Vietämme suhteellisen mukavaa perhe-elämää uusperheessä, meillä on vaimoni kanssa yhteisiä lapsia ja vaimollani on "edellisestä elämästä" poika.
Ongelmaksi on muodostunut vaimoni EX-puoliso, hän on jonkin asteinen alkoholisti ja se on ollut vaimoni eron syynä. Hän luistaa kaikesta kasvatusvastuusta, tapaa kyllä säännöllisesti poikaansa, mutta...
Viikonloppu pojalle on isänsä luonna yhtä juhlaa, ei MITÄÄN rajoja, tietokoneella voi pelata rajattomasti, ei kotitöitä, ei läksyjä ja jos jotain läksyjä on, niitä ei nyt juuri "ehditty" tekemään. Jos joku ongelma tulee, mihin tarvitisi puuttua, se siirretään heti meille.
Onko jollakin kokemusta vastaavasta, vai olemmeko me ainoat tässä tilanteessa?
Ongelmaksi on muodostunut vaimoni EX-puoliso, hän on jonkin asteinen alkoholisti ja se on ollut vaimoni eron syynä. Hän luistaa kaikesta kasvatusvastuusta, tapaa kyllä säännöllisesti poikaansa, mutta...
Viikonloppu pojalle on isänsä luonna yhtä juhlaa, ei MITÄÄN rajoja, tietokoneella voi pelata rajattomasti, ei kotitöitä, ei läksyjä ja jos jotain läksyjä on, niitä ei nyt juuri "ehditty" tekemään. Jos joku ongelma tulee, mihin tarvitisi puuttua, se siirretään heti meille.
Onko jollakin kokemusta vastaavasta, vai olemmeko me ainoat tässä tilanteessa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
tyypillistä etävanhemmalle. Koska hän tapaa lasta harvoin, han haluaa että lapsi on hänen luonaan "onnellinen". Siksi ei mitään rajoituksia tai kieltoja. Tällainen etävanhempi ajattelee vain itseään, hän kuvittelee olevansa hyvä isä/äiti.
tutulta. Olemme myös onnellinen uusperhe. Ex-miehelläni ei ole ollut alkoholiongelmaa, mutta tuo vastuullinen vanhemmuus on ollut aina vierasta. Ensimmäiset vuodet eron jälkeen olin melko tuskainen juuri tästä, että lapset saivat olla aivan vapaasti, jopa oman onnensa nojassa.
Ajan kanssa olen hyväksynyt, että hänen tapansa ei muutu, siksihän erosin eli kasvatusvastuu on minulla ja nykyisellä miehelläni. Ei kannata uhrata turhaa energiaa sen stressaamiseen, tuskin mies siitä miksikään muuttuu. Ajatelkaa, että onneksi te olette pojan elämässä ja hoidatte vanhemmuuteen kuuluvat tehtävät. Itse huolehdin, että lapset tekevät läksyt ennen isän luo lähtöä. Olemme sopineet, että lapset ovat vain yhden yön joka toinen vkonloppu isällään. Tärkeämpää on, että lapset saavat hyviä kokemuksia isästä, vaikka sitten lyhyellä ajalla kuin että elävät vkonlopun siellä "pellossa" ja lapsi joutuu vastuuseen isän vastuuttomasta vanhemmuudesta. Tämä on myös lasten valinta eli he saavat valita ovatko yhden vai kaksi yötä. Jotta välit eivät isään menisi (pidän välit kunnossa ainoastaan ja vain lasten vuoksi) olen asiallisesti selittänyt aidot syyt. Tsemppiä!
itse huolehtivat läksyistään ja varsinkin siitä että ne tulevat tehdyiksi. Ei se ole äidin tehtävä läksyistä huolehtia vaan nimenoaan lapsen.
Ja lapseni menestyvät hyvin koulussa molemmat eikä läksyt ole olleet tekemättä .
Moi
Meillä tehdään läksyt aina heti koulun jälkeen ennekuin saa lähteä yhtään mihinkään joka ikinen päivä. Näin myös silloin kun lähtee isälleen eli saa lähteä sinnekin vasta kun läksyt on tehty. Näin myös ainakin näin alaluokilla pysyy nuo kirjat yms. yhdessä paikassa kun kouluun lähtö maanantaisin on aina myös kotoa.
Läksyistä vastuu on lapsen ja siihen tilaan pitäisi päästä että niitä ei jokapäivä tarvitse tarkastaa vaan lapsi huolehtii niistä itse. Pistona sillointällöin läksyt toki meilläkin katsotaan mutta hyvin on ollut ainakin tähänasti ne tehty.
Anne
Entä, jos lapsi ei tätä vastuuta ota tai ei halua ottaa. Jääkö asia sillensä.
Vastuu lasten tekemisistä on aikuisilla. Aiuisten on valvottava, että läksyt tulee tehtyä.
Kyllä minä olen nähnyt vanhempia, jotka sanovat, etteivät ole tienneet, että lapsella on läksyjä, kun läksyt on jatkuvasti tekemättä ja opettaja on useampaan otteeseen laittanut asiasta viestiä kotiin.
Tämä läksyjuttu onkin sitten helpommin sanottu, kuin tehty, jos toinen lapsen biologisista vanhemmista luistaa täysi vastuunsa kasvatuksesta.
Meilläkin lähdettiin siitä, että läksyt tehdään koulun jälkeen ja sen jälkeen saa tehdä omia juttuja, vaan... Läksyt jäi kokonaan tekemättä!
Keksimme tietysti kontrollikeinot omalta osaltamme, mutta nyt on tilanne toinen.
poika käy koulua toisella paikkakunnalla viikot ja lähtee koulusta suoraan isänsä luokse. Pitäisi lukea kokeisiin, jotka ovat esim. vkl jälkeen, pojalla ei ole edes kirjoja mukana isänsä luonna, kun hän ei vaadi niitä, niin ei vaadi.
Kaikki kouluun liittyvä kippaantuu meille vaimoni kanssa, isä ei ota mitään vastuuta.
Arvatkaa vain mikä on tilanne, kun koulussa on tehty jotain, mistä vaaditaan vanhempia juttusille, isä ei pääse koskaan...
niin sairas tapauksissa kun muissa sen semmoisissa vastuu minulla ja miehelläni hänen ex-ä ei kykene lapsiaan oikein hoitamaan.. (ja kun on uusi mieskin elämässä niin hu hu!!..)
Sama kaava tuntuu olevan tuttua monissa perhesysteemeissä. Minä olen kahden lapsen yh-äiti ja lapset säännöllisesti isällään, jonka luokse matkaa 200km. Lapset nyt 12 ja 15vuotiaat. Isän luona lapsilla ei ole nukkumaanmenoaikoja, ei itseasiassa tarvitse nukkua lainkaan jos ei halua. Mäkkäriruokailuilla eletään, jos tavallinen ruoka ei maistu. Tietokoneella saa loput ajat, jotka tv:n ja dvd-elokuvien katselulta jää. Kännykät saavat piristä vaikka kaiken yötä. Jne jne. Isä ei kontrolloi mitenkään hygieniaa, ruokailua - ei siis yhtään mitään. Olen jopa lähtenyt viemään/hakemaan lasta lääkäriin ommeltavan haavan takia täältä 200 km päästä...
Olen yrittänyt pohtia tätä "ongelmaa" ja yleensä sitäkin, onko mitään ongelmaa olemassakaan? Minä ei halua enkä tarkkaile exäni elämää enkä hänen elintapojaan: nämä kaikki asiat ovat tulleet ilmi nimenomaan minulla kotona lasten kanssa asioihin liittyvissä kiistatilanteissa: miksi ei meillä saa, kun isällä saa. Minä yritän ymmärtää juuri tuota näkemystä, että kun vähän on aikaa lasten pitäisi tuntea olonsa etän luona "onnelliseksi": olen yrittänyt tätä näin keskustellen ratkoa myös lasteni kanssa. Tuntuu, että he ymmärtävät, että ei meillä voida elää "viidakon laeilla".
Sekin pohdituttaa, kun aina olen lapsille korostanut, että rajat ovat rakkautta ja välittämistä, miten he ajattelevat isänsä "välinpitämättömyyden" eli rajattomuuden?
ihan sama tilanne edellisen kirjoittajan kanssa, mutta meillä sattu olemaan lastenhuoltajuuskiista joten sitä selvitettiin sitten myös sossujen palavereissa, jossa otin nuo asiat esille.
Sossut sitten huolehtivat siitä palautteesta.
En tiedä voisitko ottaa asian puheeksi esim. lastenvalvojan kanssa jos pitäisitte palaverin aiheesta.
Kannattaa ainakin soittaa ja kysyä neuvoa, mitä ko tilanteessa voisi tehdä.
Tåysin poissuljettua lienee se mahdollisuus, että lapset liioittelevat tilannetta isän luona, jotta saisivat enemmän pontta sille, että äiti löysäisi sääntöjään?
Samoin kuin se, että äidillä on iso tarve maalata itsensä Hyväksi Ihmiseksi ja Kasvattajaksi.
Iankaikenhan lapset on käyttäneet tätä hyväkseen, että kun kaikki kaveritkin saa, miksen minä ja kun isän luona saa, miksei täällä ja kun äidin luona saa miksei täällä jne. Kyllä lapset tämän konstin osaavat, eikä vika aina ole siinä isässä, äidissä tai kaverien vanhemmissa, jotka "antavat tehdä mitä vain".
Olimme yhteydessä lastenvalvojaan, ja kävimme juttusillakin. Jatkoa emme tiedä, mutta aika vakuuttava tilanne oli olla siellä.
Meillä meni tilanne aika pahaksi ja pakko oli saada apua jostain, mutta en isoja usko pojan isän taholta, hän on ilmoittanut, että kasvattaa poikaa tavallaan.
Vaan samat tuntuu olevan ongelmat toisillakin, mekin tehtiin tosi paljon töitä esim. hygienian kanssa, kun poika haisi isältään tulon jälkeen, vaatteet vaihtamatta, pesuista ei tietoakaan...
En usko, että tässä tapauksessa lapsi liioittelisi vapauksiaan isänsä luonna, koska ei juuri ole kertonut, olemme vain ajan kanssa palasista koonneet ja isä on kertonut jonkun verran.
Jotain kertoo sekin, kun punnitsin pojan ennen isänsä kanssa lomalle lähtöä kesällä, kaksi viikkoa ja painoa lisää n. 6kg! On kait sanomattakin selvää, ettei isä vaivautunut tulemaan ravitsemusterapeutin juttusille...
Joo kyllä tämä on ihan normaalia, että lapset vetoaa siihen, että kaveritkin saa jne. Ja tätä tapahtuu meilläkin.
Olemme tarkistaneet joitakin juttuja, mitä kaverit saa tehdä ja eihän ne jutut ole siellä päinkään, mutta nämä jutut isän kanssa ON ja niistä ei poika niin suurta numeroa tee.
Olemme koonneet palasia, koulusta aineista, opettajilta, tietty pojan kertomaa ja vain olemusta katsomalla, myös isä on myöntänyt kysyttäessä (ei ole pitänyt mitenkään ihmeellisenä, jos pelataan tietokoneella 12tuntia).
Teet lapsille selväksi, että teillä noudatetaan teidän kodin sääntöjä, eikä isän kodin sääntöjä. Meillä ainakin tämä toimii hyvin.
Viikonloput on lyhyitä ja osa taitaa olla isän luona vain joka toinen viikonloppu. Niin ei voi olla lapselle haitaksi viettää vähän juhlaakin.
Lapsen arki on kuitenkin täynnä sääntöjä, rajoja ja suorittamista. Ja jos lapsen peruskasvatus on kunnolla hoidettu, he osaavat itsekkin tunnustella mikä heille on hyväksi ja mikä huonoksi. Ei aikuisten tarvitsekkaan koko ajan hengittää lapset niskassa, että nyt teet niin ja näin.
Läksyt tehdään kotona heti koulun jälkeen. Ja niitä ei jätetä viikonlopuksi hoidettaviksi, sillä viikonloput ovat lasten lomaa läksyistä ja koulusta. Lepo vaan.
Jos olet lukenut kaikki kirjoittamani, isä luistaa kaikesta kasvatukseen liittyvästä ja jos koulussa tulee vastaan jotakin, hän ei ota siihen mitään kantaa tai vaadi pojalta mitään.
Nyt vain on se, että ollaan jo ylä-asteella ja läksyjä tulee viikonlopuiksi, sekä koe jaksot osuvat isänkin viikonlopuille. Kuten tuolla alussa kerroin, poika käy viikot koulua (koululla valvotaan läksyjen tekoa ja pääsääntöisesti läksyjä ei tule enään vkl tehtäväksi) poissa kotoa ja lähtee isänsä luokse koulusta suoraan.
Meillä on toki tehty lapsille selväksi, että meillä on omassa perheessä säännöt ja isän luonna on omat säännöt, mutta...
Jostain syystä ne meidän säännöt tuppaavat vesittymään, hyvä esim. kun isä toi pojan kotiin kesken sovitun tapaamisen ja koulussa oli kokeet heti vkl jälkeen (koe jakso, monet kokeet samalla viikolla), ei luettu kokeisiin ja isä vielä kotirappusilla kehoittaa poikaa lepäämään.
Tästä on hyvä jatkaa, kun pitää muistuttaa kokeisiin lukemisesta, jos sattuu olemaan kirjat mukana!
Mikään selkokielellä selvitetty ei mene isälle perille, että hän osallistuisi myös kasvatukseen ja koulunkäyntiin liittyviin ongelmiin.
Isäkö sitten on uusperheen suurin ongelma? Syy yhteys kyllä voi olla. Mutta voisiko uusperheen sisälläkin olla joku syy yhteys, kun ei kaikesta voi vain yhtä yksi selitteistä syytä löytyä. Ylä-aste ikäiset nyt kokeilee perheen sisäisiä sääntöjä. Jos isä kerran luistaa vastuusta, hoitakaa te se vastuu, ja antakaa isän luistaa kasvatus vastuusta. Olisi lapsellekkin selvempää, kuin se, että yksi sanoo toista ja toinen toista.
Isä on siis täysin yhteistyö kyvytön? Voisiko hänen kanssa neuvotella, että lapsi ei menisi koeviikoa edeltävänä viikonloppuna isälle. Vaan voisi jäädä teidän valvovan silmän alle, kun se mutkattomasti sujuu se lukeminen silloin.
mutta isä on täysin yhteistyö kyvytön! On aika hurjaa lapsen kannalta, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista.
Jonkun verran on yritetty sovittaa näitä tapaamisia, mutta... Esim. koulun koejaksot on ilmoitettu netissä ja olemme kopioinneet hänelle kaiken kouluun liittyvän materiaalin alusta lähtien, lisäksi ilmoitamme puhelimella, että:Jos et ole sattunut huomaamaan jne jne.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme jatkuvasti rimputtelemassa, vaan yritämme pitää hänetkin ajan tasalla, että hän voisi suunnitella omat työvuoronsa ja lomansa. Silti niissä tapaamisen järjestelyissä on jopa kiusanteon maku joskus, että häneltä unohtuu se pääasia, lapsen tapaaminen.
Pahalta tuntui, kun poika oli menossa partiolaisten suurleirille, joita ei järjestetä ihan joka vuosi Suomessa. Isälle tämä ajankohta "ei käynnyt" mitenkään, vaatimalla vaati poikaa luokseen loman ajaksi, verukkeella ettei kukaan suostu vaihtamaan mökkivuoroa.
Ilmeni, ettei hän ollut edes kysynyt keneltäkään vuoron vaihtoa... No, poika pääsi leirille ja vielä isänsä kanssa lomalle mökille, mutta asian järjestely vei vaimoltani aikaa.
Ja vielä, kyllä ylä-asteikäiset todella kokeilee perheen, jos koulunkin sääntöjä!