit korjata vielä asian ja saat elämänhalusi vielä takaisin?
Kaikkea hyvää sinulle
Jouduin itse nuorena poikasena vanhemman naisen
seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.Sitä kesti
lähes vuoden suhtellisen säännöllisesti ensim-
mäisellä työpaikallani ja olin todella itsemurhan partaalla ja kokemuksena todella kipeä ja pelot-
tava.Tällainen asiahan on tabu ja siitä ei uskal-
tanut puhua.Lääkärille asiasta kerroin muun käynnin
yhteydessä ja hänen komenttinsa oli että nauti nyt hyvä poika!Omaehtoisesti lopputilin kautta repäi-
sin itseni siitä irti,mutta henkisesti ei ole
koskaan siitä päässyt eroon.Varmasti se on vaikuttanut seksuaalisuuteni ja seksikäytökseeni
hyvin monin tavoin.Itsehän asiaa ei osaa kont-
roloida.Kyllä anteeksi antaminen on vaikeaa.
Tai unohtaminen.Kyllä vieläkin yöllä herää
painajaisiin ja olo on ahdostunut.Toki nautin
seksitä ja seksuaalisuudesta,mutta kyllä
ahdistus on herkästi ovella,jos esimerkiksi
nainen on erityisen aktiivinen.Ymmärrän siis
sinua täysin ja tiedän minkälaisten asioiden
parissa painitvarmaan läpi elämän.
pelleillä vakavalla asialla.
Ei mulle ainaskaan tolleen käyny poikasena vaikka vanhemman naisen opissa olinkin. Namiaaaa oli, oikeesti.
Saispa sen ajan takasin ;-)
On kai nyt eri asia poikasen olla naisen kanssa
tai joutua hyväksikäytetyksi.Pitää sinun nyt tajuta
tuossa selkeä ero.Onko kyseessä rakastelu jota
haluaa vai raiskaus? Kyllä kai aikuisena miehenä
näiden kokemusten erot tajuat? Minulle kokemus
oli aidon pelottava ja karmea.Tabuhan tämä on
ja siitä ei saisi puhua.Enkä minäkään uskaltanut puhua silloin.Nyt uskallan.
tajua, siis oikeesti. Minut on nainen saanu raiskata 13 v. lähtien mutta eipäs ole vielä sattunut kohdalle. Tervetuloa naiset.
Joku on laittanut sun päähän tollasen jutun. Kysymys sulla on jostain muusta. Mistä? En voi tietää.
Kun olin 15 v. niin eka kyydit sain 27 vuotiaalta naiselta ja harmikseen kesti vain vuoden se suhde. Eikä ollu hyväksikäyttöä vaikka olin niinkin nuori. Mukavaa oli vaikka vähän pelottiki/jännitti.
Kerroin vain oman kipeän kokemuksen nuoruudesta ja
siitä,miltä tuntuu olla hyväksikäytetty.Lähinnä aika paljon siksi,että puhutaan paljon siitä kun miehet raiskaa ja hyväksikäyttää.Naisen vastaava käytös on tabu,niin kuin sinunkin käytöksestä huomaan ja sanavalinnoista.Sen verran neuvoisin
sinua jatkoa ajatellen,että kun nimeät jonkun
yksilön valehteliaksi,tee se harkinnan jälkeen ja vahvan näytön perusteella.
Ymmärrän hyvin että tunnet olosi likaiseksi kun aikuinen nainen häpäisi sinut ja käytti herkimpiä tunteitasi hyväksi. Kaikki miehet eivät oikein tajua sitä koska seksi on heillä haarojen välissä eikä päässä. Tuskin koskaa kasvavat aikuiseksi ja uskaltavat ajatella syvällisesti. Mutta sinä tiedät eron. Toivottavasti pääset ahdistuksesta ja likaisuuden tunteesta eroon.
En minä ikinä lopullisesti pääse eroon näistä
tuntemuksista ja siten normaali suhde naiseen
on minulle vain kaunis haave.Pelot ja ahdistus
on liian voimakkaita.Mutta teen terapiatyötä
raiskauksen uhrien parissa ja koetan heitä olla
tukemassa uuden elämän,mahdollisuuden,alkuun.
Elämä todellakin jatkuu ja jopa ilman katkeruutta,
positiivisinkin mielin.Mutta todella se normaali
suhde naiseen on minulle mahdoton.Kyllä se satuttaa
mutta on asioita joiden kanssa oppii elämään.
Haavoittuneena,mutta ihmisenä kuitenkin.