täälä on aivan

lapsenne, niin ei tarvitse meidän häärätä niiden kanssa.

yks vaan kirjoitti:

lapsenne, niin ei tarvitse meidän häärätä niiden kanssa.

ellei Suomi olisi laittomien huostien luvattu maa

me tehtäisiinkin kirjoitti:

ellei Suomi olisi laittomien huostien luvattu maa

koskevan laittomien huostien uhrejakin

sijarihäiriköillä ei ole täällä omaa palstaa, sijaisvanhemmuuspalstaa saavat käyttää myös biot joten teillä on kaksi palstaa missä haukkua sijareita.
Eikö sekään riitä?

EDES kirjoitti:

sijarihäiriköillä ei ole täällä omaa palstaa, sijaisvanhemmuuspalstaa saavat käyttää myös biot joten teillä on kaksi palstaa missä haukkua sijareita.
Eikö sekään riitä?

mikään riitä. Hitto uskokaa jo, että me ei päätetä teidän lapsienne huostaanotosta.Vaan syy on usein teissä itsessä ja jos on laiton huostaanotto niin ei sekään ole meidän vika. Päätöksen tekee aivan jotkut muut. Olis kiva joku palsta rauhoittaa pelkästään meille sijareille.

EDES kirjoitti:

sijarihäiriköillä ei ole täällä omaa palstaa, sijaisvanhemmuuspalstaa saavat käyttää myös biot joten teillä on kaksi palstaa missä haukkua sijareita.
Eikö sekään riitä?

kirjoittaja totesi, että kun EDES sijari-häiriköt pysyisivät pois bio-puolelta, niin ei mene perille, ei millään.

Sijari-häiriköillä on ainakin kaksi palstaa tulla urputtamaan iänikuisia juoppojuttujaan.

mutta biologinen äiti aina pettää. Nytkin hupsahtanut kaksi viikkoa eikä mitään ole kuulunut.
On nääs ilmat lämmenneet ja lapset unohtuu.

Me ainakin saamme sen helvetillisen uhman kärsiä eikä biologinen äiti sitä edes ymmärrä vaikka vetoamme siihen lapsen hyljätyksi tulemisen tuntemukseen.
Mitä me voitaisiin sitten tehdä kerro hyvä ihminen olisimme todella kiitollisia neuvostasi.
"ME" meinaan sillä vain perhettämme. Mitä se laki määrää bioäidille että saa sitä tukea. Jään odopttamaan selvää vastausta.

Sijaisisä kirjoitti:

mutta biologinen äiti aina pettää. Nytkin hupsahtanut kaksi viikkoa eikä mitään ole kuulunut.
On nääs ilmat lämmenneet ja lapset unohtuu.

Me ainakin saamme sen helvetillisen uhman kärsiä eikä biologinen äiti sitä edes ymmärrä vaikka vetoamme siihen lapsen hyljätyksi tulemisen tuntemukseen.
Mitä me voitaisiin sitten tehdä kerro hyvä ihminen olisimme todella kiitollisia neuvostasi.
"ME" meinaan sillä vain perhettämme. Mitä se laki määrää bioäidille että saa sitä tukea. Jään odopttamaan selvää vastausta.

Tuskinpa edellisellä tuollaisesta tilanteesta on kyse, joten kyllä vähän ikävälle kalskahtaa kun täällä ollaan näitä juoppojuttuja aina tyrkyttämässä joka ikiseen kommenttiin. Näitä kyllä riittää niillekin bioille, joita eivät edes sossut ole koskaan syyttäneet liiasta alkoholin käytöstä. Mutta kysymykseesi.

Kun minulle aikanaan selvisi, miten pitkälle mies oli alkoholisoitunut, sai kaveri lähteä hyvin äkkiä, niin lapsen isä kuin olikin. Lapsi oli silloin 1,5 vuotias. Muutama pettymys tapaamisissa lapselle ehti tulla, ennen kuin tajusin, että minun tehtäväni on ottaa ohjat käteeni ja suojella lasta. Tiedän siis, mitä on seurata lapsen pettymystä vierestä, se raivostuttaa itseäkin, mutta siitä tunteesta on päästävä eroon, muuten oikea lapsen tukeminen ei ole mahdollista. Ja isää en koskaan ole sanallakaan lapselle mustamaalannut.

Kun isästä ei kuulu tiedän, että tuurijuominen on alkanut, silloin ei ole asiaa edes soitella, eikä hän kyllä edes yritä niinä kausina. Jakso kestää pari kolme viikkoa, toteamme vain lapsen kanssa, että jaa-has, nyt mennään taas tällai. Isä tietää, että jakson jälkeen vaadin pari selvinpäin soitettua puhelua, että raittiin jakson voi uskoa alkaneen, vasta sitten sovimme seuraavasta tapaamisesta. Tapaamisaamuna vielä 'tarkistus'puhelu ja sitten hän käy hakemassa lapsen. Molemmat aikuiset siis tietävät, että on tarkistuksesta kyse, mutta se tehdään tavallaan hienovaraisesti jonkin 'muka' asian varjolla.

Se isän kunniaksi on sanottava, että koskaan hän ei juo kun lapsi on hänellä. Tapaavat 2-3 viikonloppuna kuussa, kun se on mahdollista. Juomisen takia on joskus jäänyt kuukausikin väliin kokonaan.

Kun lapsi oli pieni, huijasin vähän ja sanoin isällä olevan työesteitä. Mutta hyvin pian kerroin suoraan, että kun isä juo liikaa, hän ei silloin pysty pitämään lupauksiaan. Isä katuu ja on hirvittävän pahoillaan siitä jälkeen päin, mutta silloin kun hän juo, on tilanne tämä. Puhuimme aikanaan paljon lapsen kanssa yleensä liiasta alkoholinkäytöstä aina silloin, kun lapsella oli tarve asiasta puhua.

Silloin kun on tällainen systeemi, että ei ole tiettyjä tapaamisaikoja, vaan annan lapsen nauttia isänsä seurasta silloin, kun se on mahdollista, niin tietysti se vaatii joustavuutta molemmilta aikuisilta. Hänen on ymmärrettävä se, jos joskus sattuu, että hänen halutessaan tavata, meillä onkin sovittu jo jotain muuta (harvoin käy niin). Yleensä ilmoitan hänelle erityisistä menoista kyllä jo ennakkoon.

Meillä tällainen systeemi on ollut ihan onnistunut, lapsi nauttii isänsä seurasta suuresti, mutta on oppinut hyväksymään jo ajat sitten senkin, että tapaamisia ei välillä ole. Hän on oppinut luottamaan siihen, että isän rakkaus häntä kohtaan ei häviä, vaikka isä välillä häviäisikin.

Jos teidän tapauksessanne äidin juominen on sitä tasoa, että lasta ei oikein voi hänelle antaa, on valvotut tapaamiset suositeltava vaihtoehto. Jos äidin tulo sinnekin on epävarmaa on se asia, joka lapsen on tavallaan kasvettava ymmärtämään, että äiti on voimaton alkoholin suhteen ja tapaaminen on varmaa vasta sitten, kun lapsi näkee äidin edessään.

Jos aikuinen näyttää vieressä vihansa pettävää aikuista kohtaan, se lisää ja lietsoo lapsen pahan olon tunnetta. Eikä kannata etukäteen lietsoa äidin tapaamisodotustakaan, ehkä voi vähän toppuutellakin sitä tyyliin 'Käydään nyt katsomassa, onko äiti päässyt paikalle.' Lapselle voi tehdä jo varasuunnitelman jostain kivasta tekemisestä, jos äiti ei tule.

Varmasti sijaisperheeltäkin tarvitaan joustavuutta, että tuo onnistuu, mutta sen onnistuminen on siis mahdollista. Ja kyllähän jokainen sijariksi ryhtyvä tietää, että perheeseen voi tulla alkoholistin lapsi.

Sijaisisä kirjoitti:

mutta biologinen äiti aina pettää. Nytkin hupsahtanut kaksi viikkoa eikä mitään ole kuulunut.
On nääs ilmat lämmenneet ja lapset unohtuu.

Me ainakin saamme sen helvetillisen uhman kärsiä eikä biologinen äiti sitä edes ymmärrä vaikka vetoamme siihen lapsen hyljätyksi tulemisen tuntemukseen.
Mitä me voitaisiin sitten tehdä kerro hyvä ihminen olisimme todella kiitollisia neuvostasi.
"ME" meinaan sillä vain perhettämme. Mitä se laki määrää bioäidille että saa sitä tukea. Jään odopttamaan selvää vastausta.

noiden vanhempien kanssa humpsahdellut kuukausia, jopa vuosia tapaamisten välillä.
Minä osasin kyllä etukäteen aavistaa useimmiten, ettei tapaaminen tule onnistumaan, nimittäin olen noista päihdeongelmaisista oppinut sen, että mitä enemmän lupaavat ja vannottavat, sitä varmemmin heillä ei ole aikomustakaan pitää lupaustaan.
Kun lapset olivat pieniä, niin se olikin kaikkein rankinta, kun vanhemmat lupasivat kuun taivaalta ja minä tiesin, ettei ikinä tule toteutumaan. Yritin hienovaraisesti lapsille sanoa, että toivon kovasti, että lupaukset tällä kertaa pitää, mutta jospa ihan varmuuden vuoksi ei odotettais liikoja, ettei sitten tule liian isoa pettymystä.
Lapset näytti ymmärtävän, mutta todellisesti salaa kuitenkin odottivat ja toivoivat ja pettymys oli aina yhtä iso ja käyttäytyminen sen mukaista. Ongelmia koulussa ihan joka kerta. Opettajat eivät edes halunneet ymmärtää.
Sen tiedän, että vaikka vanhemmat ymmärtäisivätkin mitä tekevät lapsilleen, eivätkä mitenkään haluaisi lasten mieltä pahottaa, mutta he vain eivät voi sille mitään, kun eivät hallitse juomistaan ja itseään.
Mitä isommiksi lapset tulee, sitä helpompaa heidän on ymmärtää, eivätkä enää pety niin kovin.
Pienten lasten kanssa on todella rankkaa sivusta seurata, kun tietää, että vaikka teet mitä tai sanot mitä, niin mikään ei poista sitä oman vanhemman tuottamaa pettymystä. Se on tätä sijarielämää ja sen kanssa on vaan pakko oppia elämään. Se menee ohi vasta, kun lapset vanhenee ja alkavat ymmärtää asioita paremmin.
Oppivat olemaan odottamatta liikoja.
Meillä yhden lapsen kanssa oli monta vuotta sellasta, että juuri kun näytti, että kaikki oli hyvin ja hänellä oli hyvä, niin hän aina jollain tavalla halusi pilata sen hyvänolon itseltään ja meiltä.
Sanoin hänelle usein, että sun täytyy uskaltaa olla onnellinen, eikä pidä pelätä pettymyksiä niin paljon, ettei koskaan uskalla olla iloinen. Hän sanoikin, että hän haluaa itse pilata hyvän fiiliksen, kun joku sen kuitenkin pilaa, niin hän ei pety niin kovin, kun tekee sen itse.
Viime vuosina ei ole ollut hänellä enää niin isoja "korjausliikkeitä", ehkä jo ajoittain uskaltaa iloitakin pelkäämättä seuraavaa hetkeä.
Olen myös opettanut lapsia kohdistamaan pettymyksestä seuranneet suuttumukset juuri siihen asiaan, tai henkilöön mistä pettymys johtuu.
Isommat lapset ovat esim. kirjottaneet vanhemmilleen kirjeen pettymyksestään. Kirjettä ei ole välttämättä lähetetty, mutta se on kuitenkin vähän helpottanut oloa, kun on raapustanut tunteensa paperille. Pienemmät voisivat esim. piirtää ja tietysti pitää rohkaista lasta myös itkemään jos tuntee tarvetta. Emme voi muuta kuin yrittää auttaa lapsia, vanhempia ei pysty muuttamaan.

amalia kirjoitti:

noiden vanhempien kanssa humpsahdellut kuukausia, jopa vuosia tapaamisten välillä.
Minä osasin kyllä etukäteen aavistaa useimmiten, ettei tapaaminen tule onnistumaan, nimittäin olen noista päihdeongelmaisista oppinut sen, että mitä enemmän lupaavat ja vannottavat, sitä varmemmin heillä ei ole aikomustakaan pitää lupaustaan.
Kun lapset olivat pieniä, niin se olikin kaikkein rankinta, kun vanhemmat lupasivat kuun taivaalta ja minä tiesin, ettei ikinä tule toteutumaan. Yritin hienovaraisesti lapsille sanoa, että toivon kovasti, että lupaukset tällä kertaa pitää, mutta jospa ihan varmuuden vuoksi ei odotettais liikoja, ettei sitten tule liian isoa pettymystä.
Lapset näytti ymmärtävän, mutta todellisesti salaa kuitenkin odottivat ja toivoivat ja pettymys oli aina yhtä iso ja käyttäytyminen sen mukaista. Ongelmia koulussa ihan joka kerta. Opettajat eivät edes halunneet ymmärtää.
Sen tiedän, että vaikka vanhemmat ymmärtäisivätkin mitä tekevät lapsilleen, eivätkä mitenkään haluaisi lasten mieltä pahottaa, mutta he vain eivät voi sille mitään, kun eivät hallitse juomistaan ja itseään.
Mitä isommiksi lapset tulee, sitä helpompaa heidän on ymmärtää, eivätkä enää pety niin kovin.
Pienten lasten kanssa on todella rankkaa sivusta seurata, kun tietää, että vaikka teet mitä tai sanot mitä, niin mikään ei poista sitä oman vanhemman tuottamaa pettymystä. Se on tätä sijarielämää ja sen kanssa on vaan pakko oppia elämään. Se menee ohi vasta, kun lapset vanhenee ja alkavat ymmärtää asioita paremmin.
Oppivat olemaan odottamatta liikoja.
Meillä yhden lapsen kanssa oli monta vuotta sellasta, että juuri kun näytti, että kaikki oli hyvin ja hänellä oli hyvä, niin hän aina jollain tavalla halusi pilata sen hyvänolon itseltään ja meiltä.
Sanoin hänelle usein, että sun täytyy uskaltaa olla onnellinen, eikä pidä pelätä pettymyksiä niin paljon, ettei koskaan uskalla olla iloinen. Hän sanoikin, että hän haluaa itse pilata hyvän fiiliksen, kun joku sen kuitenkin pilaa, niin hän ei pety niin kovin, kun tekee sen itse.
Viime vuosina ei ole ollut hänellä enää niin isoja "korjausliikkeitä", ehkä jo ajoittain uskaltaa iloitakin pelkäämättä seuraavaa hetkeä.
Olen myös opettanut lapsia kohdistamaan pettymyksestä seuranneet suuttumukset juuri siihen asiaan, tai henkilöön mistä pettymys johtuu.
Isommat lapset ovat esim. kirjottaneet vanhemmilleen kirjeen pettymyksestään. Kirjettä ei ole välttämättä lähetetty, mutta se on kuitenkin vähän helpottanut oloa, kun on raapustanut tunteensa paperille. Pienemmät voisivat esim. piirtää ja tietysti pitää rohkaista lasta myös itkemään jos tuntee tarvetta. Emme voi muuta kuin yrittää auttaa lapsia, vanhempia ei pysty muuttamaan.

olemaan "tyynynä ja pehmukkeena" lapselle.

Elämä ei yhdenkään ihmisen kohdalla ole
koko hänen elämänsä aikaa vain yhtä hymyä ja auringon paistetta.

Pettymyksiä, ikäviä asioita, surua ja murhetta, sairautta ja huolta tulee ihan jokaisen meistä kohdalle.

Aikuisina meillä on mahdollisuus opettaa ja ohjata lapsemme kestämään, sietämään ja jopa elämäänkin ikävienkin asioiden ja tapahtumien kanssa ja yli.

yx bio kirjoitti:

Tuskinpa edellisellä tuollaisesta tilanteesta on kyse, joten kyllä vähän ikävälle kalskahtaa kun täällä ollaan näitä juoppojuttuja aina tyrkyttämässä joka ikiseen kommenttiin. Näitä kyllä riittää niillekin bioille, joita eivät edes sossut ole koskaan syyttäneet liiasta alkoholin käytöstä. Mutta kysymykseesi.

Kun minulle aikanaan selvisi, miten pitkälle mies oli alkoholisoitunut, sai kaveri lähteä hyvin äkkiä, niin lapsen isä kuin olikin. Lapsi oli silloin 1,5 vuotias. Muutama pettymys tapaamisissa lapselle ehti tulla, ennen kuin tajusin, että minun tehtäväni on ottaa ohjat käteeni ja suojella lasta. Tiedän siis, mitä on seurata lapsen pettymystä vierestä, se raivostuttaa itseäkin, mutta siitä tunteesta on päästävä eroon, muuten oikea lapsen tukeminen ei ole mahdollista. Ja isää en koskaan ole sanallakaan lapselle mustamaalannut.

Kun isästä ei kuulu tiedän, että tuurijuominen on alkanut, silloin ei ole asiaa edes soitella, eikä hän kyllä edes yritä niinä kausina. Jakso kestää pari kolme viikkoa, toteamme vain lapsen kanssa, että jaa-has, nyt mennään taas tällai. Isä tietää, että jakson jälkeen vaadin pari selvinpäin soitettua puhelua, että raittiin jakson voi uskoa alkaneen, vasta sitten sovimme seuraavasta tapaamisesta. Tapaamisaamuna vielä 'tarkistus'puhelu ja sitten hän käy hakemassa lapsen. Molemmat aikuiset siis tietävät, että on tarkistuksesta kyse, mutta se tehdään tavallaan hienovaraisesti jonkin 'muka' asian varjolla.

Se isän kunniaksi on sanottava, että koskaan hän ei juo kun lapsi on hänellä. Tapaavat 2-3 viikonloppuna kuussa, kun se on mahdollista. Juomisen takia on joskus jäänyt kuukausikin väliin kokonaan.

Kun lapsi oli pieni, huijasin vähän ja sanoin isällä olevan työesteitä. Mutta hyvin pian kerroin suoraan, että kun isä juo liikaa, hän ei silloin pysty pitämään lupauksiaan. Isä katuu ja on hirvittävän pahoillaan siitä jälkeen päin, mutta silloin kun hän juo, on tilanne tämä. Puhuimme aikanaan paljon lapsen kanssa yleensä liiasta alkoholinkäytöstä aina silloin, kun lapsella oli tarve asiasta puhua.

Silloin kun on tällainen systeemi, että ei ole tiettyjä tapaamisaikoja, vaan annan lapsen nauttia isänsä seurasta silloin, kun se on mahdollista, niin tietysti se vaatii joustavuutta molemmilta aikuisilta. Hänen on ymmärrettävä se, jos joskus sattuu, että hänen halutessaan tavata, meillä onkin sovittu jo jotain muuta (harvoin käy niin). Yleensä ilmoitan hänelle erityisistä menoista kyllä jo ennakkoon.

Meillä tällainen systeemi on ollut ihan onnistunut, lapsi nauttii isänsä seurasta suuresti, mutta on oppinut hyväksymään jo ajat sitten senkin, että tapaamisia ei välillä ole. Hän on oppinut luottamaan siihen, että isän rakkaus häntä kohtaan ei häviä, vaikka isä välillä häviäisikin.

Jos teidän tapauksessanne äidin juominen on sitä tasoa, että lasta ei oikein voi hänelle antaa, on valvotut tapaamiset suositeltava vaihtoehto. Jos äidin tulo sinnekin on epävarmaa on se asia, joka lapsen on tavallaan kasvettava ymmärtämään, että äiti on voimaton alkoholin suhteen ja tapaaminen on varmaa vasta sitten, kun lapsi näkee äidin edessään.

Jos aikuinen näyttää vieressä vihansa pettävää aikuista kohtaan, se lisää ja lietsoo lapsen pahan olon tunnetta. Eikä kannata etukäteen lietsoa äidin tapaamisodotustakaan, ehkä voi vähän toppuutellakin sitä tyyliin 'Käydään nyt katsomassa, onko äiti päässyt paikalle.' Lapselle voi tehdä jo varasuunnitelman jostain kivasta tekemisestä, jos äiti ei tule.

Varmasti sijaisperheeltäkin tarvitaan joustavuutta, että tuo onnistuu, mutta sen onnistuminen on siis mahdollista. Ja kyllähän jokainen sijariksi ryhtyvä tietää, että perheeseen voi tulla alkoholistin lapsi.

tukea alkoholistiperheen lapsia olen monesti kauhistellut, kun käyn tätä palstaa lukemassa.

yx bio kirjoitti:

Tuskinpa edellisellä tuollaisesta tilanteesta on kyse, joten kyllä vähän ikävälle kalskahtaa kun täällä ollaan näitä juoppojuttuja aina tyrkyttämässä joka ikiseen kommenttiin. Näitä kyllä riittää niillekin bioille, joita eivät edes sossut ole koskaan syyttäneet liiasta alkoholin käytöstä. Mutta kysymykseesi.

Kun minulle aikanaan selvisi, miten pitkälle mies oli alkoholisoitunut, sai kaveri lähteä hyvin äkkiä, niin lapsen isä kuin olikin. Lapsi oli silloin 1,5 vuotias. Muutama pettymys tapaamisissa lapselle ehti tulla, ennen kuin tajusin, että minun tehtäväni on ottaa ohjat käteeni ja suojella lasta. Tiedän siis, mitä on seurata lapsen pettymystä vierestä, se raivostuttaa itseäkin, mutta siitä tunteesta on päästävä eroon, muuten oikea lapsen tukeminen ei ole mahdollista. Ja isää en koskaan ole sanallakaan lapselle mustamaalannut.

Kun isästä ei kuulu tiedän, että tuurijuominen on alkanut, silloin ei ole asiaa edes soitella, eikä hän kyllä edes yritä niinä kausina. Jakso kestää pari kolme viikkoa, toteamme vain lapsen kanssa, että jaa-has, nyt mennään taas tällai. Isä tietää, että jakson jälkeen vaadin pari selvinpäin soitettua puhelua, että raittiin jakson voi uskoa alkaneen, vasta sitten sovimme seuraavasta tapaamisesta. Tapaamisaamuna vielä 'tarkistus'puhelu ja sitten hän käy hakemassa lapsen. Molemmat aikuiset siis tietävät, että on tarkistuksesta kyse, mutta se tehdään tavallaan hienovaraisesti jonkin 'muka' asian varjolla.

Se isän kunniaksi on sanottava, että koskaan hän ei juo kun lapsi on hänellä. Tapaavat 2-3 viikonloppuna kuussa, kun se on mahdollista. Juomisen takia on joskus jäänyt kuukausikin väliin kokonaan.

Kun lapsi oli pieni, huijasin vähän ja sanoin isällä olevan työesteitä. Mutta hyvin pian kerroin suoraan, että kun isä juo liikaa, hän ei silloin pysty pitämään lupauksiaan. Isä katuu ja on hirvittävän pahoillaan siitä jälkeen päin, mutta silloin kun hän juo, on tilanne tämä. Puhuimme aikanaan paljon lapsen kanssa yleensä liiasta alkoholinkäytöstä aina silloin, kun lapsella oli tarve asiasta puhua.

Silloin kun on tällainen systeemi, että ei ole tiettyjä tapaamisaikoja, vaan annan lapsen nauttia isänsä seurasta silloin, kun se on mahdollista, niin tietysti se vaatii joustavuutta molemmilta aikuisilta. Hänen on ymmärrettävä se, jos joskus sattuu, että hänen halutessaan tavata, meillä onkin sovittu jo jotain muuta (harvoin käy niin). Yleensä ilmoitan hänelle erityisistä menoista kyllä jo ennakkoon.

Meillä tällainen systeemi on ollut ihan onnistunut, lapsi nauttii isänsä seurasta suuresti, mutta on oppinut hyväksymään jo ajat sitten senkin, että tapaamisia ei välillä ole. Hän on oppinut luottamaan siihen, että isän rakkaus häntä kohtaan ei häviä, vaikka isä välillä häviäisikin.

Jos teidän tapauksessanne äidin juominen on sitä tasoa, että lasta ei oikein voi hänelle antaa, on valvotut tapaamiset suositeltava vaihtoehto. Jos äidin tulo sinnekin on epävarmaa on se asia, joka lapsen on tavallaan kasvettava ymmärtämään, että äiti on voimaton alkoholin suhteen ja tapaaminen on varmaa vasta sitten, kun lapsi näkee äidin edessään.

Jos aikuinen näyttää vieressä vihansa pettävää aikuista kohtaan, se lisää ja lietsoo lapsen pahan olon tunnetta. Eikä kannata etukäteen lietsoa äidin tapaamisodotustakaan, ehkä voi vähän toppuutellakin sitä tyyliin 'Käydään nyt katsomassa, onko äiti päässyt paikalle.' Lapselle voi tehdä jo varasuunnitelman jostain kivasta tekemisestä, jos äiti ei tule.

Varmasti sijaisperheeltäkin tarvitaan joustavuutta, että tuo onnistuu, mutta sen onnistuminen on siis mahdollista. Ja kyllähän jokainen sijariksi ryhtyvä tietää, että perheeseen voi tulla alkoholistin lapsi.

nyt kyllä aivan eri asiasta sinä olet lapsen äiti ja lapsen isä on se joka retkahtelee sekä tekee niitä pahoja pettymyksiä.
Mutta et kuitenkaan ymmärrä niiden pettymysten vakavuutta mitä tulee sijoitettujen lasten pettymyksiin.
Meillä näin että piologisesta isästä ei tiedestä yhtään muuta kuin että on alkoholisti ja nykyään huumeitakäyttävä. Lapsen biologinen äiti alkoholisti sekä sekakäyttäjä eli huumeet sekä lääkkeet kelpaavat. Mitä lohduttavaa meillä olisi tälle meille sijoitetulle nuorelle sanottava haluaisin sen sinulta tietää.
On kyllä hyvin utopista sanoa että "käydään nyt katsomassa onko äiti päässyt paikalle" Onhan tuo naurettavaa ehdotus. Oletko edes itse selvillä mitä sinun pitäisi sanoa ja tehdä lapsellesi kun on kyseessä pettymykset.
Ei käy käytännössä olla hienovarainen ja tarkistaa et kyllä tiedä mitä kirjoitat toivon että se kohdallanne toimii silloihan se on vain hyvä.
Me tarkistamme vaan sen jos äidistä ei kuulu mitään kahteen kolmeen viikkoon että bioäiti ryyppää tai muuten on pilvessä. Ja tapaamisia onkin vain hyvin harvoin. Eikö se ole lapsen edunmukaista?

Sijaisisä kirjoitti:

nyt kyllä aivan eri asiasta sinä olet lapsen äiti ja lapsen isä on se joka retkahtelee sekä tekee niitä pahoja pettymyksiä.
Mutta et kuitenkaan ymmärrä niiden pettymysten vakavuutta mitä tulee sijoitettujen lasten pettymyksiin.
Meillä näin että piologisesta isästä ei tiedestä yhtään muuta kuin että on alkoholisti ja nykyään huumeitakäyttävä. Lapsen biologinen äiti alkoholisti sekä sekakäyttäjä eli huumeet sekä lääkkeet kelpaavat. Mitä lohduttavaa meillä olisi tälle meille sijoitetulle nuorelle sanottava haluaisin sen sinulta tietää.
On kyllä hyvin utopista sanoa että "käydään nyt katsomassa onko äiti päässyt paikalle" Onhan tuo naurettavaa ehdotus. Oletko edes itse selvillä mitä sinun pitäisi sanoa ja tehdä lapsellesi kun on kyseessä pettymykset.
Ei käy käytännössä olla hienovarainen ja tarkistaa et kyllä tiedä mitä kirjoitat toivon että se kohdallanne toimii silloihan se on vain hyvä.
Me tarkistamme vaan sen jos äidistä ei kuulu mitään kahteen kolmeen viikkoon että bioäiti ryyppää tai muuten on pilvessä. Ja tapaamisia onkin vain hyvin harvoin. Eikö se ole lapsen edunmukaista?

taholta tuleva pettymys olisi jotenkin erilainen riippuen siitä, kenen luona lapsi asuu.

Eikä sillä ole mitään merkitystä, mitä vanhempi käyttää päänsä sekoittamiseen, minkä takia niitä pettymyksiä lapselle aiheutetaan. Kun pitää oikein luetella mitä kaikkea kamalaa, pillereitä ja huumeita nyt sitten vedetäänkin, niin tulee tunne, että oikein muhit ja nautit tilanteesta, että niin tapahtuu. Ja samalla toivotkin, että lapsi olisi mahdollisimman pettynyt, jos tapaamiset eivät onnistu.

Kyllä voi olla ymmärtämätön sijari, että vielä kyselee, mitä lohduttavaa voi lapselle sanoa! Yx bio kirjoitti aivan oikein, samoin amalia ja joku toinen tuolla alempana, olen aivan samaa mieltä kaikkien heidän kirjoituksistaan. Ja sinä se vaan ihmettelet, miten lasta voi lohduttaa!

Eikö teitä tosiaan kurssiteta kunnolla kohtaamaan tuollaisia tilanteita? Kun vaikuttaa, että nimenomaan alkoholistiperheiden lapset niin kovin mielellään sijoitetaan perheisiin, niin kyllä ammattikasvattajien pitäisi ohjata lapsen tukemisessa, ettei tarvitsisi palstoilla kysellä itsestään selvyyksiä! Ja kuinkahan monta vuotta tuokin lapsi on teillä jo ollut!

Sijaisisä kirjoitti:

mutta biologinen äiti aina pettää. Nytkin hupsahtanut kaksi viikkoa eikä mitään ole kuulunut.
On nääs ilmat lämmenneet ja lapset unohtuu.

Me ainakin saamme sen helvetillisen uhman kärsiä eikä biologinen äiti sitä edes ymmärrä vaikka vetoamme siihen lapsen hyljätyksi tulemisen tuntemukseen.
Mitä me voitaisiin sitten tehdä kerro hyvä ihminen olisimme todella kiitollisia neuvostasi.
"ME" meinaan sillä vain perhettämme. Mitä se laki määrää bioäidille että saa sitä tukea. Jään odopttamaan selvää vastausta.

ja tapaamisrajoitukset määrätty tunti kahden viikon välein. joka kerta joudun pyytämän anteeksi lapselta etten ole saanut tulla aiemmmin, lapsi kysyy miksi äiti ajetaan pois, toivoisi että voisin muuttaa hänen kanssaan sinne!!!Anna itse neuvo mitä voin tehdä!

oman vanhemman kirjoitti:

taholta tuleva pettymys olisi jotenkin erilainen riippuen siitä, kenen luona lapsi asuu.

Eikä sillä ole mitään merkitystä, mitä vanhempi käyttää päänsä sekoittamiseen, minkä takia niitä pettymyksiä lapselle aiheutetaan. Kun pitää oikein luetella mitä kaikkea kamalaa, pillereitä ja huumeita nyt sitten vedetäänkin, niin tulee tunne, että oikein muhit ja nautit tilanteesta, että niin tapahtuu. Ja samalla toivotkin, että lapsi olisi mahdollisimman pettynyt, jos tapaamiset eivät onnistu.

Kyllä voi olla ymmärtämätön sijari, että vielä kyselee, mitä lohduttavaa voi lapselle sanoa! Yx bio kirjoitti aivan oikein, samoin amalia ja joku toinen tuolla alempana, olen aivan samaa mieltä kaikkien heidän kirjoituksistaan. Ja sinä se vaan ihmettelet, miten lasta voi lohduttaa!

Eikö teitä tosiaan kurssiteta kunnolla kohtaamaan tuollaisia tilanteita? Kun vaikuttaa, että nimenomaan alkoholistiperheiden lapset niin kovin mielellään sijoitetaan perheisiin, niin kyllä ammattikasvattajien pitäisi ohjata lapsen tukemisessa, ettei tarvitsisi palstoilla kysellä itsestään selvyyksiä! Ja kuinkahan monta vuotta tuokin lapsi on teillä jo ollut!

silloin kun hänet on sijoitettu ja "asutettu" kotinsa ulkopuolelle.
Lapselle, nuorelle
ero omista vanhemmistaan (olivat sitten mitä tahansa "päänsäsekoittajia") ja samaan aikaan tapahtuva irrottautuminen omista tutuista elinympyröistöön
ja sijoitus uuteen elinympäristöönsä.


Tälläisista lähtökohdista "maailmalle" lähteneillä sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla
ei pitäisi olla enää vastassaan yhtään
lasta ja nuorta ymmärtämätöntä
tai asiaansa ja "työtänsä"
ei osaavaa tai hallitsevaa aikuista!


Tällä palstalla v a l i t e t t a v a s t i
kirjoitusten perustella voi "nähdä" monia puutteita (ja epäkohtiakin) mitä
huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten
sijoitus"aikuisilla" kirjoitusten perusteella näkyisi olevan.


Ihmisten heikkoudella ja huonommuudella mässäilyn sijaan
vaatikaa itsellenne toimintaanne ja alaanne kuuluvaa koulutusta ja ohjausta sosiaalihuollon ja liittonne taholta lisää. Sekä myös mahdollsimman laajaa ja monipuolista jokapäiväiseen työhönne liittyvää työnohjausta ja jatkokurssitusta.

Kaikki me suomalaiset tiedämme,
että Suomessa osataan juoda vaikka itsensä hengilta tai sekoittaa pää niin ettei viikkokausiin tiedä tästä maanpäälisestä elämästä yhtään mitään.
Joten se siitä asiasta.

Huostaanotettujen lasten ja nuorten sijaishuollolle on annettu ja yhteiskunnan taholta rahoitettu LUOTTOTEHTÄVÄ tai -TYÖ
(kuka sijaistaho kuinkakin ja millä tavalla kyseisen asian kohdallaan kokee ja haluaa kokea).

Nöyryys on ihmeellinen hyve, kun sen oikein oivaltaa. Uhoaminen ja itsensä ylenpalttinen muiden yläpuolelle ylentäminen eivät varmaan ole sijaishuoltoonkaan mitenkään erityisesti kuuluvia ominaisuuksia
vaikka tätä palstaa lukiessa ja seuratessa
niin jopa voisi ajatella ja kuvitella.

oman vanhemman kirjoitti:

taholta tuleva pettymys olisi jotenkin erilainen riippuen siitä, kenen luona lapsi asuu.

Eikä sillä ole mitään merkitystä, mitä vanhempi käyttää päänsä sekoittamiseen, minkä takia niitä pettymyksiä lapselle aiheutetaan. Kun pitää oikein luetella mitä kaikkea kamalaa, pillereitä ja huumeita nyt sitten vedetäänkin, niin tulee tunne, että oikein muhit ja nautit tilanteesta, että niin tapahtuu. Ja samalla toivotkin, että lapsi olisi mahdollisimman pettynyt, jos tapaamiset eivät onnistu.

Kyllä voi olla ymmärtämätön sijari, että vielä kyselee, mitä lohduttavaa voi lapselle sanoa! Yx bio kirjoitti aivan oikein, samoin amalia ja joku toinen tuolla alempana, olen aivan samaa mieltä kaikkien heidän kirjoituksistaan. Ja sinä se vaan ihmettelet, miten lasta voi lohduttaa!

Eikö teitä tosiaan kurssiteta kunnolla kohtaamaan tuollaisia tilanteita? Kun vaikuttaa, että nimenomaan alkoholistiperheiden lapset niin kovin mielellään sijoitetaan perheisiin, niin kyllä ammattikasvattajien pitäisi ohjata lapsen tukemisessa, ettei tarvitsisi palstoilla kysellä itsestään selvyyksiä! Ja kuinkahan monta vuotta tuokin lapsi on teillä jo ollut!

ole asiassani ollenkaan mukana. En kysy neuvo sinulta siksi että tarvitsisin sitä vaan siksi että joutuisit itse antamaan sanat tälle vakavalle tilanteelle joissa useammat lapset elävät.
Haluan että sinä keskustelet etkä ota tätä minun opettamiseksi. Eihän terapiassakaan kysytä asiakkaalta "miten toimisit kun on tilanne niin ja niin.... ei sitä asiakkaan vastausta terapeutti odota itselleen neuvoksi vaan hän haluaa kuulla miten ajattelet toimivasi tilanteessa joka on ongelmallinen.
Ymmärsitkö?

Täällä näköjään sinulla ja monella muulla on tuo alkoholisti sana myrkkyä miksi? sitä en voi ymmärtää.
Tiedät varmasti että huostaanottoja tapahtuu muistakin syistä. Meillä vaan on erikoistuttu juuri alkoholistien lapsiin. Sen vuoksi en puhu muistahuostaanoton syistä ja uskon sen sinun myös ymmärtävän miksi vedän alkoholistit pinnalle. Kirjoita sinä omasta asiastasi niin sujut ollaan.

Kyllä voin käydä keskustelua mielenterveys ongelmistakin ja syistä miksi silloin useinkin on aiheellista lapsi ottaa huostaan.

Onhan juuri alkoholistien lapset niitä eniten "rikottuja" lapsia. Mielestäni olen keskustelu linjalla siitä mitä kukin haluaisi tehdä kyseisessä tilanteessa. Et vastaa kysymääni vaan teet minut kelvottomaksi sijaisvanhemmaksi ja laitat lahoamaan sinne maanrakoon kun luettelin vain pelkästään alkoholin huumeet ja lääkkeet. Meinaat että sitten vielä muhin ja nautin tilanteesta. Voin sanoa että et ymmärrä ollenkaan meitä meinaan perhettäni mitä teemme alkoholistivanhempien lasten hyvinvoinnin parantamiselle ja se on jokapäiväistä ahertamista josta sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Ainakaan siitä päätellen mitä kirjoitat mutta hyvä kun tuot senkin puolen itsestäsi esiin.

Se paljastaa että emme ole kukaan täydellinen kuten "biot" sitä kaikenaikaa vaativat. Enkä ymmärrä mikä on se täydellinen sijaisvanhempi ja taäydellinen biologinenvanhempi. Senkin voisit selittää niin saisimme lisää näkökantoja asiasta.

En leiki mitään terapeutti että siitä ei kannata tehdä herjauksia. Kuten olen joskus muissa asioissa saanut päin pläsiä syytöksiä omasta osaamattomuudestani ym....

lastenkodissa kirjoitti:

ja tapaamisrajoitukset määrätty tunti kahden viikon välein. joka kerta joudun pyytämän anteeksi lapselta etten ole saanut tulla aiemmmin, lapsi kysyy miksi äiti ajetaan pois, toivoisi että voisin muuttaa hänen kanssaan sinne!!!Anna itse neuvo mitä voin tehdä!

vastaukseksi ethän kerro edes huostaanoton syytä.
Tapaamisrajoituksen syyn tiedät älä sitä minulta kysy.
Voin kysyä sinulta miksi pyytelet anteeksi sitä kun et ole saanut tulla aikaisemmin ja sama siihen "miksi äiti ajetaan pois" riippuu lapsen iästä mutta ole rehellinen ensinnäkin itsellesi jo se pelkästään heijastuu sanattomana lapseesi. Onhan sinulla selvä syy ja sanot että viranomaiset ovat päättäneet se kyllä lapselle riittää.
Niin meille sijoitettulapsikin halusi muuttaa äitinsä luo vaikka äiti olikin laitoshoidossa ja ilman asuntoa. Siis ei kaikissa tilanteissa voi lasten toiveita täyttää senhän sanoo jo pelkkä maalaisjärkikin. Eikö vaan?
Hoida asiasi kuntoon vaikka se saattaa viedä aikaa mutta eikö se ole sinun tavoite saada lapsi kotiisi?

Sijaisisä kirjoitti:

vastaukseksi ethän kerro edes huostaanoton syytä.
Tapaamisrajoituksen syyn tiedät älä sitä minulta kysy.
Voin kysyä sinulta miksi pyytelet anteeksi sitä kun et ole saanut tulla aikaisemmin ja sama siihen "miksi äiti ajetaan pois" riippuu lapsen iästä mutta ole rehellinen ensinnäkin itsellesi jo se pelkästään heijastuu sanattomana lapseesi. Onhan sinulla selvä syy ja sanot että viranomaiset ovat päättäneet se kyllä lapselle riittää.
Niin meille sijoitettulapsikin halusi muuttaa äitinsä luo vaikka äiti olikin laitoshoidossa ja ilman asuntoa. Siis ei kaikissa tilanteissa voi lasten toiveita täyttää senhän sanoo jo pelkkä maalaisjärkikin. Eikö vaan?
Hoida asiasi kuntoon vaikka se saattaa viedä aikaa mutta eikö se ole sinun tavoite saada lapsi kotiisi?

Tuskinpa lapsi haluaisi takaisin kotiin äitinsä kanssa asumaan, jos äiti olisi häntä kaltoin kohdellut. Ratkaisuni sijaisisän kuvaamaan ongelmaan on, että lastensuojelullisena toimena sen lapsen äidille annetaan asunto, jonne hän ja lapsi muuttavat.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Tuskinpa lapsi haluaisi takaisin kotiin äitinsä kanssa asumaan, jos äiti olisi häntä kaltoin kohdellut. Ratkaisuni sijaisisän kuvaamaan ongelmaan on, että lastensuojelullisena toimena sen lapsen äidille annetaan asunto, jonne hän ja lapsi muuttavat.

heikkoutesi, tuota olen odottanutkin.

Sijaisisä kirjoitti:

ole asiassani ollenkaan mukana. En kysy neuvo sinulta siksi että tarvitsisin sitä vaan siksi että joutuisit itse antamaan sanat tälle vakavalle tilanteelle joissa useammat lapset elävät.
Haluan että sinä keskustelet etkä ota tätä minun opettamiseksi. Eihän terapiassakaan kysytä asiakkaalta "miten toimisit kun on tilanne niin ja niin.... ei sitä asiakkaan vastausta terapeutti odota itselleen neuvoksi vaan hän haluaa kuulla miten ajattelet toimivasi tilanteessa joka on ongelmallinen.
Ymmärsitkö?

Täällä näköjään sinulla ja monella muulla on tuo alkoholisti sana myrkkyä miksi? sitä en voi ymmärtää.
Tiedät varmasti että huostaanottoja tapahtuu muistakin syistä. Meillä vaan on erikoistuttu juuri alkoholistien lapsiin. Sen vuoksi en puhu muistahuostaanoton syistä ja uskon sen sinun myös ymmärtävän miksi vedän alkoholistit pinnalle. Kirjoita sinä omasta asiastasi niin sujut ollaan.

Kyllä voin käydä keskustelua mielenterveys ongelmistakin ja syistä miksi silloin useinkin on aiheellista lapsi ottaa huostaan.

Onhan juuri alkoholistien lapset niitä eniten "rikottuja" lapsia. Mielestäni olen keskustelu linjalla siitä mitä kukin haluaisi tehdä kyseisessä tilanteessa. Et vastaa kysymääni vaan teet minut kelvottomaksi sijaisvanhemmaksi ja laitat lahoamaan sinne maanrakoon kun luettelin vain pelkästään alkoholin huumeet ja lääkkeet. Meinaat että sitten vielä muhin ja nautin tilanteesta. Voin sanoa että et ymmärrä ollenkaan meitä meinaan perhettäni mitä teemme alkoholistivanhempien lasten hyvinvoinnin parantamiselle ja se on jokapäiväistä ahertamista josta sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Ainakaan siitä päätellen mitä kirjoitat mutta hyvä kun tuot senkin puolen itsestäsi esiin.

Se paljastaa että emme ole kukaan täydellinen kuten "biot" sitä kaikenaikaa vaativat. Enkä ymmärrä mikä on se täydellinen sijaisvanhempi ja taäydellinen biologinenvanhempi. Senkin voisit selittää niin saisimme lisää näkökantoja asiasta.

En leiki mitään terapeutti että siitä ei kannata tehdä herjauksia. Kuten olen joskus muissa asioissa saanut päin pläsiä syytöksiä omasta osaamattomuudestani ym....

huostaanottoon liityvästä asiasta; huostaanotoista, huostaanotettujen lasten perheistä, sijaisperheistä.
Milloin mistäkin ja riippuen siitä kuinka "pinnalla" huostaanotto asia, esimerkiksi lainkäsittelyn aikoihin,
yhteiskunnassa kulloinkin on.

Kaikkien huostaanotettujen lasten taustalla ei ole perheen huoltajilla oleva alkoholin väärinkäyttö. Mutta julkisuuteen "pulpahtaa", jostakin kumman syystä, tasaisin väliajoin "tieto" siitä
että huostaanotot johtuvat suurimmaksi osaksi lasten perheissä olevasta päihteiden väärinkäytöstä.
Asiahan ei kuitenkaan todellisuudessa näin ole.


Huostaanotetun ja kotinsa ulkopuolelle sijoitetun lapsen tai nuoren tilanteen ymmärtäminen vaatii aina aikuiselta suurta viisautta ja kykyä
"nähdä" ja ymmärtää lapsen ja nuoren todellinen tilanne.
Joten toivottavasti sitä suomalaisessa sijaishuollossa (oli kyse sitten laitoksesta tai perhekodista tai sijaisperheestä)
on riittävästi kaikille sijoitetuille lapsille ja nuorille.
Ja jos näin ei tällä hetkellä ole niin toivotaan että lisäkoulutuksen ja erilaisten muiden kurssitusten jäljiltä jatkossa asian laita olisi toisin.

Sijoitetulle lapselle ja nuorelle täytyy joka tilanteessa taata paras mahdollinen hoito ja huolto, lasta tai nuorta itseään ja hänen oikeuksiaan ja elämäänsä kunnioittaen.

On suomalaisen yhteiskunnan ja päättäjien
asia varmistaa omilla toimillaan ja toimenpiteillään, että aina ja kaikessa
(varsinkin yhteiskunnan rahoilla kustannetussa) toimitaan lapsen ja nuoren parhaaksi.

Sijaisisä kirjoitti:

heikkoutesi, tuota olen odottanutkin.

mikä se heikkous nyt erityisesti on, joka sinulle on paljastunut ja mistä apu.

kun puhutaan kaikkeen kirjoitti:

huostaanottoon liityvästä asiasta; huostaanotoista, huostaanotettujen lasten perheistä, sijaisperheistä.
Milloin mistäkin ja riippuen siitä kuinka "pinnalla" huostaanotto asia, esimerkiksi lainkäsittelyn aikoihin,
yhteiskunnassa kulloinkin on.

Kaikkien huostaanotettujen lasten taustalla ei ole perheen huoltajilla oleva alkoholin väärinkäyttö. Mutta julkisuuteen "pulpahtaa", jostakin kumman syystä, tasaisin väliajoin "tieto" siitä
että huostaanotot johtuvat suurimmaksi osaksi lasten perheissä olevasta päihteiden väärinkäytöstä.
Asiahan ei kuitenkaan todellisuudessa näin ole.


Huostaanotetun ja kotinsa ulkopuolelle sijoitetun lapsen tai nuoren tilanteen ymmärtäminen vaatii aina aikuiselta suurta viisautta ja kykyä
"nähdä" ja ymmärtää lapsen ja nuoren todellinen tilanne.
Joten toivottavasti sitä suomalaisessa sijaishuollossa (oli kyse sitten laitoksesta tai perhekodista tai sijaisperheestä)
on riittävästi kaikille sijoitetuille lapsille ja nuorille.
Ja jos näin ei tällä hetkellä ole niin toivotaan että lisäkoulutuksen ja erilaisten muiden kurssitusten jäljiltä jatkossa asian laita olisi toisin.

Sijoitetulle lapselle ja nuorelle täytyy joka tilanteessa taata paras mahdollinen hoito ja huolto, lasta tai nuorta itseään ja hänen oikeuksiaan ja elämäänsä kunnioittaen.

On suomalaisen yhteiskunnan ja päättäjien
asia varmistaa omilla toimillaan ja toimenpiteillään, että aina ja kaikessa
(varsinkin yhteiskunnan rahoilla kustannetussa) toimitaan lapsen ja nuoren parhaaksi.

Mikä pätevyys niillä kouluttajilla on, jotka valmentavat sijaisvanhemmuuteen halukkaita.

kun puhutaan kaikkeen kirjoitti:

huostaanottoon liityvästä asiasta; huostaanotoista, huostaanotettujen lasten perheistä, sijaisperheistä.
Milloin mistäkin ja riippuen siitä kuinka "pinnalla" huostaanotto asia, esimerkiksi lainkäsittelyn aikoihin,
yhteiskunnassa kulloinkin on.

Kaikkien huostaanotettujen lasten taustalla ei ole perheen huoltajilla oleva alkoholin väärinkäyttö. Mutta julkisuuteen "pulpahtaa", jostakin kumman syystä, tasaisin väliajoin "tieto" siitä
että huostaanotot johtuvat suurimmaksi osaksi lasten perheissä olevasta päihteiden väärinkäytöstä.
Asiahan ei kuitenkaan todellisuudessa näin ole.


Huostaanotetun ja kotinsa ulkopuolelle sijoitetun lapsen tai nuoren tilanteen ymmärtäminen vaatii aina aikuiselta suurta viisautta ja kykyä
"nähdä" ja ymmärtää lapsen ja nuoren todellinen tilanne.
Joten toivottavasti sitä suomalaisessa sijaishuollossa (oli kyse sitten laitoksesta tai perhekodista tai sijaisperheestä)
on riittävästi kaikille sijoitetuille lapsille ja nuorille.
Ja jos näin ei tällä hetkellä ole niin toivotaan että lisäkoulutuksen ja erilaisten muiden kurssitusten jäljiltä jatkossa asian laita olisi toisin.

Sijoitetulle lapselle ja nuorelle täytyy joka tilanteessa taata paras mahdollinen hoito ja huolto, lasta tai nuorta itseään ja hänen oikeuksiaan ja elämäänsä kunnioittaen.

On suomalaisen yhteiskunnan ja päättäjien
asia varmistaa omilla toimillaan ja toimenpiteillään, että aina ja kaikessa
(varsinkin yhteiskunnan rahoilla kustannetussa) toimitaan lapsen ja nuoren parhaaksi.

sinusta tuntuu mieli sanalta niin se on sinun harmisi.
Minulle se on enempi kuin vain sana eli nimitys henkilöstä joka on juoppo kuten ennen sanottiin. oli kyse siitä joka pelkästään joi liikaa ja oli juoppo.

Sama asia on kysymyksessä ja ongelmat aivan samat.

On todella hyvä että julkisuudessa otetaan esille se alkoholismi onhan se todella vakava ongelma ja se koskettaa niin mota ihmistä ei ainoastaan omia biologisialapsia. Miksi siitä on väärin puhua esim. täällä eri keskusteluketjuissa.

En voi totuutta muuttaa, silloin olisin lasten petturi. Heidän vanhemmat ovat ALKOHOLISTEJA sekakäyttäjiä. Olen havainnut että kyllä on mielenhäiriöisiäkin. Syyn siihen voi epäillä alkoholin aiheuttamaksi.Kun on juonut 13 vuotiaasta saakka niin ei siinä ole kehitykselle jäänyt paloakaan jalansijaa.

Miksi nyt yhtä äkkiä nämä lapset tarvitsevat niin erityistä ymmärtämystä ja kun äsken luin tuolta kun joku mainitsi että lapsi vaan kotia äidin kanssa koska niin haluaa.

amalia kirjoitti:

noiden vanhempien kanssa humpsahdellut kuukausia, jopa vuosia tapaamisten välillä.
Minä osasin kyllä etukäteen aavistaa useimmiten, ettei tapaaminen tule onnistumaan, nimittäin olen noista päihdeongelmaisista oppinut sen, että mitä enemmän lupaavat ja vannottavat, sitä varmemmin heillä ei ole aikomustakaan pitää lupaustaan.
Kun lapset olivat pieniä, niin se olikin kaikkein rankinta, kun vanhemmat lupasivat kuun taivaalta ja minä tiesin, ettei ikinä tule toteutumaan. Yritin hienovaraisesti lapsille sanoa, että toivon kovasti, että lupaukset tällä kertaa pitää, mutta jospa ihan varmuuden vuoksi ei odotettais liikoja, ettei sitten tule liian isoa pettymystä.
Lapset näytti ymmärtävän, mutta todellisesti salaa kuitenkin odottivat ja toivoivat ja pettymys oli aina yhtä iso ja käyttäytyminen sen mukaista. Ongelmia koulussa ihan joka kerta. Opettajat eivät edes halunneet ymmärtää.
Sen tiedän, että vaikka vanhemmat ymmärtäisivätkin mitä tekevät lapsilleen, eivätkä mitenkään haluaisi lasten mieltä pahottaa, mutta he vain eivät voi sille mitään, kun eivät hallitse juomistaan ja itseään.
Mitä isommiksi lapset tulee, sitä helpompaa heidän on ymmärtää, eivätkä enää pety niin kovin.
Pienten lasten kanssa on todella rankkaa sivusta seurata, kun tietää, että vaikka teet mitä tai sanot mitä, niin mikään ei poista sitä oman vanhemman tuottamaa pettymystä. Se on tätä sijarielämää ja sen kanssa on vaan pakko oppia elämään. Se menee ohi vasta, kun lapset vanhenee ja alkavat ymmärtää asioita paremmin.
Oppivat olemaan odottamatta liikoja.
Meillä yhden lapsen kanssa oli monta vuotta sellasta, että juuri kun näytti, että kaikki oli hyvin ja hänellä oli hyvä, niin hän aina jollain tavalla halusi pilata sen hyvänolon itseltään ja meiltä.
Sanoin hänelle usein, että sun täytyy uskaltaa olla onnellinen, eikä pidä pelätä pettymyksiä niin paljon, ettei koskaan uskalla olla iloinen. Hän sanoikin, että hän haluaa itse pilata hyvän fiiliksen, kun joku sen kuitenkin pilaa, niin hän ei pety niin kovin, kun tekee sen itse.
Viime vuosina ei ole ollut hänellä enää niin isoja "korjausliikkeitä", ehkä jo ajoittain uskaltaa iloitakin pelkäämättä seuraavaa hetkeä.
Olen myös opettanut lapsia kohdistamaan pettymyksestä seuranneet suuttumukset juuri siihen asiaan, tai henkilöön mistä pettymys johtuu.
Isommat lapset ovat esim. kirjottaneet vanhemmilleen kirjeen pettymyksestään. Kirjettä ei ole välttämättä lähetetty, mutta se on kuitenkin vähän helpottanut oloa, kun on raapustanut tunteensa paperille. Pienemmät voisivat esim. piirtää ja tietysti pitää rohkaista lasta myös itkemään jos tuntee tarvetta. Emme voi muuta kuin yrittää auttaa lapsia, vanhempia ei pysty muuttamaan.

lämmin ja mukava tunne lukea sinun tekstiäsi. Tuot niin ymmärtäväisen, kokeneen ja turvallisen vanhemman vastuullisen tunteen esille. Nuo seikat ovat todella tärkeitä kaikkien aikuisuuden sekä vanhemmuden roolissa. Minulla tunne että se sinulta tulee sanoiksi aivan kuin maailman selvin juttu mitä lapsi /lapset sekä yleensä ihmiset tarvitsevat. Ei siinä ole lakipykälät ne jotka sanojasi ohjaa vaan se on se elämän "selkäreppu" joka on hyvin paikkansa hakenut kun ammennat omaa kypsyyttä ja viljelet sitä ympärillesi.

Sinulle Iloista Vappu ja kaunista kevättä.

on täällä onneksi joka kymmenes viesti asiallinen ;) Ei kai tänne muuten viitsisi edes tullakaan :O

;) ! kirjoitti:

on täällä onneksi joka kymmenes viesti asiallinen ;) Ei kai tänne muuten viitsisi edes tullakaan :O

omalla puolellaan eikä änkeisi tänne tyhmyyksiä lateleen, sen eestään löytää mitä taakseen jättää!
Olevinaan joku viisas, kaikkihan tajutaan missä mennään "meille annettujen lasten kanssa".

Ei niitä turhaan anneta kellekkään, vaikka vanhemmat luulee itsestään olevansa euroopan omistajia ja kaiken osaajia ja tietäjiä!

Lehdet ja radio "huutaa" kuin paljon pitäisi löytyä sijaisperheitä!
Niistä on h-moinen pula!

Miksiköhän?

tuo H-keiju3 kirjoitti:

omalla puolellaan eikä änkeisi tänne tyhmyyksiä lateleen, sen eestään löytää mitä taakseen jättää!
Olevinaan joku viisas, kaikkihan tajutaan missä mennään "meille annettujen lasten kanssa".

Ei niitä turhaan anneta kellekkään, vaikka vanhemmat luulee itsestään olevansa euroopan omistajia ja kaiken osaajia ja tietäjiä!

Lehdet ja radio "huutaa" kuin paljon pitäisi löytyä sijaisperheitä!
Niistä on h-moinen pula!

Miksiköhän?

liian vaikeita sinulle. Asenteesi on jo upeaa makaroonin läpi yhteen kohtaan tuijottamista, juuri sitä, mitä häirikkösijarilla on oltava roppakaupalla.

tuo H-keiju3 kirjoitti:

omalla puolellaan eikä änkeisi tänne tyhmyyksiä lateleen, sen eestään löytää mitä taakseen jättää!
Olevinaan joku viisas, kaikkihan tajutaan missä mennään "meille annettujen lasten kanssa".

Ei niitä turhaan anneta kellekkään, vaikka vanhemmat luulee itsestään olevansa euroopan omistajia ja kaiken osaajia ja tietäjiä!

Lehdet ja radio "huutaa" kuin paljon pitäisi löytyä sijaisperheitä!
Niistä on h-moinen pula!

Miksiköhän?

Ketkähän ne tässä on olevinaan maailman parantajia, kysyn vaan.
Pysy kuule idiootti, ihan vaan omassa mielipiteessäs.
Mun puolesta joka helvetin sijaiskoti ja sossu sais lopettaa kokonaan ton paskan jauhamisen.
Ja tää kirjoitus ei ollut minkään katkeran bion tilitys, vaan asioiden hoitoon kyllästyneen äidin, joka haluaisi lapsilleen edes jotain oikeuksia.

tuo H-keiju3 kirjoitti:

omalla puolellaan eikä änkeisi tänne tyhmyyksiä lateleen, sen eestään löytää mitä taakseen jättää!
Olevinaan joku viisas, kaikkihan tajutaan missä mennään "meille annettujen lasten kanssa".

Ei niitä turhaan anneta kellekkään, vaikka vanhemmat luulee itsestään olevansa euroopan omistajia ja kaiken osaajia ja tietäjiä!

Lehdet ja radio "huutaa" kuin paljon pitäisi löytyä sijaisperheitä!
Niistä on h-moinen pula!

Miksiköhän?

älykkäiden sijaisvanhempien älykkäitä kirjoituksia

ja aina tulee mieleen että voi jessus sentään sijoitettujen lasten kohtaloa näiden älykköjen perheissä asuessaan ja kasvaessaaan ....

joku taso ja laatu olisi saatava sijaistenkin järjestelmään,
mutta ehkä jo ihan lähitulevaisuudessakin muutos tähän asiaan tulee.....

todella kirjoitti:

älykkäiden sijaisvanhempien älykkäitä kirjoituksia

ja aina tulee mieleen että voi jessus sentään sijoitettujen lasten kohtaloa näiden älykköjen perheissä asuessaan ja kasvaessaaan ....

joku taso ja laatu olisi saatava sijaistenkin järjestelmään,
mutta ehkä jo ihan lähitulevaisuudessakin muutos tähän asiaan tulee.....

aloitus tahansa, aina ketjuun änkeää joku asiattomien kommenttejen heittelijä

thm kirjoitti:

Ketkähän ne tässä on olevinaan maailman parantajia, kysyn vaan.
Pysy kuule idiootti, ihan vaan omassa mielipiteessäs.
Mun puolesta joka helvetin sijaiskoti ja sossu sais lopettaa kokonaan ton paskan jauhamisen.
Ja tää kirjoitus ei ollut minkään katkeran bion tilitys, vaan asioiden hoitoon kyllästyneen äidin, joka haluaisi lapsilleen edes jotain oikeuksia.

kiihdy.Et ole katkera bio, mutta kuitenkin pitäsi saada lapsilleen oikeuksia.Jus joo, no mihis ne oikeudet on kadonneet?Ei normaalissa perheessä lapsilta viedä oikeuksia elää ja asua kotona jos ei ole aihetta.Katkeruutesi loistaa kilometrien päähän.

yks vaan kirjoitti:

kiihdy.Et ole katkera bio, mutta kuitenkin pitäsi saada lapsilleen oikeuksia.Jus joo, no mihis ne oikeudet on kadonneet?Ei normaalissa perheessä lapsilta viedä oikeuksia elää ja asua kotona jos ei ole aihetta.Katkeruutesi loistaa kilometrien päähän.

kyllä lapsella ja nuorella, myös sijoitetulla,
on ihan samat oikeudet sekä oikeus oikeudenmukaiseen ja asialliseen kohteluun ollessaan myös sijoitettuna kotinsa ulkopuolelle. Vai eikö ole?

thm:n viittä vaille täysi-ikäinen poika on huostaanotettu ja sijoitettu kotinsa ulkopuolelle.
johan se "hymyilyttää" (itkettää toisaalta kuinka systeemissä onkaan vikaa!)
kun aikuista miestä sosiaalitädit yrittävät opettaa kaupassa käymään
(nuorimies on ollut kaupassa töissä!).
Heidän tapauksestaan voi päätellä myös sen
ettei enää todellaakaan ihan kaikki ole suomalaisessa lasten suojelussa "kotona"!

Normaali perhe on pelkkää sosiaalitädin luomaa "utopiaa"
jota eivät täytä yhdenkään (sinun mielestäsikin) "normaaliperheen" raamit heidän "kriteereissään".


Tee testi. Pyydä naapuriasi tekemään teistä lastensuojeluilmoitus vaikka insestistä,
huomaat kyllä että kaikki "pullshitti" menee sossussa nykyään läpi.
Mutta älä kuitenkaan säikähdä, jos menetät lapsesi, vaikkei syytä olisikaan,
niinkin voi nykyisin Suomessa käydä!

Työn iloa ja iloa myös elämääsi.

yks vaan kirjoitti:

kiihdy.Et ole katkera bio, mutta kuitenkin pitäsi saada lapsilleen oikeuksia.Jus joo, no mihis ne oikeudet on kadonneet?Ei normaalissa perheessä lapsilta viedä oikeuksia elää ja asua kotona jos ei ole aihetta.Katkeruutesi loistaa kilometrien päähän.

huostattiin vähäksi aikaa.

Virheensä ovat viranomaiset jälkeenpäin myöntäneet.

Mutta eiväthän MOUKAT pysty tajuamaan selviä tosiasioita.

Tyhmyytesi loistaa kilometrien päähän.

todella kirjoitti:

älykkäiden sijaisvanhempien älykkäitä kirjoituksia

ja aina tulee mieleen että voi jessus sentään sijoitettujen lasten kohtaloa näiden älykköjen perheissä asuessaan ja kasvaessaaan ....

joku taso ja laatu olisi saatava sijaistenkin järjestelmään,
mutta ehkä jo ihan lähitulevaisuudessakin muutos tähän asiaan tulee.....

tarvinnut joutua tuollaista moukkien kanssa mihinkään tekemisiin!

Mahdollisimman suurta tyhmyyttä siis edellytetään sijarilta. Mitä muuta?

Biojen haukkumisen ja huonojen perheiden kauhukuvaus mässäilyn sijasta voisitte pyytää ihan asiallista ohjausta ja opetusta omaan työhönne!

sijoituksensa aikana kirjoitti:

tarvinnut joutua tuollaista moukkien kanssa mihinkään tekemisiin!

Mahdollisimman suurta tyhmyyttä siis edellytetään sijarilta. Mitä muuta?

Biojen haukkumisen ja huonojen perheiden kauhukuvaus mässäilyn sijasta voisitte pyytää ihan asiallista ohjausta ja opetusta omaan työhönne!

miespuolisilta sijareilta kommentteja tänne "naistappelijoiden" sekaan!

Vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää, ymmärtää yrittää, selitellä asioiden oikeita puolia,löytyy tyhjää jossittelua ja syyttelyä puoleen ja toiseen!

Kuiteskin toivon rauhaisaa Vapun aatonaattoa kaikille osapuolille!

yks vaan kirjoitti:

kiihdy.Et ole katkera bio, mutta kuitenkin pitäsi saada lapsilleen oikeuksia.Jus joo, no mihis ne oikeudet on kadonneet?Ei normaalissa perheessä lapsilta viedä oikeuksia elää ja asua kotona jos ei ole aihetta.Katkeruutesi loistaa kilometrien päähän.

Siis kyllä varmaan alkaa pian loistamaankin, siis katkeruus, jossain vaiheessa jollei tälle pelleilylle tule loppua.
Miten ne sijarit nyt sitten huolehtivat lapsestani paremmin kuin minä, ole hyvä ja kerro.
Minun luonani oli täysin normaalia perhe-elämää, lukuunottamatta näitä katkeran ex-miehen aloittamia lastensuojelu ilmoituksia.
Nykyään tämä kyseinen lapsi on omalla "matkallaan", ei ollut sijareista apua.

thm kirjoitti:

Siis kyllä varmaan alkaa pian loistamaankin, siis katkeruus, jossain vaiheessa jollei tälle pelleilylle tule loppua.
Miten ne sijarit nyt sitten huolehtivat lapsestani paremmin kuin minä, ole hyvä ja kerro.
Minun luonani oli täysin normaalia perhe-elämää, lukuunottamatta näitä katkeran ex-miehen aloittamia lastensuojelu ilmoituksia.
Nykyään tämä kyseinen lapsi on omalla "matkallaan", ei ollut sijareista apua.

"sijareita" kukaan ei ole meitä pestannut auttamaan.
Palaahan asiasi tiimoille ja mieti mitä olisit voinut tehdä paremmin. Ei syy ole sossun ja vielä vähemmän "sijareiden".

Sijaisisä kirjoitti:

"sijareita" kukaan ei ole meitä pestannut auttamaan.
Palaahan asiasi tiimoille ja mieti mitä olisit voinut tehdä paremmin. Ei syy ole sossun ja vielä vähemmän "sijareiden".

syynsä. Miksi siis käsket miettiä, mitä hän olisi voinut tehdä paremmin?

Ja aika huvittavaa muuten, että tuossa alkoholiin liittyvässä keskustelussa, neuvot eivät kelpaa, kun vastaajana on bio. Aivan samasta aiheesta kirjoittava sijari saa sen sijaan ihan eri tyyppisen vastauksen.

Olet naurettava hiippari, surkea tunari, jolle ei koskaan olisi pitänyt sijaislapsia antaakaan. Itse et osannut sanaakaan kirjoittaa lasten tukemisesta vaikeassa tilanteessa, niin että se niistä sinun taidoistasi sitten.

ei ole hänenkään kirjoitti:

syynsä. Miksi siis käsket miettiä, mitä hän olisi voinut tehdä paremmin?

Ja aika huvittavaa muuten, että tuossa alkoholiin liittyvässä keskustelussa, neuvot eivät kelpaa, kun vastaajana on bio. Aivan samasta aiheesta kirjoittava sijari saa sen sijaan ihan eri tyyppisen vastauksen.

Olet naurettava hiippari, surkea tunari, jolle ei koskaan olisi pitänyt sijaislapsia antaakaan. Itse et osannut sanaakaan kirjoittaa lasten tukemisesta vaikeassa tilanteessa, niin että se niistä sinun taidoistasi sitten.

Annappas täydellinen selitys.

Kelpaa ja kelpaa kullakin omat näkökantansa miksi sinä tunaroit ja luokittelet ihmisiä.

Mukava että naurettaviakin on mukana keskustelussa.

Ei minulla ole edes aikomuskaan ollut kirjoittaa sanallakaan lasten tukemisesta vaikeassa tilanteessa. Pyysin muita kirjoittamaan ja laittamaan sanat niille toiminnoille mitä he haluaisivat itse tehdä näissä kyseisissä tilanteissa. Oliko se vaikea ymmärtää. Pyydän myös sinulta aivan omia ratkaisuja lapsen vaikeisiin tilanteisiin.

Enempikin saisi olla kirjoitti:

miespuolisilta sijareilta kommentteja tänne "naistappelijoiden" sekaan!

Vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää, ymmärtää yrittää, selitellä asioiden oikeita puolia,löytyy tyhjää jossittelua ja syyttelyä puoleen ja toiseen!

Kuiteskin toivon rauhaisaa Vapun aatonaattoa kaikille osapuolille!

tämä sijari-ukko ei tietääkseni OLE isä, jollei hänellä ole omia lapsia? Sijaisena hän on sijari ja jutut niin pe.... ja syvältä, että joutaisi ulos tältä palstalta.

Alkaisit sinäkin tehdä kunniallista työtä? Johan tolle kylän koiratkin nauraa, kun ukko elättää ittensä yhteiskunnan tuella.
Rukkaset käteen ja töihin, vetel....

Sijaisisä kirjoitti:

Annappas täydellinen selitys.

Kelpaa ja kelpaa kullakin omat näkökantansa miksi sinä tunaroit ja luokittelet ihmisiä.

Mukava että naurettaviakin on mukana keskustelussa.

Ei minulla ole edes aikomuskaan ollut kirjoittaa sanallakaan lasten tukemisesta vaikeassa tilanteessa. Pyysin muita kirjoittamaan ja laittamaan sanat niille toiminnoille mitä he haluaisivat itse tehdä näissä kyseisissä tilanteissa. Oliko se vaikea ymmärtää. Pyydän myös sinulta aivan omia ratkaisuja lapsen vaikeisiin tilanteisiin.

Siis on se, että olen raitis, työssäkäyvä, omasta mielestäni ja myös lasteni sekä aviomieheni mielestä aivan normaali ihminen.
oskus vaan käy niin, että kun tehdään vääriä lastensuojeluilmoituksia (jotka saat oikeudessa ihan kumottua), sen jälkeen sitä on ihan tarkkailun alaisena.
Katsos kun tiedot ( vaikka perättömiä olisivatkin), eivät poistu sossun kirjoista, jos et itse hyökkää sossun tietokoneelle ja deletoi niitä.
Sitten yks kaks, lapset huostataan, ihan kertomatta, noin vaan napataan yhtäkkiä mukaansa.
Siinä sitten lapset, niinkuin perhekkin protestoivat ja valittavat.
Turhaan!! Kukaan ei kuuntele, vaikka toinen lapsista on jo lähes aikuinen.
Siirretään lapset toiseen paikkaan, lapset valittavat, samoin perhe.
Taaskaan ei ketään kiinnosta!!
Sitten vanhempi lapsista protestoi jaloillaan, lähtee sijareilta, ja yllätys yllätys, taaskaan ei ketään kiinnosta..
Äidin yöunet menee, mutta kukapa siitä välittäisi, onhan äidistä jo saatu leimattua huono yksilö.
Ja voin aivan puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että hoitaisin lapseni monin verroin paremmin kuin monikaan sijaisperhe.
Olenhan heidän äitinsä, joka on tähän päivään mennessä kantanut vastuun, ja huolehtinut heistä joka päivä.
Ja vielä, maksan muuten edelleen puhelinkulut, ostan vaatteita, annan rahaa ym.,käytän lääkärillä,tarkistan koulurepun viikottain, kuuntelen,annan tukea, näille lapsille joista en osannut huolehtia.

isättelet.. kirjoitti:

tämä sijari-ukko ei tietääkseni OLE isä, jollei hänellä ole omia lapsia? Sijaisena hän on sijari ja jutut niin pe.... ja syvältä, että joutaisi ulos tältä palstalta.

Alkaisit sinäkin tehdä kunniallista työtä? Johan tolle kylän koiratkin nauraa, kun ukko elättää ittensä yhteiskunnan tuella.
Rukkaset käteen ja töihin, vetel....

jos mies uskaltaa kirjoittaa totuutta!

Mistähän se johtuu?

Isä kun isä, isä se on sijarikin ja varmasti kunnon "isä" niille unohdetuille lapsille!

niin on meilläkin, isäksi sanovat ja vanhempiaan nimillä!

Teetko itse mitään ns. "kunniallista"?

Äh en jaksa tapella, puhu mitä puhut, totuus tulee aina ilmi, ennemmin tai myöhemmin, se on fakta, aina ja ikuisesti!
Aamen!

Antaa palaa, moittikaa ja haukkukaa, kyllä se vielä omaan nilkkaankin sattuu, uudestaan!

isättelet.. kirjoitti:

tämä sijari-ukko ei tietääkseni OLE isä, jollei hänellä ole omia lapsia? Sijaisena hän on sijari ja jutut niin pe.... ja syvältä, että joutaisi ulos tältä palstalta.

Alkaisit sinäkin tehdä kunniallista työtä? Johan tolle kylän koiratkin nauraa, kun ukko elättää ittensä yhteiskunnan tuella.
Rukkaset käteen ja töihin, vetel....

nähdään ne olettamukset huipussaan

Miten sinulla onkaan katkera elämän näkemys.

Minä nautin täysaikaisesta työsta ja olen hyväpalkkaisessa työssä sekä omia biologisialapsia neljä sijaisvanhempi että myös tukiperhevanhempi.

Olen myös toiminut tukihenkilönä monelle biovanhemmalle joilla ongelmia omassa vanhemmuudessa ja muuten joutuneet elämän kaitaiselle kivipolulle.
Myös vankilasta vapautuneille biovanhemmille tukihenkilönä toimin tarpeen mukaan.

Et näköjään itse ole sitä polkua pitkälti vielä kulkenut ainakaan mitä tästä ajatus ryöpystäsi ymmärrän. Mutta kirjoittaahan aina voi toisin kuin mitä elämän huolet todellisuudessa ovat.
Että sinulle myös rukkaset käteen ja paina töitä mielenrauhasi säilyttämiseksi. Sijaisvanhempana usein on otettava hanskat käteen koska niitä lapset ja nuoret vieroksuvat.

Minulla kyllä on aikaa täällä kirjoitella vaikka sitten kiireen kansa. Nyt olen vapaalla ja otan osaa keskusteluun aivan omasta tahdostani.

En katso tilastoja vaan sitä lasten elämää arjessa se on se totuus joka puhuttelee.
Tänä iltanakin on moni lapsi/nuori tilanteessa jota ei kulaan heille tahdo todellisuudessa tapahtuvan. Se voi olla askel huostaanottoa kohti ja jopa lopullinen elämän kohtalo ratkeaa tänä yönä. Oletko eri mieltä näistä tilanteista mihi lasten vanhemmat saattavat omat rakastamansa lapset. Onko syy "sossu" tai sijaisvanhempien?

Sinä sanavalmiina henkilönä anna kuulua miten tunteet herää ....

Sijaisisä kirjoitti:

nähdään ne olettamukset huipussaan

Miten sinulla onkaan katkera elämän näkemys.

Minä nautin täysaikaisesta työsta ja olen hyväpalkkaisessa työssä sekä omia biologisialapsia neljä sijaisvanhempi että myös tukiperhevanhempi.

Olen myös toiminut tukihenkilönä monelle biovanhemmalle joilla ongelmia omassa vanhemmuudessa ja muuten joutuneet elämän kaitaiselle kivipolulle.
Myös vankilasta vapautuneille biovanhemmille tukihenkilönä toimin tarpeen mukaan.

Et näköjään itse ole sitä polkua pitkälti vielä kulkenut ainakaan mitä tästä ajatus ryöpystäsi ymmärrän. Mutta kirjoittaahan aina voi toisin kuin mitä elämän huolet todellisuudessa ovat.
Että sinulle myös rukkaset käteen ja paina töitä mielenrauhasi säilyttämiseksi. Sijaisvanhempana usein on otettava hanskat käteen koska niitä lapset ja nuoret vieroksuvat.

Minulla kyllä on aikaa täällä kirjoitella vaikka sitten kiireen kansa. Nyt olen vapaalla ja otan osaa keskusteluun aivan omasta tahdostani.

En katso tilastoja vaan sitä lasten elämää arjessa se on se totuus joka puhuttelee.
Tänä iltanakin on moni lapsi/nuori tilanteessa jota ei kulaan heille tahdo todellisuudessa tapahtuvan. Se voi olla askel huostaanottoa kohti ja jopa lopullinen elämän kohtalo ratkeaa tänä yönä. Oletko eri mieltä näistä tilanteista mihi lasten vanhemmat saattavat omat rakastamansa lapset. Onko syy "sossu" tai sijaisvanhempien?

Sinä sanavalmiina henkilönä anna kuulua miten tunteet herää ....

hienoa, vielä kerran että otat kantaa!
Olen todella, todella samaa mieltä kanssasi, samaa olemme tehneet aikoinaan ja vielä nytkin!
olemme kolmen lapsen sijaisvanhempia ja kolme omaa bio-lasta, jo aikuisia nykyisin, perheet heillä.
Ja n. 30 lapselle olemme olleet tuki/lomaperheinä aikoinaan, kylässä käyvät useimmat muistellen lapsuuttaan mm.!

Sijaislapset ovat olleet lastenlapsienkin kanssa, hoitaneet, siis omasta halusta halunneet hoitaa heitä, kukaan ei ole pakottanut, ovat kysyneet, saammeko olla lapsenlikkoina heille, ok, heille on sitten maksettu pientä liksaa, eli ovat oppineet ns. rahan päälle siinä!

Kokemuksen "kovalla" rinta-äänellä!

Miehien ääniä lisää kaivataan, sijaisäidit, pyytäkää miehiänne kirjoittelemaan tänne, heillä on varmasti myös todella painavaa sanaa miten hoidetaan "meidän lapsia"!

Sijaisisä kirjoitti:

Annappas täydellinen selitys.

Kelpaa ja kelpaa kullakin omat näkökantansa miksi sinä tunaroit ja luokittelet ihmisiä.

Mukava että naurettaviakin on mukana keskustelussa.

Ei minulla ole edes aikomuskaan ollut kirjoittaa sanallakaan lasten tukemisesta vaikeassa tilanteessa. Pyysin muita kirjoittamaan ja laittamaan sanat niille toiminnoille mitä he haluaisivat itse tehdä näissä kyseisissä tilanteissa. Oliko se vaikea ymmärtää. Pyydän myös sinulta aivan omia ratkaisuja lapsen vaikeisiin tilanteisiin.

ollut aikomustakaan kirjoittaa lasten tukemisesta, koska sinulla ei yksinkertaisesti ole harmainta hajua, miten se tapahtuu.

Koko aloitusviestisi aiheesta oli niin surkea "mehän sen lapsen raivon saamme" ja "kerropas nyt mikä lohduttaa". Yäk!

Jos alkoholistiäidin lasta olisi oikein tuettu, ei hänellä olisi enää mitään aihetta raivota äidin juomisen takia. Jos on kyse jo nuoresta, hänen raivonsa nyt voi mennä monen asian piikkiin. Mitenkähän te lietsotte häntä nousemaan äitiään vastaan? Vai ylisurkeilette lasta siitä kun äiti juo? Vai raivoaako hän äitinsä juomista sen takia, että ei siksi pääse pois niin hirveästä paikasta, missä joutuu olemaan?

Vääriä suhtautumistapoja on niin paljon ja jotain mätää tuossa on joka tapauksessa. Sen tajuaa tosiaan heti ensimmäisestä kirjoituksestasi. Onko niin vaikea myöntää sitä, minkä toisetkin näkevät, että et ole oikea ihminen paikallasi? Anna vain lapset suosiolla pois, ennen kuin viranomaisten on pakko puuttua tilanteeseen!

Sijaisisä kirjoitti:

nähdään ne olettamukset huipussaan

Miten sinulla onkaan katkera elämän näkemys.

Minä nautin täysaikaisesta työsta ja olen hyväpalkkaisessa työssä sekä omia biologisialapsia neljä sijaisvanhempi että myös tukiperhevanhempi.

Olen myös toiminut tukihenkilönä monelle biovanhemmalle joilla ongelmia omassa vanhemmuudessa ja muuten joutuneet elämän kaitaiselle kivipolulle.
Myös vankilasta vapautuneille biovanhemmille tukihenkilönä toimin tarpeen mukaan.

Et näköjään itse ole sitä polkua pitkälti vielä kulkenut ainakaan mitä tästä ajatus ryöpystäsi ymmärrän. Mutta kirjoittaahan aina voi toisin kuin mitä elämän huolet todellisuudessa ovat.
Että sinulle myös rukkaset käteen ja paina töitä mielenrauhasi säilyttämiseksi. Sijaisvanhempana usein on otettava hanskat käteen koska niitä lapset ja nuoret vieroksuvat.

Minulla kyllä on aikaa täällä kirjoitella vaikka sitten kiireen kansa. Nyt olen vapaalla ja otan osaa keskusteluun aivan omasta tahdostani.

En katso tilastoja vaan sitä lasten elämää arjessa se on se totuus joka puhuttelee.
Tänä iltanakin on moni lapsi/nuori tilanteessa jota ei kulaan heille tahdo todellisuudessa tapahtuvan. Se voi olla askel huostaanottoa kohti ja jopa lopullinen elämän kohtalo ratkeaa tänä yönä. Oletko eri mieltä näistä tilanteista mihi lasten vanhemmat saattavat omat rakastamansa lapset. Onko syy "sossu" tai sijaisvanhempien?

Sinä sanavalmiina henkilönä anna kuulua miten tunteet herää ....

Miten olet voinut toimia tukihenkilönä biologisille vanhemmille vailla mitään omakohtaista kokemusta lankeemisesta?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Miten olet voinut toimia tukihenkilönä biologisille vanhemmille vailla mitään omakohtaista kokemusta lankeemisesta?

tiedä, miksi yleensä välitän kommentoida niitä.

Niin, lankeemuksiahan voi tietysti olla hyvin monenlaisia, mutta vain epätäydellinen pystyy ymmärtämään sen, täydellisyyden harhassa elävä ei edes tajua, mistä puhutaan.

via, että en kirjoitti:

tiedä, miksi yleensä välitän kommentoida niitä.

Niin, lankeemuksiahan voi tietysti olla hyvin monenlaisia, mutta vain epätäydellinen pystyy ymmärtämään sen, täydellisyyden harhassa elävä ei edes tajua, mistä puhutaan.

lapsen tai nuoren vanhempia "syytetään";
- ei näe omaa puutteellisuuttaan eikä vikojaan.

Suututtaa lasten ja nuorten puolesta.
Heidän, jotka ovat omista vanhemmistaan joutuneet luopumaan (syystä tai syyttä)
ettei heidän olotilaansa ja elämäänsä
enää arvostetakaan siinä vaiheessa, kun heidät on yhteiskunnan taholta kotinsa ulkopuolelle sijoitettu.

Sijaisisä kirjoitti:

nähdään ne olettamukset huipussaan

Miten sinulla onkaan katkera elämän näkemys.

Minä nautin täysaikaisesta työsta ja olen hyväpalkkaisessa työssä sekä omia biologisialapsia neljä sijaisvanhempi että myös tukiperhevanhempi.

Olen myös toiminut tukihenkilönä monelle biovanhemmalle joilla ongelmia omassa vanhemmuudessa ja muuten joutuneet elämän kaitaiselle kivipolulle.
Myös vankilasta vapautuneille biovanhemmille tukihenkilönä toimin tarpeen mukaan.

Et näköjään itse ole sitä polkua pitkälti vielä kulkenut ainakaan mitä tästä ajatus ryöpystäsi ymmärrän. Mutta kirjoittaahan aina voi toisin kuin mitä elämän huolet todellisuudessa ovat.
Että sinulle myös rukkaset käteen ja paina töitä mielenrauhasi säilyttämiseksi. Sijaisvanhempana usein on otettava hanskat käteen koska niitä lapset ja nuoret vieroksuvat.

Minulla kyllä on aikaa täällä kirjoitella vaikka sitten kiireen kansa. Nyt olen vapaalla ja otan osaa keskusteluun aivan omasta tahdostani.

En katso tilastoja vaan sitä lasten elämää arjessa se on se totuus joka puhuttelee.
Tänä iltanakin on moni lapsi/nuori tilanteessa jota ei kulaan heille tahdo todellisuudessa tapahtuvan. Se voi olla askel huostaanottoa kohti ja jopa lopullinen elämän kohtalo ratkeaa tänä yönä. Oletko eri mieltä näistä tilanteista mihi lasten vanhemmat saattavat omat rakastamansa lapset. Onko syy "sossu" tai sijaisvanhempien?

Sinä sanavalmiina henkilönä anna kuulua miten tunteet herää ....

Tekstistäsi poimin kaksi asiaa, jotka varmasti ovat totta. Olet hyväpalkkaisessa työssä ja teet törkeästi kirjoitusvirheitä!
Pitäisikö siellä pridessä opetella myös kirjoittamaan oikein?

Ensimmäisen asian rahoitan minä osaltani, mutta toiseen en voi puuttua, kun ei opi niin ei opi?
Rukkasia ruukaan käyttää joskus, kun hankin teille sitä yhteiskunnan rahaa, mutta olen niin koulutettu, ettei rukkaset kädessä kirjoiteta.

seli, seli... kirjoitti:

Tekstistäsi poimin kaksi asiaa, jotka varmasti ovat totta. Olet hyväpalkkaisessa työssä ja teet törkeästi kirjoitusvirheitä!
Pitäisikö siellä pridessä opetella myös kirjoittamaan oikein?

Ensimmäisen asian rahoitan minä osaltani, mutta toiseen en voi puuttua, kun ei opi niin ei opi?
Rukkasia ruukaan käyttää joskus, kun hankin teille sitä yhteiskunnan rahaa, mutta olen niin koulutettu, ettei rukkaset kädessä kirjoiteta.

koulu opetettihi olemaha ihimisiksi ja kunnioottamaan toisiaan tekemähä töitä kintahat käres. Näji vasta tällääsen raatan kolome vuatta sitte ja yritän ettiä näitä kiriaamia ne ku o nii sekaasi ei oo ku aakkos järietykses. Aakkoset kyllä osaan ulukua ja katikismuksenki kannesta kantehe
Kyllä saa parempaa palakkaa ku teköö töitä oikehe kintahat käres.
Viis mää kirijootusvirheistä tämä o mu omaa kirijootus tyyliä mutta ku pitää yrittää olevansa viksu hianoa porukas. Töis mulla o oma sekreteerare se kuule kirijoottaa siite nopiaa.

Mutta kiitos hyvästä huamiosta yritä teherä parremmuuteni mukaha jatkos.

Mutta mitä sulla oli sitte sanomista niistä kersoostas unohrit ne tykkänänsä. Kirijoota huamenna oikiaa asiaaki ja valit oike syrämestäs.

Ymmärtääkseni et oo töis ku satunnaasesti. Mää en oo ollu tyätö päivääkää koko elämäni aikana.
Moo aina hankkinu tyälläni muirenki elannon kute varmaan sunki elämääs antanu jonku koliko.

En tiärä ymmärräkkö ny ollenkaa mutta ei renkää vastata niin ei tuu sekoonnusta ajatuksiis.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Miten olet voinut toimia tukihenkilönä biologisille vanhemmille vailla mitään omakohtaista kokemusta lankeemisesta?

että sijaisisä olisi missään vaiheessa väittänyt olevansa täydellinen.
Luulen, että tässä hommassa, jos missä saa tuntea riittämättömyytensä ja epätäydellisyytensä, että turhat luulot itsen suhteen kyllä on karisseet aika päiviä, jos sellaisia on ollut.
Eihän tätä hommaa edes kukaan itseään arvostava ja täysijärkinen viitsisi tehdä. Aivan hullun hommaa.
Luulee tekevänsä hyvää yhteiskunnan kannalta ja mikä tärkeintä huost.otetuille lapsille, mutta saakin huomata, että uravalinnan takia tulee luokitelluksi aivan alimpaan kastiin.
Joutuu vast.ottamaan hyökkäyksiä milloin miltäkin suunnalta. Joutuu aivan keksittyjen perättömien juorujen kohteeksi ja yhteiskunnan silmätikuksi ja tulee luokitelluksi henkilöksi, jonka pitäisi olla täydellinen ja erehtymätön siitä hetkestä, kun sijariksi on alkanut.
Olen itse jo alkanut haaveilla sellaisesta ajasta, kun lapset muuttavat pois ja pääsen eläkkeelle, että jos sitten saisi taas ihmisarvonsa takaisin, vai onkohan maine mennyt koko loppuelämäksi. Kyllähän meidän sossukin on sitä mulle hokenut, että kerran sijari, aina sijari. Olen miettinyt, että miten sen maineen voisi saada puhdistettua. Pitäisikö valehdella, ettei ole koskaan tällästä hommaa tehnytkään ja lapsillekin vannottaa, etteivät vaan kenellekään paljastaisi missä ovat asuneet, vai miten tästä pääsisi.
Jos lapset edelleen pitävät tätä kotinaan ja vierailevat meillä vielä perheineenkin, niin se huonomaineisuushan vain vahvistuu vuosi vuodelta, eikä unohdu ikinä.

Onneksi tällä palstalla ei sentään ole edes tarkoitus keskustella sijareiden menneistä lankeemisistä, että ne voi sijarikin joskus unohtaa. Sijarina ryvettymisestä onkin varmaan vaikeampi päästä eroon.
Haaveilen sellaisesta tulevaisuudesta, jossa saisin taas olla oma itseni. Ihmiset suhtautuisivat minuun aivan kuin kehen tahansa muuhunkin erehtyväiseen kuolevaiseen ja saisin muiden tavoin olla taas oma epäteydellinen itseni, eikä kukaan minulta muuta odottaisi.

amalia kirjoitti:

että sijaisisä olisi missään vaiheessa väittänyt olevansa täydellinen.
Luulen, että tässä hommassa, jos missä saa tuntea riittämättömyytensä ja epätäydellisyytensä, että turhat luulot itsen suhteen kyllä on karisseet aika päiviä, jos sellaisia on ollut.
Eihän tätä hommaa edes kukaan itseään arvostava ja täysijärkinen viitsisi tehdä. Aivan hullun hommaa.
Luulee tekevänsä hyvää yhteiskunnan kannalta ja mikä tärkeintä huost.otetuille lapsille, mutta saakin huomata, että uravalinnan takia tulee luokitelluksi aivan alimpaan kastiin.
Joutuu vast.ottamaan hyökkäyksiä milloin miltäkin suunnalta. Joutuu aivan keksittyjen perättömien juorujen kohteeksi ja yhteiskunnan silmätikuksi ja tulee luokitelluksi henkilöksi, jonka pitäisi olla täydellinen ja erehtymätön siitä hetkestä, kun sijariksi on alkanut.
Olen itse jo alkanut haaveilla sellaisesta ajasta, kun lapset muuttavat pois ja pääsen eläkkeelle, että jos sitten saisi taas ihmisarvonsa takaisin, vai onkohan maine mennyt koko loppuelämäksi. Kyllähän meidän sossukin on sitä mulle hokenut, että kerran sijari, aina sijari. Olen miettinyt, että miten sen maineen voisi saada puhdistettua. Pitäisikö valehdella, ettei ole koskaan tällästä hommaa tehnytkään ja lapsillekin vannottaa, etteivät vaan kenellekään paljastaisi missä ovat asuneet, vai miten tästä pääsisi.
Jos lapset edelleen pitävät tätä kotinaan ja vierailevat meillä vielä perheineenkin, niin se huonomaineisuushan vain vahvistuu vuosi vuodelta, eikä unohdu ikinä.

Onneksi tällä palstalla ei sentään ole edes tarkoitus keskustella sijareiden menneistä lankeemisistä, että ne voi sijarikin joskus unohtaa. Sijarina ryvettymisestä onkin varmaan vaikeampi päästä eroon.
Haaveilen sellaisesta tulevaisuudesta, jossa saisin taas olla oma itseni. Ihmiset suhtautuisivat minuun aivan kuin kehen tahansa muuhunkin erehtyväiseen kuolevaiseen ja saisin muiden tavoin olla taas oma epäteydellinen itseni, eikä kukaan minulta muuta odottaisi.

Kyllähän sijareille kovinkin korkeita odotuksia asetetaan kun he ottavat toimeksiannon hoitaakseen. Ihmisellä, joka noin vaativaan tehtävään ryhtyy kylmiltään ja vailla alan koulutusta pitää olla todella korkea itsetunto ja käsitys kyvyistään ja valmiuksistaan samoin kuin omien samassa huushollissa elävien perheenjäsentensä kyvyistä ja valmiuksista kohdata elämän raadollisuus, kun sellaisen elämäntavan valitsevat. Tällä palstalla on paljastunut, että sijareiden joukossa on henkilöitä, jotka aidosti uskovat olevansa kanssaimisten yläpuolella moraalisesti, tiedollisesti ja taidollisesti. Nämä eivät peiliin katso, vaan kehottavat muita katsomaan. Mikä antaa ihmiselle tämmöiset valttikortit ja itseoikeudet. Joukossa voi olla jokunen, jolla on varaa tuohonkin jopa, mutta suurin osa on vaan niin saakelin tyhmiä, jotta semmonen ylivertainen käsitys itsestä on päässyt syntymään.

Sijaisisä kirjoitti:

koulu opetettihi olemaha ihimisiksi ja kunnioottamaan toisiaan tekemähä töitä kintahat käres. Näji vasta tällääsen raatan kolome vuatta sitte ja yritän ettiä näitä kiriaamia ne ku o nii sekaasi ei oo ku aakkos järietykses. Aakkoset kyllä osaan ulukua ja katikismuksenki kannesta kantehe
Kyllä saa parempaa palakkaa ku teköö töitä oikehe kintahat käres.
Viis mää kirijootusvirheistä tämä o mu omaa kirijootus tyyliä mutta ku pitää yrittää olevansa viksu hianoa porukas. Töis mulla o oma sekreteerare se kuule kirijoottaa siite nopiaa.

Mutta kiitos hyvästä huamiosta yritä teherä parremmuuteni mukaha jatkos.

Mutta mitä sulla oli sitte sanomista niistä kersoostas unohrit ne tykkänänsä. Kirijoota huamenna oikiaa asiaaki ja valit oike syrämestäs.

Ymmärtääkseni et oo töis ku satunnaasesti. Mää en oo ollu tyätö päivääkää koko elämäni aikana.
Moo aina hankkinu tyälläni muirenki elannon kute varmaan sunki elämääs antanu jonku koliko.

En tiärä ymmärräkkö ny ollenkaa mutta ei renkää vastata niin ei tuu sekoonnusta ajatuksiis.

muttei tyhymyyttään saa toisileen näyttää....

Ylpee saa olla ittestään kirjoitti:

muttei tyhymyyttään saa toisileen näyttää....

tua ta nii tämä o mu muretta mitä ny vähä hesan kiältä joskus pakkaa tulemaha vahikos ainaki ku niiren kans puhuu.

Eli minulla olisi paljon helpompi kirjoittaa niin kuin puhun eikä se minun puhe oikein tyhmää ole kun palkkakin on niin hyvä.
Minä näytän tyhmyyten niille jotka minua tyhmänä pitävät mitä muuta vaoisin olla eihän sitä voi piiloittaa.

Sinä pidät minua tyhmänä mitä sitten? Sinulla ei ole kuitenkaan mitään viisasta sanottavaa lastenkasvatuksesta. Vai onko?

Olis torella muhkiaa ku täällä usiampi kirijoottaas murtehella. Mulla o tuas lavittalla suamen murrekirija jotta kyllä selevittääs mukuloosta, kersoosta, läpistä, kersoosta, tenavista, kakaroosta, lapsista jne...jso niistä kirijootetaan. Lisää haluaasi oppia.

Elvistele sinä toisia haukkumalla.
Minä en siitä välitä. Enkä ole ylypiä.

Sijaisisä kirjoitti:

tua ta nii tämä o mu muretta mitä ny vähä hesan kiältä joskus pakkaa tulemaha vahikos ainaki ku niiren kans puhuu.

Eli minulla olisi paljon helpompi kirjoittaa niin kuin puhun eikä se minun puhe oikein tyhmää ole kun palkkakin on niin hyvä.
Minä näytän tyhmyyten niille jotka minua tyhmänä pitävät mitä muuta vaoisin olla eihän sitä voi piiloittaa.

Sinä pidät minua tyhmänä mitä sitten? Sinulla ei ole kuitenkaan mitään viisasta sanottavaa lastenkasvatuksesta. Vai onko?

Olis torella muhkiaa ku täällä usiampi kirijoottaas murtehella. Mulla o tuas lavittalla suamen murrekirija jotta kyllä selevittääs mukuloosta, kersoosta, läpistä, kersoosta, tenavista, kakaroosta, lapsista jne...jso niistä kirijootetaan. Lisää haluaasi oppia.

Elvistele sinä toisia haukkumalla.
Minä en siitä välitä. Enkä ole ylypiä.

hienoa että "isket" asiat oikein!

Sijaisisiä kehiin muitakin!

Sijaisäiskä todella toivoo niin!

Yritin minäkin aikoinaan kirjoitella omalla murteella, tuli tosi vittuilua, etkö ossoo kirjoittaa oikein!
KIrjoitan nykyisin miten kirjoitan, en korjaa virheitäni, jos lukija ei ymmärrä tai muka ymmärrä, olkoon!

Tsemppiä meille kaikille sijareille!

sinä sijaisiskä kirjoitti:

hienoa että "isket" asiat oikein!

Sijaisisiä kehiin muitakin!

Sijaisäiskä todella toivoo niin!

Yritin minäkin aikoinaan kirjoitella omalla murteella, tuli tosi vittuilua, etkö ossoo kirjoittaa oikein!
KIrjoitan nykyisin miten kirjoitan, en korjaa virheitäni, jos lukija ei ymmärrä tai muka ymmärrä, olkoon!

Tsemppiä meille kaikille sijareille!

sijarit on rautaa. Ei lannistuta tietämättömien suun pieksennästä, kun itse parhaiten kuitenkin tiedämme mitä teemme ja kuinka hyviä tai pahoja olemme.
Paras kiitos se meille lopulta kuitenkin tulee suoraan lapsilta. Kun heillä on hyvä ja ovat tyytyväisiä, niin ei meidän tarvitse muiden hyväksyntää tai ymmärrystä kysellä. Lasten onnellisuudesta ja turvallisuudesta meidän vain kuuluu huolehtia ja jos sen oikein teemme, niin olemme tehtävämme täyttäneet, ei sitä toisille tarvi mitenkään todistella.
Meillä ainakin lapsilta tulee suora palaute ihan joka asiaan.