naisten pitää pelata ihmissuhteissa...???
kaikenlaista pelaamista monien kanssa yhtäaikaa....!! Siitä ei seuraa kuin onnettomia sydämiä....! Onko nykyihmisille jotenkin sitoutuminen yhteen suhteeseen jotenkin outoa ja vierasta....??
Anteeksi, mutta kysyinpä vain.....
Ehkä poikkeuksiakin on.... ainakin toivon niin..:)
kaikenlaista pelaamista monien kanssa yhtäaikaa....!! Siitä ei seuraa kuin onnettomia sydämiä....! Onko nykyihmisille jotenkin sitoutuminen yhteen suhteeseen jotenkin outoa ja vierasta....??
Anteeksi, mutta kysyinpä vain.....
Ehkä poikkeuksiakin on.... ainakin toivon niin..:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
joka ei ymmärrä tuota ihmissuhteissa pelaamista... Ja tunnen sellaisen joka pelaa sekä miesten ja naisten kanssa ja suoraan sanottuna v*tuttaa se! Luulee että se ei merkkaa mitää jos pelaa yhen miehen kans samaa aikaa ko pelaa yhen naisen kans... Sit kun mä en jaksanut kattella sitä pelaamista ja löysin ihan mielenkiinotoisen naisen itelleni, tää toinen naine otti nokkiis. Eli se saa pelata mut mä en.
En ikinä pelaisi ihmissuhteissa. Omaan super tehokkaan omatunnon ja tulee huono omatunto, jos edes ajattelen jotain toista suhteen aikana. Toisaalta taas olen niin yhden naisen nainen, etten varmaan edes pystyisi ajattelemaan "sillä silmällä" ketään muuta kuin ihanaistani. :)
En pelaa. Miksi pelaisin jollain mikä on arvokkainta, rakkainta maailmassa?
Sydämeni, vartaloni, elämäni, kuuluvat vain yhdelle ihmiselle. Muilla ei ole sille reviirille asiaa.
En petä. Vaan opettelen ihmisenä olemista, sen kipua, tuskaa, ikävää. Sen kauneutta.
Kun elämässäni on tapahtunut sellaisia asioita, jotka heittävät herkemmät raiteiltaan, niin Pieni Silkkinen II sanoi, että järjissään selviää elämästä kun muistaa ensin olla rehellinen itselleen ja toiseksi rehellinen muille.
Kokeneena narsistina olen oppinut sen, että löydän pian köyden kaulastani tai itseni roviolta ellen opettele vaatimattomaksi. Abraham Lincoln on sanonut, että kaikkia voi huijata jonkun aikaa ja joitakin voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.
Minun narsismini perustuu siihen, että minä olen Moraalisesti Ylivertainen ja jos minä menettäisin malttini ja kusettaisin jotain pienistä silkkisistäni niin minun maineeni tuhoutuisi. Minä tuhoutuisin. Parempi kuolla kunniassa kuin elää kunniatta.
Jotkut ihmiset eivät edes tajua "pelaavansa" vaan pitäisi puhua suuresta itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä nähdä omia tunteitaan pidemmälle....Jos nyt puhutaan lesbonaisista niin en usko että me ollaan jotenkin vaan seksuaalisen suuntautumisen kautta kieroiksi synnytty vaikka moni meistä oppiikin jo nuorena katoamaan naamion taakse piilottaaksemme todellista minäämme mikä tässä ahdasmielisessä maailmassa on joskus tarpeellista..haluan palata tuohon ahdasmieliseen vielä sen verran että asiat ovat kyllä parantuneet huomattavasti..=)
Jokainen suhde ajautuu joskus tilaan että jompikumpi tai kummatkin tarvitsevat flirttiä ulkoa päin..muista kuin kumppanista..ja sitä energiaa on hyvä käyttää hyväkseen parisuhteessa..siis tuomalla sen hyvän fiiliksen omalle kullalleen..
Pettäminen on asia erikseen..en hyväksy,en tule hyväksymään ja olenkin hirmu tarkka parin valintaa tehdessäni..
Mutta ei kannata olla surullinen, sinullekkin löytyy varmasti samoja periaatteita haaliva, ajatteleva nainen..onhan meitä.
Kaikki ei ole niin yksiselitteistä..mutta oikein mukavaa kesän alkua kaikille..
Ei ahdasmielisyys minnekään muutu eikä muuta. Pahimmat ovat vain kaapissa mielipiteineen.
Heterot vain ovat potkineet ihmisiä päähän niin että tuloksena on tullut minun kaltaisiani psykopaatteja ja nytkö he haluavatkin lopettaa pelin ennen kuin he joutuvat antamaan minulle "palkkion"? Ei onnistu!
Kerran tapasin yhden masokistin, joka hoksasi, etten minä ole sadisti, vaan ilkeä. "Nyt loppui ininät", sanoin ja tungin masolle sukan suuhun ja jeesusteippiä päälle.
Mäkin haluun tietää miksi. miksi pitää leikkiä tunteilla?Miksi mä silti rakastan?Miksi mul on ikävä? MIKSI?
Täytyy myöntää. Vaikka seurustelenkin, olen rakastunut ja suhde toimii muudenkin kaikin puolin, on se vaan se naiskauneus sitä jotain. Ei maha mitään, tumma tulinen neiti vie tehokkaasti huomion kadulla ja kuppilassa. Se on se kauneuden luoma ansa. Järki tietennii sanoo, että jos oikeasti tarjoutuis mahdollisuus, pettäisin itseäni pahasti. Siitä suosta olisi vaikea nousta ylös. Ei olisi pysyvää ihmissuhdetta, voisinko luottaa itseeni, voiko muut luottaa enää minuun?
noh, tota ei voi kun ihmetellä.. Mä tiedän itse joskus pelanneeni, mut pidemmänpäälle siihenkin kyllästyy.. kun ei tapaa niitä oikeita ihmisiä eikä mikään tunnu oikealle.. ei anna mahdollisuutta toiselle eikä itselleen.
Jossain vaiheessa sit vaan ehkä kypsy, ja alkoi ajatteleen omaakin napaansa pidemmälle, kun näin teki, huomasi voivansa jopa sitoutuakkin.. antoi muille mahdollisuuden, ja samalla ohimennen itselleen. En ole kaivannut niitä aikoja, enkä suosittele tahaltaan loukkaamista kenellekkään.. kiitos!