Olen sh-opiskelija ja nyt työharjoittelussa erikoissairaanhoidossa.
Ongelmana on se,että ohjaajaani ei kiinnosta ohjata minua ollenkaan.Hän ei edes tervehdi minua tullessaan töihin tai pois lähtiessään.
Kyselen melko paljon ja varmasti kokeneen sairaanhoitajan mielestä osa kysymyksistä voi kuulostaa tyhmiltäkin,mutta haluan saada varmuuden asiaan,etten tekisi virheitä.Hän antaa todellakin ymmärtää,että voisin kysellä vähemmän.
Harmittaa todella,sillä haluaisin oppia,mutta motivaatio laskee,kun ohjaajan kanssa ei kemiat pelaa.Mitä voin tehdä...! Miksi ihmeessä laitetaan opiskelijoiden ohjaajiksi tuollaisia..???
Ongelmana on se,että ohjaajaani ei kiinnosta ohjata minua ollenkaan.Hän ei edes tervehdi minua tullessaan töihin tai pois lähtiessään.
Kyselen melko paljon ja varmasti kokeneen sairaanhoitajan mielestä osa kysymyksistä voi kuulostaa tyhmiltäkin,mutta haluan saada varmuuden asiaan,etten tekisi virheitä.Hän antaa todellakin ymmärtää,että voisin kysellä vähemmän.
Harmittaa todella,sillä haluaisin oppia,mutta motivaatio laskee,kun ohjaajan kanssa ei kemiat pelaa.Mitä voin tehdä...! Miksi ihmeessä laitetaan opiskelijoiden ohjaajiksi tuollaisia..???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ota yhteys ohjaavaan opettajaasi ja kutsu hanet ns. kriisipalaveriin osastolle. Pyyda ohjaajasi mukaan. Sitten kunnioittavasti ja rauhallisesti kerrot tuntosi ja yritatte selvittaa asian. Muista kuunnella myos ohjaajasi kantaa, eika ainoastaan syytella. Nain olet ammatillinen ja luot pohjan asian ratkaisemiselle. Opettajallasi on velvollisuus auttaa sinua saamaan kunnollista ohjausta ja mahdollisesti vaihtaa ohjaajasi.
Aivan oikein. Harjoittelijalla on oikeus kunnolliseen ohjaukseen. Mukaan tuohon palaveriin pyydät tietenkin myös osasonhoitajan.
Jos kyseinen ohjaaja on ennekin ollut harjoittelijoiden ohjaajana niin usko pois, ettei asia tule osastonhoitajallesi täytenä yllätyksenä. Häntä on voitu kritisoida jo aiemminkin.
Ja mikä tärkeää: Älä yhtään pelkää arviointisi puolesta! Se voi päinvastoin parantua, kun havaitaan, että pidät huolen oikeuksistasi.
Tarvittaessa vaadi ohjaajan vaihtamista sellaiseen henkilöön, joka haluaa opastaa kunnolla.
(tuli kirjoitettua "sinä" muotoon, mutta tämähän on tarkoitettu harjoittelijalle).
Annoit hyvän ohjeen. Asian pöydälle nostaminen rauhallisesti ja kiihkottomasti antaa hyvän ja tasapainoisen kuvan harjoittelijasta. Asiaa ei voi pitää minään tunteenpurkauksena.
käytännön harjoittelusta vastaavan opettajan tai sitten osastonhoitajan kanssa. Voihan olla että ko hoitaja on totaalisen väsynyt opiskelijoihin, ja tälöin on viisainta, että hommaa jatkaa joku muu. Ainahan ei kemiat mutenkaan kaikkien ihmisten välillä kolahda, joten kipin kapin otappa asia esille, jottei koko harjoittelujaksosta jä p:n maku suuhun. Nykyisin kun opiskelijoillakin on oikeus saada asillista kohtelua ja opetusta.
Hoitajalla voi olla myös kiire ja tunne siitä, että sinä "hidastat" hänen toimintaansa. Tai voihan hän olla epävarma itsestään. Kovasti kyselevä opiskelija nimittäin panee ohjaajan aika kovan itsetutkiskelun eteen.
Kannattaa tarttua asiaan. Minä olen kokenut saman, eikä se herkkua ole. Menee oma motivaatio hukkaan.
hoitajan ensisijainen asiaks on potilas eikä opiskelija, se ei silti estä olemasta ystävällinen ja tervehtiä aamulla kun tulee töihin. Ja toisaalta harjoittelujakson edetessä ei opikelijan tarvitse seurata houitajaa koko ajan kannoilla, vaan hän voi itsenöäisestikin tehdä joytain ja ottaa eri päiville oppimistehtäviä, jotka mietitään yhdessä harjoittelusta vastaavan hoitajan kanssa
Olen samaa mieltä;tottakai potilas on hoitajalle tärkein ja opiskelija tulee vasta sitten.Eilenkin,kun olin todella kiire päivä,olisin todellakin halunnut olla avuksi,mutta en voinut olla kun ohjaaja ei antanut minun tehdä mitään."eiköhän ole parempi että minä hoidan tämän.."Olisin oikeasti voinut olla avuksi siinä kiireessä,jos esinm olisin saanut kunnollisen raportin ja ohjeet ohjaajaltani,hänenkin työmäärä olisi helpottanut.Olen tehnyt opintojen ohella lähihoitajan sijaisuuksia terveyskeskussairaalassa,kotipalvelussa ja vanhainkodeissa,joten perushommat todella on hallussa!Ainoa missä koen suurta epävarmuutta on lääkkeiden antaminen ja varsinkin infuusioiden sekoittaminen.Sanoin ohjaajalleni tehneeni näitä sijaisuuksia,mutta hänpä ei sanonut siihen halaistua sanaa..
opiskelijana saa mennä itsenäisesti antamaan ja esim iv-lääkeiden laimennusta vain sairaanhoitajan valvomana. Meillä ei opiskelija saa mennä antamaan iv-lääkkeitä edes sh:n valvomana.Ota lääkepäiviä ja silloin keskity siihen jonkun siraanhoitajan kanssa. Ei sinun tarvitse olla kiireapulaisena osastolla ja tehdä niitä hommia mitä jo osaat. Mieti omia oppimistavoitteitasi ja koulusta saamiasi oppimistavoitteita ja opiskele sen mukaisesti. Se edellyttää kuitenkin että tuot aina työvuoron alussa esille mitä juuri tänään aiot opiskella, jotta kaikki tietää, eivätkä ihmettele että missäs lymyilet :-).Opiskeluaikana voit vielä opetetlla rauhassa. Sitten kun olet valmis, et ehkä enää niin rauhassa :-).
Vaikka opiskelijoista pidänkin, haluan pitää myös työssä käyvän hoitajan puolia. Meillä oli eräs opiskelija, jolle oli osoitettu ohjaajaksi parikin hoitajaa (että voi enempi valita vuoroja), lopulta toinen hoitaja kyllästyi ohjaamaan ja sanoi hienotunteisesti opiskelijalle, että tee loput vuorot sen toisen mukaan. Tämä opiskelija oli hyvin "vaativa" ja ohjausaikaa ei ollut omien töiden lisäksi yhtään enempää.
Siinähän se ongelma usein on, että omat hommat on hoidettava ja opiskelija siinä sivussa, vaikka oikeasti ohjaaja tarvitsisi vapaata ohjausta varten omista töistään. Harvoin on enää resursseja.
Tämä opiskelija halusi aina keskustella kaikesta ja tietoa lähdemateriaaleista jne., mikä sinällään on hyvä. Kun ehdotin, että jäädään "ylitöihin" eli palkatta käymään päivää läpi töitten jälkeen ja käydään vaikeat asiat juurta jaksaen läpi rauhallisessa paikassa, eikä piitata kelloista. Se ei opiskelijalle käynyt. Herää kysymys, mikä oli tiedonjanon syy?