Collie

Elikkäs eivät nou colliet mitään kovin arkoja ovat vaikka niistä sen käsityksen saakin!

Turkin hoito ei käy kovinkaan hankalaksi paitsi metsälenkeillä ja ihan tien kulmassa voi vähän risuja (tms) roikkumaan mutta ne on helppo ottaa pois varsinkin jos opetat pennun pienestä asti pesemiseen ja harjaamiseen muuten voi olla aika hankalaa!!

Todella helppo kouluttaa ellei ole dominoiva yksilö että on hyvin kuuliainen ja valpas omistajaan kohtaa. Liikunnan tarve on normaali siis riittää sellaiset vaikka pari vartin lenkkiä ja sitten myös aika iso, olisi hyvä jos voisi jossain juosta vapaana!!

Eroja on, elikkäs toi lyhytkarvainen (nahka) on yleensä valppaampi ja energisempi. Tai yleensä siis se jaksaa enemmän ja tämä pitkäkarvainen (pehko) on laiskempi ja enemmän "löntys" mutta kummatkin sopivat lapsi/vanhus- perheisiin.
Luokse tulos ym onnistuvat helposti ja pitää jaksaa kehua.

Rotu omaa viellä hyvän jutun, ettei nyt kauheasti mitään perinnöllisiä sairauksia ole :)

Onnea sinulle ja perheellesi rodun valintaa, collie sopii meilkeimpä kaikille :>

Pitkäkarvaisissa Collieissa on enemmän arkoja ja säikkyjä yksilöitä, kuin lyhytkarvaisissa. Perheessämme yksi pitkäkarvainen ja kaksi lyhytkarvaista. Collie on mielestäni erinomainen seurakoira, helppo kouluttaa, oppii asiat kuin itsestäänp, kiintyy voimakkaasti omistajaansa/perheeseensä. Tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa sukupuolesta riippumatta ja lenkillä pystyy kuljettamaan ilman hihnaa joka paikassa, kun on pennusta asti oppinut. Liikuntaa tarvitsee tunti pari reipasta lenkkeilyä päivittäin, uroksella riittää pari kk 15 kilon säkki ruokaa, nartulla kolmekin kuukautta. Pitkäkarvainen vaatii perusteellisen harjauksen pohjaa myöten muutamia kertoja vuodessa (vie aikaa useamman tunnin), turkkiin tarttuvat metsässä risut ja männyn kävyt ja talvella lumipaakut, myös varpaiden väleihin ja koira pysähtelee lenkillä niitä jyrsimään. Kurakelillä lenkkeilessä pitkäkarvaisen turkki on märkä ja rapainen lähes selkään saakka ja vaatisi lenkin jälkeen suihkutuksen... Lyhytkarvaisen turkin kanssa pääsee paljon helpommalla. Pari harjausta per karvanlähtö luonteet myös lyhytkarvaisilla useammin rohkeat ja reippaat. Valitse pentu, jonka mol. vanhemmat läpäisseet luonnetestin hyväksytysti ja mielellään harrastavat vielä pk-lajeja, (näin paremmat mahd. saada luonteeltaan tasapainoinen koira, jonka kanssa arki sujuu mutkattomasti...)tervelonkkaiset ja silmät terveet sekä pentuna! että aikuisena. Voi olla hankala löytää. Kasvattajien nettisivuilta löydät tietoa heillä suunnitteilla olevista pentueista, varaa etukäteen hyvästä yhdistelmästä. Älä ota kivesvikaista tai napatyräistä pentua tai sellaista jonka sisaruksilla on kyseistä vikaa, itse sain maksashuntti-koiran... Haukkuherkkyys on koirakohtaista, toiset haukkuu enemmän, kuin toiset. Meillä pk uros ja lk narttu haukkuvat kaikki vieraat, lk uros haukkuu lenkillä hämärässä/pimeässä, jos kuulee epämääräisiä ääniä... ei juuri muuten. Cinnaberrys- kennelissä on kookkaita komeita lk uroksia ja sandcastles- kasvattaa kauniita lk narttuja. Mikäli sinulla on mahdollisuus hakea koira Ruotsista, suosittelen Oneways-kenneliä.
Terv. Sue

En tiedä lyhytkarvaisista collieista juuri mittää joten kerronpa pitkäkarvaisista...

Koirasta ei yleensä tule säikkyä, jos sen pienestä pitäen opettaa erilaisiin asioihin. Meille tuli yksi vuoden ikäinen pk uros, jota ei oltu opettu oikein mitenkään. Hyvä jos istua osasi ja hihnassa kulkea. Nyt koira on kolme vuotias ja pelkää vieläkin oikeastaan kaikkea vähänkin oudompaa. Muovipussia metsässä tai paikallaan seisovaa ihmistä, oikeastaan siis kaikkea.

Haukkuu myöskin kaikelle mitä pelkää ja vapaan olessa esim. koirapuistossa saattaa haukkua jatkuvasti. Koira ei myöskään pidä tippaakaan lapsista, en tiedä onko joskus ollut jotain miksi on alkanut inhoamaan/pelkäämään lapsia, vai eikö se ole vain yksinkertaisesti, ikinä tavannut lapsia pentuna.

Rappuset ja muut liukkaat lattiat voivat olla colliesta pelottavia, joten niihin se kannattaa totuttaa heti pienestä pitäen ja katsoa, ettei pääse tapahtumaan esim. portaissa liukastumisia.

Pk colliellakin on erilaisia turkkeja. Jotkut ovat kuin palloja ja jotkut Lassie tyyppisempiä sileämpi karvaisia.
Meillä on tällä pojalla ihan älytön pohjavilla, että se pitää harjata viikottain ihan pohjavillaa myöden. Kun joku tuossa sanoi, että pohjavillaa myöden harjataan muutaman kerran vuodessa. Tähän harjaukseen menee sellainen tunnin verran. Lisäksi harjaan ihan pääli harjauksen päivän parin välein, jotta pysyy vähän siistimpänä, eikä näytä takkukasalta :)

Pk colliet tulevat hyvin monesti juttuun kaikkien koirien kanssa. Jopa tämä meidän vaikeampi poika. Harvemmin ovat mitenkään agressiivisia, vaan enemmin, jos joku ottaa päähän, lähtee pois tilanteesta.

Collieilla on jäänyt paimennusperimästä näykkiminen, joka kannattaa kieltää ihan pennusta asti. Meillä sekin löytyy pojalta, joka ilmenee välillä jopa ohi kävelevän ihmisen housun puntin näykkäsynä. Ei siis pure, mutta ottaa hampailla kiinni housusta.

Collie on ihana ja hyvä koira, kun muistaa opettaa sen pennusta asti eri asioihin. Tällä saat itsellesi hyvä käytöksisen koiran. Uskon että kasvatus vaikuttaa collien luonteeseen enemmän kuin perimä, siinä mielessä, että ikävvistä asioista pääsee kasvatuksella eroon.

on pehkocollieuros, joka tuli aikuisena minulle. Aluksi oli arka, mutta nyt vanhemmiten on tullut paljon itsevarmemmaksi.
Turkin hoito ei ole kovinkaan vaikeaa, ei ole ns. trimmatta eikä nypittävä rotu. Meillä pesu aina tarvittaessa ja siihen kyllä menee tunti (siis turkin pesusta aina kuivaksi saakka, harjaan sen yleensä kuivaksi).
Karva lähtee karvanlähtöaikana sellaisina mukavina tuppoina, ei tiputtele niitä matkan varrella yksittäin.
Korvan takana olevia karvoja ja "säärikarvoja" kannattaa harjata suht' usein, ne takkuuntuvat helposti.

Collien kouluttamisessa kannattaa käyttää kannustusta, ns. pehmeää kättä, huutamisella ja mesoamisella ainakin minun koirani ottaa nokkiinsa ja kieltäytyy tekemästä mitään.
Omani ei oikein herkuista sun muista kauheasti välitä, mutta kehujen tähden seisoo vaikka päällään.
Itse pidän collietani aika paljon vapaana, ei päästä minua katoamaan silmistään, vaan seuraa, missä liikun. Aina kun tulee luokse (kutsusta tai ilman) olen kehunut.
Omani ei tykkää kauheasti räksyttävistä tai turhanpäiten haukkuvista koirista, on itse aika hiljainen, mutta juttelee silloin tällöin erilaisilla äännähdyksillä, murinoilla ja ulvahduksilla. Tyytyväisinä pitää sellaista hiljaista murinaa (joskus vieraat ovat sitä pelästyneet).
Nyt koiralla toinen takajalka paketissa, on vielä kuukauden ja ai että kun ottaa päähän kun ei pääse toisen koirani (jämttinarttu) kanssa painimaan eikä pääse vapaana juoksemaan eikä pitkille lenkeille. Nyt tämä liikunnan vähyys on korvattu luiden järsimisellä (olen ostanut kaikennäköisiä herkkuluita) ja parvekkeella olemisella (jotenkin vain se ulkona oleminen on niin tärkeätä =))

Yleensä aamuisin ja iltaisin olen tehnyt koirieni kanssa pitkiä lenkkejä, päivällä käydään lähinnä tekemässä tarpeet (saan ottaa koirani töihin, kun käyttäytyvät siivosti). Kaikenlaista voi collien kanssa harrastaa, yleensä collielle on tärkeää se, että se on lauman kanssa, ei se, mitä tehdään. Itse olen harrastanut (nimenomaan harrastanut, en jaksa lähteä kilpailemaan ja koirakin alkaa olla jo aika vanha kilpailemaan) tokoa, agilityä, vetohiihtoa ja pyöräilyä.

Tässä nyt oli omakohtaisia kokemuksia, en ole rotuun perehtynyt kasvattaja (jos se oli jotenkin jollekin epäselvää..=))