kysyä että moniko toimii nuoriso/seuratyössä...minusta on tärkeetä että me vanhemmat annetaan lapsille/nuorille mahdollisuus harrastaa turvallisessa ja toiminnaltaan kehittävässä ympäristössä itseään..jotenkin se meidän velvollisuus on..itse olen nyt toiminut urheiluseurassa n.kymmenen vuotta..urheilun lisäksi ollaan järjestetty monenlaista oheistoimintaa myös..mukavaa on ollut...harrastus se se kait minulle on..:)
omassa nuoruudessani ei ..ainakaan minun vanhemmat antaneet sitä mahdollisuutta..kait se rahastakin kiinni oli siihen aikaan..paljon parjataan sitä että kuskataan lapsia/nuoria harrastuksiin..mutta niin se tänä päivänä vain on..jo ihan käytännön syistä...ainakin täällä hesassa paikat on levällään pitkin pääkaupunki seutua..ja kilpailumatkat on jo todella pitkiä...
omassa nuoruudessani ei ..ainakaan minun vanhemmat antaneet sitä mahdollisuutta..kait se rahastakin kiinni oli siihen aikaan..paljon parjataan sitä että kuskataan lapsia/nuoria harrastuksiin..mutta niin se tänä päivänä vain on..jo ihan käytännön syistä...ainakin täällä hesassa paikat on levällään pitkin pääkaupunki seutua..ja kilpailumatkat on jo todella pitkiä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mene itseesi, anna lapsellesi vapaus tehrä mitä
tykkää, ja hoivaa yksinäistä vaimo parkaa,
vähennä muitten hyväksi puurtamista, puurra
oman perheesi puolesta ensin!
Vanhempani oli urheilijoita, ja he ehdottomasti
välttivät kaikkea, että sama kiinnostus olisi
lapsille tullut, no mie sitte kyllä vihaankin
kaikkea kilpailua, ja nautin vaan elämyksistä
joista tykkään, nautin luonnon kauneuvesta ja
pakertamisesta kotioloiss.
En ole koskaan ollut missään lapsiin liittyvässä seuratoiminnassa mukana.
Mun lapset eivät ole koskaan harrastaneet liikuntaa missään urheiluseurassa. Toki olen heidän kanssaan luistellut, hiihtänyt, lasketellut jne. Ja harrastevälineet on kyllä olleet sellaiset kuin he itse ovat halunneet. Sen sijaan soittotunneilla kävin alkuun mukana, mutta siellä osallistuminen 'toimintaan' oli lähinnä se että lapsi oppi käymään siellä itsenäisesti :))
Mitä tuttuihin tulee niin ole huomannut, että usein miten sellaisissa perheissä missä on poikia vanhemmatkin ovat harrastetoiminnassa mukana. En tiedä oonko oikeessa kun mulla on vain likkoja :))
Mun vanhemmat antoivat/pakottivat harrastaan kaiken näköistä - mä olen omien kakaroitteni antanut valita itse ;)
pakottamista ..eihän siitä mitään tulis...sitä meinaan että pitää antaa heille mahdollisuus..kun nuorilla on kuitenkin energiaa yllinkylli niin hyvä ohjata sitäkin hyvään suuntaan..sama se mitä harrastaa kunhan on säännöllistä..meillä seurassa on niin poikia kuin tyttöjäkin ja kyllä molempien vanhempia puuhasakista löytyy..:))
antaminen on hyvä ja totta kai on hyvä jos vanhemmat osallistuvat lastensa harrastuksiin.
Mutta tosi asia on, että sellaisiakin vanhempia on jotka harrastavat itse lastensa kautta. Esimerkiksi lapsi laitetaan harrastamaan jotain urheilulajia (vapaaehtoinen pakko), jota iskä tai äiskä olisi halunnut harrastaa tai ehkä on harrastanutkin. Sivusta seuranneena voin sanoa, että on aikas surullista kun lapsi toteaa "on pakko mennä 'harkkoihin'". Tämä lapsi lopetti 'harrastuksensa' heti kun uskalsi/tuli tarpeeksi vanhaksi vastustamaan vanhempiaan.
Tämä oli vain esimerkki. Lapset ovat erilaisia niin myös vanhemmat. Lukeminenkin on harrastus :)))
" tapa se " sitäkin olen kuullut kaukalon reunalta huutavan...hölmöä se musta...
mutta lasten parhaaksi sitäkin on ajateltava..
ja kyllä harrastukset kehittävät nuorta..muuhunkin kuin ko.harrasteeseen...
Lapset harrastivat aikoinaan mitä halusivat, useissa seuroissa: Urheilua, tanssia, musiikkia jne. Mulle jäi tuo taksin osa ja mielelläni heitä kuljettelinkin. Itse seuratoiminnasta pysyin visusti sivussa, ei löytyisi sitä kapasiteettia mitä siinä tarvitaan, ei tunteen paloa eikä pyyteetöntä oman ajan käyttöä.
Kuljettelin siis lapsia ja itse sitten istuin harkka-ajat jossain sivummalla, lueskellen tai seuraillen touhujaan.
Mitä sitten tulee tuohon turvalliseen ja kehittävään ympäristöön, niin jostain muistan takavuosina lukeneeni, että nuo joukkuelajien edustajat olivat suht hanakoita harjoittelemaan myös muita rientoja :)
kyllähän nuorilla muitakin rientoja on..ja pitääkin olla..:)..mutta vaihtoehtoja pitää olla..nuorillakin ja meidän on niistä kerrottava/ohjata...ja eihän kaikista mitään huippuja tule..ei meistä aikuisistakaan...mutta sinäkin toiminnallasi annoit hyvä mahdollisuuden..oletko viellä mulla vihainen...??
Kerrottava tai kuunneltava. Meillä tais ihan ensimmäistä satubalettia lukuunottamatta olla kaikki lasten itsensä kertomia. Siis että he ilmoittivat mihin aikovat mennä. Siinä sitä sitten tehtiin lukujärjestystä, että mikä oli edes jotenkin mahdollista. Aikansa harrastelivat sitä sun tätä kumpainenkin.
Joskus kyllä toppuuttelin, ettei sentään joka päivälle montaa harrastetta tullut.
Huippu-urheilun vaaroista varoittelin, enkä ainakaan mitenkään kilpailuun yllyttänyt. Riesahan se vaan olis, jos liian hyvin menis. Harrasteet harrasteina ja hauskanpitona!
Vihainen, oisko syytä?
menee....kuuneltava..se jalo taito..yleensäkkin...)
heh...siis huomenta! Minä olen mukana nuorisotoiminnassa muutamalla suunnalla, tai itseasiassa jos tarkkoja ollaan niin neljässä eri harrastuksessa, ja nuo välimatkat on muuallakin kuin hesassa pitkiä, täällä maaseudulla kun ei ole niitä julkisiakaan kulkupelejä kuin yksi aamulla ja paluu iltapäivällä ja viikonloppuna ei niitäkään, niin pakkohan on kuskata harrastuksiin eikä välttämättä niitä löydy edes omalta paikkakunnaltakaan, ei ainakaan meilläpäin vaan on mentävä naapuripitäjään saakka että pääsee harrastamaan... mutta kaikesta huolimatta kyllä maalla on mukavaa!
tuo käy..oikein näät asian ..mukavaa..:)
...Tyttäremme pelaa korista, ja talkoo hengessä olen mukana... Viime syssytä aloittanut ja tykännytkin - jopa:)))
Juu matkustella tässä saapi ja omaan piikkiinhän se menee... mut haitanneko tuo mitään:)) Pääasiahan on se että lapsi tykkää ja nauttii harrastuksestaan, ettei tua laahustele pitkin ja poikin.
minä olen työnikin tähden nuorien kanssa paljon tekemisissä..ja kyllä se huomaa nopeesti kuka harrastaa säänöllisesti jotain..jaksetaan kuunnella kysyä ja jutella vanhemman ihmisen kanssa..sitä työtäkin ne valmentajat tekee..eikö olla nukkavierua..:))
...seurata, kuinka he kehittyvät kerta toisensa jälkeen paremmiksi ja huomata, kuinka iloitsevat onnistumisesta...:))
Meillä ei ainakaan ujostella puhua papparaisten ja mummuraisten kanssa... Päinvastoin...:))) Lenkkisaunassa juttuun tulee ja suunvuoroo ei meinaa saada, ko pitää päivän tapahtumia kertoa:)) Ja poikamme 5v. huutaa jo kaukaa näille mummoille MOIIIIII :))
olaan..:)...ja se on mukavaa! Nuoret on mahtavia, kun heitä kohtaan on itse reilu :)
Hyvää kevään jatkoa sulle :)))))))))
turhaan nuoria parjataan..marginaali ryhmä käyttäytyy hölmösti...
sinulle myös oiken hyvää ja raikasta kevättä..:)))