Jostakin syystä vietin tällä palstalla ainakin vuoden ja transasioita käsittelin useamman. Nyttemmin olen ns. tervehtynyt likimain täysin. Alkoholiakin olen välillä ottanut, mutta transoireita oli pitkään jopa selvinpäin.
Mielestäni nämä transoireet ovat aina henkisiä!
Mielestäni nämä transoireet ovat aina henkisiä!
Vastaukset 49
Vanhimmat
Mun transoireeni oli taas fyysisiä. Nyttemmin olen päässyt niistä eroon.
Poistu tältä palstalta.
Katkaisen kyllä ja olen jo pitkään ollutkin pois.
harvinaisuus! Mutta oletko varma että olet "parantunut" lopullisesti. Minullakin meni pitkä liuta vuosia (ja elämää hukkaan) ennen kuin ymmärsin lähteä hoitoihin.
"Eheytystä" on yritetty jo kauan, joskus historiassa jopa lääkärien toimesta. Kuitenkin lääketieteessä todettiin ettei transilmiöitä pystytä parantamaan psyykkisesti. Siksi transsukupuoliset hoidetaan fyysisesti ja transvestiitit saavat olla omissa oloissaan. Joissakin maissa transvestisuus on jopa poistettu sairausluokituksesta.
En tiedä kuinka pysyvästi, koska transoireita kokiessani olin syvästi masentunut ja ahdistunut, olen havainnut monen muun kokeneen samaa masentuneena ja ahdistuneena täysin tahattomasti. Muita ongelmia kovasti edelleen edessä, joten saatta olla että siihenkin puoleen vielä palaan, mutta käytännössähän en moista kuitenkaan halua, enkä arkisesti enää edes ajattele.
Kaikestahan eroon pääsee. Joksikin aikaa.Jos parin vuoden päästä olet erossa etkä pode oireita,niin kirjoita sitten.
Ei tämä piruilua ole, jos todella "normalisoiduit" niin onnea, mikäs sen helpompaa sinulle.
Minäkin tsemppasin itseäni. Katsoin peiliin ja toistelin monen monta kertaa "olen mies", "olen mies", "olen mies"... Jossain kohtaa ajattelin, että mikäköhän helvetin vaihe tämäkin oli. Miehenä kaikki on niin paljon helpompaa. Kasvatin kevyen parran, pukeuduin tyylikkäisiin vaatteisiin, iskin naisia baarista... Elämä on ihanaa miehenä.
Kaikki miehet jotka ajattelette näitä samoja asioita, niin tehkää kuten minä tein.
miestä vuosikymmenet. Kasvatin muhkeat zapata-viikset, välillä parran ja olin niin machoa ettei vaan kukaan arvaisi että korvien välissä olinkin nainen. Ulkoisesti olin miehekäs ja arvostettu. Mutta sisäisesti kärsin ja henkisesti menin koko ajan alamäkeä.
Koko elämäni parani laakista, kun tunnustin itsellenikin että olen todellakin nainen ja aloin myös ulkoisesti elämään naisena. Nyt elämäni on tasapainoista ja onnellista kun saan elää siinä todellisessa sukupuolessani, eikä tarvitse enää vetää miesroolia.
Henkisiä oireita kaikki tyyni. Itse en toistaiseksi sen pillun taikka kullin perässä niinkään juokse vaikka joku saattaa kuvitella, että saattaisi kiinnostaakkin. Paras olotila tulee siitä, ettei juurikaan moisia ajattele. Mikäli jotain suhteita ottaa syntyäkseen, niin se on sen ajan kysymys. Toisaalta elämässäni on edelleen ihmisiä, jotka edelleen miettivät niitä panemisiakin puolestani, toisaalta myös kaikkea muutakin. Kun hankkiutuu niistä muista eroon, niin saavuttaa myös sen hyvinvoinnin.
Kaikille tätä ketjua lukeville tiiteille, nuorille ja vanhoille, aloitteleville ja kokeneille: jättäkää tämän kaltaiset kommentit täysin huomiotta. Transvestismi ei ole hoitoa vaativa sairaus eikä asia josta pitää "parantua" tai päästä eroon.
Kyllähän tiitti hengissä pysyy ilman tyttöilyäkin mutta onko se sitten mitään elämää, kysyn vaan. Jos olet nuori ihminen ja tunnet sisälläsi tarvetta laittautua naiseksi tai mieheksi, kuitenkin omasta sukupuolestasi katsottuna vastakkaiseksi sukupuoleksi ( ulkoasultasi), toteuta rohkeasti itseäsi. Se ei ole keltään pois, jokainen on oman onnensa seppä.
Näillä "minä paranin"-tyypeillä on minuuden työstäminen vielä pahasti kesken. Jotkut hyväksyvät itsensä hyvinkin nuorena, toiset vasta vanhuksina. Yhtä suurta iloa se silti tuottaa iästä riippumatta.
TS:ien on turha tätä asiaa hämmentää, mitään ette selvästikään aiheesta ymmärrä.
Et ole myöskään sinä oikea ihminen määrittelemään transvetismin oireita ja jotkin transtukipisteen tai setan kuvaelmat ovat hyvin mustavalkoisia muutoinkin.
Likimain samat oireet kummassakin asiassa ja itse väittäisin, että jokaiselta ihmiseltä löytyy tietyissä tilanteissa samat ongelmat. Lopullinen kysymys kuuluu, että joutuuko henkisesti ongelmatilanteeseen vai ei ja haluaako ja kokeeko lopullista tarvetta muuttumiseen vai ei.
Jopa ammatti-ihmmiset sanotavat trans-sukupuolisuudesta siten, ettei se korjaus itsessään helpota kenenkään olotilaa siten kun esim. onnistunut sydänleikkaus.
Ammatti-ihmiset usein vähiten tajuaa transsukupuolisen olotilaa. Siitä on paljon merkkejä vuosien varrelta. Transsukupuolinen itse on ainoa oikea henkilö kertomaan helpottiko vai ei. Mun tapauksessani helpotti.
Pidetään nyt jo erillään transseksuaalisuus ja transvestisyys!
Melanie toi esille nimenomaan transvestisen näkökulman ja siihen ei kuulu korjaustoimet.
Voihan tästä tyttöilystä parantua, mutta kovin väliaikaista se on ja onko se oikeasti parantumista vai itsensä pettämistä.
En ymmärrä, miksi joillain on niin hirmuinen halu määrittää pukeutumiselle jotkut normit. Jos sille tielle lähdetään, otettakoon käyttöön koulupuvut, niin kukaan ei erotu. Tai jos mennään vielä pidemmälle, Maon Kiina tai Pohjois-Korea olivat malliesimerkkejä yhtenäisestä pukeutumisesta.
Jos transvestiitti hitto vie tahtoo ilmentää itseään Chanelin jakkupuvussa, mitä helvettiä se muille kuuluu. Läheisillä on oikeus toki sanansa lausua, mutta kun sen vielä tekee vapaa-aikana, se ei kuulu yhtään kellekään muulle.
Varasin muuten taas meikkausajan itselleni, meikkaajani kysyi että paneeko liikkeen kiinni siksi aikaa. Kysyin, että miksi ihmeessä, en kiusaannu pätkääkään muista asiakkaista! Pitää lähteä vaihteeksi taas viettämään mukava päivä tyttöillen, ulos ihmisten pariin!
Ja huomio, tämä juttuni ei koskenut ts-porukkaa, ei tipan tippaa!
Minna-Maaria
Puhun nimenomaan ns. määrittelemättömyydestä ja siitä, että tyttöily saattaa itsessään olla myös itsensä pettämistä. Kun koittaa kehittää jotakin muuta piristystä elämään, niin ei tarvitse näyttää pelleltä.
on Sinut suututtanut, kun esität noin jyrkkää tekstiä ja heität transsukupuoliset yli laidan! Pitäisi varmaan joskus jutella ihan nokikkainkin asiat halki, nyt on jäänyt vain moikkaamisasteelle.
Ei kai tässä korjaustoimista ollutkaan kyse, vaan henkisestä "parantumisesta". Kyllä transsukupuolisia yritetään aivan samoin eheyttää mokomasta mielenhäiriöstään. Pahimmillaan lyödään Raamatulla päähän kuten minuakin.
Olen minäkin joutunut tästä ominaisuudestani kärsimään varmaan kauemmin kuin moni transvestiitti tyttöilystään. TS:llä on se "etu" että uskaltautuessaan korjausprosessiin, saa mahdollisuuden todelliseen parantumiseen.
Transihmiset tietenkin puolustavat valintaansa ja kieltämättä tietyille ihmisille sopii tuo juttu, mutta kun itse tietää tunteensa ja "taipumuksensa" ja haluaa siitä eroon, niin mielestäni helpoin tie vapauteen on, että hyväksyy asian, mutta käytännössä jättää jutun väliin.
Jos onnistut saamaan tuberkuloosin, niin se on helppo tapa vapauteen, mutta muista tehdä hoitotahto, ettei sinua saa auttaa milläin tavoin mikä voisi estää kuolemasi.
A onnistui itselläni, mutta B ei.
Hei,
Et tee selväksi, puhutko transvestisuudesta vai transseksuaalisuudesta. Molemmissa tapuksissa oireet saattavat olla henkisiä. Biologinen taipumuskin on luultavasti taustalla. Transoireisiin voi suhtautua monella eri tavalla. Jos niistä pääsee eroon, niin hyvä niin. Jos ei, ovat muut hoidot paikallaan.
Tämän lisäksi katson, että aikuisella ihmisellä on oikeus päättää, mitä tekee. Minulla yksilönä tulee siis olla oikeus käyttää vaikkapa hormonivalmisteita. Käyväthän ihmiset kauneus-
leikkauksissakin, eikä sitä olla lailla kieltä-
mässä!
Kaikki olemassa oleva edes suht luotettava aineisto viittaa siihen, ettei transominaisuus ole sellainen juttu joka "menee ohi". Mitä voimakkaammin se on osa sukupuoli-identiteettiä, sitä rankemmaksi oireilu vaan menee ajan kanssa. Eikä tämän suhteen tarvi edes tehdä eroa ts:n ja tv:n välillä.
On olemassa myös tätä "en tiedä" = määrittelemätön ja lopuksi tulee todetuksi, että olen joskus elänyt normaaliakin elämää.
Olen pyrkinyt juuri selvittämään sitä, ettei läheskään kaikilla ole itsellään suoranaisesti ns. tarnsominaisuuksia vaan oireita saattaa syntyä täysin jostakin muusta.
on loppujen lopuksi täysin opittu tapa eli ihminen kokeilee rajojaan ja jää koukkuun. Itse menin pitkälle ja silpouttamaan itseni ja mikä nykyään olen? Hylkiö jolla ei ole enää sitä pienintäkään seksielämää eikä edes mahdollisuutta siihen. Että näin. Jopa hinttejä käy kateeksi.
Että Sari oikeasti kirjoittaa nämä "feikkiviestitkin" jonkunlaisena huomionkerjuuna, ottaen huomioon kuinka yksinkertaista olisi rekata nimimerkki (vaikka feikatulla nimellä, jos outtaus pelottaa).
Olet sitten ensimmäinen Suomalainen katuja josta kuulen. Pitää paikkaansa, että eräällä tavalla kokeillaan rajoja ja jäädään koukkuun. Toisaalta ajatus muuttumisesta on nimetty trans-sukupuolisuuden oireeksi. Itse olen sitä mieltä, että jos "SETAn/TTP:n) kuvailemien oireiden perusteilla lähtee "kokeilemaan rajojaan" miettimään minuuuttaan, niin ongelmia on luvassa.
Hieman on alakuloinen viesti, älä hätile. Ei edelleenkään kaikki ongelmat ole sukupuolisuudesta johtuvia. Minulla seksi asiat ei sen kummemmalla tasolla ja henkisesti ns. "trans-oireettomana" siltikin "elämä päättyy" ajatuksia.
Tämä feikki-Sari_ on todella pätevä ja seuraa kulloinkin feikattavan henkilön kirjoituksia tarkkaan. Sinäkin haksahdit tuohon feikkikirjoitukseen. Taisi kirjoittaja hykerrellä tyytyväisyyttään.
Minä taisin olla joskus aikoinaan vuorostani hänen hampaissaan. Siksi rekkasin nimimerkkini, mutta kun silti niitä feikkijuttuja jatkui, vaihdoin rekattua nimimerkkiä, mutta kirjoitankin nykyisin enimmäkseen anonyyminä.
Tanelin uusin idea on saada kaikki keskeiset transnaiset katumaan niin että katumuspuheita tulisi lisää ja se lannistaisi ihmisiä lähtemästä prosessiin.
Mutta asia on minunkin tapauksessa niin kuin (oikea) Sari_ sanoi, olosuhteisiin nähden olen pärjännyt kohtalaisesti ja että minun kanssani samanlaiset kasvavat horsmaa. Se on myös heille pätevä syy olla vastaamatta minun pyyntöihini.
Vaikka prosessi onnistuu, niin elämä voi mennä pieleen. Prosessin läpikäyminen ei tuo sinua maaliin, vaan parhaimmassa tapauksessa pääset lähtöviivalle. Lähtöviivalle josta, muut ovat jo kerinneeet lähteä. Loppuikäsi sitten kirit niitä muita kiinni.
Mielestäni prosessi pitäisi olla piste i:n päälle sen muun elämäntavan kanssa kuin että kukaan edes sanallakaan mainitsisi, että alkoholisoituneisuus tai ahdistuneisuus olisi vai osa oireita jotka jäävät pois prosessin jälkeen kun munatovat hävinneet. Useimiten päässä se vika on ja kun edes yrittää elää normaalia elämää, niin jossakin vaihessa ei sitten enää edes harkitse moisia juttuja.
Tuosta hölynpölystä nyt ota hullukaan selvää.
Nehän provoilee ja kiukuttelee täällä. Sitten ne pistää kaiken jonkun "tanelin" syyksi, joka vähän muutama kuukausi sitten provoili täällä.
En käytä toisia nimimerkkejä kuin yllämainittu.
silti sutkin tunnistaa kirjoitustyylistä ja -virheistä
hormoneja, eikä leikkausta, kun elämänlaatu parani. Minulla riitti kun aloitti elämään naisena 24/7. Hormonit muut tuli sitten aikanaan tueksi, mutta niillä ei enää ollut suurempaa merkitystä. Entinen elämäni oli epänormaalia, nykyinen normaalia ja kaikki hoidot oli kyllä tarpeen.
Mutta oletkohan ihan varma kuka kulloinkin kirjoittaa anonyymina. Kirjoittajia on kymmenittäin ja taatusti erehdyt useamman kerran. Vinkkinä vielä. Luulisin ettei ainakaan minulla tule kovin paljon kirjoitusvirheitä, kun kone oikolukee lennossa kaiken kirjoittamani, tai sitten vika löytyy ohjelmasta. Kirjoitustyylin mukaan voi arvailla kirjoittajaa, mutta olen havainnut että useampikin kirjoittaja kirjoittaa samalla tyylillä kuin minä.
vaikka oletkin sellainen vanha karvanaamainen pukki, niin koita joskus myöntää, että sinua nuoremmat eivät ole jumahtaneet sinun tasolle. ylläripylläri.
No nyt TIEDÄN ettet tunne minua, niin paljon meni pieleen.
Tarkoitinkin ylläolevalla tekstilläni sitä, että se todellakin on joku henkinen juttu ja siitä pääsee yli. Minäkin pääsin.
Transvestismi on ominaisuus, josta ei pääse yli, ali, eikä sivusta kiertämällä eroon. Ihminen on hyvä pettämään itseään monissa asioissa. Suurempia ja hankalampiakin asioita kuin tyttöily, pystyy painamaan pois tietoisuudestaan väkisin mutta mihinkään ne eivät häviä. Jos tiitti ei kykene hyväksymään itseään, hän elää valheessa koko ikänsä ja käsittelemätön asia seuraa "möykkynä" sisällä koko ajan.
Tällaiset asiat heijastuvat ihmissuhteisiin ja kaikkeen muuhunkin elämässä. Selityksinä epämääräiseen pahaan oloon tarjotaan sitten työkiireitä, stressiä ja mitä milloinkin.
Itsensä kieltäminen ei ole todiste miehekkyydestä vaan kyvyttömyydestä ja rohkeuden puutteesta käsitellä vaikeita asioita.
Sekin vähän riippuu. Mä olen ainakin nykyään todella tyytyväinen, että en lähtenyt mihinkään prosesseihin ja olen tyytyväinen, että olen mies ja varsin komeakin sellainen.
ainakaan TS! Entä jos olitkin vain TV ja jossain vaiheessa kaipaat takaisin siihen tyttöilyyn. Kyllähän TV voi olla komeakin mies ja silti pukeutuu välillä naiseksi.
Ihan TS juu olin. Sain sen ajatuksen tuolta korvien välistä pois ja tässä sitä ollaan ja hyvin menee. :)
sitä mieltä ettet ollut aito TS. Aito TS ei saa pois ajatusta korvien välistä. BSTc:n poikkeama on niin iso asia ettei sitä ajatuksen voimalla muuteta. Oli siis onnesi ettet lähtenyt hoitoihin, olisit pahimmillaan muutamassa kuukaudessa poistunut tästä maailmasta oman käden kautta, tai olisit ollut valmista kamaa suljetulle osastolle. Ole siis onnellinen että huomasit ajatustesi virheen hyvissä ajoin. Olisihan minullakin elämä ollut varmasti parempaa, ellei minulla olisi tätä synnynnäistä BSTc:n virhettä ja olisin saanut elää onnellisena elämäni loppuun asti miehenä, enkä olisi ikinä kuullutkaan transihmisistä.
Olen tasan tarkkaan samaa mieltä. Sukupuoli ei lähde pois ajatustyöllä. Eli ei voi suggeroida itseään olemaan mies jos on nainen.
että transsukupuolisuudesta on suunnilleen yhtä helppo päästä eroon ajattelemalla kuin aivokasvaimesta.
Poikkeuksiakin löytyy. Mä olen se poikkeus joka on päässyt yli noista hulluista ajatuksista.
kun sanot noin vielä kymmenen vuoden kuluttua. Epäilen vahvasti ettet todellakaan ollut aito TS, vaan luulit vain. Transsukupuolisuudesta ei parannuta kuin fyysistä tietä.
Kyse ei ole ajatuksista vaan fyysisestä viasta aivoissa. Jos olet päässyt jostain ajattelemalla yli, ei se ainakaan transsukupuolisuutta ollut. Joku ihme psykoosi tai fetissi ehkä.
Vai olet sinä lesbo? Suoraan sanottuna, sä olit miehenä hetero ja nyt ns. naisena ne ajatukset on edelleen siellä alitajunnassa.
Vielä kun sulla oli miehen vehkeet ja miehinen kroppa, niin varmaan paneskelit innolla kaikkia halukkaita naikkosia.
Äijänä ajattelit "minähän en toista miestä pane" ja nyt naisena ajattelet "minähän en toista miestä pane".
Eli kyllä sut voi edelleen heteroksi luokitella. Eri näkö samat ajatukset.
Toiset ihmiset tekee nämä luokitukset. Kyllä sinua katsotaan vähän hölmösti jos kaksi naista on yhdessä, josta toinen on transtaustainen ja väität että se toinen nainen on lesbo, mutta se toinen on kyllä hetero.
Minun kohdallani paras tilanne on tullut kun yritin selittää ystävälleni, että yhteinen kaverimme ei ole heteronainen vaan prosessin alkuvaihessa oleva transsukupuolinen homo.